selkä"vammaiset"

mulla on myös yliliikkuvuutta ja sen mukanaan tuomia ongelmia pitkältä ajalta.krampit ja nivellukot oli ongelma aikoinaan,ortonin kuntoutuksessa opin laukaisemaan lukon omin avuin ja pikkuhiljaa sinnitellen kuntosaliharjoittelu alkoi tuottaa tulosta.tuskaista oli.
kaikki keskikehon lihaksia vahvistavat liikkeet on tärkeitä,jos et tiedä miten pitäis treenata,pyydä omt-fysioterapeuttia tekemään sulle ohjelma ja neuvomaan mukaan salille.jos ei kuntosalia ole käytössä niin ehkä vesivoimistelua?

omt-fysioterapeutin kanssa kuntosalille,saat kirjalliset ohjeet ja neuvot.

kuulun myös selkä "vammaisiin" minulla on skolioosi ja sen takia olen puukosta saanut. rintaranka on ylhäältä lannerankaan asti oikaistu ja se on jäykistetty luuduttamalla ja tueksi on pistetty titaani tangot. Ja jotain nikamia on myös samalla kertaa tuolta alueelta korjattu. ortonissa olen selästäni käynyt.
missä sinut leikataan?

Mieheni leikattiin Ortonissa n. 10 vuotta sitten. Tehtiin monen nikaman luudutusleikkaus - en muista kuinka monen. Ongelmana oli ydinkanavan ahtautumat ja nikamansiirtymät.
Ennen leikkausta hän aloitti kuntosalillakäynnin ja sai oman ohjelman asiantuntevalta ohjaajalta. Mieheni "rääkkäsi" lihaksensa kovaan kuntoon. Leikkaus onnistui hyvin kuten toipuminenkin. Toipilasaikana hän käveli tosi paljon ja heti kun vain kynnelle kykeni, alkoi taas käydä kuntosalilla.
Elämä ei ole leikkauksesta huolimattakaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Välillä on ollut kipuja ja joskus hän on joutunut jopa hakemaan kipupiikkiäkin selkäänsä, mutta hänen omien sanojensa mukaan tilanne olisi varmasti paljon pahempi ellei hänen lihaksensa olisi hyvässä kunnossa. "Hyvät lihakset tukevat huonoa rankaa". Hän on myös huomannut että usein kivutkin jäävät kuntosalille. Jotain tekemistä adrenaliinin kanssa.....

Luulisin siis että kuntosali, pyöräily ja kävely ovat sairaalle selälle parasta liikuntaa, ei ehkä mikään pomppiminen.

leikkauksen jälkeen tarvitset ohjausta lannerangan oikeassa käytössä, että et taivuttelisi leikkauksen jälkeen ylempää nikamaväliä yliliikkuvaksi, jolloin se alkaisi oirehtimaan, ja muutenkin lihasten vahvistamisen oikea oppiminen on sinulle tärkeää, eli siis sinne fysioterapiaan...

Hei!
Sä oot varmaan jo ehkä ollu leikkauksessa.
Otit kuitenkin esiin tärkeän aiheen.
Lihaskunto huono ei leikkauksessa hyvä.
Mutta se nyt sitten on se mikä on.

Mun yliliikkuvat, liukuneet lannnnikamat ei oo koskaan tykänneet juoksusta ja hypyt multa jopa jumppari kielsi jossain vaiheessa.
Mitään suureleistä en ole sinänsä koskaan hakenutkaan, pieni on ollu aina kaunista mun mieleen.

Siis kotijumpat, jooga joskus, vatsatanssi tyttösenä ja venyttelyt. Jättipallojumppa oli aikansa hyvä, mutta kipujen voimakkaassa vaiheessa jäin muusta ryhmästä jälkeen.
Pyöräily on turvallinen ja uinti.
Juoksemisesta en oo ikkään tykänny, mutta
rullaluistelisin jos nilkat antais myöden.
Kipu niissä ei anna katuluistella. Talvella kyllä hankin yli 10 vuoden jälkeen luistimet ja lapseni kanssa kävin jäällä. Hyvää liikuntaa, siis nauttii kun pääsee välillä edes jossain lajissa vähän kovempaa kuin kävellen. Hiihto, tavallinen vanhanaikainen murtomaahiihto itselle sopivalla vauhdilla on ollu mieluista kans.

Tuo vatsatanssi harmittaa. Se oli nuoruuden harrastus, mutta selkävaivojen pahentuen, kun kokeilin sitä us. vuoden tauon jälkeen, ei hyvä.
Taaksetaivutus ollut huono ja nyt jäykistetyllä selällä varmaan entistäkin pahempi.

Korttipakka menee uusiksi. Olen taas kuunteluoppilaana sairaslomani jälkeen ja opettelen sormen verran kerrallaan, mitä selkä antaa tehdä. Ryhtiä!

Iloista liikuntaa!
Hyvää kesää!
Terv. hissu