Mies ja vaimo ovat aviopari. Avomies ja avovaimo avopari. Entäs puoliso? Mitä siitä voi päätellä? Miten kumppani määritellään?
On niin paljon erilaisia parisuhteita ja perhemalleja ja niille nimityksiä.
On niin paljon erilaisia parisuhteita ja perhemalleja ja niille nimityksiä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Mitä sitä kenenkään tarvitsee "määritellä" ?
Se on niitten asia, jotka yhdessä ovat. He ovat "määritelleet",
että haluavat olla yhdessä.
"Puoliso" on hyvä sana, kun ei halua sanoa, onko kyseessä mies vai nainen, avo vai avio.
Pekka Haavisto sanoo Antoniota puolisokseen.
Entä Tynkkynen kun antoi lehdelle haastattelun " haluan perustaa perheen rakkaani kanssa, en muista halusiko saada lapsia hänen kanssaa "
Nyt onkin tapana julkkisten sanoa vain RAKAS, kun ne parit vaihtuu koko ajan eikä se sitoutuminen ole pääasia. Stefan hehkuu onnea Instagramissa Sophia-rakkaansa kanssa ja huomenna hän on jo ex-rakas. Tuksu sai lapsen Paul-rakkaansa kanssa ja Paul on hyvin omistautuva isä.
Toimittaja ne jutut on kirjoittanut.
Antonio on menneen talven lumia jo. Uusi taitaa olla Jere nimeltään, kovasti Pekka on nuorien poikien perään, kai se on sitten "tiukempi" sekin?
Kuten me kaikki Suomalaiset tiedämme.
Suomi on ollut kristillinen valtio.
Pari-vuotta sitten Jumala joutui luovuttamaan Kirkkomme sille S-äijälle.
Saastanan Peekeleelle.
Jesse kertoi niin olevan hyvä.
Alkaa olla aika uudelle Kirkolle.
Kirkolle, joka on puhdas ja Kristillinen.
Täytyneekin häneltä hiaman tarkentaa.
Onko siis Harmagedon lähellä?
-
Puolisko, puolikas ei aikanaan ollut kaunista.
Ehkä ei ole vieläkään.
Puoliso on siis hyvää ja kaunista.
-
Aloitus kertoi pari sanantoa, jotka kuvaavat Kristillistä Miestä ja Naista.
Jotka olivat antaneet itsensä Kristillisen Kirkon suojiin.
Avioliiton, tai Kihlauksen muodossa.
-
Tänään paasataan joka-puolla Terapiasta.
Valitetaan että sitä ei anneta tarpeeksi.
Lapsillekaan.
Kai Terapia tarkoittaa nykyään Seksuaali-vammaisten Seksuaali-valistusta.
H.
Puoliso on minusta hyvä ilmaisu, ainakin olen sen itse omaksunut. Se on vähän enemmän kuin kumppani, joka viittaa höllempää sitoutumiseen.
Avopuoliso on minusta enempi juridinen, virallinen termi verottajaa ja muita viranomaisia varten..))
Itse vierastan tuota "rakas"- nimitystä, minusta se sana kuuluu intiimiin, kahdenkeskiseen käyttöön ei julkiseen uutisointiin..))
"Rakas" lähes tuntemattomille nettikavereille heitettynä kuulostaa imelältä vitsiltä. Amerikkalaiselta löysältä hapatukselta.
Oikeasti käytettynä Rakas on läheiseen kumppanuuteen kuuluva sana.
Naimisissa ollessani mieheni kutsui minua Emännäksi. Tykkäsin. Hän yritti kutsua emännäksi myös toista vaimoaan, tämä suuttui.
Tutuille kutsuin miestäni etunimellä, vieraille puhuessa miehekseni. Puoliso-sana ei oikein suuhuni sovi.
Tässä suhteessa, jossa asumme eri asunnossa, emmekä ole vihityt, kutsun niinikään kumppaniani miehekseni vieraammille, tutuille etunimeltä. Vain typerimmät oikaisevat miehekseni-sanan: ettehän te ole naimisissa. Jätän omaan arvoon.
Pyysin häntä kutsumaan minua Emännäksi, mutta hän kutsuu vieraammille naisystäväksi ja tutuille etunimeltä. Naisystävä parinkymmen vuoden päästä on minusta vähän niin ja näin, mutta kutsukoon.
Ei ihan juttuun kuulu, mutta aikanaan lapset päättivät että alkavat kutsua minua mutsiksi. Sanoin että kutsukaa vaikka vanhaksi saappaaksi, mutta äitinne olen silti. Päättivät kutsua äidiksi ja niin on edelleen.
Henkilön perheoikeudellinen asema, joka määrää hänen oikeutensa ja velvollisuutensa läheisiään ja jälkeläisiään kohtaan
Suomen siviilisäädyt ovat naimaton, naimisissa, rekisteröidyssä parisuhteessa, eronnut ja leski.
Siis jos on avioliitosta eronnut ja avoliitossa , on siviilisäädyltään eronnut.
Hyvä täsmennys, Ano 11.29. Avoliitto ei tosiaankaan ole siviilisääty.
Eli jos elää kumppanuussuhteessa, molemmat puoliskot eronneita heitä yhdessa parina kutsuttakoon eronneiksi, näinkö : )
Emäntä ja isäntä ovat hyviä nimiä, kuullostavat kyllä sillai "maahenkisiltä" vanhaan hyvään aikaan kuuluvilta.
Tai jos ne on karanneita.
Heh, Ano 12.01..)) Vaikeaksi menee eronneilla..))
