Te jotka täällä hakutte tai morkkaatte täällä luokanopettajan ammattia, ette tiedä opetustyöstä pätkääkään. Moni luulee, että opettajan työ on helppoa; on pitkät kesälomat, työaika suunnilleen 6 tuntia päivässä jos sitäkään sekä muuta pientä kuten VESO-päivät ja palkka kaikkeen edellä mainittuun verrattuna MAHTAVA!
Ottakaa huomioon, että jokaisen opettajan työ on erilaista. Toisilla se tosiaan voi olla helppoa, mutta kaikilla ei. Luokka on joka vuosi erilainen ja jokainen päivä myös. Jokainen oppilas on oma yksilönsä ja hänen oppimistaan pitää tukea eri tavalla. Tämän takia jokainen oppilas pitää ottaa erikseen huomioon.
Kaikissa kouluissa ei ole erityisluokkia erikseen. Tästä syystä erityisopetusta tarvitsevat oppilaat ovat samassa luokassa muiden samanikäisten oppilaiden kanssa. Tällöin luokka on aivan erilainen kuin normaalikouluissa, joissa luokassa ovat normaalit esimerkiksi ei- lukihäiriöiset oppilaat. Opettaja joutuu ottamaan opetuksessa huomioon sekä normaalit että erikoiset oppilaat.
Kaikki oppilaat ovat kouluaikana opettajansa vastuulla. Jos oppilaalle tapahtuu koulussa jotakin, se on "opettajan syy". Opettajat joutuvat siis työaikana ottamaan sekä vastuun itsestään että oppilaistaan.
Vaikka työaika onkin lyhyt, niin se ei tarkoita sitä, etteikö päivän aikana tarvitsisi tehdä muuta ammattiin liittyvää työtä. Milloin kokeet korjataan ja laaditaan? Milloin aineet tarkastetaan? Milloin seuraavan päivän tunnit suunnitellaan? jne. Niinpä niin, milloin?
Harvemmin työajalla. Joillakin opettajilla se voi tosin olla osittain mahdollista jos välitunnit ovat pitkiä (esim.30 minuuttia), mutta kaikilla ei. Useilla opettajilla välitunnit eivät tosiaankaan ole mitään kahvittelua ja rupattelua omista asioista, vaan oppilaiden asioiden puimista ja ongelmatapauksien selvittämistä sekä muuta koulun sisäisten asioiden järjestelemistä.
Sellainen opettaja on todellakin ongenonkija joka kokee ammattinsa helpoksi ja haasteettomaksi ja jonka jokainen päivä menee juuri suunnitelmien mukaan.
Ammattitaidon lisäksi opettajan työssä tarvitaan luovuutta, kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Ei siis ihme, vaikka jollakin lyhyt pinnaisella ihmisellä jossain vaiheessa tulisikin "burn out".
Itse en ole pätevä opettaja, mutta olen ollut töissä peruskoululla. Tiedän siis todellakin millaista opettajan työ "pahimmillaan" voi olla. Tästä syystä en haluaisi ikinä opettajaksi, sillä harvemmin työpaikan tai opetettavan luokan saa "valita". Ei siis koskaan tiedä, mihin opettajaksi pääsee ja millainen luokka tulee vastaan. En väitä, etteikö minusta olisi opettajaksi onhan minulla esimerkiksi pitkä pinna ja osaan kyllä opettaa nuorempiani. En vain halua ottaa niin suurta vastuuta työstäni kuin opettajan ammatissa voi joutua ottamaan.
Mutta kuten aikaisemmin jo totesin, jokaisen työ on erilaista ja yhtään samanlaista päivää ei opettajan ammatissa ole eikä tule olemaankaan. Te ennakkoluuloiset ja opettajan ammattia väheksyvät:Miettikääpä huviksenne kuka teidät on opettanut laskemaan, lukemaan ja puhumaan kieliä. Kuka teille on antanut elämän eväät? Arvostakaamme siis opettajia, minä ainakin arvostan.
