MIKÄ ON ATEISTIN ELÄMÄN TARKOITUS?

Pieraisin kirkossa ja parrut natisi. Siinä vasta elämä virtasi saarnaan
t. avaaja

SEn kaasukammion tytön elämäntarkoitus nivoutuu maailman antamaan kuolemanlahjaan. SE on maailman lahja. Syöpään sairastuneen pojan lahja oli näitten toisen ja kolmannet polven isän ja äidin hurjastelu, jossa geenit saivat kuolemantuomion jälkipolville. Eli se on maailman antama tarkoitus elämälle.
Ja se me lahjoitamme eteenpäin, eli ihmiskunta rapistuu aivan omasta valinnastaan käsin.

Soodan kynnyksellä ei kannata hankkia lapsia.

Minä pidän 70v syöpään sairastuneita epäonnistuneina parinvalinnassa, mikä on 4v syöpä 😆

Uskovat eivät ikinä opi, että ateistien solvaaminen todistaa vain solvaajan oman typeryyden, eikä yhtään mitään mistään jumalista.

"Miksi ateisti tekisi hyvää lähimmäisilleenkään ,koska se olisi häneltä itseltään pois."
Miten niin olisi minulta itseltäni pois? Minä autan mielelläni muita ihmisiä, koska siitä tulee hyvä mieli sekä minulle itselleni että niille muille ihmisille. Uskova taas auttaa muita ihmisiä vain mielistelläkseen omaa jumalaansa ja levittääkseen uskontoaan.

Ateisteista tehtyjä tutkimuksia yhteen koonnut psykologi Benjamin Beit-Hallahmi tiivistää tutkimuksensa tuloksia näin:

”Voimme sanoa, että uskonnollisiin ihmisiin verrattuna ateistit ovat osoittautuneet vähemmän autoritaarisiksi ja vaikeammin taivuteltavissa oleviksi, vähemmän dogmaattisiksi sekä vähemmän ennakkoluuloisiksi. He ovat suvaitsevaisia, lainkuuliaisia, myötätuntoisia, tunnollisia ja korkeasti koulutettuja. Ateistit ovat älykkäitä ja monet ovat sitoutuneet älylliseen sekä oppineeseen elämäntapaan. Lyhyesti sanottuna he ovat hyviä lähimmäisiä.”

Uskovien harhaluuloilla ei koskaan ole mitään tekemistä oikeasn todellisuuden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Uskovat eivät ikinä opi, että ateistien solvaaminen todistaa vain solvaajan oman typeryyden, eikä yhtään mitään mistään jumalista.

"Miksi ateisti tekisi hyvää lähimmäisilleenkään ,koska se olisi häneltä itseltään pois."
Miten niin olisi minulta itseltäni pois? Minä autan mielelläni muita ihmisiä, koska siitä tulee hyvä mieli sekä minulle itselleni että niille muille ihmisille. Uskova taas auttaa muita ihmisiä vain mielistelläkseen omaa jumalaansa ja levittääkseen uskontoaan.

Ateisteista tehtyjä tutkimuksia yhteen koonnut psykologi Benjamin Beit-Hallahmi tiivistää tutkimuksensa tuloksia näin:

”Voimme sanoa, että uskonnollisiin ihmisiin verrattuna ateistit ovat osoittautuneet vähemmän autoritaarisiksi ja vaikeammin taivuteltavissa oleviksi, vähemmän dogmaattisiksi sekä vähemmän ennakkoluuloisiksi. He ovat suvaitsevaisia, lainkuuliaisia, myötätuntoisia, tunnollisia ja korkeasti koulutettuja. Ateistit ovat älykkäitä ja monet ovat sitoutuneet älylliseen sekä oppineeseen elämäntapaan. Lyhyesti sanottuna he ovat hyviä lähimmäisiä.”

Uskovien harhaluuloilla ei koskaan ole mitään tekemistä oikeasn todellisuuden kanssa.

Lue lisää

Kas kun et huomannut sitä, että tikkua ottaessasi toisen silmästä, niin kirjoituksessasi oli malka omassasi. Eli samassa veneessä, ystävä hyvä.

"Miksi ateisti tekisi hyvää lähimmäisilleenkään ,koska se olisi häneltä itseltään pois."

Mikä vittu siinä on, ettei hihhuli tajua yhteistoiminnan, toiselle antamisen voivan hyödyttää myös itseään ja yhteistoiminta, empatia ja altruismi on evoluution jalostama ominaisuus - siihen ei tarvita mitään vuohipaimenten moraalikoodistoja.

