« : syyskuu 17, 2003, 11:30:30 am »
Kaikki alkoi kun istuin töissä pöytäni vieressä ja muistin luvanneeni soittaa yhden tärkeän asian. Hain hänen numeronsa ja soitin siihen. Mies vastasi puhelimeen "Haloo". Sanoin kohteliaasti, "Hei, täällä on Matti Meikäläinen, saisinko Petri Simolalle?". Mutta mies löi luurin korvaani!
En uskonut, että kukaan voisi olla niin töykeä. Selvitin Petrin oikean numeron ja soitin hänelle. Yhtiömme puhelinluettelossa hänen kaksi viimeistä numeroa olivat väärinpäin. Kun lopetin puhelun Petrin kanssa, huomasin tuon väärän numeron olevan vielä auki koneellani. Päätin soittaa hänelle uudestaan. Kun tuo sama mies vastasi uudestaan, huusin hänelle "Vitun persreikä!" ja löin luurin korvaan.
Laitoin hänen numeronsa henkilökohtaiseen puhelinmuistiooni nimellä Persreikä. Pari kertaa kuussa, kun jouduin maksamaan laskuja tai oli muuten vain huono päivä, niin soitin hänelle. Aina kun hän vastasi, niin huusin hänelle "Vitun persreikä!" ja löin luurin korvaan. Se sai minut aina paremmalle tuulelle.
Myöhemmin samana vuonna puhelinyhtiöt toivat lankapuhelimiinkin soittajan numeron näytän. Se oli iso pettymys minulle, koska joutuisin luultavasti lopettamaan soittelun Persreiälle. Kunnes sain idean. Soitin taas hänelle..
"Haloo"
"Hei, olen puhelinyhtiösi myyntipuolelta ja soitin kysyäkseni oletko tutustunut uusiin palveluihimme"
"En" - ja hän löi taas luurin korvaani.
Soitin samantien takaisin hänelle ja huusin "Et tietenkään, koska olet persreikä!".
Olin menossa kauppaan ja huomasin vanhan naisen olevan juuri lähdössä aivan oven vierestä. Jäin odottamaan häntä, mutta hänen lähtö tuntui kestävän ikuisuuden. Luulin, jo ettei hän olekaan lähdössä, mutta lopulta hän peruutti pois ruudusta. Hän peruutti suuntaani ja jouduin itsekin peruuttamaan hieman kauemmas, että hän mahtui. Samalla musta Mersu tuli toisesta suunnasta ja kurvasi ruutuun. Soitin torvea ja huusin, "Hei, minä olin tässä ensin!". Mies nousi autosta ja käveli kauppaan, eikä ollut huomaavinaankaan minua. Kirosin mielessäni kaikki mustalaiset alimpaan
helvettiin...ja mietin miten paljon persreikiä maailmassa onkaan. Sitten huomasin Mersun ikkunassa Myydään-lapun ja otin hänen numeronsa talteen.
Parin päivän päästä, kun olin juuri soittanut Persreiälle huutaakseni "Vitun persreikä!" (mikä on nykyään todella helppoa, koska laitoin hänen numeronsa pikavalintaan), huomasin Mersukuskin numeron taskussani. Päätin soittaa hänellekin.
"Haloo"
"Oliko sulla se musta Mersu myynnissä?"
"Joo"
"Voiko sitä tulla katsomaan johonkin"
"Joo, mun osote on ***, keltainen talo ja auto on pihalla"
"Mikä olisi hyvä aika tulla katsomaan autoa?"
"Olen kotona iltaisin viiden jälkeen"
"Voinko vielä sanoa jotain?"
"Joo"
"Vitun persreikä mustalainen!" - ja löin hänelle luurin korvaan.
Lisäsin myös hänen numeronsa pikavalintaan. Täytyy sanoa, että hetken aikaa asiat tuntuivat menevän todella hyvin. Aina kun minulla oli ongelma tai paha päivä, minulla oli kaksi persreikää, mihin voin purkaa sen.
Mutta muutaman kuukauden päästä persrei'ille soittelu ei enää tuntunut yhtä nautinnolliselta kuin aiemmin. Mietin asiaa pitkään ja hartaasti ja keksin ratkaisun. Soitin ensin Persreiälle.
"Haloo"
"Vitun persreikä!" - mutta en katkaissut puhelua
...hetken päästä persreika kysyi
"Oletko vielä siellä?"
"Joo"
"Lopeta tämä soittelu!"
"Laita mut lopettamaan"
"Missä asut?"
"*** (mannen osoite), keltainen talo ja pihalla musta Mersu"
"Tulen sinne heti, aloita rukoilemaan!"
"Ihan niin kuin pelkäisin, vitun persreikä!" - ja löin luurin korvaan
Sitten soitin mannelle
"Haloo"
"Moi, vitun persreikä mustalainen"
"Jos joskus saan selville kuka olet...!"
