Miten koet menneisyytesi myöhäänheränneenä lesbona? Onko jotkin tapahtumat, tavat toimia ihmissuhteissa tulleet ymmärrettävämmiksi tai saaneet selityksen? Entä muut keholliset ja mielenterveydellisetkin kokemukset, miltä ne nyt näyttävät? Kadutko tai syyllistätkö itseäsi jostain tapahtuneesta? Miten tarinasi muuttui? Haluatko jakaa? Olen noin vuoden verran tehnyt inventaariota menneisyydestäni ja pohdin miten muut ovat kokeneet menneisyytensä.
Myöhäänheränneisyys ja menneisyys
Anonyymi
36537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Vastatkaa nyt joku tähän, itsekin haluaisin vinkkejä.
Olisi paljonkin puhuttavaa tästä, aihe on vakava ja vaatii kertojaltaan kykyjä ilmaista itseään niin hyvin ja rehellisesti kuin vaan on mahdollista...
siksipä en edes yritä sitä kirjoittamalla tehdä...jos joskus olemme kasvotusten, kerron sinulle tarinani...
Niin on, taisin haukata liian ison aiheen. Olisi kiva kuulla tarinasi. Tästä aiheesta vain on aika vähän jaettua missään.
Eikös ranneliike.net sivuilla, keskustelut/naiset...ole osio myöhäisheränneet, siellä kohtalotovereita...
Ranneliikkeessä on pitkät vanhat ketjut, kuka sellaisia jaksaa lukea.
..no se jota aihe kiinnostaa, tietenkin...
Onhan se rankkaa elää valheessa ja valehdella muille. Menneisyyttä on vaikea käsitellä, koska se tuntuu niin vieraalta ja todella ahdistavalta. Voisi jopa sanoa eräänlaiseksi traumaksi. Ketuttaa, että on ollut niin nössö, että on vain mennyt valtavirran mukana, vaikka silloinen oma elämä kuvotti. Kaikki se esittäminen oli raskasta, enkä pystynyt ikinä pääsemään mukaan heterosuhteen dynamiikkaan. Mua inhotti kaikki "äijä" jutut ja kaikki mitä ystävät kertoi heidän heterosuhteistaan, jotenkin vähän säälitti. No, nyt enää esitä ja on hyvä olla. Enkä pilaa muidenkaan elämää.
Mikä siihen ajaa, että pitää se äijä ottaa, vaikka tietää jo valmiiksi, että ei siitä showsta mitään tule? En millään pahalla kysy, mutta ihmettelen vain mikä saa ihmisen sellaiseen lopputulemaan päätymään?
Painostaako ympärillä olevat ihmiset, onko kova tarve olla niin kuin kaikki muutkin, eikö vain pysty myöntämään ja hyväksymään sitä mitä on vai mikä se juttu on? En itse sitä pysty ymmärtämään, että miksi jotkut ihmiset elää vähän niin kuin toisten elämää tai ainakin toisten heille määrittelemää elämää. Olen sitten varmaan itsekäs, kun en sellaiseen pysty vaan haluan elämästäni oman näköisen oli muut mitä mieltä hyvänsä. Paskat "ystävät" siinä sitten karsiutuu äkkiä elämästä mikä sekin on vain hyvä asia. :)
Sulla on niin kaunis sielu
Ymmärrän mitä tarkoitat. Itse asuin pienemmällä paikkakunnalla jossa homous oli vitsi. Perheessäni myös tehtiin selväksi, että se ei ole ok. Tiedän että hölmöä esittää muuta. Pelkäsin että paljastun jos olen itekseen. Jotenkin se vain on helppo lähteä valtavirran mukaan, mutta itse matka on kovin kivinen, jopa mahdoton. Toivon että olisin ollut rohkeampi. Ei olisi mennyt vuosia hukkaan keneltäkään.
Tunnistan hyvin ahdistuksen menneisyyttä kohtaan. Itse kielsin kiinnostukseni naisia kohtaan tietoiselta mieleltäni, varhaisnuoruuden kokemukset leimasin kokeiluksi... Myös traumoja koen syntyneen erityisesti seksuaalisuuden puolella.