"Hänelle on jo koulussa opetettu kymmenen käskyä ohjeeksi elämän evääksi. Noudattaako hän niitä?"

Kymmentä käskyä ei opeteta moraalikoodina vaan kuriositeettina juutalaisuudesta. Lapsille ja nuorille opetetaan Suomen lain mukaan elämistä.

Ateisti tekee hyvää ihan vain aitoa inhimillistä hyvyyttään. Uskovainen tekee vain karkkipalkinnon toivossa. Kerjää jeesukselta miellytämällä kuin pahainen piski.

Terve ihminen kokee onnellisuuden tunteita pystyessään auttamaan muita. Hyvän teon palkka ei ole taivasosuus vaan teko itse. Hyvää tehdään koska se on oikein eikä siksi että se on hyödyllistä.

Ikuisen elämän kauppaaminen elämän tarkoitukseksi on absurdia. Vähän kuin, jos lapsi kysyy, että miksi pitää syödä puuroa, niin sanoisi, että puuroa pitää syödä, että jaksaa syödä lisää puuroa. Loputtomasti. Jos elämä on muka "tyhjää" ilman ulkoa annettua tarkoitusta, niin mikä sitten on ikuisen elämän tarkoitus? Mitä varten elää ikuisesti?

Elämän rajallisuus antaa elämälle sen arvon. Elämä koostuu hetkistä ja jos hetkiä olisi luvassa rajattomasti, niin jokainen hetki olisi yhdentekevä. Sen voisi uhrata vaikka roikkumalla Suomi24:ssä tunnista toiseen. Minun osaltani tämä päättyi tänään tähän.

Anonyymi kirjoitti:

Kas kun et huomannut sitä, että tikkua ottaessasi toisen silmästä, niin kirjoituksessasi oli malka omassasi. Eli samassa veneessä, ystävä hyvä.

Emme suinkaan ole samassa veneessä. Teistin viesti sisälsi vain niin tyypillistä ateistien solvaamista, joka ei edes perustunut mihinkään todennettavaan. Ateistit ovat muka itsekkäitä, eivät muka tee hyvää lähimmäisillekään, eivät muka noudata hyviä elämäntapoja, eikä ateisteihin muka voi luottaa. Pelkkää perusteetonta solvaamista.

Minä taas esitin selkeät perustelut ja vielä tutkitut tulokset sille, miksi nuo satoja kertoja kuullut väitteet ateistien itsekkyydestä, pahuudesta ja moraalittomuudesta ovat pelkkiä uskovien levittämiä harhaluuloja. Mutta joillakin näyttää olevan suuria vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, tai sitten vain on pakko jatkaa sitä ateistien solvaamista keinolla millä hyvänsä, tutkituista tosiasioista piittaamatta. Mutta sitähän se uskovien oma moraali näyttää olevan. Viis tosiasioista, kunhan vain saadaan ateisteja haukuttua ja solvattua.

Kun olen vuosikymmeniä saanut jatkuvasti kuulla olevani itsekäs ja paha ihminen sekä täysin moraaliton rikollinen ja vain siksi että minulla ei ole näkymättömiä mielikuvituskavereita, niin alkaa todellakin mitta olla täysi sitä lajia. Omaa oksaanne te uskovat aina vain sahaatte näyttämällä millainen moraali teillä itsellänne on jatkuvan valehtelemisen ja toisten solvaamisen suhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Uskovat eivät ikinä opi, että ateistien solvaaminen todistaa vain solvaajan oman typeryyden, eikä yhtään mitään mistään jumalista.

"Miksi ateisti tekisi hyvää lähimmäisilleenkään ,koska se olisi häneltä itseltään pois."
Miten niin olisi minulta itseltäni pois? Minä autan mielelläni muita ihmisiä, koska siitä tulee hyvä mieli sekä minulle itselleni että niille muille ihmisille. Uskova taas auttaa muita ihmisiä vain mielistelläkseen omaa jumalaansa ja levittääkseen uskontoaan.

Ateisteista tehtyjä tutkimuksia yhteen koonnut psykologi Benjamin Beit-Hallahmi tiivistää tutkimuksensa tuloksia näin:

”Voimme sanoa, että uskonnollisiin ihmisiin verrattuna ateistit ovat osoittautuneet vähemmän autoritaarisiksi ja vaikeammin taivuteltavissa oleviksi, vähemmän dogmaattisiksi sekä vähemmän ennakkoluuloisiksi. He ovat suvaitsevaisia, lainkuuliaisia, myötätuntoisia, tunnollisia ja korkeasti koulutettuja. Ateistit ovat älykkäitä ja monet ovat sitoutuneet älylliseen sekä oppineeseen elämäntapaan. Lyhyesti sanottuna he ovat hyviä lähimmäisiä.”