Eräs julkkis katsoi, ettei hän ollut eronnut vaan erotettu, kun vaimo tahtoi eroa, hän ei...
yksinkertaista,,,,
itsestäänselvyys,,,
mun puoliso
on mun avio-mieheni
ja esm.
mun puoliso on mun avio-vaimoni
mitä vaikeutta on ilmasta oman puolison olemassa oloa,
ihmettelen vaan alotusta,,,,
Sain aloituksesta toisen käsityksen. Että miksikä kumppanukset kutsuvat toisiaan kun puhuvat heistä kolmannelle ihmiselle. En mitään juridiikkaa aviosäätyineen huomannut kysyttävän. Se Emäntä
Ja, että avopari toisin sanoen susipari.
Näitä avo eli susipareja on nykyään jo joka toinen pari. Ei ihme, että lapset ei enää tiedä kuka on minnkin äiti tai isä. Lapset tulee kouluun perjantaina isot kassit mukana on siis avo- tai avio
perheen vuoro pitää lapsi viikonloppu luonaan. Ei ihme, että lapsilla ja nuorilla on niin paljon käytös- ja mielenterveys häiriöitä. Vanhempien pitäisi sitoutua sen verran lapsiinsa, kun on niitä kerran hankkinut. Nykyavio- tai avoparit vaihtavat parejaan, kun ennen markkina miehet
hevosia. Ei siinnä kysytä lapsien mielipidettä, että mitäs tykkäät jos iskä vaihtaa uuteen äiskään
tai päin vastoin äiskä uuteen iskään.
Avioliitto on naisen ja miehen välinen ja tarkitettu pysyvää elämää yhdessä kunnes kuolema heidä erottaa. Nämä eronneet ja karanneet on aina uuden löytöksen jälkeen niin rakastuneita että eivät näe eivätkä kuule kunnes muutaman kuukauden jälkeen ollaan taas
lähtö ruudussa. Ei tälläiset ihmiset löydä rakkautta se on vain hetken huuma, joka haihtuu usvana uuteen aamuun. Avioparina voi kutsua toista joko mieheni tai vaimoni kauniita nimiä kumpikin.
Vanha-aatami vauhdissa : ))
Kun esim. aviopari eroaa 30. lapsille eletyn vuoden jälkeen ja löytävät uuden elämäntoverin he ehkä jos luoja myöten antaa elävät elämänsä yhdessä loppuun asti.
Minulla on mies, mutta en ole avioliitossa.
Hyvin kirjoitit, peukutan!
Pirre
Itä-suomessa kutsutaan aviomiestä usein ukoksi, ei ole halventava nimitys. Minäkin kutsuin elossa ollessaan, tai sitten etu-nimeltä.
Nyt minulla on kaveri.
liekko
Näin minäkin muistelen, että siellä oli nämä ukko ja akka nimitykset tavallisia, mutta taas rouva nimitys ei sopinut, koska talollisen vaimot oli aina emäntiä. Sekin oli tavallista että "miun ukkoin", tai "miun akkain" hieman lieventävinä sanontoina. Tietenkin etunimi usein riitti.
Kieltämättä nyt nämä avio- ja avoliitot ovat kovasti sekoittaneet nimityksiä puoleen, jos toiseenkin, mutta susipari nimitystä en ole kuullut aikoihin.
Ennen miehen kanssa vihkimättä elävää naista sanottiin myös leipäsudeksi.
Nykyisin naisellakin on yleensä omia tuloja, ei ole miehen armoilla ja muiden pilkattavana.
Voiko onanoida toista ilman tunteja tuntikausia
https://www.seiska.fi/Telkkari/Odottamaton-tilanne-BB-talossa-yllatti-seksia-Artun-kanssa-harrastaneen-Ellan-avautui
En koskaan lue linkkejä, opettele kirjoittamaan nätisti.
En koskaa lue nättejä opettele kirjoittamaan linkkejä
Jos nykyisen avioliittolain mukaan voi aviotua hento nainen rakkaan susikoiransa kannssa, niin he sitten ovat laillinen papin siunaama susipari!
Enä ei ole virallisesti au-äitejä eikä au-lapsia, puhumatta äpäriä. Lehtolapsia harvoin.
"Jos nykyisen avioliittolain mukaan "
Juuri näin nainen ja rakas susikoira on niin ihana susipari !
Se on sitten eri asia vihkiikö heidät kirkkko, vai vesisade vihkii ja koko kylä kuuluuttaa.
Nythän on kaikilla oikeus elää kun pellossa ei mitään rajoituksia.
Voi näitä aikoja !!
Ei ole tarvinnut muiden suhteista mitään päätellä, meitä on mies ja vaimo, etunimillä toisiamme puhuttelemme ja samoin toisistamme muille puhumme.
Akattelut, ukottelut ym. nimittelyt eivät ole olleet koskaan käytössä.
Minulla oli aviopuoliso, aviomies, mutta etunimellä minä häntä puhuttelin, lapset sanoivat isäksi, lapsenlapset papaksi.
Minä olin aviopuoliso, aviovaimo, aviomiehelleni, nyt olen leski. ja puhun edesmenneestä aviomiehestäni, puolisostani, kuinka sen nyt kulloinkin on tarpeen kuulijan korviin osua.
Avomies, avovaimo, ennen puhuttiin pelkästä susiparista!
Niitähän ne, juoksevat erimielisyyden tullen toisiaan karkuun ja usein niitä tapaa laumoina.
Eipähän saa susiparin karkuun jolkotteleva tai pois potkaistu osapuoli puolta toisen omistamasta asunnosta. Miksi pitäisi ostaa koko lehmä, kun voi ostaa vain maitopurkkeja.
Tarkkana pitää olla avioliitossakin ja tehdä avioehto, ettei toinen pyri hyötymään erossa toisen omaisuudesta.