Mistä voisin löytää ketään?
Olen tunteiltani epävakaa
Anonyymi
32<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Niin, suosittelen terapiaa
Riippuu miten sussa se ilmenee..mikä on vaatimustasosi seuran suhteen.. oikeanlaisen ihmisen kohtaamisesta
Epävakaalle sopii tietenkin vakaa ja rauhallinen. Tai sitten dkt- hoito.
Terapia dialektinen..
Oletko aina ollut vai onko sinulla jonkun asian käsittely tai itsetutkiskelu kesken? Oletko jätetty tai hylätty? Usein oikeasti epävakailla ihmisillä ei ole välttämättä selkeää identiteettiä ja ydintä, joka pitäisi kasassa myrskyissä.. Joillakin ei ole noiden lisäksi perusturvallisuudentunnetta. Jos on selkeä identiteetti ja ydin, arvostaa itseään ja tuntee itsensä, ei ole muiden manipuloitavissa. Perusturvallisuuden tunne on peräisin terveestä kiintymyssuhteesta omaan kasvattajaan eli palautuu varhaisvuosiin ja lapsuuteen.
Ketä on manipuloitu? Aloittaja taitaa olla itse se joka manipuloi, esiintyy toisina jne.
Samaa mieltä ja arvon lukijoiden arvostelukyky, mitä kaikilta ei yksinkertaisesti löydy määrää manipulointipelin kulun
On ihmisiä, jotka stalkkereina ovat saaneet selville joitain, pintapuolisia asioita toisesta ihmisestä. Mutta tiedättekö mitä? Tuo stalkkeri on ikuinen kakkonen, koska ei tunne kohdettaan sen syvemmin. Yrittää sitten keikuttaa venettä, täällä palstalla 😏
Se on kyllä raskasta elää sellasen ihmisen lähellä joka saman päivänkin aikana useamman kerran palvoo sua ihaillen ja sitten ihan pikkuasiasta vetää raivarit ja sen jälkeen oletkin alinta shaissee mitä maa päällään ikinä voi kantaa.
Sitten se raivari kestää tunteja ja jumii jumii jumii eikä lopu millään.
Sitten tulee se vaihe kun raivarin saanut menee kohtauksestaan morkkikseen ja tulee itsevihan, itseinhon vaihe..
Se on seurustelukumppanille raskasta koska epävakaa ei löydä vakaata käsitystä mitä hän ajattelee seurustelukumppanistaan. Rakastaako-inhoaako ja vihaako. Onko kumppani hyvä vai paha. Hänellä siis mustavalkoinen tapa pilkkoa hyviin ja pahoihin ihmiset mutta seurustelukumppani on monta kertaa päivässä kumpaakin ja se on rankkaa ja raastavaa
Kuullostaa vuoristoradalta. Miksi olet sellaisessa seurustelusuhteessa? Mistä tuollainen käytös juontaa juurensa? Onko kyse epävakaudesta vai jostain käsittelemättömistä asioista, joista ette ole puhuneet? Jos joku suurempi asia on käsittelemättä, joka hiertää, se kannattaa käsitellä.
En ole suhteessa. Olin joskus ja tuo käytös ajoi
Mut henkisesti ihan finaaliin ja itsetuntonikin alkoi horjua.
Todella kuluttava suhde.
Jos parisuhde on väkivaltainen tai siinä on pettämistä tai muuta vakavaa, josta toinen kärsii, tuollainen kaksinainen suhtautuminen voi olla syynä. Jos parisuhteessa ei ole mitään tuollaista eikä toista ole kaltoinkohdeltu, silloin kysymys on juuri siitä epävakaudesta.
Tuskin oli. Hän oli vaan sellanen luonne. Samaa oli kaikille. Yleisesti vaan ”vaikea ihminen” yleiskielessä muiden mielestä. Suhteessa äärimmäisen uuvuttava
Ok. Hyvä, että loppui. Ei tuollaista jaksa kukaan.
Ei jaksa ei. Pahinta siinä on että kun epävakaan tunteet omaa seurustelukumppania kohtaan heiluu ja huojuu ääripäästä ääripäähän useasti yhden päivänkin aikana niin epävakaan kumppanille tulee tunne ettei hän tiedä mitä tuo oikeasti tuntee mua kohtaan ja haluu musta.
Rakastaako tuo edes ?