Uskovien harhaluuloilla ei koskaan ole mitään tekemistä oikeasn todellisuuden kanssa.

Lue lisää

Totisesti, amen. 👍🏻

Kiitos että muistutat, kuinka hihhulilahkot tuppaavat olemaan seksuaalisen hyväksikäytön, mielenterveysongelmien ja itsemurha-alttiuden hautomoja.

Mutta mikä on se tekijä, joka saa tuntemaan kaiken noin tyhjänpäiväisenä lopulta? Tietoisuuden siirtyminen pikkuaivoista aivokuorelle? Jotkut kyllä nauttii elämisestä suuresti, oli se millaista tahansa.

Jotkut uskovaiset kokee maallisen elämän ikäänkuin aatamin aikuisena rangaistuksena, vaikka sinänsä haluavatkin elää, tai armon aikana, jolloin voi löytää pelastuksen parempaan. Siihen, jossa ei ole enää mitään pahaa olemassakaan.

”Tarhaminkin elämällä on ulkoa annettu tarkoitus.”

Tarhaminkin elämän tarkoitus on johdonmukainen verrattuna Raamatun Jumalan mielivaltaan. Paavalin Roomalaiskirjeen mukaan me olemme kuin saviastiat, joita valaja on suuressa vihassaan ja valtansa osoittamiseksi määrännyt tuhottaviksi ilman ihmisen valintaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Osa hihhuleista vielä uskoo tätä kun selittelevät pahuuden ongelmaa - kaikkivaltiaalla savenvalajalla on täysi oikeus rikkoa tuo saviastia ilman sen kummempaa tarkoitusta. Kaikki on toki hyvin niin kauan kuin tuo mielikuvitusolento yrittää tuhota meitä ihmisiä ilman välikäsiä, mutta pelottavaa se on siinä vaiheessa kun tuo savenvalaja on hihhulin päässä oleva deluusio.

20 Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: »Miksi teit minusta tällaisen?»

21 Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?

22 Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi.

Eipä käy kiistäminen, etteikö menneiden sukupolvien (viime kädessä yksilöiden) hyvällä tahdolla ja työllä olisi suuri merkitys elämämme helppoudelle ja turvallisuudelle. Oli he sitten ateisteja, uskovaisia tai mitä. Mutta sopii pohtia, olisiko asiat lähtenee toisille urille ilman moraaliuskonnon kehystä ja vahvaa vaikutusta? Siis ilman sitä henkilökohtaisen pelastuksen kokemista, joka käsittääkseni on vielä eri, kuin mennä kirkollisen tai maailmallisen maailman mukana? Paremmmin/huonommin, ja miten se sitten määritettäisiin?

Suo anteeksi, mutta minusta tuntuu, että rehellisesti sanottuna olet vahvasti uskomassa etkä mikään agnostikko. ”Monet tiedemiehet ovat kääntyneet uskoon” on mitä tyypillisin aitouskovien esittämä väite, jossa ei ole mitään kiinnostavuusarvoa sillä, että 99 % tieteilijöistä ei ole kääntynyt eikä kääntymässä mihinkään uskoon..

Miksi ateisti ei voi olla mielestäsi humaani ja hyvään pyrkivä? Ei hyvään pyrkiminen ole miteenkään uskoviin automaattisesti liitettävä ominaisuus. Uskovissa on on paljon erilaisia ihmisiä, fundisuskovista syntien luetteloitsijoita jokseenkin maltillisiin. Ateismi on edelleenkin vain sitä ettei jumalia ole olemassa,, ei se mitään jumalan puutetta.. Usein ateisti on ajattelultaan vapaampi ja avarampi, eikä se tarkoita sitä,että tekisi ns. syntiä enemmän.Pikemminkin tämä avarakatseisuus opettaa ymmärtämään eri näkökulmia asioihin. Uskova on puolestaan sidottu uskoonsa raamatun kautta, ja myös,eikä vähiten uskonyhteisönsä kautta.

Minä en ymmärrä miksi olisi vaikea ymmärtää evoluution ja moraalin yhteys.

