Olen odottanut tätä klotsapiini keskustelua jo pitkään. Aihe on todellakin ollut hyss hyss. Klotsapiinia on pidetty "toimivimpana" lääkkeenä hoitoresistenssiin skitsofreniaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että voidaan kokeilla kahta neuroleptiä ja jos nämä eivät toimi voidaan klotsapiini määrätä. Minulla näin kävi. Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa että lääke tekee todellakin kemiallisen lobotomian. Onhan helppo sanoa että lääke toimii kun hiljenet, nukut ja et ole "vaivaksi" henkilökunnalle. Mutta mitä se tekeekään nuorelle ihmiselle joka sairastuu aikuisuuden kynnyksellä. Käytännössä olin väsynyt koko ajan, hermoni olivat kuin turrutetut ja kroppa ei toiminut, puhumattakaan ajatuksenjuoksusta. Töistä ei voinut haaveillakkaan. Monesti otin puheeksi lääkityksen haitat. Nämä kiellettiin ja kävin tutkimuksissa mm. Jatkuvien lihasnykinöiden takia. Neurologian lääkäri yhdisti haitat lääkkeeseen mutta psykiatrian puolella ne kiellettiin. Kukaan ei koskaan maininnut edes lääkkeenvaihdon mahdollisuudesta. Niinpä ajoin lääkkeen alas itse. En ole sairastunut uudelleen psykoosiin vaikka olin hankala tapaus. Tosin olen sitä mieltä että skitsofrenia tai psykoosi voi laueta elämäntapahtumien myötä. En allekirjoita väitteitä pahenevasta aivosairaudesta. Luulen todella että nämä ovat jäänteitä aivokupasta. Ja jääneet jostain syystä elämään. Tiedän että tulee aika kun katsomme kauhulla taaksepäin ja tämä lääketieteellinen koe ihmisillä loppuu. Herätys!
Vaaralliset psyykelääkkeet
Anonyymi
254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Katsoitko Yle MOT - ohjelman klotsapiinista, joka tuli vasta tv:stä?
Siinä tosiaan psykiatrian asiantuntijat pitivät sitä ihmelääkkeenä ja viittasivat nimeltä mainitsemattomaan laajaan seurantatutkimukseen, jonka mukaan klotsapiini olisi yhteydessä alhaisempaan kuolleisuuteen. On todella kummallista, että lääke jota käytetään vaarallisuutensa takia viimesijaisena vaihtoehtona, olisi yhteydessä vähäisempään kuolleisuuteen muusta syytä kuin siitä ilmeisestä syystä, että tutkimuksessa oli merkittäviä vinoumia, jotka loivat vaikutelman yhteydestä, vaikka se johtui tyystin tutkimusastelmasta ja menetelmistä itsessään.
Yhtä hyvin tutkimuksessa olisi voinut tutkia päihde- ja huumeriippuvaisia ja tarkastella, mikä huumausaine vaikuttaa minkä verran tutkittavan väestönosan kuolleisuuteen. Luodaan vaikka joukko "sekakäyttäjät", joissa korostuu vaarallisen huumausaineen x käytön osuus enemmän kuin muiden. On näyttöä siitä, että huumausainetta x sekakäytetään enemmän kuin muita ja se ei todellakaan ole mikään porttihuume, vaan sellainen päätepiste, jonka jälkeen mennään hautaan tai tullaan uskoon. Sanotaanko myös, että huumeiden käyttäjillä on luonnostaan tietty laskeva itsemurhariski, että alkoholisteilla on korkeampi riski hirttää itsensä kuin heroinisteilla (tämä on toki hypoteettinen ja epätodennäköinen mahdollisuus) ja että sietokyvyltään heikot olisivat sortuneet elon tiellä jo varhaisessa vaiheessa. Kuolleet siis sydämen äkkipysähdykseen, itsemurhaan, aivoinfraktiin jne. Vuosikymmeniä myöhemmin sitten aloitetaan näillä itsemurhista, aivoinfrakteista, sydänperäisistä äkkipysähdyksistä, tapaturmista ja maksakiirroosissta selvinneiden vanhusten kuolleisuuden tutkiminen niin, että huumausainetta x käyttävät korostuvat pikkemminkin sekakäyttäjien ryhmässä kuin varsinaisessa huumausainetta x käyttävässä ryhmässä. Keski-ikä olisi lähempänä eläkeikää ja kuolleisuutta tutkittaisiin suhteessa henkilövuosiin. Huumehuuruisia vuosia kertyisi huumeriippuvaisilla luontaisesti enemmän selviä vuosia, jolloin he eivät käyttäneet huumeita. Täytyy ottaa huomioon, että tutkimuksen alossa näiden narkkarien ja sekäkäyttäjien kavereista huomattava osa olisi heittänyt veivinsä ja huumevieroitus olisi aika harvinainen vaihtoehto suurimmalle osalle heistä. Sekakäyttö ja huumausaine x sekoittuu niin vahvasti toisiinsa narkkarien elämän loppupuolella, että niitä on mahdoton erottaa toisistaan millään mentelmällä, mutta silti tutkija herra Tiihonen tulkitsee, että tilastollinen yhteys alhaisempaan kuolleisuuteen johtuu siitä, että huumetta x käyttävät narkkarit käyvät enemmän lenkillä. Tämä rohkeaa johtopäätös ei hänen mukaansa ole mitenkään epäuskottava eikä epälooginen, vaan ihan luonnollinen -onhan näillä narkkareilla oletetusti vaikea geneettisesti periytyvä aivosairaus. Näin sofistikoitunutta tiedettä nämä tutkijat tekevät ja arvostetut asiantuntijat viittaavat siihen auktoriteettinaan televisiossa, vaikka se on poikkeus suhteessä yleiseen tutkimusnäyttöön huumausaineiden vaikutuksesta narkkarien eliniän odotteeseen.
https://madinfinland.org/tiihonen2009/