Varmasti kuluttavaa ja vaikeaa varsinkin, jos on vielä lapsia. Kaippa toinen rakastaa tavallaan. Ihminen on jollain tapaa rikki, jos tunteet on yhtä sirkusta. Varmaan uuvuttavaa myös hänelle joka vaivasta kärsii. Elämä kapeutuu omista tunteista selviytymiseen ja ihmissuhteet on säröillä. Osa toipuu lähes oireettomiksi esim terapian ja sopivien ihmissuhteiden avulla.
Oon käsittäny et persoonallisuushäiriöt ois suhteellisen pysyviä ja vaikeasti muutettavissa
Ja kyllähän sitä suhteessa haluaisi tuntee turvallista oloo eikä joutua miettiin et tietääkö tuo toinen itsekään mitä tuntee ja ketä kohtaan ja haluuko olla mun kans vai vihaako noin paljon?
Kyllähän se saa omaankin päähän mietteitä että ehkä suhteen päättäminen parasta kun tyyppi kuutamolla pelkästääm siitä et rakastaako vai vihaako mua
Epävakaa on ihan hoidettavissa, kymmenessä vuodessa voi toipua kokonaan, jos sitoutuu hoitoon. Ja sitten niitä on vielä eriasteisiakin.
Monesti kun ikää tulee, niin ihminen rauhoittuu ja vakautuu. Useasti vaan epävakaa hakeutuu sitten sellaisiin parisuhteisiin, mitkä eivät ole turvallisia., kun kokee itsensä arvottomaksi.
Ei päihdeongelmaistenkaan kanssa mitään herkkua ole elää ja monesti sellaiset ihmiset alistaa ja julmasti hyväksi käyttää epävakaata. Epävakaa persoonallisuushäiriö on sellainen trendidiagnoosi tällä hetkellä, varmaan joka toinen täyttää jollain lailla kriteerit, jos testit saa eteen. Ihmiset suhtautuu kauheen alentuvasti ja tuomitsevasti tiettyihin diagnooseihin, vaikka ei niitä itse itselleen kukaan ole valinnut. Niin kuin ei syöpää, tai diabetesta tai sydänsairautta taikka flunssaa.
Hiukan ymmärrystä hei, tuomitsemisen sijaan. Usein ihminen, joka on erityisherkkä ja joutuu tiettyyn "psykakierteeseen" saa roppakaupalla erilaisia diagnooseja, kun vaan tulee riittävästi lääkärikäyntejä. Ja silti se oikea ja olennainen, mihin tarvitsisi tukea, jää puuttumaan.
Voisko taustalla olla adhd:kin, joka myös altistaa kaikenlaiseen älyttömään, mm päihdekokeiluihin ja sitä kautta riippuvuuksiin, rikoksiin ja kierteeseen.
Voi tietenkin olla. ADHD- tutkimuksiin on todella vaikeaa päästä aikuisiällä. Ensin piti jättää päihteet. Ja sitten kun jätit päihteet, pitäisi olla masennus hyvässä vaiheessa, pitkään, että pääsee jonoon, mikä on vuoden mittainen. Masennus sotkee tutkimuksia, mutta kun ADHD itsessään aiheuttaa masennusta. Paradoksaalista. Eli pitäkööt diagnoosinsa sitten vaan, ei jaksa taistella. Ja kun ei halua niitä lääkkeitäkään alkaa syömään, sama asia kun hakisi amfetamiinia katukaupasta. Ei kiitos. Pehmeitä hoitomuotoja on olemassa kyllä, kun niitä haluaa vaan löytää. Vaikeinta ADHD:ssa on varmaan se, ettei tunne omien voimavarojensa rajoja ja polttaa jossain kohtaa itsensä loppuun.
Persoonallisuushäiriöt on lääketieteen näkökulmasta pysyviä. Ne on sen vuoksi pysyviä, koska persoonallisuushäiriöiseltä puuttuu sairaudentunto. Sairaudentunto on edellytys sille, että ymmärtää muutoksen tarpeen ja ohjautuu avun piiriin.
Osa ymmärtää. Hoitoonsitoutuminen on monelle ongelma. Vaan ne jotka sitoutuu voi parantuakin oireettomaksi.
Ei pidä paikkaansa tuo.
Oli miten oli, niin seurustelukumppanin osa on rankka siinä kuviossa.
