Haluaisin ryhtyä noidaksi

Olisiko sulla neuvoja, miten voisin tutustua paremmin piileviin voimiini? Vaatiiko se jonkinlaisen tietynlaisen tilan vaiko vain keskittymistä ja jonkinlaista "aistien avaamista" vastaanottavaisemmaksi? Näen aika usein melko erikoisia unia, en osaa edes selittää niitä.. Mutta minusta tuntuu siltä, että ainakin pari enneunta olen nähnyt ja minulla on lisäksi muutama "ruumiistairtautumiskokemus". Olin melko väsyneenä tässä vastikään päiväunilla, makasin selälläni ja havahduin jossain vaiheessa siihen, että tunsin itseni ikäänkuin kehoni ulkopuolella. Se oli tosi pelottava kokemus, mutta ei ollenkaan ensimmäinen kerta kuin minulle on käynyt niin.

-=Toni=- kirjoitti:

Olisiko sulla neuvoja, miten voisin tutustua paremmin piileviin voimiini? Vaatiiko se jonkinlaisen tietynlaisen tilan vaiko vain keskittymistä ja jonkinlaista "aistien avaamista" vastaanottavaisemmaksi? Näen aika usein melko erikoisia unia, en osaa edes selittää niitä.. Mutta minusta tuntuu siltä, että ainakin pari enneunta olen nähnyt ja minulla on lisäksi muutama "ruumiistairtautumiskokemus". Olin melko väsyneenä tässä vastikään päiväunilla, makasin selälläni ja havahduin jossain vaiheessa siihen, että tunsin itseni ikäänkuin kehoni ulkopuolella. Se oli tosi pelottava kokemus, mutta ei ollenkaan ensimmäinen kerta kuin minulle on käynyt niin.

Ruumiista irtautumiset ovat ihan mukavia, vaikkakin minulle tulee niistä paha olo.

Kaiken a ja o on hankkia tietoa. Kirjastoissa on yleensä "parapsykologia" osasto. Sieltä lainaat niin monta kirjaa, kuin jaksat kantaa. Luet ajatuksella kannesta kanteen. Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin vieraile Unio Mysticassa, Suomen ainoa tuon lajin kauppa. Netistä saat hyvin tietoa, kun googletat sanoilla "noituus, taikuus, magia jne." Kannattaa myös lukea Scott Cunnighamin kirjoja wiccasta, todella hyödyllisiä energiankäsittelyn sun muiden merkeissä, ja ties vaikka innostuisit uskonnosta. Voit myös yrittää tehdä omia, pieniä loitsuja(vain pieniä, ei vaativia. Saattavat viedä voimat tai motivaation, jos ja kun eivät onnistu). Kykysi kyllä huomaat ihan itse, jos sinulla sellaisia on. Älä huomioi pieniä arkipäivän yhteensattumia, ettet huijaisi itseäsi. Mutta muista, että velhoksi voi harjoitella ja opiskella, siihen ei vaadita kuin uskoa ja toivoa(kunhan on edes toista ja paljon, niin taiat ja loitsut kyllä onnistuvat)

Sunshine kirjoitti:

Ruumiista irtautumiset ovat ihan mukavia, vaikkakin minulle tulee niistä paha olo.

Kaiken a ja o on hankkia tietoa. Kirjastoissa on yleensä "parapsykologia" osasto. Sieltä lainaat niin monta kirjaa, kuin jaksat kantaa. Luet ajatuksella kannesta kanteen. Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin vieraile Unio Mysticassa, Suomen ainoa tuon lajin kauppa. Netistä saat hyvin tietoa, kun googletat sanoilla "noituus, taikuus, magia jne." Kannattaa myös lukea Scott Cunnighamin kirjoja wiccasta, todella hyödyllisiä energiankäsittelyn sun muiden merkeissä, ja ties vaikka innostuisit uskonnosta. Voit myös yrittää tehdä omia, pieniä loitsuja(vain pieniä, ei vaativia. Saattavat viedä voimat tai motivaation, jos ja kun eivät onnistu). Kykysi kyllä huomaat ihan itse, jos sinulla sellaisia on. Älä huomioi pieniä arkipäivän yhteensattumia, ettet huijaisi itseäsi. Mutta muista, että velhoksi voi harjoitella ja opiskella, siihen ei vaadita kuin uskoa ja toivoa(kunhan on edes toista ja paljon, niin taiat ja loitsut kyllä onnistuvat)

... Ja kaikista tärkein. Älä kiirehdi, anna itsellesi aikaa, kehity rauhassa. Mikäs tässä valmiissa maailmassa. Äläkä anna osaamisen nousta päähän. Mitään ei kannata tehdä vain siksi, että pystyy. Kiroukset ja taiat saattavat mennä pahasti pieleen, tai lyödä takaisin.

Sunshine kirjoitti:

Ruumiista irtautumiset ovat ihan mukavia, vaikkakin minulle tulee niistä paha olo.

Kaiken a ja o on hankkia tietoa. Kirjastoissa on yleensä "parapsykologia" osasto. Sieltä lainaat niin monta kirjaa, kuin jaksat kantaa. Luet ajatuksella kannesta kanteen. Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin vieraile Unio Mysticassa, Suomen ainoa tuon lajin kauppa. Netistä saat hyvin tietoa, kun googletat sanoilla "noituus, taikuus, magia jne." Kannattaa myös lukea Scott Cunnighamin kirjoja wiccasta, todella hyödyllisiä energiankäsittelyn sun muiden merkeissä, ja ties vaikka innostuisit uskonnosta. Voit myös yrittää tehdä omia, pieniä loitsuja(vain pieniä, ei vaativia. Saattavat viedä voimat tai motivaation, jos ja kun eivät onnistu). Kykysi kyllä huomaat ihan itse, jos sinulla sellaisia on. Älä huomioi pieniä arkipäivän yhteensattumia, ettet huijaisi itseäsi. Mutta muista, että velhoksi voi harjoitella ja opiskella, siihen ei vaadita kuin uskoa ja toivoa(kunhan on edes toista ja paljon, niin taiat ja loitsut kyllä onnistuvat)

"...vieraile Unio Mysticassa, Suomen ainoa tuon lajin kauppa..."

Miten niin? Yksistään Helsingissä on vaikka kuinka monta rajatiedon kirjakauppaa. Unio Mystican lisäksi ainakin Era Nova (paras), Aatma, Mirjam Aho, Biokustannus, Minä Olen-kauppa ja Burning Books. Turussa on ainakin Akashan Arkisto ja Tampereellakin on muistaakseni rajatiedon kirjakauppa. Lisäksi isot kirjakaupat kuten Akateeminen myyvät rajatiedon kirjallisuutta ja divareitakin kannattaa koluta.

-=Toni=- kirjoitti:

Olisiko sulla neuvoja, miten voisin tutustua paremmin piileviin voimiini? Vaatiiko se jonkinlaisen tietynlaisen tilan vaiko vain keskittymistä ja jonkinlaista "aistien avaamista" vastaanottavaisemmaksi? Näen aika usein melko erikoisia unia, en osaa edes selittää niitä.. Mutta minusta tuntuu siltä, että ainakin pari enneunta olen nähnyt ja minulla on lisäksi muutama "ruumiistairtautumiskokemus". Olin melko väsyneenä tässä vastikään päiväunilla, makasin selälläni ja havahduin jossain vaiheessa siihen, että tunsin itseni ikäänkuin kehoni ulkopuolella. Se oli tosi pelottava kokemus, mutta ei ollenkaan ensimmäinen kerta kuin minulle on käynyt niin.

"Olisiko sulla neuvoja, miten voisin tutustua paremmin piileviin voimiini?

V: Itse asiassa jokainen kokee ja loytaa asiat omalla tavallaan - ihmisethan ovat yksiloita.

Vaatiiko se jonkinlaisen tietynlaisen tilan vaiko vain keskittymistä ja jonkinlaista "aistien avaamista" vastaanottavaisemmaksi?

V: Mutta about noin juuri! Eli tietynlainen "tila", jossa tiedat etta et "jahkaa muita asioita" (ellei se sitten ole oleellista itse magian kannalta) ja keskityt ns. olennaiseen...voisi kai sanoa, etta se tila on aika "meditatiivinen"....TOISAALTA - joskus olen soveltanut "pikamagiaa" johonkin asiaan, eika siina silloin ehdi edes meditoida kunnolla...


Näen aika usein melko erikoisia unia, en osaa edes selittää niitä..

V: Aika monet ihmiset nakevat erikoisia unia...joku pointti rupeaa olemaan siina, jos/kun muistat ne erittain hyvin viela herattyasi...
se on ainakin jonkinlainen merkki ns. "henkistyneesta ihmisesta".

Mutta minusta tuntuu siltä, että ainakin pari enneunta olen nähnyt ja minulla on lisäksi muutama "ruumiistairtautumiskokemus". Olin melko väsyneenä tässä vastikään päiväunilla, makasin selälläni ja havahduin jossain vaiheessa siihen, että tunsin itseni ikäänkuin kehoni ulkopuolella. Se oli tosi pelottava kokemus, mutta ei ollenkaan ensimmäinen kerta kuin minulle on käynyt niin."

V: Itse asiassa TUOHON en osaa sanoa paljoakaan...koska eras henkilo vaittaa nahneensa MINUT "pomppimassa" astraalikehossani paikassa X, kun olin fyysisesti muualla, mutta ITSE en muista tapahtunutta.

Tuolla muissa linkeissahan annettiinkin jo aika paljon ohjeita ainakin siihen, miten voit hankkia lisatietoa asiasta/asioista...ehka silloin myos rupeat nakemaan joitakin asioita "eri nakokulmista", mita et edes aikaisemmin tullut ajatelleeksi...:)

>> kaikki. ihmisten ilmoille ja oikeisiin töihin sanon minä :))) >>

Äh. Tyhmää romantisointia tuokin. Minä olen työssäkäyvä maagikko ja käyn päivittäin ihmisten ilmoilla. Mutta rahan takia mää raadan enkä mistään sen jalommasta syystä.

Mutta raha on kätevää myös maagikolle. On varaa syödä hedelmiä ja vihanneksia, eikä pelkkää leipää ja makkaraa. Ja voi matkustella ja nähdä maailmanmenoa. Sellainen on hyvä asia maagikolle, pysyä terveenä ja nähdä maailmaa.

Päivittäinen raataminen jossain työpaikalla sen sijaan ei ole mielestäni mitään oletusarvoisesti jaloa tai kunnioitettavaa tai elämänlaatua parantavaa. Pian sitä alkaa pitää itseään jotenkin tosi tärkeänä ihmisenä jota ilman maailma lakkaisi varmaankin pyörimästä.

Ihmisten ilmoille vaiko jonnekin pois? Töihin vaiko joutilaaseen vapauteen? Ei väliä, täytyy elää tilanteen mukaan. Tärkeää on vain liikkua, kasvaa ja oppia uusia asioita.

Se valkea hahmo saattoi kuitenkin olla suojelusenkelisi, joka seurasi vieresta, etta mita "kummaa oikein touhuat"...

Tulin vain miettineeksi...;)

>Koska Jumala on järjestyksen Jumala oli ensin rikottava kaikki päivittäiset rutiinit. Sitä rataa edettiin. Koko päivät täyttyivät siitä.

Onko? Onko Jumala AINOASTAAN järjestyksen Jumala? Jos sinun Jumalasi on nyt se sama vanha kehno jumala joka VT:ssa käskee ihmisiä riehumaan ja tappamaan, niin kyllä hän on myös kaaoksen jumala.

Päivittäiset rutiinit sensijaan ovat suuri eksytys, mikäli niillä turruttaa mielensä siinä määrin että lopettaa henkisen kilvoittelun.

Saatoit olla lähempänä "jumalaa" kuin koskaan kun opit rikkomaan rutiineja.

Mutta toki sinun olisi pitänyt tehdä tuo kaikki omilla ehdoillasi, eikä minkään noitakurssin säveltämän opin mukaisesti. Jos koko touhu oli pelkkää kapinointia Jumala-arkkityyppiä vastaan, ei ole mikään ihme että se alkoi sinua hirvittää. Jokin alitajunnassasi alkoi taistella sitä vastaan, että yritit lopettaa itse keksittyjen epäjumalien palvonnan VÄÄRÄLLÄ menetelmällä... Olit valinnut yhden taikauskon, ja nyt olet toisessa taikauskossa.

Jumala on kyllä sinussa koko ajan, mutta sinä et ehkä siitä tule mitään tietämään koska haluat vain tehdä kuten toiset käskevät, siten kuin muiden ihmisten harhoihin parhaiten sopii.

Hylkää kaikki opit, noituudet, uskonnot, uskot ja kokeile suoraa yhteyttä siihen mitä nimitetään Jumalaksi!

On todella hienoa, että Jumala on paljastanut sinulle totuuden ja olet oppinut tuntemaan Hänet.

Oikeasti.. monesti noituutta harrastavat saattavat nähdä muka kauniita värejä ja kaikkea niin "hienoa", mutta sitten kun uskova ihminen katsoo sellaista, niin näkeekin todellisuudessa vain mustan kehän sellaisen ihmisen ympärillä.

Mua joskus noituus veti todella kovasti puoleensa, vaikka olin uskossa. Onneksi Jumala piti minusta kiinni ja ohjasi ja käski pysyä erossa. Raamattukin sanoo, että itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi ja se todella pätee. Ei enkeli, vaikka olisi kuinka valkoisissa vaatteissa tahansa, välttämättä ole Jumalan enkeli. Tosin, jos siltä kysyy "Tunnustatko Jeesuksen Kristuksen lihaan tulleenksi Jumalaksi" ja se tunnustaa, niin silloin se on Jumalasta.

