Omanarvontunto pohjamudissa

Alan hiljalleen lipsua ihan kaikesta. Valmistuin nyt syksyllä, yritän etsiä alani töitä. Mitä enemmän kirjoitan hakemuksia sitä vähemmän enää arvostan omaa osaamistani kun ei sitä arvosta kukaan muukaan.

Taustalla vaikuttaa keskivaikea masennus, johon pitäisi hakea apua, mutta ei ole varaa terapiaan tms käynteihin. Päivittäin en enää tee juuri mitään joko rahan puutteen tai lamaannuksen takia. En elä elämää, jota haluaisin ja ahdistaa ajan heittäminen hukkaan. On ihan luuseri olo. EN koskaan onnistu missään. EN kelpaa edes itselleni ja se sattuu kaikkein eniten.
176
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Tuo viimeinen lause osuu suoraan naulan kantaan.
Et arvosta itseäsi ja tuomitset itsesi luuseriksi. Siis SINÄ ITSE!
Sinä itse käyt päänsisäistä monologia ja haukut ja mollaat ja väheksyt itseäsi, sinä itse.

Entä jos uskaltautuisit kääntämään asian niin, että alatkin ajatella kaikkea sitä mitä osaat! Kaikkea sitä mitä olet oppinut ja mitä tiedät? Jos alkaisitkin etsiä hyviä puolia itsestäsi, sillä takuuvarmasti sinulla niitä on vaikka kuinka kuten jokaisessa muussakin. Nyt olet vain virittäytynyt sille kanavalle jossa katselet vain nurjia puolia. Kaivat itsestäsi virheitä ja kieltäydyt näkemästä muuta kuin sen harmaan puolen.
Jos alkaisit tsempata itseäsi ja yrittäisit ajatella itsestäsi hyviä ajatuksia. Jos opettelisit kohtelemaan itseäsi kuten kohtelisit parasta ystävääsi. Häntä et varmaankaan arvostelisi ja mollaisi armottomasti niinkuin teet itsellesi?
Tunnet ette elä sitä elämää jota haluaisit elää. Ehkä sinun pitäisi miettiä minkälainen se elämä olisi ja alkaa määrätietoisesti pyrkiä siihen, vähän kerrallaan?
Itseään on täysin mahdollista oppia rakastamaan. On ihan lupa pitää huolta itsestään ja haluta itselleen parasta. Se nostaa itsetuntoa ja kun yksikin pieni asia onnistuu ja näet että pystyt ja osaat, se kannustaa eteenpäin.
Käännä katseesi valoon ja jätä pimeä taaksesi!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Alan hiljalleen lipsua ihan kaikesta. Valmistuin nyt syksyllä, yritän etsiä alani töitä. Mitä enemmän kirjoitan hakemuksia sitä vähemmän enää arvostan omaa osaamistani kun ei sitä arvosta kukaan muukaan.

Taustalla vaikuttaa keskivaikea masennus, johon pitäisi hakea apua, mutta ei ole varaa terapiaan tms käynteihin. Päivittäin en enää tee juuri mitään joko rahan puutteen tai lamaannuksen takia. En elä elämää, jota haluaisin ja ahdistaa ajan heittäminen hukkaan. On ihan luuseri olo. EN koskaan onnistu missään. EN kelpaa edes itselleni ja se sattuu kaikkein eniten.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu