Miten vain on

Minä taas heräsin 😉

Anonyymi kirjoitti:

Minä taas heräsin 😉

Hienoo sulle 😊

Täällä samoin tekevä ja kaipaava. Tsemppiä 😊

Anonyymi kirjoitti:

Täällä samoin tekevä ja kaipaava. Tsemppiä 😊

Hyvä, että on muitakin. En ole siis ainoa ja tsemppiä sinnekin. Miksi en voi vaan olla kuten muutkin vaan pakko päästä karkuun. Alkaako ahdistaa vai mikä siinä on. Tunteet varmaan pelottaa ja yhdistettynä siihen, että olen yksin niiden kanssa. En osaa oikein kohdata niitä tilanteita.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä, että on muitakin. En ole siis ainoa ja tsemppiä sinnekin. Miksi en voi vaan olla kuten muutkin vaan pakko päästä karkuun. Alkaako ahdistaa vai mikä siinä on. Tunteet varmaan pelottaa ja yhdistettynä siihen, että olen yksin niiden kanssa. En osaa oikein kohdata niitä tilanteita.

Se meillä varmaan on, että olemme yksin niiden tunteiden kanssa. Tarttis löytää rohkeutta kohdata ne ja ehkäpä juuri kohteelle avata suunsa. Eipä vaan ole helppo homma.
Itsellä tilannetta vaikeuttaa se että meillä on sama työpaikka, onneksi siellä on kiirettä koko ajan. Mutta näin vapaalla on aikaa ajatella toista koko ajan.
Naisena sitä odottaa , että tää mies tekis aloitteen. Mut samoista syistä tuskin uskaltaa.
Ja vaikka nämä signaalit ja tunteet on voimakkaat molemmin puolin, niin silti sitä pää kääntää asian niin, että mitäs jos vaan kuvittelee kaiken, se estää varmaan aika tehokkaasti tekemästä asioille mitään. Varmaan miehilläkin sama tilanne.

Menis edes päivä olla ajattelematta toista, ei ole toistaiseksi onnistunut vaikka mitä keinoja olen koittanut keksiä 😕

Näinhän tämä ei enää kauan voi jatkua. Sydän alkaa hakkaamaan kun toisen näkee. Puhuessa kumpikin koittaa vaan äkkiä päästä tilanteesta, kun puna nousee poskille ja hymyily estää puheen tuottamisen järkevästi 😅