Juu. Mut ei kannata avata itseään ja yrittää kehittää mitään "sisäisiä" voimiaan, koska ne eivät tasan tarkkaan tule sisäisestä olemuksesta, vaan kyse on siitä, kuinka paljon haluaa aukaista porttejaan saatanalle, että pääsee vaikuttaa itseensä.

By the way.. jos on kiinnostunut yliluonnollisesta, niin voin kertoa, että Jumalakin toimii yliluonnollisella tavalla. Ei siinä ole kaikki, että Jumala vain pelastaa ihmisen tuomion alta taivaaseen. Ja Jumalan voima on paljon suurempi kuin mikään tahansa muu voima. Jumala näyttää näkyjä, ilmestyksiä, voi puhua niin, että kuulee jne. Jeesuksella on kaikki valta ja Hän on suurin. Ja Jeesus rakastaa sinua Toni. Raamatussa sanotaan "Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei horju" Kannattaa miettiä, että haluaako yrittää päästä siihen, että pitää itse suorittaa hirveänä, tehdä loitusuja jne, ja lopulta päätyä orjuutetuksi ja valtojen alle, joista omin voimin ei enää pääse irti. Vai haluaako kääntyä Jumalan puoleen, jolla on mahtava suunnitelma, joka rakastaa ja joka haluaa antaa kaikkea hyvää sinulle niin paljon kuin lähtee. Et ehkä ymmärrä sitä nyt, tai se voi kuullostaa tylsältä, mutta Jumala voi antaa jotain aitoa ja paljon suurempaa kuin mikään noituus, jonka kautta saatana vain salakavalasti pääsee sitomaan ihmistä.

Mä sanon vielä kerran, koska koen ihan selvästi, että Jumala sanoo: Hän rakastaa sinua, ja Hänellä on sinulle suunnitelma, jos sinä vain haluat ottaa Hänet vastaan.

Mutta Jumala siunatkoon ja auttakoon sinua. Muista, vaikka sinua ei kiinnostaisi pätkääkään, mitä minä sanon, että Jumala on Raamatussa luvannut: "Huuda minua avuksi hädän päivänä, ja minä pelastan sinua." Sitä pyydän: Tee, miten tahdot, mutta muista tuo.

Val kirjoitti:

>Koska Jumala on järjestyksen Jumala oli ensin rikottava kaikki päivittäiset rutiinit. Sitä rataa edettiin. Koko päivät täyttyivät siitä.

Onko? Onko Jumala AINOASTAAN järjestyksen Jumala? Jos sinun Jumalasi on nyt se sama vanha kehno jumala joka VT:ssa käskee ihmisiä riehumaan ja tappamaan, niin kyllä hän on myös kaaoksen jumala.

Päivittäiset rutiinit sensijaan ovat suuri eksytys, mikäli niillä turruttaa mielensä siinä määrin että lopettaa henkisen kilvoittelun.

Saatoit olla lähempänä "jumalaa" kuin koskaan kun opit rikkomaan rutiineja.

Mutta toki sinun olisi pitänyt tehdä tuo kaikki omilla ehdoillasi, eikä minkään noitakurssin säveltämän opin mukaisesti. Jos koko touhu oli pelkkää kapinointia Jumala-arkkityyppiä vastaan, ei ole mikään ihme että se alkoi sinua hirvittää. Jokin alitajunnassasi alkoi taistella sitä vastaan, että yritit lopettaa itse keksittyjen epäjumalien palvonnan VÄÄRÄLLÄ menetelmällä... Olit valinnut yhden taikauskon, ja nyt olet toisessa taikauskossa.

Jumala on kyllä sinussa koko ajan, mutta sinä et ehkä siitä tule mitään tietämään koska haluat vain tehdä kuten toiset käskevät, siten kuin muiden ihmisten harhoihin parhaiten sopii.

Hylkää kaikki opit, noituudet, uskonnot, uskot ja kokeile suoraa yhteyttä siihen mitä nimitetään Jumalaksi!

Jumala, josta sinä puhut ei ole Raamatun Jumala.

J??? kirjoitti:

On todella hienoa, että Jumala on paljastanut sinulle totuuden ja olet oppinut tuntemaan Hänet.

Oikeasti.. monesti noituutta harrastavat saattavat nähdä muka kauniita värejä ja kaikkea niin "hienoa", mutta sitten kun uskova ihminen katsoo sellaista, niin näkeekin todellisuudessa vain mustan kehän sellaisen ihmisen ympärillä.

Mua joskus noituus veti todella kovasti puoleensa, vaikka olin uskossa. Onneksi Jumala piti minusta kiinni ja ohjasi ja käski pysyä erossa. Raamattukin sanoo, että itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi ja se todella pätee. Ei enkeli, vaikka olisi kuinka valkoisissa vaatteissa tahansa, välttämättä ole Jumalan enkeli. Tosin, jos siltä kysyy "Tunnustatko Jeesuksen Kristuksen lihaan tulleenksi Jumalaksi" ja se tunnustaa, niin silloin se on Jumalasta.

Juu. Mut ei kannata avata itseään ja yrittää kehittää mitään "sisäisiä" voimiaan, koska ne eivät tasan tarkkaan tule sisäisestä olemuksesta, vaan kyse on siitä, kuinka paljon haluaa aukaista porttejaan saatanalle, että pääsee vaikuttaa itseensä.

By the way.. jos on kiinnostunut yliluonnollisesta, niin voin kertoa, että Jumalakin toimii yliluonnollisella tavalla. Ei siinä ole kaikki, että Jumala vain pelastaa ihmisen tuomion alta taivaaseen. Ja Jumalan voima on paljon suurempi kuin mikään tahansa muu voima. Jumala näyttää näkyjä, ilmestyksiä, voi puhua niin, että kuulee jne. Jeesuksella on kaikki valta ja Hän on suurin. Ja Jeesus rakastaa sinua Toni. Raamatussa sanotaan "Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei horju" Kannattaa miettiä, että haluaako yrittää päästä siihen, että pitää itse suorittaa hirveänä, tehdä loitusuja jne, ja lopulta päätyä orjuutetuksi ja valtojen alle, joista omin voimin ei enää pääse irti. Vai haluaako kääntyä Jumalan puoleen, jolla on mahtava suunnitelma, joka rakastaa ja joka haluaa antaa kaikkea hyvää sinulle niin paljon kuin lähtee. Et ehkä ymmärrä sitä nyt, tai se voi kuullostaa tylsältä, mutta Jumala voi antaa jotain aitoa ja paljon suurempaa kuin mikään noituus, jonka kautta saatana vain salakavalasti pääsee sitomaan ihmistä.

Mä sanon vielä kerran, koska koen ihan selvästi, että Jumala sanoo: Hän rakastaa sinua, ja Hänellä on sinulle suunnitelma, jos sinä vain haluat ottaa Hänet vastaan.

Mutta Jumala siunatkoon ja auttakoon sinua. Muista, vaikka sinua ei kiinnostaisi pätkääkään, mitä minä sanon, että Jumala on Raamatussa luvannut: "Huuda minua avuksi hädän päivänä, ja minä pelastan sinua." Sitä pyydän: Tee, miten tahdot, mutta muista tuo.

Kyllä. Uskovana olen saanut nähdä paljon suurempia ihmeitä Jumalan tekevän kuin noitana Saatanan.

Kyllä Saatana saa aikaan ihmeitä, mutta Jumala voittaa aina. "Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen palvelijainsa eteen, ja se muuttui käärmeeksi. Ja faraokin kutsui maansa viisaat ja velhot, ja nämä Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillansa: he heittivät kukin sauvansa maahan, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa."

Entinen noita kirjoitti:

Jumala, josta sinä puhut ei ole Raamatun Jumala.

Et kai tosissasi kuvittele että suuri JUMALA mahtuu ihmisen kyhäämän kirjan kansien väliin...?

Siis ihan oikeasti? Se JUMALA joka on vastuussa kaikesta olemassaolevasta: galakseista, mustista aukoista, kvasaareista, tähdistä, planeetoista ja niistä ötököistä joita pyörii näillä planeetoilla?

Tämäkö JUMALA olisi ottanut yhteyttä ainoastaan muinaisiin heprealaiseen? Inkarnoitunut yhden ainoan kerran juutalaiseksi ja sitten tänä ihmisjumalana alkanut vaatia että häneen pitää uskoa tai muuten.

Se "tai muuten" pelottelu vaihtele nykyisin helvetin ja olemattomuuden välillä.

- Kirjoitin JUMALAn isoilla kirjaimilla koska puhuin siitä Käsittämättömyydestä johon itse olen pohdinnoissani päätynyt. Se/hän ei ole mikään oikutteleva kiukutteleva ihminen joka on hilattu taivaaseen vaatimaan ihmisten päitä vadille. Minun katsomuksessani pahat teot tasapainotetaan karmalla: niin niität kuin kylvet. Vihaista jumalaa tai helvettiä ei siis tarvita.

Kun sinä nyt tykkäsit väännellä nimeäni valeeksi, niin voinen sitten sanoa niin rumasti että jos sinä tosiaan uskot mieluummin Jahvettiin niin ei sinusta olisi noidaksi ollutkaan. Siihen vaaditaan vähän toisenlaiset eväät kuin se että osaa olla lauman määkivä jäsen.

Vaikka varsinaisesti en noita-sanaa oikein nykyään kannatakaan. Tulee liikaa trullit ja trollit mieleen. Vaikka mikäs niissä sinänsä...

Pääasia on ettei nosta mitään tai ketään jalustalle roikkuakseen tämän helmoissa. Pelkureita meillä on jo maapallollinen täynnä. Ja pelko synnyttää vihaa.

Entinen noita kirjoitti:

Kyllä. Uskovana olen saanut nähdä paljon suurempia ihmeitä Jumalan tekevän kuin noitana Saatanan.

Kyllä Saatana saa aikaan ihmeitä, mutta Jumala voittaa aina. "Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen palvelijainsa eteen, ja se muuttui käärmeeksi. Ja faraokin kutsui maansa viisaat ja velhot, ja nämä Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillansa: he heittivät kukin sauvansa maahan, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa."

No eipä siitä noituudesta mitään olisi tullutkaan jos kerta Saatanan kanssa pölhöilit.

Ei se siitä kummemmaksi muutu että vaihtaa yhden mielikuvitus Herra Ison Herran toiseksi samanlaiseksi. Saatana tai Jahve, yksi hailea.

Kokeilepa olla vaihteeksi täysin epäjumalia vailla!

Val kirjoitti:

No eipä siitä noituudesta mitään olisi tullutkaan jos kerta Saatanan kanssa pölhöilit.

Ei se siitä kummemmaksi muutu että vaihtaa yhden mielikuvitus Herra Ison Herran toiseksi samanlaiseksi. Saatana tai Jahve, yksi hailea.

Kokeilepa olla vaihteeksi täysin epäjumalia vailla!

En tiedä mikä on taustasi ja oletko itse noita vai pyöritteletkö näitä asioita vain muuten päässäsi. Tulin listalla vasta nyt.

Mutta vaikka kuinka asioita kaunisteltaisiin, niin jos jotain yliluonnollista tapahtuu, se tapahtuu joko Jumalan voimasta tai Saatanan voimasta. Ihmisessä itsessään ei ole mitään yliluonnollisia voimia - ei hän itsenäisesti saa mitään aikaan.

Val kirjoitti:

Et kai tosissasi kuvittele että suuri JUMALA mahtuu ihmisen kyhäämän kirjan kansien väliin...?

Siis ihan oikeasti? Se JUMALA joka on vastuussa kaikesta olemassaolevasta: galakseista, mustista aukoista, kvasaareista, tähdistä, planeetoista ja niistä ötököistä joita pyörii näillä planeetoilla?

Tämäkö JUMALA olisi ottanut yhteyttä ainoastaan muinaisiin heprealaiseen? Inkarnoitunut yhden ainoan kerran juutalaiseksi ja sitten tänä ihmisjumalana alkanut vaatia että häneen pitää uskoa tai muuten.

Se "tai muuten" pelottelu vaihtele nykyisin helvetin ja olemattomuuden välillä.

- Kirjoitin JUMALAn isoilla kirjaimilla koska puhuin siitä Käsittämättömyydestä johon itse olen pohdinnoissani päätynyt. Se/hän ei ole mikään oikutteleva kiukutteleva ihminen joka on hilattu taivaaseen vaatimaan ihmisten päitä vadille. Minun katsomuksessani pahat teot tasapainotetaan karmalla: niin niität kuin kylvet. Vihaista jumalaa tai helvettiä ei siis tarvita.

Kun sinä nyt tykkäsit väännellä nimeäni valeeksi, niin voinen sitten sanoa niin rumasti että jos sinä tosiaan uskot mieluummin Jahvettiin niin ei sinusta olisi noidaksi ollutkaan. Siihen vaaditaan vähän toisenlaiset eväät kuin se että osaa olla lauman määkivä jäsen.

Vaikka varsinaisesti en noita-sanaa oikein nykyään kannatakaan. Tulee liikaa trullit ja trollit mieleen. Vaikka mikäs niissä sinänsä...

Pääasia on ettei nosta mitään tai ketään jalustalle roikkuakseen tämän helmoissa. Pelkureita meillä on jo maapallollinen täynnä. Ja pelko synnyttää vihaa.

Jumala on kolmiyhteinen eli Isä, Poika ja Pyhän Henki. Sekoittamatta ja erottamatta.

