Oletko mitään kirjoja lukenut

Olitko sinä lapsena yli-leveä?

Olitko sinä jo lapsena yli-leveä ?

Ehtoolehtojen jälkeen Minna Lindgen kirjoitti kirjan "Vihainen leski". Se epäonnistui minusta täysin. Kirosanoja, bailaamista, epätoivoista yritystä tavoittaa menetetty nuoruus. Kirjasta tehtiin jopa näytelmäversio, jota kävin katsomassa, mutta ei sekään vaikuttanut muuten kuin luotaantyöntävästi. Ehkä en tavoittanut kirjan sanomaa, jos kirjailija jotakin tahtoi sanoa.
Tuttu jopa osti kirjan etukäteismainonnan perusteella mutta ei pystynyt lukemaan sitä juuri tuon yliampuvuuden vuoksi.
Mutta eihän kirjan tarvitse olla huono, jos siitä ei itse tykkää..))

demeter1 kirjoitti:

Ehtoolehtojen jälkeen Minna Lindgen kirjoitti kirjan "Vihainen leski". Se epäonnistui minusta täysin. Kirosanoja, bailaamista, epätoivoista yritystä tavoittaa menetetty nuoruus. Kirjasta tehtiin jopa näytelmäversio, jota kävin katsomassa, mutta ei sekään vaikuttanut muuten kuin luotaantyöntävästi. Ehkä en tavoittanut kirjan sanomaa, jos kirjailija jotakin tahtoi sanoa.
Tuttu jopa osti kirjan etukäteismainonnan perusteella mutta ei pystynyt lukemaan sitä juuri tuon yliampuvuuden vuoksi.
Mutta eihän kirjan tarvitse olla huono, jos siitä ei itse tykkää..))

Lue lisää

Olen tuota nyt lukenut alle 100 sivua.
Siinä kyllä oivaltavasti peilataan entistä arkea ja nykyistä.
Kun en ole käynyt enää vissiin 25-30 vuoteen Helsingissa, tuo paikoista ja rakennuksista puhuminen on mielenkiintoista.
Tulipa mieleeni, että kerran olen mennyt Helsingissä ratikalla, en muista miksi. Mieleeni on jäänyt se, että se oli 7.
Näin hyllyssä tuon Vihainen leski-kirjan.
Sitä en lainaa, koska kirosanojen viljely, eikä tekobailaaminen kiinnosta.

Luin eilen Raamatun, oli aika sitkee

Huomenna luen Korraanin, ellei Oo sitkee

Tuo Koulumies pitää laittaa tilaukseen, varmaan ihan mielenkiintoinen.
Itse luin juuri Jarkko Sipilän viimeisimmän dekkarin. Voin suositella. Tarkkaa kerrontaa Sipilän tyylillä, sijoittuu Helsingin itiksen ympäristöön.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo Koulumies pitää laittaa tilaukseen, varmaan ihan mielenkiintoinen.
Itse luin juuri Jarkko Sipilän viimeisimmän dekkarin. Voin suositella. Tarkkaa kerrontaa Sipilän tyylillä, sijoittuu Helsingin itiksen ympäristöön.

Lue lisää

"Itärakentajat" oli ihan mukavaa luettavaa, siinä saavat itse töissä olleetkin kertoa
kokemuksistaan,
mutta oletko lukenut toisen Koulumiehen kirjan "Kohtalona Kostamus" ?
Se on erilainen, huomattavasti laajempi, lennokas ja vetävä kirja.

Se on samalla kolmikymppisenä rakennusyhtiö Finn Stroin toimitusjohtajan Risto Kangas-Ikkalan elämänkertakertomus, kun se kertoo Kostamuksesta/Finn-Stroista
projektin alusta asti, neuvotteluista jne. Minulle se oli huippumielenkiintoinen kirja ja kirjoittaja oli siinä "parhaassa vedossa".

Itärakentajat on suppeampi kirja ja etenkin jos tietää jo entuudestaan olosuhteista Kostamuksessa, kirja voi jäädä latteaksi, mutta sen tarkoitus on antaa "ääni"
itse rakentajille, tulkeille ja muille suomalaisille työntekijöille.
Olisin toivonut, että heidän puheenvuorojaan olisi ollut enemmänkin ja että ne olisivat olleet pitempiä.

"Itärakentajat" on hyvin päivitetty tähän päivään viimeisillä sivuillaan.
Vain sen verran, että koko Kostamus-kompleksin omistaa nyt miljardööri oligarkki Aleksei Mordasov.

Kirjassa on muitakin rakennuskohteita, joissa suomalaisia on ollut Venäjällä,
se oli plussaa.

Kannattaa lukea !

Minkälaisia kirjoja luet ? Koska luet paljon voitko antaa lukuvinkkejä uudemmista kirjoista?
nm. lukemista alati etsivä

Anonyymi kirjoitti:

Minkälaisia kirjoja luet ? Koska luet paljon voitko antaa lukuvinkkejä uudemmista kirjoista?
nm. lukemista alati etsivä

Luen hyvin monenlaista kirjallisuutta, nyt Seppo Jokisen dekkaria, kirjastossa on varattuna Helvetillinen vaelluskirja, norjalaisen Are Kalvøn kirjoittama.
Kannattaa käydä kirjakauppojen sivuilla, sieltä löytää vinkkejä uusiin kirjoihin.
Tai katsoa kirjaston luetuimpien/varatuimpien listaa, näkee mitkä kirjat ihmisiä eniten kiinnostavat.

Minä jouduin kyllä pitämään paussia ennen kaihileikkausta, Luukkis. Kaihi haittasi lukemista.
Niinpä olen nyt innoissani kun pystyn tarvittaessa lukemaan - vaikka ilman silmälaseja..))
Tosin silmät väsyvät edelleen pitkän session jälkeen, mutta onneksi pausseja voi pitää..,

Meidän kirjapiirissä valitetaan sitä, ettei muista lukemaansa - ainakaan kovin pitkään.
Ehkä keskittymiskyky kuitenkin jonkin verran rapistuu ikääntyessä, mutta tahdon ajatella, että jokin jälki meihin lukemastamme jää ja että "lukeminen kannattaa aina"..))

demeter1 kirjoitti:

Minä jouduin kyllä pitämään paussia ennen kaihileikkausta, Luukkis. Kaihi haittasi lukemista.
Niinpä olen nyt innoissani kun pystyn tarvittaessa lukemaan - vaikka ilman silmälaseja..))
Tosin silmät väsyvät edelleen pitkän session jälkeen, mutta onneksi pausseja voi pitää..,

Meidän kirjapiirissä valitetaan sitä, ettei muista lukemaansa - ainakaan kovin pitkään.
Ehkä keskittymiskyky kuitenkin jonkin verran rapistuu ikääntyessä, mutta tahdon ajatella, että jokin jälki meihin lukemastamme jää ja että "lukeminen kannattaa aina"..))

Lue lisää

Silmäsairaudet rajoittavat lukemista, mutta mikäli se on väliaikainen tilanne, voi kuunnella äänikirjoja, kunnes lukeminen jälleen onnistuu.

Luukkis kirjoitti:

Luen hyvin monenlaista kirjallisuutta, nyt Seppo Jokisen dekkaria, kirjastossa on varattuna Helvetillinen vaelluskirja, norjalaisen Are Kalvøn kirjoittama.
Kannattaa käydä kirjakauppojen sivuilla, sieltä löytää vinkkejä uusiin kirjoihin.
Tai katsoa kirjaston luetuimpien/varatuimpien listaa, näkee mitkä kirjat ihmisiä eniten kiinnostavat.

Lue lisää

Hyvä vinkki ja kirjastossa on myös uutuusluettelot.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä vinkki ja kirjastossa on myös uutuusluettelot.

Ne uutuuskirjat löytyvät useasti varatuimpien listalta.

demeter1 kirjoitti:

Minä jouduin kyllä pitämään paussia ennen kaihileikkausta, Luukkis. Kaihi haittasi lukemista.
Niinpä olen nyt innoissani kun pystyn tarvittaessa lukemaan - vaikka ilman silmälaseja..))
Tosin silmät väsyvät edelleen pitkän session jälkeen, mutta onneksi pausseja voi pitää..,

Meidän kirjapiirissä valitetaan sitä, ettei muista lukemaansa - ainakaan kovin pitkään.
Ehkä keskittymiskyky kuitenkin jonkin verran rapistuu ikääntyessä, mutta tahdon ajatella, että jokin jälki meihin lukemastamme jää ja että "lukeminen kannattaa aina"..))

Lue lisää

Minunkin silmät leikattiin, mutta leikkaus hiukan epäonnistui. Näen kyllä, mutta vahvemmat silmälasit pitää hankkia. Lisäksi rivit hyppäävät usein niin, ettei tekstistä saa selvää.

Ennen luin enemmän, nuorena eniten dekkareita ja myöhemmin kaikenlaista. Kirjastossa en ole käynyt, vaan kirjat ole ostanut tai saanut lahjaksi.
Olen lukenut Raamatun, Koraanin ja Mormonin kirjan, klassikoita kuten Täällä pohjantähden alla (Väinö Linna), myös elämänkertomuksia eri henkilöistä, Spede, UKK, Sipilä, Trump. Yhden Matti Rönkän dekkarin olen lukenut, mutta siitä en oikein tykännyt. Timo Sandberg on minulle hyvä tuttu, ja hän on ihan hyvä kirjoittaja.
Arto Paasilinnan tarinat ovat hauskoja, esim. elämä lyhyt Rytkönen pitkä ja hurmaava joukkoitsemurha. Niistä on Ere Kokkonen tehnyt elokuvat. Myös ulvovasta mylläristä on tehty elokuva (Jaakko Pakkasvirta) ja taannoin myös teatteriesitys kauniina kesäpäivänä Tampereen komediateatterin ulkoilmanäyttämöllä.

Kantomäki kirjoitti:

Minunkin silmät leikattiin, mutta leikkaus hiukan epäonnistui. Näen kyllä, mutta vahvemmat silmälasit pitää hankkia. Lisäksi rivit hyppäävät usein niin, ettei tekstistä saa selvää.

Ennen luin enemmän, nuorena eniten dekkareita ja myöhemmin kaikenlaista. Kirjastossa en ole käynyt, vaan kirjat ole ostanut tai saanut lahjaksi.
Olen lukenut Raamatun, Koraanin ja Mormonin kirjan, klassikoita kuten Täällä pohjantähden alla (Väinö Linna), myös elämänkertomuksia eri henkilöistä, Spede, UKK, Sipilä, Trump. Yhden Matti Rönkän dekkarin olen lukenut, mutta siitä en oikein tykännyt. Timo Sandberg on minulle hyvä tuttu, ja hän on ihan hyvä kirjoittaja.
Arto Paasilinnan tarinat ovat hauskoja, esim. elämä lyhyt Rytkönen pitkä ja hurmaava joukkoitsemurha. Niistä on Ere Kokkonen tehnyt elokuvat. Myös ulvovasta mylläristä on tehty elokuva (Jaakko Pakkasvirta) ja taannoin myös teatteriesitys kauniina kesäpäivänä Tampereen komediateatterin ulkoilmanäyttämöllä.

Lue lisää

Sorry Kantomäki. Näin kyllä, että olit kirjoittanut tähän ketjuun, mutta kun se ei ollut tuolla ketjun lopussa, en osannut muualta etsiä.
Ikävä kuulla tuosta kaihileikkauksesi epäonnistumisesta. Joskus kai sitäkin sattuu.
Muistelinkin, että sinulla oli suuntautuneisuutta myös näihin Pyhiin kirjoihin. Itse en ole noista lukenut kuin Raamattua ja sitä pidän kyllä suurena runoutena ja myös pätevänä elämäntaidon oppaana. Ehkä ihminen ei ole muuttunut niin paljon kuin tahdomme uskoa..))

Arto Paasinnan kirjoja minulla on, mutta olen lukenut vain yhden. Ihan hauska, pitäisi varmasti lukea enemmänkin. Taitava ja omalle tyylilleen uskollinen hän varmasti on.
Paasilinnan veljeksistä olen kyllä mieltynyt Ernoon, hänen lahjomattomuuteensa ja iskevään tyyliinsä. Sarkasmina kai sitä pidetään.
Voiko kysyä, koetko suomenruotsalaiset kirjailijat itsellesi jotenkin läheisempinä?
Vaikka Kjell Westön tai Bo Carpelanin ? Monica Fagerlund taitaa olla ajankohtainen ja suosittu tällä hetkellä.

demeter1 kirjoitti:

Sorry Kantomäki. Näin kyllä, että olit kirjoittanut tähän ketjuun, mutta kun se ei ollut tuolla ketjun lopussa, en osannut muualta etsiä.
Ikävä kuulla tuosta kaihileikkauksesi epäonnistumisesta. Joskus kai sitäkin sattuu.
Muistelinkin, että sinulla oli suuntautuneisuutta myös näihin Pyhiin kirjoihin. Itse en ole noista lukenut kuin Raamattua ja sitä pidän kyllä suurena runoutena ja myös pätevänä elämäntaidon oppaana. Ehkä ihminen ei ole muuttunut niin paljon kuin tahdomme uskoa..))

Arto Paasinnan kirjoja minulla on, mutta olen lukenut vain yhden. Ihan hauska, pitäisi varmasti lukea enemmänkin. Taitava ja omalle tyylilleen uskollinen hän varmasti on.
Paasilinnan veljeksistä olen kyllä mieltynyt Ernoon, hänen lahjomattomuuteensa ja iskevään tyyliinsä. Sarkasmina kai sitä pidetään.
Voiko kysyä, koetko suomenruotsalaiset kirjailijat itsellesi jotenkin läheisempinä?
Vaikka Kjell Westön tai Bo Carpelanin ? Monica Fagerlund taitaa olla ajankohtainen ja suosittu tällä hetkellä.

Lue lisää

Ei ole merkitystä onko kirja ruotsin- vai suomenkielinen, en edes muista milloin viimeksi olen ruotsinkielistä kirjaa lukenut. Timo Sandberg kirjoittaa suomeksi ja on täysin suomenkielinen, vaikka tuttuja olemme ja hänellä on ruotsinkielinen nimi.
Claes Anderssonin "Ottos liv" luin vain puoleen väliin.
Raamatun (1933, 38) sain aikoja sitten Keravan seurakunnalta. Vanhan Testamentin pidän kyllä satukirjana, ja sanoi erä uskovainenkin, ettei siitä kannata lukea. UT:n tarinoita pyrin uskomaan, sillä niin minut on opetettu lapsesta saakka ja lapsena myös käynyt helluntailaisten pyhäkoulua. Täytyy nyt alkaa lukea UT:n 2020 käännöstä. Koraanin ja Mormonin kirjan olen myös saanut, kun tuttavapiirissäni on myös muslimeja ja MAP-kirkkoon kuuluvia.

Kun puhuin elämänkertomuksista unohdin tärkeimmät, Risto Uimosen "Sauli Niinistö - tasavallan presidentti" ja "Puolivallaton presidentti.

Kantomäki kirjoitti:

Ei ole merkitystä onko kirja ruotsin- vai suomenkielinen, en edes muista milloin viimeksi olen ruotsinkielistä kirjaa lukenut. Timo Sandberg kirjoittaa suomeksi ja on täysin suomenkielinen, vaikka tuttuja olemme ja hänellä on ruotsinkielinen nimi.
Claes Anderssonin "Ottos liv" luin vain puoleen väliin.
Raamatun (1933, 38) sain aikoja sitten Keravan seurakunnalta. Vanhan Testamentin pidän kyllä satukirjana, ja sanoi erä uskovainenkin, ettei siitä kannata lukea. UT:n tarinoita pyrin uskomaan, sillä niin minut on opetettu lapsesta saakka ja lapsena myös käynyt helluntailaisten pyhäkoulua. Täytyy nyt alkaa lukea UT:n 2020 käännöstä. Koraanin ja Mormonin kirjan olen myös saanut, kun tuttavapiirissäni on myös muslimeja ja MAP-kirkkoon kuuluvia.

Kun puhuin elämänkertomuksista unohdin tärkeimmät, Risto Uimosen "Sauli Niinistö - tasavallan presidentti" ja "Puolivallaton presidentti.

Lue lisää

Minä en ole oikein tykännyt tuosta Raamatun uudesta käännöksestä, ainakaan niistä otteista, mitkä siitä on otettu yleiseen käyttöön. Vanha kieli on runollista ja ilmaisuvoimaisempaa kuin tämän uuden käännöksen kieli. Makuasioita tietenkin.
Moni voi vierastaa nimenomaan tuota vanhaa.
Hyvä kun muistutit noista Sauli Niinistöstä kirjoitetuista kirjoista. Eikös tuo viimeinen tullut jo vähän haukutuksikin ? Uimonen on ainakin ansiotunut toimittaja, mutta ainahan poliitikkoja pitää haukkua. Maantapa ? Arvostan Niinistöä suuresti, kuten puolisoaankin.

Pidin Helene-kirjasta kovasti. Myös elokuva oli hyvä.

Mrs.W

Anonyymi kirjoitti:

Pidin Helene-kirjasta kovasti. Myös elokuva oli hyvä.

Mrs.W

Sama täällä, pidäm kirjasta
ja olen kuunnellut äänikirjan Helenestä muutamia kertoja, yleensä otan sen lainaan jos huomaan sen äänikirjahyllyssä.

Sen lukee kirjoittaja itse ja pidän hänen äänestään.

Eka kerran kun lainasin sen, muistan kuinka siihen meni koko yö, silloin kunnostin vanhaa kirjoituspöytääni, joten saikin mennä, mutta se oli mielenkiintoinen yö Helenen seurassa.

Anonyymi kirjoitti:

Sama täällä, pidäm kirjasta
ja olen kuunnellut äänikirjan Helenestä muutamia kertoja, yleensä otan sen lainaan jos huomaan sen äänikirjahyllyssä.

Sen lukee kirjoittaja itse ja pidän hänen äänestään.

Eka kerran kun lainasin sen, muistan kuinka siihen meni koko yö, silloin kunnostin vanhaa kirjoituspöytääni, joten saikin mennä, mutta se oli mielenkiintoinen yö Helenen seurassa.

Lue lisää

Luen kesällä ettei kulu sähköä koska se on vähissä ja tulee katkoksia.

Kuka on suosikkisi venäläisistä klassikoista ?

Anonyymi kirjoitti:

Kuka on suosikkisi venäläisistä klassikoista ?

Suosikeista tiijä, mutta Dostojevskiltä olen lukenut: Köyhiä ihmisiä ja Pelurit.
Hän kyllä osaa kuvata ihmistä, ja hänen tuntojaan kyllä niin elävästi, kuin olisi itse mukana pelipöydän äärellä.
Tosi kauan, luin Solohovin ; Hiljaa virtaa Don, siitä en paljoa muista.

S

Anonyymi kirjoitti:

Kuka on suosikkisi venäläisistä klassikoista ?

Luen kaikkia venäläisiä klassikoita. Olen lukenut lähestulkoon kaikki nuo klassikot vuosien varrella. Joku kirja lie puuttuu, en muista. Ovat osa niistä monen sadan sivun mittaisia.

Liinoja virkkaat vai ristipistoa?

Anonyymi kirjoitti:

Liinoja virkkaat vai ristipistoa?

Minulle on tullut riippuvuus virkkaamiseen vaikka olenkin kuvitellut olevani vapaa kaikista riippuvuuksista. Virkkaan vaikka mitä, patalapuista päiväpeittoihin, kaikkea siltä väliltä.
Sormet ovat kipeänä, kuinka voisin lopettaa!!!
Tämä alkoi yhtä aikaa koronakaranteenin kanssa, loppua ei ole näkyvissä.

YLE:llä on töissä Rakel Liekki. Rakel Liehu on eri henkilö

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rakel_Liehu

Bravo ! Jos sallitaan sanoa, erinomaisen hyvä analyysi, voisit olla kirjailija tai kriitikko !

Anonyymi kirjoitti:

Bravo ! Jos sallitaan sanoa, erinomaisen hyvä analyysi, voisit olla kirjailija tai kriitikko !

Et suinkaan minua tarkoita, Ano 22.03 ?..))
Ihan hämmennyin sanojesi vuoksi, kiitos vain jos olivat minulle....

demeter1 kirjoitti:

Et suinkaan minua tarkoita, Ano 22.03 ?..))
Ihan hämmennyin sanojesi vuoksi, kiitos vain jos olivat minulle....

Sinulle ne olivat, Demeter !
On yleensäkin mukava lukea kuvauksia kirjoista, päästäkseen jyvälle, voisiko kirja kiinnostaa itseäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulle ne olivat, Demeter !
On yleensäkin mukava lukea kuvauksia kirjoista, päästäkseen jyvälle, voisiko kirja kiinnostaa itseäkin.

Suosittu tuntuu Hotakaisen " Tarina " olevan Helmet:ssa, jossa oli yli 2500 varausta, tosin kirjoja on jaossa peräti 250 kpl.


S

Anonyymi kirjoitti:

Sinulle ne olivat, Demeter !
On yleensäkin mukava lukea kuvauksia kirjoista, päästäkseen jyvälle, voisiko kirja kiinnostaa itseäkin.

Sama minulla, Ano 00:09. Suositusten/arvostelujen perusteella minäkin kirjani pitkälti valitsen. Tai sitten tutun kirjailijan tuotannosta.
Ja valinnan varaahan meillä onneksi on !

Anonyymi kirjoitti:

Suosittu tuntuu Hotakaisen " Tarina " olevan Helmet:ssa, jossa oli yli 2500 varausta, tosin kirjoja on jaossa peräti 250 kpl.


S

Oho, Ano 00;16. Minulla kävikin sitten uskomaton tuuri kun löysin kirjan kirjastoautolta ilman mitään varauksia. Siellä kannattaa näköjään käväistä.
Helmetin kautta varattuja kirjoja olen joutunut välillä odottamaan kuukausia.

Anonyymi kirjoitti:

Bravo ! Jos sallitaan sanoa, erinomaisen hyvä analyysi, voisit olla kirjailija tai kriitikko !

ano 22.03 käsitin, että analyysi oli Kari Hotakaisen kirjasta kopioitu.

Anonyymi kirjoitti:

ano 22.03 käsitin, että analyysi oli Kari Hotakaisen kirjasta kopioitu.

Aivan oikein Ano 11.04. Minäkin epäilin vähän, että pääosa kehuista oli tarkoitettu Hotakaiselle.)). Sitaatit yritin laittaa tuohon lainattuun kohtaan, mutta ehkä ne eivät tulleet selvästi esille.
Samaa mieltä olen tietysti Hotakaisen analyyseistä, mutta en olisi niitä noin terävästi osannut esittää. Sen vuoksi kai kirjailijoita on: selventämässä ja kirkastamassa asioiden laitaa. Hyvä he !..))

