Olen n.10v parisuhteessani elänyt mielestäni täysin ilman mustasukkaisuutta viime vuoteen asti, jolloin jouduin kokemaan aiheellisesti mustasukkaisuutta, kun kumppanini ihastui vastakkaiseen sukupuoleen, niin voimakkaasti, että se vaikutti parisuhteeseen jo ennen kuin tiesin asiasta.
Tämän jälkeen meni joitakin kuukausia ja uskottelin itselleni tämän kaiken johtuneen siitä, että en ollut huomioinut kumppaniani tarpeeksi.
Hänkin sanoi tapahtuneen johtuneen parisuhteemme sen hetkisestä tilasta ja oikeassa olikin.
Sitten tuli vastaavanlainen isku uudelleen, vaikka kumppanini oli vannonut, että tällainen ei tule toistumaan ja hän on toiminut väärin. Tuntui moninkertaisesti pahemmalta.
Nyt kun aikaa on taas kulunut ja paljon tunteenpurkauksia on ollut puolin ja toisin. Myönnän, että olen ollut tuollaisten tapahtumien jälkeen mustasukkainen monta kertaa ilman syytäkin.
Nyt kun olin taas luullut päässeeni yli aiheettomasta mustasukkaisuudestani alkaa kumppanin käytös tuntumaan saman tyyppiseltä, kuin näissä kahdessa aiemmassa kerrassa.
Tiedän, että haen itselleni ongelmia, jos asiasta jotain hänelle mainitsen ja haluaisin niin kovasti uskoa, että olen väärässä tällä kertaa.
Miten saada tunteet hallintaan? Vaikka kuin yrittäisin olla normaalisti, niin kumppanini on alkanut ihmettelemään sitä, että onko minulla jokin hätänä. En halua pahoittaa hänen mieltään sillä, että luulen jotain mikä tuskin pitää paikkaansa. Enkä haluaisi edes tietää mikäli jotain sellaista olisikin, koska en usko enää pääseväni yli niistä ilman apua.
Tämän jälkeen meni joitakin kuukausia ja uskottelin itselleni tämän kaiken johtuneen siitä, että en ollut huomioinut kumppaniani tarpeeksi.
Hänkin sanoi tapahtuneen johtuneen parisuhteemme sen hetkisestä tilasta ja oikeassa olikin.
Sitten tuli vastaavanlainen isku uudelleen, vaikka kumppanini oli vannonut, että tällainen ei tule toistumaan ja hän on toiminut väärin. Tuntui moninkertaisesti pahemmalta.
Nyt kun aikaa on taas kulunut ja paljon tunteenpurkauksia on ollut puolin ja toisin. Myönnän, että olen ollut tuollaisten tapahtumien jälkeen mustasukkainen monta kertaa ilman syytäkin.
Nyt kun olin taas luullut päässeeni yli aiheettomasta mustasukkaisuudestani alkaa kumppanin käytös tuntumaan saman tyyppiseltä, kuin näissä kahdessa aiemmassa kerrassa.
Tiedän, että haen itselleni ongelmia, jos asiasta jotain hänelle mainitsen ja haluaisin niin kovasti uskoa, että olen väärässä tällä kertaa.
Miten saada tunteet hallintaan? Vaikka kuin yrittäisin olla normaalisti, niin kumppanini on alkanut ihmettelemään sitä, että onko minulla jokin hätänä. En halua pahoittaa hänen mieltään sillä, että luulen jotain mikä tuskin pitää paikkaansa. Enkä haluaisi edes tietää mikäli jotain sellaista olisikin, koska en usko enää pääseväni yli niistä ilman apua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen myös kertonut kumppanilleni, että minun on vaikeaa kestää se, että hän haluaa olla ystävänä edelleen näiden ihastustensa kanssa, vaikka hän on kertonut, ettei samoja tunteita enää olisikaan.
Olen myöskin kertonut, että vaikka luottaisinkin siihen, ettei tapahtumat tulisi toistumaan, niin aiemmin tapahtuneet asiat tulevat mieleeni hänen toimistaan ja pahoittavat mieltäni.
Koen tavallaan, että hän kiusallaan toimii näin ja tietää, että minulla on vaikeaa sen vuoksi. Tulee tunne, että nämä ihmissuhteet on etusijalla ja parisuhde tulee vasta sen jälkeen.
Esimerkiksi hän voi käyttää näihin ystääviinsä sellaista aikaa, jota toivoisin käytettävän parisuhteeseemme ja sitten kun hänellä olisi aikaa, niin hän usein keksii jotain muuta tekemistä, jota pitää tärkeämpänä.