Jumala saneli profeetoilleen Raamatun, se on siis Pyhän Hengen inspiroima. Joka Raamattuun lisää, poistaa tai muuttaa jotain, saa kaikki ilmestyskirjan rangaistukset päälleen.

Olet oikeassa, Jumala on kaiken luonut, mitä olemassa on ja ylläpitää sitä.

Vaikka uhittelet Jumalaa ja hänen säätämyksiään vastaan, olet kuitenkin joka sekunnin murto-osa hänen armonsa varassa. Et pystyisi seuraavaa hengenvetoa ottamaan ilman, että Jumala sinua sen auttaa tekemään.

Vain Poika tuli ihmiseksi. Jeesus oli täällä maan päällä täysi ihminen ja täysi Jumala. Täysin synnitön. Hän sikisi Pyhästä Hengestä, ei siis ihmisistä. Hänessä ei ollut perisyntiä, koska Marian perisyntinen veri ei kiertänyt sikiön verenkierrossa (Kts. anatomian kirjat). Hän ei myöskään tehnyt ainoatakaan syntiä itse.

Olen siitä helpottunut ja onnellinen, ettei minun tarvinnut jatkaa enempää noilla noituus, jooga ym. teilläni. Nyt olen vapaa, sillä syntini on Jeesuksen päällä, eikä niitä tarvitse enää itse kantaa. Ei ole kuoleman eikä helvetin pelkoa eikä tarvitse uskotella itselleen mitään.

Niin pelko on täysin poissa eikä tarvitse enää vihatakaan. Ja seuraan kihlattuani Jeesusta Kristusta ilolla ja rauhassa.

Rukoilen myös, että sinäkin pääsisit tuosta ahdistuksesta vapaaksi, tulisit uskoon ja pääsisit taivaaseen.

Entinen noita kirjoitti:

Jumala on kolmiyhteinen eli Isä, Poika ja Pyhän Henki. Sekoittamatta ja erottamatta.

Jumala saneli profeetoilleen Raamatun, se on siis Pyhän Hengen inspiroima. Joka Raamattuun lisää, poistaa tai muuttaa jotain, saa kaikki ilmestyskirjan rangaistukset päälleen.

Olet oikeassa, Jumala on kaiken luonut, mitä olemassa on ja ylläpitää sitä.

Vaikka uhittelet Jumalaa ja hänen säätämyksiään vastaan, olet kuitenkin joka sekunnin murto-osa hänen armonsa varassa. Et pystyisi seuraavaa hengenvetoa ottamaan ilman, että Jumala sinua sen auttaa tekemään.

Vain Poika tuli ihmiseksi. Jeesus oli täällä maan päällä täysi ihminen ja täysi Jumala. Täysin synnitön. Hän sikisi Pyhästä Hengestä, ei siis ihmisistä. Hänessä ei ollut perisyntiä, koska Marian perisyntinen veri ei kiertänyt sikiön verenkierrossa (Kts. anatomian kirjat). Hän ei myöskään tehnyt ainoatakaan syntiä itse.

Olen siitä helpottunut ja onnellinen, ettei minun tarvinnut jatkaa enempää noilla noituus, jooga ym. teilläni. Nyt olen vapaa, sillä syntini on Jeesuksen päällä, eikä niitä tarvitse enää itse kantaa. Ei ole kuoleman eikä helvetin pelkoa eikä tarvitse uskotella itselleen mitään.

Niin pelko on täysin poissa eikä tarvitse enää vihatakaan. Ja seuraan kihlattuani Jeesusta Kristusta ilolla ja rauhassa.

Rukoilen myös, että sinäkin pääsisit tuosta ahdistuksesta vapaaksi, tulisit uskoon ja pääsisit taivaaseen.

Minusta sinä puhut paskaa.

Kaikki viittaa siihen ettet ole sisäistänyt noituudesta tuon taivaallista vaan olet juossut omien kristillisten luulojesi perässä, joita nyt sitten kritisoit suureen ääneen ikäänkuin me kaikki täällä olisimme samanlaisia kuin sinä itse. Aika vitun itsekästä ajattelua sanoisin, mutta ei yllättävää kun ottaa huomioon nykyisen elämänkatsomuksesi.

Nyt olisikin varsin mielenkiintoista kuulla, mitä sinä itse noituudella tarkoitat ja millaisia metodeja käytit noituudessasi.

Kerro, ole hyvä.

Entinen noita kirjoitti:

Jumala on kolmiyhteinen eli Isä, Poika ja Pyhän Henki. Sekoittamatta ja erottamatta.

Jumala saneli profeetoilleen Raamatun, se on siis Pyhän Hengen inspiroima. Joka Raamattuun lisää, poistaa tai muuttaa jotain, saa kaikki ilmestyskirjan rangaistukset päälleen.

Olet oikeassa, Jumala on kaiken luonut, mitä olemassa on ja ylläpitää sitä.

Vaikka uhittelet Jumalaa ja hänen säätämyksiään vastaan, olet kuitenkin joka sekunnin murto-osa hänen armonsa varassa. Et pystyisi seuraavaa hengenvetoa ottamaan ilman, että Jumala sinua sen auttaa tekemään.

Vain Poika tuli ihmiseksi. Jeesus oli täällä maan päällä täysi ihminen ja täysi Jumala. Täysin synnitön. Hän sikisi Pyhästä Hengestä, ei siis ihmisistä. Hänessä ei ollut perisyntiä, koska Marian perisyntinen veri ei kiertänyt sikiön verenkierrossa (Kts. anatomian kirjat). Hän ei myöskään tehnyt ainoatakaan syntiä itse.

Olen siitä helpottunut ja onnellinen, ettei minun tarvinnut jatkaa enempää noilla noituus, jooga ym. teilläni. Nyt olen vapaa, sillä syntini on Jeesuksen päällä, eikä niitä tarvitse enää itse kantaa. Ei ole kuoleman eikä helvetin pelkoa eikä tarvitse uskotella itselleen mitään.

Niin pelko on täysin poissa eikä tarvitse enää vihatakaan. Ja seuraan kihlattuani Jeesusta Kristusta ilolla ja rauhassa.

Rukoilen myös, että sinäkin pääsisit tuosta ahdistuksesta vapaaksi, tulisit uskoon ja pääsisit taivaaseen.

>Jumala on kolmiyhteinen eli Isä, Poika ja Pyhän Henki.

Itse en usko miesjumaliin enkä jumalpantheoneihin. Toki on mielenkiintoista tutkia miten asiat etenevät kolminaisuuden kautta, se vaikuttaa olevan eräs sellainen mystinen laki joka esoteriassa tulee heti vastaan.

Tiesitkö muuten että Pyhä Henki alkukirjoituksissa on feminiininen sana? En nyt muista mikä, mutta mieleeni tulee RUACH. Toivottavasti se on se.

En ole koskaan myöskään uskonut Saatanaan, mutta toki voi puhua "saatanallisuudesta" ilmiönä.

>Vaikka uhittelet Jumalaa ja hänen säätämyksiään vastaan

Niin *sinun* jumalaasi vastaan, koska sinä kuten kaikki uskovaiset teet sen virheen että oletat että jumala mikä hyvänsä on olemassa vain sinua varten, ja kaikki muut ihmiset ovat jumalattomia.

Mutta ei JUMALA ole niin pieni että se mahtuisi vain yhteen ainoaan uskoon/uskontoon, varsinkaan yhden ainoan ihmisen uskoon.

>Marian perisyntinen veri

Jotenkin minua on nuo verijutut aina yököttäneet, vaikka toki olisi mielenkiintoista tietää mikä muka on niin kauhean "saastaista" kuukautisveressä.

Ihmetyttää kun nyt ilmeisestikin olet nainen, että miten olet voinut valita uskonnon joka ei koko naisväestä ole löytänyt mitään muuta hyvää kuin tuon Marian.

>syntini on Jeesuksen päällä, eikä niitä tarvitse enää itse kantaa

Ota huomioon että suurin osa ns. noidista ei välttämättä edes usko koko syntiin. Itse uskon karmaan. Eikä tulisi mieleenikään laittaa syntejäni jonkun toisen ihmisen kannettavaksi! Karmea ajatuskin.

>Niin pelko on täysin poissa eikä tarvitse enää vihatakaan.

Mitä pelkäsit? Mielikuvitusolentoa jota palvoit päivät pääksytysten? Mitä vihasit? Miksi? Entäpä jos olisit luopunut pelostasi ja vihastasi ilman että käännyt uskoon jossa pitää pelätä saatanaa ja vihata ihmisiä jotka eivät usko kuten uskovaiset?

>Rukoilen myös, että sinäkin pääsisit tuosta ahdistuksesta vapaaksi, tulisit uskoon ja pääsisit taivaaseen.

Minä annan sinulle anteeksi sen että sinä et tiedä mitä sinä teet. :)

Entinen noita kirjoitti:

En tiedä mikä on taustasi ja oletko itse noita vai pyöritteletkö näitä asioita vain muuten päässäsi. Tulin listalla vasta nyt.

Mutta vaikka kuinka asioita kaunisteltaisiin, niin jos jotain yliluonnollista tapahtuu, se tapahtuu joko Jumalan voimasta tai Saatanan voimasta. Ihmisessä itsessään ei ole mitään yliluonnollisia voimia - ei hän itsenäisesti saa mitään aikaan.

...nimittäin että tulit vasta nyt. Jos olisit lukenut näitä juttuja pidempään ennenkuin rämähdit Jeesus-sulhasjuttuihisi, niin olisit ehkä löytänyt valon.

Jos koet että sinuun suhtaudutaan täällä kielteisesti, niin yritänpä selittää asiaa.

Ainakin muutama tänne kirjoittavista etsii vapautta. Ei mitään pysähdystä pystyynkuolleessa taivaassa iät ajat harppuja vinguttaen, vaan vapautta olla mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa. Vapautta niistä rajoista jotka meillä ihmiseläimenä on!

Kristinusko on askel taaksepäin, aikaan jolloin mitään vapautta ei ollut senkään vertaa mitä nykyään tässä armoitetussa maassamme. K-usko on valloittajien, kiduttajien, murhamiesten, seksuaalisesti perversoituneiden, ahneiden, materialistien yms. "kivojen" ihmisten usko. Sitä käytetään hyväksi aina kun pitää saada itselle jotakin ja toisilta jotain pois. Voisi ehkä puhua jopa saatanan synagogasta.

Mutta nykyinen "Jeesus tykkää susta" -fanituskerho on ärsyttävä vain sen vuoksi että se pitää ihmisiä lapsen tasolla. Eräät meistä haluavat ajatella omilla aivoillaan ja olla itse vastuussa omista teoistaan. Minä varsinkin vierastan erittäin suuresti isä-hahmoja (tietysti osin psykologisista syistä), sillä haluan jotain abstraktimpaa ja loogisempaa. Minusta ei tunnu loogiselta oppi että on olemassa joku ISÄ Jumala jossakin, ja hän inkarnoituu tänne pojakseen yhtymällä omaan tyttäreensä (siis luomaansa olentoon) josta tulee hänen äitinsä. Mystiikassa se voisi jotenkin menetellä, mutta niin paljon mystikko en ole.

Myöskin on vastenmielinen ajatus että pitää murhata tämä jumala jotta ei itse tarvitse enää olla vastuussa teoistaan.

Kaikki tuo on tietysti vain väärinymmärrettyä huttua siitä mitä k-usko olisi voinut olla. Ja kun tutkii Välimeren seudun mysteeriokultteja kuolevine ja henkiinheräävine jumalineen, alkaa ihmetellä mitä ainutlaatuista k-uskossa on.

Ai niin, että mitäkö minä olen. Pyrin olemaan täydellisen uskonnoton ihminen. Noituus on minulle vain yksi sana muiden joukossa kuvaamaan sitä prosessia tai menetelmiä joilla ihminen pyrkii tulemaan vapaaksi. Vapaaksi ehdollistumista, opeista, harhakuvitelmista, lapsellisuuksista jne. Itse ehkä käyttäisin mieluiten termiä TRANSFORMAATIO mitä minä haluan elämältä. Muutosta. Tiedostamista. Tajunnan laajentamista ja sen nostamista korkeammalle tasolle - ainakin, siis mikäli täydellinen vapaus jää saavuttamatta.

Lapsesta asti olen uskonut reinkarnaation olevan luonnonlaki ja karman myös. Mutta se ei ole mikään uskonto. Vapaudesta innostuin lueskeltuani Carlos Castanedaa, ja onhan tässä kaikenlaista esoteriaa tutkittu jonkin verran. Nuorena olin kauhean innostunut teosofiasta, joten jotain makua voi siitäkin tulla mukaan.

Kaiketi varsinainen maaginen toiminta sikäli kuin siihen liittyy kaikenlaisia rituaaleja ja roinan kanssa näpertelyä on minulle jäänyt vähän vähemmälle. Siinä voi niin helposti jäädä vain näpertelemään päivittäisten pikkutahtomistensa pariin, eli että hakee vain maallista tyydytystä. Entäs sitten kun tulee se hetki että kuoloa pukkaa päälle? Ei siinä enää nauti enää mistään maallisesta. Mukaansa voi ottaa vain tietoisuutensa - jos siis "tuonpuoleinen" on olemassa - ja siksi on parasta "kerätä aarteita taivaaseen" eli teroittaa tietoisuutensa ominaisuuksia ja yrittää kohottaa sitä mahdollisimman korkealle tasolle (=taivas).

Sitäpaitsi koko elämä on "yliluonnollinen" juttu. Suurinta magiaa on se että olemme olemassa.

