Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko henkilökunta minkälainen? Saako kivunlievitystä miten helposti jne. Kirjoittakaa kokemuksia.
Minulla ensimmäinen sektiolla syntynyt ja tämä toinen "pitäisi" synnyttää alateiste. raskausviikot 37 3.
Minulla ensimmäinen sektiolla syntynyt ja tämä toinen "pitäisi" synnyttää alateiste. raskausviikot 37 3.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse synnyttämisestä minulla ei ole Jyväskylän synnytysosastolta kokemusta, mutta vietin siellä viikon ennenaikaisten supistusten takia. Loppupelissä synnytin sitten Kuopiossa, ja olen iloinen että sinne "pääsin" :)
Henkilökunnasta/lääkäreistä minulle jäi todella negatiivinen ja kylmä kuva. Suhtautuivat vähättelevästi ja välinpitämättömästi, kysymyksiin ei annettu vastauksia ym. Siellä maatessa tunsi itsensä todella mitäänsanomattomaksi ja "riippakiveksi"! Ymmärrän kyllä sen, että henkilökunnalla on kiire, mutta jonkinlaista ihhimillisyyttä ja lämpöä olisin todella herkässä mielentilassani kaivannut! Eron huomasin todellakin vasta sitten kun siirryin Kuopioon! Henkilökunta kuunteli, opasti ja välitti aidosti! Ihania ihmisiä!
En muuten ole tuttavapiirissäni ainoa joka on Jyväskylän tilanteesta tuota mieltä, harvalta olen kehuja kuullut...ei todellakaan ole tarkoitus pelotella, mutta tämä oli vain minun rehellinen mielipiteeni :)
Minä olen saanut Jyväskylässä todella hyvää kohtelua ja palvelua. Lääkärit ovat olleet ystävällisiä, samoin muu henkilökunta. Varmaan kaikkiin sairaaloihin mahtuu joku kylmäkiskoinen tyyppi, mutta pääasiassa kaikki ovat olleet suorastaan mukavia. Viimeisen sektion jälkeen sain olla yksin omassa huoneessa, ja hoitajat kävivät vähän väliä kyselemässä kuulumisia ja lääkityksen tarvetta. Kun alateitse synnytät, pääset kotiin, kun vauva on kahden päivän ikäinen, jos ei mitään ongelmia ole. Kivunlievitystä varmasti saat sen minkä tarvitset. Mene vain avoimin mielin synnyttämään!
Vastaanottava hoitaja oli asiallinen ja ystävällinen, kätilö kävi lepohuoneessa usein ja oli todella ymmärtäväinen, avulias ja huolehtiva. Synnytyssalin kaksi kätilöä olivat molemmilla kerroilla todella kannustavia ja osasivat asiansa. Vaikutuksen minuun teki se, että he kohtelivat minua "kuin lasta", eli myötäelivät kivuissa, kannustivat samalla lailla kuin lapsia kannustetaan hyvästä suorituksesta ja todellakin huolehtivat sekä minusta, että miehestäni. Kysymyksiin sai vastauksia asiallisesti, eivät vaatineet, että osaisin synnyttää uudelleensynnyttäjänä. (Ihan yhtä vaikeaa se oli aluksi, kuin koko eka kerta oli ollut). Minulla on viisi ystävätärtä, jotka ovat synnyttäneet 1-2 kertaa viimeisin viiden vuoden aikana ja J-O-K-A-I-N-E-N heistä on jutteluissamme kehunut Keski-Suomen keskussairaalan synnytysten hoitoa. Minä ihmettelen, että johonkin porukkaan on pesinyt kaikki huonoa palvelua saaneet kaverukset. (Mitä lie sakkia?)
