MIKÄ ON ATEISTIN ELÄMÄN TARKOITUS?

Tämä voisi olla rinnakkais avaus "Järkisyitä" -nimimerkin avaukselle tällä palstalla otsikolla:
Kuolema ja ateismi

Järkisyitä -nimimerkki kirjoittaa em. otsikon alla:

Mitä ihmiselle tapahtuu kuollessa? Neurologian näkemys on, että tietoisuutemme on aivojemme tuotos. Tietoisuus siis sammuu ja lakkaamme olemasta. Se tuntuu samalta kuin miltä tuntui olla ennen kuin oli syntynyt - ei miltään. Kuolema ei ole mitään. Kuolema ei siis ole ongelma - vaan ongelma on elämä itse ja sen rajallisuus. Olemme kuin junamatkalla kohti kuolemaa.  

Edellä mainitun kommentin mukaan:

"Tietoisuus siis sammuu ja lakkaamme olemasta. Se tuntuu samalta kuin miltä tuntui olla ennen kuin oli syntynyt - ei miltään. Kuolema ei ole mitään. Kuolema ei siis ole ongelma - vaan ongelma on elämä itse ja sen rajallisuus. Olemme kuin junamatkalla kohti kuolemaa."

Ajatteletteko te ateistit miten paljon sitä, mikä on tällaisen elämän tarkoitus:
Ennen syntymää ei tuntunut miltään - sitten muutama vuosikymmen / vuosi tätä elämää maanpäällä - sitten kuolema, joka ei ole ongelma, vaan elämä itse ja sen rajallisuus.
Kuolemassa lakkaamme olemasta.

Minkä tähden tällainen (elämän "junamatkan" pituinen) "keskeytys"?

Ennen kuolemaa ei mitään - sitten elämä - ja kuoleman jälkeen taas tietoisuus sammuu ja lakkaamme olemasta.

Mikä on ateistin elämän tarkoitus?

55

277

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ateismi itsessään ei anna kenenkään elämälle tarkoitusta, joten ateistien käsitykset asiasta vaihtelevat. Ja hei, koska useimmat ateistit eivät tapa itseään, he keksivät kaikenlaisia tarkoituksia! Hihhulien elämän tarkoitus näyttää olevan pääsy eräänlaiselle viiden tähden eläkeläisristeilylle joka jatkuu ikuisesti mutta jonka Suuri Risteilyisäntä keksii joka päivälle kivaa puuhaa. Ihminen toisin sanoen pystyy uskottelemaan itselleen todeksi aivan mitä tahansa.

    • Anonyymi

      Elämän tarkoitus on se minkä itse sille annamme. Objektiivista tarkoitusta ei ole. Näin se vain on, ei ole väliä sillä mitä ihmiset haluaisivat.

      • Anonyymi

        Pieraisin kirkossa ja parrut natisi. Siinä vasta elämä virtasi saarnaan
        t. avaaja


    • Anonyymi

      Pieru kuuluu myös pääsiäisen ilosanomaan. Kyllä, luit oikein. Suolikaasun ääni, fart, flatus. Maailman vanhin vitsi – pieraistaan ja nauretaan itse päälle.

      Pääsiäispieru keksittiin keskiajalla. Kun piinaviikkoa vietettiin koko kylän voimin, pinnalla oli kaksi teemaa, kärsimys ja ilo.

      Pitkäperjantaina muistettiin, miten pirullisen pielessä asiat ovat. Ris

    • Anonyymi

      Elämän tarkoitus on minulle ateistina yrittää nauttia niistä elinpäivistä, jotka kohtalo on minulle suonut. Ei tälle elämälle tarvitse väkisin vääntää jtn suurenpaa tarkoitusta

    • Anonyymi

      Mikä oli keskitysleirillä ensin kaasukammioon ja sitten polttouuniin joutuneen 4-vuotiaan tytön elämän tarkoitus? Mikä oli 4-vuotiaana syöpään kuolleen pojan elämän tarkoitus?

      • Anonyymi

        SEn kaasukammion tytön elämäntarkoitus nivoutuu maailman antamaan kuolemanlahjaan. SE on maailman lahja. Syöpään sairastuneen pojan lahja oli näitten toisen ja kolmannet polven isän ja äidin hurjastelu, jossa geenit saivat kuolemantuomion jälkipolville. Eli se on maailman antama tarkoitus elämälle.
        Ja se me lahjoitamme eteenpäin, eli ihmiskunta rapistuu aivan omasta valinnastaan käsin.


      • Anonyymi

        Soodan kynnyksellä ei kannata hankkia lapsia.

        Minä pidän 70v syöpään sairastuneita epäonnistuneina parinvalinnassa, mikä on 4v syöpä 😆


    • Anonyymi
    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Luulisin,että ateistin elämä olisi aika orpoa. Miksi ateisti tekisi hyvää lähimmäisilleenkään ,koska se olisi häneltä itseltään pois. Hänelle on jo koulussa opetettu kymmenen käskyä ohjeeksi elämän evääksi. Noudattaako hän niitä? Jos ,niin miksi? Mitkä ovat hänen omat "käskynsä"?Voiko kukaan luottaa häneen. Hän kulkee elämänsä ylväästi pää pystyssä omassa luulotellussa vapauden tunnossa. Entä kun kuolema lähestyy.? Voiko hän edelleen kerskua,ettei hän kumarrellut mitään joulupukkia elämänsä aikana? Mihin kaadun,siihen maadun.

      • Anonyymi

        Uskovat eivät ikinä opi, että ateistien solvaaminen todistaa vain solvaajan oman typeryyden, eikä yhtään mitään mistään jumalista.

        "Miksi ateisti tekisi hyvää lähimmäisilleenkään ,koska se olisi häneltä itseltään pois."
        Miten niin olisi minulta itseltäni pois? Minä autan mielelläni muita ihmisiä, koska siitä tulee hyvä mieli sekä minulle itselleni että niille muille ihmisille. Uskova taas auttaa muita ihmisiä vain mielistelläkseen omaa jumalaansa ja levittääkseen uskontoaan.

        Ateisteista tehtyjä tutkimuksia yhteen koonnut psykologi Benjamin Beit-Hallahmi tiivistää tutkimuksensa tuloksia näin:

        ”Voimme sanoa, että uskonnollisiin ihmisiin verrattuna ateistit ovat osoittautuneet vähemmän autoritaarisiksi ja vaikeammin taivuteltavissa oleviksi, vähemmän dogmaattisiksi sekä vähemmän ennakkoluuloisiksi. He ovat suvaitsevaisia, lainkuuliaisia, myötätuntoisia, tunnollisia ja korkeasti koulutettuja. Ateistit ovat älykkäitä ja monet ovat sitoutuneet älylliseen sekä oppineeseen elämäntapaan. Lyhyesti sanottuna he ovat hyviä lähimmäisiä.”

