Isän väkivaltaisuus

Toinen on, että koulussa menet kertomaan luotettavalle opettajalle tai terveydenhoitajalle.

Jos et täysin viraille ihmisille millään uskalla. Painosta taas, että on jatkuva ongelma ja tarvitsette apua. Kerro mitä sanoit aloituksessa.

Pääasia on, että kerrot jollekin ammattilaiselle perheen ulkopuoliselle aikuiselle, jonka kuluu auttaa sinua ja löytää teidän perheelle ne oikeat avut.

Jos isä saa raivo/väkivaltakohtauksia jatkossa niin sinulla on myös niinä hetkinä oikeus soittaa 112 ja pyytää sieltä apua. Paras on kumminkin saada apu ennen kuin niitä tulee taas lisää.. Koska hätänumerosta ne voi tulla vain kerran käymään eikä aina pysty tekemään enempää taas jatkoa varten.

Anonyymi kirjoitti:

Toinen on, että koulussa menet kertomaan luotettavalle opettajalle tai terveydenhoitajalle.

Jos et täysin viraille ihmisille millään uskalla. Painosta taas, että on jatkuva ongelma ja tarvitsette apua. Kerro mitä sanoit aloituksessa.

Pääasia on, että kerrot jollekin ammattilaiselle perheen ulkopuoliselle aikuiselle, jonka kuluu auttaa sinua ja löytää teidän perheelle ne oikeat avut.

Jos isä saa raivo/väkivaltakohtauksia jatkossa niin sinulla on myös niinä hetkinä oikeus soittaa 112 ja pyytää sieltä apua. Paras on kumminkin saada apu ennen kuin niitä tulee taas lisää.. Koska hätänumerosta ne voi tulla vain kerran käymään eikä aina pysty tekemään enempää taas jatkoa varten.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. Olisi paljon helpompaa kertoa asiasta jos paikkakunta missä asun ei olisi näin pieni, jolloin perheelleni tulisi tietyn lainen leima siitä että isä on hullu. Isäni ei todellakaan aina ole tälläinen riippuu paljon siitä, että stressaako häntä jokin asia todella paljon. Itsestäni en varsinaisesti ole huolissani, sillä olen tajunnut että vika ei ole minussa, mutta eniten harmittaa sisarukseni puolesta koska hän ei ole kyllin vanha ymmärtämään mitä tapahtuu. Tämän päivän tapahtumien jälkeen äidin tultua kotiin isä kertoi version niin, että me emme olleet totelleet ja siksi hänen oli pitänyt ottaa risu jo odottamaan tuohon. Äiti tietysti uskoi eikä kumpikaan meistä lapsista uskaltanut sanoa mitään, eikä äiti tiennyt että isä oli oikeasti jo lyömässä kunnes tulin väliin. Paikkakunnalla missä asun ihmiset ovat hyvin vanhanaikaisia ja luulisin että vähintään joka toisessa perheessä tälläinen kurin pito on tavallista. En kuitenkaan tiedä missä kohtaa menee raja ettei tätä enää pystyisi sietämään. Itse en edes muista milloin viimeksi minua olisi "kuritettu", ehkä joskus pienenä tukistettu tai vastaavaa. Tämän päivän tapahtuma oli kuitenkin todella väärin, koska sisarukseni ei ollut tehnyt mitään. Tälläisiä isän kunnon hermostumisia sattui aika harvoin, mutta silloin kun niitä käy pelkään todella. Meillä on kuitenkin todella onnellinen perhe, vanhempien parisuhde voi hyvin, ja kaikki muukin on aivan mainiosti lukuunottamatta näitä isän hermostumisia. Itse olen oppinut sanomaan hänelle vastaan enkä pelkää häntä, mutta mitäs sitten kun muutan pois kotoa eikä äiti tai minä olla aina paikalla ja isä kurittaisikin sisarustani? Hän pelkäisi liikaa kertoa äidille ja isä manipuloisi ja vääristelisi tilannetta. Se minua pelottaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Olisi paljon helpompaa kertoa asiasta jos paikkakunta missä asun ei olisi näin pieni, jolloin perheelleni tulisi tietyn lainen leima siitä että isä on hullu. Isäni ei todellakaan aina ole tälläinen riippuu paljon siitä, että stressaako häntä jokin asia todella paljon. Itsestäni en varsinaisesti ole huolissani, sillä olen tajunnut että vika ei ole minussa, mutta eniten harmittaa sisarukseni puolesta koska hän ei ole kyllin vanha ymmärtämään mitä tapahtuu. Tämän päivän tapahtumien jälkeen äidin tultua kotiin isä kertoi version niin, että me emme olleet totelleet ja siksi hänen oli pitänyt ottaa risu jo odottamaan tuohon. Äiti tietysti uskoi eikä kumpikaan meistä lapsista uskaltanut sanoa mitään, eikä äiti tiennyt että isä oli oikeasti jo lyömässä kunnes tulin väliin. Paikkakunnalla missä asun ihmiset ovat hyvin vanhanaikaisia ja luulisin että vähintään joka toisessa perheessä tälläinen kurin pito on tavallista. En kuitenkaan tiedä missä kohtaa menee raja ettei tätä enää pystyisi sietämään. Itse en edes muista milloin viimeksi minua olisi "kuritettu", ehkä joskus pienenä tukistettu tai vastaavaa. Tämän päivän tapahtuma oli kuitenkin todella väärin, koska sisarukseni ei ollut tehnyt mitään. Tälläisiä isän kunnon hermostumisia sattui aika harvoin, mutta silloin kun niitä käy pelkään todella. Meillä on kuitenkin todella onnellinen perhe, vanhempien parisuhde voi hyvin, ja kaikki muukin on aivan mainiosti lukuunottamatta näitä isän hermostumisia. Itse olen oppinut sanomaan hänelle vastaan enkä pelkää häntä, mutta mitäs sitten kun muutan pois kotoa eikä äiti tai minä olla aina paikalla ja isä kurittaisikin sisarustani? Hän pelkäisi liikaa kertoa äidille ja isä manipuloisi ja vääristelisi tilannetta. Se minua pelottaa.