Olin pari viikkoa sitten kirjallisuusillassa, jossa Kjell Westö esitteli tuota uutta kirjaansa, Tritonusta. Kertoi siitä mittavasta taustatyöstä mitä oli kirjaa varten tehnyt, mm haastetellut kapellimestareita ja tarkistanut, että teoksen musiikkiosuus on paikkansa pitävää.
Westö on itsekin muusikko, soittaa kuulemma edelleen jossakin bändissä, enempi kevyttä musiikkia.
Joitakin tarkennuksia hän joutui myös tekemään koronan vuoksi. Oliko siinä jokin tulevaisuuden skenaario mukana ? En ole vielä kirjaa lukenut, mutta tuttu on luvannut sen lainaksi.
Yhtenä teemana kirjassa on kuulemma sukupolvien väliset erot elämänvalinnoissa ja arvomaailman muutokset. Odotan mielenkiinnolla että pääsen lukemaan.

Jännä kuulla, Mrs. W. Ei kaikki tykkää Ferrantesta ja 500-sivuisten kirjojen lukeminen vie jo sen verran aikaakin, ettei sitä viitsi tuhlata ellei kirja vedä imuunsa..))

demeter1 kirjoitti:

Jännä kuulla, Mrs. W. Ei kaikki tykkää Ferrantesta ja 500-sivuisten kirjojen lukeminen vie jo sen verran aikaakin, ettei sitä viitsi tuhlata ellei kirja vedä imuunsa..))

Joskus tosiaan jätän kirjan kesken. Loistavaa ystävääni en ajatellutkaan kesken jättää, mutta ei siitä niin kiehtovaa jälkimakua jäänyt että olisin heti toisen Ferranten kirjan varannut kirjastosta. Ihmisten todellisesta elämästä ja kokemuksista - vaikeistakin - on mielenkiintoista lukea.

Kiminkisen kirjan jätin aikoinaan kesken, jotenkin tyyli ei vaan minuun purrut yhtään. Kirja saattaa myös latistua loppua kohden. Sellainen oli mielestäni Jäämeren suomalaiset (jos muistin nimen oikein), jossa alkuosan mielenkiintoisten tarinoiden jälkeen alkoi Ruijaan muuttaneiden suomalaisten kieli-, nimitys- ja kansalaispoliittinen pohdinta juupas-eipäs-tyyliin.

Luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneille suosittelen (taas!) Villi vaellus -kirjaa. Kirjailijan sukunimi on Streyed, etunimi ei tule just mieleen... :D

Anonyymi kirjoitti:

Joskus tosiaan jätän kirjan kesken. Loistavaa ystävääni en ajatellutkaan kesken jättää, mutta ei siitä niin kiehtovaa jälkimakua jäänyt että olisin heti toisen Ferranten kirjan varannut kirjastosta. Ihmisten todellisesta elämästä ja kokemuksista - vaikeistakin - on mielenkiintoista lukea.

Kiminkisen kirjan jätin aikoinaan kesken, jotenkin tyyli ei vaan minuun purrut yhtään. Kirja saattaa myös latistua loppua kohden. Sellainen oli mielestäni Jäämeren suomalaiset (jos muistin nimen oikein), jossa alkuosan mielenkiintoisten tarinoiden jälkeen alkoi Ruijaan muuttaneiden suomalaisten kieli-, nimitys- ja kansalaispoliittinen pohdinta juupas-eipäs-tyyliin.

Luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneille suosittelen (taas!) Villi vaellus -kirjaa. Kirjailijan sukunimi on Streyed, etunimi ei tule just mieleen... :D

Lue lisää

Villi vaellus-Cheryl Strayed, luin kirjan äskettäin.

Luukkis kirjoitti:

Villi vaellus-Cheryl Strayed, luin kirjan äskettäin.

No piditkö yhtään?
Mielestäni huima kertomus ja myös kehitystarina.

Anonyymi kirjoitti:

No piditkö yhtään?
Mielestäni huima kertomus ja myös kehitystarina.

Alussa oli melko paljon vaellukseen johtavaa ennakointia, äidin kuoleman aiheuttama suru, huumeiden käyttöineen ym.
Itse vaelluksen kuvaus oli kiinnostavaa, kaikkine ongelmineen ja ilon hetkineen.
Kyllä pidin kirjasta ja sen aiheesta.

demeter1 kirjoitti:

Jännä kuulla, Mrs. W. Ei kaikki tykkää Ferrantesta ja 500-sivuisten kirjojen lukeminen vie jo sen verran aikaakin, ettei sitä viitsi tuhlata ellei kirja vedä imuunsa..))

"demeter1"

Nooh.
Joko se on lukenut Halstin Talvisodan päiväkirjan?

"Muista ihminen, ei Lumi jokaiselle Latua anna."

H.

"Ramoona"

Kirja on.
Elokuva on.
Miksi unohdit musiikin?.
-
https://www.youtube.com/watch?v=s5sKxFWhwKA

H.

huruksz kirjoitti:

"Ramoona"

Kirja on.
Elokuva on.
Miksi unohdit musiikin?.
-
https://www.youtube.com/watch?v=s5sKxFWhwKA

H.

Lue lisää

Monen vuoden jälkeen tartuin ruotsalaisen Jan Guilloun kirjaan: Toinen kuolemansynti.
Kyllä Guillou juohevasti osaa kirjoittaa ihan mielenkiintoista kerrontaa.

S

Pitäisi historian ystävänä oikeastaan lukea Rislakin kirja, se on mennyt minulta "ihan ohi",
vaikka se näyttää olevan jo 2008 ilmestynyt. 1918 tapahtumista on "herkkäsieluisemman"
vähän vaikea lukea. Riippuu tietenkin miltä kantilta kirja on kirjoitettu, kerrotaanko tapahtumista yleisemmin ja luetellaan lukuja vai mennäänkö henkilötasolla yksityiskohtiin.
Pari erillistä kirjaa on tullut luetuksi, jäi kauhea olo pitkäksi aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisi historian ystävänä oikeastaan lukea Rislakin kirja, se on mennyt minulta "ihan ohi",
vaikka se näyttää olevan jo 2008 ilmestynyt. 1918 tapahtumista on "herkkäsieluisemman"
vähän vaikea lukea. Riippuu tietenkin miltä kantilta kirja on kirjoitettu, kerrotaanko tapahtumista yleisemmin ja luetellaan lukuja vai mennäänkö henkilötasolla yksityiskohtiin.
Pari erillistä kirjaa on tullut luetuksi, jäi kauhea olo pitkäksi aikaa.

Lue lisää

Tilasin kirjan Finlandia-kirjasta ja pitää ihan vähän hehkuttaa loistavaa palvelua ja nopeutta millä se tuli perille.:)
Minä kuulin ensimmäistä kertaa Jämsän kellotapulissa tehdyistä murhista ja joukkoteloituksista (ilman oikeudenkäyntiä ja kirkkoherran täydellä tietoisuudella) oikeastaan vasta täällä suomi 24:ssä. Kysymyksessä on oma rippikirkkoni ja kotikyläni. Koulussa ei todellakaan puhuttu mitään, vaikka asia oli vanhempien paikkakuntalaisten tietoisuudessa, mutta vaikenemisen kulttuuri (ei vain Sisiliassa ollut tai ole omertan lakia!) oli vahva.
Rislakki kirjoittaa viileän asiallisesti, mutta tapahtumien kulku voi olla vaikeaa luettavaa etenkin jos tunnistaa suuren osan koulukavereidensa nimiä, talojennimiä, kaikki paikannimet ja jopa oman syntymäkodin (pankille mennyt autiotalo, jonka isovanhempamme lunastivat kun tulivat evakkoon) kytkeytyy jollain tavalla tilastoihin ja listoihin vangeista jotka lähetettiin milloin Jyväskylään, milloin Seinäjoelle, mutta yleisemmin vain Saaren kartanon rajapurolle, Märäsjoelle. Tai Jämsänjokeen, navetan taustan kautta.
Kirjassa kerrotaan tapahtumista yleisesti, historiallisessa perspektiivissä ja myös yksityiskohtaisesti , listoja ja luettoita ja kirkonkirjoista kopioitua materiaalia on mukana.
Esimerkiksi: kun Rummin Jussi oli pahasti juovuksissa iltamissa, niin isokokoinen järjestysmies vei sen ovelle ja heitti ulos, niin pienikokoinen "sotapoliisi" kaatui vesilätäkköön. Lähtiessään hän huusi että tämän tulen sinulle kostamaan. Kuukauden päästä järjestymies haettiin teloitettavaksi punaisten vakoilijana. (Jämsä ei ollut koskaan ollut sotatoimialuetta ja alueen sosiaalidemokraatit olivat rauhallista ja ahkeraa porukkaa.)
P.

Kiitos taas tuosta analyysistä P. Juuri tuumailin, mikä olisi se perimmäinen syy, miksi Ferrante on kolahtanut minuun. Sinä osasit listata syitä koko joukon..))
Ehkä oma mielentila ja vastaanottamisen tasokin vaihtelee ajoittain - ainakin minulla..))
Kakkososa Napoli-sarjasta meni minulla vähän lukutehtailun puolelle ja tuntui toistoltakin, kuten olen täällä aikaisemmin todennut.

Anonyymi kirjoitti:

Tilasin kirjan Finlandia-kirjasta ja pitää ihan vähän hehkuttaa loistavaa palvelua ja nopeutta millä se tuli perille.:)
Minä kuulin ensimmäistä kertaa Jämsän kellotapulissa tehdyistä murhista ja joukkoteloituksista (ilman oikeudenkäyntiä ja kirkkoherran täydellä tietoisuudella) oikeastaan vasta täällä suomi 24:ssä. Kysymyksessä on oma rippikirkkoni ja kotikyläni. Koulussa ei todellakaan puhuttu mitään, vaikka asia oli vanhempien paikkakuntalaisten tietoisuudessa, mutta vaikenemisen kulttuuri (ei vain Sisiliassa ollut tai ole omertan lakia!) oli vahva.
Rislakki kirjoittaa viileän asiallisesti, mutta tapahtumien kulku voi olla vaikeaa luettavaa etenkin jos tunnistaa suuren osan koulukavereidensa nimiä, talojennimiä, kaikki paikannimet ja jopa oman syntymäkodin (pankille mennyt autiotalo, jonka isovanhempamme lunastivat kun tulivat evakkoon) kytkeytyy jollain tavalla tilastoihin ja listoihin vangeista jotka lähetettiin milloin Jyväskylään, milloin Seinäjoelle, mutta yleisemmin vain Saaren kartanon rajapurolle, Märäsjoelle. Tai Jämsänjokeen, navetan taustan kautta.
Kirjassa kerrotaan tapahtumista yleisesti, historiallisessa perspektiivissä ja myös yksityiskohtaisesti , listoja ja luettoita ja kirkonkirjoista kopioitua materiaalia on mukana.
Esimerkiksi: kun Rummin Jussi oli pahasti juovuksissa iltamissa, niin isokokoinen järjestysmies vei sen ovelle ja heitti ulos, niin pienikokoinen "sotapoliisi" kaatui vesilätäkköön. Lähtiessään hän huusi että tämän tulen sinulle kostamaan. Kuukauden päästä järjestymies haettiin teloitettavaksi punaisten vakoilijana. (Jämsä ei ollut koskaan ollut sotatoimialuetta ja alueen sosiaalidemokraatit olivat rauhallista ja ahkeraa porukkaa.)
P.

Lue lisää

Minkä takia lapsille olisi koulussa tuota pitänyt opettaa? Ei löydy opettajaa, joka haluaisi tai voisi objektiivisesti ja oppilaiden tasolle sopivasti siitä kertoa. Ei kuulu myöskään Suomessa opetussuunnitelmiin paikallisista teloituksista valaista.

Anonyymi kirjoitti:

Tilasin kirjan Finlandia-kirjasta ja pitää ihan vähän hehkuttaa loistavaa palvelua ja nopeutta millä se tuli perille.:)
Minä kuulin ensimmäistä kertaa Jämsän kellotapulissa tehdyistä murhista ja joukkoteloituksista (ilman oikeudenkäyntiä ja kirkkoherran täydellä tietoisuudella) oikeastaan vasta täällä suomi 24:ssä. Kysymyksessä on oma rippikirkkoni ja kotikyläni. Koulussa ei todellakaan puhuttu mitään, vaikka asia oli vanhempien paikkakuntalaisten tietoisuudessa, mutta vaikenemisen kulttuuri (ei vain Sisiliassa ollut tai ole omertan lakia!) oli vahva.
Rislakki kirjoittaa viileän asiallisesti, mutta tapahtumien kulku voi olla vaikeaa luettavaa etenkin jos tunnistaa suuren osan koulukavereidensa nimiä, talojennimiä, kaikki paikannimet ja jopa oman syntymäkodin (pankille mennyt autiotalo, jonka isovanhempamme lunastivat kun tulivat evakkoon) kytkeytyy jollain tavalla tilastoihin ja listoihin vangeista jotka lähetettiin milloin Jyväskylään, milloin Seinäjoelle, mutta yleisemmin vain Saaren kartanon rajapurolle, Märäsjoelle. Tai Jämsänjokeen, navetan taustan kautta.
Kirjassa kerrotaan tapahtumista yleisesti, historiallisessa perspektiivissä ja myös yksityiskohtaisesti , listoja ja luettoita ja kirkonkirjoista kopioitua materiaalia on mukana.
Esimerkiksi: kun Rummin Jussi oli pahasti juovuksissa iltamissa, niin isokokoinen järjestysmies vei sen ovelle ja heitti ulos, niin pienikokoinen "sotapoliisi" kaatui vesilätäkköön. Lähtiessään hän huusi että tämän tulen sinulle kostamaan. Kuukauden päästä järjestymies haettiin teloitettavaksi punaisten vakoilijana. (Jämsä ei ollut koskaan ollut sotatoimialuetta ja alueen sosiaalidemokraatit olivat rauhallista ja ahkeraa porukkaa.)
P.

Lue lisää

Hei P ! Hauska juttu, sattumalta minäkin olen joskus tilannut kirjoja Finlandia-kirjasta
ja voin yhtyä kehuihisi.
Tunnen "tapaus-Rislakin" hyvin, olen lukenut lähes kaikki hänen kirjansa,
siksi vähän hämmästyin, etten mainitsemaasi kirjaa ole huomannut.
Hänen kirjojensa aiheet kiinnostavat minua ja hän kirjoittaa hyvin.

Rislakissa on hauska detalji, häntä hieman huvitti, että toimittaja-kirjailijakin pääsi
kerran 6.12 Linnan itsenäisyyspäiväkutsuille,
nimittäin diplomaatti-vaimonsa Anna Ziguren siivellä.

Anonyymi kirjoitti:

Minkä takia lapsille olisi koulussa tuota pitänyt opettaa? Ei löydy opettajaa, joka haluaisi tai voisi objektiivisesti ja oppilaiden tasolle sopivasti siitä kertoa. Ei kuulu myöskään Suomessa opetussuunnitelmiin paikallisista teloituksista valaista.

Lue lisää

En ole samaa mieltä. Kyllä varmasti kuuluu opetussuunnitelmiin valaista kotipaikkakunnan historiaa. Jämsän tapahtumat olivat osa muuallakin Suomessa tapahtuneeseen sisällissodan jälkeiseen summittaisten punaisten teloitusten aaltoon, mutta Jämsä oli yksi pahimmista, koska suurin osa ammutuista henkilöistä ei ollut koskaan osallistunut sotaan, heidän rikoksensa oli työväenyhdistyksen jäsenkirjan omistaminen.

Opettajien velvollisuus on opettaa oman paikkakunnan, kotiseudun ja maan historiaa ja tason he valitsevat oppikurssin mukaan. Jämsäläiset häpesivät paljon omaa pelkuruuttaan, kun eivät pystyneet panemaan stoppia näille veritöille, joista Mannerheimikin kirjeessään heitä kielsi.

Anonyymi kirjoitti:

Hei P ! Hauska juttu, sattumalta minäkin olen joskus tilannut kirjoja Finlandia-kirjasta
ja voin yhtyä kehuihisi.
Tunnen "tapaus-Rislakin" hyvin, olen lukenut lähes kaikki hänen kirjansa,
siksi vähän hämmästyin, etten mainitsemaasi kirjaa ole huomannut.
Hänen kirjojensa aiheet kiinnostavat minua ja hän kirjoittaa hyvin.

Rislakissa on hauska detalji, häntä hieman huvitti, että toimittaja-kirjailijakin pääsi
kerran 6.12 Linnan itsenäisyyspäiväkutsuille,
nimittäin diplomaatti-vaimonsa Anna Ziguren siivellä.

Lue lisää

Rislakki vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Jämsänkoskella ja ehkä hän juuri sen vuoksi kiinnostui paikallisesta historiasta.
P-

Anonyymi kirjoitti:

Rislakki vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Jämsänkoskella ja ehkä hän juuri sen vuoksi kiinnostui paikallisesta historiasta.
P-

Laitanpa tämän laulun tähän.
Tässä kun on nimmari peekin.
Ja muutakin kiinostusta.
-
Huom! Tämä ei ole minun Poliittinen suuntaukseni.
Eikä muunkaan-suuntainen julistus.

https://www.youtube.com/watch?v=g3rqD8vQr98

H.

huruksz kirjoitti:

Laitanpa tämän laulun tähän.
Tässä kun on nimmari peekin.
Ja muutakin kiinostusta.
-
Huom! Tämä ei ole minun Poliittinen suuntaukseni.
Eikä muunkaan-suuntainen julistus.

https://www.youtube.com/watch?v=g3rqD8vQr98

H.

Lue lisää

Kiitos linkistä. Tiesin toki tämän arkkiveisun olemassaolosta ja olin nähnyt tekstin, mutta en ollut kuunnellut aikaisemmin.
Onko Sira Moksi paikallisia?
P-

Anonyymi kirjoitti:

Minkä takia lapsille olisi koulussa tuota pitänyt opettaa? Ei löydy opettajaa, joka haluaisi tai voisi objektiivisesti ja oppilaiden tasolle sopivasti siitä kertoa. Ei kuulu myöskään Suomessa opetussuunnitelmiin paikallisista teloituksista valaista.

Lue lisää

Koulun opetusohjelmien mukaan ei voi ehtiä kuin ylimalkaisesti käydä historiaa läpi.

Anonyymi kirjoitti:

En ole samaa mieltä. Kyllä varmasti kuuluu opetussuunnitelmiin valaista kotipaikkakunnan historiaa. Jämsän tapahtumat olivat osa muuallakin Suomessa tapahtuneeseen sisällissodan jälkeiseen summittaisten punaisten teloitusten aaltoon, mutta Jämsä oli yksi pahimmista, koska suurin osa ammutuista henkilöistä ei ollut koskaan osallistunut sotaan, heidän rikoksensa oli työväenyhdistyksen jäsenkirjan omistaminen.

Opettajien velvollisuus on opettaa oman paikkakunnan, kotiseudun ja maan historiaa ja tason he valitsevat oppikurssin mukaan. Jämsäläiset häpesivät paljon omaa pelkuruuttaan, kun eivät pystyneet panemaan stoppia näille veritöille, joista Mannerheimikin kirjeessään heitä kielsi.

Lue lisää

Ano 12.55. Opettajat opettavat Opetusministeriön (ent. Kouluhallituksen) opetussuunnitelman mukaan vaikka olisit mitä mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos linkistä. Tiesin toki tämän arkkiveisun olemassaolosta ja olin nähnyt tekstin, mutta en ollut kuunnellut aikaisemmin.
Onko Sira Moksi paikallisia?
P-

"Anonyymi"

En menisi vannomaan.
Mutta.
Koskenpään ja Muuramen välissä on Moksi.
Laulu talletettiin vasta 2018.

https://www.moksi.fi/

H.

Anonyymi kirjoitti:

Ano 12.55. Opettajat opettavat Opetusministeriön (ent. Kouluhallituksen) opetussuunnitelman mukaan vaikka olisit mitä mieltä.

Onneksi on yhtenäinen Opetushallituksen säätämä ja valvoma opetussuunnitelma koko maassa, paikalliset viritykset eivät ole objektiivisia. Opettaja ei saa ilmaista myöskään poliittista kantaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Rislakki vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Jämsänkoskella ja ehkä hän juuri sen vuoksi kiinnostui paikallisesta historiasta.
P-

Rislakki, joka on Baltiassa asunut, on kirjoittanut Baltiasta yleismielenkiintoisia kirjoja,
jotka sisältävät tietoa eritoten kantaväestön ja venäläisperäisen väestön
kanssakäymisestä ja venäläisten asenteista "yli-ihmisinä" ennen Neuvostoliiton romahtamista ja vielä sen jälkeenkin. Kirjat kuvaavat elämää Baltiassa valtioitten tasolla
sekä yksilönäkökulmasta. Venäjä ei lakkaa painostamasta esimerkiksi venäjänkielen
ottamista viralliseksi kieleksi Baltian maissa. Se olisi suuri psykologinen voitto Venäjälle,
venäjänkielestä tulisi siten virallinen EU-kielikin.

demeter1 kirjoitti:

Kiitos taas tuosta analyysistä P. Juuri tuumailin, mikä olisi se perimmäinen syy, miksi Ferrante on kolahtanut minuun. Sinä osasit listata syitä koko joukon..))
Ehkä oma mielentila ja vastaanottamisen tasokin vaihtelee ajoittain - ainakin minulla..))
Kakkososa Napoli-sarjasta meni minulla vähän lukutehtailun puolelle ja tuntui toistoltakin, kuten olen täällä aikaisemmin todennut.

Lue lisää

Ajatella että P Petsekin on lukenut Ferranttea!

Anonyymi kirjoitti:

Ajatella että P Petsekin on lukenut Ferranttea!

Eihän!?

huruksz kirjoitti:

"Anonyymi"

En menisi vannomaan.
Mutta.
Koskenpään ja Muuramen välissä on Moksi.
Laulu talletettiin vasta 2018.

https://www.moksi.fi/

H.

Lue lisää

Jämsän ja Kuhmoisten rajalla vanhan nelostien varressa Harjunsalmella oli Moksin kauppa ja myöhemmällä hotelli.

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi on yhtenäinen Opetushallituksen säätämä ja valvoma opetussuunnitelma koko maassa, paikalliset viritykset eivät ole objektiivisia. Opettaja ei saa ilmaista myöskään poliittista kantaansa.