        Uskovien harhaluuloilla ei koskaan ole mitään tekemistä oikeasn todellisuuden kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskovat eivät ikinä opi, että ateistien solvaaminen todistaa vain solvaajan oman typeryyden, eikä yhtään mitään mistään jumalista.

        "Miksi ateisti tekisi hyvää lähimmäisilleenkään ,koska se olisi häneltä itseltään pois."
        Miten niin olisi minulta itseltäni pois? Minä autan mielelläni muita ihmisiä, koska siitä tulee hyvä mieli sekä minulle itselleni että niille muille ihmisille. Uskova taas auttaa muita ihmisiä vain mielistelläkseen omaa jumalaansa ja levittääkseen uskontoaan.

        Ateisteista tehtyjä tutkimuksia yhteen koonnut psykologi Benjamin Beit-Hallahmi tiivistää tutkimuksensa tuloksia näin:

        ”Voimme sanoa, että uskonnollisiin ihmisiin verrattuna ateistit ovat osoittautuneet vähemmän autoritaarisiksi ja vaikeammin taivuteltavissa oleviksi, vähemmän dogmaattisiksi sekä vähemmän ennakkoluuloisiksi. He ovat suvaitsevaisia, lainkuuliaisia, myötätuntoisia, tunnollisia ja korkeasti koulutettuja. Ateistit ovat älykkäitä ja monet ovat sitoutuneet älylliseen sekä oppineeseen elämäntapaan. Lyhyesti sanottuna he ovat hyviä lähimmäisiä.”

        Uskovien harhaluuloilla ei koskaan ole mitään tekemistä oikeasn todellisuuden kanssa.

        Kas kun et huomannut sitä, että tikkua ottaessasi toisen silmästä, niin kirjoituksessasi oli malka omassasi. Eli samassa veneessä, ystävä hyvä.


      • "Miksi ateisti tekisi hyvää lähimmäisilleenkään ,koska se olisi häneltä itseltään pois."

        Mikä vittu siinä on, ettei hihhuli tajua yhteistoiminnan, toiselle antamisen voivan hyödyttää myös itseään ja yhteistoiminta, empatia ja altruismi on evoluution jalostama ominaisuus - siihen ei tarvita mitään vuohipaimenten moraalikoodistoja.

        "Hänelle on jo koulussa opetettu kymmenen käskyä ohjeeksi elämän evääksi. Noudattaako hän niitä?"

        Kymmentä käskyä ei opeteta moraalikoodina vaan kuriositeettina juutalaisuudesta. Lapsille ja nuorille opetetaan Suomen lain mukaan elämistä.


      • Anonyymi

        Ateisti tekee hyvää ihan vain aitoa inhimillistä hyvyyttään. Uskovainen tekee vain karkkipalkinnon toivossa. Kerjää jeesukselta miellytämällä kuin pahainen piski.


      • Terve ihminen kokee onnellisuuden tunteita pystyessään auttamaan muita. Hyvän teon palkka ei ole taivasosuus vaan teko itse. Hyvää tehdään koska se on oikein eikä siksi että se on hyödyllistä.

        Ikuisen elämän kauppaaminen elämän tarkoitukseksi on absurdia. Vähän kuin, jos lapsi kysyy, että miksi pitää syödä puuroa, niin sanoisi, että puuroa pitää syödä, että jaksaa syödä lisää puuroa. Loputtomasti. Jos elämä on muka "tyhjää" ilman ulkoa annettua tarkoitusta, niin mikä sitten on ikuisen elämän tarkoitus? Mitä varten elää ikuisesti?

        Elämän rajallisuus antaa elämälle sen arvon. Elämä koostuu hetkistä ja jos hetkiä olisi luvassa rajattomasti, niin jokainen hetki olisi yhdentekevä. Sen voisi uhrata vaikka roikkumalla Suomi24:ssä tunnista toiseen. Minun osaltani tämä päättyi tänään tähän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kas kun et huomannut sitä, että tikkua ottaessasi toisen silmästä, niin kirjoituksessasi oli malka omassasi. Eli samassa veneessä, ystävä hyvä.

        Emme suinkaan ole samassa veneessä. Teistin viesti sisälsi vain niin tyypillistä ateistien solvaamista, joka ei edes perustunut mihinkään todennettavaan. Ateistit ovat muka itsekkäitä, eivät muka tee hyvää lähimmäisillekään, eivät muka noudata hyviä elämäntapoja, eikä ateisteihin muka voi luottaa. Pelkkää perusteetonta solvaamista.

        Minä taas esitin selkeät perustelut ja vielä tutkitut tulokset sille, miksi nuo satoja kertoja kuullut väitteet ateistien itsekkyydestä, pahuudesta ja moraalittomuudesta ovat pelkkiä uskovien levittämiä harhaluuloja. Mutta joillakin näyttää olevan suuria vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, tai sitten vain on pakko jatkaa sitä ateistien solvaamista keinolla millä hyvänsä, tutkituista tosiasioista piittaamatta. Mutta sitähän se uskovien oma moraali näyttää olevan. Viis tosiasioista, kunhan vain saadaan ateisteja haukuttua ja solvattua.

        Kun olen vuosikymmeniä saanut jatkuvasti kuulla olevani itsekäs ja paha ihminen sekä täysin moraaliton rikollinen ja vain siksi että minulla ei ole näkymättömiä mielikuvituskavereita, niin alkaa todellakin mitta olla täysi sitä lajia. Omaa oksaanne te uskovat aina vain sahaatte näyttämällä millainen moraali teillä itsellänne on jatkuvan valehtelemisen ja toisten solvaamisen suhteen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Uskovat eivät ikinä opi, että ateistien solvaaminen todistaa vain solvaajan oman typeryyden, eikä yhtään mitään mistään jumalista.

        "Miksi ateisti tekisi hyvää lähimmäisilleenkään ,koska se olisi häneltä itseltään pois."
        Miten niin olisi minulta itseltäni pois? Minä autan mielelläni muita ihmisiä, koska siitä tulee hyvä mieli sekä minulle itselleni että niille muille ihmisille. Uskova taas auttaa muita ihmisiä vain mielistelläkseen omaa jumalaansa ja levittääkseen uskontoaan.

        Ateisteista tehtyjä tutkimuksia yhteen koonnut psykologi Benjamin Beit-Hallahmi tiivistää tutkimuksensa tuloksia näin:

        ”Voimme sanoa, että uskonnollisiin ihmisiin verrattuna ateistit ovat osoittautuneet vähemmän autoritaarisiksi ja vaikeammin taivuteltavissa oleviksi, vähemmän dogmaattisiksi sekä vähemmän ennakkoluuloisiksi. He ovat suvaitsevaisia, lainkuuliaisia, myötätuntoisia, tunnollisia ja korkeasti koulutettuja. Ateistit ovat älykkäitä ja monet ovat sitoutuneet älylliseen sekä oppineeseen elämäntapaan. Lyhyesti sanottuna he ovat hyviä lähimmäisiä.”

