Kysymyksiä OCD:stä.

Voit opetella kohtaamaan ahdistuksen rohkeasti.

Tai sitten voit harjoitella pysähtymistä tunteidesi äärelle esim. eri body-mind tekniikoin.

Oletko kokeillut meditaatiota tai esim. Alexander tekniikkaa(esim. semi-supine asentoa päivittäin)?

Myös kun samassa jooga-posessa jaksaa olla pysähtyneenä tarpeeksi kauan niin se saattaa rauhoittaa hermostoa.

Tärkeää olisi että saisit jotenkin rauhoitettua ne sisäiset tuntemukset jotka luovat illuusion että sinun olisi pakko tehdä jotain.

Jos et pysty pysähtymään somaattisten tuntemustesi äärelle ja hyväksymään, että ahdistus on tunne joka on osa elämää niin ne ahdistavat tunteet saavat sinusta vallan ja alkavat kontrolloimaan elämääsi sillä tavoin että välttelet ja yrität laannuttaa sitä pakko-oireisilla rituaaleilla.

Älä pelkää ahdistusta vaan kohtaa se rohkeasti.

Tärkeintä on että opettelet sietämään kovaakin ahdistusta ja kohtaat sen rohkeasti. Ahdistus ei tapa eikä vahingoita sinua, se on tunne jota ei tarvitse vältellä.

Voit tarkkailla rauhassa ahdistustasi ja antaa sen laantua itsestään ilman että yrität kontrolloida sitä pakko-oire rituaaleilla.

Rohkeus kohdata oma ahdistus ja hermoston luoma hetkellinen tuska olisi tärkeää, jotta pääsisit eroon pakko-oireista joilla yrität vältellä sisäistä tuskaisuutta.

Toki voit myös hakea ulkopuolisen apua(esim. Koulun terveydenhoitajan kautta, tai soittamalla/menemällä paikan päälle terveyskeskukseen ja kertomalla ongelmastasi) jos tunnet etteivät omat voimavarat riitä ahdistuksen kohtaamisessa(uskon kyllä että pystyt kohtaamaan haastavat tunteesi itsekkin), mutta voi olla että sinulle määrätään psyykelääkkeitä jotka eivät välttämättä toimi ja joilla on sivuvaikutuksensa.

Toki lääkehoidostakin voi olla hyötyä jos mentaaliset keinot ja pysähtyminen omien tuntemusten äärelle ei auta pakko-oireisiin.

Jos haluat kertoa vanhemmille tai hankkia apua heidän kauttaan, voit kertoa suoraan miten asia on, ei sitä kannata kierrellä tai kaarrella varsinkin jos olet kärsinyt vaivasta vuosikausia.

On tosiasia, että sinulla on pakko-oireinen häiriö mitä pitää elämänlaatusi parantamiseksi

Jos olet ylä-aste ikäinen, niin ei kannata tuhlata nuoruusvuosia pakko-oireiseen elämään varsinkin kun keinoja ja apua on saatavilla

Ensinnäki, ne OCD tyypit joita tunnen on ollu tosi mukavia, eikä niiden kanssa harrastamisessa ole juurikaan ollu ongelmia.

Sekin on mun mielestä ihan jees, että vanhemmat ei lähe liikaa hössöttää, koska joskus seki voi olla ongelma, patisi jos tuntuu ettei ne ota vakavasti.

Se miks ehkä vois "hakee diagnoosii" vois olla, se että sais just noita työkaluja arkeen. Silleen että homma pysyy just sopivasti hanskassa, eikä mopo keuli keväisin.

Nuorisolle on yleensä omia nuorisopsykiatrian paikkoja, tai sit paikkakunnalla voi olla jo joku hoitokoordinaattori, johon soittamalla.

