Korona heijaa mieleni rutistuksiin. En kestä!

Kevät oli ihan kamalatonta aikaa. Mieleni meinas keikahtaa jo silloin takaperin tuhat volttia. Järkeni lähtö ei ollut kaukana.
Kesällä vähän helepotti ja pysty sentään tekkee jottain, mutta voi helekukkuu, kun koronan toinen aalto järkyttää mieltäni jo nyt. Rajoitukset puskevat taas päälle ja kohta joudutaan olemaan kevään tapaan sisällä eristyksissä ja kaikki paikat laitetaan kiinni. En kestäisi sitä enää! Järkeni on jo nyt riittävän viipaleina, että oikeasti keväänkaltaista koettelemusta en jaksaisi perkele enää. Haapaveellä ei ole oikeesti mittään tekemistä, jos kaikki paikat menee säppiin ja on vain luonto ja koita repiä siitä ilo irti. Ja samalla alkaa vieläpä vihmoo räntää. Ei heleketti! Järkeni on ihan riittävän hataralla pohjalla jo nyt!