        Uskovien harhaluuloilla ei koskaan ole mitään tekemistä oikeasn todellisuuden kanssa.

        Totisesti, amen. 👍🏻


    • Anonyymi

      Ateismin tarkoitus on toetuttaa sitä elämää, minkä isä ja äiti on pökkinyt aikaan.
      Elämme ilman päämäärää, tyhjänpäiväistä, ja selittelevää elämää.
      Ryyppäämme tyhjyyteen, piikitämme huumetta, harrastamme haureutta, sen paremmassa kaavussa, jossa meille opetetaan, että tässä se onni on.
      vaihamme paria, rakennamme tyhjänpäälle liittomme, tapamme ja sodimme tieten tahtoin, kun se kiiltää, jota halajamme.
      Ahneus ajaa takaa, kiihko kutsuu edestä, tavallaan olemme tyhjän orjia elämässä.
      Ja kun olemme kaiken kuluttaneet, niin kuolema niittää, haudalle ei viedä rikkauksia, kuin jokin kivi 25- vuodeksi ja hautapaikka on toisen. Kukaan ei sitten meitä muista.
      Elämä valui sormienläpi, kuin hiekka. vain vaiva elämän loppuvaiheessa, kun ennen hautaa hoitajat käänsivät vaipoissa. Tietenkin me luullaan olevamme tarpeellisia, jopa korvaamattomia teräsmiehiä. Ja naisetkin kiilusilmin katsovat, jos joku Maserati- jymisee alla. Vain se saa heidät hieromaan pallejamme, ja me luullaan olevammme miehiä. Mutta, he tekevät sen rahasta, ei rakkaudesta.
      SE sokeus miehisyyteemme on pimeää, erittäin pimeään jossa luulen valon olevan.

      Järkisyy, sitä ei löydy, mutta himot löytyy ja tarpeitten ajanhetkinen fantasia.
      Nauretaan teattereissa, konsertissa, ja uupperoissa, ne peittää tyhjyyttä sopivasti, että kylttyyrimme fantasiakin on siten fiilistetty rahalla.
      Kiljukaulat laualavat ja mörisevät, että luullaan sen podatun äänen hekuman olevan IN- ja me sitten kehutaan, että kuinka se ja se taiteilian kärrivääri on sitten ihana.

      Eli jokaiselle jotakin, eli lihalle, sitähän me aikaan haetaan..

      • Anonyymi

        Kiitos että muistutat, kuinka hihhulilahkot tuppaavat olemaan seksuaalisen hyväksikäytön, mielenterveysongelmien ja itsemurha-alttiuden hautomoja.


      • Anonyymi

        Mutta mikä on se tekijä, joka saa tuntemaan kaiken noin tyhjänpäiväisenä lopulta? Tietoisuuden siirtyminen pikkuaivoista aivokuorelle? Jotkut kyllä nauttii elämisestä suuresti, oli se millaista tahansa.


    • Anonyymi

      Ateisti voi määritellä elämälleen aivan oman tarkoituksensa. Uskovaisen elämän tarkoituksen on taas määritellyt joku muu, vaikka samat lainalaisuudet koskevat niin uskonnollisia ihmisiä, kuin uskonnottomiakin. Ennen elämää ei ollut mitään eikä elämän jälkeen ole mitään.

      • Anonyymi

        Jotkut uskovaiset kokee maallisen elämän ikäänkuin aatamin aikuisena rangaistuksena, vaikka sinänsä haluavatkin elää, tai armon aikana, jolloin voi löytää pelastuksen parempaan. Siihen, jossa ei ole enää mitään pahaa olemassakaan.


    • Anonyymi

      "Mikä on ateistin elämän tarkoitus?"

      Tarkoitus on elää.
      Hihhulit eivät sitä tajua, koska he invalidisoivat taikauskollaan juuri sen elämänsä.

    • Anonyymi

      Uskovalla ei ole elämän tarkoitus. Hänen katseensa on kiinnittynyt jo hänen kuvittelemaansa ikuiseen elämään, kuvitelmiin, jotka perustuvat vain ja ainoastaan uskoon, eivätkä ole realismia. Minkälainen päämäärä se on. Eipä juuri minkäänlainen.

    • Tarkoitus ja merkitys ovat eri asioita. Erityisesti ulkoa annettu tarkoitus on eri asia kuin itse koettu merkitys ja merkityksellisyys.

      Tarhaminkin elämällä on ulkoa annettu tarkoitus. Kokeeko siis tarhaminkki elämänsä siksi merkitykselliseksi? Kokisiko se elämänsä merkityksellisemmäksi jos minkki ymmärtäisi, että sen on tarkoitus tuottaa nahka jolla tyypillisesti joku varakkaan miehen vaimo voi osoittaa sosiaalista asemaansa?

      Jokainen meistä kokee (toivottavasti) elämänsä merkitykselliseksi meidän omista lähtökohdistamme. Jos sinun elämän merkitys perustuu vaikka krisitinuskon julistamiseen, niin sekin on kuitenkin sinun itse päättämä ja kokema asia.

      • ”Tarhaminkin elämällä on ulkoa annettu tarkoitus.”

        Tarhaminkin elämän tarkoitus on johdonmukainen verrattuna Raamatun Jumalan mielivaltaan. Paavalin Roomalaiskirjeen mukaan me olemme kuin saviastiat, joita valaja on suuressa vihassaan ja valtansa osoittamiseksi määrännyt tuhottaviksi ilman ihmisen valintaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Osa hihhuleista vielä uskoo tätä kun selittelevät pahuuden ongelmaa - kaikkivaltiaalla savenvalajalla on täysi oikeus rikkoa tuo saviastia ilman sen kummempaa tarkoitusta. Kaikki on toki hyvin niin kauan kuin tuo mielikuvitusolento yrittää tuhota meitä ihmisiä ilman välikäsiä, mutta pelottavaa se on siinä vaiheessa kun tuo savenvalaja on hihhulin päässä oleva deluusio.

        20 Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: »Miksi teit minusta tällaisen?»

        21 Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?

        22 Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi.


    • Viime kädessä jokainen joutuu päättämään itse, mihin elämänsä haluaa käyttää. Huomauttaisin, etteivät uskonnotkaan tarjoa tähän mitään hyvää vastausta.

