Joskus puheissa kuulee sanottavan, että uskovainen ei saa esimerkiksi juoda alkoholia. Onko usko sitä, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä? Onko pelastus riippuvainen siitä, mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä?
Paavali käsittelee näitä kysymyksiä roomalaiskirjeessä laajasti ja syvällisesti. Paavali kuvaa kristityn elämää vapautena lain ja synnin orjuudesta. Uskovaisen elämä on vaeltamista Kristuksessa, hänen omanaan.
Kukaan ei voi omilla teoillaan ansaita pelastusta. Perisynnin turmelema ihminen on kyvytön elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Jokainen ihminen rikkoo Jumalan tahtoa vastaan ajatuksin, sanoin ja teoin.
Siksi kristityn vapaus ei ole lain alla kulkemista, yritystä täyttää Jumalan lakia. Laki ei kuulu kristitylle. Elämä Kristuksessa on uskoa ja luottamista siihen, että Jeesus on täyttänyt Jumalan vaativan lain puolestamme. Jumala armahtaa uskovaiset Kristuksen sovitustyön ansiosta. Tämän armon saa omakseen uskon kautta.
Roomalaiskirjeessä Paavali kysyy: “Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi?” Ja vastaa: “Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?” (Room. 6:1–2.) Jumalan lapsi on vapaa synnin orjuudesta.
Jokainen lapsi syntyy tänne maailmaan Jumalan lapsena, Kristuksen sovitustyöstä osallisena. Kristityt tahtovat tuoda pienet lapset kastettaviksi Jeesuksen käskyn mukaisena. Kasteessa lapsi saatetaan Jumalan armoliittoon. Kasteen liitossa eläminen on jokapäiväistä kilvoittelua, kuolemista pois synnistä.
Uskovaisen vaellus on Jumalan armon varassa elämistä. Armo opettaa hylkäämään synnin. Jumalan armoliitossa pysymiseen kuuluu taistelu syntiä vastaan. Tuohon kamppailuun ei kenestäkään ole oman ihmisyyden puolesta. Tämän Pietari sai kokea ensimmäisen pitkäperjantain aamuna vannottuaan olemaan hylkäämättä Mestariaan.
Uskon taistelua syntiä vastaan käydään Jumalan voimilla ja hänen lahjoittamillaan sota-aseilla. Syntien anteeksiantamuksen armoevankeliumi vahvistaa taistelussa haavoille lyötyä. Tuolla evankeliumilla on myös ihmisjärjelle käsittämätön voima virvoittaa taistelussa kuollut takaisin elämään, nostaa epäuskoon joutunut Jumalan lapseksi.
Elämä Kristuksessa on myös elävää yhteyttä Jumalan seurakuntaan. Seurakunta on Kristuksen ruumis maan päällä. Kristus on löydettävissä vain Jumalan seurakunnan keskeltä, Jumalan lasten joukosta.
Kutsua Jumalan valtakuntaan julistetaan kaikille. Saarna syntien sovituksesta Jeesuksen nimessä ja veressä kaikuu yhä vahvistavana ja kutsuvana. Jumalan valtakunnan työ on sovituksen sanan julistamista.
Jumalan valtakunnan työtä tehdään erilaisissa toimintamuodoissa. Siihen työhön on jokainen uskovainen kutsuttu. Kalleinta Jumalan valtakunnan työtä tehdään kodeissa, kun siellä julistetaan syntien anteeksiantamuksen ilosanomaa.
Tulevaisuudessa on hetki, jolloin kaikki Jumalan lapset kootaan taivaaseen. Silloin uskoa ja kilvoittelua ei tarvita. Synnin, kipujen ja kärsimyksen ruumis on vaihtunut ylösnousseen Kristuksen kaltaiseen täydelliseen ruumiiseen. Siellä ilo, rauha ja riemu on täydellistä. Siksi kannattaa uskoa, vielä tänäänkin.
Sampo Sandell
Paavali käsittelee näitä kysymyksiä roomalaiskirjeessä laajasti ja syvällisesti. Paavali kuvaa kristityn elämää vapautena lain ja synnin orjuudesta. Uskovaisen elämä on vaeltamista Kristuksessa, hänen omanaan.
Kukaan ei voi omilla teoillaan ansaita pelastusta. Perisynnin turmelema ihminen on kyvytön elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Jokainen ihminen rikkoo Jumalan tahtoa vastaan ajatuksin, sanoin ja teoin.