Mistä evoluutiossa on ollut kysymys: ominaisuuksista jotka edistävät seuraavan sukupolven menestymistä. Jos ajattelee, että minkälaisessa yhteisössä olisi hyvä ja turvallista kasvttaa omia jälkeläisiä niin on helppo ymmärtää yhteisön yhteisen moraalin yksi keskeinen merkitys.

Yhteiset säännöt vähentävät myös muuten yhteisön keskinäisiin kiistoihin käyttämää energiaa. Toisista huolehtiminen esimerkiksi metsästäjäyhteisöissä mahdollisti riskinoton yhteiseksi hyväksi. Neandertalinihmisten luista on löydetty yhtä paljon murtumia kuin nykyään on rodeoratsastajilla. Eli tehokas metsästystaktiikka oli sellainen että se johti "työtapaturmiin" ja "sairaslomiin" ja ainoa tapa selvitä niiden yli oli muiden apu.

"Kosmologinen argumentti" on puhdasta filosofista spekulaatiota joka on kaiken lisäksi (esimerkiksi Tuomas Akvinolaisen versio) on syntynyt sillä tiedon tasolla jossa kuviteltiin, että maapallo on universumin liikkumaton keskus jonka ympärillä kiersi yksi tai useampi "kehä" jossa oli kiinni tähdet ja "kiertotähdet" (eli planeetat). Selityksestä kertoo kaiken se, että vaikka maailmankuva on muuttunut ja mullistunut täysin useampaankin kertaan, niin on haluttu pitää kiinni selityksestä partasuisesta taivaan taatosta universumin luojana.

Kilgore.Trout kirjoitti:

Minä en ymmärrä miksi olisi vaikea ymmärtää evoluution ja moraalin yhteys.

Mistä evoluutiossa on ollut kysymys: ominaisuuksista jotka edistävät seuraavan sukupolven menestymistä. Jos ajattelee, että minkälaisessa yhteisössä olisi hyvä ja turvallista kasvttaa omia jälkeläisiä niin on helppo ymmärtää yhteisön yhteisen moraalin yksi keskeinen merkitys.

Yhteiset säännöt vähentävät myös muuten yhteisön keskinäisiin kiistoihin käyttämää energiaa. Toisista huolehtiminen esimerkiksi metsästäjäyhteisöissä mahdollisti riskinoton yhteiseksi hyväksi. Neandertalinihmisten luista on löydetty yhtä paljon murtumia kuin nykyään on rodeoratsastajilla. Eli tehokas metsästystaktiikka oli sellainen että se johti "työtapaturmiin" ja "sairaslomiin" ja ainoa tapa selvitä niiden yli oli muiden apu.

"Kosmologinen argumentti" on puhdasta filosofista spekulaatiota joka on kaiken lisäksi (esimerkiksi Tuomas Akvinolaisen versio) on syntynyt sillä tiedon tasolla jossa kuviteltiin, että maapallo on universumin liikkumaton keskus jonka ympärillä kiersi yksi tai useampi "kehä" jossa oli kiinni tähdet ja "kiertotähdet" (eli planeetat). Selityksestä kertoo kaiken se, että vaikka maailmankuva on muuttunut ja mullistunut täysin useampaankin kertaan, niin on haluttu pitää kiinni selityksestä partasuisesta taivaan taatosta universumin luojana.

Lue lisää

Kiitos että jaksoit selittää tuota evoluutioteoriaa moralismin syntynä tarkemmin, on mukava etteivät kaikki täällä vain huutele törkeyksiä toisillen. Kyllä minusta tuntuu että tuossakin on tiettyä järkeä, mutta mielestäni se ei silti selitä kuinka ihmisen oikeudenmukaisuuden jano on niin vahva.

"on syntynyt sillä tiedon tasolla jossa kuviteltiin..." on hyvin epämääräinen vastaväite.
Puhun kalam-argumentista. Jos koitat sanoa, että jonkun ihmisen päättely tietystä asiasta on väärä sen perusteella, että sama ihminen tai ihmisen aikalaiset uskovat jostakin toisesta asiasta jotakin, joka sittemmin on osoittautunut epätodeksi, voit kyllä myös tuomita ateismin epätodeksi. Tiede on tottakai kehittynyt vuosien saatossa, mutta tiede myös väitti pitkään että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. Se päättely jonka perusteella muslimifilosofi al-Ghazali päätteli, että maailmankaikkeus on saanut alkunsa, perustuu erittäin järkevään matemaattis-filosofiseen päättelyyn. Ei se ole mitään huuhaa-uskoa ja perusteetonta pähkäilyä, millaiseksi maallikko voi filosofian joskus mieltää. En ole filosofi itsekään, mutta olen opiskellut paljon matematiikka (mm. äärettömyyksiä) ja jonkun verran tieteen filosofiaa. Tämän filosofin päättelyn maailmankaikkeuden alusta tiede on sittemmin osoittanut todeksi (tai niin hyvin kuin se voi mitään todistaa, niin kauan kuin kilpaileva teoria ei ole uskottavampi).