Kuitenkin nämä tärkeämmät tekemiset siirtyvät usein muuhun ajankohtaan, kun hän viettää aikaansa ystäviensä kanssa. Se aika on mielestäni pois meidän yhteisestä ajasta.
että mies pitää sua tavallaan pilkkanaan. Siis juuri siten, että aikaa löytyy aina näille hairahduksille joiden kanssa on edelleen tekemisissä. Vaikka tietää että jo pelkät hairahdukset satuttavat sinua, puhumattakaan siitä, että hän pitää heihin edelleen yhteyttä. TÖRKEÄÄ KÄYTÖSTÄ, TIETÄÄ SEN ITSEKKIN.
Usein jos ihminen on pettynyt johonkin omassa itsessään/elämässään, hän siirtää sen pahan olon toisiin ihmisiin (tahallaan), jolloin oma mieli paranee hiukan. Toisilla ei saa mennä hyvin kun ei minullakaan mene. (sairasta, tiedän).
Jos olette olleet pidemmän aikaa yhdessä, niin voihan olla, että miehesi pitää sinua niin "nähtynä" juttuna, ettei osaa arvostaa sinua enää samalla lailla kuin aikaisemmin. Hyvät ystävätkin välillä puhuu toisistaan "pahaa" tai valittelevat toisen ikäviä piirteitä, joita ei kestäisi...
Jostain se halu satuttaa tulee, ehkä mies ajattelee, että on turvallisempaa (hänen itsetunnolleen) satuttaa sinua ennen kuin sinä kerkeät satuttamaan häntä?
Ehkä näistä ei mikään päde teidän tilanteeseen, kuhan heittelin ilmaan mitä mieleen nopeasti tuli.
Mutta kyllä kuulostaa aika törkeältä ja välinpitämättömältä toiminnalta miehesi temppuilu. Se kertoo jo paljon, että vosuille löytyy aina aikaa, sinulle harvemmin. Mies tietää tämän loukkaavan sinua, JA SIKSI SITÄ TEKEEKIN.
Onko sillä syyllä lopulta edes merkitystä? Eikö ratkaisevampaa ole, että mies toimii niin.
Kokeile, jos lähtisit itse vaikka työkavereiden tai muiden tuttujen (miespuolistenkin) kanssa esim. lasillisille silloin tällöin, toteaisit miehellesi, että "kulta, luotan suhun täysin ja jos haluat tavata (kaverina siis) näitä tuttavias, niin tapaa vaan".
Voi olla, että miehesi huolestuu siitä, miksi yhtäkkiä tämä kyseenalainen toiminta ei enää häiritsekään sinua. Ainkaan se ei enää toimi loukkauskeinona. Samalla jatkat käymistä kahvilla tuttaviesi kanssa.
Niin, nyt tulee mieleen, että sittenhän se mies ehkä todella pettää uudelleen, jos oikein sanotaan ettei haittaa. (sanoja vääristellen). Mutta näin hän tekisi varmasti muutenkin myöhemmin, jos on tehdäkseen.
Kun sinulla yhtäkkiä onkin muutakin menoa, kuin miehesi odottaminen, voi olla, että miehesi rupeaa ihmettelemään sitä (etenkin kun kerrot ettei miehesi käytös sinua enää häiritse). Jos miehesi rupeaa syyttämään sinua pettämisestä, se todennäköisesti johtuu siitä, että miehesi pelkää sinun syyllistyneen siihen, mitä itse harrastaa.
Näin saat ainakin selville, pettääkö miehesi vai ei. Eikä tarvitse sitä mieheltäsi kysyä, ei se kuitenkaan sitä tunnustaisi, vähättelisi vaan sua ja väittäisi sun olevan typerä jne. kun tollasia vielä ajattelet.
Miehesi pitää tilanteesta, jossa tietää sinun olevan 100% uskollinen, itse voi loukata ja satuttaa, ja sinä uskot selityksen. Nauttii siitä että hänen tekonsa satuttaa sinua, mutta sinulla ei ole voimia tehdä asialle mitään (haluat uskoa parasta).
Kaveriani kiusattiin kouluaikoina haukkumalla häntä nimellä, josta hän ei pitänyt. Aikansa sitä kuunneltuaan kaverini vei asian eteenpäin. Silloin kiusaajat tietenkin sanoivat, että hei, mitä sä nyt tollasesta suutut...eihän tässä nyt mitään, leikillä vaan heitettiin. Lupas lopettaa.
Ja seuraavana päivänä samaan pöytään istuttaessa ekat sanat oli taas "No mitäs -----(haukkumanimi)". Ja vain siksi että tiesi sen loukkaavan.
Ehkä laimea esimerkki, mutta kuvio käy selväksi.
Tsemppiä, voimia ja toivoa kevääseen!