Lue lisää

Onneksi.
:))
Suomen historia on aina kuulunut siihen. Opettajat eivät muistaakseni ilmaisseet poliittista kantaansa, paitsi vaikenemalla ja salaamalla tapahtuneita asioita, paikallisella tasolla.

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi.
:))
Suomen historia on aina kuulunut siihen. Opettajat eivät muistaakseni ilmaisseet poliittista kantaansa, paitsi vaikenemalla ja salaamalla tapahtuneita asioita, paikallisella tasolla.

Lue lisää

En näkisi salaamisena, jos jotkut historian asiat eivät kuuluu opetussuunnitelmaan. Historianopetus jäi muutenkin erittäin pintapuoliseksi.
Kun puhutaan paikallisihistoriasta, se on kuitenkin osa suurta kokonaisuutta,
Suomen kokoista, joka vaatisi laajemman käsittelyn,
että sen paikallishistorian ymmärtäisi kokonaisuuden osaksi.

tai niin kuin p-pauke?

Anonyymi kirjoitti:

En näkisi salaamisena, jos jotkut historian asiat eivät kuuluu opetussuunnitelmaan. Historianopetus jäi muutenkin erittäin pintapuoliseksi.
Kun puhutaan paikallisihistoriasta, se on kuitenkin osa suurta kokonaisuutta,
Suomen kokoista, joka vaatisi laajemman käsittelyn,
että sen paikallishistorian ymmärtäisi kokonaisuuden osaksi.

Lue lisää

Koululaiset ovat lapsia, he eivät ole aikuisia, tuskin he ymmärtäisivät (poliittisia) taustoja.
1918 aihe on ollut aikuisillekin vaikea ja ristiriitoja herättävä.

Anonyymi kirjoitti:

Koululaiset ovat lapsia, he eivät ole aikuisia, tuskin he ymmärtäisivät (poliittisia) taustoja.
1918 aihe on ollut aikuisillekin vaikea ja ristiriitoja herättävä.

Vuoden -18 tapahtumat olivat olivat 1960-luvulla vielä arka aihe, kun normaalisti puhuttiin Vapaussodan nimellä, niin yksityiskohdat jäivät vajaaksi.
Itse muistan, että Lahden ja Tammisaaren vankileirit mainittiin, sekä Viipurin vankilan verityöt, jossa tappajat olivat punaisiin kuuluneita.
Vaikenemisen kulttuurin kuuluivat viime sodan kesäkuussa 1944 venäläisten massapommitus 80 pommikonetta Elisenvaaran asemalle, jossa oli evakkojuna pysähtynyt.
Asemalla oli liki tuhat ihmistä, ja kaksi vaunua sai täysosuman naisia sekä lapsia Räisälästä, kaikkiaan 150 ihmistä sai surmansa.
Asia vaiettiin , ei puhettakaan koulukirjoissa, vasta Kekkosen jälkeen on asiadta kirjoitettu.
Sama tapahtui myös juhannuksen aikoihin Simolan asemalla Lappeenrannan lähellä, uhreja tosin vähemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Vuoden -18 tapahtumat olivat olivat 1960-luvulla vielä arka aihe, kun normaalisti puhuttiin Vapaussodan nimellä, niin yksityiskohdat jäivät vajaaksi.
Itse muistan, että Lahden ja Tammisaaren vankileirit mainittiin, sekä Viipurin vankilan verityöt, jossa tappajat olivat punaisiin kuuluneita.
Vaikenemisen kulttuurin kuuluivat viime sodan kesäkuussa 1944 venäläisten massapommitus 80 pommikonetta Elisenvaaran asemalle, jossa oli evakkojuna pysähtynyt.
Asemalla oli liki tuhat ihmistä, ja kaksi vaunua sai täysosuman naisia sekä lapsia Räisälästä, kaikkiaan 150 ihmistä sai surmansa.
Asia vaiettiin , ei puhettakaan koulukirjoissa, vasta Kekkosen jälkeen on asiadta kirjoitettu.
Sama tapahtui myös juhannuksen aikoihin Simolan asemalla Lappeenrannan lähellä, uhreja tosin vähemmän.

Lue lisää

Laila Hirvisaari on kirjoittanut noista molemmista tapahtumista.
Teemu Keskisarjalla oli tvohjelma paikallishistorian tapahtumista, eri puolilta Suomea.
Siitä on jonkin aikaa, kun se tuli.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatella että P Petsekin on lukenut Ferranttea!

Näin taitaa olla, Ano 14.23..)) Ei voinut ohittaa Ferrantea hänkään....

huruksz kirjoitti:

Laitanpa tämän laulun tähän.
Tässä kun on nimmari peekin.
Ja muutakin kiinostusta.
-
Huom! Tämä ei ole minun Poliittinen suuntaukseni.
Eikä muunkaan-suuntainen julistus.

https://www.youtube.com/watch?v=g3rqD8vQr98

H.

Lue lisää

tämäkään ei minun suuntaukseni, on piirunverran vasemalle
nj
https://www.youtube.com/watch?v=xSSS7v_bBA4&list=RDxSSS7v_bBA4&start_radio=1

Anonyymi kirjoitti:

Vuoden -18 tapahtumat olivat olivat 1960-luvulla vielä arka aihe, kun normaalisti puhuttiin Vapaussodan nimellä, niin yksityiskohdat jäivät vajaaksi.
Itse muistan, että Lahden ja Tammisaaren vankileirit mainittiin, sekä Viipurin vankilan verityöt, jossa tappajat olivat punaisiin kuuluneita.
Vaikenemisen kulttuurin kuuluivat viime sodan kesäkuussa 1944 venäläisten massapommitus 80 pommikonetta Elisenvaaran asemalle, jossa oli evakkojuna pysähtynyt.
Asemalla oli liki tuhat ihmistä, ja kaksi vaunua sai täysosuman naisia sekä lapsia Räisälästä, kaikkiaan 150 ihmistä sai surmansa.
Asia vaiettiin , ei puhettakaan koulukirjoissa, vasta Kekkosen jälkeen on asiadta kirjoitettu.
Sama tapahtui myös juhannuksen aikoihin Simolan asemalla Lappeenrannan lähellä, uhreja tosin vähemmän.

Lue lisää

Vapaussodasta meilläkin koulussa kerrottiin,,en muista enää millä luokalla olin, keskikoulussa vai lukiossa, kun Suomen historia aopiskeltiin. Minä luulin aina että Suomessa oli käyty kaksi erillistä sotaa, toinen venäläisiä vastaan jolloin Suomi itsenäistyi, toinen veljessota, jolloin sodittiin aatteen puolesta, mutta nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt että kysymys oli samasta sodasta ja että Suomen itsenäistyminen tapahtui ilman taisteluja kun Lenin allekirjoitti Suomen itsenäisyyden, koska bolshevikkien senaikainen ajatus oli antaa laita-alueiden irrottautua, jos he sitä halusivat. Sota ja verityöt tapahtuivat oman kansan keskuudessa, vihollinen oli poliittisesti toisin ajattelva suomalainen.
Laila Hirvisaai mainittiin jo, mutta mitä muita suomalaisia kirjailijoita (tieto-tai kauno) on jotka kirjoittavat vuoden 1917-18 tapahtumista.?
Linnaa olen lukenut. Luen mielelläni historiaa joka om kirjoitettu myös muidenkin kuin voittajien näkökulmasta, mutta ei ainoastaan.
Minun tarviikin alkaa lukea enemmän tun kohtalokkaan ajan tapahtumista, eri kirjailijoiden kuvaamina.

Eliaana kirjoitti:

Laila Hirvisaari on kirjoittanut noista molemmista tapahtumista.
Teemu Keskisarjalla oli tvohjelma paikallishistorian tapahtumista, eri puolilta Suomea.
Siitä on jonkin aikaa, kun se tuli.

Lue lisää

Satuin katsomaan muutaman jakson Teemu Keskisarjan ohjelmasta.
Se kannattaisi uusia, esim. Isonvihan tapahtumat Hailuodossa jäivät mieleeni.

Karmeaa oli Isonvihan aika! Kokonaisia kyläkuntia ihmisiä tapettiin, vaikka yrittivät paeta esim. saarille. Talviaikaan kasakat ratsasti perässä. Ja kuinka kamalan paljon suomalaisia vietiin orjiksi Venäjälle, oliko jokin arvio 20 000 -30 000? Lapsia oli kai joukossa paljon. Ihme että osa pääsi aikanaan palaamaan Suomeen, kotiinsa. Sitä en muista karkasivatko sieltä vai vapautettiinko heidät lähtemään.

Sen verran epävarmoja on nuo muistikuvani että sarja olisi syytä uusia :)

En tiedä nykyajan historian opetuksesta mitään, mutta olin hyvin kiinnostunut historiasta kouluaikoinani ja vielä sen jälkeenkin ja nämä teemat ovat aina olleet lähellä minua.
Jos muistini ei petä kävimme kyllä sekä Suomen että maailmanhistorian läpi kohtuullisen perinpojaisesti, keskittyen tietenkin meille merkityksellisimpiin vaiheisiin ja asioihin, mutta oman alueemme historiasta vaikka lähdimme jo maanpohjasta ja sen viljavuudesta koska oli entistä järvenpohjaa, kylien ja pitäjien muodustumisesta, miten isoviha ja pikkuviha vaikutti alueemme demagrofiaan, mitä symbolimme ja vaakunamme edustavat jne...mutta veljessodan jälkeisestä aatteellisesta puhdistuksesta ja juopuneiden telottajien mielivallasta ei hiiskuttu sanallakaan. Kysymys ei politiikasta vaan kansalaiskasvatuksesta. (Sanotaanhan että ihmiset jotka eivät tunne historiaansa ovat tuomittuja toistamaan sen virheet)

Eeva Kilpi on lempikirjailijani. Luonnonystävä, tunteenpuolustaja, itseironian ja lempeän huumorin taitaja.
Sielunsisarena minäkin häntä pidän. Samoja tuntoja, samoja pohdiskeluja koen itsekin läpikäyneeni.
Muistelmateokset ovat minulta lukematta. Viimeinen " Punainen muistikirja" oli kyllä jo
sellaista bloginomaista arkista rapotointia jota ei ehkä enää olisi kannattanut julkaista, Ehkä se oli kustantajan idea, lukijoiden toive kuulla vielä rakastetusta kirjailijasta.

Luin loppuun filosofi Frank Martelan Valonöörit, kesällä kun ei minunkaan juuri tule luettua.
Lataan E-kirjoja omaan hyllyyni, saan niiden tekstit itselleni sopivaksi.
Martelan teosta on helpompi lukea kuin kuunnella häntä, tuon nopean ja oudon puhtavan vuoksi.

Hilgren Stynergin esikoisteos Hangover oli hieno lukukokemus. Kirjailija kuvaa humoristisella tavallaan kosteiden iltojen jälkeistä olotilaa. Kirja ei anna valmista ratkaisua hangoverin estämiseen vaan lukijalle jää vapaus kuvitella ottaako fingerporillisen vai vetääkö koko pullon.

Anonyymi kirjoitti:

Hilgren Stynergin esikoisteos Hangover oli hieno lukukokemus. Kirjailija kuvaa humoristisella tavallaan kosteiden iltojen jälkeistä olotilaa. Kirja ei anna valmista ratkaisua hangoverin estämiseen vaan lukijalle jää vapaus kuvitella ottaako fingerporillisen vai vetääkö koko pullon.

Lue lisää

Helgreenin teosta en ole lukenut, mutta taannoin lukemani Maamme- kirja säväytti aikanaan enemmän, kuin esim. muumi muki nykyään.

Mikko Majanderin kirja ruotii Suomen ja Ruotsin välisiä suhteita ihmisen tasollakin.
Siksi sen kerronta on mukavaa, teksti ei ole etäistä tavalliselle ihmiselle,
tässä pari kontekstistaan irroitettua pientä lainausta malliksi:

"Marcus Wallenberg oli vuosikymmenten mittaan Kekkosen tärkein kanava Ruotsiin,
vanha ystävä. Mahtimiehelle löytyi aina aikaa, vaikka tämä ilmoitti tulostaan lyhyellä
varoitusajalla. "Hör du, jag är i stan", hän saattoi soittaa mitään etukäteen varoittamatta myös Koivistolle Suomen Pankkiin.

Kekkonen moitti Wallenbergille, että Ruotsin politiikka Suomea kohtaan
on huonontunut Palmen pääministeriaikana. Sorsan kirjan mukaan Palme ei
ihmisenäkään herättänyt presidentissä (Kekkosessa) luottamusta tai edes sympatiaa.
Nuori radikaali Erkki Tuomioja Palmea tietenkin ihaili, mutta erehtyi Pohjoismaiden neuvoston istunnossa kritisoimaan eräitä ristiriitaisuuksia Ruotsin puolueettomuuspolitiikassa.
"Skit", kuului Palmen ytimekäs yhteenveto salin ulkopuolella.

En ole vielä saanut käsiini tätä Kinnusen uusinta kirjaa. Aikaisemmat olen lukenut ja pitänyt niistä.
Mietin mistä tuo rinnastus lähtee ? Suosiosta ? Pakottomasta, sujuvasta kerronnasta vai mistä?

Kinnunen kuvaa henkilöitään myötätuntoisesti, Ferrante ei anna armoa, ei kaunistele sitä maailmaa missä heidän on ollut pakko elää ja selviytyä kuka mitenkin ja mikä hinta selviytymisestä on maksettu.
Poikkeusyksilöitä Kinnunenkin mielestäni kuvaa, mutta kun itse on elänyt samassa kulttuurissa, osittain samaa aikaakin, pystyy ehkä näkemään sen vakauden, sen turvaverkon, mikä meillä suomalaisilla kuitenkin on ollut tukenaan.
Molemmilla kertojilla on mielestäni ansiona se, että he eivät isommin kikkaile aikajanoilla eivätkä muillakaan nykykirjailijoille tyypillisillä siirtymillä faktasta fiktioon.
Se sopii ainakin tällaiselle suoraviivaiselle ja yksinkertaiselle lukijalle..))
Minusta Ferrante kirjoittaa kehitystarinoita, näiden kahden ystävyksen kautta, Kinnusen tarinat ovat ehkä enemmän selviytymistarinoita, mutta molemmat avaavat silti tarkat ja avarat näkymät siihen aikaan, niihin tapahtumiin, missä on eletty, mitkä on päähenkilöihin vaikuttaneet
.Kinnunen on sympaattinen kirjailija, Ferranteahan me emme tunne..)) Ehkä hänenkin henkilöään joskus vielä avataan meille...

demeter1 kirjoitti:

En ole vielä saanut käsiini tätä Kinnusen uusinta kirjaa. Aikaisemmat olen lukenut ja pitänyt niistä.
Mietin mistä tuo rinnastus lähtee ? Suosiosta ? Pakottomasta, sujuvasta kerronnasta vai mistä?

Kinnunen kuvaa henkilöitään myötätuntoisesti, Ferrante ei anna armoa, ei kaunistele sitä maailmaa missä heidän on ollut pakko elää ja selviytyä kuka mitenkin ja mikä hinta selviytymisestä on maksettu.
Poikkeusyksilöitä Kinnunenkin mielestäni kuvaa, mutta kun itse on elänyt samassa kulttuurissa, osittain samaa aikaakin, pystyy ehkä näkemään sen vakauden, sen turvaverkon, mikä meillä suomalaisilla kuitenkin on ollut tukenaan.
Molemmilla kertojilla on mielestäni ansiona se, että he eivät isommin kikkaile aikajanoilla eivätkä muillakaan nykykirjailijoille tyypillisillä siirtymillä faktasta fiktioon.
Se sopii ainakin tällaiselle suoraviivaiselle ja yksinkertaiselle lukijalle..))
Minusta Ferrante kirjoittaa kehitystarinoita, näiden kahden ystävyksen kautta, Kinnusen tarinat ovat ehkä enemmän selviytymistarinoita, mutta molemmat avaavat silti tarkat ja avarat näkymät siihen aikaan, niihin tapahtumiin, missä on eletty, mitkä on päähenkilöihin vaikuttaneet
.Kinnunen on sympaattinen kirjailija, Ferranteahan me emme tunne..)) Ehkä hänenkin henkilöään joskus vielä avataan meille...

Lue lisää

Kinnusen tuotantoa en tunne, mutta varmasti tutustumisen arvoista. Laitetaan korvan taa.
T. P.01

Anonyymi kirjoitti:

Kinnusen tuotantoa en tunne, mutta varmasti tutustumisen arvoista. Laitetaan korvan taa.
T. P.01

Kinnuseen kannattaa tutustua. Kyllä hän taitaa olla näitä eturivin kertojia meillä...

demeter1 kirjoitti:

En ole vielä saanut käsiini tätä Kinnusen uusinta kirjaa. Aikaisemmat olen lukenut ja pitänyt niistä.
Mietin mistä tuo rinnastus lähtee ? Suosiosta ? Pakottomasta, sujuvasta kerronnasta vai mistä?

Kinnunen kuvaa henkilöitään myötätuntoisesti, Ferrante ei anna armoa, ei kaunistele sitä maailmaa missä heidän on ollut pakko elää ja selviytyä kuka mitenkin ja mikä hinta selviytymisestä on maksettu.
Poikkeusyksilöitä Kinnunenkin mielestäni kuvaa, mutta kun itse on elänyt samassa kulttuurissa, osittain samaa aikaakin, pystyy ehkä näkemään sen vakauden, sen turvaverkon, mikä meillä suomalaisilla kuitenkin on ollut tukenaan.
Molemmilla kertojilla on mielestäni ansiona se, että he eivät isommin kikkaile aikajanoilla eivätkä muillakaan nykykirjailijoille tyypillisillä siirtymillä faktasta fiktioon.
Se sopii ainakin tällaiselle suoraviivaiselle ja yksinkertaiselle lukijalle..))
Minusta Ferrante kirjoittaa kehitystarinoita, näiden kahden ystävyksen kautta, Kinnusen tarinat ovat ehkä enemmän selviytymistarinoita, mutta molemmat avaavat silti tarkat ja avarat näkymät siihen aikaan, niihin tapahtumiin, missä on eletty, mitkä on päähenkilöihin vaikuttaneet
.Kinnunen on sympaattinen kirjailija, Ferranteahan me emme tunne..)) Ehkä hänenkin henkilöään joskus vielä avataan meille...

Lue lisää

Kimmo Kinnunen heitti keihästä 32 metriä pidemmälle kuin profeetta veijonen, muttei Oo julkaissut vielä opusta.

Ilmeisesti on kyse tästä Helena Ruuskan artikkelista. Ruuskalta on tulossa ensi vuonna Akseli Gallen-Kallelan ja vaimonsa Maryn elämäkerta, Itselläni on hänen kirjoittamansa hieno teos Eeva Joenpellosta.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006604632.html

Mielestäni Tässä vertaus Ferranteen on lähinnä teosten laadun suhteen, molemmat kirjailijat kohottavat kirjallisuuden tasoa. Toki molemmat kirjoittavat naisista puolustaen naisen asemaa miesten maailmassa. Molemmat antavat lukijalle tilaa, teksti ei ole selittävää . Taustatyö on tehty huolella , perehdytty erityisesti paikallishistoriaan, rakennuksiin, sukuihin. Odotan aina Kinnusen uusinta , ja tämän laitan joululahjatoiveeksi, kirjastosta sitä saisi jonottaa kauan. Kannessa on luonnehdinta vaellusromaani, ja kyllähän tuollaisella reissulla kehittyy ja aikamoinen selviytymistarinakin se on.

Olen loppupuolella lukemassa Kjell Westön viimeisintä, Tritonusta. Onhan se aiheeltaan kiinnostava ja elämyksellinen, mutta tuntuu liian täyteen ahdetulta, niin monta isoa teemaa yhdessä nipussa.

Ramoona

Ramoona

Hyvin listattu nuo kolme yleisintä arvostelua kirjoista, Ano 13.11. Luultavasti olen niitä joskus itsekin käyttänyt..))

Tervetuloa vain mukaan tähän "kirjallisuustiimiin" ! Mitään lajia ei ole rajattu ulos tässä "tiimissä".

Miten voit ehtiä lukea noin paljon, jos töissäkin on pitänyt käydä ?

Jos lukisi 100 sivua jokaisena 365 päivänä vuodessa se tekisi 36500 sivua vuodessa,
sinä olet ehtinyt lukea jopa 50000 sivua monena vuonna ! Huima saavutus.

Anonyymi kirjoitti:

Miten voit ehtiä lukea noin paljon, jos töissäkin on pitänyt käydä ?

Jos lukisi 100 sivua jokaisena 365 päivänä vuodessa se tekisi 36500 sivua vuodessa,
sinä olet ehtinyt lukea jopa 50000 sivua monena vuonna ! Huima saavutus.

Lue lisää

Niin, töissäkin on pitänyt käydä, pääosin vieläpä keskeytymättömässä 3- vuorotyössä mutta siinä onkin omat plussansa, kun tuli vaikka iltavuorosta oli mukava yökyöpelinä ottaa ja alkaa lukea ja jatkaa vaikka kahteen- kolmeenkin yöllä kun aamulla sai kuitenkin levätä kymmeneen- yhteentoista.
Mutta on muutamia muita perusasioita joita ilman asia ei liioin oikein onnistu: Ei saa olla erityisen sosiaalinen, pitää selvitä ja viihtyä kohtuullisen paljon yksinänsä, erakko tms. ei silti tarvitse olla. Ja ehkä tärkeimpänä, ei saa olla telkkarin tuijottaja, itselläni ei ole ollut koko härveliä ainakaan 20 vuoteen. Olen lukenut lukemiseni todennäköisesti suunnilleen sellaisilla tunneilla jotka keskivertokansalainen käyttää TV:n tuijotteluun. Olen siis ilmeisesti hyvinkin paljon laumasta poikkeava ihminen!

Anonyymi kirjoitti:

Niin, töissäkin on pitänyt käydä, pääosin vieläpä keskeytymättömässä 3- vuorotyössä mutta siinä onkin omat plussansa, kun tuli vaikka iltavuorosta oli mukava yökyöpelinä ottaa ja alkaa lukea ja jatkaa vaikka kahteen- kolmeenkin yöllä kun aamulla sai kuitenkin levätä kymmeneen- yhteentoista.
Mutta on muutamia muita perusasioita joita ilman asia ei liioin oikein onnistu: Ei saa olla erityisen sosiaalinen, pitää selvitä ja viihtyä kohtuullisen paljon yksinänsä, erakko tms. ei silti tarvitse olla. Ja ehkä tärkeimpänä, ei saa olla telkkarin tuijottaja, itselläni ei ole ollut koko härveliä ainakaan 20 vuoteen. Olen lukenut lukemiseni todennäköisesti suunnilleen sellaisilla tunneilla jotka keskivertokansalainen käyttää TV:n tuijotteluun. Olen siis ilmeisesti hyvinkin paljon laumasta poikkeava ihminen!