      Jos elämän tarkoitus on päästä ikuiseen jälkielämään, niin mikä sitten on jälkielämän tarkoitus? Ikuinen sielu tai jälkielämä ei mitenkään ratkaise elämän tarkoitus dilemmaa. Se on kuin sanoisi, että tämän päivän tarkoitus on valmistautua huomiseen ja kokisi, että elämän tarkoitus on näin ratkaistu.

      Sama ongelma tulee, jos sanomme elämän tarkoituksen olevan Johtajan palvelemisen. Joku voi sanoa, että elämän tarkoitus on palvella suomalaista yhteiskuntaa, auttaa omia lapsiaan tai ylistää Jumalaa tai maallista diktaattoria, mutta mikään näistä ei loppujen lopuksi tuo vastausta elämän tarkoitukseen. Se sysää kysymyksen vain yhtä tasoa pidemmälle. Jos tarkoitus on palvella yhteiskuntaa, niin mikä on yhteiskunnan tarkoitus? Jos tarkoitus on palvella Jumalaa, niin mikä on Jumalan tarkoitus?

      Jos pohdin asiaa omasta näkökulmastani, niin toivon, että saan elämälläni aikaan jonkinlaisen positiivisen jäljen tähän maailmaan tapahtuipa se sitten lasteni tai saavutusteni kautta. Koen, että tämä tuo minulle itselleni jonkinlaista tyydytystä nyt ja siinä vaiheessa, kun makaan kuolin vuoteellani. Jos silloin voin todeta, että elin hyvän elämän, niin koen onnistuneeni. Pidän varmana, että joka tapauksessa onnistumisestani riippumatta tietoisuuteni sammuu ja sillä miten elin ei ole *minulle* enää merkitystä. Tavallaan saan siis kaikki anteeksi - enkä jää katumaan mitään. Katuminen liittyy elämään - kuollut ei enää kadu mitään. Sanonta ”lepää rauhassa” jotenkin kiteyttää tämän ajatuksen...

      ”Lankee ilta ikkunalle,
      tyhjyys tyhjän akkunalle.

      Liekkuu vielä viime loimu:
      yksinäisen rinnan riemu.

      Autuaampi yössä yksin
      kuin on auringossa kaksin.”

      - Eino Leino

    • Anonyymi

      En pidä itseäni ateistina vaan uskonnottomana, joskin uskovaiset varsin herkästi moiskauttavat leimakirveellä otsaani ateistin leiman.

      Usko puute jumalaan ei määrittele elämänkatsomustani, se koostuu aivan muista asioista, elämänkokemuksen ja koulutuksen kautta opituista ja havaituista.

      Minun elämäni tarkoitus on omalta osaltani tehdä tästä maailmasta puhtaampi ja turvallisempi paikka elää ja olla, erityisesti tuleville sukupolville. Sekä opettaa heidät toimimaan samoin. Elämäni merkitys taas löytyy sitä kautta kuinka hyvin olen onnistunut tarkoituksessani.

      • Anonyymi

        Eipä käy kiistäminen, etteikö menneiden sukupolvien (viime kädessä yksilöiden) hyvällä tahdolla ja työllä olisi suuri merkitys elämämme helppoudelle ja turvallisuudelle. Oli he sitten ateisteja, uskovaisia tai mitä. Mutta sopii pohtia, olisiko asiat lähtenee toisille urille ilman moraaliuskonnon kehystä ja vahvaa vaikutusta? Siis ilman sitä henkilökohtaisen pelastuksen kokemista, joka käsittääkseni on vielä eri, kuin mennä kirkollisen tai maailmallisen maailman mukana? Paremmmin/huonommin, ja miten se sitten määritettäisiin?


    • Anonyymi

      On mielenkiintoista, että myös ateistit, kuten kaikki ihmiset ylipäätään, kokevat että on olemassa "aito inhimillinen hyvyys", joka saa kokemaan onnellisuuden tunnetta muita auttaessaan. On olemassa objektiivinen oikea ja väärä. Ateismi itsessään ei tarjoa mitään järjellistä selitystä näille humanistisille käsityksille. Sen sijaan teismi tarjoaa selityksen, että tämä 'omantunnon ääni' sekä yleinen käsitys oikeasta ja väärästä on osa Jumalan antamaa yleistä ilmoitusta.

      Siihen, kuinka nämä yleiset moraalikäsitykset olisivat evoluution jalostamia ominaisuuksia, toivoisin hieman tarkempaa selitystä. Ymmärrän evoluution ja luonnonvalinnan mielestäni hyvin, mutta se tuntuu perustuvan enemmän vahvemman selviämiseen kuin heikomman auttamiseen. Paviaanilauman voimakkain ja röyhkein uros pääsee levittämään siementään. Missä kohtaa tätä evoluutiota meihin ihmisiin iskostui niin voimakas tunne siitä, että heikomman lyöminen on väärin? Päinvastoin heikomman lyömisestä ei ole ollut kuin hyötyä evoluutiossa. Ymmärrän sen, että se älykkäämpi paviaanilauman uros saattoi löytää jotain hyötyä liittoutumisesta ja yhteistyöstä, jolloin älykkyys siirtyy eteenpäin, samoin kuin ehkä taipumus yhteistyöhön. Tämä on kuitenkin puhtaasti älyyn perustuvaa hyötyajattelua, enkä usko että ateistikaan tuntee vahvan oikeudentuntonsa olevan sellaista. Vai tunteeko muka?

      "Ateistit ovat älykkäitä ja monet ovat sitoutuneet älylliseen sekä oppineeseen elämäntapaan."
      Toivottavasti pointtisi ei ollut, että uskovaiset eivät ole älykkäitä eikä sitoutuneita älylliseen sekä oppineeseen elämäntapaan? Molemmissa ryhmissä aivan varmasti on sekä tällaisia älykkäitä, että vähemmän älykkäitä ihmisiä. Ruvetaanko seuraavaksi keskustelemaan siitä, ovatko naiset älykkäitä?

      Olen itse vielä toistaiseksi agnostikko. Vuosikymmenet olin ateismiin kallellani samoilla argumenteilla kuin tekin, mutta nyt kun olen uudelleen ruvennut kunnolla perehtymään näihin kysymyksiin, olen kallistumassa teismiin. Monet tiedemiehet ja -naiset ovat kääntyneet uskoon, koska itse asiassa kaikki tieteen löydöt maailmankaikkeudesta viittavat enemmän Jumalan olemassaoloon kuin poissaoloon. Tutustukaapa vaikka kosmologiseen argumenttiin.

      • Suo anteeksi, mutta minusta tuntuu, että rehellisesti sanottuna olet vahvasti uskomassa etkä mikään agnostikko. ”Monet tiedemiehet ovat kääntyneet uskoon” on mitä tyypillisin aitouskovien esittämä väite, jossa ei ole mitään kiinnostavuusarvoa sillä, että 99 % tieteilijöistä ei ole kääntynyt eikä kääntymässä mihinkään uskoon..


