Niskapussiultra alkaa lähestyä ja päätöksemme on että emme halua niskapussin mittausta emmekä riskiraskaus veritestiä.Monia vuosia odotettu vauva vihdoin vatsassa,emmekä halua ruveta seulomaan.Olen raskauteni myötä erikoisseurannassa muutenkin ,joten vakavat rakennehäiriöt tulisi kyllä ilmi lukuisissa ultrissa.Aika paljon kuulee sitäkin että testit näyttääisoa riskiä,sitten turhia ehkä lasta vaarantavia operaatioita,ja kuitenkin tulos on terve lapsi.Siinä meni sit raskausaika pelätessä pahinta.En minä näitä testejä mitenkää tuomitse,mutta mitenköhän moni loppujen lopuksi edes miettii etukäteen seulaan menoa.Minä en ole halunnut seulaan aiemmankaan raskauden aikana,tosin tuolloin ei niskapussi kontrollia ollutkaan.Olisi kiva tietää moniko on samoilla linjoilla.Että lapsi on lahja,ja haluaa ottaa vastaan mitä annetaan...Neuvola/lääkärit on suhtautuneet positiivisesti päätökseemme.
ei seulonnalle...
syysmamma
6938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei siis haluttu tietää niskaturvotuksesta. Kyseessä on kuitenkin meijän vauva joka on rakas oli tulos mikä hyvänsä.
Tänään laskettuaika :) Eikä pikkuisella kiire ole. Tuolla riehuu koko ajan, muttei ainakaan tänään synny :)
Heippa!
Oma päätökseni oli, ette halua riskiraskausseulontaan. Ei siksi, että haluaisin mahdollisimman vaikeavammaisen lapsen kaiken uhalla, vaan siksi, että koin siitä tulevan itselleni stressiä ja sen myötä huono olo. Mieheni oli kanssani samoilla linjoilla. Tottaikai toivon että emme saisi esim. mongoloidia.
Omassa lähipiirissäni kävi erittäin hassusti näiden seulontojen kanssa. Eräs tätini odotti jo aika myöhäisellä iällä, eli oli 38 vuotias ja meni näin ollen siis lapsivesipunktioon. Testauksen tuloksena oli erittäin vaikeasti monivammainen lapsi, jolta tulee puuttumaan esim. kädet. Noh, hehän sitten miettivät aborttia hyvin vakavasti. Raskausviikkojahan oli noin 17. He päättivät kuitenkin pitää lapsen. Kun lapsi syntyi, oli tuloksena kymmenen pisteen vauva vailla mitään vammoja. Tällä hetkellä "vauva" on jo kymmenen vuotias ja on erittäin fiksu. Saa koulussa kymppejä ja ysejä. Outoa vain että luotettavana pidetty lapsivesipunktiokin voi erehtyä näin pahoin.
Että näinkin voi käydä. Useinhan verikokeella tehtävissä tutkimuksissa tulokseksi tulee vain suhdelukuja, eikä niistä voi päätellä muuta kuin kohonneen riskin. Pelkästään 35 vuotias saa korkean luvun ikänsä vuoksi.
Päätöshän on jokaisen oma, enkä missään tapauksessa tuomitse seulontoja, mutta tässä vain yksi tapaus jolloin terve lapsi olisi abortoitu turhaan.
Olen itse tehnyt saman ratkaisun. Menen kyllä ultraan, mutta kiellän mittaamasta.
Työskentelen vammaisten lasten parissa, joten koen tuon np-ultran jotenkin kamalana ja epäeettisenä asiana. Kaikenkukkuraksi ne voivat näyttää ihan väärää tulosta, joten miksi rasittaa itseään moisella.Miehenikin tukee päätöstäni.
Meitä kieltäytyjiä tuntuu olevan aika vähän, joten kiva kun löytyy samalla tavalla ajatteleviakin ihmisiä. Luulen, että monet ihmiset menevät tuohon ultraan heppoisin perustein, eli eivät edes mieti asiaa kovin pitkälle.
Aivan,
kävin istukkabiobsiassa ensimmäisen keskenmenon jälkeen. tuloksena viime syksynä tuli: 18 kromosomin poikkeavuus, erittäin paha kromosomihäiriö, lapsonen, mitä odotin olisi ehkä elänyt synnytykseen saakka, mutta synnytyksen jälkeen;tuomio olisi ollut: ehkä pari päivää, "hyvässä" tapauksessa viikko-pari, elinaikaa. (jos olisi kestänyt edes synnytystä) Päädyttiin mieheni kanssa keskeytykseen, en halunnut antaa lapseni kärsiä noita paria mahdollista päivää-viikkoa, koska oli selvä, ettei hän olisi pitempään jaksanut. Keskeytys tehtiin viikolla 14.0 ja kun pieni sikiö "syntyi" näin jo itse, ettei kaikki ollut kohdallaan pienessä ihmisalussa. Liikuttuneena katsoin pientä jonka kaikki vatsan sisäelimet olivat kasvaneet vatsanpeitteitten ulkopuolelle..
Kaikkea hyvää kaikille toivottaen kerron, että tällähetkellä odotan pientä poikaa. biobsia tehtiin myös hänestä ja kaikki oli ok.
Minä halusin kyseiseen ultraan, koska oli niin kiire päästä näkemään pieni iloinen sikiömme, joka jo silloin huitoi käsillään niin vimmatusti.
Ei kannata ottaa sitä niin vakavasti! Onhan se toisaalta hyvä tietää jo valmiiksi, jos sattuu odottamaan vammaista lasta. Siinä ehtii itsekin asennoitua tilanteeseen paremmin, eikä se tule sitten niin suurena järkytyksenä.
Eihän se mikään varsinainen aborttiseula ole!
Älkää äidit ainakaan huonoa omaatuntoa poteko sinne menon takia. Hyvvee kevättä kaikille odottajille!
...ilmeni ongelmia ultrassa rv16,suolikaikuja tai jotain,kätilö ei suostunut kertomaan mikä edes voisimahdollisestisaattaisiehkä olla kyseessä,kuukauden päästä kontrollikäynti ja sit ei enää näkyny mitään.Kyllä oli kamala se kuukausi,ja kyllä olisin halunnut tietää etukäteen jos jotain olisi vialla...Hyvää kevättä kaikille odottajille!!!