Kuuluuko masennukseen ilkeily toisille? Todella ilkeitä kommentteja laukova kaveri ärsyttää. Normaaleissa keskustelussa välillä heittäytyy ilkeäksi ja v-mäiseksi, saattaa selän takanakin haukkua kavereitaan jostain. Mutta jos häntä kohtaan ollaan samanlaisia niin hakee sääliä masennuksellaan ja heittää marttyyrimäisesti kaiken sen syyksi, ettei tarkottanut. Tuntuu että hakee huomiota masennuksellaan. Voiko kaiken huonon käytöksen heittää masennuksen syyksi missä kulkee raja? Vai kertooko tämä että masennus on todella vaikeaa tällä henkilöllä? Koska olen tavannut masentuneita jotka ulospäin vaikuttavat todella normaaleilta.
Kuuluuko masennukseen ilkeys
Anonyymi
204053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Masentunut saattaa olla huonolla tuulella senkin takia että häntä harmittaa, ottaa päähän olla masentunut.
Ehkä harmittaa sekin jos kavereilla menee paremmin kuin hänellä.
Eihän ilkeä ihminen ikinä ole parasta seuraa mutta masennuskauden jälkeen saattaa tilanne olla taas aivan erilainen.
Ja ainahan kaverin kanssa voi ottaa asiat puheeksi, jutella siitä mikä hänen käytöksessään ärsyttää ja voisiko asialle tehdä jotain että kaikilla olisi kivempi olla.
Hänhän saattaa vaikka kokea ettei tule tarpeeksi huomioiduksi kaveriporukassa.
Joka se taas varmaan johtuu osittain hänen käytöksestään ettei muut niin paljon huomioi häntä.
Puhuminen olisi se paras vaihtoehto.
Jotkut psyykelääkitykset voi tehdä ihmisestä aggressiivisen tai ärsyyntyneen. Käsittääkseni noi ei kuitenkaan yleisimpiä haittavaikutuksia ole.
Itse koen että olin masentuneena todella ilkeä välillä muille. En oikein edes tiedä miksi.
Voisiko olla kyse sellaisesta tiedostamattomasta käytöksestä, että masentunut "testaa" ystävyyden laatua. Ikään kuin hukkuvan oljenkorsi, että olemme ystäviä, kun kestätä tämän jne.
Sehän tie johtaa epäonnistumiseen, pisteeseen missä auttaja ei pysty enää toimittamaan sitä mitä vaaditaan.
Jos kyse olisi tämän tyylisestä, niin ainoa neuvo mitä siihen voi sanoa, on se että lupaa kyllä auttaa ihmistä, mutta tekee selväksi, että ei siedä v-mäisyyttä
Kyllä masennuksen kuvaan kuuluu hyvin usein ns. ilkeys ja negatiivisuus.
Masentunut ei kykene näkemään missään mitään hyvää, negatiiviset ajatukset valtaavat mielen. Hänellä itselläänkään ei ole hyvä olla eikä ilkeys paranna hänen oloaan, päin vastoin. Syyllisyyden tunne joka masennuksessa on yleinen, saattaa jopa syventyä kun tajuaa oman negatiivisen käytöksensä, ja lisätä negatiivisuutta. Ihminen alkaa nähdä itsensä vieläkin kelvottomampana ja huonompana.
Masentuneen ihmisen kanssa eläminen on erittäin haastavaa ja läheinenkin tarvitsee tukea. Olisi myös tärkeää saada masentunut tajuamaan tilansa ja ottamaan apua vastaan.
Aika järkyttävää aikaa elämme. Ihmiset oikeasti uskovat masennuksen olevan sairaus. Ja että siihen kuuluu ilkeily jonkinlaisena "oireena".
Ilkeys on itse valittu asenne. Se voi olla myös ymmärrettävä reaktio muiden ihmisten omaan käytökseen. Se voi olla omien turhautumien purkua. Ilkeilyn motiivi voi olla mitä tahansa. Varmaa on se, että ilkeily ei ole sairauden oire. Mikään itse valittu käyttäytyminen ei voi olla sairauden oireilua.
Kun ihmisen on paha olla niin hän ei aina itse valitse asennettaan eikä käytöstään.
