Sinussa kiinni

Miksi pyytäisit anteeksi tai olisit pahoillasi, ei tarvitse. Toki voisit kiirehtiä ja hakea mut jo kotiin.

Samoin voisin sanoa yhdelle miehelle.

Rakastaa saa. Liian vähän rakkautta muutenkin täällä.

Ei rakkautta kuulukaan pyytää anteeksi, ei edes tilanteissa joissa se on epätoivottavaa. Kyllä rakkaudella aina joku tarkoitus on, vaikkei sitä itse ymmärtäisikään.

Tässä sitä sitten ollaan!

Sanoisin miehelle samoilla sanoilla en pahoittelua enkä anteeksi pyyntöä lähetä vaan jos sieltä puolelta tulisi vastaan aitoa rakastamista ja välittämistä. Niin odotan jos mies rohkeaa hän tietää kyllä kuinka asia menee eteenpäin ilman palsta höpinöitäkin..

minäpä olen,
molempia.

Ja pyh! En usko ellet tule sitä yksityisesti kertomaan.

Ei voi kuin todeta olevansa samassa veneessä. En minäkään osa olla pahoillani enkä näe tunteista mitään anteeksi pyydettävää. Ei tunteissa itsessään ole mitään pahaa.

En minäkään unohda. Rakastuin, kovaa ja syvästi. Rakkaustsunami. Juuri siksi. En voi häneltä odottaa tai vaatia mitään, enkä edes haluaisi mitään ilman omaa vahvaa tahtoa ja tunnetta. Hänen on kuljettava omaa tietänsä ja löydettävä itsensä. Siinä asiassa haluan antaa tukeni, tiedän kuinka tärkeää se on.

Silti en unohda. Ei unohtaminen ole omassa vallassaoleva, se vie aikaa tai jatkuu lopun elämän. Kuka tietää. Ei näin voimalla koe kovin usein. Edellinen kerta oli reilu 20v sitten. 😉 Tekisi mieleni sanoa ironisesti: eläkkeellä sitten taas uudestaan. 🤣😁😉 Silti olen onnellinen, että hänet kohtasin. ♥️ S