Siksi kristityn vapaus ei ole lain alla kulkemista, yritystä täyttää Jumalan lakia. Laki ei kuulu kristitylle. Elämä Kristuksessa on uskoa ja luottamista siihen, että Jeesus on täyttänyt Jumalan vaativan lain puolestamme. Jumala armahtaa uskovaiset Kristuksen sovitustyön ansiosta. Tämän armon saa omakseen uskon kautta.
Roomalaiskirjeessä Paavali kysyy: “Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi?” Ja vastaa: “Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?” (Room. 6:1–2.) Jumalan lapsi on vapaa synnin orjuudesta.
Jokainen lapsi syntyy tänne maailmaan Jumalan lapsena, Kristuksen sovitustyöstä osallisena. Kristityt tahtovat tuoda pienet lapset kastettaviksi Jeesuksen käskyn mukaisena. Kasteessa lapsi saatetaan Jumalan armoliittoon. Kasteen liitossa eläminen on jokapäiväistä kilvoittelua, kuolemista pois synnistä.
Uskovaisen vaellus on Jumalan armon varassa elämistä. Armo opettaa hylkäämään synnin. Jumalan armoliitossa pysymiseen kuuluu taistelu syntiä vastaan. Tuohon kamppailuun ei kenestäkään ole oman ihmisyyden puolesta. Tämän Pietari sai kokea ensimmäisen pitkäperjantain aamuna vannottuaan olemaan hylkäämättä Mestariaan.
Uskon taistelua syntiä vastaan käydään Jumalan voimilla ja hänen lahjoittamillaan sota-aseilla. Syntien anteeksiantamuksen armoevankeliumi vahvistaa taistelussa haavoille lyötyä. Tuolla evankeliumilla on myös ihmisjärjelle käsittämätön voima virvoittaa taistelussa kuollut takaisin elämään, nostaa epäuskoon joutunut Jumalan lapseksi.
Elämä Kristuksessa on myös elävää yhteyttä Jumalan seurakuntaan. Seurakunta on Kristuksen ruumis maan päällä. Kristus on löydettävissä vain Jumalan seurakunnan keskeltä, Jumalan lasten joukosta.
Kutsua Jumalan valtakuntaan julistetaan kaikille. Saarna syntien sovituksesta Jeesuksen nimessä ja veressä kaikuu yhä vahvistavana ja kutsuvana. Jumalan valtakunnan työ on sovituksen sanan julistamista.
Jumalan valtakunnan työtä tehdään erilaisissa toimintamuodoissa. Siihen työhön on jokainen uskovainen kutsuttu. Kalleinta Jumalan valtakunnan työtä tehdään kodeissa, kun siellä julistetaan syntien anteeksiantamuksen ilosanomaa.
Tulevaisuudessa on hetki, jolloin kaikki Jumalan lapset kootaan taivaaseen. Silloin uskoa ja kilvoittelua ei tarvita. Synnin, kipujen ja kärsimyksen ruumis on vaihtunut ylösnousseen Kristuksen kaltaiseen täydelliseen ruumiiseen. Siellä ilo, rauha ja riemu on täydellistä. Siksi kannattaa uskoa, vielä tänäänkin.
Sampo Sandell
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja taas kopiointi rikollinen vauhdissa?
Olet surkeuden huippu.
Talvi on tulossa ni muistakaa se että pyhänä ei saa mennä pilkille.
> Onko pelastus riippuvainen siitä, mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä?
Ei, pelastus, eli armahtava tuomio on ilmainen. Mutta, ikuinen elmä on vanhurskaille. Jos siis haluaa ikuisen elämän, pitää olla vanhurskas. Ja jos ihminen on vanhurskas, hän haluaa tehdä hyvää, koska ymmärtää sen olevan hyvä.
"Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Mat. 25:46
"Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Room. 6:23
"Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta."
1 Joh. 3:7-10
Lestaadiolaisuudesta kertova Kaikki synnit on järkyttävää katsottavaa!
Miten voi olla noin sairas ja vastenmielinen uskonlahko edes olemassakaan - uskomatonta henkistä väkivaltaa ... eikä pelkästään henkistä.
Ja näitä henkisen ja ruumillisen väkivallan käyttäjiä on meidän yhteiskunnallisissa viroissa. Minusta lestaadiolaisuus on enemmän kuin arveluttavaa politiikassa ja meidän kaikkien asioiden hoitamisessa.
He söivät joivat ja naivat.
Tää on ihan hyvä kirjoitus näin ex-lestadiolaisen silmiin myös, kunhan nämä ajatukset toteutuu sitten arjessa ja tositilanteessa myös.