Pupuseni. Kaikki on hyvin 🐇💙
Olet rakas
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voi rakas...💞
Mä käytän levitteitä!
Mä oon humalassa. Niin, että tiedostan sen, mutta melkein laitan hänelle viestiä. Toistaiseksi pystyn vastustamaan kiusausta.
Anna mennä vaan! 👍
Vaatis vielä yhtä lasillista.
Anna palaa vaan ja laita se viesti. Ei sitä tiedä tuleeko myöhemmin parempaa hetkeä, ja uskaltaako silloin sitä viestiä varmasti laittaa.
-sivusta pitää peukkuja. 👍
Ehkä selvinpäin on parempi.
Ootko ap?
Joitain vuosia sitten minäkin kutsuin omaani pupuksi. Se oli ihan silloin ihan paras lempinimi hänelle. :)
Siitä on jo nyt ptkä aika, ettei tuo nimi edes sopisi häneen. En edes keksi mitään osuvampaa nimeä, kun nautakin tuntuu liian älyvapaalta.
Hän oli silloin ihan parasta, mitä maailmassa voi olla ja vasta myöhemmin tajusin oman typeryyteni.. :/
Silloin tuntui, että olisin tehnyt ihan mitä vaan toisen puolesta, jotta hän voisi hyvin ja sen taisin hänelle sanoakin kun luulin hänen olevan skitsofreenikon, josta olin todella järkyttynyt. Kuvittelin hänen asuvan jossain mielenterveyspotilaiden yksikössä, josta halusin hänet kuntouttaa. :I Olin silloin niin vilpittömän hyväuskoinen, että olisin tehnyt kaikkeni hänen hyväkseen...
En ollut silloin koskaan kohdannut tätä mistä nyt tiedän, koska olen aina elänyt oikeassa elämässä enkä koskaan käynyt esim Suomi24-palstoilla.
Minä itse olisin enemmän kuin ilahtunut, jos oikeassa elämässä törmäisin henkilöön, joka yhtä vilpittömästi haluaisi auttaa toista kuin mitä minä itse tein.
Voin tähän kertoa, että itkin aika paljonkin huolesta, jota koin tuota skitsofreenikoksi luulemaani kohtaan. Se oli järkytys todeta toisen olevan niin pahasti sairas, vaikka joitain piirteitä olikin oikeassa elämässä noussut pintaan. Huoli toisesta oli niin riipaisevaa, vaikka hän oli lähes puolituntematon. :-(
Nyt tiedän, miten sairas tämä palsta ja stalkkeri on, muttei se ole vienyt minusta uskoa hyvään. Edelleenkin olen se sama muiden parasta ajatteleva ja muiden vilpittömyyteen uskova, koska oikeassa elämässä tällaista pahuutta ei voisi kohdata. Minä kohtaan edelleenkin jokaisen päivän samalla positiivisuudella kuin ennenkin ja koetan ilahduttaa niitä, jotka sitä tarvitsevat kuten myös kaikkia muita.
Minua säälittää ne, jotka joutuvat viettämään aikaansa netissä, koskei oikean elämän kohtaamisia ei ole.
Vieläkin joskus mieleen tulee, muttei mitenkään vammauttavsti se hetki, jolloin pääsin tutustumaan siihen pahuuteen, jota täällä jouduin vilpittömyyttäni kohtaamaan. Miten ihmeessä joku voi olla niin täynnä pahuutta, että käyttää jonkun hyvyyttä niin julkeasti hyväkseen? Luultavasti joku lapsuuden trauma ja kasvuolosuhteet saa aikaan tällaisia yksilöitä? Ja sillehän me terveet ja hyvät ei voida mitään, eikä edes pidä näköjään yrittää.
Sun täytyy olla todella pahasti sairas. :-(
Minä en voi kuin kiittää luojaani siitä, että olen se, mikä olen. Onnekseni minua on siunattu pahuudelta ja mielen sairauksilta ja saan elellä elämääni onnellisena ja hyvin toimeentulevana korkeastikoulutettuna tästä eteenpäinkin tarvitsematta välittää pohjasakasta.