Tuohon viimeiseen lauseeseen kommenttia..=)
Ihmiset ovat niin erilaisia, että se kohtelu, jota itse pidit hyvänä ja kannustavana voi toisesta tuntua todella pahalta varsinkin kun/jos kivut ovat kovat. Juuri tuo kannustaminen esim. voi toisesta ihmisestä oll ahdistavaa, jos on jo ihan epätoivoinen kipujen kanssa. Itse sain poikani vuosi sitten jkl:ssä ja koin palvelun/kohtelun hyvänä sekä salissa, (jonne suoraan pääsin) että osastolla, mutta voin hyvin kuvitella, että yhtään epävarmempi tyyppi olisi ollut hyvinkin tyytymätön koska minun annettin hyvin paljon olla rauhassa.
Vastaanottava kätilö taas oli varsin tympeä tyyppi, mutta koska persoonaltani olen melkoisen tomera ja päättäväinen täti, en hänestä välittänyt. Meinasin haistattaa hänelle kyllä aika kiukkuisesti, kun heti ovella (yöllä kun paikalle saavuttiin) hän kysyi ivallinen hymy naamallaan, että minnekäs sitä ollaan menossa. Ilmeisesti hänen mielestään synnyttäjien pitää näyttää kärsivältä ja tulla paikalle paareilla tms. koska hän ei näyttänyt uskovan, että synnytykseni oli käynnissä. Olisi ollut mukavaa saada hänen naamastaan kuva kun totesi kohdun suun olevan yli 5cm auki..heheheh.. eipä hymyillyt se tantta ivallisesti enää vaan passitti saliin. Mutta samoin on kuulemma käynyt muillekin, jotka eivät kivusta huuda ja melskaa.
Tuttavaani eivät esim. sairaalassa (ei jkl!!) uskoneet kun hän väitti että vauva syntyy "NYT". Käskivät "rouvaa vain istumaan ja odottamaan vuoroaan, kun ensin mennään tuonne käyrille tarkastamaan tilanne" No, vauva sitten syntyi sinne "käyrille"..kuulemma ei edes sairaalan kaapua ehditty vaihtaa kun vauva oli sylissä. Hyvä kun housut saatiin tieltä pois! ...Eli joskus olisi ilmeisesti aiheellista uskoa sitä äitiä...=D
Itse synnytyksestä ei valittamista, sain kipulääkettä ja kätilöt (varsinkin ponnistusvaiheen kätilö) olivat mukavia. Osastolla oli sen sijaan kauheaa, huoneet olivat ihan täynnä ja hoitajat (ei kaikki) ynseitä. Sain vasta kotiutumispäivänä tietää esim. sen, että istukan kiinnijäämisestä aiheutui massiivinen verenvuoto (menetin yli puolet verestäni), jonka seurauksena olin niin huonossa kunnossa. Heh, kyllähän ihmettelinkin että miten muut synnyttäjät olivat paljon paremmassa kunnossa ja syyllistin (turhaan) itseäni siitä, etten jaksanut heti vierihoitaa lastani. En tiedä, kai hoitajat olisivat voineet mielestäni ottaa paremmin huomioon kuntoni, joka oli tosiaankin selvästi huonompi kuin muiden (tiputus, katetri 2 pvää, antibioottia ja kipulääkkeitä tipan kautta - kohtuni oli todella tulehtunut; senkin sain tietää vasta kolmantena sairaalassaolopäivänä). Olisin voinut tietenkin itse tiedustella vointiani ym. mutta ei käynyt mielessä kun olin lääkkeistä ja kivuista niin huurussa... :)
Mukana on sekä miellyttäviä, että epämiellyttäviä kätilöitä. Itse sain helpotuksen ja asiani hoitoon vasta vuoron vaihduttua. Yövuorossa ollut kätilö oli erittäin töykeä, mukana ollut opiskelija tosin edes yritti olla ystävällinen. Tämä kätilö ei kunnioittanut omia mielipiteitäni ja kutsui minua mm näin: "ainutkertainen tapaus". Hän tuotti minulle tarpeetonta tuskaa jatkuvasti, koska opiskelijan pitää saada myös tehdä sisätutkimus joka kerta.