Val kirjoitti:

...nimittäin että tulit vasta nyt. Jos olisit lukenut näitä juttuja pidempään ennenkuin rämähdit Jeesus-sulhasjuttuihisi, niin olisit ehkä löytänyt valon.

Jos koet että sinuun suhtaudutaan täällä kielteisesti, niin yritänpä selittää asiaa.

Ainakin muutama tänne kirjoittavista etsii vapautta. Ei mitään pysähdystä pystyynkuolleessa taivaassa iät ajat harppuja vinguttaen, vaan vapautta olla mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa. Vapautta niistä rajoista jotka meillä ihmiseläimenä on!

Kristinusko on askel taaksepäin, aikaan jolloin mitään vapautta ei ollut senkään vertaa mitä nykyään tässä armoitetussa maassamme. K-usko on valloittajien, kiduttajien, murhamiesten, seksuaalisesti perversoituneiden, ahneiden, materialistien yms. "kivojen" ihmisten usko. Sitä käytetään hyväksi aina kun pitää saada itselle jotakin ja toisilta jotain pois. Voisi ehkä puhua jopa saatanan synagogasta.

Mutta nykyinen "Jeesus tykkää susta" -fanituskerho on ärsyttävä vain sen vuoksi että se pitää ihmisiä lapsen tasolla. Eräät meistä haluavat ajatella omilla aivoillaan ja olla itse vastuussa omista teoistaan. Minä varsinkin vierastan erittäin suuresti isä-hahmoja (tietysti osin psykologisista syistä), sillä haluan jotain abstraktimpaa ja loogisempaa. Minusta ei tunnu loogiselta oppi että on olemassa joku ISÄ Jumala jossakin, ja hän inkarnoituu tänne pojakseen yhtymällä omaan tyttäreensä (siis luomaansa olentoon) josta tulee hänen äitinsä. Mystiikassa se voisi jotenkin menetellä, mutta niin paljon mystikko en ole.

Myöskin on vastenmielinen ajatus että pitää murhata tämä jumala jotta ei itse tarvitse enää olla vastuussa teoistaan.

Kaikki tuo on tietysti vain väärinymmärrettyä huttua siitä mitä k-usko olisi voinut olla. Ja kun tutkii Välimeren seudun mysteeriokultteja kuolevine ja henkiinheräävine jumalineen, alkaa ihmetellä mitä ainutlaatuista k-uskossa on.

Ai niin, että mitäkö minä olen. Pyrin olemaan täydellisen uskonnoton ihminen. Noituus on minulle vain yksi sana muiden joukossa kuvaamaan sitä prosessia tai menetelmiä joilla ihminen pyrkii tulemaan vapaaksi. Vapaaksi ehdollistumista, opeista, harhakuvitelmista, lapsellisuuksista jne. Itse ehkä käyttäisin mieluiten termiä TRANSFORMAATIO mitä minä haluan elämältä. Muutosta. Tiedostamista. Tajunnan laajentamista ja sen nostamista korkeammalle tasolle - ainakin, siis mikäli täydellinen vapaus jää saavuttamatta.

Lapsesta asti olen uskonut reinkarnaation olevan luonnonlaki ja karman myös. Mutta se ei ole mikään uskonto. Vapaudesta innostuin lueskeltuani Carlos Castanedaa, ja onhan tässä kaikenlaista esoteriaa tutkittu jonkin verran. Nuorena olin kauhean innostunut teosofiasta, joten jotain makua voi siitäkin tulla mukaan.

Kaiketi varsinainen maaginen toiminta sikäli kuin siihen liittyy kaikenlaisia rituaaleja ja roinan kanssa näpertelyä on minulle jäänyt vähän vähemmälle. Siinä voi niin helposti jäädä vain näpertelemään päivittäisten pikkutahtomistensa pariin, eli että hakee vain maallista tyydytystä. Entäs sitten kun tulee se hetki että kuoloa pukkaa päälle? Ei siinä enää nauti enää mistään maallisesta. Mukaansa voi ottaa vain tietoisuutensa - jos siis "tuonpuoleinen" on olemassa - ja siksi on parasta "kerätä aarteita taivaaseen" eli teroittaa tietoisuutensa ominaisuuksia ja yrittää kohottaa sitä mahdollisimman korkealle tasolle (=taivas).

Sitäpaitsi koko elämä on "yliluonnollinen" juttu. Suurinta magiaa on se että olemme olemassa.

Se valo, mistä puhut on pimeyttä. Saatana ja demoninsa esiintyvät valkeuden kaavuissa.

Se vapaus, mistä puhut ei ole vapautta ollenkaan, vaan toiveajattelua ja ihmisen halua ottaa valta omiin käsiinsä. Tai onhan se vapautta siinä mielessä, että saa toteuttaa itseään. Mutta oikea vapaus on kyllä toista luokkaa. Kuten sanoin ei paina synnit, ei kuolemanpelko eikä pukkaa ikuinen helvetti päälle.

Taivaskuvasi ei ole Raamatun mukainen. Uskovilla, jotka taivaassa ovat on ikuinen ilo ja rauha. Tuollainen ahdistava kuva taivaasta tulee, kun ajattelee pääsevänsä sinne omana itsenään uskoon tulematta, siellä kun ei voi toteuttaa pahuuttaan. Mutta ei sinne pahuuden toteuttajat pääsekään, joten tuo taivaskuvasi jää toteutumatta.

Puhut Saatanan synagoogasta eli jatkat sitä mitä juutalaiset sanoivat Jeesukselle: sanoivat Jeesuksen Saatanan voimalla ajavan pahoja henkiä pois ihmisistä.

Fanituskerho kuulostaa hyvin ulkokohtaiselta. Uudestisyntymässä ja uskon elämässä on kyse henkilökohtaisesta rakkaussuhteesta Jeesukseen, hänen kanssaan seurustelusta ja hänen johdatuksessaan kulkemisesta. Yhdessäoloa ja kommunikaatiota puolin ja toisin.

Kun tulin etsikkoaikaan (eli aloin miettimään elämän tarkoistusta siltä kannalta, että olenko menossa helvettiin vai taivaaseen), niin aloin lukemaan Raamattua. En kuitenkaan pystynyt lukemaan Jeesuksen ristin kuolemasta. Minussa olevat pahat henget, joita oli tullut minuun asumaan juuri tuon noituuden, joogan ym. yhteydessä, panivat vastaan. Joten en ihmettele, että sinullakin tökkii ristinkuolema.

Olin itsekin aika kiinnostunut aikaisemmin kaikenlaisista henkimaailman ilmiöistä, teosofiasta en kylläkään.

Minä pikkunäpertelin roinan kanssa loitsuja lukien, mutta myös laajensin tajuntaa joogaamalla ja sotkemalla siihen itsehypnoosia, positiivista ajattelua ym.

Muuten tuo isä-juttusi oli sikäli kumma, että minulla isä oli isänä ok, mutta silti olin katkeroitunut hänelle hänen ankaruudestaan. Mutta jästipää kun olin, minulle oli oltava ankara. Tämä katkeruus sitten poiki yhtä sun toista alitajuntaistakin kapinointia, jota sitten maailmalla toteutin. Uskoon tultuani pystyin käymään kaikki nuo asiat läpi ja antamaan kokonaan isälleni kaikki anteeksi ja pyysin häneltä katkeruuttani ja tekojani anteeksi - mikä helpotus, kun asiat selvisivät ennenkuin hän ehti kuolla.

Val kirjoitti:

...nimittäin että tulit vasta nyt. Jos olisit lukenut näitä juttuja pidempään ennenkuin rämähdit Jeesus-sulhasjuttuihisi, niin olisit ehkä löytänyt valon.

Jos koet että sinuun suhtaudutaan täällä kielteisesti, niin yritänpä selittää asiaa.

Ainakin muutama tänne kirjoittavista etsii vapautta. Ei mitään pysähdystä pystyynkuolleessa taivaassa iät ajat harppuja vinguttaen, vaan vapautta olla mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa. Vapautta niistä rajoista jotka meillä ihmiseläimenä on!

Kristinusko on askel taaksepäin, aikaan jolloin mitään vapautta ei ollut senkään vertaa mitä nykyään tässä armoitetussa maassamme. K-usko on valloittajien, kiduttajien, murhamiesten, seksuaalisesti perversoituneiden, ahneiden, materialistien yms. "kivojen" ihmisten usko. Sitä käytetään hyväksi aina kun pitää saada itselle jotakin ja toisilta jotain pois. Voisi ehkä puhua jopa saatanan synagogasta.

Mutta nykyinen "Jeesus tykkää susta" -fanituskerho on ärsyttävä vain sen vuoksi että se pitää ihmisiä lapsen tasolla. Eräät meistä haluavat ajatella omilla aivoillaan ja olla itse vastuussa omista teoistaan. Minä varsinkin vierastan erittäin suuresti isä-hahmoja (tietysti osin psykologisista syistä), sillä haluan jotain abstraktimpaa ja loogisempaa. Minusta ei tunnu loogiselta oppi että on olemassa joku ISÄ Jumala jossakin, ja hän inkarnoituu tänne pojakseen yhtymällä omaan tyttäreensä (siis luomaansa olentoon) josta tulee hänen äitinsä. Mystiikassa se voisi jotenkin menetellä, mutta niin paljon mystikko en ole.

Myöskin on vastenmielinen ajatus että pitää murhata tämä jumala jotta ei itse tarvitse enää olla vastuussa teoistaan.

Kaikki tuo on tietysti vain väärinymmärrettyä huttua siitä mitä k-usko olisi voinut olla. Ja kun tutkii Välimeren seudun mysteeriokultteja kuolevine ja henkiinheräävine jumalineen, alkaa ihmetellä mitä ainutlaatuista k-uskossa on.

Ai niin, että mitäkö minä olen. Pyrin olemaan täydellisen uskonnoton ihminen. Noituus on minulle vain yksi sana muiden joukossa kuvaamaan sitä prosessia tai menetelmiä joilla ihminen pyrkii tulemaan vapaaksi. Vapaaksi ehdollistumista, opeista, harhakuvitelmista, lapsellisuuksista jne. Itse ehkä käyttäisin mieluiten termiä TRANSFORMAATIO mitä minä haluan elämältä. Muutosta. Tiedostamista. Tajunnan laajentamista ja sen nostamista korkeammalle tasolle - ainakin, siis mikäli täydellinen vapaus jää saavuttamatta.

Lapsesta asti olen uskonut reinkarnaation olevan luonnonlaki ja karman myös. Mutta se ei ole mikään uskonto. Vapaudesta innostuin lueskeltuani Carlos Castanedaa, ja onhan tässä kaikenlaista esoteriaa tutkittu jonkin verran. Nuorena olin kauhean innostunut teosofiasta, joten jotain makua voi siitäkin tulla mukaan.

Kaiketi varsinainen maaginen toiminta sikäli kuin siihen liittyy kaikenlaisia rituaaleja ja roinan kanssa näpertelyä on minulle jäänyt vähän vähemmälle. Siinä voi niin helposti jäädä vain näpertelemään päivittäisten pikkutahtomistensa pariin, eli että hakee vain maallista tyydytystä. Entäs sitten kun tulee se hetki että kuoloa pukkaa päälle? Ei siinä enää nauti enää mistään maallisesta. Mukaansa voi ottaa vain tietoisuutensa - jos siis "tuonpuoleinen" on olemassa - ja siksi on parasta "kerätä aarteita taivaaseen" eli teroittaa tietoisuutensa ominaisuuksia ja yrittää kohottaa sitä mahdollisimman korkealle tasolle (=taivas).

Sitäpaitsi koko elämä on "yliluonnollinen" juttu. Suurinta magiaa on se että olemme olemassa.

Se valo, mistä puhut on pimeyttä. Saatana ja demoninsa esiintyvät valkeuden kaavuissa.

Se vapaus, mistä puhut ei ole vapautta ollenkaan, vaan toiveajattelua ja ihmisen halua ottaa valta omiin käsiinsä. Tai onhan se vapautta siinä mielessä, että saa toteuttaa itseään. Mutta oikea vapaus on kyllä toista luokkaa. Kuten sanoin ei paina synnit, ei kuolemanpelko eikä pukkaa ikuinen helvetti päälle.

Taivaskuvasi ei ole Raamatun mukainen. Uskovilla, jotka taivaassa ovat on ikuinen ilo ja rauha. Tuollainen ahdistava kuva taivaasta tulee, kun ajattelee pääsevänsä sinne omana itsenään uskoon tulematta, siellä kun ei voi toteuttaa pahuuttaan. Mutta ei sinne pahuuden toteuttajat pääsekään, joten tuo taivaskuvasi jää toteutumatta.

Puhut Saatanan synagoogasta eli jatkat sitä mitä juutalaiset sanoivat Jeesukselle: sanoivat Jeesuksen Saatanan voimalla ajavan pahoja henkiä pois ihmisistä.

Fanituskerho kuulostaa hyvin ulkokohtaiselta. Uudestisyntymässä ja uskon elämässä on kyse henkilökohtaisesta rakkaussuhteesta Jeesukseen, hänen kanssaan seurustelusta ja hänen johdatuksessaan kulkemisesta. Yhdessäoloa ja kommunikaatiota puolin ja toisin.

Kun tulin etsikkoaikaan (eli aloin miettimään elämän tarkoistusta siltä kannalta, että olenko menossa helvettiin vai taivaaseen), niin aloin lukemaan Raamattua. En kuitenkaan pystynyt lukemaan Jeesuksen ristin kuolemasta. Minussa olevat pahat henget, joita oli tullut minuun asumaan juuri tuon noituuden, joogan ym. yhteydessä, panivat vastaan. Joten en ihmettele, että sinullakin tökkii ristinkuolema.

