erehdyin suhteeseen varatun kanssa. Siitä tuli hirvittävän huono olo. Tässä on ollut aina jotenkin samat elementit, vaikka olet "vapaa". Jos olisit ollut rehellinen, olisin päässyt irti sinusta aika päiviä sitten ja elämäni olisi erilaista. Sen sijaan lupailit kaikenlaista matkan varrella. En oikein ymmärrä, miksi ihminen valehtelee sellaisesta, mitä ei tarkoita? Kyllä minulla on syytä kantaa kaunaa ja ihan helvetin paljon. Taitaa niitä riippuvuussuhteita olla muitakin sinulla. Rehellisyys liian vaikeaa?
Joskus kauan, kauan sitten
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sanoo hän joka on osallistunut valehteluun ja tietoiseen petokseen varatun puolisolle. Ihanko oikeasti peräänkuulutat rehellisyyttä?
Kyllä. Kauan kauan sitten, kuten sanoin. Ja maksoin siitä aikanaan kovan hinnan.
Toivottavasti maksoit siitä mitä aiheutit/aiheutitte sille syyttömälle. Ja tuo "kauan sitten "ei ole mikään puolustus sun omalle valheellisuudelle vaikka niin näytät kuvittelevan. Teillä toisten tunteilla ja elämällä leikkijöillä on aina joku kätevä selitys omille virheille ja teoille. Sinuna en paljon huutelis rehellisyyden perään. Pohjasakkaa kaikki
-sivusta tämäkin-
Muutaman viikon suhde vs vuosia kestänyt elämänvalhe..
Trollaajan aloitus ja stoori koko juttu taas.
"Joskus kauan, kauan sitten erehdyin suhteeseen varatun kanssa."
"Tässä on ollut aina jotenkin samat elementit, vaikka olet "vapaa".
Onko toi luettava niin, että joskus tapahtui ei niin hyvä juttu ja nyt se toinen osapuoli on vapaa, joten olette uudelleen yhteydessä?
Jos noin, niin kummalliselta se tuntuu, kun toinen on sinua kertaalleen jo satuttanut, olet uudelleen yhteydessä ja näet saman tapaisia elementtejä edelleen. Ikään kuin olisi odotus, että jotenkin taianomaisesti kaikki onkin toisin, vaikka järki sanoo toista ja kokemus on sen päinvastaiseksi osoittanut.
Kaunaa ei todellakaan kannata kantaa, teet hallaa vain itsellesi. Huonosti toimivia ihmisiä tulee aina vastaan, mutta niille ei kannata kantaa kaunaa, vaan hyväksyä tapahtunut, ottaa opikseen ja jättää se ihminen taakseen, pysyvästi. Kaikki eivät vain osaa toimia toiset huomioonottavalla tavalla ja ikäviä asioita tapahtuu, tiedostamatta ja tietoisesti.
Ei ole sama ihminen kyseessä, kuin aikanaan. Tunne vaan on nyt sama. Epäilen vain, että tämän "vapaan" eksä on hyvinkin vahvasti kuvioissa, vaikka muuta on antanut ymmärtää. Ja on ihan perusteitakin siihen, mitä en tässä aio mainita. Ja ymmärrän, että lasten tapaamisten merkeissä ollaan tekemisissä, mutta tässä on kyse ihan muusta. Petollista häneltä.
Jos tuntuu noin selkeältä, niin tokko sitä kannattaa jäädä sitten miettimään. Eikä vähiten siksi, että turha itselleen on kipua aiheuttaa pysymällä mukana kipeässä kuviossa, vaikka taas uuden rakkauden löytäminen työlästä onkin.
Petolliset ihmiset kannattaa jättää pysyvästi taakseen. Loukkauksiin ei tarvitse sortua, mutta voi suoraan kertoa, miksei halua heitä enää elämäänsä. Joskus se voi synnyttää hyviäkin keskusteluja, ehkä myös kasvua siinä petollisessa osapuolessa.
Ei tule enää elämääni. Tunnen oikeutettua vihaa omasta ja muiden puolesta myös tässä.
Hyvä ettei tule, erittäin terve ratkaisu.
Vihasi oikeutusta en voi arvioida eikä minun kuulukaan, se on yksin sinun. Silti toivoisin, ettet ainakaan muiden puolesta ketään vihaa, yksin omasta puoelstasi vihaaminen on kuluttavaa ja tarpeetontakin, vaikka usein mahdotonta välttää.