Repe väitti että en ole agnostikko vaan vahvasti uskomassa. Tämä ei pidä paikkaansa, ainakaan vielä, koen vain että usko antaa järkevämmät vastaukset toistaiseksi, sen takia olen kallellani teismiin. Enkä väittänyt että enemmistö tiedemiehistä olisi kääntynyt uskoon, sanoin vain 'monet'. Minulla ei ole tapana huudella perättömyyksiä, mutta voin muuttaa tuon muotoon 'jotkut', jos se on sitten se korrektimpi. En ole tutkinut asiaa tarkemmin, joten en voi antaa tarkkoja lukuja. Täällä helposti provoisoituu pieneen liioitteluun, kun iso osa kommenteista on huuteluja tyyliin 'kaikki uskovat ovat idiootteja'. Samaan typeryyteen toki syyllistyvät monet uskovatkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos että jaksoit selittää tuota evoluutioteoriaa moralismin syntynä tarkemmin, on mukava etteivät kaikki täällä vain huutele törkeyksiä toisillen. Kyllä minusta tuntuu että tuossakin on tiettyä järkeä, mutta mielestäni se ei silti selitä kuinka ihmisen oikeudenmukaisuuden jano on niin vahva.

"on syntynyt sillä tiedon tasolla jossa kuviteltiin..." on hyvin epämääräinen vastaväite.
Puhun kalam-argumentista. Jos koitat sanoa, että jonkun ihmisen päättely tietystä asiasta on väärä sen perusteella, että sama ihminen tai ihmisen aikalaiset uskovat jostakin toisesta asiasta jotakin, joka sittemmin on osoittautunut epätodeksi, voit kyllä myös tuomita ateismin epätodeksi. Tiede on tottakai kehittynyt vuosien saatossa, mutta tiede myös väitti pitkään että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. Se päättely jonka perusteella muslimifilosofi al-Ghazali päätteli, että maailmankaikkeus on saanut alkunsa, perustuu erittäin järkevään matemaattis-filosofiseen päättelyyn. Ei se ole mitään huuhaa-uskoa ja perusteetonta pähkäilyä, millaiseksi maallikko voi filosofian joskus mieltää. En ole filosofi itsekään, mutta olen opiskellut paljon matematiikka (mm. äärettömyyksiä) ja jonkun verran tieteen filosofiaa. Tämän filosofin päättelyn maailmankaikkeuden alusta tiede on sittemmin osoittanut todeksi (tai niin hyvin kuin se voi mitään todistaa, niin kauan kuin kilpaileva teoria ei ole uskottavampi).

Repe väitti että en ole agnostikko vaan vahvasti uskomassa. Tämä ei pidä paikkaansa, ainakaan vielä, koen vain että usko antaa järkevämmät vastaukset toistaiseksi, sen takia olen kallellani teismiin. Enkä väittänyt että enemmistö tiedemiehistä olisi kääntynyt uskoon, sanoin vain 'monet'. Minulla ei ole tapana huudella perättömyyksiä, mutta voin muuttaa tuon muotoon 'jotkut', jos se on sitten se korrektimpi. En ole tutkinut asiaa tarkemmin, joten en voi antaa tarkkoja lukuja. Täällä helposti provoisoituu pieneen liioitteluun, kun iso osa kommenteista on huuteluja tyyliin 'kaikki uskovat ovat idiootteja'. Samaan typeryyteen toki syyllistyvät monet uskovatkin.