Olin itsekin aika kiinnostunut aikaisemmin kaikenlaisista henkimaailman ilmiöistä, teosofiasta en kylläkään.

Minä pikkunäpertelin roinan kanssa loitsuja lukien, mutta myös laajensin tajuntaa joogaamalla ja sotkemalla siihen itsehypnoosia, positiivista ajattelua ym.

Muuten tuo isä-juttusi oli sikäli kumma, että minulla isä oli isänä ok, mutta silti olin katkeroitunut hänelle hänen ankaruudestaan. Mutta jästipää kun olin, minulle oli oltava ankara. Tämä katkeruus sitten poiki yhtä sun toista alitajuntaistakin kapinointia, jota sitten maailmalla toteutin. Uskoon tultuani pystyin käymään kaikki nuo asiat läpi ja antamaan kokonaan isälleni kaikki anteeksi ja pyysin häneltä katkeruuttani ja tekojani anteeksi - mikä helpotus, kun asiat selvisivät ennenkuin hän ehti kuolla.

Roth Weiler kirjoitti:

Minusta sinä puhut paskaa.

Kaikki viittaa siihen ettet ole sisäistänyt noituudesta tuon taivaallista vaan olet juossut omien kristillisten luulojesi perässä, joita nyt sitten kritisoit suureen ääneen ikäänkuin me kaikki täällä olisimme samanlaisia kuin sinä itse. Aika vitun itsekästä ajattelua sanoisin, mutta ei yllättävää kun ottaa huomioon nykyisen elämänkatsomuksesi.

Nyt olisikin varsin mielenkiintoista kuulla, mitä sinä itse noituudella tarkoitat ja millaisia metodeja käytit noituudessasi.

Kerro, ole hyvä.

Kuten sanoin jo Valille: ”pikkunäpertelin ja luin loitsuja” ja käytin näitä omiin itsekkäisiin haluihini ohjailla toisia ihmisiä tai tapahtumia tai saadakseni jotain. Tai vain nähdäkseni mihin pystyn. Tilasin kaikki käärmeenpääjauhot ym. tarvikkeet pääasiassa postin kautta tai ostin alan liikkeistä niitä löytäessäni.

En ollenkaan väitä, että kaikki toimisivat tai ajattelisivat samoin tai että aikaansaannokset olisivat samoja. Wiccalaisuuskin on minulle aika outo asia, koska olin konkreettisemmalla kannalla eli vaihtoehdot minulle oli joko black tai white noituus. Näin siis siinä maassa, jossa silloin asuin ja näitä valintojani tein. Ei kai Suomessa ole noitakoulutustakaan? Tunsin myös siihen aikaan noitatohtoreita ja saatananpalvojia, mutta valkoinen noituus tuntui minusta vähemmän synkältä vaihtoehdolta ja pystyin siinä uskottelemaan paremmin itselleni, etten ole pahojen vaan hyvien henkien kanssa tekemisissä. Mutta samoja henkiähän ne olivat, vain valkeuden enkeleiksi tekeytyneinä.

Sitä väitän, että jos aikoo saada aikaan jotain yliluonnollista, niin se ei onnistu ihmisruumiilla tai –mielellä, vaan siihen tarvitaan henkimaailma mukaan. Voihan sitä itsellensä uskotella, että tässä minä itse ilman henkiä sain tämän aikaan, mutta se ei pidä paikkaansa. En nyt puhu taikureista, hehän saavat sorminäppäryydellä ym. aikaan asioita.

Uskoon tultuani poltin ja hävitin kaikki tavarat, muistiinpanot ja kirjallisuuden, mikä liittyi noituuteen enkä katso, että on kovin positiivista kenenkään kannalta, että alkaisin yksityiskohtaisesti muistelemaan ja kuvailemaan niitä tekoja. Joten siinä olet oikeassa, etten ole sitä ”sisäistänyt” enää ollenkaan, vaan nyt on hengellisyyteni toisesta lähteestä eli Jeesuksesta.

Val kirjoitti:

>Jumala on kolmiyhteinen eli Isä, Poika ja Pyhän Henki.

Itse en usko miesjumaliin enkä jumalpantheoneihin. Toki on mielenkiintoista tutkia miten asiat etenevät kolminaisuuden kautta, se vaikuttaa olevan eräs sellainen mystinen laki joka esoteriassa tulee heti vastaan.

Tiesitkö muuten että Pyhä Henki alkukirjoituksissa on feminiininen sana? En nyt muista mikä, mutta mieleeni tulee RUACH. Toivottavasti se on se.

En ole koskaan myöskään uskonut Saatanaan, mutta toki voi puhua "saatanallisuudesta" ilmiönä.

>Vaikka uhittelet Jumalaa ja hänen säätämyksiään vastaan

Niin *sinun* jumalaasi vastaan, koska sinä kuten kaikki uskovaiset teet sen virheen että oletat että jumala mikä hyvänsä on olemassa vain sinua varten, ja kaikki muut ihmiset ovat jumalattomia.

Mutta ei JUMALA ole niin pieni että se mahtuisi vain yhteen ainoaan uskoon/uskontoon, varsinkaan yhden ainoan ihmisen uskoon.

>Marian perisyntinen veri

Jotenkin minua on nuo verijutut aina yököttäneet, vaikka toki olisi mielenkiintoista tietää mikä muka on niin kauhean "saastaista" kuukautisveressä.

Ihmetyttää kun nyt ilmeisestikin olet nainen, että miten olet voinut valita uskonnon joka ei koko naisväestä ole löytänyt mitään muuta hyvää kuin tuon Marian.

>syntini on Jeesuksen päällä, eikä niitä tarvitse enää itse kantaa

Ota huomioon että suurin osa ns. noidista ei välttämättä edes usko koko syntiin. Itse uskon karmaan. Eikä tulisi mieleenikään laittaa syntejäni jonkun toisen ihmisen kannettavaksi! Karmea ajatuskin.

>Niin pelko on täysin poissa eikä tarvitse enää vihatakaan.

Mitä pelkäsit? Mielikuvitusolentoa jota palvoit päivät pääksytysten? Mitä vihasit? Miksi? Entäpä jos olisit luopunut pelostasi ja vihastasi ilman että käännyt uskoon jossa pitää pelätä saatanaa ja vihata ihmisiä jotka eivät usko kuten uskovaiset?

>Rukoilen myös, että sinäkin pääsisit tuosta ahdistuksesta vapaaksi, tulisit uskoon ja pääsisit taivaaseen.

Minä annan sinulle anteeksi sen että sinä et tiedä mitä sinä teet. :)

Ei uskossa ollessa tarvitse pelätä saatanaa, vaan ei-uskovana. Jeesuksen veressä on turva ja mitään uskovalle ei tapahdu, mitä Jumala ei salli.

Enkä vihaa ei-uskovaisia, en tekopyhiä kiltti-ihmisiä sen paremmin kuin selkeästi pahuutensa esiin tuoviakaan.

Ei-uskovasta tietysti tuntuu ahdistavalta ja raivostuttavalta, jos hänen synneistään puhutaan niiden oikealla nimellä eli synteinä ja häntä kehotetaan parannukseen. Niin toimienhan Jeesuskin sai vihat niskaansa ja hänet lopulta tapettiin. Niinpä minäkin sanon pahan pahaksi, synnin synniksi eikä siihen liity mitään sen kummempaa. Olenhan itsekin tehnyt julkisyntejä oikein rutkasti aikanaan sekä ollut katkera ym. Uskovassa elää ikäänkuin kaksi ihmistä: vanha ihminen eli se joka vetää syntiä tekemään ja uusi ihminen eli se joka on Jumalasta syntynyt ja joka haluaa tehdä Jumalan tahdon. Niinpä sitä vanhaa ihmistä pitää kuolettaa eikä totella ja kulkea Jumalan johdatuksen mukaan.

Ei siis ole olemassa syntisiä ja synnittömiä ihmisiä, vaan syntisiä ja armahdettuja syntisiä.

Muuten, tuonne allaolevaan kysymykseesi ei ollut tarkoitus vastata kahteen kertaan, mutta kun viesti ei näyttänyt menevän läpi, lähetin sitä uudestaan.

Entinen noita kirjoitti:

Ei uskossa ollessa tarvitse pelätä saatanaa, vaan ei-uskovana. Jeesuksen veressä on turva ja mitään uskovalle ei tapahdu, mitä Jumala ei salli.

Enkä vihaa ei-uskovaisia, en tekopyhiä kiltti-ihmisiä sen paremmin kuin selkeästi pahuutensa esiin tuoviakaan.

Ei-uskovasta tietysti tuntuu ahdistavalta ja raivostuttavalta, jos hänen synneistään puhutaan niiden oikealla nimellä eli synteinä ja häntä kehotetaan parannukseen. Niin toimienhan Jeesuskin sai vihat niskaansa ja hänet lopulta tapettiin. Niinpä minäkin sanon pahan pahaksi, synnin synniksi eikä siihen liity mitään sen kummempaa. Olenhan itsekin tehnyt julkisyntejä oikein rutkasti aikanaan sekä ollut katkera ym. Uskovassa elää ikäänkuin kaksi ihmistä: vanha ihminen eli se joka vetää syntiä tekemään ja uusi ihminen eli se joka on Jumalasta syntynyt ja joka haluaa tehdä Jumalan tahdon. Niinpä sitä vanhaa ihmistä pitää kuolettaa eikä totella ja kulkea Jumalan johdatuksen mukaan.

Ei siis ole olemassa syntisiä ja synnittömiä ihmisiä, vaan syntisiä ja armahdettuja syntisiä.

Muuten, tuonne allaolevaan kysymykseesi ei ollut tarkoitus vastata kahteen kertaan, mutta kun viesti ei näyttänyt menevän läpi, lähetin sitä uudestaan.

Miten voi pelätä sellaista minkä ei usko olevan olemassa? Mutta uskovaisia minä kyllä pelkään.

Olen tämän keissin kertonut usein, mutta menköön taas kerran:

Muuan hieman erikoiselta vaikuttanut työkaverini oli kovasti teosofia, mutta jossain vaiheessa hän oli kuulema säikähtänyt loosissaan miestä jolla oli luihin ja ytimiin porautuva katse. Joskus myöhemmin tämän jälkeen hän sitten yhtäkkiä pamahti uskoon, ja poltti takapihallaan kaikki ns. huuhaa-kirjansa. Tämän jälkeen hänelle sattui elämässään eräs paha menetys karmealla tavalla, ja sen jälkeen hän alkoi höpöttää minulle töissä kuinka hän menee kaverinsa kanssa ajamaan saatanaa pois jostakin koulusta. Lisäksi (mikä minua erityisesti suretti) hän oli löytänyt jonkun "entisen saatananpalvojan" elämäkertakirjan, ja kertoi lukevansa siitä otteita pikkupojilleen aina ennen nukkumaanmenoa. Sen voi hyvin arvata mitä sellaisessa kirjassa seisoo, ja onko se nyt soveliasta kuultavaa lapsille juuri unta odotellessa? Olivat kuulema "pojat aina hyvin hiljaisia tällaisen luennan jälkeen".

Huostaanotto olisi ehkä ollut parasta niille poikaparoille.

Kun itse olen lisäksi saanut täällä Suomi-keskustelussa kerran tappouhkauksenkin uskoavaiselta (oli kuulema tulossa minut suolistamaan) sen vuoksi muistaakseni että arvostelin hänen ylimielistä tapaansa asettaa itsensä auktoriteetiksi ja tee-se-itse-profeetaksi, niin sanoisin että eivät uskovaiset kovin hyvää mainosta ole itselleen järjestäneet.

Eräs toinen saarnamies täällä Suomi24:ssa taas saa vapaasti rääpöstellä vaikkapa ihmisten surua, kun etsii niitä keissejä joilla aloittaa iänikuiset lässytyksensä. Mikään ei ole hänelle pyhää.

Itse erosin kirkosta nuorena luettuani siitä mitä kaikkea ihmisille tehtiin noitavainojen aikana. Nykyaikana tietysti on toisin, mutta jos joku uskovainen alkaa haukkua homoja sioiksi, niin sen otan kyllä henk.koht. sillä elämässäni on ollut pari homoakin. Olen huomannut että uskovaisille, varsinkin nuorille sellaisille, on ominaista kovasti puolustella "laumaansa" milloin ketäkin vastaan, niin miksenpä minäkin sitten haluaisi puolustaa minulle rakkaita tai läheisiä ihmisiä? Pitäisikö kiittää kaikesta siitä suvaitsemattomuudesta, rakkaudettomuudesta, vihasta ja sorrosta mikä sieltä kristinuskon ja uskovaisuuden taholta on tullut?

Mutta samahan se tietysti on mitä te pahalla pelottelevat yksilöt oikein keskenänne uskotte, kun Luojan kiitos ette nykyään enää pysty kuskaamaan ketään roviolle tai pappien joukkoraiskattavaksi. Minullahan on tietysti vielä nämä muistoni ed. elämästäni munkkina joihin liittyy juuri noita em. tapauksia, joten onko ihme jos minusta k-usko on saatanan salajuoni ihmiskuntaa kohtaan?

Mutta sinulle se on tietysti saatanasta että minä MUISTAN. Ehkäpä tämä on sitten hyödytöntä kaikki tyynni. Minulle vain toisinaan tulee tarve sanoa jotakin kun huomaan että joku alkaa pelotella ihmisparkoja. Tässä maailmassa on liikaa vihaa ja pelkoa, eikä se sillä lopu että jotkut meistä luikkivat Jeesuksen helmojen alle piiloon, ja toiset heitä siitä sitten arvostelevat. Naurettavaahan tämä on, kun kuitenkin maailmassa on MUUTAKIN kuin k-usko ja ankeat vaihtoehdot kristitty vai ei-kristitty.