Lue lisää

Hyvä sinä, Ano 22.32/eilen. Telkkari voi tosiaan olla melkoinen aikarosvo. Itse käytän sitä jonkinlaisena mielentyhjentäjänä. Siitä voi tietysti tulla myös mielentyhmentäjä, jos liikaa käyttää..))
Tahdon uskoa, että lukeminen antaa meille sellaista pääomaa, joka ei katoa, sen vaikutus pysyy, vaikka aistit ja muisti hapertuisivat, kuten ikääntyessä helposti käy.
Innostusta ja antoisia lukuhetkiä sinulle ja tietysti meille muillekin..))

Hotakainen on tylsä ja puiseva kirjailija ja siinä tv ohjelmassa samanlainen.

Anonyymi kirjoitti:

Hotakainen on tylsä ja puiseva kirjailija ja siinä tv ohjelmassa samanlainen.

Mutta eikö vain Hotakaista mollaava kommenttisi olisi mahtunut siihen klo 14:16 kirjoittamasi jutun yhteyteen?

Anonyymi kirjoitti:

Hotakainen on tylsä ja puiseva kirjailija ja siinä tv ohjelmassa samanlainen.

No, minähän tuota Hotakaista olen hehkuttanut, tai tätä "Tarina"- kirjaa, Ano 14.27.
Ehkä palaan siihen vielä kun saan kirjan luetuksi. Hehkutukset tulivat kirjan alkulehtien pohjalta.
Mutta kun noin sanot, Ano, täytyy kertoa, että jotkut Hotakaisen kirjat ovat olleet minunkin mielestäni aika tylsiä: Iisakin kirkko, Jumalan sana, Juoksuhaudantie, vaikka se voitti Finlandia-palkinnonkin. Ihmisen osa oli taas mielestäni huippu ja hykerryttävän hauska kirja oli Finnfits.
En ole katsonut tuota TV-ohjelmaa mihin ilmeisesti viittasit. Hotakainen taisi jossakin haastattelussa kertoa, että ohjelmassa on valmis formaatti, edes vuorosanoja ei ole tarpeen itse tuottaa, näin ymmärsin. Hotakainen ei kuulemma viitsi itsekään katsoa ohjelmaa jälkikäteen..))

Anonyymi kirjoitti:

Mutta eikö vain Hotakaista mollaava kommenttisi olisi mahtunut siihen klo 14:16 kirjoittamasi jutun yhteyteen?

Ano 16:18
14:27 ei ole minun kommenttini 14:16. Mistä niin edes päättelet ?
Senkö perusteella, kun kirjoitin "Mitä vastaisi Hotakainen?"
Tuli ihan muuten vain mieleen kysyä niin, koska hänen loistava lakoninen huumorinsa on minua monasti kyseisessä TV-ohjelmassa naurattanut.
Terveisin 14:16 kirjoittanut.

Anonyymi kirjoitti:

Ano 16:18
14:27 ei ole minun kommenttini 14:16. Mistä niin edes päättelet ?
Senkö perusteella, kun kirjoitin "Mitä vastaisi Hotakainen?"
Tuli ihan muuten vain mieleen kysyä niin, koska hänen loistava lakoninen huumorinsa on minua monasti kyseisessä TV-ohjelmassa naurattanut.
Terveisin 14:16 kirjoittanut.

Lue lisää

Älä tunnusta ikinä, poika. (Neruda)

demeter1 kirjoitti:

No, minähän tuota Hotakaista olen hehkuttanut, tai tätä "Tarina"- kirjaa, Ano 14.27.
Ehkä palaan siihen vielä kun saan kirjan luetuksi. Hehkutukset tulivat kirjan alkulehtien pohjalta.
Mutta kun noin sanot, Ano, täytyy kertoa, että jotkut Hotakaisen kirjat ovat olleet minunkin mielestäni aika tylsiä: Iisakin kirkko, Jumalan sana, Juoksuhaudantie, vaikka se voitti Finlandia-palkinnonkin. Ihmisen osa oli taas mielestäni huippu ja hykerryttävän hauska kirja oli Finnfits.
En ole katsonut tuota TV-ohjelmaa mihin ilmeisesti viittasit. Hotakainen taisi jossakin haastattelussa kertoa, että ohjelmassa on valmis formaatti, edes vuorosanoja ei ole tarpeen itse tuottaa, näin ymmärsin. Hotakainen ei kuulemma viitsi itsekään katsoa ohjelmaa jälkikäteen..))

Lue lisää

Paskalla istuessani ole ottanut tavaksi lukee Päätalon selostamisia, siinä kuvataan tapahtumat niin tarkasti että heikkolahjanenkaan ei Tipu pönttöön.

Ei ollut minun aloitukseni, Ano 18.07, mutta kirjallisuusketjuihin osallistun aina mielelläni - kai sitten ihan liikaakin.,)) Olen vain aina niin innoissani kun kirjoista aletaan puhua.
Tykkään osallistua myös siitä syystä, että näissä ketjuissa mennään "kirja edellä" eikä näissä yleensä kinata eikä kajota kirjoittajan henkilöön, ainakaan pahassa tarkoituksessa.
Ja nuo kehusi voisi osoittaa muillekin tämä ketjun osallistujille, kiitos vain omasta puolestani..))
Hyviä kirjavinkkejä näistä saa myös...

Enpä ole ajatellut tuota, P. että mies ei osaisi kuvata naista. Tommi Kinnusen kirjassa Pintti päähenkilöt olivat naisia, mutta totta, ehkä heitä kuvataan enempi toiminnan tasolla, ei tunnetasolla niinkään.
Olisiko myös niin, että kirjailijat ovat jossain määrin androgyynejä, "kaksineuvoisia" ja se tekee mahdolliseksi tuon "risitiinsamaistumisen" ?

Kautta maailman sivu on maailman parhaat mieskirjailijat kertoneet naisista. Ei tarvitse olla esimerkiksi lintu osatakseen kirjoittaa linnuista. Olet varmaan niin rakastunut tuohon Ferranteen ja Ferranten naisiin, ettet miehiin luota yhtään.

Anonyymi kirjoitti:

Kautta maailman sivu on maailman parhaat mieskirjailijat kertoneet naisista. Ei tarvitse olla esimerkiksi lintu osatakseen kirjoittaa linnuista. Olet varmaan niin rakastunut tuohon Ferranteen ja Ferranten naisiin, ettet miehiin luota yhtään.

Lue lisää

Ferranten mieshahmot ovat myös huomattavasti pinnallisemmin hahmotettuja, melkeinpä stereotyyppejä. Verrattuna hänen naishahmoihinsa heistä puuttuu vivahteita, syvyyttä ja ulottuvuutta. Ainoastaan Alfonso, joka on oikeastaan nainen miehen kropassa poikkeaa jo tutuista sterotypioista.
Jos Anna Kareninan olisi kirjoittanut nainen, naisen äänellä ja naisen näkökulmasta, miten se olisi poikennut Tolstoin mestariteoksesta?
Maailmankirjallisuuden kirjat naisista jotka miehet ovat kirjoittaneet voivat hyvinkin olla mestarillista kerrontaa, mutta kertovat useimmiten naisesta juuri toiminallisesti, funktionaalisesti, suhteessa mieheen.
Poikkeuksiakin tietenkin on ja voin olla täysin hakoteillä, mutta olen huomaanivani tällaista.

Anonyymi kirjoitti:

Ferranten mieshahmot ovat myös huomattavasti pinnallisemmin hahmotettuja, melkeinpä stereotyyppejä. Verrattuna hänen naishahmoihinsa heistä puuttuu vivahteita, syvyyttä ja ulottuvuutta. Ainoastaan Alfonso, joka on oikeastaan nainen miehen kropassa poikkeaa jo tutuista sterotypioista.
Jos Anna Kareninan olisi kirjoittanut nainen, naisen äänellä ja naisen näkökulmasta, miten se olisi poikennut Tolstoin mestariteoksesta?
Maailmankirjallisuuden kirjat naisista jotka miehet ovat kirjoittaneet voivat hyvinkin olla mestarillista kerrontaa, mutta kertovat useimmiten naisesta juuri toiminallisesti, funktionaalisesti, suhteessa mieheen.
Poikkeuksiakin tietenkin on ja voin olla täysin hakoteillä, mutta olen huomaanivani tällaista.

Lue lisää

Anna Kareninan aikoihin ei naisella voinut eikä saanut olla ajatuksia, ei ollut sieluakaan.
Mies aivot ja sielun omaavana kuvitteli naisten tunnot ja kirjoitti niistä.
Monesti kuvitteli aika lahjakkaasti, ei siinä mitään.
Oli muutamia rohkeitakin naisia, jotka itse uskalsivat ajatella ja kirjoittaa.

demeter1 kirjoitti:

Enpä ole ajatellut tuota, P. että mies ei osaisi kuvata naista. Tommi Kinnusen kirjassa Pintti päähenkilöt olivat naisia, mutta totta, ehkä heitä kuvataan enempi toiminnan tasolla, ei tunnetasolla niinkään.
Olisiko myös niin, että kirjailijat ovat jossain määrin androgyynejä, "kaksineuvoisia" ja se tekee mahdolliseksi tuon "risitiinsamaistumisen" ?

Lue lisää

Ihmisissä on niin paljon muitakin määrittäjiä kuin sukupuoli, ei vastakkaisen sukupuolen kuvaaminen, ymmärtäminen ja jopa samastuminen ole mahdotonta, edes vaikeaa. Mieleen tulee Ibsenin Nukkekodin Nora. Mieskirjailija ymmärsi häntä paremmin kuin yksikään Noran naispuolisista läheisistä.

Kirjailija valitsee näkökulman ja kertojatyypin. Minä-kertoja voi mennä henkilön pään sisään ja kuvata tämän ajatuksia ja havaintoja. Hän-kertoja on taas ulkopuolinen tapahtumien suhteen. Näkökulma voi myös vaihtua ja omalta osaltaan rikastuttaa henkilökuvaa. Minullekin on vierasta ajattelu, että vain nainen osaa luotettavasti kertoa naisesta, ja miltä naisesta tuntuu. Kyse on kuitenkin romaanihenkilöistä, enemmän tai vähemmän fiktiivisistä olennoista tietyssä ympäristössä tiettynä ajanjaksona. Lukija muodostaa käsityksen henkilöiden persoonallisuudesta näiden reaktioista ja valinnoista, ei kirjailijan edes pidä valmiiksi pureskella ja alleviivata , mitä tunteita nämä kokevat ja mistä mikin johtuu.

Naisille ja miehille ei ole edes omia psykiatrejaan, kyllä siinäkin ammatissa saa vähän androgyyni olla. Tietysti on olemassa tyttöjen jutut ja poikien jutut, sisaruus ja veljeys, puhutaan mies miehelle ja nainen naiselle. Mutta sielun sisaruus ei sukupuolta kysy.

Ramoona

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisissä on niin paljon muitakin määrittäjiä kuin sukupuoli, ei vastakkaisen sukupuolen kuvaaminen, ymmärtäminen ja jopa samastuminen ole mahdotonta, edes vaikeaa. Mieleen tulee Ibsenin Nukkekodin Nora. Mieskirjailija ymmärsi häntä paremmin kuin yksikään Noran naispuolisista läheisistä.

Kirjailija valitsee näkökulman ja kertojatyypin. Minä-kertoja voi mennä henkilön pään sisään ja kuvata tämän ajatuksia ja havaintoja. Hän-kertoja on taas ulkopuolinen tapahtumien suhteen. Näkökulma voi myös vaihtua ja omalta osaltaan rikastuttaa henkilökuvaa. Minullekin on vierasta ajattelu, että vain nainen osaa luotettavasti kertoa naisesta, ja miltä naisesta tuntuu. Kyse on kuitenkin romaanihenkilöistä, enemmän tai vähemmän fiktiivisistä olennoista tietyssä ympäristössä tiettynä ajanjaksona. Lukija muodostaa käsityksen henkilöiden persoonallisuudesta näiden reaktioista ja valinnoista, ei kirjailijan edes pidä valmiiksi pureskella ja alleviivata , mitä tunteita nämä kokevat ja mistä mikin johtuu.

Naisille ja miehille ei ole edes omia psykiatrejaan, kyllä siinäkin ammatissa saa vähän androgyyni olla. Tietysti on olemassa tyttöjen jutut ja poikien jutut, sisaruus ja veljeys, puhutaan mies miehelle ja nainen naiselle. Mutta sielun sisaruus ei sukupuolta kysy.

Ramoona

Lue lisää

Miksi ihmeessä pitäisi heittäytyä androgyyniksi ?
En ole koskaan erotellut tuolla lailla miehiä ja naisia, molemmat ovat
ennenkaikkea ihmisiä,
joilla on samat tunteet, ilon, surun, pettymyksen, onnellisuuden jne.
Tunteet miehen ja naisen välillä eivät eroa enempää toisistaan
kuin kahden naisen tai kahden miehen tunteissa on eroa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisissä on niin paljon muitakin määrittäjiä kuin sukupuoli, ei vastakkaisen sukupuolen kuvaaminen, ymmärtäminen ja jopa samastuminen ole mahdotonta, edes vaikeaa. Mieleen tulee Ibsenin Nukkekodin Nora. Mieskirjailija ymmärsi häntä paremmin kuin yksikään Noran naispuolisista läheisistä.

Kirjailija valitsee näkökulman ja kertojatyypin. Minä-kertoja voi mennä henkilön pään sisään ja kuvata tämän ajatuksia ja havaintoja. Hän-kertoja on taas ulkopuolinen tapahtumien suhteen. Näkökulma voi myös vaihtua ja omalta osaltaan rikastuttaa henkilökuvaa. Minullekin on vierasta ajattelu, että vain nainen osaa luotettavasti kertoa naisesta, ja miltä naisesta tuntuu. Kyse on kuitenkin romaanihenkilöistä, enemmän tai vähemmän fiktiivisistä olennoista tietyssä ympäristössä tiettynä ajanjaksona. Lukija muodostaa käsityksen henkilöiden persoonallisuudesta näiden reaktioista ja valinnoista, ei kirjailijan edes pidä valmiiksi pureskella ja alleviivata , mitä tunteita nämä kokevat ja mistä mikin johtuu.

Naisille ja miehille ei ole edes omia psykiatrejaan, kyllä siinäkin ammatissa saa vähän androgyyni olla. Tietysti on olemassa tyttöjen jutut ja poikien jutut, sisaruus ja veljeys, puhutaan mies miehelle ja nainen naiselle. Mutta sielun sisaruus ei sukupuolta kysy.

Ramoona

Lue lisää

Jos ajattelet, että esimerkiksi psykiatri saisi olla androgyyni,
onkohan oma stereotyyppinen ajattelusi johtanut sinua harhaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Jos ajattelet, että esimerkiksi psykiatri saisi olla androgyyni,
onkohan oma stereotyyppinen ajattelusi johtanut sinua harhaan ?

Tuo androgyyni on demeterin keksimä vertaus tai vitsi kirjailijasta. Vai olenko väärässä demeter ? Tarkoittaa juuri sitä että kirjailija ymmärtää molempien sukupuolten tunteet. Ja ihmisten tunteiden ja käytöksen tulkinnan ”ammattilainen” psykiatri samoin.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo androgyyni on demeterin keksimä vertaus tai vitsi kirjailijasta. Vai olenko väärässä demeter ? Tarkoittaa juuri sitä että kirjailija ymmärtää molempien sukupuolten tunteet. Ja ihmisten tunteiden ja käytöksen tulkinnan ”ammattilainen” psykiatri samoin.

Lue lisää

Miten androgyyni/sukupuoleton muka ymmärtäisi molempien sukupuolten tunteet ?

Eihän se ymmärtäisi kummankaan.

nm. papu

Anonyymi kirjoitti:

Tuo androgyyni on demeterin keksimä vertaus tai vitsi kirjailijasta. Vai olenko väärässä demeter ? Tarkoittaa juuri sitä että kirjailija ymmärtää molempien sukupuolten tunteet. Ja ihmisten tunteiden ja käytöksen tulkinnan ”ammattilainen” psykiatri samoin.

Lue lisää

Tavoitit tarkoitukseni, Ano 00.05..))

Anonyymi kirjoitti:

Miten androgyyni/sukupuoleton muka ymmärtäisi molempien sukupuolten tunteet ?

Eihän se ymmärtäisi kummankaan.

nm. papu

Ei sitä tarvitse noin kirjaimellisesti ottaa. Se on yksinkertaisesti sitä, että ollaan ihmisiä ihmisille. Aina ei tarvitse edustaa kumpaakaan sukupuolta, otetaan vaan asiat asioina.

demeter1 kirjoitti:

Tavoitit tarkoitukseni, Ano 00.05..))

Androgyyni (aner eli mies ja gyne eli nainen) on henkilö, joka ei tunne kuuluvansa selvästi kumpaankaan biologiseen sukupuoleen. Androgyyni voi tuntea sukupuoli-identiteettinsä koostuvan maskuliinisten ja feminiinisten ominaisuuksien yhdistelmästä tai mahdollisesti ei kummastakaan. Androgyyni on niin sanottu "kolmas sukupuoli". Henkilö saattaa vuorotella eri sosiaalisia sukupuolipiirteitä tarpeiden ja tilanteiden mukaan. Tällöin nimityksellä on enemmänkin kulttuurillinen merkitys kuin biologinen. Yleisimmin androgyyni-nimitystä käytetään hahmosta, jolla ei ole sukupuolta tai henkilöstä, jonka sukupuoli on epämääräinen.

Kertoo wiki

Anonyymi kirjoitti:

Androgyyni (aner eli mies ja gyne eli nainen) on henkilö, joka ei tunne kuuluvansa selvästi kumpaankaan biologiseen sukupuoleen. Androgyyni voi tuntea sukupuoli-identiteettinsä koostuvan maskuliinisten ja feminiinisten ominaisuuksien yhdistelmästä tai mahdollisesti ei kummastakaan. Androgyyni on niin sanottu "kolmas sukupuoli". Henkilö saattaa vuorotella eri sosiaalisia sukupuolipiirteitä tarpeiden ja tilanteiden mukaan. Tällöin nimityksellä on enemmänkin kulttuurillinen merkitys kuin biologinen. Yleisimmin androgyyni-nimitystä käytetään hahmosta, jolla ei ole sukupuolta tai henkilöstä, jonka sukupuoli on epämääräinen.

Kertoo wiki

Lue lisää

Kiitos tuosta, Ano 11.54. Piti itsekin katsoa Wikistä mutta säästit minulta sen vaivan..))
Itse ajattelin kyllä tuota kulttuurista merkitystä, en niinkään biologista.

Älä häpeä, Ano 19.22...)) Puolisoni sai tuon kirjan joululahjaksi mutta ei jaksanut sitä lukea. Kesken jäi häneltäkin. Tykkäsi että kirja oli pelkkää bloggaamista. Itse en edes yrittänyt sitä lukea koska kaipaan itsekin vähän isompaa sanottavaa kirjailijoilta, siis Westö ja Itkonen.
Täällä oli aikaisemmin esillä Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan keskustelukirja(t) ja ne antoivat kyllä ainakin minulle pohdittavaa, varmasti tuon kiinnostavan vastakkainasettelun vuoksi:
"Uskon tietäväni, tiedän uskovani".

demeter1 kirjoitti:

Älä häpeä, Ano 19.22...)) Puolisoni sai tuon kirjan joululahjaksi mutta ei jaksanut sitä lukea. Kesken jäi häneltäkin. Tykkäsi että kirja oli pelkkää bloggaamista. Itse en edes yrittänyt sitä lukea koska kaipaan itsekin vähän isompaa sanottavaa kirjailijoilta, siis Westö ja Itkonen.
Täällä oli aikaisemmin esillä Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan keskustelukirja(t) ja ne antoivat kyllä ainakin minulle pohdittavaa, varmasti tuon kiinnostavan vastakkainasettelun vuoksi:
"Uskon tietäväni, tiedän uskovani".

Lue lisää

Kiitos, tuntui huojentavalta saada "synninpäästö" :)))
eikä tarvitse pitää itseään niin omituisena, kun huipputeos ei "maistunut"
toisellekaan lukijalle.
ano 19:22

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos, tuntui huojentavalta saada "synninpäästö" :)))
eikä tarvitse pitää itseään niin omituisena, kun huipputeos ei "maistunut"
toisellekaan lukijalle.
ano 19:22

Lue lisää

Eipä kestä, Ano 10.35. Sovitaan, että olette niitä "kriittisiä lukijoita"..)) Ja kai heitä/meitäkin saa olla ?
Minulle tulee lähinnä huono omatunto, jos esitän ankaraa kritiikkiä jostakin kirjasta kun ajattelen, että se on voitu kirjoittaa sydänverellä ja sen kirjoittamiseen on satsattu aikaa ja energiaa.
Vierastan myös ajatusta, että lukija olisi jonkinlainen kuluttaja, jota kirjailijan tulisi palvella ja ellei hänen "tuotteensa" miellytä sitä voi moittia ja katsoa epäkelvoksi noin yleisestikin.
Sinähän et sitä tehnyt, otit vastuun itsellesi, kun häpesit..))
Eiköhän meillä näin pienellä foorumilla ole kuitenkin se "oikeus" sanoa suorat sanat ? Tuskin ne välttämättä kirjailijan korviin kantautuvat ja jos kantautuvat, hän pistää ne
meidän piikkiin niinkuin kuuluukin..))

demeter1 kirjoitti:

Eipä kestä, Ano 10.35. Sovitaan, että olette niitä "kriittisiä lukijoita"..)) Ja kai heitä/meitäkin saa olla ?
Minulle tulee lähinnä huono omatunto, jos esitän ankaraa kritiikkiä jostakin kirjasta kun ajattelen, että se on voitu kirjoittaa sydänverellä ja sen kirjoittamiseen on satsattu aikaa ja energiaa.
Vierastan myös ajatusta, että lukija olisi jonkinlainen kuluttaja, jota kirjailijan tulisi palvella ja ellei hänen "tuotteensa" miellytä sitä voi moittia ja katsoa epäkelvoksi noin yleisestikin.
Sinähän et sitä tehnyt, otit vastuun itsellesi, kun häpesit..))
Eiköhän meillä näin pienellä foorumilla ole kuitenkin se "oikeus" sanoa suorat sanat ? Tuskin ne välttämättä kirjailijan korviin kantautuvat ja jos kantautuvat, hän pistää ne
meidän piikkiin niinkuin kuuluukin..))

