Koiran menetys

Olen kuullut kaikilta, kuinka tuo läheisen karvaturrin poismeno sattuu mutta suhtauduin asiaan skeptisesti. Mutta eilen kun tämä sattui omalle kohdalle, niin allekirjoitan kaiken ja enemmänkin. Olimme pitkään pohtineet ratkaisua, ja keskustelleet monen eläinlääkärin kanssa ja tämä oli ainoa vaihtoehto rakkaan kaverin parasta ajatellen. Vaimoni ei pystynyt lähtemään sinne, koska kyseinen koira oli enemmän vaimoni kuin minun. Siinä kun ajelimme koiran kanssa kahdestaan eläinlääkäriin aloin tuntea suunnatonta surua ja sääliä kaveriani kohtaan. Hän oli täynnä elämäniloa, mutta sairaus koversi hänen vointiaan päiväpäivältä enemmän. Lopulta kun saavuimme eläinlääkäriin, ja menimme kahvihuoneeseen odottelemaan lääkäriä. Kun lääkäri saapui, kävimme vielä kaikki vaihtoehdot läpi, ja lääkäri sanoi ettei ole muuta tehtävissä, jos koiran parasta ajatellaan. Kun hän rauhoitti kaverini piikillä, ja meni hakemaan nukutus aineen ja viimeisen piikin en voinut muuta tehdä kuin itkeä ja katsoa tuota rakasta karvaturriani, joka makoili seesteisenä viltin päällä. Pian lääkäri tuli, ja antoi nukutusaineen ja viimeisen piikin. Aikansa kuunneltuaan sydänääniä hän sanoi, ettei sydän enään lyö ja otti osaa menetyksestä. Silloin taivas repesi ja vettä alkoi satamaan kuin saavista kaataen, samalla kun itselläni valui kyyneleet valtoimenaan. Yritin kasata itseäni, ja menin koirani viereen makoilemaan ja silittämään sitä. Hän näytti niin rauhalliselta siinä makoillessaan, kiitin häntä kaikesta mitä koimme yhdessä ja kannoin hänet peräkonttiin hänen lempiviltissään. Toivon että hän vihdoin löysi rauhan, ja kun joskus kohtaamme taas hän on yhtä eloisa kuin pentuna kun hänet haimme. Lepää rauhassa rakas ystävä ❤️