Lue lisää

Vielä tarkennus tuohon väitteseen että en ole agnostikko. Se että otan Jumalan olemassaolon mahdollisuuden huomioon uskottavana vaihtoehtona, ei tee minusta teistiä, vaikka kantani kallistuukin tällä hetkellä teismin suuntaan. Miten voisin ottaa objektiivisesti kantaa puoleen tai toiseen, jos lähtöoletukseni olisi, että jompikumpi käsitys on ei-totta vain 'koska minusta tuntuu siltä'? Eihän siinä olisi mitään tolkkua. Mutta silti tein niin viimeiset 30 vuotta, koska en yksinkertaisesti jaksanut enää ajatella asiaa ja menin virran mukana, olin selkeästi lähempänä ateistia kuin teistiä. Jätin todistustaakan uskoville, mutta en totta puhuen vaivautunut ottamaan selvää heidän todisteluistaan. Erosin kirkosta, koska en pitänyt sen oppia ollenkaan uskottavana, enkä ole varma että siihen haluaisin liittyä takaisin vaikka ryhtyisin uskovaksikin. Kristinuskon patriarkaalisuus, uskon nimissä tehdyt vääryydet, maailman kärsimys ja yksittäisten uskovaisten (tai uskovaislaumojen) hihhulointi ja tuomitseva asenne pitivät minut visusti pois uskon piiristä, ajattelin että nämä asiat jotenkin todistaisivat uskon vääräksi, mutta näin ei todella ole. Nyt olen ajatellut ottaa asiasta selvää, vaikka en usko että löydän edelleenkään täydellistä varmuutta puoleen tai toiseen. Toivoisin löytäväni. Tällä hetkellä pidän edelleen mahdollisena että ateismi on totta. Sekä teismin että ateismin käsitykset perustuvat melkoisille ihmeille, täytyy vain päättää kumpaan ihmeeseen uskoo enemmän. Siihen, että elämälle hienosäädetty maailmankaikkeus on syntynyt tyhjästä sattumalta, vai siihen että sen on luonut jokin älyllinen ja persoonallinen oleva joka on halunnut sen luoda. Mielestäni molemmat kuulostavat uskomattomilta teorioilta. Odotan suurella mielenkiinnolla tieteen seuraavia suuria löytöjä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos että jaksoit selittää tuota evoluutioteoriaa moralismin syntynä tarkemmin, on mukava etteivät kaikki täällä vain huutele törkeyksiä toisillen. Kyllä minusta tuntuu että tuossakin on tiettyä järkeä, mutta mielestäni se ei silti selitä kuinka ihmisen oikeudenmukaisuuden jano on niin vahva.

"on syntynyt sillä tiedon tasolla jossa kuviteltiin..." on hyvin epämääräinen vastaväite.
Puhun kalam-argumentista. Jos koitat sanoa, että jonkun ihmisen päättely tietystä asiasta on väärä sen perusteella, että sama ihminen tai ihmisen aikalaiset uskovat jostakin toisesta asiasta jotakin, joka sittemmin on osoittautunut epätodeksi, voit kyllä myös tuomita ateismin epätodeksi. Tiede on tottakai kehittynyt vuosien saatossa, mutta tiede myös väitti pitkään että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. Se päättely jonka perusteella muslimifilosofi al-Ghazali päätteli, että maailmankaikkeus on saanut alkunsa, perustuu erittäin järkevään matemaattis-filosofiseen päättelyyn. Ei se ole mitään huuhaa-uskoa ja perusteetonta pähkäilyä, millaiseksi maallikko voi filosofian joskus mieltää. En ole filosofi itsekään, mutta olen opiskellut paljon matematiikka (mm. äärettömyyksiä) ja jonkun verran tieteen filosofiaa. Tämän filosofin päättelyn maailmankaikkeuden alusta tiede on sittemmin osoittanut todeksi (tai niin hyvin kuin se voi mitään todistaa, niin kauan kuin kilpaileva teoria ei ole uskottavampi).

Repe väitti että en ole agnostikko vaan vahvasti uskomassa. Tämä ei pidä paikkaansa, ainakaan vielä, koen vain että usko antaa järkevämmät vastaukset toistaiseksi, sen takia olen kallellani teismiin. Enkä väittänyt että enemmistö tiedemiehistä olisi kääntynyt uskoon, sanoin vain 'monet'. Minulla ei ole tapana huudella perättömyyksiä, mutta voin muuttaa tuon muotoon 'jotkut', jos se on sitten se korrektimpi. En ole tutkinut asiaa tarkemmin, joten en voi antaa tarkkoja lukuja. Täällä helposti provoisoituu pieneen liioitteluun, kun iso osa kommenteista on huuteluja tyyliin 'kaikki uskovat ovat idiootteja'. Samaan typeryyteen toki syyllistyvät monet uskovatkin.