Joskus on vaan niin, ettei sitä totuutta tajua itsekään, ennen kuin ihastuu naiseen. En kadu yli 20v takaista avioliittoani, enkä lapsiani. Sitä toki vähän suren, että osan vuoksi en menneisyyteni takia ole kelvollinen näissä vähemmistöpiireissä.
Niinpä.
No, se sinun mies saattaa katua, vaikka sinä et ymmärtäisikään katua. Aina ei kannata niin itsekäs olla, että omaa napaa vaan mietitään.
Olimmepa hönen kanssaan eronneet vuosia ennen, kuin ihastuin naiseen. Hönellä on uusi perhe ja meillä hyvät välit. Hän on myös ollut aina hyvä isä lapsilleen. Joten en nyt äkkiä keksi, miksi hänkään katuisi. Toki, enhän voi hänen puolestaan voi varmaksi sanoa.
Ero ei siis mitenkään liittynyt tähän myöhään heräämiseen.
Näinhän se on. Itse kadun suuresti, mutta mennyttä ei voi muuttaa. En ole kokenut minkäänlaista syrjintää lesboilta menneisyyteni takia. Missä ja miten se syrjintä siis tulee esiin?
Niin, eli et sitten lesbo olekaan vaan bisse? Miestäsi rakastanut ja myöhemmin vasta naisista kiinnostunut? Onko hormonit ihan tasapainossa?
Hormoneista en näin vaihdevuosi-ikäisenä mene takuuseen. Tässä keskustelussa toivottiin kommentteja siihen, katuuko myöhään heränneet menneisyyttään. Kommentoin, että en kadu. Mitäpä se muuttaisi, katuminen. Ja lapset ovat arvokkainta elämässä. Mutta joskus sitä tajuaa tuon saman sukupuolen viehätyksen vasta myöhemmin. Voit luokitella mut mihin lokeroon vaan. En kuitenkaan etsi vaihtelua, kokemuksia tai seikkailua, toisaalta en kadu menneisyyttäkään. Jos erosta on jo kohta neljännes vuosisata, niin se ei enää mielessäni kummittele, eikä ole selitys tälle heräämiselle. Joskus elämä vaan menee näin.
No, nyt kyllä pisteet putoavat jos et olekaan OIKEA lesbo? Vain aito lesbo on oikea "Arjalainen ", kaikki muut ovat alempaa kastia!
Näinhän joidenkin mielestä on. Ja muiden mielestä myös jokainen bi vaan testaa ja leikkii. Eipä niitä mielipiteitä kai saa muutettua, vaikka miten esimerkillisesti käyttäytyisi suhteessa. Mutta eipä onneksi kaikkia tarvitse miellyttääkkään. Joten koitan löytää kumppanin, jolle menneisyys ei ole ongelma.
Tämä aihe on ihan oikeasti rankka ja päänsisäisesti vaatinut monilta TODELLA paljon voimia käsitellä, tai sitten kieltää koko mennyt. Eikä sekään helppoa varmasti ole. Eikä tervettä. Ei varmaan löydykään paljon avointa tietoa, mutta tietoa uskoisin kyllä olevan kaikilla seksuaaliterapeuteilla ja psykoterapeuteilla. Ja tietysti myöhäisheränneillä henkilöillä itsellään.
Ongelma on että aihe on hyvin henkilökohtainen ja arka, koska monet katuvat isoja osia edellisessä elämässä, toivovat asioiden menneen toisin ja siihen voi liittyä paljon häpeää. Häpeä etenkin on vaikea tunne kohdata, mieluummin sen painaa taakseen. Myöhäisheränneet kohtaa hyvin paljon ennakkoluuloja ja heidät aina/pitkään lokeroidaan "myöhäisheränneeksi" lesboksi, ei lesboksi. Ehkä myöhäisherännäisyydestä voi päästä eroon, mikäli elää tarpeeksi vanhaksi ja elämän ehtoopuolelle löytää naisen elämänkumppanikseen. Vähän niinkuin taiteilijat, jotka vasta kuoltuaan saavat arvostusta. Tove hyvänä esimerkkinä, en usko että häneen helposti "myöhäisheränneen" leimaa painetaan, vaikka hänkin sellainen on ollut...