Siinä missä epävakaa alati vaatii rakkautta ja huomioo, niin hän itse ei kykene antamaan sitä samaa takaisin, vaan häneltä saa satoja kertoja päivässä vuoroin palvontaa ja vuoroin äärimmäisen kovaa vihaa, inhoa, halveksuntaa ja haukkua.
Siinä ja kumppani aika rakkauspaitsioon kun joutuu antaan mutta ei saa samaa takas. Jää vaan suu auki miettiin että rakastaako tuo oikeesti ollenkaan vai onko se vaan kylmää vihaa täynnä hakemassa itselleen jotain lohtua tuntematta itse samoin ollenkaan
Kyllä se vakavimpien persoonallisuushäiriöiden kohdalla usein pitää. Vakavimmat persoonallisuushäiriöt ovat sosio- ja psykopatia sekä narsismi. Sairaudentuntoa ei ole ja harvemmin tuleekaan. Tämän vuoksi eivät hakeudu hoitoon eivätkä koe, että olisi mitään muutoksen tarvettakaan. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä en tiedä sen tarkemmin, mikä on eheytymisprosentti. Paraneminen tai eheytyminen epävakailla edellyttää joka tapauksessa sairaudentunnon ja hoitoon hakeutumisen.
Höpöhöpö. On niin eriasteisia epävakaita, kuten aiemmin jo kirjoitinkin. Toiset ovat todellakin niitä myötäilijöitä, vaikka oma tunne-elämä sisäisesti heittelehtisikin. Ja itselläni on täyttynyt testeissä kriteerit ja sairaudentunto todellakin löytyy. Minulla on herkkä omatunto ja mietin tarkkaan, miten kanssaihmisiä kohtelen. Ennemmin näen itsessäni tuon jonkun mainitseman syyllistyjän. Mielestäni osa kuvauksista oli varmasti narsistisen persoonallisuushäiriön kuvausta lähinnä. Ja on todella vaarallista kategoroida ihmisiä yhden diagnoosin perusteella. Ihmiset kun ovat persoonallisuushäiriöissäänkin yksilöitä. Todella ala-arvoista on tuo monien tyyli arvostella ihmisiä lääkärien diagnoosien perusteella.
Ethän sä aitoripuli täälläkääm
Osaa hillitä raivoos jos joku torjuu. Myös mustasukkaisuus lyö
Yli ja kestää koko illan se raivari
Moni muodostaa käsityksensä kuullun ja lehdistä luetun perusteella. Asenteissa näkyvät ennakkoluulot. Kiitos, että jaat kokemuksesi. Jos rakastuisin, niin ei mua haittais lievä tai rajatusti ilmenevä häiriö. Jos toinen vielä suostuu keskustelemaan ja hoitaa asiansa, niin yrittäisin.
Eihön se itse häiriöistä häiritse se et mennen tullen huutaa, paiskoo tavaroita ja potkii hakkaa ja haukkuu viidesti päivässä kumppaniaan milloin minkäkin verukkeen voimalla ja sit nyyhkii kulta älä jätä tai tapan itseni kun kumppani on riekaleina ja haluu päättää suhteen
Kaikki on mahdollista. Tuo dkt-terapia on todettu erittäin toimivaksi juuri tuossa epävakaassa. Lisäksi oireet helpottaa usein iän myötä.
En osaa vastata sinulle, mutta itse en jaksaisi ailahtelevaa ihmistä, mikä epävakauteen kuuluu.
Joppa ottasit ihan ensin ammattiapua ja mahdollisesti diagnoosin:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/epavakaa_persoonallisuushairio/Pages/osio1.aspx
Itteeni ei niin häiritse ailahtelevuus, koska sen kanssa voi elää ja sen kanssa oppii pelaamaan ilman, että tarvitsee itse varoa olemistaan. Yhden haastavan yksilön kanssa hyvän tovia eläneenä on nähty tuokin puoli ihmiselämästä ja itse rauhallisesti ottamalla alkoi toinenkin asettumaan, tunnistamaan omat tunnetilansa, puhumaan niistä ennen kuin tunteet ottivat vallan. Kokemus kaikkinensa oli hieno, vaikkei suhde sitten lopun ikää kestänytkään.
Ja kyllä varmasti tulet löytämään itsellesi jonkun, kumppanin, mutta auta sitä odotellessa itseäsi ja opettele tuntemaan itsesi paremmin.