Täydellistä uskontoa en ole vielä löytänytkään, ja itseasiassa en edes etsikään. Pyrin olemaan mahdollisimman uskonnoton.

Entinen noita kirjoitti:

Se valo, mistä puhut on pimeyttä. Saatana ja demoninsa esiintyvät valkeuden kaavuissa.

Se vapaus, mistä puhut ei ole vapautta ollenkaan, vaan toiveajattelua ja ihmisen halua ottaa valta omiin käsiinsä. Tai onhan se vapautta siinä mielessä, että saa toteuttaa itseään. Mutta oikea vapaus on kyllä toista luokkaa. Kuten sanoin ei paina synnit, ei kuolemanpelko eikä pukkaa ikuinen helvetti päälle.

Taivaskuvasi ei ole Raamatun mukainen. Uskovilla, jotka taivaassa ovat on ikuinen ilo ja rauha. Tuollainen ahdistava kuva taivaasta tulee, kun ajattelee pääsevänsä sinne omana itsenään uskoon tulematta, siellä kun ei voi toteuttaa pahuuttaan. Mutta ei sinne pahuuden toteuttajat pääsekään, joten tuo taivaskuvasi jää toteutumatta.

Puhut Saatanan synagoogasta eli jatkat sitä mitä juutalaiset sanoivat Jeesukselle: sanoivat Jeesuksen Saatanan voimalla ajavan pahoja henkiä pois ihmisistä.

Fanituskerho kuulostaa hyvin ulkokohtaiselta. Uudestisyntymässä ja uskon elämässä on kyse henkilökohtaisesta rakkaussuhteesta Jeesukseen, hänen kanssaan seurustelusta ja hänen johdatuksessaan kulkemisesta. Yhdessäoloa ja kommunikaatiota puolin ja toisin.

Kun tulin etsikkoaikaan (eli aloin miettimään elämän tarkoistusta siltä kannalta, että olenko menossa helvettiin vai taivaaseen), niin aloin lukemaan Raamattua. En kuitenkaan pystynyt lukemaan Jeesuksen ristin kuolemasta. Minussa olevat pahat henget, joita oli tullut minuun asumaan juuri tuon noituuden, joogan ym. yhteydessä, panivat vastaan. Joten en ihmettele, että sinullakin tökkii ristinkuolema.

Olin itsekin aika kiinnostunut aikaisemmin kaikenlaisista henkimaailman ilmiöistä, teosofiasta en kylläkään.

Minä pikkunäpertelin roinan kanssa loitsuja lukien, mutta myös laajensin tajuntaa joogaamalla ja sotkemalla siihen itsehypnoosia, positiivista ajattelua ym.

Muuten tuo isä-juttusi oli sikäli kumma, että minulla isä oli isänä ok, mutta silti olin katkeroitunut hänelle hänen ankaruudestaan. Mutta jästipää kun olin, minulle oli oltava ankara. Tämä katkeruus sitten poiki yhtä sun toista alitajuntaistakin kapinointia, jota sitten maailmalla toteutin. Uskoon tultuani pystyin käymään kaikki nuo asiat läpi ja antamaan kokonaan isälleni kaikki anteeksi ja pyysin häneltä katkeruuttani ja tekojani anteeksi - mikä helpotus, kun asiat selvisivät ennenkuin hän ehti kuolla.

>Se vapaus, mistä puhut ei ole vapautta ollenkaan, vaan toiveajattelua ja ihmisen halua ottaa valta omiin käsiinsä. Tai onhan se vapautta siinä mielessä, että saa toteuttaa itseään. Mutta oikea vapaus on kyllä toista luokkaa. Kuten sanoin ei paina synnit, ei kuolemanpelko eikä pukkaa ikuinen helvetti päälle.

En tarkoita vapautta riehua täällä Maassa miten lystää, vaan vapautta päästä eroon tästä maisesta majastaan. Tottakai suurin osa ihmisistä on täysin sulautunut omaan kehoonsa ja kuvittelee että parasta elämässä on kaikki se mitä fyysiseltä tasolta saa puserrettua. Mutta kuten jo taisin sanoa, se lysti loppuu lyhyeen. Mitä ihmeen kiinnostavaa kaikessa roinassa on, mammonassa ja vallassa? Tylsää se kaikki!

Ihminen on se osa kokonaisuutta jonka on tarkoitus mennä niin korkealle, syvälle ja laajalle kuin mahdollista. Tätä kehitystä yritetään jarruttaa niin materialismin kuin hengellisyydenkin taholta. Rakasta omaisuuttasi! Himoitse taivaspaikkaa! Pääpointti on koko ajan vain PYSÄHTYMISESSÄ.

Kyllä minäkin haluaisin lepoa, rauhaa ja helppoja asioita (uskoontulon jälkeenhän kaikki on hyvin helppoa, kun ei enää tarvitse etsiä, tutkia ja kehittyä ihmisenä). Mutta omatuntoni ei antaisi hetken rauhaa jos jämähtäisin paikoilleni henkisessä mielessä. Kenties Jumala minussa pitää sen verran kovaa ääntä että minä en saa nukkua enkä vedota jumalanmurhiin, vaan minun pitää pyrkiä henkiseen aikuisuuteen ja viisauteen.

Henkilökohtainen rakkaus yhteenkään ihmiseen tai guruun (Jeesukseen) ei voi tarjota mitään muuta kuin iloisen pystyynkuolemisen. Vain universaalinen rakkaus voi olla aitoa rakkautta, epäitsekästä ja täydellisintä mitä on. Raamatussakaan ei sanota että "rakasta Jeesusta kuin itseäsi", vaan siellä oli jotain ihan muuta. Lue vaikka itse.

Niin ne erilaiset tiet... Koska minun isääni ei kiinnostanut koko perheensä ollenkaan, ehkä sen takia minua eivät miesjumalat kiinnosta. Ei päissään alleenpaskova tyyppi taida olla oikein hyvä maallinen esimerkki mistään Isästä. Äiti-jumalakaan ei oikein sitten kolahtanut minulle, sillä jokin minussa sanoo koko ajan että ei JUMALA voi olla jotain niin vaillinaista ja mitätöntä kuin ihminen. JUMALAssa pitää olla ihan kaikki, ei siitä/hänestä voi puuttua mitään. Ihmisestä puuttuu aina.

Minusta kyllä tuntuu aina vaan enemmän siltä että tämä keskustelu aiheuttaa vain turhautumista puolin ja toisin, joten ehkä minun olisi syytä lopettaa tässä vaiheessa. Olen yrittänyt päästä k-uskoa kohtaan tuntemastani vastenmielisyydestä, sillä se mitä "te" olette tehneet on ihan sama mitä tehdään kaiken muunkin opin nimissä. Aina kun tarpeeksi kiihkeä sakki osuu yksiin jonkun lipun alle, on jälki rumaa katseltavaa. Onneksi "te" nykyään enempi vaan rämpytätte kitaraa, kittaatte teetä ja hoette mantraa "kiitos Jeesus että kuolit syntiemme tähden". Minun puolestani se tosin voisi mennä että "kiitos että saimme unohtaa Tien ja alkaa palvoa sinua, lotrata veresi kanssa ja hekumoida sillä että sinut teurastettiin kun me ollaan niin paskoja ja syntisiä, muista sitten hankkia meillekin tiketti taivaaseen".

Val kirjoitti:

Miten voi pelätä sellaista minkä ei usko olevan olemassa? Mutta uskovaisia minä kyllä pelkään.

Olen tämän keissin kertonut usein, mutta menköön taas kerran:

Muuan hieman erikoiselta vaikuttanut työkaverini oli kovasti teosofia, mutta jossain vaiheessa hän oli kuulema säikähtänyt loosissaan miestä jolla oli luihin ja ytimiin porautuva katse. Joskus myöhemmin tämän jälkeen hän sitten yhtäkkiä pamahti uskoon, ja poltti takapihallaan kaikki ns. huuhaa-kirjansa. Tämän jälkeen hänelle sattui elämässään eräs paha menetys karmealla tavalla, ja sen jälkeen hän alkoi höpöttää minulle töissä kuinka hän menee kaverinsa kanssa ajamaan saatanaa pois jostakin koulusta. Lisäksi (mikä minua erityisesti suretti) hän oli löytänyt jonkun "entisen saatananpalvojan" elämäkertakirjan, ja kertoi lukevansa siitä otteita pikkupojilleen aina ennen nukkumaanmenoa. Sen voi hyvin arvata mitä sellaisessa kirjassa seisoo, ja onko se nyt soveliasta kuultavaa lapsille juuri unta odotellessa? Olivat kuulema "pojat aina hyvin hiljaisia tällaisen luennan jälkeen".

Huostaanotto olisi ehkä ollut parasta niille poikaparoille.

Kun itse olen lisäksi saanut täällä Suomi-keskustelussa kerran tappouhkauksenkin uskoavaiselta (oli kuulema tulossa minut suolistamaan) sen vuoksi muistaakseni että arvostelin hänen ylimielistä tapaansa asettaa itsensä auktoriteetiksi ja tee-se-itse-profeetaksi, niin sanoisin että eivät uskovaiset kovin hyvää mainosta ole itselleen järjestäneet.

Eräs toinen saarnamies täällä Suomi24:ssa taas saa vapaasti rääpöstellä vaikkapa ihmisten surua, kun etsii niitä keissejä joilla aloittaa iänikuiset lässytyksensä. Mikään ei ole hänelle pyhää.

Itse erosin kirkosta nuorena luettuani siitä mitä kaikkea ihmisille tehtiin noitavainojen aikana. Nykyaikana tietysti on toisin, mutta jos joku uskovainen alkaa haukkua homoja sioiksi, niin sen otan kyllä henk.koht. sillä elämässäni on ollut pari homoakin. Olen huomannut että uskovaisille, varsinkin nuorille sellaisille, on ominaista kovasti puolustella "laumaansa" milloin ketäkin vastaan, niin miksenpä minäkin sitten haluaisi puolustaa minulle rakkaita tai läheisiä ihmisiä? Pitäisikö kiittää kaikesta siitä suvaitsemattomuudesta, rakkaudettomuudesta, vihasta ja sorrosta mikä sieltä kristinuskon ja uskovaisuuden taholta on tullut?

Mutta samahan se tietysti on mitä te pahalla pelottelevat yksilöt oikein keskenänne uskotte, kun Luojan kiitos ette nykyään enää pysty kuskaamaan ketään roviolle tai pappien joukkoraiskattavaksi. Minullahan on tietysti vielä nämä muistoni ed. elämästäni munkkina joihin liittyy juuri noita em. tapauksia, joten onko ihme jos minusta k-usko on saatanan salajuoni ihmiskuntaa kohtaan?

Mutta sinulle se on tietysti saatanasta että minä MUISTAN. Ehkäpä tämä on sitten hyödytöntä kaikki tyynni. Minulle vain toisinaan tulee tarve sanoa jotakin kun huomaan että joku alkaa pelotella ihmisparkoja. Tässä maailmassa on liikaa vihaa ja pelkoa, eikä se sillä lopu että jotkut meistä luikkivat Jeesuksen helmojen alle piiloon, ja toiset heitä siitä sitten arvostelevat. Naurettavaahan tämä on, kun kuitenkin maailmassa on MUUTAKIN kuin k-usko ja ankeat vaihtoehdot kristitty vai ei-kristitty.

Täydellistä uskontoa en ole vielä löytänytkään, ja itseasiassa en edes etsikään. Pyrin olemaan mahdollisimman uskonnoton.

Voin sanoa, että minullakin on pahoja kokemuksia itseään uskoviksi sanovista. Uskova, joka seuraa Jeesusta saa erityisesti niiden vihat päälleen, jotka ovat kerran tulleet uskoon, mutta sitten tehneet oman mielensä mukaisia valintoja vastoin Jumalan johdatusta, tahtomatta suostua parannukseen. Niinpä Pyhä Henki on heidät jättänyt eivätkä he siis ole enää uskossa eivätkä taivaaseen matkalla. Nämä jo luopioiksi tulleet eivät vain itse tajua omaa tilaansa, vaan pitävät itseään yhä uskovina, jopa niinä ainoina oikeina, joiden pillin mukaan muiden vielä uskossa olevienkin pitäisi hyppiä. Näitä vihan purkauksia olen saanut minäkin kokea monenlaisia puhelinhäirinnästä, uhkauksista jopa tekaistuihin rikossyytteisiin saakka (rikossyytteistä ei ole tietenkään seurannut mitään muuta kuin että ovat itse joutuneen häpeään poliisin silmissä, mutta on siinä ollut oma vaivansa mennä niihin kuulusteluihin epäiltynä jostakin). Erotuksena vielä: osa luopioista sanoo selvästi olevansa luopioita tai että olivat ennen uskossa mutta sitten ajautuivat pois.