Tämä on anonyymi palsta, mutta hyvin arkojen aiheiden kanssa monet haluaa silti olla varovaisia, ne tökkää syvälle ja haavoittaahan myös jonkun anonyymin kommentoijan sanatkin, koska aina löytyy niitä keiden pakko päästä aukomaan. Kaikki ei pysty vain hyväksymään toisten kokemusta ilman, että on saatava kommentoida ilkeästi tai kyseenalaistaa toisen kokemus. Oikeastihan kukaan ei voi väittää toisen kokemusta vääräksi, ja toisen puolesta mutuilu on säälittävää. Kyllä se haukku silti haavan tekee, etenkin jo valmiiksi vereslihalla olevaan.
Tällä palstalla ehkä kannattaa miettiä mitä kokemuksia jakaa, jos todella on vielä untuvikko tai vereslihalla. Tervein ja turvallisin ympäristö lienee terapeutin vastaanotto.
Samaa mieltä edeltävän kirjoittajan kanssa, täällä ei saa päähän taputtelua osakseen ja onhan myöhäisheränneiden elämä ja valinnat olleet erilaisia kuin lesboilla ja herättävät siksi kysymyksiä. Sitä ihmettelen usein, mitä lapsia tehneen myöhäisheränneen kanssa seurustelevat miettivät, kun joutuvat miehen lapsia hoitamaan ja hänen ja lasten menojen vuoksi joustamaan - itsestäni se olisi lesbona outoa, että nykyisen ex-mies ja lapset vaikuttaisivat omiin menoihin ja suunnitelmiin ja olisi tekemisissä jopa loppuelämän. Näille myöhäisheränneille itselleen se on varmasti hyvä, että on lisää hoitajia ja läheisiä omille lapsille. Onko tästä kokemusta?
Ipä ole kokemusta, kun lapset ovat jo aikuisia. Toki he arkeen kuuluvat. Eipä minulla kyllä ole sitä kumppaniakaan. Mutta näkisin asian myös niin, että jollekin tämä kuvio voisi mahdollistaa mm isovanhemmuuden, joka ei ehkä muuten olisi mahdollista. Osa niistä ihan syntymälesboistakin haluaisi lapsia tai olisi aikanaan halunnut. Mutta tässäkin on varmasti niin, että kaikille tämä ei kävisi ja sitä minun olisi kunnioitettava. Koskaan ei ole niin, että uusi perhe tai lapset aiemmasta suhteesta olisi aina ok. On parisuhde naisten, miesten tai naisen ja miehen välinen, tämä on osalle ehdon ei ja se on loukkaantumatta hyväksyttävä.
Tämä ei ole oikeasti anonyymi palsta. Lisäksi jonkun todellisen tai kuvitellun terapiassa kävijän oikeita tai kuviteltuja kertomuksia esitetään täällä muka omina kokemuksina.
Onhan niitäkin, joilla lapsia edellisestä suhteesta naisen kanssa ja ero tullut. En tajua miten se eroaa siitä?
En kyllä toisten penskoja elätettäväkseni koskaan ottaisi, olivatpa sitten kenen tahansa. Eipä onnksi edes kiinnosta sellaiset ihmiset, jotka ovat perhettä aikoinaan leikkineet.
Ai lesboparitkin, jotka haluavat lapsen tai lapsia leikkivät perhettä.. huoh... Ootko joku pentu?
Joo no sanotaan näin, että kun on alle 30v, voi tämän mustavalkoisen aatteen kanssa elää.
Kun alkaa lähestyä 40v, on se vaan fakta että ihmisillä on jo elämää takanaan, monilla lapsiakin.
Tämä ajattelutapa on hiukan jälkijättöinen myös siksi, että kiitos hedelmöityshoitojen ja lakimuutosten, perheen perustaminen on itsellisille naisille ja naispareille helpompaa kuin joskus 20v sitten.