Lue lisää

Siksi isäsi tarvitsee ammattilaisen apua, että oppii hallitsemaan stressiä ja omia purkauksiaan. Ehdotukseni kuulostaa hurjalta, mutta se on sitä varten, että perhe saa tukea sekä apua. Perhe saa sitä helpommin kun lapsi itse menee kertomaan, että on sellainen hätä ja se otetaan silloin tosissaan. Aikuisten on muuten todella vaikea saada apuja nykyään mistään, joten se, että se vaikuttaa lasten elämään antaa takaoven nopeampaan apuun.

Pelkäät ihan syystä äitisi tai pikkusisaruksen puolesta. Minä olin se pienempi sisarus. Ainoa vain, että vanhemmat olivat eronneet ja molemmilla isot omat ongelmansa. Vanhemmat sisarukseni jättivät minut yksin isänä kanssa. Kukaan ei tiennyt, enkä itse osannut kertoa kenellekkään ennen kuin olin kasvanut sinun ikäiseksesi. Niin kuin sinä, aloin ymmärtämään, että jokin ei nyt ollut kohdillaan.
Neuvon sinua sen mukaan, ettet tee samoja virheitä kuin minä. Oma ja pikku sisaruksesi elämä on tärkein, että olette turvassa, mutta sinulla on mahdollisuus hakea apua koko perheelle. Se ei ole elämää, että sinä tai kukaan perheessä joutuu elämään pelossa. Vaikea uskoa, että sinun isälläsikään on hyvä olo, jos hän saa tuollaisia kohtauksia.

Sitä varten tarvitaan ammattiauttajaa. Sinun sisaruksellesi voi jäädä jopa traumat päälle pelosta ja hyvä tarkistaa, ettei sinulla itselläsikin ole jotain oireita. Ne eivät ehkä näy lapsena, mutta voivat myöhemmin ilmetä esim. samanlaisina ilkeinä kohtauksina niin kuin isäsi käyttäytyy. Parhainta on, että avun saa ajoissa ja mahdollisimman hallitusti, se on aluksi vaikeaa, mutta lopulta tasaantuu ja menee turvalliseksi ammattilaisten auttaessa.

Keneltä haetkin apua, sano joka kerta, että haluat teidän kotielämää tuetaan, valvotaan ja vanhempia sekä teitä lapsia autetaan. Teitä pelottaa ja sinua pelottaa turvallisuus. Tuo ilmi isäsi manipulointi, että voiko joku jutella äidin kanssa siitä. Aikuista on helpompi äidin uskoa kuin lasta tuollaisessa asiassa, mikä on kurjaa, mutta sellaisia me ihmiset ollaan.