"Niin mitä?"
"Hakkaan sut"
"Sehän sopii, tulen käymään samantien, vitun persreikä mustalainen" - ja löin luurin korvaan
Sitten soitin poliisille. Kerroin heille asuvani *** (mannen osoite) ja aikovani tappaa homorakastajani heti kun hän tulee kotiin. Sitten soitin pari puhelua television ja iltapäivälehtien uutistoimittajille ja kerroin heille ammuskelusta osoitteessa ***.
Sen jälkeen ajoin itse äkkiä mannen talon lähelle katsomaan tapahtumia. Ai että sitä nautintoa, kun tulin paikalle niin molemmat persreiät tappelivat tosissaan pihalla kolmen poliisiauton edessä ja paikalla oli kaksi televisiokameraa ja useita lehtimiehiä. Tämä oli kyllä elämäni nautinnollisin hetki!
Lukemasi tarina on tosi - vain nimet on muutettu.
Kaikki alkoi kun istuin töissä pöytäni vieressä ja muistin luvanneeni soittaa yhden tärkeän asian. Hain hänen numeronsa ja soitin siihen. Mies vastasi puhelimeen "Haloo". Sanoin kohteliaasti, "Hei, täällä on Matti Meikäläinen, saisinko Petri Simolalle?". Mutta mies löi luurin korvaani!
En uskonut, että kukaan voisi olla niin töykeä. Selvitin Petrin oikean numeron ja soitin hänelle. Yhtiömme puhelinluettelossa hänen kaksi viimeistä numeroa olivat väärinpäin. Kun lopetin puhelun Petrin kanssa, huomasin tuon väärän numeron olevan vielä auki koneellani. Päätin soittaa hänelle uudestaan. Kun tuo sama mies vastasi uudestaan, huusin hänelle "Vitun persreikä!" ja löin luurin korvaan.
Laitoin hänen numeronsa henkilökohtaiseen puhelinmuistiooni nimellä Persreikä. Pari kertaa kuussa, kun jouduin maksamaan laskuja tai oli muuten vain huono päivä, niin soitin hänelle. Aina kun hän vastasi, niin huusin hänelle "Vitun persreikä!" ja löin luurin korvaan. Se sai minut aina paremmalle tuulelle.
Myöhemmin samana vuonna puhelinyhtiöt toivat lankapuhelimiinkin soittajan numeron näytän. Se oli iso pettymys minulle, koska joutuisin luultavasti lopettamaan soittelun Persreiälle. Kunnes sain idean. Soitin taas hänelle..
"Haloo"
"Hei, olen puhelinyhtiösi myyntipuolelta ja soitin kysyäkseni oletko tutustunut uusiin palveluihimme"
"En" - ja hän löi taas luurin korvaani.
Soitin samantien takaisin hänelle ja huusin "Et tietenkään, koska olet persreikä!".
Olin menossa kauppaan ja huomasin vanhan naisen olevan juuri lähdössä aivan oven vierestä. Jäin odottamaan häntä, mutta hänen lähtö tuntui kestävän ikuisuuden. Luulin, jo ettei hän olekaan lähdössä, mutta lopulta hän peruutti pois ruudusta. Hän peruutti suuntaani ja jouduin itsekin peruuttamaan hieman kauemmas, että hän mahtui. Samalla musta Mersu tuli toisesta suunnasta ja kurvasi ruutuun. Soitin torvea ja huusin, "Hei, minä olin tässä ensin!". Mies nousi autosta ja käveli kauppaan, eikä ollut huomaavinaankaan minua. Kirosin mielessäni kaikki mustalaiset alimpaan
helvettiin...ja mietin miten paljon persreikiä maailmassa onkaan. Sitten huomasin Mersun ikkunassa Myydään-lapun ja otin hänen numeronsa talteen.
Parin päivän päästä, kun olin juuri soittanut Persreiälle huutaakseni "Vitun persreikä!" (mikä on nykyään todella helppoa, koska laitoin hänen numeronsa pikavalintaan), huomasin Mersukuskin numeron taskussani. Päätin soittaa hänellekin.
"Haloo"
"Oliko sulla se musta Mersu myynnissä?"
"Joo"
"Voiko sitä tulla katsomaan johonkin"
"Joo, mun osote on ***, keltainen talo ja auto on pihalla"
"Mikä olisi hyvä aika tulla katsomaan autoa?"
"Olen kotona iltaisin viiden jälkeen"
"Voinko vielä sanoa jotain?"
"Joo"
"Vitun persreikä mustalainen!" - ja löin hänelle luurin korvaan.
Lisäsin myös hänen numeronsa pikavalintaan. Täytyy sanoa, että hetken aikaa asiat tuntuivat menevän todella hyvin. Aina kun minulla oli ongelma tai paha päivä, minulla oli kaksi persreikää, mihin voin purkaa sen.