Onneksi vuoro vaihtui ja saimme aivan toisenlaisen kätilö-opiskelija parin. Aika nopeasti heille selvisi vauvamme huono tila, jonka vuoksi päädyttiin hätäsektioon. Aikaisempi kätilö oli puhunut imukupeista ja muusta.
Loppujen lopuksi vauvamme säilyi hengissä, hänet saatiin elpymään ennen sydämen pysähtymistä, mutta hän ehti kärsimään hapenpuutteesta pahoin. Pisteitä hän sai 1/1/6.
Kun tulin heräämöstä osastolle, minut käytettiin vastasyntyneiden teholla, jossa sain nähdä vauvani hetken. Itse osastolla ihmeteltiin mielestäni töykeästi mm. sitä, että minulle oli laitettu kipupumppu ilmeisesti heräämössä. Sanasta sanaan näin: "Ei täällä ole ennenkään näitä laitettu sektioiden jälkeen". Itse en kuitenkaan tiennyt miksi se oli katsottu aiheelliseksi laittaa. Henkilökunta ei kuitenkaan osannut sitä edes käyttää.
Mieheltäni vasta kuulin mitä leikkaussalissa oli tapahtunut. (Hän oli mukana leikkauksessa, mutta ei täysin ymmärtänyt tapahtumia). Mieheni tietysti säikähti nähtyään vauvan elvytystä ja muuta, sekä oli oikeasti pelännyt henkeni puolesta. Muuten kukaan ei minulle kertonut mitään oma-aloitteisesti. Olin sekaisin, ja oletin, että vauvalla on vain jotain pientä, olihan edellisenikin aloittanut taipaleensa sektiolla ja vso:n kautta tulehduksen ja kuumeilun vuoksi.
asioita kyllä sitten selvitettiin, ja saimme hyvän palvelun myös vauvani ensimmäisinä kuukausina muutoin ko. sairaalasta.
Kuitenkin jäi jotenkin outo salailumeininki mieleen, en vieläkään tiedä oliko se tahallista, vai olinko vain itse liian herkässä tilassa. Luottamuksen se kuitenkin vei.
Tiedän kuitenkin paljon myös hyviä synnytyksiä kokeneita. Olemme yksilöitä, ja koemme asioita omilla tavoillamme. Sen kuitenkin olen oppinut, että on rohkeasti avattava suunsa ja vaadittava selityksiä, jos jokin askarruttaa. Olen menossa ko. sairaalaan myös kolmanteni synnyttämään, tällä kertaa kuitenkin suunnitellulla sektiolla. Vielä ei kuitenkaan pelota!!
Eli minulla meni kaikki hienosti, kätilöt (järjestäen) olivat mukavia ja asiallisia, herranen aina, jopa ystävällisiä!
Älä suotta huolehdi sellaisista asioista mihin et voi etukäteen vaikuttaa, otat vain avoimen asenteen. Pidän peukkuja (ja vaikka varpaitakin)että saat edes puoliksi yhtä hyvän kohtelun kuin minä sain :) silloin kaikki on loistavasti!
Empä tiedä, onko kritiikkiä antaneet olleet 5 vai 6 osastolla, mutta 6:n eli perheosaston hoitoon olen ainakin itse erittäin tyytväinen!
Synnytyksen aikana kätilö oli kyllä mukava, mutta ei suostunut antamaan muuta kuin epiduraalipuudutuksen, joka ei auttanut. Ei suostunut lisäämään annostusta, eikä perustelemaan miksi ei. Mitään muuta puudutetta ei hänen sanojensa mukaan ollut käytettävissä.
Kärsin 13 tuntia kestäneestä synnytyksestäni tarpeetonta TUSKAA 4,5 tuntia (josta ponnistusvaihe kesti 1 h 20 min) - tuona aikana en tehnyt muuta kun huusin, kiljuin, itkin, karjuin ja toivoin enemmän kuin mitään muuta, että menettäisin tajuntani tai kuolisin
Osasto 5:lla sen sijaan toipuminen sujui hyvin. Siitä minulle jäi hyvä muisto.