Lue lisää

Tieteen kehitys ja maailmankuvan muuttuminen on oleellinen asia kosmologisen todistuksen suhteen. On kokonaan eri asia pohtia staattisen maa- eli ihmiskeskeisen "pienen" universumin (maapallo ja vähän jotain siinä ympärillä) syntyä kuin pohtia sellaisen universumin syntyä jonka tiedämme olevan enimmäkseen ihmiselle näkymätön, jatkuvassa muutoksen tilassa ja jossa maapallo on vain yksi planeetta joka kiertää yhtä linnunradan sadoista miljardeista tähdistä ja Linnunrata on yksi sadoista miljardeista galakseista.

Perimmäinen "virhe" kosmologisessa todistuksessa on kuitenkin se, että se on lopulta vain toinen tapa sanoa että emme tiedä. Ajatus on, että kun ei keksitä miksi universumi olisi olemassa niin joku jumalahan voisi olla selitys.

Olen kirjoittanut tänne aiemminkin, että oletus siitä, että universumin rakenne saati sen historia olisi loppuun asti ihmisen ymmärrettävissä on lopulta aika arrogantti. Meidän järkemme on kehittynyt aivan muuhun kuin ymmärtämään täysin oman mittakaavamme ja aistiemme ulkopuolisia asioita. Tämä ollenkaan vähättelemättä sitä, miten pitkälle tiede on mikro- ja makrokosmoksen ymmärtämisessä päässyt.

Viimeistään kvanttimekaniikka on osoittanut, että universumi ei ole arkijärkemme mukainen. Miksi sen pitäisikään olla? Miten kaksi kappaletta voi jakaa saman "olemassaolon" vaikka ovat toisistaan erillisiä, niin että kun vaikutamme toiseen, niin toisenkin tila muuttuu? Meidän ymmärtämässä kivien ja keppien maailmassa tämä on mahdotonta, mutta kvanttimekaniikassa se on havaittu ilmiö. Kun emme oikein ymmärrä millainen universumi on, niin miten voimme ymmärtää sen perimmäisen alkusyyn tai edes sen että onko sillä alkua? Tai sen voiko sillä edes olla alkua?

”Ateismi itsessään ei tarjoa mitään järjellistä selitystä näille humanistisille käsityksille.”

Siis ihmettelet, miten on mahdollista, että sosiaalinen laumaeläin haluaa pitää huolen läheisistään? Ei kai tuo tarvi selityksiä ja sen voi ymmärtää ihan luontodokumentteja seuraamalla...

”Sen sijaan teismi tarjoaa selityksen, että tämä 'omantunnon ääni' sekä yleinen käsitys oikeasta ja väärästä on osa Jumalan antamaa yleistä ilmoitusta.”

Huonoja selityksiä voi keksiä pilvin pimein. Mutta mistäs se Jumala sitten tietää, mikä on oikein ja väärin? Jos oikea ja väärä perustuvat vain tunteeseen tai johtajan mielipiteeseen, niin ollaan aika heikolla perustalla...

Paljon parempi selitys moraalille on ne sosiaaliset käyttäytymisnormit, jotka tekevät laumassa elävän lajin (huom lajin - ei yksilön) parhaiten menestyväksi. Osa näistä normeista on muokkautunut osaksi ihmisyyttä eli on lajille ominaista - osa taas perustuu kulttuuri-evoluutioon ja yhteiskunnan normistoon. Vanhemmat opettavat lapsilleen käyttäytymissääntöjä ja osallistuvat yliminän kehitykseen, mikä tekee meihin vahvoja tunteellisia estoja - joita kutsutaan omaksitunnoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos että jaksoit selittää tuota evoluutioteoriaa moralismin syntynä tarkemmin, on mukava etteivät kaikki täällä vain huutele törkeyksiä toisillen. Kyllä minusta tuntuu että tuossakin on tiettyä järkeä, mutta mielestäni se ei silti selitä kuinka ihmisen oikeudenmukaisuuden jano on niin vahva.

"on syntynyt sillä tiedon tasolla jossa kuviteltiin..." on hyvin epämääräinen vastaväite.
Puhun kalam-argumentista. Jos koitat sanoa, että jonkun ihmisen päättely tietystä asiasta on väärä sen perusteella, että sama ihminen tai ihmisen aikalaiset uskovat jostakin toisesta asiasta jotakin, joka sittemmin on osoittautunut epätodeksi, voit kyllä myös tuomita ateismin epätodeksi. Tiede on tottakai kehittynyt vuosien saatossa, mutta tiede myös väitti pitkään että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. Se päättely jonka perusteella muslimifilosofi al-Ghazali päätteli, että maailmankaikkeus on saanut alkunsa, perustuu erittäin järkevään matemaattis-filosofiseen päättelyyn. Ei se ole mitään huuhaa-uskoa ja perusteetonta pähkäilyä, millaiseksi maallikko voi filosofian joskus mieltää. En ole filosofi itsekään, mutta olen opiskellut paljon matematiikka (mm. äärettömyyksiä) ja jonkun verran tieteen filosofiaa. Tämän filosofin päättelyn maailmankaikkeuden alusta tiede on sittemmin osoittanut todeksi (tai niin hyvin kuin se voi mitään todistaa, niin kauan kuin kilpaileva teoria ei ole uskottavampi).