Ihmettelet onko kristinusko saanut mitään hyvää aikaan. Kävitkö itänaapurissa Neuvostoliiton aikaan? Vaikuttiko ateistinen valtio onnelalta? Ne maat, joiden lait ja hallinto pohjautuvat kristilliseen moraaliin, ovat niitä, joissa on demokratia ja tasainen omaisuuden jako parhaiten toteutunut. Jos katsoo bruttokansantuotetilastoja niin siellä kärkipäässä ovat juuri kristilliset maat. Seuraavaksi tulevat Etelä-Amerikan maat, joissa vallitsee noituuden ja kristillisyyden synkretismi. Sitten entiset Neuvostovallan alla olleet maat ja Venäjä. Vasta sitten kaukana tulevat maat, jotka eivät pohjaudu kristinuskoon. Pienet öljyvaltiot ja Kiina, Intia ym. - niissä on hyvin pieni rikkaitten keskittymä ja valtaosa kansasta elää köyhyydessä, suurta keskiluokkaa ei ole, vaan jako rikkaisiin ja köyhiin. Japani on poikkeus, mutta siellä ihmiset saavat maksaa hyvän elintason elämän laadun kärsimisellä.

Katselet uskontoja ja ihmisiä ikään kuin olisit heidän yläpuolellaan. Pidät kristinuskoa ja uskovia pahoina. Mitä hyvää olet sitten saanut aikaan tuollaista maailmankatsomusta noudattaessasi?

Kirkosta minäkin olen eronnut, koska se ei enää tee tehtäväänsä eli saarnaa lakia ja evankeliumia ihmisille – sielunhoitokin on vain pinnallista psykologiaa. Siitä on tullut maallinen uskonnollisuuden nimissä kulkeva laitos. Raamattu ei ole heidän ohjenuoransa, vaan naisetkin on otettu vastoin Raamattua papeiksi. Luterilainen silti olen.

Et kai täydellistä uskontoa löydäkään. Mutta Jeesus on täydellinen, joten jos löydät Hänet, löydät täydellisyyden.

Val kirjoitti:

>Se vapaus, mistä puhut ei ole vapautta ollenkaan, vaan toiveajattelua ja ihmisen halua ottaa valta omiin käsiinsä. Tai onhan se vapautta siinä mielessä, että saa toteuttaa itseään. Mutta oikea vapaus on kyllä toista luokkaa. Kuten sanoin ei paina synnit, ei kuolemanpelko eikä pukkaa ikuinen helvetti päälle.

En tarkoita vapautta riehua täällä Maassa miten lystää, vaan vapautta päästä eroon tästä maisesta majastaan. Tottakai suurin osa ihmisistä on täysin sulautunut omaan kehoonsa ja kuvittelee että parasta elämässä on kaikki se mitä fyysiseltä tasolta saa puserrettua. Mutta kuten jo taisin sanoa, se lysti loppuu lyhyeen. Mitä ihmeen kiinnostavaa kaikessa roinassa on, mammonassa ja vallassa? Tylsää se kaikki!

Ihminen on se osa kokonaisuutta jonka on tarkoitus mennä niin korkealle, syvälle ja laajalle kuin mahdollista. Tätä kehitystä yritetään jarruttaa niin materialismin kuin hengellisyydenkin taholta. Rakasta omaisuuttasi! Himoitse taivaspaikkaa! Pääpointti on koko ajan vain PYSÄHTYMISESSÄ.

Kyllä minäkin haluaisin lepoa, rauhaa ja helppoja asioita (uskoontulon jälkeenhän kaikki on hyvin helppoa, kun ei enää tarvitse etsiä, tutkia ja kehittyä ihmisenä). Mutta omatuntoni ei antaisi hetken rauhaa jos jämähtäisin paikoilleni henkisessä mielessä. Kenties Jumala minussa pitää sen verran kovaa ääntä että minä en saa nukkua enkä vedota jumalanmurhiin, vaan minun pitää pyrkiä henkiseen aikuisuuteen ja viisauteen.

Henkilökohtainen rakkaus yhteenkään ihmiseen tai guruun (Jeesukseen) ei voi tarjota mitään muuta kuin iloisen pystyynkuolemisen. Vain universaalinen rakkaus voi olla aitoa rakkautta, epäitsekästä ja täydellisintä mitä on. Raamatussakaan ei sanota että "rakasta Jeesusta kuin itseäsi", vaan siellä oli jotain ihan muuta. Lue vaikka itse.

Niin ne erilaiset tiet... Koska minun isääni ei kiinnostanut koko perheensä ollenkaan, ehkä sen takia minua eivät miesjumalat kiinnosta. Ei päissään alleenpaskova tyyppi taida olla oikein hyvä maallinen esimerkki mistään Isästä. Äiti-jumalakaan ei oikein sitten kolahtanut minulle, sillä jokin minussa sanoo koko ajan että ei JUMALA voi olla jotain niin vaillinaista ja mitätöntä kuin ihminen. JUMALAssa pitää olla ihan kaikki, ei siitä/hänestä voi puuttua mitään. Ihmisestä puuttuu aina.

Minusta kyllä tuntuu aina vaan enemmän siltä että tämä keskustelu aiheuttaa vain turhautumista puolin ja toisin, joten ehkä minun olisi syytä lopettaa tässä vaiheessa. Olen yrittänyt päästä k-uskoa kohtaan tuntemastani vastenmielisyydestä, sillä se mitä "te" olette tehneet on ihan sama mitä tehdään kaiken muunkin opin nimissä. Aina kun tarpeeksi kiihkeä sakki osuu yksiin jonkun lipun alle, on jälki rumaa katseltavaa. Onneksi "te" nykyään enempi vaan rämpytätte kitaraa, kittaatte teetä ja hoette mantraa "kiitos Jeesus että kuolit syntiemme tähden". Minun puolestani se tosin voisi mennä että "kiitos että saimme unohtaa Tien ja alkaa palvoa sinua, lotrata veresi kanssa ja hekumoida sillä että sinut teurastettiin kun me ollaan niin paskoja ja syntisiä, muista sitten hankkia meillekin tiketti taivaaseen".

En minäkään ole koskaan halunnut keskittyä pelkkään materiaan ja näkyväiseen. Tukehduttava ajatuskin. Senhän takia juuri noituutta, joogaa ym. harrastinkin. Nytkin elän ikään kuin kahdessa ulottuvuudessa, Jumalan kanssa hengen yhteydessä ja sitten tässä kropassa ja kaikessa mitä sen ympärillä on. Pelkän materian ympärillä pyöriviltä sain silmien pyörittelyä ennen ja saan sitä nyt.

Ei uskoontulo ole mikään jämähdys, vaan siitä se elämä alkaa. Jumala on ääretön ja ajan ulkopuolella, joten Hänen kanssaan ei pitkästy. Koko ajan Hänestä oppii uusia puolia. Uskossa on myös tarkoitus kasvaa eikä jäädä vauvan asteelle. Siinä riittää kehittymisen sarkaa niin pitkäksi aikaa kuin täällä maan päällä nyt yleensä elelee. Jämähtänyt uskova on pian entinen uskova. Olet varmaan sinäkin huomannut, että suurin osa uskoon tulleista luopuu uskostaan. Jeesuksen seuraaminen ei ole helppoa, koska aina on synnit pantava pois ja seurattava johdatusta. Ei uskonelämä ole edes helppoa, vaan joka päivä on ”otettava ristinsä” eikä uskova voi odottaa saavansa ihmisiltä mitään suosiota, vaan samaa pilkkaa ja vainoa kuin Jeesuskin sai. Jeesus sanoi ”..ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden”. Mitä uskollisemmin Jeesusta seuraa, sitä katkeamattomampi on sisäinen rauha ja ilo.

Maallisen isän olisi tarkoitus olla ikään kuin viitteenä suhteesta Jumalaan Isänä. Jos isäsi on tuon tehtävänsä laiminlyönyt noin pahasti kuin kerrot, niin siitä tietysti helposti kieroutuu ymmärrys Jumalastakin. Tunsin erään naisen, joka tuli uskoon, mutta pelkäsi Jumalaa eikä osannut suhtautua Häneen luottavaisesti. Ihmettelin tätä, kunnes hän kertoi omasta isästään, joka oli yrittänyt raiskata häntä ihan pikkulapsesta saakka. Hän joutui tekemään paljon työtä tämän asian kanssa, mutta lopulta hän antoi isälleen anteeksi ja meni kertomaan isälleen, että teit väärin, mutta olen antanut sinulle anteeksi. Isä joutui siitä raivon tilaan, mutta ystäväni sai rauhan. Tämähän oli ollut ehdoton tabu, josta ei puhuttu kotona eikä kylällä. Jos oma isä ei käy Jumalan esimerkistä, niin hänelle pitää kuitenkin antaa anteeksi ja hakea sitten se esimerkki vaikka jonkun toisen oikeanlaisesta isästä ja isäsuhteesta. Jos on jäänyt isättömäksi tai karmean isän kohtelemaksi, niin pitääkö sitten siitä maksaa vielä sekin hinta, ettei saa kokea täydellistä isäsuhdetta Jumalankaan kanssa. On kerrassaan ihana olla Jumala-isän lapsi, aikuisenakin.

Jumala on mies, mutta löytyy Hänestä niitä hoivaavia äidillisiäkin piirteitä, olisiko sitten juuri tuo aikaisemmin mainitsemasi Pyhä Henki se hoivaava osa Häntä. En ole teologi, joten en noita kaikkia tutkimuksia tunne, puhun omista huomioistani.

Niin se viittaamasi ”ihan jotain muuta” lainaamassasi Raamatunkohdassa kuuluu: ” Niin Jeesus sanoi hänelle: ´Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi´. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on ´Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi´. (Matt 22:37-39) Eli Jeesusta on rakastettava enemmän kuin itseään ja lähimmäistään ja siten pystyy rakastamaan myös itseään ja lähimmäistään oikein.

Minua tämä keskustelu ei turhauta ollenkaan, vaan juttujasi on oikein hauska lueskella. Välillä repeän naurusta.

Uskova 1 kirjoitti:

Voin sanoa, että minullakin on pahoja kokemuksia itseään uskoviksi sanovista. Uskova, joka seuraa Jeesusta saa erityisesti niiden vihat päälleen, jotka ovat kerran tulleet uskoon, mutta sitten tehneet oman mielensä mukaisia valintoja vastoin Jumalan johdatusta, tahtomatta suostua parannukseen. Niinpä Pyhä Henki on heidät jättänyt eivätkä he siis ole enää uskossa eivätkä taivaaseen matkalla. Nämä jo luopioiksi tulleet eivät vain itse tajua omaa tilaansa, vaan pitävät itseään yhä uskovina, jopa niinä ainoina oikeina, joiden pillin mukaan muiden vielä uskossa olevienkin pitäisi hyppiä. Näitä vihan purkauksia olen saanut minäkin kokea monenlaisia puhelinhäirinnästä, uhkauksista jopa tekaistuihin rikossyytteisiin saakka (rikossyytteistä ei ole tietenkään seurannut mitään muuta kuin että ovat itse joutuneen häpeään poliisin silmissä, mutta on siinä ollut oma vaivansa mennä niihin kuulusteluihin epäiltynä jostakin). Erotuksena vielä: osa luopioista sanoo selvästi olevansa luopioita tai että olivat ennen uskossa mutta sitten ajautuivat pois.

Ihmettelet onko kristinusko saanut mitään hyvää aikaan. Kävitkö itänaapurissa Neuvostoliiton aikaan? Vaikuttiko ateistinen valtio onnelalta? Ne maat, joiden lait ja hallinto pohjautuvat kristilliseen moraaliin, ovat niitä, joissa on demokratia ja tasainen omaisuuden jako parhaiten toteutunut. Jos katsoo bruttokansantuotetilastoja niin siellä kärkipäässä ovat juuri kristilliset maat. Seuraavaksi tulevat Etelä-Amerikan maat, joissa vallitsee noituuden ja kristillisyyden synkretismi. Sitten entiset Neuvostovallan alla olleet maat ja Venäjä. Vasta sitten kaukana tulevat maat, jotka eivät pohjaudu kristinuskoon. Pienet öljyvaltiot ja Kiina, Intia ym. - niissä on hyvin pieni rikkaitten keskittymä ja valtaosa kansasta elää köyhyydessä, suurta keskiluokkaa ei ole, vaan jako rikkaisiin ja köyhiin. Japani on poikkeus, mutta siellä ihmiset saavat maksaa hyvän elintason elämän laadun kärsimisellä.

Katselet uskontoja ja ihmisiä ikään kuin olisit heidän yläpuolellaan. Pidät kristinuskoa ja uskovia pahoina. Mitä hyvää olet sitten saanut aikaan tuollaista maailmankatsomusta noudattaessasi?

Kirkosta minäkin olen eronnut, koska se ei enää tee tehtäväänsä eli saarnaa lakia ja evankeliumia ihmisille – sielunhoitokin on vain pinnallista psykologiaa. Siitä on tullut maallinen uskonnollisuuden nimissä kulkeva laitos. Raamattu ei ole heidän ohjenuoransa, vaan naisetkin on otettu vastoin Raamattua papeiksi. Luterilainen silti olen.

Et kai täydellistä uskontoa löydäkään. Mutta Jeesus on täydellinen, joten jos löydät Hänet, löydät täydellisyyden.

Sori nimimerkki meni väärin tuossa kiireessä kirjoitellessa.

Uskova 1 kirjoitti:

En minäkään ole koskaan halunnut keskittyä pelkkään materiaan ja näkyväiseen. Tukehduttava ajatuskin. Senhän takia juuri noituutta, joogaa ym. harrastinkin. Nytkin elän ikään kuin kahdessa ulottuvuudessa, Jumalan kanssa hengen yhteydessä ja sitten tässä kropassa ja kaikessa mitä sen ympärillä on. Pelkän materian ympärillä pyöriviltä sain silmien pyörittelyä ennen ja saan sitä nyt.

