Divisioonien ja prikaatien määrävahvuuksissa isoja eroja 1944

Kannaksella 2.Divisioonan rivivahvuus kesäkuun lopulla 1944 oli suurempi kuin määrävahvuus. JR 7 ja JR 49 olivat kirjavahvuuksiltaan lähes 4 000 miehen vahvuisia ja divisioonalle oli alistettu päämajan alainen Heimopataljoona 3 (vai oliko 2), armeijakunnan tykistöä, tykkikomppanioita, sekä IV/19.Pr jne. Laatokan pohjoispuolella 5.D:lle oli alistettu tykistöä (armeijakunnan) sekä ilmeisesti muitakin yksikköjä. 15.Pr oli ilmeisesti myös saanut alisteisia yksiköitä koska määrävahvuus toista tuhatta normaalia suurempi. 20.Prikaatilla näyttää uupuneen määrättyjä yksiköitä. Normaalisti prikaatilla oli esikunta, neljä jv- pataljoonaa, 2 patteristoa tykistöä (toinen raskas), viesti-, tykki- ja krh- komppania sekä huoltomuodostelma.

Kun divisioonan kolmas rykmentti purettiin ja tilalle jäi erillinen pataljoona jäi divisioonaan divisioonan alaisiksi entisen rykmentin tykkikomppania sekö krh-komppania. Ennestään divisioonalla oli yksi tykkikomppania joten 1944 divisioonalla on ollut 2 tykkikomppaniaa ja krh-komppania. Ratkaisutaisteluissa kesällä 1944 luotiin painopisteille muutama normaalia vahvempia yhtymiä kuten Tali-Ihantalassa 18.D (6 patteristoa tykistöä) ja 6.D (komentajalle Tali-Ihantalassa käytännössä yli 2 divisioonan voimat), Vuosalmella 2.D ja U-linjalla 5.D.

Kannaksella olleen 19.Prikaatin kirjavahvuudet 30.kesäkuussa 1944:

Esikunta/EK: 116 miestä
I pataljoona: 1 042 miestä
II pataljoona: 1 024 miestä
III pataljoona: 1 038 miestä
IV pataljoona: alistettu 2.D:lle Vuosalmella
Linnoituspataljoona3: 347 miestä (Päämaja)
Krh-komppania: 159 miestä
Tykkikomppania: 175 miestä
20.Tykkikomppania: 103 miestä (III AK)
---------------------------
Kev.Psto 14: 400 miestä (Päämaja)
Kev.Psto 19: 518 miestä
II/KTR 12: 561 miestä (15.D)
----------------------------
Viestikomppania: 184 miestä
Pioneerikomppania: 251 miestä
Huoltokomppania: 260 miestä
51.Lääkintäjoukkue: 45
Kol.: 36 miestä
3 Kss.joukkuetta: yht 66

Prikaatin omien yksikköjen kirjavahvuus 4 950 miestä mutta siitä puuttuu yksi jv-pataljoona sekä toinen patteristoista. Nämä mukaanlukien olettaen pataljoonan ja patteristojen vahvuuksien olevan samat kuin muilla vastaavilla prikaati olisi ollut n. 6 500 vahvuinen (olettaen että joitakin pieniä yksiköitä ei puutu listauksesta). Tykistön patteristovahvuuksissakin suuria vaihteluja jo kalustotilanteenkin takia.

Prikaatille alistettu muita yksiköitä (Päämaja tai III Armeijakunta): 1 529. Siis melkein yhtä paljon kuin se oli menettänyt muille yhtymille.

Avaaja ei hallitse edes peruskäsitteitä.

Määrävahvuus on tietyn yksikön ns. ohjesääntövahvuus,johon pyritään. Se on kaikille saman tyypin joukoille sama.

Eri asia on rivivahvuus,joka tarkoittaa paikalla olevaa henkilöstöä,josta on pois tappiot,sairaat.lomalaiset,komennusmiehet jne.

Rivivahvuus laskee taistelujen aikana ja nousee levossa.
Käytännössä joukot ovat aina vajaavahvuisia.

Kesällä 1944 Suomella tiettävästi oli 16 divisioonaa ja 6 prikaatia. Joka divisioonalla oli 2 rykmenttiä ja 1 erillinen pataljoona.

Rajajääkäriprikaati kesällä 1944 on jossainmäärin fiktiivinen sillä sillä ei ollut mitään omaan viestiyksikköä, omaa kahden patteriston tykistöä, krh-komppaniaa. Se oli vain tuollainen kuvitteellinen prikaati. Laatokan Karjalassa olivat kaikki rajajääkäripataljoonat paitsi Rj.P 2 joka soti mm Ihantalassa.