Lue lisää

Miten olet arvostellut palstan P:n kirjaa, jonka hän on varmaan sydänverellään kirjoittanut?

Anonyymi kirjoitti:

Miten olet arvostellut palstan P:n kirjaa, jonka hän on varmaan sydänverellään kirjoittanut?

En ole lukenut P:n kirjaa, Ano 11.44. Listalla on. Ne otteet mitkä siitä on julkaistu toimivat minusta hyvin tunnelman välittäjinä. P on korostanut täällä sitä, ettei hänen tavoitteensa ollut kirjoittaa kaunokirjaa - mihin uskoisin hänen kyllä pystyvän - vaan lähinnä muistelmateos läheisille tai muille hänen elämänkulustaan kiinnostuneille.
Siinä olisi varmasti haastetta meille muillekin..))

demeter1 kirjoitti:

Eipä kestä, Ano 10.35. Sovitaan, että olette niitä "kriittisiä lukijoita"..)) Ja kai heitä/meitäkin saa olla ?
Minulle tulee lähinnä huono omatunto, jos esitän ankaraa kritiikkiä jostakin kirjasta kun ajattelen, että se on voitu kirjoittaa sydänverellä ja sen kirjoittamiseen on satsattu aikaa ja energiaa.
Vierastan myös ajatusta, että lukija olisi jonkinlainen kuluttaja, jota kirjailijan tulisi palvella ja ellei hänen "tuotteensa" miellytä sitä voi moittia ja katsoa epäkelvoksi noin yleisestikin.
Sinähän et sitä tehnyt, otit vastuun itsellesi, kun häpesit..))
Eiköhän meillä näin pienellä foorumilla ole kuitenkin se "oikeus" sanoa suorat sanat ? Tuskin ne välttämättä kirjailijan korviin kantautuvat ja jos kantautuvat, hän pistää ne
meidän piikkiin niinkuin kuuluukin..))

Lue lisää

Vastaanpa luritella mukavaan kommenttiisi tässä ajatuksiani.

Tuote nimeltä "7 7".

Lähinnä häpesin sitä, olenko tosiaan niin torvi, etten ymmärrä kirjan "hienoutta",
sehän on huippukirjailijoitten kirja. Epäilin pettääkö oma arvostelukykyni niin pahasti.
Rehellisesti ajatellen kirja kuuluu kastiini 3 eli
"ei menetä mitään/paljon, vaikkei sitä lukisikaan".

Alkaa epäillä itseään, koska kirjailijat ovat nyt niin tavattoman korkeassa kurssissa.
Joka kymmenes ihminen yrittää vääntää esikoiskirjan ja sen "synnytystuskien" jälkeen
häntä pitää ajatella nerona.

Tuntuu, että ihminen ei ole enää mitään, jos ei ole kirjaa kirjoittanut.
Itsensä liian vakavasti ottavia esikoiskirjailijoita haastatellaan tämän tästä
TV:ssä, kuin he olisivat jo kirjallisuuden Nobelin saaneet.

Tuntuu, että kirjailijat on nostettu tai he ovat itse nostaneet itsensä kaikkein korkeimmalle taiteen hierarkiassa ja lukijankin täytynee kohta mennä
"Lukijan itsensäkehittämis"-kursseille, osatakseen löytää arvostettavaa kaikista tekeleistä, joita ilmestyy kuin sieniä sateella.

Matalan profiilin kirjailijat, vaatimattomana pysyttelevät tyypit,
joiden teokset puhuvat puolestaan ja joilla on jopa itseironiaa, miellyttävät minua.

En eniten ajattele kirjailijaa arvostellessani sitä,
vaan mahdollisia tulevia lukijoita.
Minulle kirja on tuote, jota saa arvostella kuin muitakin tuotteita,
raa'astikin, jos laatu on niin huonoa,
mutta minäkään en tohdi julkisesti kovin kriittisesti arvostella,
pikemminkin arvostelen kevyesti ja "kesysti",
koska en halua pilata tuotteen mainetta omalla henk.koht. arviollani,
joka estäisi kenties jonkun muun, joka saisi tuotteesta huiman elämyksen,
tarttuvan siihen.

Tykkään kuitenkin lukea suorasanaista kriitikkiä, vaikka itse olen
varovainen "lälläri".

Anonyymi kirjoitti:

Vastaanpa luritella mukavaan kommenttiisi tässä ajatuksiani.

Tuote nimeltä "7 7".

Lähinnä häpesin sitä, olenko tosiaan niin torvi, etten ymmärrä kirjan "hienoutta",
sehän on huippukirjailijoitten kirja. Epäilin pettääkö oma arvostelukykyni niin pahasti.
Rehellisesti ajatellen kirja kuuluu kastiini 3 eli
"ei menetä mitään/paljon, vaikkei sitä lukisikaan".

Alkaa epäillä itseään, koska kirjailijat ovat nyt niin tavattoman korkeassa kurssissa.
Joka kymmenes ihminen yrittää vääntää esikoiskirjan ja sen "synnytystuskien" jälkeen
häntä pitää ajatella nerona.

Tuntuu, että ihminen ei ole enää mitään, jos ei ole kirjaa kirjoittanut.
Itsensä liian vakavasti ottavia esikoiskirjailijoita haastatellaan tämän tästä
TV:ssä, kuin he olisivat jo kirjallisuuden Nobelin saaneet.

Tuntuu, että kirjailijat on nostettu tai he ovat itse nostaneet itsensä kaikkein korkeimmalle taiteen hierarkiassa ja lukijankin täytynee kohta mennä
"Lukijan itsensäkehittämis"-kursseille, osatakseen löytää arvostettavaa kaikista tekeleistä, joita ilmestyy kuin sieniä sateella.

Matalan profiilin kirjailijat, vaatimattomana pysyttelevät tyypit,
joiden teokset puhuvat puolestaan ja joilla on jopa itseironiaa, miellyttävät minua.

En eniten ajattele kirjailijaa arvostellessani sitä,
vaan mahdollisia tulevia lukijoita.
Minulle kirja on tuote, jota saa arvostella kuin muitakin tuotteita,
raa'astikin, jos laatu on niin huonoa,
mutta minäkään en tohdi julkisesti kovin kriittisesti arvostella,
pikemminkin arvostelen kevyesti ja "kesysti",
koska en halua pilata tuotteen mainetta omalla henk.koht. arviollani,
joka estäisi kenties jonkun muun, joka saisi tuotteesta huiman elämyksen,
tarttuvan siihen.

Tykkään kuitenkin lukea suorasanaista kriitikkiä, vaikka itse olen
varovainen "lälläri".

Lue lisää

Niin, Ano 12.30. Kirjailijan ja lukijan suhde määrittyy varmasti monesta tekijästä.
Ehkä tarvitaan jokin sielunkumppanuus että siitä tulisi antoisa ja kestävä.

Kari Hotakaisen mukaan kirjailijan yhteiskunnallinen status ei kyllä ole häävi nykyään. Hän käsittelee sitä tuossa "Tarina"-kirjassaan, siitä oli tuo sitaattikin vastauksessani 15.10/20.38.
Eli nämä bloggaajat keräävät lukijoita enemmän kuin kaunokirjailijat..))
Jotakin se kertoo meidän ajasta, ehkä pitäisi miettiä mitä, vai sanoiko Hotakainen sen jo ?..))

Viläkös se Alpo ruutti kirjoittelee, Ku ei Oo osunna kohdalle?

Anonyymi kirjoitti:

Viläkös se Alpo ruutti kirjoittelee, Ku ei Oo osunna kohdalle?

Ei kirjoittele enää, Alpo Ruuth, Ano 21.8/ 2023 "! Kuoli 20 vuotta sitten, 59-vuotiaana. Tiedän kun asui (lähes) naapurissa. Politiikassa vaikuttanut veli, Aulis Ruuth kuoli myös nuorena.

Onko sillä fiktiossa väliä ?

Ilo lukea tekstiäsi, Ano 11.45. Kuten tietysti muidenkin tekstejä. Että tykkään tällaisesta keskustelusta, vaikka se usein paljastaakin omaa rajallisuutta ja tiedon/sivistyksen vajavaisuutta. Mutta nöyryys ja intohimo (oppimiseen ?) olivat ne Waltarinkin asenteet..))

Hyvin nähty ja ilmaistu tuo Kinnusen ja Ferranten ero. Lämpöä ja monisäikeisyyttä lisää Kinnuselle..)) Jospa se on tämä suomalaisen jäyhä ja karu luonto ?
Toni Morrisonin laitan kyllä muistiin kuten monta muutakin ketjussa mainittua...

Hemingway oli "machomies".

Mikä vika tässä ketjussa on? Hyvää keskustelua.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä vika tässä ketjussa on? Hyvää keskustelua.

Samaa mieltä, ja monta hyvää mielipidettä ja niiden esittäjää.

Voi kiitos, Ano 11.52..)) Ylisanoja tai ei, palautetta on aina mieluista saada. Kyllä toivoisin, että voisin kirjoittaa enemmän, tehdä vaikka niitä aloituksia, mutta aika ei aina riitä, kun oman arjen hoito vaatii hitaalta ja epäkäytännölliseltä yhä enemmän aikaa. Ja sitten on tietysti lapset, lapsenlapset, suku ja ystävät, joille tahtoo ainakin olla olemassa. Niin on tietysti muillakin mutta ehkä muut osaavat delegoida ja organisoida paremmin kuin minä..))
Korona-aika rajoituksineen voisi tietysti edesauttaa osallistumista, mutta katsotaan nyt.
Eikä sota yhtä miestä kaipaa. Täällä on hyviä kirjoittaja vaikka miten paljon, kyllä heistä aina joku haasteeseen tarttuu, on aina tarttunut. Tsempataan heitä..))

demeter1 kirjoitti:

Voi kiitos, Ano 11.52..)) Ylisanoja tai ei, palautetta on aina mieluista saada. Kyllä toivoisin, että voisin kirjoittaa enemmän, tehdä vaikka niitä aloituksia, mutta aika ei aina riitä, kun oman arjen hoito vaatii hitaalta ja epäkäytännölliseltä yhä enemmän aikaa. Ja sitten on tietysti lapset, lapsenlapset, suku ja ystävät, joille tahtoo ainakin olla olemassa. Niin on tietysti muillakin mutta ehkä muut osaavat delegoida ja organisoida paremmin kuin minä..))
Korona-aika rajoituksineen voisi tietysti edesauttaa osallistumista, mutta katsotaan nyt.
Eikä sota yhtä miestä kaipaa. Täällä on hyviä kirjoittaja vaikka miten paljon, kyllä heistä aina joku haasteeseen tarttuu, on aina tarttunut. Tsempataan heitä..))

Lue lisää

"demeter1"

Hienoa että et sortunut Friidun höpötyksiin.
Hänen höpönsä piikki kohdistui ihan toiseen ihmiseen kun sinuun.
-
Laitoin sinulle miete-lauseen.
Et tietenkään huomannut sitä :)

H.

Sana on vapaa. Mitä haittaa siitä on, että jostakin kirjasta esim. Ferrantesta kirjoitetaan enemmänkin ?

demeter1 kirjoitti:

Voi kiitos, Ano 11.52..)) Ylisanoja tai ei, palautetta on aina mieluista saada. Kyllä toivoisin, että voisin kirjoittaa enemmän, tehdä vaikka niitä aloituksia, mutta aika ei aina riitä, kun oman arjen hoito vaatii hitaalta ja epäkäytännölliseltä yhä enemmän aikaa. Ja sitten on tietysti lapset, lapsenlapset, suku ja ystävät, joille tahtoo ainakin olla olemassa. Niin on tietysti muillakin mutta ehkä muut osaavat delegoida ja organisoida paremmin kuin minä..))
Korona-aika rajoituksineen voisi tietysti edesauttaa osallistumista, mutta katsotaan nyt.
Eikä sota yhtä miestä kaipaa. Täällä on hyviä kirjoittaja vaikka miten paljon, kyllä heistä aina joku haasteeseen tarttuu, on aina tarttunut. Tsempataan heitä..))

Lue lisää

Aamusta kun aloittat puoleen päivään istut, iltaruoan jälkeen jatkat ja iltaan kommentteja jätät niin näin ollen ehdit oikein hyvin vetämään palstaa. Eikä ne lapset ei lapsenlapset eikä sukukaan näin korona aikoina vie aikaasi näin olen kirjoituksistasi ymmärtänyt.

huruksz kirjoitti:

"demeter1"

Hienoa että et sortunut Friidun höpötyksiin.
Hänen höpönsä piikki kohdistui ihan toiseen ihmiseen kun sinuun.
-
Laitoin sinulle miete-lauseen.
Et tietenkään huomannut sitä :)

H.

Lue lisää

Jaa hunksi. Meninkö halpaan taas? Se käy helposti tällaiselta lapsenmieliseltä..))
Miete-lause, koska, missä ?
Minulle tuo toiminto millä näen minulle tulleet viestit ei toimi.

Anonyymi kirjoitti:

Aamusta kun aloittat puoleen päivään istut, iltaruoan jälkeen jatkat ja iltaan kommentteja jätät niin näin ollen ehdit oikein hyvin vetämään palstaa. Eikä ne lapset ei lapsenlapset eikä sukukaan näin korona aikoina vie aikaasi näin olen kirjoituksistasi ymmärtänyt.

Lue lisää

Heh, Ano 14.06..)) Tarkkana olet ollut. Jospa kuitenkin saisin itse päättää tästä ajankäytöstäni. Sopiiko ?

demeter1 kirjoitti:

Jaa hunksi. Meninkö halpaan taas? Se käy helposti tällaiselta lapsenmieliseltä..))
Miete-lause, koska, missä ?
Minulle tuo toiminto millä näen minulle tulleet viestit ei toimi.

Lue lisää

"demeter1"

Et sinä minun kassani halpaan mene.
Kuten ei kukaan muukaan.
-
Noh, tässä viestini:

""demeter1"

Nooh.
Joko se on lukenut Halstin Talvisodan päiväkirjan?

"Muista ihminen, ei Lumi jokaiselle Latua anna."

H.

Anonyymi kirjoitti:

Aamusta kun aloittat puoleen päivään istut, iltaruoan jälkeen jatkat ja iltaan kommentteja jätät niin näin ollen ehdit oikein hyvin vetämään palstaa. Eikä ne lapset ei lapsenlapset eikä sukukaan näin korona aikoina vie aikaasi näin olen kirjoituksistasi ymmärtänyt.

Lue lisää

Nyt onkin palstalla hyvin tilaa eikä tunkkaista itsekehua ja riitaa.

Anonyymi kirjoitti:

Aamusta kun aloittat puoleen päivään istut, iltaruoan jälkeen jatkat ja iltaan kommentteja jätät niin näin ollen ehdit oikein hyvin vetämään palstaa. Eikä ne lapset ei lapsenlapset eikä sukukaan näin korona aikoina vie aikaasi näin olen kirjoituksistasi ymmärtänyt.

Lue lisää

Ano 14:06 On sullakin huolet ! Istut itse päivystämässä 24/7 kuka milloinkin kirjoittaa,
mutta itse aiheesta eli kirjoista sinulla ei ole mitään kommentoitavaa eikä kirjoitettavaa.
Mitäpä jos menisit jotain toista ketjua päivystämään välillä ajanottokellosi kanssa ?

huruksz kirjoitti:

"demeter1"

Et sinä minun kassani halpaan mene.
Kuten ei kukaan muukaan.
-
Noh, tässä viestini:

""demeter1"

Nooh.
Joko se on lukenut Halstin Talvisodan päiväkirjan?

"Muista ihminen, ei Lumi jokaiselle Latua anna."

H.

Lue lisää

Oletko itse lukenut koskaan muuta kuin Halstin päiväkirjan,
jota asiaa mainostat ketjussa kuin ketjussa aiheesta piittaamatta ?

Anonyymi kirjoitti:

Oletko itse lukenut koskaan muuta kuin Halstin päiväkirjan,
jota asiaa mainostat ketjussa kuin ketjussa aiheesta piittaamatta ?

"Anonyymi"

Odotetaan.
Jospa joku osaava haluaisi alkaa keskustella.

H.

Anonyymi kirjoitti:

Ano 14:06 On sullakin huolet ! Istut itse päivystämässä 24/7 kuka milloinkin kirjoittaa,
mutta itse aiheesta eli kirjoista sinulla ei ole mitään kommentoitavaa eikä kirjoitettavaa.
Mitäpä jos menisit jotain toista ketjua päivystämään välillä ajanottokellosi kanssa ?

Lue lisää

Joo, taitaa päivystää kiljupänikkänsä kanssa.

huruksz kirjoitti:

"demeter1"

Et sinä minun kassani halpaan mene.
Kuten ei kukaan muukaan.
-
Noh, tässä viestini:

""demeter1"

Nooh.
Joko se on lukenut Halstin Talvisodan päiväkirjan?

"Muista ihminen, ei Lumi jokaiselle Latua anna."

H.

Lue lisää

Anteeksi nyt palautteen viivästyminen, hunksi. Eli tuo aforismiko nyt jäi huomiotta ?
Tottahan tuo on. Mutta entäs tämä: "Ken tietä kulkee on tiensä vanki, vapaa on vain umpihanki" (vapaasti muistettu, kenen tuotos, en muista).
Vähän saman sisältöinen kuin sinun, eikö ? Sinä tietysti tapasi mukaan korostat tuota (yli)ihmisen omaa panosta...))

Anonyymi kirjoitti:

Aamusta kun aloittat puoleen päivään istut, iltaruoan jälkeen jatkat ja iltaan kommentteja jätät niin näin ollen ehdit oikein hyvin vetämään palstaa. Eikä ne lapset ei lapsenlapset eikä sukukaan näin korona aikoina vie aikaasi näin olen kirjoituksistasi ymmärtänyt.

Lue lisää

Matti Jämsän "ratio tekee murron", pääosassa Hannes Häyrinen, on naheva kirja.

En osaa enää lukea kirjoja, painavat liikaa, luen netin kautta. Sama lehtien ķanssa.

Eikö ketään saa kehua ilman että näet sen muiden mollauksena? Ei se kehu ole sinultakaan pois.

Älähän nyt P, "asian" harrastajahan minä vain olen, tätä nykyä ainakin, ja hyvin riippuvainen muiden tuottamasta sisällöstä ja siitä innoituksesta minkä muilta saan.
Ja kuten tästäkin ketjusta alkaa näkyä, viestintuoja ammutaan aina, sinähän sen tiedät ja jokainen jonka nähdään ottavan liikaa tilaa...
Lopetan nyt tältä päivältä. Tuskin palaan edes "iltaruuan jälkeen"..))

Eipä rikastuttanut sinunkaan tekstisi.

Missä hitossa näit mollausta? taidat vaan haluta riitaa?

demeter1 kirjoitti:

Älähän nyt P, "asian" harrastajahan minä vain olen, tätä nykyä ainakin, ja hyvin riippuvainen muiden tuottamasta sisällöstä ja siitä innoituksesta minkä muilta saan.
Ja kuten tästäkin ketjusta alkaa näkyä, viestintuoja ammutaan aina, sinähän sen tiedät ja jokainen jonka nähdään ottavan liikaa tilaa...
Lopetan nyt tältä päivältä. Tuskin palaan edes "iltaruuan jälkeen"..))

Lue lisää

Ei kukaan voi ottaa "liikaa tilaa". Täällähän on määrättömästi tilaa !
Olisi ihan kivaa, että kaikki kirjoittaisivat, joilla on intoa kirjoittaa,
on sitten kirjojen suurkuluttaja tai silloin tällöin lukeva.
Kaikenlaista muutakin kirjoihin liittyvää voi pohdiskella siinä samalla.
Kirjan lukeminen voi olla parhaimmillaan "kokonaisvaltainen" elämys,
kirja voi vedota koko tunneskaalamme tai tyydyttää tiedonjanoamme.
Ajatuksia ja kokemuksia on mukava lukea ja jakaa.

näin on, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan..

Onko se Minna Lindgrenin kirja, en ole lukenut, kiitos vinkistä. Mikä kirjassa on parasta ?

Miksi aivan loistava ?

Luen aapista koska siinä on tutut kirjaimet i, t ja å.

Helppoa kuin Jussin kiusaaminen.

Nimestään päätellen kirja ei ole kuitenkaan mistään Raamatun ajoista vaan ihan erilainen.
Kirjaston lukijaranking'issa se oli saanut 4,5 tähteä viidestä,
mutta senhän saa vaikka kaksi vain olisi antanut pointseja, toinen 4 ja toinen 5.

En ole minäkään lukenut Oz'ia, mutta kohta luen :))) Kirja voi olla mitä erikoisin.
Amos Oz, Israelin eturivin nykykirjailija kuoli syöpään 2018.
Hän on koko "Israelin omatunto". Juudas on hänen viimeisin teoksensa,
"Lähi-Idän tämänhetkiseen umpikujaan kurottautuva kirja".

Netistä luin:
"Juudas ei ole historiallinen romaani vaan pikemminkin talven 59-60 päivistä Jerusalemissa
viikunoiden ja viiniköynnösten varjostamassa talossa"

Tässä kohtaa teksti "iski" minuun "boijoijoing", olen itse saanut asua monena kesänä
viikunoiden ja viiniköynnösten varjostamassa talossa
ja lisäksi seurannut ja "tutkinut" jonkun vuoden tilannetta mm. Lähi-Idässä
(mukaanlukien Putinin, Trumpin ja Erdoganin sekaantuminen sotiin)

Sattumalta juuri sain loppuun erittäin hyvän kirjan Syyriasta, joka täydensi laajasti kuvaa
Lähi-idästä, Syyria ja Israel ytimessä, nykypäivän politiikkaa.
Löysin mieleni sopukoista tällaisia hyvin haihattelevia ja hataria yhtymäkohtia kirjaan....

Tämän kirjan kerrotaan olevan poliittinen ja poleeminen (en ole vielä tsekannut,
mitä poleeminen tarkoittikaan :))) (Polemiikki/poleeminen?)

Miten siihen kytkeytyy Juudas ?
Juutalaiset katsottiin Jumalan tappajiksi ja Juudas pahimmaksi heistä.
Amos Oz'illa on vastakkainen teoria eli oliko Juudas petturi vai opetuslapsista
uskollisin ?
Mielenkiintoinen kombinaatio.... on "pakko" tilata kirja,
vaikka epäilen, että se menee minulta aivan yli hilseen ja voi jäädä ensimmäiseen sataan sivuun. Ei aavistustakaan minkälainen tarina on, mutta sukellan siihen ja katson mitä
löydän. Pidän erikoisista ja epätavallisista tarinoista ja kirjoista, jotka avaavat "uusia
maailmoja".

