Ajatuksia ja apukeinoja yksinäisyydestä kärsivälle

Ihminen toivoo toista ihmistä seuraksi tai kumppaniksi.

Joissakin kulttuureissa on paljon yhteisöllistä painetta kumppanin löytämiseen tietyssä iässä ja lasten tekemiseen.

Kollektiivinen käyttäytymistapa on että kumppaniksi etsitään yleensä vastakkaista sukupuolta olevaa.

Oma itse identifioidaan suurimmaksi osaksi oman sukupuolen kautta ja vastakkaisen sukupuolen edustajat heidän sukupuolen kautta.

Länsimaissa on kuitenkin vapaampaa. Voi esim. sanoa että on valinnut olla menemättä naimisiin, tai että ei aio hankkia lapsia ja se on ihan ok.

Emotionaalinen kaipaus silti säilyy.

Ei voi odottaa että kumppanin löytäminen täyttäisi kaikki toiveet. Moni haluaa päästä poiskin epämiellyttävästä suhteesta.

Läheisyyden ja seuran puutetta voi tuntea, mutta siitä voi olla samaan aikaan tietoinen, ja siitä että sen ympärillä on paljon muita asioita, kuten tietoisuus siitä.

Jos tarve on suuri, niin ihmiset usein vaistoavat sen ja voivat välttää sitä. Lisäksi jotkut käyttävät sitä hyväksi esim. huijarit jotka höynäyttävät yksinäisiä vanhuksia.

Jos tarve on suuri, mieli tuntuu olevan epätasapainossa.

Yksin oleminen voi olla vahvistavaakin. Onhan sitäkin hyvä harjoitella.

Kannattaa pyrkiä ajattelemaan aikuismaisesti. Siten olet myös itsesi paras ystävä.

Vasta kun osaa olla yksin, osaa olla muidenkin kanssa ja on hyödyksi muille.

Se että osaa olla yksin itsensä kanssa, tuo tasapainoa myös muiden elämään.

Kun mieli on epätasapainossa, sillä on oma momenttinsa joka vie harhaan. Meillä on kuitenkin valinnanvapaus.

Saamme paljon ajatuksia mediasta ja muilta ihmisiltä. Näihin saatuihin käsityksiin voi myös "laittaa kahvan",
siten että ottaa askeleen taaksepäin ja on yksinkertaisesti tietoinen niistä.

Tunnetila on kuin kori jota kannamme ja voimme katsoa mitä se sisältää.

Usein silkka yhden haitallisen asian pois jättäminen voi auttaa. Voi katsoa onko tämä tarttunut jostain,
tai pitäisikö esim. jokin tapa laittaa tauolle.

Jos on huono olo, niin yleensähän ajattelemme, että tämä on nyt se koko totuus elämäntilanteesta. Mutta ei sitä ajatusta tarvitse uskoa.

Jos näkökulma on huono, niin silläkin on haittoja. Voimme ottaa askeleen taaksepäin ja katsoa omaa näkulmaamme kauempaa.

Tarvitsemme periaatteita millä arvioida näitä tunnetiloja, ovatko ne hyödyksi.

Omaa tunnetilaansa voi myös parantaa asioilla jotka inspiroivat tai tuovat mielihyvää. Perusasioita ei passaa unohtaa.
Milloin viimeksi teit jotain milloin ajattelit että "tästä minä tykkään"?

Se että huolehtii omasta tasapainostaan ja hyvinvoinnistaan ei ole itsekästä, vaan siinä tulee samalla huolehtineeksi
myös muiden tasapainosta.

Siksi on myös niin, että jos auttaa muita, auttaa myös itseään. Jos auttaa itseään sillä tavalla mikä on oikeasti hyväksi, auttaa myös muita.

Voimme vaikuttaa olotilaamme monin tavoin: Sillä miten katsomme asioita ja tilanteita, jopa sillä miten hengitämme, syömällä hyvin ja lepäämällä.

Välillä asiat menevät hyvin ja välillä huonosti. Ihminen on varsin erehtyväinen ja usein asiat menevät eri tavalla, kuin oli ajatellut.
Pätevimmätkin työntekijät tekevät välillä virheitä.

Se kannattaa myös tiedostaa kun asiat menevät hyvin ja olla oikeasti iloinen siitä.

Jos mitään ei tapahdu ja turhautuu, niin kannattaa tiedostaa sekin, ja olla tyytyväinen ettei mitään pahaa ainakaan tapahdu.

Jotkut viisaat ovat sanoneet että kiitollisuus on mielentila, josta seuraa myöhemmin hyvien asioiden runsas ulkoisessa maailmassa.

Jos olo on levoton ja huono, fyysinen aktiviteetti usein auttaa. Voi käydä esim. kävelyllä jos pystyy.

Joskus pitää vain sietää oloa hammasta purren ja odotella parempia aikoja, aivankuin odottelisi teltassa että rankkasade loppuu.

Kaikki eivät pysty käymään kävelyllä, esim. pyörätuolissa olevia nuoriakin valitettavasti on maailmanlaajuisesti ainakin kymmeniä tuhansia.

Elämän rajallisuus kannattaa myös muistaa. Suuri tasapainottaja. Kaikki muodot ovat lopulta vain tähtipölyä.
Jokainen asunto väliaikainen asunto. Kaikki ajatukset ja tunnetilat ohimeneviä.

Maailma on myös paljon laajempi kuin Maapallo. Kannattaa välillä muistaa että on tuolla taivaalla Kuu ja Aurinkokin.

Samoin omassa kehossamme on paljon mistä emme tiedä. Ajattelemme vain pinnallisesti, vaikka iho on vain millin paksuinen ohut kerros.

Samoin itsessämme on paljon sellaista potentiaalia mistä emme tiedä.

Mieli pyrkii koko ajan pois nykyhetkestä ja paikasta missä ollaan. Kaikki se on kuvittelua, joka ei itsessään ole totta.

Ajatukset ovat irrallisia ja toisiinsa liittymättömiä. Mitään mieltä ei ole olemassakaan. On vain irrallisia yksittäisiä ajatuksia.
"Minä" tai "elämäntilanne" on yksi ajatus muiden joukossa.

Nykyhetkestä on aina mahdollista lähteä rakentamaan ja tekemään jotain uutta paremmille uomille.

Tässä oli ajatuksia monista eri lähteistä, jotka ovat olleet itselleni hyödyksi, mutta suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan äänikirjana
Eckhart Tollen kirjoja.