Mennään 20v eteenpäin vielä, niin tällä "en huoli perhettä leikkinyttä" -ajatuksella varustetut ovat joko tosiaan niitä alle kolmikymppisiä lesbonaisia, tai sitten alle kolmikymppisiä heteromiehiä (kuten on nykyäänkin/aina ollut)! :D
Itse ajattelen, että tuskinpa kukaan lapsellinen nainen edes haluaa katsoa kahta kertaa just tommosiin tyyppeihin, oli hetero tai lesbo tai bi tai mikä tahansa seksuaalinen suuntautuminen kyseessä. Kertoo paljon ihmisestä, joka jotenkin kokee toisen olevan "pilalla" lasten takia. Kuulostaa tosi sovinistiselta ja melko ikävältäkin tuon asenteen omaava henkilö...enkä usko että sellaista kukaan lapsellinen haluaisi edes lähelleen tai varsinkaan lastensa lähelle. Hassua, mutta nuorten lesbonaisten (tai vanhempienkin, mikäli ei ole onnistunut itse aikoinaan perheellistymään) ajatukset on joskus huomattavankin lähellä miesten ajattelua...
Oli se edellinen suhde tai lasten toinen vanhempi millainen tai mitä sukupuolta tahansa, lapset on aina lapsia ja ihania omina itsenään. <3 Mua ei haittaa lapset, tosin lastenhoitotyössä työskentelevänä olisi melko ikävä piirre jos haittaisi! :D
Kaikki ei tykkää vaan lapsista eikä tule niiden kanssa edes toimeen, se heille suotakoon. Lapsiahan täällä maailmassa on jo vähähn liikaakin, jos ei vain näitä Pohjoismaita mietitä.
Älä huoli, kuulostat ihmiseltä jota myöskään ne "perhettä leikkineet" eivät haluaisi. Ei pelkoa siitä. Lasten kanssa eläminen ei olekaan kaikkia varten ja se on hyvä, että kykenemättömyytensä tunnustaa ja tunnistaa ajoissa.
Joo, ei perhettä leikkivät sovi millään tasolla itsenäisille naisille. Ihan eri kastiin laittaisin. Ei sellaiseen kenekään tarvitse sopeutua.
Perheelliset voivat eron tullen perheleikkejä jatkaa sitten, vaikka uusioperheen muodostamalla. Samankaltainen löytää kyllä samankaltaisen luo. Minähän saattaisin, vaikka vahingossa läväyttää sitä lasta, mikä ei varmasti suotavaa missään nimeässä millään mittarilla olisi. Siitähän se soppa sitten syntyisi.
Itsenäisyys ja perheellisyys eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita. Perheellinen ihminen voi hyvin olla hyvin itsenäinen, ja toivottavati onkin lapsilleen roolimallina toimiessaan. Itsenäinen ihminen on henkilö omassa voimassaan, suojellen omia ja rakkaittensa rajoja. Hän on yhteydessä itseensä ja toisiin täyttäen omia tarpeitaan ja tavoitteitaan. Näin voi nauttia elämästään ja jakaa hyvää oloaan ympärilleen yhteydessä toisiin. Käsittääkseni tämä on sama tavoite riippumatta siitä millaisessa perheessä elää.
Leikkiä perhettä? Luulenpa että tuolla asenteella on hankala saada naisia kiinnostumaan. No, eipä ole minun ongelma. Miksi ylipäätään läväyttäisit lasta? Eikö se ole aika lapsellista käytöstä? Ehkä parempi että katkerat ja elämää vihaavat ihmiset eivät saa kokea perheen tuomaa onnea.
Ei ole mitään ongelmaa ollut saada naisia. Niitä kyllä riittää. Kiitos kuitenkin kysymästä.
Ei kai se sitten leikkimistä ole tuo perhejuttu. Rankkaa työtä, eipä sovi kaikille. Pitää nauttiakin elämästä. Kaikille ei onni tule samoista asioista. Nauti sinä perheestäsi ja anna muiden nauttia jostain muusta. Katsopas kaikille vähän kaikkea. En mä nyt tosissani läväytä sun lastasi, kunhan et sitä kovin lähelle tuo. ;D
Vai tällä palstalla on sitten loukkaavia ja typeriä ulos tuloja! Kuuleppas ääliö! Jos ne jotkut, jotka sinua eivät "kiinnosta", eivät "leikkisi" perhettä, niin eipä sinuakaan olisi olemassa! Oletko joku tynnörissä kasvanut?
Oletpas miellyttävän oloinen ihminen.