Anonyymi kirjoitti:

En ole minäkään lukenut Oz'ia, mutta kohta luen :))) Kirja voi olla mitä erikoisin.
Amos Oz, Israelin eturivin nykykirjailija kuoli syöpään 2018.
Hän on koko "Israelin omatunto". Juudas on hänen viimeisin teoksensa,
"Lähi-Idän tämänhetkiseen umpikujaan kurottautuva kirja".

Netistä luin:
"Juudas ei ole historiallinen romaani vaan pikemminkin talven 59-60 päivistä Jerusalemissa
viikunoiden ja viiniköynnösten varjostamassa talossa"

Tässä kohtaa teksti "iski" minuun "boijoijoing", olen itse saanut asua monena kesänä
viikunoiden ja viiniköynnösten varjostamassa talossa
ja lisäksi seurannut ja "tutkinut" jonkun vuoden tilannetta mm. Lähi-Idässä
(mukaanlukien Putinin, Trumpin ja Erdoganin sekaantuminen sotiin)

Sattumalta juuri sain loppuun erittäin hyvän kirjan Syyriasta, joka täydensi laajasti kuvaa
Lähi-idästä, Syyria ja Israel ytimessä, nykypäivän politiikkaa.
Löysin mieleni sopukoista tällaisia hyvin haihattelevia ja hataria yhtymäkohtia kirjaan....

Tämän kirjan kerrotaan olevan poliittinen ja poleeminen (en ole vielä tsekannut,
mitä poleeminen tarkoittikaan :))) (Polemiikki/poleeminen?)

Miten siihen kytkeytyy Juudas ?
Juutalaiset katsottiin Jumalan tappajiksi ja Juudas pahimmaksi heistä.
Amos Oz'illa on vastakkainen teoria eli oliko Juudas petturi vai opetuslapsista
uskollisin ?
Mielenkiintoinen kombinaatio.... on "pakko" tilata kirja,
vaikka epäilen, että se menee minulta aivan yli hilseen ja voi jäädä ensimmäiseen sataan sivuun. Ei aavistustakaan minkälainen tarina on, mutta sukellan siihen ja katson mitä
löydän. Pidän erikoisista ja epätavallisista tarinoista ja kirjoista, jotka avaavat "uusia
maailmoja".

Lue lisää

Viikunoiden sijasta olisi pitänyt lukea "viikunapuiden", eikä viikunat ilmassa roiku.....

Anonyymi kirjoitti:

Viikunoiden sijasta olisi pitänyt lukea "viikunapuiden", eikä viikunat ilmassa roiku.....

piti lukea "eihän viikunat ilmassa roiku".

Anonyymi kirjoitti:

En ole minäkään lukenut Oz'ia, mutta kohta luen :))) Kirja voi olla mitä erikoisin.
Amos Oz, Israelin eturivin nykykirjailija kuoli syöpään 2018.
Hän on koko "Israelin omatunto". Juudas on hänen viimeisin teoksensa,
"Lähi-Idän tämänhetkiseen umpikujaan kurottautuva kirja".

Netistä luin:
"Juudas ei ole historiallinen romaani vaan pikemminkin talven 59-60 päivistä Jerusalemissa
viikunoiden ja viiniköynnösten varjostamassa talossa"

Tässä kohtaa teksti "iski" minuun "boijoijoing", olen itse saanut asua monena kesänä
viikunoiden ja viiniköynnösten varjostamassa talossa
ja lisäksi seurannut ja "tutkinut" jonkun vuoden tilannetta mm. Lähi-Idässä
(mukaanlukien Putinin, Trumpin ja Erdoganin sekaantuminen sotiin)

Sattumalta juuri sain loppuun erittäin hyvän kirjan Syyriasta, joka täydensi laajasti kuvaa
Lähi-idästä, Syyria ja Israel ytimessä, nykypäivän politiikkaa.
Löysin mieleni sopukoista tällaisia hyvin haihattelevia ja hataria yhtymäkohtia kirjaan....

Tämän kirjan kerrotaan olevan poliittinen ja poleeminen (en ole vielä tsekannut,
mitä poleeminen tarkoittikaan :))) (Polemiikki/poleeminen?)

Miten siihen kytkeytyy Juudas ?
Juutalaiset katsottiin Jumalan tappajiksi ja Juudas pahimmaksi heistä.
Amos Oz'illa on vastakkainen teoria eli oliko Juudas petturi vai opetuslapsista
uskollisin ?
Mielenkiintoinen kombinaatio.... on "pakko" tilata kirja,
vaikka epäilen, että se menee minulta aivan yli hilseen ja voi jäädä ensimmäiseen sataan sivuun. Ei aavistustakaan minkälainen tarina on, mutta sukellan siihen ja katson mitä
löydän. Pidän erikoisista ja epätavallisista tarinoista ja kirjoista, jotka avaavat "uusia
maailmoja".

Lue lisää

Poleeminen tässä yhteydessä voi tarkoittaa totunnaisten ajatusten kyseenalaistamista.
Mikä on "erittäin hyvä kirja Syyriasta" ?

Anonyymi kirjoitti:

Poleeminen tässä yhteydessä voi tarkoittaa totunnaisten ajatusten kyseenalaistamista.
Mikä on "erittäin hyvä kirja Syyriasta" ?

Polymeerinen raskaus synnyttää seksiaddiktion. Mutta Ken on isä Meeri tai joku!

On hienoa, että uusi teknologia auttaa ja ilahduttaa ihmisiä. Olen onnellinen puolestasi,
että äänikirja on olemassa. Ja onnellinen monen muunkin puolesta, jolle se mahdollistaa
"lukemisen", tarinan kuuntelemisen.
Olen itse niin jälkeenjäänyt, että minulla ei ole edes älykännyä, mutta näen aika hyvin
vielä lukea alullaan olevasta kaihista huolimatta, joka vaatii tietysti leikkauksen ajallaan.

Haahtelalla on lääkärintyönsä ohella ilmeinen tarve kirjoittaa, mutta kirjat jäävät vähän "hämäriksi" tai salaperäisiksi. Ne ovat vaihtelevantasoisia pienoisromaaneja,
jotka eivät oikein ala mistään eivätkä oikein pääty mihinkään. Jää miettimään
mitä hän haluaa sanoa.

Kirjan aihepiiri on tuttu, sillä naisista on julkaistu kirjoja, lehtijuttuja, sekä tv-dokumentteja, joissa lapset kertoneet tarinaa, etsien samalla isä-juuria.
Itselläni on tuttava, joka on Saksaan lähteneen poika. Monet näistä pelkäsivät venäläisiä ja miehitystä, vaikka ei helppoa tulla Hangon kautta kaljuna kotiseudulle. Tilanne on kyllä aivan eri kuin kaapunaisilla.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjan aihepiiri on tuttu, sillä naisista on julkaistu kirjoja, lehtijuttuja, sekä tv-dokumentteja, joissa lapset kertoneet tarinaa, etsien samalla isä-juuria.
Itselläni on tuttava, joka on Saksaan lähteneen poika. Monet näistä pelkäsivät venäläisiä ja miehitystä, vaikka ei helppoa tulla Hangon kautta kaljuna kotiseudulle. Tilanne on kyllä aivan eri kuin kaapunaisilla.

Lue lisää

Eihän isis-naisten paluu ole mitenkään rinnastettavissa. Nämä islamin uskoon kääntyneet naiset ovat tehneet valintansa aivan eri syistä ja ovat vastuussa tekosistaan (ruotsalaiset isis-naiset Syyrian leireillä joutuvat lähiaikoina syytteeseen terrorismista paikan päällä ja heidät tullaan tuomitsemaan siellä).
Nuo saksalaisten mukaan lähteneet naiset olivat aikoinaan osa vaikenemisen kulttuuria; kipeä asia josta ei saanut puhua. Muistan äitini joskus sanoneen että ne naiset jotka lähtivät saksalaisten sotilaiden mukana eivät päässeet elävänä perille vaan heidät heitettiin mereen joko koneesta tai laivoista. Kuinka paljon noissa huhuissa on totta ja kuinka paljon vain varoittelua, en osaa sanoa.
Kiinnostava näkökohta Kinnusen kirjassa on se että miten miehet, kuuluvat he sitten voittajiin tai häviäjiin saavat osakseen ryhmätukea, kannustusta ja myötätuntoa, kun taas naiset joutuvat kantamaan vastuunsa yksin. Menetyksensä, häpeänsä ja tappionsa. Kirjan naiset yrittävät selviytyä parhaansa mukaan ja solidaarisuus kohtalotovereita kohtaan tulee toissijaiseksi. Hätkähdyttävin repliikki kirjassa on se kohta missä Irene kieltää toverinsa tosipaikan edessä "en minä sitä oikein tunne".

Anonyymi kirjoitti:

Eihän isis-naisten paluu ole mitenkään rinnastettavissa. Nämä islamin uskoon kääntyneet naiset ovat tehneet valintansa aivan eri syistä ja ovat vastuussa tekosistaan (ruotsalaiset isis-naiset Syyrian leireillä joutuvat lähiaikoina syytteeseen terrorismista paikan päällä ja heidät tullaan tuomitsemaan siellä).
Nuo saksalaisten mukaan lähteneet naiset olivat aikoinaan osa vaikenemisen kulttuuria; kipeä asia josta ei saanut puhua. Muistan äitini joskus sanoneen että ne naiset jotka lähtivät saksalaisten sotilaiden mukana eivät päässeet elävänä perille vaan heidät heitettiin mereen joko koneesta tai laivoista. Kuinka paljon noissa huhuissa on totta ja kuinka paljon vain varoittelua, en osaa sanoa.
Kiinnostava näkökohta Kinnusen kirjassa on se että miten miehet, kuuluvat he sitten voittajiin tai häviäjiin saavat osakseen ryhmätukea, kannustusta ja myötätuntoa, kun taas naiset joutuvat kantamaan vastuunsa yksin. Menetyksensä, häpeänsä ja tappionsa. Kirjan naiset yrittävät selviytyä parhaansa mukaan ja solidaarisuus kohtalotovereita kohtaan tulee toissijaiseksi. Hätkähdyttävin repliikki kirjassa on se kohta missä Irene kieltää toverinsa tosipaikan edessä "en minä sitä oikein tunne".

Lue lisää

Pienemmän riesan tie oli vaieta, vaihtoehtona häppee ja lokaa niskaan, kun Lapin polttajien följyyn lähtivät.

Anonyymi kirjoitti:

Pienemmän riesan tie oli vaieta, vaihtoehtona häppee ja lokaa niskaan, kun Lapin polttajien följyyn lähtivät.

Sakut poltti Lapin, ettei venäläisille jäisi mitään, kun rajan yli tulevat.

Minkätyyppisiä Dahlin kirjat ovat ? Miksi pidät niistä ?

Linnan kirjan nimi on "Päivä on tehnyt kierroksensa".
Lukihäiriöni senkun pahenee.....

Anonyymi kirjoitti:

Linnan kirjan nimi on "Päivä on tehnyt kierroksensa".
Lukihäiriöni senkun pahenee.....

Linnasta puhuen, kannattaa lukea Jaakko Syrjän kirja: Muistissa Väinö Linna .
Se kertoo 40-vuotisesta ystävyydestä, joka ei ole Linnan elämänkerta vaan elämäntarina.

Anonyymi kirjoitti:

Linnasta puhuen, kannattaa lukea Jaakko Syrjän kirja: Muistissa Väinö Linna .
Se kertoo 40-vuotisesta ystävyydestä, joka ei ole Linnan elämänkerta vaan elämäntarina.

Tosi hieno vinkki, kiitos ! Pitääkin lukea Syrjän kirja ensin ja Rajalan Linnan "monologi" sen jälkeen, ne varmaankin täydentävät toisiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Linnasta puhuen, kannattaa lukea Jaakko Syrjän kirja: Muistissa Väinö Linna .
Se kertoo 40-vuotisesta ystävyydestä, joka ei ole Linnan elämänkerta vaan elämäntarina.

Tilasin syrjän kirjan Muistissa Väinö Linna osa 1. Onkohan siitä koskaan tullut osa 2 ?
Mihin asti Linnan elämää osa 1 on ? Pitänee kysyä kirjastosta.

On siis oikealta nimeltään Anne Syrjä os. Salminen! Arne Dahl taas on Ruotsalainen dekkarikirjailija jonka tuotannon pohjalta tehty poliisisarja on meilläkin esitetty.

Ilmeisesti paloma on sen ostanut vai onko sitä Ruotsin kirjastoissa saatavissa kaikille heti?
Jotenkin hassua kun hän ulkomaalaisena tivaa suomalaisten lukemisia.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti paloma on sen ostanut vai onko sitä Ruotsin kirjastoissa saatavissa kaikille heti?
Jotenkin hassua kun hän ulkomaalaisena tivaa suomalaisten lukemisia.

Seuraan tätä ketjua.
Et taida olla ihan tasapainossa nyt, mitä kummallista siinä on jos joku joka ei asu Suomessa haluaa pitää kielen ajan tasalla lukemalla uutta kaunoa?
Tiedoksesi, en juuri koskaan käy kirjastossa nykyisin, paitsi kun lukupiiri kokoontuu. Luen e-kirjoja ja ne eivät ole yhtä kalliita kuin "oikeat" kirjat.
Ja kyllä, jos kirja kiinnostaa tarpeeksi ja se on saatavilla epubina (e-kirjana) niin ostan sen. Kuten tämänkin. Nyt minulla on harmiksesi menossa jo Kinnusen edellinen "Neljän tien risteys".
Kiitos Demeter 1 lukuvinkistä!
Hyviä ja rauhallsia lukuhetkiä anonyymille jonkla mielestä oli hassua että minä "tivaan"??? suomalaisten lukemisia.

Paloma01 kirjoitti:

Seuraan tätä ketjua.
Et taida olla ihan tasapainossa nyt, mitä kummallista siinä on jos joku joka ei asu Suomessa haluaa pitää kielen ajan tasalla lukemalla uutta kaunoa?
Tiedoksesi, en juuri koskaan käy kirjastossa nykyisin, paitsi kun lukupiiri kokoontuu. Luen e-kirjoja ja ne eivät ole yhtä kalliita kuin "oikeat" kirjat.
Ja kyllä, jos kirja kiinnostaa tarpeeksi ja se on saatavilla epubina (e-kirjana) niin ostan sen. Kuten tämänkin. Nyt minulla on harmiksesi menossa jo Kinnusen edellinen "Neljän tien risteys".
Kiitos Demeter 1 lukuvinkistä!
Hyviä ja rauhallsia lukuhetkiä anonyymille jonkla mielestä oli hassua että minä "tivaan"??? suomalaisten lukemisia.

Lue lisää

"Seuraan tätä ketjua"?

Luoja Paratkoon...

Paloma01 kirjoitti:

Seuraan tätä ketjua.
Et taida olla ihan tasapainossa nyt, mitä kummallista siinä on jos joku joka ei asu Suomessa haluaa pitää kielen ajan tasalla lukemalla uutta kaunoa?
Tiedoksesi, en juuri koskaan käy kirjastossa nykyisin, paitsi kun lukupiiri kokoontuu. Luen e-kirjoja ja ne eivät ole yhtä kalliita kuin "oikeat" kirjat.
Ja kyllä, jos kirja kiinnostaa tarpeeksi ja se on saatavilla epubina (e-kirjana) niin ostan sen. Kuten tämänkin. Nyt minulla on harmiksesi menossa jo Kinnusen edellinen "Neljän tien risteys".
Kiitos Demeter 1 lukuvinkistä!
Hyviä ja rauhallsia lukuhetkiä anonyymille jonkla mielestä oli hassua että minä "tivaan"??? suomalaisten lukemisia.

Lue lisää

Ole hyvä vain Paloma. Eiköhän ne suositukset ole kulkeneet puolin ja toisin.
Sainhan minäkin sinulta Ferranten..))
Anonyymille 14.49 teen tunnustuksen: minäkin seuraan tätä ketjua.)) Ehkä se ei minulle ole niin iso rike kun asun Suomessa..))
Monta vinkkiä olen saanut muiltakin ja näistä lukukokemuksista on aina kiva lukea.
Ketju korvaa omalta osaltaan katkolla olevaa kirjapiiriäni.

Mielenkiintoinen luettava on myös Syrjän kulttuurisuvun kantaisästä kertova; Juho -sarja, joka on julkaistu myös koottuna.
Tämä Juhani Syrjän kirjoittama monologimainen kirja kertoo: punakapinasta -punkrockiin.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen luettava on myös Syrjän kulttuurisuvun kantaisästä kertova; Juho -sarja, joka on julkaistu myös koottuna.
Tämä Juhani Syrjän kirjoittama monologimainen kirja kertoo: punakapinasta -punkrockiin.

Lue lisää

Minä olen tavannut uutta Verrantea.
Se kertoo keskiajan maalaismoukista, jotka eksyvät kylttyyrin keskelle ja etsivät itseään peilin takaa.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen tavannut uutta Verrantea.
Se kertoo keskiajan maalaismoukista, jotka eksyvät kylttyyrin keskelle ja etsivät itseään peilin takaa.

Mielenkiintoinen tulkinta "Verrantesta", Ano 17.04..)) Minun Ferranteni ovat kuvanneet vähän myöhäisempää aikaa, mutta samalla asialla taitavat olla:
Itsensä etsimisessä ja löytämisessä. Siinä sitä työmaata riittää, ainakin tällaiselle maalaismoukalle..)) Onneksi on Verranten kaltaisia oppaita...

Kai minunkin pitäisi vähitellen omaksua nuo äänikirjat. Olen vain niin innoton ottamaan käyttöön mitään, mikä liittyy tekniikkaan ja digioperointiin.
Mutta jos nuo äänikirjat ovat helpommin saatavilla kuin perinteiset niin täytyy kai niihin suostua. Millaiset ovat, liekko, nuo kuulokkeet, joita käytät ja saako niitä helposti ja mistä ?

demeter1 kirjoitti:

Kai minunkin pitäisi vähitellen omaksua nuo äänikirjat. Olen vain niin innoton ottamaan käyttöön mitään, mikä liittyy tekniikkaan ja digioperointiin.
Mutta jos nuo äänikirjat ovat helpommin saatavilla kuin perinteiset niin täytyy kai niihin suostua. Millaiset ovat, liekko, nuo kuulokkeet, joita käytät ja saako niitä helposti ja mistä ?

Lue lisää

"demeter1"

Vaikka et minulta kysynytkään, niin.
En halua missään nimessä että pettyisit.
Joten:

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/11062/fnfr/Koss-Porta-Pro-Classic-kuulokkeet

Tarvittaessa mahtuvat aika pieneenkin käsi-laukkuun.

H.

huruksz kirjoitti:

"demeter1"

Vaikka et minulta kysynytkään, niin.
En halua missään nimessä että pettyisit.
Joten:

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/11062/fnfr/Koss-Porta-Pro-Classic-kuulokkeet

Tarvittaessa mahtuvat aika pieneenkin käsi-laukkuun.

H.

Lue lisää

Kiitos Hunksi. Aina yhtä ritarillinen..))
Kai huomasit että annoin palautteen "lumi"-aforismistasi ?

demeter1 kirjoitti:

Kiitos Hunksi. Aina yhtä ritarillinen..))
Kai huomasit että annoin palautteen "lumi"-aforismistasi ?

"demeter1"

Huomasin kyllä.
Piti vaan kaupoille lähteä haahuilemaan.
0,5kg vasta ratkottuja Muikkuja esim.
Korppu-Jauhoja minulla jo onkin.
-
Linkissä on 93 arvostelua kuulokkeista.
Avaahan vaikka Valko-Viini-Pullo iltasella.
Ja ala lukea.
Taatusti ihastut.
-
Tiedän tuon kirjoittajan
Joku kotimainen hän on/oli.
Minun ei oikeastaan pitäisi avata riimejäni.
Joku saattaa parast'aikaa aprikoida sitä ihastuksissaan.
Sortuu itkuun soimaten:
Miksi, miksi se aukaisi sen! Yhy! miksi..."
-
Noh.
Riimini tunne tavoittelee seuraavaa vuotta.
Vuoteen littyviä odotuksia, uskomuksia, toivoja...

H.

demeter1 kirjoitti:

Kai minunkin pitäisi vähitellen omaksua nuo äänikirjat. Olen vain niin innoton ottamaan käyttöön mitään, mikä liittyy tekniikkaan ja digioperointiin.
Mutta jos nuo äänikirjat ovat helpommin saatavilla kuin perinteiset niin täytyy kai niihin suostua. Millaiset ovat, liekko, nuo kuulokkeet, joita käytät ja saako niitä helposti ja mistä ?

Lue lisää

Kaveri osti minulle gigantista.
Ovat langattomat, ne on helppo virittää läppärin, tabletin tai kännykän kanssa kuuluviksi.
Jos tuntuu vaikealta niin operaattori joka toimittaa nettiliittymän ym.. voi auttaa. Olen ottanut puhelimen ym.. laitteet mukaan ja mennyt DNA kauppaan, asiat ovat selvinneet hetkessä.
Jos kuuntelen radion kautta tavallisia CD-levyjä niin pitää vain laittaa radio tarpeeksi kovalle, on niin vanhat radiot että ei langaton liittyminen onnistu.
Nyt on tullut mp3 levyjä ym.. vanha radio ei niitä levyjä toista, jouduin ostamaan uuden.

liekko kirjoitti:

Kaveri osti minulle gigantista.
Ovat langattomat, ne on helppo virittää läppärin, tabletin tai kännykän kanssa kuuluviksi.
Jos tuntuu vaikealta niin operaattori joka toimittaa nettiliittymän ym.. voi auttaa. Olen ottanut puhelimen ym.. laitteet mukaan ja mennyt DNA kauppaan, asiat ovat selvinneet hetkessä.
Jos kuuntelen radion kautta tavallisia CD-levyjä niin pitää vain laittaa radio tarpeeksi kovalle, on niin vanhat radiot että ei langaton liittyminen onnistu.
Nyt on tullut mp3 levyjä ym.. vanha radio ei niitä levyjä toista, jouduin ostamaan uuden.

Lue lisää

Kiitos tuosta infosta, liekko, sinullekin. Ehkä palvelee muitakin digitaalisesti syrjäytyneitä..))