      • Anonyymi

        Miksi ateisti ei voi olla mielestäsi humaani ja hyvään pyrkivä? Ei hyvään pyrkiminen ole miteenkään uskoviin automaattisesti liitettävä ominaisuus. Uskovissa on on paljon erilaisia ihmisiä, fundisuskovista syntien luetteloitsijoita jokseenkin maltillisiin. Ateismi on edelleenkin vain sitä ettei jumalia ole olemassa,, ei se mitään jumalan puutetta.. Usein ateisti on ajattelultaan vapaampi ja avarampi, eikä se tarkoita sitä,että tekisi ns. syntiä enemmän.Pikemminkin tämä avarakatseisuus opettaa ymmärtämään eri näkökulmia asioihin. Uskova on puolestaan sidottu uskoonsa raamatun kautta, ja myös,eikä vähiten uskonyhteisönsä kautta.


      • Minä en ymmärrä miksi olisi vaikea ymmärtää evoluution ja moraalin yhteys.

        Mistä evoluutiossa on ollut kysymys: ominaisuuksista jotka edistävät seuraavan sukupolven menestymistä. Jos ajattelee, että minkälaisessa yhteisössä olisi hyvä ja turvallista kasvttaa omia jälkeläisiä niin on helppo ymmärtää yhteisön yhteisen moraalin yksi keskeinen merkitys.

        Yhteiset säännöt vähentävät myös muuten yhteisön keskinäisiin kiistoihin käyttämää energiaa. Toisista huolehtiminen esimerkiksi metsästäjäyhteisöissä mahdollisti riskinoton yhteiseksi hyväksi. Neandertalinihmisten luista on löydetty yhtä paljon murtumia kuin nykyään on rodeoratsastajilla. Eli tehokas metsästystaktiikka oli sellainen että se johti "työtapaturmiin" ja "sairaslomiin" ja ainoa tapa selvitä niiden yli oli muiden apu.

        "Kosmologinen argumentti" on puhdasta filosofista spekulaatiota joka on kaiken lisäksi (esimerkiksi Tuomas Akvinolaisen versio) on syntynyt sillä tiedon tasolla jossa kuviteltiin, että maapallo on universumin liikkumaton keskus jonka ympärillä kiersi yksi tai useampi "kehä" jossa oli kiinni tähdet ja "kiertotähdet" (eli planeetat). Selityksestä kertoo kaiken se, että vaikka maailmankuva on muuttunut ja mullistunut täysin useampaankin kertaan, niin on haluttu pitää kiinni selityksestä partasuisesta taivaan taatosta universumin luojana.


      • Anonyymi
        Kilgore.Trout kirjoitti:

        Minä en ymmärrä miksi olisi vaikea ymmärtää evoluution ja moraalin yhteys.

        Mistä evoluutiossa on ollut kysymys: ominaisuuksista jotka edistävät seuraavan sukupolven menestymistä. Jos ajattelee, että minkälaisessa yhteisössä olisi hyvä ja turvallista kasvttaa omia jälkeläisiä niin on helppo ymmärtää yhteisön yhteisen moraalin yksi keskeinen merkitys.

        Yhteiset säännöt vähentävät myös muuten yhteisön keskinäisiin kiistoihin käyttämää energiaa. Toisista huolehtiminen esimerkiksi metsästäjäyhteisöissä mahdollisti riskinoton yhteiseksi hyväksi. Neandertalinihmisten luista on löydetty yhtä paljon murtumia kuin nykyään on rodeoratsastajilla. Eli tehokas metsästystaktiikka oli sellainen että se johti "työtapaturmiin" ja "sairaslomiin" ja ainoa tapa selvitä niiden yli oli muiden apu.

        "Kosmologinen argumentti" on puhdasta filosofista spekulaatiota joka on kaiken lisäksi (esimerkiksi Tuomas Akvinolaisen versio) on syntynyt sillä tiedon tasolla jossa kuviteltiin, että maapallo on universumin liikkumaton keskus jonka ympärillä kiersi yksi tai useampi "kehä" jossa oli kiinni tähdet ja "kiertotähdet" (eli planeetat). Selityksestä kertoo kaiken se, että vaikka maailmankuva on muuttunut ja mullistunut täysin useampaankin kertaan, niin on haluttu pitää kiinni selityksestä partasuisesta taivaan taatosta universumin luojana.

        Kiitos että jaksoit selittää tuota evoluutioteoriaa moralismin syntynä tarkemmin, on mukava etteivät kaikki täällä vain huutele törkeyksiä toisillen. Kyllä minusta tuntuu että tuossakin on tiettyä järkeä, mutta mielestäni se ei silti selitä kuinka ihmisen oikeudenmukaisuuden jano on niin vahva.

        "on syntynyt sillä tiedon tasolla jossa kuviteltiin..." on hyvin epämääräinen vastaväite.
        Puhun kalam-argumentista. Jos koitat sanoa, että jonkun ihmisen päättely tietystä asiasta on väärä sen perusteella, että sama ihminen tai ihmisen aikalaiset uskovat jostakin toisesta asiasta jotakin, joka sittemmin on osoittautunut epätodeksi, voit kyllä myös tuomita ateismin epätodeksi. Tiede on tottakai kehittynyt vuosien saatossa, mutta tiede myös väitti pitkään että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. Se päättely jonka perusteella muslimifilosofi al-Ghazali päätteli, että maailmankaikkeus on saanut alkunsa, perustuu erittäin järkevään matemaattis-filosofiseen päättelyyn. Ei se ole mitään huuhaa-uskoa ja perusteetonta pähkäilyä, millaiseksi maallikko voi filosofian joskus mieltää. En ole filosofi itsekään, mutta olen opiskellut paljon matematiikka (mm. äärettömyyksiä) ja jonkun verran tieteen filosofiaa. Tämän filosofin päättelyn maailmankaikkeuden alusta tiede on sittemmin osoittanut todeksi (tai niin hyvin kuin se voi mitään todistaa, niin kauan kuin kilpaileva teoria ei ole uskottavampi).

        Repe väitti että en ole agnostikko vaan vahvasti uskomassa. Tämä ei pidä paikkaansa, ainakaan vielä, koen vain että usko antaa järkevämmät vastaukset toistaiseksi, sen takia olen kallellani teismiin. Enkä väittänyt että enemmistö tiedemiehistä olisi kääntynyt uskoon, sanoin vain 'monet'. Minulla ei ole tapana huudella perättömyyksiä, mutta voin muuttaa tuon muotoon 'jotkut', jos se on sitten se korrektimpi. En ole tutkinut asiaa tarkemmin, joten en voi antaa tarkkoja lukuja. Täällä helposti provoisoituu pieneen liioitteluun, kun iso osa kommenteista on huuteluja tyyliin 'kaikki uskovat ovat idiootteja'. Samaan typeryyteen toki syyllistyvät monet uskovatkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos että jaksoit selittää tuota evoluutioteoriaa moralismin syntynä tarkemmin, on mukava etteivät kaikki täällä vain huutele törkeyksiä toisillen. Kyllä minusta tuntuu että tuossakin on tiettyä järkeä, mutta mielestäni se ei silti selitä kuinka ihmisen oikeudenmukaisuuden jano on niin vahva.