On väitetty että tavallisten jv-pataljoonien määrävahvuus olisi ollut 894 miestä. Tämä ei pidä paikkaansa. Määrävahvuus oli jokaisella prikaatilla ja divisioonalla esim. 1944 mitä olen tsekannut 1 022 ja monien näitten pataljoonien rivivahvuus saattoi olla jopa sitäkin suurempi kuten täällä on jo tuotu esille. Luonnollisesti taisteluissa pitkää olleiden rivivahvuudet saattoivat laskea välillä hyvinkin alas mutta täydennyksillä ja toipilaiden palattua rivivahvuudet nousivat heinäkuussa yli 900:n ja joskus lähelle 1 100 miestä.

Tässä esimerkki Kannaksella etulinjassa pääpuolustusasemassa taistelleiden JR 7 ja JR 49: n kirjavahvuuksista 5.heinäkuuta 1944.

JR 7: 122 upseeria 605 aliupseeria 3245 sotamies = 3 973 miestä
JR 49: 122 upseeria 513 aliupseeria 3351 sotamiestä = 3 986 miestä

Vastaavasti rykmenttien määrävahvuudet: 121 upseeria 543 aliupseeria 2954 miestä = 3618 miestä. Molemmilla rykmentillä samat määrävahvuudet mutta molemmat rykmentit myös olivat roimasti ylittäneet nyt määrävahvuudet kirjavahvuuksilla. Saman 2.D:n Er.P 12/2 määrävahvuus oli 31 149 842 eli yht. 1 022 miestä. Sen kirjavahvuus 24 143 853 = 1 020 mies.

Populäärikirjallisuus ja kaikenkarvaiset veteraanimuistelut antavat yleensä sellaisen kuvan että yksiköissä olisi ollut jäljellä "enää vain rippeet" mutta tosiasiassa esim 2.D:n esimerikki osoittaa miten yksiköitä tankattiin kaikenaikaa. Suurhyökkäyksen aattona monissa divisioonissa saattoi olla yli 2 000 miestä lomalla ja varsin pian 15.kesäkuuta lähtien täydennyksiä virtaisi kaikenaikaa komennuksilla olleista, toipilaista ja reservistä rintamalle kutsutuista. Haavoittuneistakin 75% oli lieviä tapauksia ja heistä lähes 80% palasi takaisin entiseen yksikköönsä. Tästä porukasta suurin osa 6 viikon sisällä haavoittumisestaan.

18.Divisioonan vahvuusilmoitus päivätty 15.heinäkuuta 1944 antaa seuraavat tiedot yksiköiden määrä-, kirja- ja rivivahvuuksista:

JR 6: määrävahvuus 3 618, kirjavahvuus 3 306, rivivahvuus 2 918 miestä
JR 48: määrävahvuus 3 618, kirjavahvuus 3 586, rivivahvuus 3 097 miestä
Er.P 28: määrävahvuus 1 022, kirjavahvuus 906, rivivahvuus 830 miestä

On otettava huomioon että kyseessä oli divisioona joka oli ollut Kannaksella suurhyökkäyksen taisteluissa alkupäivistä lähtien ja Tali-Ihantalan painopisteessa. Sen rykmentit kaikista Tali-Ihantalaan osallistuneista olivat kärkipäässä tappioiden suhteen (paljon enemmän kuin Vihman divisioonan JR 12 ja JR 35).

Viikko taistelujen laantumisen aikoihin ei rykmentit ja pataljoonat olleet siten kovinkaan rajusti alivahvuiset.

Jatkokommentti: koko 18.Divisioonan esikunnan ja yksiköiden määrävahvuudet 14 929, kirjavahvuus 13 813 ja rivivahvuus 12 463. Kirjavahvuuden ja rivivahvuuden eron selittää:

- lomalla 80
- komennuksella 276
- sairaalassa 891
- kadonnut 1
- karkurina 182 (joista kahta tykkimiestä ja kolmea pst-miestä lukuunottamatta kaikki jalkaväkirykmenteistä tai erillisestä pataljoonasta

Divisioonien ja prikaatien määrävahvuuksiin vaikutti se mikä oli niihin liitettyjen yksiköiden määrä ja niiden aseistus. Jv-pataljoonilla käytännössä kaikilla oli määrävahvuus 1 022 ja raskailla krk-komppanioilla 156 (6 kpl 120 mm heitintä), tosin myös lukema 165 on joissakin komppanioissa. Tykki- eli pst-komppanioiden vahvuudet riippuivat kaluston koosta ja lukumäärästä. Samoin pioneeri- ja viestipataljoonien /komppanioiden vahvuudet vaihtelivat jonkin verran. Pioneeripataljoona 33:n ja 31:n määrävahvuus 582 (sama useissa muissakin pataljoonissa). VK/19.Pr:n (viestikomppania) 185 ja viestipataljoonien 435-440. Kenttätykistöpatteristojen määrävahvuuksissa saattoi olla lähes 200 miehen erot, suurimmillaan jopa yli 630 ja pienimmillään 430-450.