Repe väitti että en ole agnostikko vaan vahvasti uskomassa. Tämä ei pidä paikkaansa, ainakaan vielä, koen vain että usko antaa järkevämmät vastaukset toistaiseksi, sen takia olen kallellani teismiin. Enkä väittänyt että enemmistö tiedemiehistä olisi kääntynyt uskoon, sanoin vain 'monet'. Minulla ei ole tapana huudella perättömyyksiä, mutta voin muuttaa tuon muotoon 'jotkut', jos se on sitten se korrektimpi. En ole tutkinut asiaa tarkemmin, joten en voi antaa tarkkoja lukuja. Täällä helposti provoisoituu pieneen liioitteluun, kun iso osa kommenteista on huuteluja tyyliin 'kaikki uskovat ovat idiootteja'. Samaan typeryyteen toki syyllistyvät monet uskovatkin.

Lue lisää

Kalamin kosmologinen argumentti on valitettavasti virhepäätelmä jos yrität todistaa sillä jumaluuksia, käydään se lävitse vähän tarkemmin ja kohta kohdalta:

Ensimmäinen premissi:
* Mikä tahansa joka tulee olemassaolevaksi omaa syyn miksi se on olemassa

Toinen premissi:
* Universumi on tullut olemassaolevaksi

Johtopäätös:
* Universumilla on siis oltava syy miksi se on olemassa

Tässä on tosin useita ongelmia:

Ongelmat ensimmäisessä premississä:
* Ensimmäistä premissi ei ole todistettu todeksi ja on jo loogisesti mahdotonta todistaa oikeaksi koska se vaatisi negativiisen todistuksen (mikään olemassaoleva ei ole tullut olevaksi syyttä)
* "Syy" ei ole määritelty joka rajoittaa tämän hyödyllisyyttä. Esim. jääpuikon syyksi voi sanoa luonnonlait ja miten vesi käyttäytyy kylmässä

Ongelma toisessa premississä:
* Tämä vaatisi todisteen että universumi ei ole ollut aina olemassa joka tällä hetkellä ainakin on mahdotonta todistaa suuntaan tai toiseen.

Ongelmat johtopäätöksessä:
* Molemmat alkupremissit sisältävät useita ongelmia, joten johtopäätöstäkään ei ole järkevää vetää näiden perusteella
* Jopa jos oletamme alkupremission olevan oikeita, "syy olemassaololle" ei viittaisi mitenkään jumaluuteen, vaan voi yhtä hyvin viitata esim. siihen että olemassaolo on luontainen olotila universumille.

Mielestäni tuohon voikin asian tiivistää :D Tämähän on totta sekä ateistille että uskovalle. Uskova karkottaa murheen ajatuksella rakastavasta Jumalasta ja iänkaikkisesta elämästä jossa oikeus vihdoin toteutuu, ateisti ottamalla irti tästä elämästä sen minkä voi, niillä keinoilla mitkä itse parhaaksi katsoo. Toivottavasti molemmat ryhmät voivat tehdä sen haukkumatta toisiaan idiooteiksi.

Niinpä. Ja huumeiden käytössäkin on se ongelma, että kun leijuu kyllin kauan kemikaaliparadiisissa, niin siitä tulee "uusi normaali" ja huumeita tarvitsee, jotta olo olisi "normaali" eikä enää autuas.

Elämän arvo tulee sen rajalisuudesta. Ikuinen elämä olisi lopulta väistämättä helvetti.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Ja huumeiden käytössäkin on se ongelma, että kun leijuu kyllin kauan kemikaaliparadiisissa, niin siitä tulee "uusi normaali" ja huumeita tarvitsee, jotta olo olisi "normaali" eikä enää autuas.

Elämän arvo tulee sen rajalisuudesta. Ikuinen elämä olisi lopulta väistämättä helvetti.

Lue lisää

soopaa!