Johan lapsetkin " oireilevat " jos kokevat jotain ikävää joka ei tunnu hyvältä tai aiheuttaa pahan mielen. Eikä heidänkään tarvitse olla mitenkään sairaita.
Oireilun ei ole pakko aina liittyä johonkin sairauteen, voisit sinäkin ajatella vähän laajemmin näitä juttuja.
Ainahan käytös muuttuu sen mukaan mitä ajattelemme ja mitä tunnemme missäkin tilanteessa.
Eikä siihen tarvitse olla välttämättä sairas.
Sinunlaistesi ajattelutavan ja asenteiden takia , sinä mukaanlukien, ihmiset eivät ymmärrä näitä psyykkisiä asioita ja mielen mutkia jos ei ole omaa kokemusta tai lähipiirissä jollain ollut jotain mielenterveyden ongelmia.
Toteamukseen että masennus ei ole sairaus ei sisälly väitettä etteikö masennusta ole olemassa.
Toteamukseen että ilkeily on itse valittua käytöstä eikä se ole sairauden oire ei sisälly väitettä etteikö ilkeilynkin taustalla voi olla ymmärrettäviä syitä.
En koe että masentunutta oltaisiin mitenkään loukattu tai mitään muuta pahaa tehty. Kaikki ovat pyrkineet olemaan tukena niin että mahdollisimman normaalisti käyttäydytty niinkuin aina ennenkin kun vietetään aikaa masentuneen kanssa. Ilkeily tulee välillä ihan puskista ja ilmapiiri muuttuu vaivaantuneeksi ja kun meillä kaikilla muillakin on tunteet niin ei se mukavaa ole. Tämmöisissä tilanteissa masennukseen vetoaminen tuntuu vain verukkeelta ja tuntuu turhauttavalta aina hyväksyä huonoa käytöstä.
Jospa ne kaikki lääkärit ja psykiatrit tietää paremmin kuin sinä..
Lääkäreillä on monenlaisia näkemyksiä näistä asioista. Psykiatri Thomas Szasz oli lääkäri, psykiatri ja emeritusprofessori, taatusti tiesi mistä puhui. Hän oli yksi maailman johtavimmista psykiatrian vastaisista lääkäreistä vaikka oli itse psykiatri. Kuuntelepas Youtubesta hänen haastatteluitaan ja lue kirjallisuutta jota hän on kirjoittanut. Automaattimoderaattori poistaa linkitykset joten en linkitä tähän mutta asiasta on helppo etsiä itse tietoa.
Tässä yksi linkki moderaattorille pureskeltavaksi:
https://www.kaypahoito.fi/nak08233
Miten tuo liittyy keskustelun aiheeseen?
Ei ihme että maailma on niin paha paikka elää. Sinunkaltaisesi ihmiset tekevät siitä kestämättömän ja helvetillisen hyvin monelle.
En ala arvailla mikä sinua kaivaa ja millä tavalla olet haavoittunut, sillä sitähän tuo on. Ei tasapainoinen ihminen tunne tarvetta olla pirullinen ja lyödä jo lyötyä. Jotain onnea ja lievitystä omaan oloosi tuolla haet.
Nykyään kun on niin helppo hyökätä netin kautta kasvottomana ja nimettömänä nämä kieroutuneet tyypit päivystävät ja iskevät missä näkevät helpon ja hyvän uhrin. Ei ole tervettä tuokaan, kaikkea muuta. Ihminen joka ei kykene tuntemaan myötätuntoa on jollakin tavalla vialla. En usko että sinullkaan on hyvä olla itsesi kanssa.
Jos epäilet kommenttini olevan piruilua ja minun olevan tasapainoton henkisesti, sinunhan pitäisi oman logiikkasi mukaan ymmärtää minua. Ilkeily on käsityksesi mukaan sairauden oireilua, eikä itse valittua käytöstä joten et voi loukkaantua.
Jaa enpä tiedä vastasitko minulle vai aloittajalle...
Sama tyyppi tuottaa jokainen on vastuussa itsestään kommentin muutenkin joka tapauksessa, eikä sellaisilla ole juurikaan yhteistä terveyden kanssa.
Kannattasi selventää ilmaisua. Jotakin epäsopivaa lääkettä veressä? Vai ei mitään muttatarve olisi?