Pelkästään divisioonien tykistöyksiköiden määrissä (3, 4 vai 5 patteristoa) ja yksiköiden määrävahvuuksilla saattoi syntyä jopa 1 000 miehen eroja kokonaismäärävahvuuksilla. Keskiarvo näyttäisi divisioonilla olleen 13 200-13 300 ja prikaateilla puolet siitä n. 6 700.

Suomen armeijan yksiköt kun ne vedettiin rintamavastuusta täydennettäväksi, huollettavaksi ja rintamareserviin olivat vuonna 1944 paljon paremmassa kunnossa kuin Saksan armeijan monet divisioonat. Niklas Zetterberg eräässä artikkelissaan käsitellessään erästä toista asiaa, keräsi aineistoa näistä 1943-44 rintamavastuussa olleista divisioonista joissa rivivahvuudet olivat sukeltaneet n. 12 000 miehestä alle 5 000 mieheen.

Suomen sodanjohto ei tapattanut omia divisiooniaan kuten itävaltalainen korpraali teki. Yhtään ainutta suomalaista pataljoonaa ei tuhottu missään "stalingradeissa" vaikka puna-armeija kuinka yritti saarrostaa.

Henrik Meinander ja muutkin historioitsijat kernaasti vaikenee Suomen ruotsalaisten sotilaskarkuruudesta ja ehkä syystäkin. General fron Terjärv eli Frans Uno Fagernäskin tunsi syvää häpeää kielisoutureitten tekosista.

Suhteellisesti jopa 17% Suomen ruotsinkielisistä maavoimien JV-joukkojen vahvuudesta oli karkureina Uumajan lohkolla.

Tämä lukema saadaan kun verrataan ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuksia kesällä 1944 ja Uumajassa loisineita ruotsinkielisiä soutureita keskenään!

Ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuudesta oli (suhteellisesti) noin 17% Uumajassa! Kuulostaako pahalta? Tässä on pieni laskelma, jossa voi olla pientä tarkistamisen varaa lähinnä pataljoonien oletetuissa vahvuuksissa ja ehkä määrissäkin.

Ruotsinkielisiä oli tuohon aikana noin 9.5% Suomen koko väestöstä. Heitä lienee ollut samassa suhteessa myöskin sodassa. Monet ruotsinkieliset palvelivat tykistössä, ilmavoimissa ja merivoimissa.

1944 kesällä 17.D oli pääosin ruotsinkielinen. Se koostui kahdesta rykmentistä eli JR13 ja JR61 sekä erillispataljoonasta Er.P 27.

Kesällä 1944 ruotsinkielisiä jalkaväkijoukkoja oli siis 2 rykmenttiä ja 1 erillinen pataljoonaa eli kaikkiaan 7 pataljoonaa. Nyt arvioidaan kesän 1944 kovissa taisteluissa jo kuluneen pataljoonan vahvuudeksi vaikkapa noin 500 miestä. Määrävahvuushan on noin 1000 miestä. Kuten tästä tarkastelusta huomaat, niin prosentuaalinen osuus Uumajan lohkolle muuttaneista ruotsinkielisistä jalkaväkijoukoista on melkoisesti suurempi kuin heidän prosentuaalinen osuutensa Suomen väestöstä!

7 (pataljoonaa) * 500 = 3500 ja kun tuohon määräään verrataan 600 ruotsinkielistä karkuria Uumajan lohkolla, niin sehän tekee 17%.

17% ruotsinkielisiä karkureita Uumajan lohkolla verrattuna ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuteen kesällä 1944!
Kylläpä näyttääkin aika karsealta kun asiaa tarkastellaan hieman eri tavalla ja oikeassa kontekstissä eli suhteutettuna siihen paljonko heitä oikeasti oli!

Munsalan soutureiden tilanne näyttäisi laskennan perusteella jopa vieläkin karmeammalta. Tuo 500 miestä taisteluissa kuluneen pataljoonan vahvuudeksi saattaa olla jopa yläkanttiin. Silloin tuo 17%:n suhteellinen lukema saattaisi nousta liki 20%:iin ja se on kyllä aika häpellistä näille "itsensä Isänmaan pelastajiksi" ristineille rantahurreille!

>>Pataljoonassa on noin 1000 miestä ja siitähän se lähtee laskenta liikkeelle.

Asia ei ole ihan yksiselkoinen. 1943 loppuun mennessä tehtiin laaja uudellen järjestely. Esimerkiksi pataljoonan vahvuus ei ollut noin 1 000, vaan koska kiväärikomppanioiden neljännet joukkueet oli poistettu jo -41, niin teoreettinen vahvuus oli 893. Käytännössä pataljoona oli aniharvoin yli 800.
Komppanian vahvuus oli siinä 150.