Mutta muutaman kuukauden päästä persrei'ille soittelu ei enää tuntunut yhtä nautinnolliselta kuin aiemmin. Mietin asiaa pitkään ja hartaasti ja keksin ratkaisun. Soitin ensin Persreiälle.
"Haloo"
"Vitun persreikä!" - mutta en katkaissut puhelua
...hetken päästä persreika kysyi
"Oletko vielä siellä?"
"Joo"
"Lopeta tämä soittelu!"
"Laita mut lopettamaan"
"Missä asut?"
"*** (mannen osoite), keltainen talo ja pihalla musta Mersu"
"Tulen sinne heti, aloita rukoilemaan!"
"Ihan niin kuin pelkäisin, vitun persreikä!" - ja löin luurin korvaan
Sitten soitin mannelle
"Haloo"
"Moi, vitun persreikä mustalainen"
"Jos joskus saan selville kuka olet...!"
"Niin mitä?"
"Hakkaan sut"
"Sehän sopii, tulen käymään samantien, vitun persreikä mustalainen" - ja löin luurin korvaan
Sitten soitin poliisille. Kerroin heille asuvani *** (mannen osoite) ja aikovani tappaa homorakastajani heti kun hän tulee kotiin. Sitten soitin pari puhelua television ja iltapäivälehtien uutistoimittajille ja kerroin heille ammuskelusta osoitteessa ***.
Sen jälkeen ajoin itse äkkiä mannen talon lähelle katsomaan tapahtumia. Ai että sitä nautintoa, kun tulin paikalle niin molemmat persreiät tappelivat tosissaan pihalla kolmen poliisiauton edessä ja paikalla oli kaksi televisiokameraa ja useita lehtimiehiä. Tämä oli kyllä elämäni nautinnollisin hetki!
Lukemasi tarina on tosi - vain nimet on muutettu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kumpi olisit mielummin mustalainen vai perseenreikä? Eivätpä ne kai paljoa eroa toisistaan joten olisin perseenrako jotta säilyttäisin kunniani.
Valitettavaa se on että meidän aikuisten joukossa on tälläisiä lapsen tasolla olevia "aikuisia". Minulla ainakin meni tuo pilapuheluiden soittelu vaihe ohi 9-vuotiaanaa...
Tuskinpa edes totta koko kirjoitus. No ei varmana ole!
Terveisin Reissumies
Sinä olet reissumies ikävä ihminen. Tai sitten sinulla ei ole huumorintajua ollenkaan. Täällä aina vähättelet valkolaisia ja kehut mustalaisia.
Sitten kun tulee kevennystarina missä esiintyy mustalainen niin heti ollaan tyyliin.."tosi lapsellista hei" "itse en ymmärrä tuollaista.."
Mitä väliä sillä on onko tuollainen tarina totta vai ei..joskus täytyy osata ottaa asiat huumorin kannalta ja nauraa itselle.
Voi voi voi voi! Joku näköjään on vielä siinä elämänvaiheessa jossa persereikä-sana on niin hauska että meinaa nauruun kuolla. Voi voi voi voi!
Terveisin Reissumies
ei kaikilla ole helppoa, niin parempi jättää tuollaset omaa rauhaasa
NAURAAA.ON SE REISSUMIES VARMAAN AIVAN TOTTA TOI KERTOMUS, KAVERIHAN "TYLY TARINA" ON MIELISAIRAS (VAINOHULLU). VARMAA PARASTA AIKAA KUMISEINÄ-OSASTOLLA.....NAURAAAA
tiijätkö minäkin oon tehnyt valkolaisille pila puheluita mikä oli tosi helppoa kun teillä on niin hullut sukunimet esim soitin hirvikalliolle ja kysyin onko hirvikalliola ja he sanoivat kyllä sanoin ampukaa ihmeessä alas se. nauraaaa tosin olin sillon 9 vuotias ja sinä aikuisena miehenä teet tuomosta oletko aivoinva??? tosilapsellinen.
Tota joo ja sun ikäs oli? Sää et selvästikkää oo kasvanu vielä lapsen housuista aikuisuutee mutta sait mut kumminki nauramaa tolla typerällä tarinallas mutta muista isäntä hyvä että pilkka voi käyvä omaa nilkaas joskus mutta jatkoja sun synkkään elämääs
Siis ihan tosissasiko uneksit moisesta? Wau!!!! Ja ihan vielä homorakkaasta, no tule toki ulos kaapistasi ja etsi kultipuppeli itsellesi, niin ei noin kovin tarvitse vaahdota. Rakkaus auttaa moneen vaivaan. Aurinkoista kevättä kaikille naamaan ja reikiin katsomatta. =)