Itselläni oli masennuksesta kärsivä ystävä hän teki mitä vaan saadakseen huomiota ja varsinkin humalassa tämä ihminen loukkaa ja haukkuu on todella ilkeä pistin välit poikki koska en vaan jaksa minä yritän ymmärtää ihmistä mut mulle riitti teinkö oikein?
Tämä aloitus on malliesimerkki medikalisaatiosta. Aivan kuin olisi olemassa jokin bakteeri-infektion kaltainen "masennussairaus", joka ohjailee ihmistä ja tekee hänet mm. "ilkeäksi". Tosiasiassa masennus ja masentunut mieliala (alakuloinen, surullinen, tuskainen, toivoton, jaksamaton) mieliala on inhimillinen olotila, joka on seurausta ihmiselle tapahtuneista asioista ihmissuhteissa ja muussa elämässä. Siihen kuuluu fyysisiäkin ilmenemismuotoja kuten tunnetiloihin aina kuuluu, esimerkiksi väsymystä, lamaantuneisuutta ja vireyden vaihtelua, toisinaan somaattisia kipujakin. Kaikki mitä masennuksessa koetaan on täysin luonnollista, se kuuluu ihmiselämään eikä sitä ole syytä kutsua sairaudeksi. Elämä sattuu, joskus.
Jos ajatellaan että masennus on sairaus, ainoa ratkaisu saada tilanteeseen apua on kääntyä lääkärin tai muun "asiantuntijan" puoleen, joka määrää rohdot eli lääkkeen, terapian tai muuta. Tämä toimintamalli on tuhoisa masentuneelle ihmiselle ja hänen lähiympäristölleenkin, koska se vie häneltä itseltään subjektiuden, siis häntä ei nähdä toimivana ja tavoitteellisena ihmisenä.
Masentuneenakin ihminen on aktiivinen ja tavoitteellinen olento. Hänestä itsestään saattaa tuntua että hänellä ei ole mitään toiveita eikä tavoitteita, ja että hän ei mahda millekään mitään. Tämä on psyyken suojautumiskeino vastoinkäymisissä ja umpikujaksi koetussa tilanteessa. Jos näin kokevalle ihmiselle tullaan tarjoamaan diagnoosia ja sairaanroolia se pahentaa asiaa.
"Kuuluuko masennukseen ilkeys?" Huoh... Ilkeys kuuluu ihmisen käyttäytymisrepertuaariin, kaikkien kohdalla, ja toteutuu useimpien kohdalla joskus. Ihminen saattaa olla tai hänet saatetaan kokea ilkeänä monesta syystä. Aloittaja voisi miettiä, milloin ja missä tilanteessa hän itse mahdollisesti on joskus ollut ilkeä jotakuta kohtaan tai tuntenut vetoa sellaiseen. Jos hän ei tunnista itsessään mitään ilkeyteen viittaavaa koskaan olleen, hän voi muistella mitä muut, ilkeyttä itsessään joskus havainneet ovat asiasta kertoneet. Lisää vinkkiä ilkeydestä, siihen johtavista syistä ja keinoista vaikuttaa niin etteivät ihmiset olisi niin ilkeitä toisilleen voi saada esimerkiksi psykologisesta kirjallisuudesta ja taiteesta kuten kirjoista ja elokuvista, esimerkkinä mainitakseni.
Se, ettei masennus ole sairaus, ei tarkoita etteikö siihen voisi halutessaan hakea asiantuntija-apua. Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä määrittelee masennuksen sairaudeksi, joten sieltä ei yleisesti ottaen ole saatavissa sellaista kokonaisvaltaista tukea mitä masentunut tarvitsee. Apua voi saada esimerkiksi sellaisilta terveydenhuoltojärjestelmän puitteissa toimivilta psykoterapeuteilta, joiden ajattelutapa ja koulutuksen lähtökohdat eivät ole medikaaliset. On myös lääkäreitä ja psykiatreja, jotka pyrkivät tukemaan potilaana olevaa humaanisti ja kokonaisvaltaisesti siitä huolimatta, että heidän asemansa ja työtehtävänsä edellyttävät mm. diagnosointia ja Käypä hoito-suositusten noudattamista esim. lääkityksen suhteen.