Jossain määrin ymmärrän sinua ja vihaasi, olen itsekin sitä kokenut, ehkä koen nytkin vastaavanlaisista syistä kuin mitä aloituksessasi esitit. Kuitenkin olen aiemmin vihaa kokiessani huomannut, että se jää nakertamaan ja jäytämään, se ei tee hyvää. Siitä olisi itsen kannalta hyvä kyetä päästämään irti, tavalla tai toisella.
Toivon, että tulee aika jolloin voit laskea vihastasi irti ja sisälläsi vain mitätöidä sinulle vääryyttä tehneen ihmisen olemattomiin.
Jonain päivänä en kanna kaunaa, mutta sen aika ei ehkä ole vielä. Kaikki aikanaan, jotta se on sitten totta ja todella taaksejäänyttä. Ymmärrän kyllä hyvin, mitä tarkoitit kun sanoit ettei kannata kantaa kaunaa. Toimin vaan niin, että käyn tunteet läpi ja hyväksyminen tulee sen jälkeen. Ei ennen.
Yritän kyllä parhaani, että vihaisin sen ihmisen tekoja, en häntä itseään. Katsotaan, koska onnistun. Toisaalta on tervettä mielestäni, että kun minua on tuolla tavoin kohdeltu, että tunnen siitä suuttumusta. Mielestäni minulla on oikeudentaju aika lailla kohdillaan ja tuo hänen toimintansa tuntuu sietämättömältä. Odotan samaa oikeudentajua kanssaihmisiltä myös.
"Toimin vaan niin, että käyn tunteet läpi ja hyväksyminen tulee sen jälkeen. Ei ennen."
Näin sen mielestäni kuuluu mennä ja siten pyrin tällaisia asioita käsittelemään itsekin. Kun nyt enemmän mietin, niin teen itse vastaavaa työtä ja vaikka olen edennyt, niin näemmä vielä on töitä tehtävänä, sen ymmärsin tämän keskustelun myötä. Ja siihen tulee menemään aikaa, ehkä aika paljonkin vielä, aavistelen.
"Yritän kyllä parhaani, että vihaisin sen ihmisen tekoja, en häntä itseään. "
Ehdottomasti oikea tie! Vain kovin vaativa, on varsin hankalaa saada erotettua henkilö ja teot toisistaan erillisiksi, etenkin jos aikaa on kulunut vähän. Olen varma että tulet onnistumaan, kun ymmärrät tuon eron ja tähtäät siihen, se on oikeastaan väistämätöntä.
Toki on tervettä tuntea suuttumusta, se on tarpeellista jotta torjuu vääryydet sen ihmisen toimesta jatkossa ja suojaa itseään, mutta samalla piirtää selkeämmin omat rajansa itselleen.
Yhtään sinua tai tapahtuneita tuntematta voin uskoa kaikesta muusta, että oikeudentajusi on kohdillaan. Harmillisesti vain me kaikki emme toimi samalla taajuudella ja vääryyksiä sekä väärinkäsityksiä tapahtuu. Oikeudentajua on hankala odottaa muilta, kun se edellyttää vahvaa arvopohjaa, selkeää moraalikäsitystä sekä mielellään kokemusta vääryyksistä, yhtä hyvin vastaanottajana kuin tuottajanakin, miten nyt kenelläkin. Olen itse pettynyt monta kertaa odottaessani toisten omaavan vastaavan oikeudentajun kuin itse koen omaavani, mutta opiksi sekin vain on, vaikka pettymys aina ensin.
Jotenkin koen sen niin, että ihmiset jotka sallivat itselleen petoksen, kuvittelevat näin tehdessään olevansa toisten yläpuolella. Ihmisillä on kuitenkin kaikilla sama ihmisarvo. Hän on aliarvioinut minun älykkyyttäni toimiessaan, miten toimi.
Itse olen osin kantapään kautta oppinut että sanonta "älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän", tulee elämässä jollain lailla vastaan. Ehkä se ei sitten kaikille tule.
Jotenkin luulen, että tarinani henkilö on jotenkin aika hukassa itsensä kanssa. Ja luulen myös, ettei minun enempiä kuuluisi vaivata sillä asialla päätäni. Jokaisella on se oma tie ja kaikki teemme virheitä. Kenties niistä virheistä voi oppia jotain. Tosin vuosia jatkuessaan, en jaksa sitä uskoa.