Ja yks tapa vois olla sanoo vanhemmille, että sulla taitaa olla OCD, kyl vanhemmatki osaa googlettaa. Toki vanhemmillekki voi olla joskus helpompi selittää omaa tilannetta, kun sitä on ensi vähä työstäny ammattilasien kanssa.

Tsemppii. =)

Olen myös miettiinyt, että kertoisin asiasta enemmän kavereilleni (tällä hetkellä vain yksi kavereistani tietää tästä). Ongelmia vain on monia. En tiedä kehen luottaa ja kehen ei. En halua, että asiasta aletaan juoruilemaan . Yksi kavereistani on myös vähän ahdasmielinen joten en haluiasi ainakaan hänen asiasta kuulevan.

Hei!
Mitä jos menisit keskustelemaan asiasta Sekaisin247 chattiin joka on tarkoitettu nuorille? Nuortennettistä kanssa voisi löytyä nuorten ammattilaisilta sinulla apua. He ovat kohdanneet kaikenlaista oireilua ja muuta, joten osaavat miettiä sinulle sopivia apuja. Tai vain kesskustella siitä mikä sinua ahdistaa tai huolettaa.

Tietenkin kannattaa koulussa terveydenhoitajalta tai psykologilta kysyä apua, mutat jos jännittää niin rohkeutta saa lisää esim. Sekaisin247 chatissä ja se on auki sillävälin kun ei terveydenhoitajalle pääse. Niin ei ole asian kanssa yksinään ja jostain löytyy joku kenen kanssa puhua.

Tukinet:istä voi kanssa kysyä itselleen tukihenkilöä, jos tulee sellainen olo, että tarvitset. Siellä vaina siat tapahtuu muutaman päivän viiveellä.

Oletko varma että diagnoosin saaminen lopettaa pakko-oireet?toki jos haluat keskusteluapua niin siinä tapauksessa saat sen varmaan pyytämättä. Itselläni on näin 44-vuotiaana myös asioita joita joudun tekee esim. kun poistun kotoa.Ne ei rajoita elämää mutta olen tehnyt samat asiat jo 24 vuotta eli niin kauan kun olen asunut yksin.Esim. kotiovi pitää monta kertaa tarkistaa että on varmasti kiinni, hella pitää tarkistaa,hanat pitää tarkistaa. En vaan luota siihen että katson vain kerran nämä kohteet. Mä varaan vain hiukan enemmän aikaa kun olen lähdössä ulos.Jos sulla rajoittaa oireet ja tekemiset elämää niin kannattaa puhua jollekin ja saada apua.Itse pärjään näistä oireista huolimatta.Siskollani on myös näitä samoja oireita.Ja uskon että meitä on monia joilla on pakkotoimintoja.Mutta itse koen että parempi nämä pakkotoiminnot kuin se että kun olet esim. kaupungilla niin ei tartte miettiä noita tarkastuksen kohteita.Voin sanoa että kodin ulkopuolella en näitä toimintoja tee eli ne rajoittuu vain omaan kotiin.

Kiitos jälleen vastauksista! Tosiaan en ole kauheasti tohon Sekasin chattiin perehtynyt, mutta kai sitäkin voisi miettiä. Itselläni nuo pakko-oireet eivät rajoitu pelkästään kotiin ja viime keväänä koulussa käynti aiheutti mulle paljon tuskaa :(

Kiitos avusta! Tosiaan koulun aikuisille en haluu puhuu, koska en usko, että niillä on kauheen hyvä kuva musta. Koulukuraattorin kanssa en varsinkaan tuu juttuun. Tosiaan oon nyt tän kanssa semi helpossa vaiheessa, mutta tiiän että ennen pitkään tää alkaa tas pahenee ja aattelin kysyä apua jo valmiiks täältä. OCD on ollu aika rauhallisella päällä nyt puol vuotta. Oon tosiaan kyl itekki miettiny, että pahenemis vaiheessa voisin jonkun psykologin tai vastaavan ajan varata, jos sellasta koen tarvitsevani.