Zakarias Topelius on kirjoittanut Satu kokoelman Välskärin tarinat, lue se jos ei ollut peruskoulussa

huruksz kirjoitti:

"demeter1"

Huomasin kyllä.
Piti vaan kaupoille lähteä haahuilemaan.
0,5kg vasta ratkottuja Muikkuja esim.
Korppu-Jauhoja minulla jo onkin.
-
Linkissä on 93 arvostelua kuulokkeista.
Avaahan vaikka Valko-Viini-Pullo iltasella.
Ja ala lukea.
Taatusti ihastut.
-
Tiedän tuon kirjoittajan
Joku kotimainen hän on/oli.
Minun ei oikeastaan pitäisi avata riimejäni.
Joku saattaa parast'aikaa aprikoida sitä ihastuksissaan.
Sortuu itkuun soimaten:
Miksi, miksi se aukaisi sen! Yhy! miksi..."
-
Noh.
Riimini tunne tavoittelee seuraavaa vuotta.
Vuoteen littyviä odotuksia, uskomuksia, toivoja...

H.

Lue lisää

Vaimo jonka minulle annoit, on Veikko Ennala suurromaani pihtaavasta eilasta, kannattaa ottaa opiksi suurennuslasilla.

Hyvää valmennusta äänikirjoihin tottumattomalle, br. Ehkä tässä vähitellen uskaltaa ottaa askelen siihen suuntaan...

"Paloma01"

Lukeeko hän Örande vai Ögande?
Tekee nyt jo uuden aloituksen.
Tämä menee kohta jo Laho-Puuksi.
Kuivuen Kelottuu, sanoisin.
Tekee siitä sitten Kirjallis-Sähköisen aloituksen.

H.

huruksz kirjoitti:

"Paloma01"

Lukeeko hän Örande vai Ögande?
Tekee nyt jo uuden aloituksen.
Tämä menee kohta jo Laho-Puuksi.
Kuivuen Kelottuu, sanoisin.
Tekee siitä sitten Kirjallis-Sähköisen aloituksen.

H.

Lue lisää

Eiks neitoset sun aloitustasi hyväksynykkään?

Anonyymi kirjoitti:

Eiks neitoset sun aloitustasi hyväksynykkään?

"Anonyymi"

Eihän minun aloituksistani koskaan tykätä. :)

H.

huruksz kirjoitti:

"Anonyymi"

Eihän minun aloituksistani koskaan tykätä. :)

H.

Tee sinä aloitus, niin lupaan osallistua. :)
Olen virallisesti aloituspaussilla.

huruksz kirjoitti:

"Paloma01"

Lukeeko hän Örande vai Ögande?
Tekee nyt jo uuden aloituksen.
Tämä menee kohta jo Laho-Puuksi.
Kuivuen Kelottuu, sanoisin.
Tekee siitä sitten Kirjallis-Sähköisen aloituksen.

H.

Lue lisää

Luen sekä että, mutta useimmiten tabletilla.

huruksz kirjoitti:

"Anonyymi"

Eihän minun aloituksistani koskaan tykätä. :)

H.

Vain naiset viljelevät hymiöitä.
Mutta sehän me jo tiedettiinkin.

Anonyymi kirjoitti:

Eiks neitoset sun aloitustasi hyväksynykkään?

En osannut sovittaa itseeni Ano 13.30..)) Vanharouvahan tässä...
Mutta hyväntahdon ilmauksena pidin hunksin aloitusta, noteerattu on..))

demeter1 kirjoitti:

En osannut sovittaa itseeni Ano 13.30..)) Vanharouvahan tässä...
Mutta hyväntahdon ilmauksena pidin hunksin aloitusta, noteerattu on..))

Huruksz kirjoittaa neitosille/tyttösille myös siinä aloituksessaan.

Paloma01 kirjoitti:

Tee sinä aloitus, niin lupaan osallistua. :)
Olen virallisesti aloituspaussilla.

"Paloma01"

Olen jo tehnyt.
Hakusana: Paloma. :)

H.

huruksz kirjoitti:

"Anonyymi"

Eihän minun aloituksistani koskaan tykätä. :)

H.

Keräät säälipisteitä.

Niin, onko hän lukenut ja jos on, kumman version, varhaisimman vai sen toisen? Ollessaan vakavasti sairas Darwin kirjoitti hieman pikaisesti yhden kirjan jotta ainakin osa hänen tiedoistaan jäisi elämään ja olemaan. Hän pelkäsi tuolloin kohta kuolevansa mutta ei sitten siihen vaivaan kuollutkaan ja kirjoitti myöhemmin samasta aiheesta täydellistetyn ja tarkennetun version. Molemmat ovat lukemisen arvoisia!

En.
Varmasti lukemisen arvoista.
Olen enemmän kaunon lukija ja myös muuta fiktiivistä menee, vähemmän tietoa. Mutta luen muutaman tietokirjan aina silloin tällöin.

Tuli ainakin yksi paha kielikukkanen, pitää tietysti lukea 'aplodeerata'.

Luettuasi kirjan mihin käsitykseen tulit, missä valta on ?

Anonyymi kirjoitti:

Luettuasi kirjan mihin käsitykseen tulit, missä valta on ?

Valta on Valtiovarainministeriön korkeimmilla viskaaleilla ja hallituksella.
Ennen ajattelin, että hallituksella on enemmän valtaa, nyt taivun ajattelemaan,
että fifty-fity.
Tietysti muillakin on valtaa.

EVVK!

Anonyymi kirjoitti:

EVVK!

Mitä tahansa kirjoja voi ihan hyvin lukea.
Mikään kirja ei pysty turmelemaan hyvää makua,
päinvastoin, se ohjaa arvostamaan parempaa kirjallisuutta.

Löytyykö sinun kirjoittamista kirjoista spontaania kertomisen iloa?
Miten sinä teet kirjoja, jos et tekemällä?

Anonyymi kirjoitti:

Löytyykö sinun kirjoittamista kirjoista spontaania kertomisen iloa?
Miten sinä teet kirjoja, jos et tekemällä?

En "tee" kirjoja. Kirjoitan kun tunnen että minulla on tarina joka haluaa tulla ulos, siirtyä tekstiksi, jopa muillekin jaettavaksi. Kai se on ero harrastelijan ja ammattilaisen välillä.

En minä häntä moiti kirjailijana, en vain pysty samaistumaan hänen henkilögalleriaansa, en sisäistä hänen naishahmojaan ja vielä vähemmän miehiään. Tuo palasista kokoaminen kun kirjassa kerrotaan sukuhistoriaa neljän eri ihmisen kertojaäänellä jää jotenkin epämukavaksi,
Etenkin Lahja ja Kaarina jäävät vieraiksi, kaukaisiksi, enigmaattisiksi.

Paloma01 kirjoitti:

En minä häntä moiti kirjailijana, en vain pysty samaistumaan hänen henkilögalleriaansa, en sisäistä hänen naishahmojaan ja vielä vähemmän miehiään. Tuo palasista kokoaminen kun kirjassa kerrotaan sukuhistoriaa neljän eri ihmisen kertojaäänellä jää jotenkin epämukavaksi,
Etenkin Lahja ja Kaarina jäävät vieraiksi, kaukaisiksi, enigmaattisiksi.

Lue lisää

Se vaatiikin lukijalta vähän enemmän kuin Ferranten lukeminen. Ja kyllä maailman kirjat on tarkoitettu muillekkin kuin sinulle, ja mikä pakko se on joka henkilöön samastua?

Anonyymi kirjoitti:

Se vaatiikin lukijalta vähän enemmän kuin Ferranten lukeminen. Ja kyllä maailman kirjat on tarkoitettu muillekkin kuin sinulle, ja mikä pakko se on joka henkilöön samastua?

Lue lisää

Ei se vaadi enempää; kyllä henkilökuvaajana Ferrante on selkeästi Kinnusta taitavampi. Se vaatii erilaista referenssiraamia.
"Ja kyllä maailman kirjat on tarkoitettu muillekkin "
En minä voi kommentoida muiden puolesta. ainoastaan omasta.
"mikä pakko se on joka henkilöön samastua?"
Kirjan luettavuus paranee suuresti jos voi ainakin osiltaan samaistua henkilöihin. Minä en löytänyt mitään yhteistä säveltä näiden neljäntienristeyksen naisten kanssa. Heidän ajatuksensa, valintansa ja motivaationsa jäivät minulle epätodellisiksi ja pinnallisiksi.

Aika harvat kirjat saavat armon kirjallisuuskriitikkojen silmissä,
suurinta osaa ei katsota edes arvostelun arvoiseksi.
Kauppiaitten kuvailut kirjasta eli takakansien tekstit ovat kustantajien myynninedistämismarkkinointia, joka ei aina anna sitä mitä lupaa.

Tuota minäkin olen joskus pohtinut, Ano 16.43, miksi jostakin kirjasta tulee elämää suurempi, joku toinen, menetystäkin saavuttanut kirja, taas jättää kylmäksi.
Näin minulle kävi kun luin täälläkin mainitun ja hyvät arvostelut saaneen kirjan "Polta nämä
kirjeet", Alex Schulman.
Kirja lähti liikkeelle kun kirjan kertojaminä tahtoi saada selvää omista raivonpuuskistaan, mitkä olivat tuhota hänet ja hänen läheiset ihmissuhteensa. Hän alkoi perehtyä omaan sukuhistoriaansa, mutta siihen hän sitten kyllä hukkuikin, punainen lanka katosi, vai katosiko se vain minulta ?
Isoisä on merkittävä kulttuurivaikuttaja, joka jätti varjoonsa omat ja vieraat. Hän lumosi omalla karismallaan, koukutti muut vaikutuspiiriinsä ja teki heistä alamaisiaan.
Vaimo rakastui toiseen, ja toinen häneen. Kirjeet kulkivat rakastavaisten välillä ja siitä tuli kirjalle nimikin.
Silti näiden kahden välinen rakkaustarina ei vaikuttanut minuun millään tasolla, eihän se nyt ole kummoinen juttu tämän päivän maailmassa vai onko niin, että jos on olemassa merkittävä kolmiodraaman kuvaus maailmankirjallisuudessa, Anna Kareninaa tarkoitan, kaikki sen jälkeiset tarinat peilautuvat siihen, tekevät niistä latteita ja tavanomaisia ?

Käsittääkseni sukutarinalle on olemassa todelliset esikuvat, vaikka se on muokattu kaunokirjalliseen muotoon. Ehkä tuo kulttuurihistorian tuntemus olisi auttanut eläytymään aikaan ja sen ilmapiiriin ja olisi tehnyt tarinasta isomman kertomuksen kuin se minun pienessä mielessäni teki..))

Olisiko se itseltäni kadonnut "punainen lanka" löytynyt niistä sittenkin
aika tavanomaisista pohdinnoista, joissa haetaan vastausta ihmisenä olemisen problematiikkaan ? Ja miten kaukaa - ja läheltä - vastauksia voi hakea ja löytää ?

demeter1 kirjoitti:

Tuota minäkin olen joskus pohtinut, Ano 16.43, miksi jostakin kirjasta tulee elämää suurempi, joku toinen, menetystäkin saavuttanut kirja, taas jättää kylmäksi.
Näin minulle kävi kun luin täälläkin mainitun ja hyvät arvostelut saaneen kirjan "Polta nämä
kirjeet", Alex Schulman.
Kirja lähti liikkeelle kun kirjan kertojaminä tahtoi saada selvää omista raivonpuuskistaan, mitkä olivat tuhota hänet ja hänen läheiset ihmissuhteensa. Hän alkoi perehtyä omaan sukuhistoriaansa, mutta siihen hän sitten kyllä hukkuikin, punainen lanka katosi, vai katosiko se vain minulta ?
Isoisä on merkittävä kulttuurivaikuttaja, joka jätti varjoonsa omat ja vieraat. Hän lumosi omalla karismallaan, koukutti muut vaikutuspiiriinsä ja teki heistä alamaisiaan.
Vaimo rakastui toiseen, ja toinen häneen. Kirjeet kulkivat rakastavaisten välillä ja siitä tuli kirjalle nimikin.
Silti näiden kahden välinen rakkaustarina ei vaikuttanut minuun millään tasolla, eihän se nyt ole kummoinen juttu tämän päivän maailmassa vai onko niin, että jos on olemassa merkittävä kolmiodraaman kuvaus maailmankirjallisuudessa, Anna Kareninaa tarkoitan, kaikki sen jälkeiset tarinat peilautuvat siihen, tekevät niistä latteita ja tavanomaisia ?

Käsittääkseni sukutarinalle on olemassa todelliset esikuvat, vaikka se on muokattu kaunokirjalliseen muotoon. Ehkä tuo kulttuurihistorian tuntemus olisi auttanut eläytymään aikaan ja sen ilmapiiriin ja olisi tehnyt tarinasta isomman kertomuksen kuin se minun pienessä mielessäni teki..))

Olisiko se itseltäni kadonnut "punainen lanka" löytynyt niistä sittenkin
aika tavanomaisista pohdinnoista, joissa haetaan vastausta ihmisenä olemisen problematiikkaan ? Ja miten kaukaa - ja läheltä - vastauksia voi hakea ja löytää ?

Lue lisää

Miten kaukaa ja läheltä -vastauksia voi hakea ja löytää tai olla löytämättä, joo.

demeter1 kirjoitti:

Tuota minäkin olen joskus pohtinut, Ano 16.43, miksi jostakin kirjasta tulee elämää suurempi, joku toinen, menetystäkin saavuttanut kirja, taas jättää kylmäksi.
Näin minulle kävi kun luin täälläkin mainitun ja hyvät arvostelut saaneen kirjan "Polta nämä
kirjeet", Alex Schulman.
Kirja lähti liikkeelle kun kirjan kertojaminä tahtoi saada selvää omista raivonpuuskistaan, mitkä olivat tuhota hänet ja hänen läheiset ihmissuhteensa. Hän alkoi perehtyä omaan sukuhistoriaansa, mutta siihen hän sitten kyllä hukkuikin, punainen lanka katosi, vai katosiko se vain minulta ?
Isoisä on merkittävä kulttuurivaikuttaja, joka jätti varjoonsa omat ja vieraat. Hän lumosi omalla karismallaan, koukutti muut vaikutuspiiriinsä ja teki heistä alamaisiaan.
Vaimo rakastui toiseen, ja toinen häneen. Kirjeet kulkivat rakastavaisten välillä ja siitä tuli kirjalle nimikin.
Silti näiden kahden välinen rakkaustarina ei vaikuttanut minuun millään tasolla, eihän se nyt ole kummoinen juttu tämän päivän maailmassa vai onko niin, että jos on olemassa merkittävä kolmiodraaman kuvaus maailmankirjallisuudessa, Anna Kareninaa tarkoitan, kaikki sen jälkeiset tarinat peilautuvat siihen, tekevät niistä latteita ja tavanomaisia ?

Käsittääkseni sukutarinalle on olemassa todelliset esikuvat, vaikka se on muokattu kaunokirjalliseen muotoon. Ehkä tuo kulttuurihistorian tuntemus olisi auttanut eläytymään aikaan ja sen ilmapiiriin ja olisi tehnyt tarinasta isomman kertomuksen kuin se minun pienessä mielessäni teki..))

Olisiko se itseltäni kadonnut "punainen lanka" löytynyt niistä sittenkin
aika tavanomaisista pohdinnoista, joissa haetaan vastausta ihmisenä olemisen problematiikkaan ? Ja miten kaukaa - ja läheltä - vastauksia voi hakea ja löytää ?

Lue lisää

Samaistun sinuun, hyvä Demeter ja kyllä kirjoitat mukavasti ! Kiitos, ilo lukea !

Suurin odotuksin aloin lukea Schulmanin kirjaa
"Unohda minut" peläten, että se saattaa liikaakin mennä tunteisiin.
Ei mennyt mihinkään. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ollut.
Melko sydäntäsärkevästä aiheesta huolimatta
se oli kuitenkin vaisu ja mietin onko minulta joku "tunnekerros" aivoistani kuoriutunut pois ikääntymisen myötä vai onko tullut luetuksi niin monta tuhatta
tarinaa, että täytyy olla erikoisen hyvä kertoja ja tarina, että se vetää mukaan
ja pääsee kirjan henkisiin sfääreihin.

Jonotan vieläkin kirjastosta "Polta nämä kirjeet"-kirjaa ja aion kai lukea sen.
Kerron sitten kun se joskus tulee, miten minä koin sen.
Aavistan kyllä jo nyt toisen Schulmanin lukemisenkin jälkeen miten käy.

Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, milloin on jollekin kirjalle "vastaanottavainen" päivä.
Tuskin sellaista päivää kuitenkaan tulee, että vaisu kirja maistuisi paremmalle
kuin se on...

M.

Anonyymi kirjoitti:

Samaistun sinuun, hyvä Demeter ja kyllä kirjoitat mukavasti ! Kiitos, ilo lukea !

Suurin odotuksin aloin lukea Schulmanin kirjaa
"Unohda minut" peläten, että se saattaa liikaakin mennä tunteisiin.
Ei mennyt mihinkään. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ollut.
Melko sydäntäsärkevästä aiheesta huolimatta
se oli kuitenkin vaisu ja mietin onko minulta joku "tunnekerros" aivoistani kuoriutunut pois ikääntymisen myötä vai onko tullut luetuksi niin monta tuhatta
tarinaa, että täytyy olla erikoisen hyvä kertoja ja tarina, että se vetää mukaan
ja pääsee kirjan henkisiin sfääreihin.

Jonotan vieläkin kirjastosta "Polta nämä kirjeet"-kirjaa ja aion kai lukea sen.
Kerron sitten kun se joskus tulee, miten minä koin sen.
Aavistan kyllä jo nyt toisen Schulmanin lukemisenkin jälkeen miten käy.

Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, milloin on jollekin kirjalle "vastaanottavainen" päivä.
Tuskin sellaista päivää kuitenkaan tulee, että vaisu kirja maistuisi paremmalle
kuin se on...

M.

Lue lisää

Hyvä kun kerroit, M ..)) Ei tarvitse epäillä itseään niin kovasti. Tuosta tunnereaktioiden vaisuudesta. Kyllä se on kirjastakin kiinni, sovitaan niin..))
Taidat olla muuten sama M, jonka kanssa on monet kirjat käsitelty ja analysoitu. Olenkin ihmetellyt kun sinua ei ole "näkynyt", kiva nähdä ja kuulla taas.
Kovin hitaasti saan Helmetin kautta tilaamiani kirjoja. Uusi väylä tosin on meillä kulkeva kirjastoauto, josta olen saanut napattua jopa uutuus-kirjoja, tuo Schulmankin oli, Hotakaisen uusin myös. Celeste Ng:n kirja "Olisi jotain kerrottavaa" odottaa nyt vuoroaan...

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kun kerroit, M ..)) Ei tarvitse epäillä itseään niin kovasti. Tuosta tunnereaktioiden vaisuudesta. Kyllä se on kirjastakin kiinni, sovitaan niin..))
Taidat olla muuten sama M, jonka kanssa on monet kirjat käsitelty ja analysoitu. Olenkin ihmetellyt kun sinua ei ole "näkynyt", kiva nähdä ja kuulla taas.
Kovin hitaasti saan Helmetin kautta tilaamiani kirjoja. Uusi väylä tosin on meillä kulkeva kirjastoauto, josta olen saanut napattua jopa uutuus-kirjoja, tuo Schulmankin oli, Hotakaisen uusin myös. Celeste Ng:n kirja "Olisi jotain kerrottavaa" odottaa nyt vuoroaan...

Lue lisää

Anonyymi 17.27 =demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kun kerroit, M ..)) Ei tarvitse epäillä itseään niin kovasti. Tuosta tunnereaktioiden vaisuudesta. Kyllä se on kirjastakin kiinni, sovitaan niin..))
Taidat olla muuten sama M, jonka kanssa on monet kirjat käsitelty ja analysoitu. Olenkin ihmetellyt kun sinua ei ole "näkynyt", kiva nähdä ja kuulla taas.
Kovin hitaasti saan Helmetin kautta tilaamiani kirjoja. Uusi väylä tosin on meillä kulkeva kirjastoauto, josta olen saanut napattua jopa uutuus-kirjoja, tuo Schulmankin oli, Hotakaisen uusin myös. Celeste Ng:n kirja "Olisi jotain kerrottavaa" odottaa nyt vuoroaan...

Lue lisää

Heipähei, Demeter, minähän se, M :)))
Olen ollut sekä läsnä että poissa,
käyn mielenkiinnolla lukemassa, mitä kirja-aiheista kirjoitetaan,
mutta oma "antini" ketjuun on vähäistä, kun luen niin vähän kaunokirjallisuutta
enää.
On kuitenkin kiva pohdiskella kirjallisuuteen liittyviä asioita yleiseltä ja
entisen pohjalta, kun on tullut kaunokirjallisia uutuuksia vain vähän luetuksi.
Muita kyllä.

Sain vaihtelua "repertuaariini" Anni Valtosen kirjasta "Elämäni Kolumbia".
Se oli harkitun hallittu kokonaisuus, elämänkertaa ja reportaasia
Kolumbiasta, menemättä kumpaankaan kovin syvälle.
Yhteen kirjaan ei ole mahdollistakaan syvällisyyttä enemmän saada
enkä kaivannut.
Kirjoittajan oma kaipuu Kolumbiaan on vahvasti läsnä.
Kirja kulki sopivasti tasapainossa "yksityisen" ja "yhteiskunnan" välillä.
Vain keskinkertaisestikin valistuneelle ihmiselle kirjassa ei paljon uutta ollut.
Koko maailma on tullut niin lähelle meitä, jos vähänkään seuraamme mediaa.
Ihan passeli "välipala"-kirja.

Anonyymi kirjoitti:

Heipähei, Demeter, minähän se, M :)))
Olen ollut sekä läsnä että poissa,
käyn mielenkiinnolla lukemassa, mitä kirja-aiheista kirjoitetaan,
mutta oma "antini" ketjuun on vähäistä, kun luen niin vähän kaunokirjallisuutta
enää.
On kuitenkin kiva pohdiskella kirjallisuuteen liittyviä asioita yleiseltä ja
entisen pohjalta, kun on tullut kaunokirjallisia uutuuksia vain vähän luetuksi.
Muita kyllä.

Sain vaihtelua "repertuaariini" Anni Valtosen kirjasta "Elämäni Kolumbia".
Se oli harkitun hallittu kokonaisuus, elämänkertaa ja reportaasia
Kolumbiasta, menemättä kumpaankaan kovin syvälle.
Yhteen kirjaan ei ole mahdollistakaan syvällisyyttä enemmän saada
enkä kaivannut.
Kirjoittajan oma kaipuu Kolumbiaan on vahvasti läsnä.
Kirja kulki sopivasti tasapainossa "yksityisen" ja "yhteiskunnan" välillä.
Vain keskinkertaisestikin valistuneelle ihmiselle kirjassa ei paljon uutta ollut.
Koko maailma on tullut niin lähelle meitä, jos vähänkään seuraamme mediaa.
Ihan passeli "välipala"-kirja.