Selvennystä voi löytyä Jatkosodan historian 4. osasta. Siinä on tuo uudelleenjärjestely selvitetty. Asemasodan aikanakin tappiot ja sairastumiset pienensivät vahvuuksia. Yksi ainoa taistelupäivä saattoi pienentää taisteluosia jopa 20 %. >>

Tali-Ihantala taisteluiden jälkeen viikon päästä oli jokseenkin kaikissa 18.D:n ja 11.D:n pataljoonissa rivivahvuudetkin 850-950 miestä joten höpötykset 300-500 miehen pataljoonista Suomen armeijan osalta voidaan jättää Esson baarin karvahattuosaston taistolaisten horinoiksi.

Tiedän toisaalta miksi uusisänmaalliset eivät tätä asiaa pidä esillä. Se näet osoittaisi ettei siellä Tali-Ihantalassa mitään kolminkertaisella ylivoimalla hyökkäävää vihollista ollut. 4 suomalaista pataljoonaa vastasi 9 puna-armeijan. Siis prikaati vs puna-armeijan divisioona.

Kannaksella voimasuhteet olivat kesä-heinäkuun vaihteessa 1944 luultua huomattavasti tasaväkisemmät. Torjuntavoittoon riitti ihan tavallinen normisuoritus. Ei mitään "ihmettä".

Jos prikaatissa oli perusyksiköt: esikunta/esikuntakomppania, 4 jv-pataljoonaa, 2 kenttätykistöpatteristoa, tykkikomppania (pst), krh-komppania, pioneerikomppania, viestikomppania ja huoltokolonna oli sen määrävahvuus 6500-6900 miestä riippuen lähinnä siitä mikä kalustotilanne oli kenttätykistöpatteristoissa ja tykkikomppaniassa.

1980-luvulla prikaatin miesvahvuudeksi laskettiin hieman 7169 mutta silloin siinä oli 2 it-patteria mukana. Samoin tiedustelukomppania. Viime sotien aikana it puuttui ja pataljoonilla oli jääkärijoukkue komentajan käytettävissä. Samoin ei ollut autokomppaniaa.

Määrävahvuuksien, kirjavahvuuksien, rivivahvuuksien lisäksi on vielä taisteluvahvuudet.

30.kesäkuuta 1944 oli 18.Divisioona kirjannut rykmenttien ja pataljoonien rivivahvuudet uuvuttavan 20 päivän taistelujen jälkeen:

JR 6: 41 258 1200 = 1 499 mutta lukemat käsittävät vain pataljoonat ( I, II ja III)
JR 48: 64 310 1598 = 1 972 (pataljoonat I, II ja III) sekä koko rykmentti 2 199
Er.P 28: 758

Taisteluvahvuudet:

JR 48: 1763
JR 6: 1 492
Er.P 28: 573

Kun ottaa huomioon että karkuruus kohdistui 18.Divisioonassa jokseenkin täysin rykmentteihin ja Er.P 28:iin niin yhdessä taistelutappioiden ja sairaustumisten (punatautiepidemia) ei nuo taisteluvahvuudet ja rivivahvuudet niin kamalan matalalla olleet ja parin viikon päästä vahvuudet olivat jo selvästi kasvaneet.

15.elokuuta 1944 18.Divisoonan vahvuudet:

Määrävahvuus: 14 244
Kirjavahvuus: 14 347 (siis jo suurempi kuin määrävahvuus)
Rivivahvuus: 12 729

Kirjavahvuuden ja rivivahvuuden ero: 1 618 ja johtuu seuraavista syistä:

- lomalla 74
- komennuksella 514
- sairaalassa 1 174
- kadoksissa 14
- karkurina 25

Lomalla ja komennuksella olleet lisättynä olisi vahvuus jo yli 13 300. Sairaalassa olleiden määrä lisääntynyt heinäkuun 15.päivän lukemista, vielä enemmän komennuksella olleet. Karkurisen määrä putosi (182 heinäkuun puolivälissä). Sairaalassa olleista kuitenkin suurempi osa lienee punatautitapauksia sillä haavoittumistappiot laskivat voimakkaasti heinäkuun alkupäivien jälkeen.

15.syyskuuta 1944 tulitauon alettua 10 päivää aiemmin oli 18.Divisioonan jv-rykmenttien kirjavahvuudet jo 100-150 suuremmat kuin määrävahvuudet. Esim. JR 6 kirjavahvuus 3 763. Koko divisioonan kirjavahvuuskin oli 154 suurempi kuin määrävahvuus ja sairaaloissa olleiden määrä enää 701 (vähemmistö todennäköisesti enää haavoittuneita). Kommenuksilla ja lomilla olleet lisättynä rivahvuus olisi ollut jo 13 500.