Lähtökohtaisesti ihmiseen pitäisi voida luottaa, siihen asti kunnes se luottamus on rikottu jotenkin. No hänen kohdallaan olen kyllä ollut melko sinisilmäinen. Teot ja sanat ovat olleet aina ristiriidassa. Tunteet ovat tehneet sen, etten ole halunnut nähdä totuutta ja aikaa on kulunut. Annoin uusia mahdollisuuksia.
En vaan pysty käsittämään sitä ajatusmaailmaa, mitä joillain on. Tunteilla ei pidä leikkiä. Nuorena se on hiukan eri asia, kun ei välttämättä tiedosteta omien tekojen seurauksia. Mutta tässä en näe mitään puolusteltavaa. Olo on hyvin pettynyt ja loukattu.
"Jotenkin koen sen niin, että ihmiset jotka sallivat itselleen petoksen, kuvittelevat näin tehdessään olevansa toisten yläpuolella. "
Koen tämän samoin, siten, että tehdään ikäviä asioita, kun ehkä ajatellaan, että koska mä voin, tai ehkä ettei toinen huomaa tai jopa ettei toinen välitä. Joskus myös siten, että teen kun voin tehdä mitä haluan enkä välitä siitä, mitä toinen siitä ajattelee.
"Itse olen osin kantapään kautta oppinut että sanonta "älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän", tulee elämässä jollain lailla vastaan. Ehkä se ei sitten kaikille tule. "
Usko pois, tulee se, karman laki. Se vaan yleensä menee niin, ettei itse ole enää näkemässä, kun se ns. takaisin maksun aika koittaa. Ja usein vaikka olisikin näkemässä, ei enää tunne sen suhteen mitään, negatiiviset tunteet on jo haudattu ja voi jopa untea normaalia myötätuntoa toisen vastoinkäymisten johdosta. Tavallinen empaattinen ja tiedostava ihminen yleensä päätyy tuohon hyväksyvään tilaan, vaikka aikaa se voikin ottaa.
"Jotenkin luulen, että tarinani henkilö on jotenkin aika hukassa itsensä kanssa."
Toivottavasti on juurkin "vain" hukassa itsensä kanssa, silloin se oppi tulee joskus, vaikka pitkänkin ajan kuluttua. Muussa tapauksessa kyse voi olla perusolemukseltaan varsin ikävästä ihmisestä.
Tunteet tekevät ihmisestä helposti sinisilmäisen, se oikeaastaan kuuluu rakastumiseen. Puhtaasti järjellä toimiva ihminen tuskin kykenee rakastumaan, kun kaikki on järjen läpi suodatettua, aina harkittua ja analysoitua. Siihen ei jää intohimolle jne. oikein tilaa :)
"En vaan pysty käsittämään sitä ajatusmaailmaa, mitä joillain on. Tunteilla ei pidä leikkiä. Nuorena se on hiukan eri asia, kun ei välttämättä tiedosteta omien tekojen seurauksia. Mutta tässä en näe mitään puolusteltavaa. Olo on hyvin pettynyt ja loukattu"
En minäkään sitä kykene käsittämään, mutta on vain pakko hyväksyä, että olemme kaikki erilaisia, toisinaan hyvinkin erilaisia, kuka mitenkin. Nuorena on tosiaan kokematon ja elämä vasta edessä, virheitä sattuu tuhka tiheään ja toisia voi satuttaa ihan ymmärtämättömyyttään. Kun aikaa kuluu, tiedostava ihminen kyllä ottaa onkeensa tapahtumista ja omasta roolista niissä, tapahtuu kypsymistä, oppii ottamaan toiset ja heidän tunteensa huomioon, vaikka välillä voisi joutuakin toimimaan toista satuttavasti. Mutta ei piittaamattomuuttaan, vaan tietoisesti ja vahingot minimoiden.
Taisin jo mainita aiemmin, että kuljen hieman samantapaista polkua juuri ja kykenen samastumaan pettymykseesi ja loukkaantumiseesi. Erityisen hyvin myös tuohon, ettei voi käsittää joidenkuiden ajatusmaailmaa, mutta sen osalta alan olemaan jo oman kolaukseni kohdalla lähellä oman ymmärtämättömyyteni hyväksymistä, ehkä voin pian jo luopua siitä kokonaan ja keskittyä vain pettymykseeni.