        "on syntynyt sillä tiedon tasolla jossa kuviteltiin..." on hyvin epämääräinen vastaväite.
        Puhun kalam-argumentista. Jos koitat sanoa, että jonkun ihmisen päättely tietystä asiasta on väärä sen perusteella, että sama ihminen tai ihmisen aikalaiset uskovat jostakin toisesta asiasta jotakin, joka sittemmin on osoittautunut epätodeksi, voit kyllä myös tuomita ateismin epätodeksi. Tiede on tottakai kehittynyt vuosien saatossa, mutta tiede myös väitti pitkään että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. Se päättely jonka perusteella muslimifilosofi al-Ghazali päätteli, että maailmankaikkeus on saanut alkunsa, perustuu erittäin järkevään matemaattis-filosofiseen päättelyyn. Ei se ole mitään huuhaa-uskoa ja perusteetonta pähkäilyä, millaiseksi maallikko voi filosofian joskus mieltää. En ole filosofi itsekään, mutta olen opiskellut paljon matematiikka (mm. äärettömyyksiä) ja jonkun verran tieteen filosofiaa. Tämän filosofin päättelyn maailmankaikkeuden alusta tiede on sittemmin osoittanut todeksi (tai niin hyvin kuin se voi mitään todistaa, niin kauan kuin kilpaileva teoria ei ole uskottavampi).

        Repe väitti että en ole agnostikko vaan vahvasti uskomassa. Tämä ei pidä paikkaansa, ainakaan vielä, koen vain että usko antaa järkevämmät vastaukset toistaiseksi, sen takia olen kallellani teismiin. Enkä väittänyt että enemmistö tiedemiehistä olisi kääntynyt uskoon, sanoin vain 'monet'. Minulla ei ole tapana huudella perättömyyksiä, mutta voin muuttaa tuon muotoon 'jotkut', jos se on sitten se korrektimpi. En ole tutkinut asiaa tarkemmin, joten en voi antaa tarkkoja lukuja. Täällä helposti provoisoituu pieneen liioitteluun, kun iso osa kommenteista on huuteluja tyyliin 'kaikki uskovat ovat idiootteja'. Samaan typeryyteen toki syyllistyvät monet uskovatkin.

        Vielä tarkennus tuohon väitteseen että en ole agnostikko. Se että otan Jumalan olemassaolon mahdollisuuden huomioon uskottavana vaihtoehtona, ei tee minusta teistiä, vaikka kantani kallistuukin tällä hetkellä teismin suuntaan. Miten voisin ottaa objektiivisesti kantaa puoleen tai toiseen, jos lähtöoletukseni olisi, että jompikumpi käsitys on ei-totta vain 'koska minusta tuntuu siltä'? Eihän siinä olisi mitään tolkkua. Mutta silti tein niin viimeiset 30 vuotta, koska en yksinkertaisesti jaksanut enää ajatella asiaa ja menin virran mukana, olin selkeästi lähempänä ateistia kuin teistiä. Jätin todistustaakan uskoville, mutta en totta puhuen vaivautunut ottamaan selvää heidän todisteluistaan. Erosin kirkosta, koska en pitänyt sen oppia ollenkaan uskottavana, enkä ole varma että siihen haluaisin liittyä takaisin vaikka ryhtyisin uskovaksikin. Kristinuskon patriarkaalisuus, uskon nimissä tehdyt vääryydet, maailman kärsimys ja yksittäisten uskovaisten (tai uskovaislaumojen) hihhulointi ja tuomitseva asenne pitivät minut visusti pois uskon piiristä, ajattelin että nämä asiat jotenkin todistaisivat uskon vääräksi, mutta näin ei todella ole. Nyt olen ajatellut ottaa asiasta selvää, vaikka en usko että löydän edelleenkään täydellistä varmuutta puoleen tai toiseen. Toivoisin löytäväni. Tällä hetkellä pidän edelleen mahdollisena että ateismi on totta. Sekä teismin että ateismin käsitykset perustuvat melkoisille ihmeille, täytyy vain päättää kumpaan ihmeeseen uskoo enemmän. Siihen, että elämälle hienosäädetty maailmankaikkeus on syntynyt tyhjästä sattumalta, vai siihen että sen on luonut jokin älyllinen ja persoonallinen oleva joka on halunnut sen luoda. Mielestäni molemmat kuulostavat uskomattomilta teorioilta. Odotan suurella mielenkiinnolla tieteen seuraavia suuria löytöjä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos että jaksoit selittää tuota evoluutioteoriaa moralismin syntynä tarkemmin, on mukava etteivät kaikki täällä vain huutele törkeyksiä toisillen. Kyllä minusta tuntuu että tuossakin on tiettyä järkeä, mutta mielestäni se ei silti selitä kuinka ihmisen oikeudenmukaisuuden jano on niin vahva.

        "on syntynyt sillä tiedon tasolla jossa kuviteltiin..." on hyvin epämääräinen vastaväite.
        Puhun kalam-argumentista. Jos koitat sanoa, että jonkun ihmisen päättely tietystä asiasta on väärä sen perusteella, että sama ihminen tai ihmisen aikalaiset uskovat jostakin toisesta asiasta jotakin, joka sittemmin on osoittautunut epätodeksi, voit kyllä myös tuomita ateismin epätodeksi. Tiede on tottakai kehittynyt vuosien saatossa, mutta tiede myös väitti pitkään että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. Se päättely jonka perusteella muslimifilosofi al-Ghazali päätteli, että maailmankaikkeus on saanut alkunsa, perustuu erittäin järkevään matemaattis-filosofiseen päättelyyn. Ei se ole mitään huuhaa-uskoa ja perusteetonta pähkäilyä, millaiseksi maallikko voi filosofian joskus mieltää. En ole filosofi itsekään, mutta olen opiskellut paljon matematiikka (mm. äärettömyyksiä) ja jonkun verran tieteen filosofiaa. Tämän filosofin päättelyn maailmankaikkeuden alusta tiede on sittemmin osoittanut todeksi (tai niin hyvin kuin se voi mitään todistaa, niin kauan kuin kilpaileva teoria ei ole uskottavampi).