"Kokeile, jos lähtisit itse vaikka työkavereiden tai muiden tuttujen (miespuolistenkin) kanssa esim. lasillisille silloin tällöin"
Tällaista olen ehdottanut hänelle ja rehellisesti sanonut, että haluaisin samanlaista vapautta, kuin koen hänen ottavan.
Olen myös sanonut, että haluan tehdä tämän vain oman oloni helpottamiseksi, koska tiedän että mikäli hän pystyy hyväksymään ja kestämään sen, niin silloin oma suhtautuminen hänen tekemisiin voi olla helpompaa.
Toistaiseksi hän ilmeisesti kokee vain oman toimintansa oikeutettuna ja on osoittanut olevansa itse mustasukkainen, jos näin tekisin.
Nämä asiat saattavat auttaa itsenäistymisen lisäksi.
Kannattaisi yrittää pohdiskella mustasukkaisuutta ikäänkuin prosessina tai tapahtumaketjuna. On olemassa tekijöitä jotka laukaiset mustasukkaisuuden, miten toimit / käyttäydyt kun tulet mustasukkaiseksi, miten huomaat, että olet mustasukkainen, miten mustasukkaisuus laantuu / laukeaa. Mieti asiaa ensinnäkin oman itsesi kautta, miten edellämainut asiat näkyvät/tuntuvat juuri sinussa, sen jälkeen mieti puolisosi kautta samoja asioita, jos ihan oikeasti haluatte saada asian hallintaan niin teidän olisi ihan hyvä miettiä asiaa myös yhdessä ikäänkuin parisuhteen näkökulmasta.
Ehkä avainasia tai juttu jota kautta homma jotenkin lähtee kehittymään on toive siitä, että haluaa kasvattaa omaa sietokykyään. Koska olet ollut mustasukkainen ja aivan varmasti jollain aikavälillä tunteja, päiviä, viikkoja olet tavallaan päässyt taas normaalin tilanteeseen. Entäpä jos koko prosessi mustasukkaiseksi tulemisesta aina laukeamiseen saakka tapahtuisikin silmänräpäuksessä kysehän saattaa vain olla ajasta ja asioiden prosessointinopeudesta. Näin tilanne joka raastaa mieltäsi ehkä viikkoja olisikin ohi sekunnin sadasosassa. Tämä on vain teoriaa mutta miksi se ei olisi mahdollista ?
Jotta analyyttinen pohdinta olisi mahdollista olisi varmastikin ihan terapiaapu paikallaan. Lisäksi yksi apukeino on kehittää ajattelua niin että sinä et ole vastuussa puolisosi tekemisistä vaan ainoastaan omistasi. Miksi siis käytät kallista aikaasi puolisosi tekemisien miettimiseen, käytä sekin aika itseesi. voit myös miettiä ihan mielikuvituksen kautta, että kun tulet mustasukkaiseksi niin mitä puolisosi pitäisi tehdä eritavalla, että et tulisi mustasukkaiseksi tai että mustasukkaisuus laukeaa. Kyseessä saattaa olla hyvinkin pienet teot vaikka esim. vai se että puolisosi halaa sinua kun olet mustasukkainen. Tämä tosin vaatii häneltä sen, että hän ymmärtää sinun olevan mustasukkainen.
Yritä saada ajatuksesi pois kumppanistasi ja hänen mahdollisista ihastuksistaan. Ala ajatella itseäsi. Mieti, mitä haluaisit tehdä, mutta koskaan ei ole ollut aikaa. Tee se nyt! Etsi uusi harrastus. Sen myötä usein löytyy uusia ystäviäkin. Todennäköisesti mustasukkaisuutesikin silloin helpottaa.
Olen aiemmin käyttänyt omiin harrastuksiin liikaakin aikaa, jolloin on parisuhteessamme ollut myös tilanne sellainen, että kumppanini oli mustasukkainen harrastuksilleni, jossa ei kuitenkaaan ihmissuhteista ollut kyse, vaan ajan käytöstä.
En haluaisi tilanteemme menevän siihen, koska se ei ole ratkaisu ongelmiimme.
Olemme yhdessä yrittäneet ratkaista asiaa sopimalla siitä, kuinka paljon aikaa hän käyttää ystävillensä viikossa ja vastaaavasti minä voin käyttää saman verran aikaa myös, jossain muualla.
Tässä ei vielä ainakaan olla päästy siihen, että ajat olisi pitäneet, enkä itse ole vastaavanlaista aikaa onnistunut viettämään.
Ongelmana on varmasti se, että saataisiin aikaan sopimus, johon kumpikin olisi tyytyväinen. Sen tekeminen kahdestaan on erittäin vaikeaa ja olenkin miettinyt parisuhdeterapiaa tai jotain vastaavaa ulkopuolista apua.