Lue lisää

Valtosen kirja oli jonkun mielestä tosi huono kirja.

Anonyymi kirjoitti:

Heipähei, Demeter, minähän se, M :)))
Olen ollut sekä läsnä että poissa,
käyn mielenkiinnolla lukemassa, mitä kirja-aiheista kirjoitetaan,
mutta oma "antini" ketjuun on vähäistä, kun luen niin vähän kaunokirjallisuutta
enää.
On kuitenkin kiva pohdiskella kirjallisuuteen liittyviä asioita yleiseltä ja
entisen pohjalta, kun on tullut kaunokirjallisia uutuuksia vain vähän luetuksi.
Muita kyllä.

Sain vaihtelua "repertuaariini" Anni Valtosen kirjasta "Elämäni Kolumbia".
Se oli harkitun hallittu kokonaisuus, elämänkertaa ja reportaasia
Kolumbiasta, menemättä kumpaankaan kovin syvälle.
Yhteen kirjaan ei ole mahdollistakaan syvällisyyttä enemmän saada
enkä kaivannut.
Kirjoittajan oma kaipuu Kolumbiaan on vahvasti läsnä.
Kirja kulki sopivasti tasapainossa "yksityisen" ja "yhteiskunnan" välillä.
Vain keskinkertaisestikin valistuneelle ihmiselle kirjassa ei paljon uutta ollut.
Koko maailma on tullut niin lähelle meitä, jos vähänkään seuraamme mediaa.
Ihan passeli "välipala"-kirja.

Lue lisää

Puuskittaista minunkin osallistumiseni tahtoo olla, M. vaikka nyt on ollut pitkään lukubuumi päällä kun muu toiminta on rajoitettua, M.
Tuosta Valtosen kirjasta on täällä ollutkin puhetta,Paloma on ainakin siitä arvionsa esittänyt ja hänellä on tietysti, maassa asuneena, siitä "ensi käden" tietoa. Varmasti jonkin toisenkin kokemuksilla on yhtäläinen arvo, ainakin lukijan kannalta, joka ei ehkä hae kaunokirjasta mitään "lopullista totuutta" ja viime kädessä itse arvioi, minkä painoarvon kirjalle antaa.

Muistelen, että sinua kiinnostaa nämä isommat linjat ja maailmankuvan avartaminen sitä kautta - vai olenko tulkinnut sinua väärin ? Minä saatan olla enempi "tirkistelijä", kun minun kiinnostukseni kohde ovat pienemmät ympyrät, pieni ihminen, hänen selviytymisensä isojen, ja pienien. tapahtumien puristuksessa. En kyllä väheksy sitäkään tarkastelukulmaa: mikrokosmos sisältyy aina makrokosmokseen, on sen lakien alainen ja heijastaa sitä, enemmän tai vähemmän.
Tuon maitsemani Schulmanin jälkeen olen lukenut Celeste Ng:n kirjaa "Olisi jotakin kerrottavaa". Saman kirjailijan "Tulenarkoja asioita" teki jo minuun vaikutuksen, mutta tuli luetuksi niin hätäisesti, että jälkipuinti jäi jotenkin kesken sen osalta. Toivon, että voin palauta tuohon "kerrottavaan" vielä. Jo tähän mennessä on tullut selväksi, että kirjailija, tarkkanäköisesti mutta silti hienotunteisesti ja hyväksyen tekee selvää amerikkalisen unelman kääntöpuolesta, kulisseista, jotka eivät romahda, ellei tapahtu jotakin äärimmäistä ja katastrofaalista.
Celeste Ng tyyli sopii minulle: selkokieltä, ei minkäänlaista kielellistä kikkailua, luonnollinen siirtymä aikajanalta toiselle, lukija ei putoa kyydistä, joka muutenkin on riittävän verkkainen tällaiselle hitaalle lukijalle. Silti intensiteetti pitää ja oikein odottaa koska saa jatkaa lukemista..))
Kirjan äärelle tästä heti palaankin, laistan muita töitä ja sitä mainostettua "oikeata elämää"...
Oli kiva kuulla sinusta. Kerrohan taas, mitä on meneillään..))

Anonyymi kirjoitti:

Puuskittaista minunkin osallistumiseni tahtoo olla, M. vaikka nyt on ollut pitkään lukubuumi päällä kun muu toiminta on rajoitettua, M.
Tuosta Valtosen kirjasta on täällä ollutkin puhetta,Paloma on ainakin siitä arvionsa esittänyt ja hänellä on tietysti, maassa asuneena, siitä "ensi käden" tietoa. Varmasti jonkin toisenkin kokemuksilla on yhtäläinen arvo, ainakin lukijan kannalta, joka ei ehkä hae kaunokirjasta mitään "lopullista totuutta" ja viime kädessä itse arvioi, minkä painoarvon kirjalle antaa.

Muistelen, että sinua kiinnostaa nämä isommat linjat ja maailmankuvan avartaminen sitä kautta - vai olenko tulkinnut sinua väärin ? Minä saatan olla enempi "tirkistelijä", kun minun kiinnostukseni kohde ovat pienemmät ympyrät, pieni ihminen, hänen selviytymisensä isojen, ja pienien. tapahtumien puristuksessa. En kyllä väheksy sitäkään tarkastelukulmaa: mikrokosmos sisältyy aina makrokosmokseen, on sen lakien alainen ja heijastaa sitä, enemmän tai vähemmän.
Tuon maitsemani Schulmanin jälkeen olen lukenut Celeste Ng:n kirjaa "Olisi jotakin kerrottavaa". Saman kirjailijan "Tulenarkoja asioita" teki jo minuun vaikutuksen, mutta tuli luetuksi niin hätäisesti, että jälkipuinti jäi jotenkin kesken sen osalta. Toivon, että voin palauta tuohon "kerrottavaan" vielä. Jo tähän mennessä on tullut selväksi, että kirjailija, tarkkanäköisesti mutta silti hienotunteisesti ja hyväksyen tekee selvää amerikkalisen unelman kääntöpuolesta, kulisseista, jotka eivät romahda, ellei tapahtu jotakin äärimmäistä ja katastrofaalista.
Celeste Ng tyyli sopii minulle: selkokieltä, ei minkäänlaista kielellistä kikkailua, luonnollinen siirtymä aikajanalta toiselle, lukija ei putoa kyydistä, joka muutenkin on riittävän verkkainen tällaiselle hitaalle lukijalle. Silti intensiteetti pitää ja oikein odottaa koska saa jatkaa lukemista..))
Kirjan äärelle tästä heti palaankin, laistan muita töitä ja sitä mainostettua "oikeata elämää"...
Oli kiva kuulla sinusta. Kerrohan taas, mitä on meneillään..))

Lue lisää

No niin. Paiskauduin taas anonyymiksi. Käytän nimimerkkiä ensi sijassa sen vuoksi, että saan ilmoitukset minulle (mahdollisesti) tulleista vastauksista. Sattumalta kuitenkin huomasin tämän..))

demeter1 kirjoitti:

No niin. Paiskauduin taas anonyymiksi. Käytän nimimerkkiä ensi sijassa sen vuoksi, että saan ilmoitukset minulle (mahdollisesti) tulleista vastauksista. Sattumalta kuitenkin huomasin tämän..))

Lue lisää

Hei Demeter, romaanit on tosiaan minulla jääneet taka-alalle,
mutta niitäkin joskus luen ja totesin, että asioita, jotka ovat jo historiaa,
ei minun kannata enää "liikaa" lukea, parempi on lukea uutuuksia tästä ajasta,
että pysyisi kärryillä, "ajan hermolla", mikä sanonta naurattaa minua,
koska tiedostan tietenkin jo vähitellen tippuneeni, mutta yritän rimpuiila mukana
kiinnostuksen ja kykyjeni mukaan...

Kirjavalintani menevätkin kirjaston uutuuslistan mukaan, aihepiiri on aivan
laidasta laitaan. Kun joskus vihdoin saan jonkun kauan odottamani kirjan,
saatan ihmetellä olenko tämänkin tosiaan tilannut ja ihan vakavissaniko vai
mielenhäiriössä :))

Parikymmentä kirjaa sain taas, mutta en pääse oikein minkään alkuun.
Joku henkinen lama taitaa olla päällä...ei ole lukukuvirettä.

Aloitin romaania (!) "Kaikki isäni naiset", ei ottanut tulta. Sujuvaa kerrontaa,
mutta kaipaamani syvällisyys puuttui. Kirjasta voisi dramaturgi saada hyvänkin
TV-sarjan, siinä on kaikenlaista ainesta.

Timo Airaksisen "Hyvinvointivaltion hylkäämät - ikääntyneiden hoidon etiikka" ,
luin. Airaksinen kun on käytännöllisen filosofian emeritusprofessori
aihe liitelee laajalla pensselillä ihmisen psyyken ja ikääntymisen asioissa
kohti kirjan loppua, jossa vasta varsinainen ydinasia alkaa tulla esiin.

Kirja ei anna vastauksia, mutta paljon ajattelemisen aihetta.
Filosofin tehtävä onkin ehkä herättää kysymyksiä, alustukseksi keskustelulle.
Tässä tapauksessa siitä, että vanhushoidon pitäisi muuttua, vanhukset kuuluu ottaa yksilöinä huomioon eikä paketoida heitä neljän hengen huoneeseen, jossa väsynyt hoitaja käy heidät syöttämässä ja vaipat vaihtamassa ja vanhus on vain data lääkärin tietokoneella.
Airaksinen kirjoittaa sympaattisesti.

Pihkala-Valtojan keskustelukirjaan "Elämän merkityksen jäljillä" yritin myös
päästä sisälle. Alkoi tuntua, että sitäkin lajia on tullut luetuksi tarpeeksi.
Teoreettista pohdintaa usko vs tiede.
Alkoi tuntua tyhjänpäiväiseltä, kun ei siinä päästä ees eikä taas,
ei oikein mihinkään. Vatvotaan ja spekuloidaan.
Vähän yritetään käännyttää toista, vaikkei "muka" yritetä.

Sitten vaihdoin vanhaan Syrjän kirjaan "Muistissa Väinö Linna"
ja viihdyn sen parissa tällä hetkellä.
15 vielä lukematonta odottaa vuoroaan...ennen kirjastoon palautusta,
taitaa tulla hösis...

Mitä sinulla ja muilla on menossa ?

demeter1 kirjoitti:

No niin. Paiskauduin taas anonyymiksi. Käytän nimimerkkiä ensi sijassa sen vuoksi, että saan ilmoitukset minulle (mahdollisesti) tulleista vastauksista. Sattumalta kuitenkin huomasin tämän..))

Lue lisää

Kommentti 14:46 terveisin M.

Anonyymi kirjoitti:

Hei Demeter, romaanit on tosiaan minulla jääneet taka-alalle,
mutta niitäkin joskus luen ja totesin, että asioita, jotka ovat jo historiaa,
ei minun kannata enää "liikaa" lukea, parempi on lukea uutuuksia tästä ajasta,
että pysyisi kärryillä, "ajan hermolla", mikä sanonta naurattaa minua,
koska tiedostan tietenkin jo vähitellen tippuneeni, mutta yritän rimpuiila mukana
kiinnostuksen ja kykyjeni mukaan...

Kirjavalintani menevätkin kirjaston uutuuslistan mukaan, aihepiiri on aivan
laidasta laitaan. Kun joskus vihdoin saan jonkun kauan odottamani kirjan,
saatan ihmetellä olenko tämänkin tosiaan tilannut ja ihan vakavissaniko vai
mielenhäiriössä :))

Parikymmentä kirjaa sain taas, mutta en pääse oikein minkään alkuun.
Joku henkinen lama taitaa olla päällä...ei ole lukukuvirettä.

Aloitin romaania (!) "Kaikki isäni naiset", ei ottanut tulta. Sujuvaa kerrontaa,
mutta kaipaamani syvällisyys puuttui. Kirjasta voisi dramaturgi saada hyvänkin
TV-sarjan, siinä on kaikenlaista ainesta.

Timo Airaksisen "Hyvinvointivaltion hylkäämät - ikääntyneiden hoidon etiikka" ,
luin. Airaksinen kun on käytännöllisen filosofian emeritusprofessori
aihe liitelee laajalla pensselillä ihmisen psyyken ja ikääntymisen asioissa
kohti kirjan loppua, jossa vasta varsinainen ydinasia alkaa tulla esiin.

Kirja ei anna vastauksia, mutta paljon ajattelemisen aihetta.
Filosofin tehtävä onkin ehkä herättää kysymyksiä, alustukseksi keskustelulle.
Tässä tapauksessa siitä, että vanhushoidon pitäisi muuttua, vanhukset kuuluu ottaa yksilöinä huomioon eikä paketoida heitä neljän hengen huoneeseen, jossa väsynyt hoitaja käy heidät syöttämässä ja vaipat vaihtamassa ja vanhus on vain data lääkärin tietokoneella.
Airaksinen kirjoittaa sympaattisesti.

Pihkala-Valtojan keskustelukirjaan "Elämän merkityksen jäljillä" yritin myös
päästä sisälle. Alkoi tuntua, että sitäkin lajia on tullut luetuksi tarpeeksi.
Teoreettista pohdintaa usko vs tiede.
Alkoi tuntua tyhjänpäiväiseltä, kun ei siinä päästä ees eikä taas,
ei oikein mihinkään. Vatvotaan ja spekuloidaan.
Vähän yritetään käännyttää toista, vaikkei "muka" yritetä.

Sitten vaihdoin vanhaan Syrjän kirjaan "Muistissa Väinö Linna"
ja viihdyn sen parissa tällä hetkellä.
15 vielä lukematonta odottaa vuoroaan...ennen kirjastoon palautusta,
taitaa tulla hösis...

Mitä sinulla ja muilla on menossa ?

Lue lisää

Kyllä se lukuinnostus vaihtelee minullakin, M. Joskus on korkeasuhdanne, joskus lama..))
Markkinoiden tahtiin mennään...
Airaksisen kirjasta on täälläkin ollut puhetta, oliko se aikaisempi vain tämä ? Hauska mies hän on, joskus olen luennolla kuunnellut. Ja kuten sanot: hän osaa asettaa kysymyksiä
"Vastausta tärkeämpi on esitetty kysymys"..))
Yksi keskustelukirja Valtaoja/Pihkala riitti minullekin. Heille ei tunnu riittävän tuo "kysymysten asettelu", he tivaavat vastausta...
Väinö Linnan elämäkerta vaikuttaa kiinnostavaltä. En ole lukenut edes tuota Syrjän kirjoittamaa.
Olet minua edellä: mulla on "vain" viisi kirjaa pinossa, pari pitää palauttaakin kohta.

Sain loppuun Celesta Ng:n "Olisi jotain sanottavaa". Täyskymppi ! Taitaa päihittää Ferrantenkin. Tarina vetää imuunsa ja intensiteetti pitää loppuun saakka. Ulkopuolisuus, toiseus, perhedynamiikka - tai sen vinoutuminen - menetyksen hyväksymisen vaikeus...
Meille kaikille tuttuja aiheita, peruskauraa, mutta tuoreesti ja tarkkanäköisesti esitettynä. Paha kertoa kirjasta enempää juonta paljastamatta.
Celeste Ng on aasialaistaustainen kirjalilija ja kirjan lopussa hän kiitteli parin, kolmen sivun verran niitä henkilöitä, joiden katsoi hänen kirjailijantyöhönsä ja tuotantoonsa vaikuttaneen. Tuo osuus teki minuun vaikutuksen: kirjailijan nöyryys ja kiitollisuus eletystä elämästä, siitä avusta ja tuesta mitä hän kirjailijana katsoi muilta saaneensa.

Aloitin myös juuri - uskaltaakohan sanoa? ..)) uuden Ferranten "Tyttären varjo"...
Vaikka Ferranteen ollaan täällä kyllästytty, en malta olla siteeraamatta kirjan kansilehdellä esitettyä luonnehdintaa hänestä:
"Kuten henkilönsä, Ferrante on yksi ja kaikki, ainutlaatuinen ja kollektiivinen, hänelle ei löydy vertaista ja silti hän on jokainen nainen"

Taas on kyllä niin paljon tuota muuta askaretta päällä ja tiedossa, että kiirettä pitää täälläkin..)) Mutta luetaan ja kerrotaan - kuten tähänkin asti..))

Anonyymi kirjoitti:

Valtosen kirja oli jonkun mielestä tosi huono kirja.

Ei ole. Erään toisen on Kolumbiakirja katastrofi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole. Erään toisen on Kolumbiakirja katastrofi.

Tiitisen lista menisi hyvin kaupaksi, saatas selville petturipunikit!

Mikä sen tarina on ?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä sen tarina on ?

Toisessa talossa asuu tämä iso perhe, rajanaapuri-isäntä uskomaton mahdottomine ideoineen, ne jopa onnistuvat, ainakin jos tämä kertoja-naapuri vähän käy auttamassa. Toinen toistaa metkompia tempauksia ja omalaatuiset mielipiteet. Kertoja-naapuri seuraa kun pihalle ajaa kuorma-auto, rajanaapuri pykää vesialtaan pihaan, ensi kuravettä vaan onnistuu kirkastamaan veden kirjoittaja-naapurin ihmetellessä taikatemppua. Ja entäs saunan suurentaminen, siihen ympärille kietoutuu mahdottomia käänteitä, tunteita. Kirjoittaja-naapuri ihailee suunnattomasti perheen äitiä, unelmoi oman vaimovainaan tilalle.
Vaan kuinkas käykään, loppua en paljasta, on surullista ja iloista, mutta jollain tapaa onnellinen loppu.

Anonyymi kirjoitti:

Toisessa talossa asuu tämä iso perhe, rajanaapuri-isäntä uskomaton mahdottomine ideoineen, ne jopa onnistuvat, ainakin jos tämä kertoja-naapuri vähän käy auttamassa. Toinen toistaa metkompia tempauksia ja omalaatuiset mielipiteet. Kertoja-naapuri seuraa kun pihalle ajaa kuorma-auto, rajanaapuri pykää vesialtaan pihaan, ensi kuravettä vaan onnistuu kirkastamaan veden kirjoittaja-naapurin ihmetellessä taikatemppua. Ja entäs saunan suurentaminen, siihen ympärille kietoutuu mahdottomia käänteitä, tunteita. Kirjoittaja-naapuri ihailee suunnattomasti perheen äitiä, unelmoi oman vaimovainaan tilalle.
Vaan kuinkas käykään, loppua en paljasta, on surullista ja iloista, mutta jollain tapaa onnellinen loppu.

Lue lisää

olen oppinut palstan tavoille ja vastaan et mitäs se muille kuuluu, mitä luen ja et oon vanha ja saan kiukutella kaikille :(

Anonyymi kirjoitti:

Toisessa talossa asuu tämä iso perhe, rajanaapuri-isäntä uskomaton mahdottomine ideoineen, ne jopa onnistuvat, ainakin jos tämä kertoja-naapuri vähän käy auttamassa. Toinen toistaa metkompia tempauksia ja omalaatuiset mielipiteet. Kertoja-naapuri seuraa kun pihalle ajaa kuorma-auto, rajanaapuri pykää vesialtaan pihaan, ensi kuravettä vaan onnistuu kirkastamaan veden kirjoittaja-naapurin ihmetellessä taikatemppua. Ja entäs saunan suurentaminen, siihen ympärille kietoutuu mahdottomia käänteitä, tunteita. Kirjoittaja-naapuri ihailee suunnattomasti perheen äitiä, unelmoi oman vaimovainaan tilalle.
Vaan kuinkas käykään, loppua en paljasta, on surullista ja iloista, mutta jollain tapaa onnellinen loppu.

Lue lisää

Onko se Arto Paasilinna-tyyppistä kerrontaa ?

Anonyymi kirjoitti:

olen oppinut palstan tavoille ja vastaan et mitäs se muille kuuluu, mitä luen ja et oon vanha ja saan kiukutella kaikille :(

Älä tänne tule kiukuttelemaan, mene takas sinne nojatuoliis.

Anonyymi kirjoitti:

Älä tänne tule kiukuttelemaan, mene takas sinne nojatuoliis.

mee ite

Anonyymi kirjoitti:

Onko se Arto Paasilinna-tyyppistä kerrontaa ?

Paasilinnan on parempaa, mutta ei Lipastikaan huono. Vielä lisään että se kirjoittajaleskinaapurin elämän täyttää rajanaapurin elämän katselu on ainut mikä pitää elossa. Sekä herkästi että huumorintauisesti kerrottu että jotain pitää keksiä että selviää surusta. Parempi naapurin elämän seuraaminen kuin erakoituminen.

Anonyymi kirjoitti:

Paasilinnan on parempaa, mutta ei Lipastikaan huono. Vielä lisään että se kirjoittajaleskinaapurin elämän täyttää rajanaapurin elämän katselu on ainut mikä pitää elossa. Sekä herkästi että huumorintauisesti kerrottu että jotain pitää keksiä että selviää surusta. Parempi naapurin elämän seuraaminen kuin erakoituminen.

Lue lisää

Paasilinna kirjoitti kyllä hyvin, tosin joku huomautti hänen tulleen ns. väärän koivun takaa. Ja hieman hän taisi toisinaan kertoa muunneltua totuuttakin, mutta suomen kielen käyttäjänä esittäisin hänet vaikkapa lähes Veijo Meren vertaisena, erityisesti vähän varhaisemman Meren, manillaköyden ja sitäkin aiemman ajan sujuvana kirjoittajana.

Ai niin, A. Paasilinna on minulle yhtä tyhjää höttöä!

Anonyymi kirjoitti:

Paasilinna kirjoitti kyllä hyvin, tosin joku huomautti hänen tulleen ns. väärän koivun takaa. Ja hieman hän taisi toisinaan kertoa muunneltua totuuttakin, mutta suomen kielen käyttäjänä esittäisin hänet vaikkapa lähes Veijo Meren vertaisena, erityisesti vähän varhaisemman Meren, manillaköyden ja sitäkin aiemman ajan sujuvana kirjoittajana.

Ai niin, A. Paasilinna on minulle yhtä tyhjää höttöä!

Lue lisää

En loukkaisi Veijo Meren muistoa vertaamalla häntä Arto Paasilinnaan.
He olivat erilaisia ja eri tason kirjailijoita, eri luokassa.
Paasilinnakin oli mainio omassa kategoriassaan
(vaikka en minäkään hänestä innostunut).
Arto Paasilinnan tarinoitten ei ollut tarkoituskaan olla totta.
Mielikuvituksellisuuteen niiden hauskuus osaksi perustuikin.