        Repe väitti että en ole agnostikko vaan vahvasti uskomassa. Tämä ei pidä paikkaansa, ainakaan vielä, koen vain että usko antaa järkevämmät vastaukset toistaiseksi, sen takia olen kallellani teismiin. Enkä väittänyt että enemmistö tiedemiehistä olisi kääntynyt uskoon, sanoin vain 'monet'. Minulla ei ole tapana huudella perättömyyksiä, mutta voin muuttaa tuon muotoon 'jotkut', jos se on sitten se korrektimpi. En ole tutkinut asiaa tarkemmin, joten en voi antaa tarkkoja lukuja. Täällä helposti provoisoituu pieneen liioitteluun, kun iso osa kommenteista on huuteluja tyyliin 'kaikki uskovat ovat idiootteja'. Samaan typeryyteen toki syyllistyvät monet uskovatkin.

        Tieteen kehitys ja maailmankuvan muuttuminen on oleellinen asia kosmologisen todistuksen suhteen. On kokonaan eri asia pohtia staattisen maa- eli ihmiskeskeisen "pienen" universumin (maapallo ja vähän jotain siinä ympärillä) syntyä kuin pohtia sellaisen universumin syntyä jonka tiedämme olevan enimmäkseen ihmiselle näkymätön, jatkuvassa muutoksen tilassa ja jossa maapallo on vain yksi planeetta joka kiertää yhtä linnunradan sadoista miljardeista tähdistä ja Linnunrata on yksi sadoista miljardeista galakseista.

        Perimmäinen "virhe" kosmologisessa todistuksessa on kuitenkin se, että se on lopulta vain toinen tapa sanoa että emme tiedä. Ajatus on, että kun ei keksitä miksi universumi olisi olemassa niin joku jumalahan voisi olla selitys.

        Olen kirjoittanut tänne aiemminkin, että oletus siitä, että universumin rakenne saati sen historia olisi loppuun asti ihmisen ymmärrettävissä on lopulta aika arrogantti. Meidän järkemme on kehittynyt aivan muuhun kuin ymmärtämään täysin oman mittakaavamme ja aistiemme ulkopuolisia asioita. Tämä ollenkaan vähättelemättä sitä, miten pitkälle tiede on mikro- ja makrokosmoksen ymmärtämisessä päässyt.

        Viimeistään kvanttimekaniikka on osoittanut, että universumi ei ole arkijärkemme mukainen. Miksi sen pitäisikään olla? Miten kaksi kappaletta voi jakaa saman "olemassaolon" vaikka ovat toisistaan erillisiä, niin että kun vaikutamme toiseen, niin toisenkin tila muuttuu? Meidän ymmärtämässä kivien ja keppien maailmassa tämä on mahdotonta, mutta kvanttimekaniikassa se on havaittu ilmiö. Kun emme oikein ymmärrä millainen universumi on, niin miten voimme ymmärtää sen perimmäisen alkusyyn tai edes sen että onko sillä alkua? Tai sen voiko sillä edes olla alkua?


      • ”Ateismi itsessään ei tarjoa mitään järjellistä selitystä näille humanistisille käsityksille.”

        Siis ihmettelet, miten on mahdollista, että sosiaalinen laumaeläin haluaa pitää huolen läheisistään? Ei kai tuo tarvi selityksiä ja sen voi ymmärtää ihan luontodokumentteja seuraamalla...

        ”Sen sijaan teismi tarjoaa selityksen, että tämä 'omantunnon ääni' sekä yleinen käsitys oikeasta ja väärästä on osa Jumalan antamaa yleistä ilmoitusta.”

        Huonoja selityksiä voi keksiä pilvin pimein. Mutta mistäs se Jumala sitten tietää, mikä on oikein ja väärin? Jos oikea ja väärä perustuvat vain tunteeseen tai johtajan mielipiteeseen, niin ollaan aika heikolla perustalla...

        Paljon parempi selitys moraalille on ne sosiaaliset käyttäytymisnormit, jotka tekevät laumassa elävän lajin (huom lajin - ei yksilön) parhaiten menestyväksi. Osa näistä normeista on muokkautunut osaksi ihmisyyttä eli on lajille ominaista - osa taas perustuu kulttuuri-evoluutioon ja yhteiskunnan normistoon. Vanhemmat opettavat lapsilleen käyttäytymissääntöjä ja osallistuvat yliminän kehitykseen, mikä tekee meihin vahvoja tunteellisia estoja - joita kutsutaan omaksitunnoksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos että jaksoit selittää tuota evoluutioteoriaa moralismin syntynä tarkemmin, on mukava etteivät kaikki täällä vain huutele törkeyksiä toisillen. Kyllä minusta tuntuu että tuossakin on tiettyä järkeä, mutta mielestäni se ei silti selitä kuinka ihmisen oikeudenmukaisuuden jano on niin vahva.

        "on syntynyt sillä tiedon tasolla jossa kuviteltiin..." on hyvin epämääräinen vastaväite.
        Puhun kalam-argumentista. Jos koitat sanoa, että jonkun ihmisen päättely tietystä asiasta on väärä sen perusteella, että sama ihminen tai ihmisen aikalaiset uskovat jostakin toisesta asiasta jotakin, joka sittemmin on osoittautunut epätodeksi, voit kyllä myös tuomita ateismin epätodeksi. Tiede on tottakai kehittynyt vuosien saatossa, mutta tiede myös väitti pitkään että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. Se päättely jonka perusteella muslimifilosofi al-Ghazali päätteli, että maailmankaikkeus on saanut alkunsa, perustuu erittäin järkevään matemaattis-filosofiseen päättelyyn. Ei se ole mitään huuhaa-uskoa ja perusteetonta pähkäilyä, millaiseksi maallikko voi filosofian joskus mieltää. En ole filosofi itsekään, mutta olen opiskellut paljon matematiikka (mm. äärettömyyksiä) ja jonkun verran tieteen filosofiaa. Tämän filosofin päättelyn maailmankaikkeuden alusta tiede on sittemmin osoittanut todeksi (tai niin hyvin kuin se voi mitään todistaa, niin kauan kuin kilpaileva teoria ei ole uskottavampi).

        Repe väitti että en ole agnostikko vaan vahvasti uskomassa. Tämä ei pidä paikkaansa, ainakaan vielä, koen vain että usko antaa järkevämmät vastaukset toistaiseksi, sen takia olen kallellani teismiin. Enkä väittänyt että enemmistö tiedemiehistä olisi kääntynyt uskoon, sanoin vain 'monet'. Minulla ei ole tapana huudella perättömyyksiä, mutta voin muuttaa tuon muotoon 'jotkut', jos se on sitten se korrektimpi. En ole tutkinut asiaa tarkemmin, joten en voi antaa tarkkoja lukuja. Täällä helposti provoisoituu pieneen liioitteluun, kun iso osa kommenteista on huuteluja tyyliin 'kaikki uskovat ovat idiootteja'. Samaan typeryyteen toki syyllistyvät monet uskovatkin.