Ottakaa huomioon, että jokaisen opettajan työ on erilaista. Toisilla se tosiaan voi olla helppoa, mutta kaikilla ei. Luokka on joka vuosi erilainen ja jokainen päivä myös. Jokainen oppilas on oma yksilönsä ja hänen oppimistaan pitää tukea eri tavalla. Tämän takia jokainen oppilas pitää ottaa erikseen huomioon.
Kaikissa kouluissa ei ole erityisluokkia erikseen. Tästä syystä erityisopetusta tarvitsevat oppilaat ovat samassa luokassa muiden samanikäisten oppilaiden kanssa. Tällöin luokka on aivan erilainen kuin normaalikouluissa, joissa luokassa ovat normaalit esimerkiksi ei- lukihäiriöiset oppilaat. Opettaja joutuu ottamaan opetuksessa huomioon sekä normaalit että erikoiset oppilaat.
Kaikki oppilaat ovat kouluaikana opettajansa vastuulla. Jos oppilaalle tapahtuu koulussa jotakin, se on "opettajan syy". Opettajat joutuvat siis työaikana ottamaan sekä vastuun itsestään että oppilaistaan.
Vaikka työaika onkin lyhyt, niin se ei tarkoita sitä, etteikö päivän aikana tarvitsisi tehdä muuta ammattiin liittyvää työtä. Milloin kokeet korjataan ja laaditaan? Milloin aineet tarkastetaan? Milloin seuraavan päivän tunnit suunnitellaan? jne. Niinpä niin, milloin?
Harvemmin työajalla. Joillakin opettajilla se voi tosin olla osittain mahdollista jos välitunnit ovat pitkiä (esim.30 minuuttia), mutta kaikilla ei. Useilla opettajilla välitunnit eivät tosiaankaan ole mitään kahvittelua ja rupattelua omista asioista, vaan oppilaiden asioiden puimista ja ongelmatapauksien selvittämistä sekä muuta koulun sisäisten asioiden järjestelemistä.
Sellainen opettaja on todellakin ongenonkija joka kokee ammattinsa helpoksi ja haasteettomaksi ja jonka jokainen päivä menee juuri suunnitelmien mukaan.
Ammattitaidon lisäksi opettajan työssä tarvitaan luovuutta, kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Ei siis ihme, vaikka jollakin lyhyt pinnaisella ihmisellä jossain vaiheessa tulisikin "burn out".
Itse en ole pätevä opettaja, mutta olen ollut töissä peruskoululla. Tiedän siis todellakin millaista opettajan työ "pahimmillaan" voi olla. Tästä syystä en haluaisi ikinä opettajaksi, sillä harvemmin työpaikan tai opetettavan luokan saa "valita". Ei siis koskaan tiedä, mihin opettajaksi pääsee ja millainen luokka tulee vastaan. En väitä, etteikö minusta olisi opettajaksi onhan minulla esimerkiksi pitkä pinna ja osaan kyllä opettaa nuorempiani. En vain halua ottaa niin suurta vastuuta työstäni kuin opettajan ammatissa voi joutua ottamaan.
Mutta kuten aikaisemmin jo totesin, jokaisen työ on erilaista ja yhtään samanlaista päivää ei opettajan ammatissa ole eikä tule olemaankaan. Te ennakkoluuloiset ja opettajan ammattia väheksyvät:Miettikääpä huviksenne kuka teidät on opettanut laskemaan, lukemaan ja puhumaan kieliä. Kuka teille on antanut elämän eväät? Arvostakaamme siis opettajia, minä ainakin arvostan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varmaan ihan asiaa enkä tarkoita pahalla, mutta eikös joka työpaikalla nykyään paahdeta hommia täysillä, kanneta vastuita asioiden onnistumisesta, hankalista asiakkaista/ alaisista/ tiimistä jne. Taukoja tuskin ehtii pitää ja työkavereiden kanssa jutellaan työasioista. Iltaisin saa jatkaa työpäivää; harvoin se ns. täyttä päivääkään tekevällä akateemisella siihen kello 16:een rajoittuu, vaan päivä jatkuu muillakin - esim. 8 tunnin päälle. Valmistellaan tulevaa päivää, huolehditaan mielessä työasioista. Jne. Miksi nämä samat asiat tekevät juuri open työstä rasittavamman? Entäs ne lomat - onko niistä apua jaksamisen kannalta?