        Kalamin kosmologinen argumentti on valitettavasti virhepäätelmä jos yrität todistaa sillä jumaluuksia, käydään se lävitse vähän tarkemmin ja kohta kohdalta:

        Ensimmäinen premissi:
        * Mikä tahansa joka tulee olemassaolevaksi omaa syyn miksi se on olemassa

        Toinen premissi:
        * Universumi on tullut olemassaolevaksi

        Johtopäätös:
        * Universumilla on siis oltava syy miksi se on olemassa

        Tässä on tosin useita ongelmia:

        Ongelmat ensimmäisessä premississä:
        * Ensimmäistä premissi ei ole todistettu todeksi ja on jo loogisesti mahdotonta todistaa oikeaksi koska se vaatisi negativiisen todistuksen (mikään olemassaoleva ei ole tullut olevaksi syyttä)
        * "Syy" ei ole määritelty joka rajoittaa tämän hyödyllisyyttä. Esim. jääpuikon syyksi voi sanoa luonnonlait ja miten vesi käyttäytyy kylmässä

        Ongelma toisessa premississä:
        * Tämä vaatisi todisteen että universumi ei ole ollut aina olemassa joka tällä hetkellä ainakin on mahdotonta todistaa suuntaan tai toiseen.

        Ongelmat johtopäätöksessä:
        * Molemmat alkupremissit sisältävät useita ongelmia, joten johtopäätöstäkään ei ole järkevää vetää näiden perusteella
        * Jopa jos oletamme alkupremission olevan oikeita, "syy olemassaololle" ei viittaisi mitenkään jumaluuteen, vaan voi yhtä hyvin viitata esim. siihen että olemassaolo on luontainen olotila universumille.


    • Anonyymi

      Mikä on työn tarkoitus 🤣

    • Anonyymi

      Aattelimme että elämämme tarkoitus
      lienee murheen karkoitus....

      • Anonyymi

        Mielestäni tuohon voikin asian tiivistää :D Tämähän on totta sekä ateistille että uskovalle. Uskova karkottaa murheen ajatuksella rakastavasta Jumalasta ja iänkaikkisesta elämästä jossa oikeus vihdoin toteutuu, ateisti ottamalla irti tästä elämästä sen minkä voi, niillä keinoilla mitkä itse parhaaksi katsoo. Toivottavasti molemmat ryhmät voivat tehdä sen haukkumatta toisiaan idiooteiksi.


    • Anonyymi

      Nyt avaaja rinnat esille ja vastaamaan.
      Töki vaikka näppäimistöä niillä rinnoillasi

      "JPWEOfszdngsfdkljdspåla pÅ `??? "
      olisi kyllä järkevämpi viesti mitä yleensä

    • "Ennen kuolemaa ei mitään - sitten elämä - ja kuoleman jälkeen taas tietoisuus sammuu ja lakkaamme olemasta."

      Jaa, tuossa tuli ajatusvirhe, jonka kommentoijat varmaan huomasivat.
      Pitää tietenkin olla:

      "Ennen syntymää ei mitään - sitten elämä..."

    • Anonyymi

      LOISELÄMINEN!

    • Anonyymi

      Aloittaja voisi täsmentää otsikkoaan rehellisesti arvostelevaan muotoon "Ateistinen elämäntarkoitus". Se sopisi paremmin kommentin merkitykseen ja asennemaailmaan. Ateistien itsensä elämäntarkoitus on juuri sitä, millaiseksi kukin on sen rakentanut. Elämäntarkoitus ei tarvitse raamatullista sisältöä ollakseen olemassa tai hyvä ja merkityksellinen. Sitä kyllä teistit yleistää kovasti, ettei ateistin elämä voi millään olla hyvää, koska siitä puuttuu Jumala.

    • Mikä on avaaja oma tarkoitus? Esität kysymyksen ja vaikenet iäksi.
      Uskotko olevasi Jumala?

    • Anonyymi

      Loiseläminen ja valehdella toisilta kuulleita juttuja!

    • Anonyymi

      En koe elämälläni olevan mitään tarkoitusta, kun sitä ajattelee syntymäni ja kuolemani välisenä aikana. Enkä kaipaa sille mitään tarkoitusta. Puuttuu koko tarkoituksen tarve.

    • Anonyymi

      Ateistin elämän tarkoitus on elää.

    • Kaikki eivät halua hyväksyä ikäviä tosiasioita. Jos saisin valita, niin kyllä minäkin todennäköisesti valitsisin ikuisen elämän - ja katuisin tuota päätöstä tuhannen vuoden jälkeen seuraavat miljoona vuotta.

      Mutta kun olemme puineet ateistien elämän tarkoitusta, niin kysytään takaisin: Miten teisti ratkaisee kuoleman jälkeisen elämän tarkoituksen? Ollaanko Taivaassa ikuisesti soittelemassa pasuunoita ja ylistämässä Jumalaa enkelien kuorossa lauleskellen? Kauanko tuota pitää tehdä ennen kuin ollaan ylistetty tarpeeksi? Missä vaiheessa tavoite tulee täyteen ja voi päästä ikuiseen lepoon?

    • Anonyymi

      Minullekaan tämä paratiisin ilo ei ole koskaan auennut. Siellä leijutaan äärettömän onnen ja rauhan tilassa eli tulee mieleen huumeen käyttäjät täällä maan päällä.

      • Anonyymi

        Niinpä. Ja huumeiden käytössäkin on se ongelma, että kun leijuu kyllin kauan kemikaaliparadiisissa, niin siitä tulee "uusi normaali" ja huumeita tarvitsee, jotta olo olisi "normaali" eikä enää autuas.

        Elämän arvo tulee sen rajalisuudesta. Ikuinen elämä olisi lopulta väistämättä helvetti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä. Ja huumeiden käytössäkin on se ongelma, että kun leijuu kyllin kauan kemikaaliparadiisissa, niin siitä tulee "uusi normaali" ja huumeita tarvitsee, jotta olo olisi "normaali" eikä enää autuas.

        Elämän arvo tulee sen rajalisuudesta. Ikuinen elämä olisi lopulta väistämättä helvetti.

        soopaa!


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      91
      2980
    2. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      299
      1706
    3. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      246
      1587
    4. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      87
      1401
    5. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      403
      1400
    6. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      403
      1323
    7. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      2
      1119
    8. Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa

      Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat
      Suomalaiset julkkikset
      38
      1067
    9. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      334
      908
    10. Miksi Purra-graffiti ei nyt olekkaan naisvihaa?

      "Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista", kysyy Tere Sammallahti. Helsingin Suvilahden
      Maailman menoa
      258
      875
    Aihe