Ei uskoontulo ole mikään jämähdys, vaan siitä se elämä alkaa. Jumala on ääretön ja ajan ulkopuolella, joten Hänen kanssaan ei pitkästy. Koko ajan Hänestä oppii uusia puolia. Uskossa on myös tarkoitus kasvaa eikä jäädä vauvan asteelle. Siinä riittää kehittymisen sarkaa niin pitkäksi aikaa kuin täällä maan päällä nyt yleensä elelee. Jämähtänyt uskova on pian entinen uskova. Olet varmaan sinäkin huomannut, että suurin osa uskoon tulleista luopuu uskostaan. Jeesuksen seuraaminen ei ole helppoa, koska aina on synnit pantava pois ja seurattava johdatusta. Ei uskonelämä ole edes helppoa, vaan joka päivä on ”otettava ristinsä” eikä uskova voi odottaa saavansa ihmisiltä mitään suosiota, vaan samaa pilkkaa ja vainoa kuin Jeesuskin sai. Jeesus sanoi ”..ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden”. Mitä uskollisemmin Jeesusta seuraa, sitä katkeamattomampi on sisäinen rauha ja ilo.

Maallisen isän olisi tarkoitus olla ikään kuin viitteenä suhteesta Jumalaan Isänä. Jos isäsi on tuon tehtävänsä laiminlyönyt noin pahasti kuin kerrot, niin siitä tietysti helposti kieroutuu ymmärrys Jumalastakin. Tunsin erään naisen, joka tuli uskoon, mutta pelkäsi Jumalaa eikä osannut suhtautua Häneen luottavaisesti. Ihmettelin tätä, kunnes hän kertoi omasta isästään, joka oli yrittänyt raiskata häntä ihan pikkulapsesta saakka. Hän joutui tekemään paljon työtä tämän asian kanssa, mutta lopulta hän antoi isälleen anteeksi ja meni kertomaan isälleen, että teit väärin, mutta olen antanut sinulle anteeksi. Isä joutui siitä raivon tilaan, mutta ystäväni sai rauhan. Tämähän oli ollut ehdoton tabu, josta ei puhuttu kotona eikä kylällä. Jos oma isä ei käy Jumalan esimerkistä, niin hänelle pitää kuitenkin antaa anteeksi ja hakea sitten se esimerkki vaikka jonkun toisen oikeanlaisesta isästä ja isäsuhteesta. Jos on jäänyt isättömäksi tai karmean isän kohtelemaksi, niin pitääkö sitten siitä maksaa vielä sekin hinta, ettei saa kokea täydellistä isäsuhdetta Jumalankaan kanssa. On kerrassaan ihana olla Jumala-isän lapsi, aikuisenakin.

Jumala on mies, mutta löytyy Hänestä niitä hoivaavia äidillisiäkin piirteitä, olisiko sitten juuri tuo aikaisemmin mainitsemasi Pyhä Henki se hoivaava osa Häntä. En ole teologi, joten en noita kaikkia tutkimuksia tunne, puhun omista huomioistani.

Niin se viittaamasi ”ihan jotain muuta” lainaamassasi Raamatunkohdassa kuuluu: ” Niin Jeesus sanoi hänelle: ´Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi´. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on ´Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi´. (Matt 22:37-39) Eli Jeesusta on rakastettava enemmän kuin itseään ja lähimmäistään ja siten pystyy rakastamaan myös itseään ja lähimmäistään oikein.

Minua tämä keskustelu ei turhauta ollenkaan, vaan juttujasi on oikein hauska lueskella. Välillä repeän naurusta.

Ehkä selvyyden vuoksi on parempi kuitenkin pysyä samassa nimimerkissä, joten jatketaan yhä tällä.

Uskova 1 kirjoitti:

En minäkään ole koskaan halunnut keskittyä pelkkään materiaan ja näkyväiseen. Tukehduttava ajatuskin. Senhän takia juuri noituutta, joogaa ym. harrastinkin. Nytkin elän ikään kuin kahdessa ulottuvuudessa, Jumalan kanssa hengen yhteydessä ja sitten tässä kropassa ja kaikessa mitä sen ympärillä on. Pelkän materian ympärillä pyöriviltä sain silmien pyörittelyä ennen ja saan sitä nyt.

Ei uskoontulo ole mikään jämähdys, vaan siitä se elämä alkaa. Jumala on ääretön ja ajan ulkopuolella, joten Hänen kanssaan ei pitkästy. Koko ajan Hänestä oppii uusia puolia. Uskossa on myös tarkoitus kasvaa eikä jäädä vauvan asteelle. Siinä riittää kehittymisen sarkaa niin pitkäksi aikaa kuin täällä maan päällä nyt yleensä elelee. Jämähtänyt uskova on pian entinen uskova. Olet varmaan sinäkin huomannut, että suurin osa uskoon tulleista luopuu uskostaan. Jeesuksen seuraaminen ei ole helppoa, koska aina on synnit pantava pois ja seurattava johdatusta. Ei uskonelämä ole edes helppoa, vaan joka päivä on ”otettava ristinsä” eikä uskova voi odottaa saavansa ihmisiltä mitään suosiota, vaan samaa pilkkaa ja vainoa kuin Jeesuskin sai. Jeesus sanoi ”..ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden”. Mitä uskollisemmin Jeesusta seuraa, sitä katkeamattomampi on sisäinen rauha ja ilo.

Maallisen isän olisi tarkoitus olla ikään kuin viitteenä suhteesta Jumalaan Isänä. Jos isäsi on tuon tehtävänsä laiminlyönyt noin pahasti kuin kerrot, niin siitä tietysti helposti kieroutuu ymmärrys Jumalastakin. Tunsin erään naisen, joka tuli uskoon, mutta pelkäsi Jumalaa eikä osannut suhtautua Häneen luottavaisesti. Ihmettelin tätä, kunnes hän kertoi omasta isästään, joka oli yrittänyt raiskata häntä ihan pikkulapsesta saakka. Hän joutui tekemään paljon työtä tämän asian kanssa, mutta lopulta hän antoi isälleen anteeksi ja meni kertomaan isälleen, että teit väärin, mutta olen antanut sinulle anteeksi. Isä joutui siitä raivon tilaan, mutta ystäväni sai rauhan. Tämähän oli ollut ehdoton tabu, josta ei puhuttu kotona eikä kylällä. Jos oma isä ei käy Jumalan esimerkistä, niin hänelle pitää kuitenkin antaa anteeksi ja hakea sitten se esimerkki vaikka jonkun toisen oikeanlaisesta isästä ja isäsuhteesta. Jos on jäänyt isättömäksi tai karmean isän kohtelemaksi, niin pitääkö sitten siitä maksaa vielä sekin hinta, ettei saa kokea täydellistä isäsuhdetta Jumalankaan kanssa. On kerrassaan ihana olla Jumala-isän lapsi, aikuisenakin.

Jumala on mies, mutta löytyy Hänestä niitä hoivaavia äidillisiäkin piirteitä, olisiko sitten juuri tuo aikaisemmin mainitsemasi Pyhä Henki se hoivaava osa Häntä. En ole teologi, joten en noita kaikkia tutkimuksia tunne, puhun omista huomioistani.

Niin se viittaamasi ”ihan jotain muuta” lainaamassasi Raamatunkohdassa kuuluu: ” Niin Jeesus sanoi hänelle: ´Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi´. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on ´Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi´. (Matt 22:37-39) Eli Jeesusta on rakastettava enemmän kuin itseään ja lähimmäistään ja siten pystyy rakastamaan myös itseään ja lähimmäistään oikein.

Minua tämä keskustelu ei turhauta ollenkaan, vaan juttujasi on oikein hauska lueskella. Välillä repeän naurusta.

>Niin se viittaamasi ”ihan jotain muuta” lainaamassasi Raamatunkohdassa kuuluu: ” Niin Jeesus sanoi hänelle: ´Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi´. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on ´Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi´. (Matt 22:37-39) Eli Jeesusta on rakastettava enemmän kuin itseään ja lähimmäistään ja siten pystyy rakastamaan myös itseään ja lähimmäistään oikein.

Minkä vuoksi Jeesus-lähimmäistä pitää rakastaa enemmän kuin muita lähimmäisiä? No siksipä tietysti että hän on Jumala.

Ei minulle vaan, ja jos minä voisin, niin puhdistaisin koko k-uskon tuosta epäjumalanpalvonnasta. Mutta luulen että taidan lopetella uraani k-uskon puhdistajana, koska se on ihan liian rankka duuni minulle.

Muutoin sanon vaan että "häntä palvoivat, Tien unohtivat" Hassisen Koneen äänellä.

>Välillä repeän naurusta.

Varo ettei tyrä rytkähdä... :)

Entinen noita kirjoitti:

Sori nimimerkki meni väärin tuossa kiireessä kirjoitellessa.

Kannattaisi ehkä ottaa joku muu nimimerkki kuin "Entinen noita", sillä varmaankin haluat pysytellä nykyhetkessä. Uskova 1 sori vaan sitten kuulostaa taas kyllä vähän siltä että oletat olevasi uskovaisten ylintä kastia... No, toivottavasti ymmärrän asian vähän väärin!

Mutta sitä olen itsekin mietiskellyt että Henki (tätä mieluiten käytän siitä energiasta joka on vastuussa niistä asioista mitä varmasti voisit sinäkin kutsua "hyviksi" asioiksi; vaikkapa innoitus, universaali rakkaus, omatunto, kilvoittelun halu yms.) tulee kaikkien ihmisten luo, mutta harva kuulee "sen" kutsun. Kun Henki pääsee vaikuttamaan ihmisen kautta, syntyy jotain luovaa ja nostattavaa, innostavaa, jotain uutta mutta kuitenkin vanhaa. Lopulta näistä innostuksenpuuskista kehittyy uskontoja ja oppeja, jotka kukoistavat niin kauan kuin henkistyneet ihmiset ovat energiaa täynnä. Sitten kun energia haipuu pois, jäävät vain tyhjät muodot ja pystyynkuolleet opit ja installaatiot. Lopulta joku kaappaa koko ismin käsikassarakseen jolla haalia mammonaa ja valtaa ja alistaa muita.

Ei minusta kristinusko sinänsä tietenkään ole oppina välttämättä automaattisesti läpimätä. Esim. lähimmäisen rakkaus on harvainen kyky. Mutta ongelma onkin siinä että k-uskossa se oikeauskoisuudellaan ylvästely menee aina ohi siitä hyväntekemisestä.

Sitten taas tietysti mitä tulee magiaan ja sen sellaiseen, niin siinähän ihminen saattaa kokea että vaikka tekisi niin paljon hyvää että läkähtyy, on maailmassa kuitenkin vakiomäärä sortoa ja kärsimystä jäljellä. Muiden ihmisten auttaminen on hieno juttu, mutta sillä on rajansa. Emme voi olla loputtomiin vastuussa toisistamme, aivan kuten luonnossakaan ei puu kasva jos se jää puristuksiin toisen puun alle. Tasapaino on tärkeää: "niin lähimmäistäsi kuin itseäsi". Lähimmäinen ei ole tärkeämpi. Mutta ei vähäisempikään.

Val kirjoitti:

>Niin se viittaamasi ”ihan jotain muuta” lainaamassasi Raamatunkohdassa kuuluu: ” Niin Jeesus sanoi hänelle: ´Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi´. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on ´Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi´. (Matt 22:37-39) Eli Jeesusta on rakastettava enemmän kuin itseään ja lähimmäistään ja siten pystyy rakastamaan myös itseään ja lähimmäistään oikein.

Minkä vuoksi Jeesus-lähimmäistä pitää rakastaa enemmän kuin muita lähimmäisiä? No siksipä tietysti että hän on Jumala.

Ei minulle vaan, ja jos minä voisin, niin puhdistaisin koko k-uskon tuosta epäjumalanpalvonnasta. Mutta luulen että taidan lopetella uraani k-uskon puhdistajana, koska se on ihan liian rankka duuni minulle.

Muutoin sanon vaan että "häntä palvoivat, Tien unohtivat" Hassisen Koneen äänellä.

>Välillä repeän naurusta.

Varo ettei tyrä rytkähdä... :)

Laitetaanpas nyt nuo rakkaudet järjestykseen. Rakkautta on kolmea lajia:
1. Fiileo-rakkaus on sitä, jota äidillä on lastaan kohtaan.
2. Eros-rakkaus kuuluu avioparin elämään.
3. Agape-rakkaus on Jumalan tahdon tekemistä.

Agape rakkaus tulee ihmiseen Pyhän Hengen kautta, kun hän tulee uskoon. Uskoon tullut ihminen voi sitten toimia Pyhän Hengen johdatuksessa, jolloin hän toteuttaa agape-rakkautta Jumalaa, itseään ja lähimmäisiään kohtaan. Noissa Raamatun kohdissa, joita aikaisemmin lainailin oli kyse juuri tuosta agape-rakkaudesta eli Jumalan tahdon tekemisestä.

Entinen noita kirjoitti:

Laitetaanpas nyt nuo rakkaudet järjestykseen. Rakkautta on kolmea lajia:
1. Fiileo-rakkaus on sitä, jota äidillä on lastaan kohtaan.
2. Eros-rakkaus kuuluu avioparin elämään.
3. Agape-rakkaus on Jumalan tahdon tekemistä.

Agape rakkaus tulee ihmiseen Pyhän Hengen kautta, kun hän tulee uskoon. Uskoon tullut ihminen voi sitten toimia Pyhän Hengen johdatuksessa, jolloin hän toteuttaa agape-rakkautta Jumalaa, itseään ja lähimmäisiään kohtaan. Noissa Raamatun kohdissa, joita aikaisemmin lainailin oli kyse juuri tuosta agape-rakkaudesta eli Jumalan tahdon tekemisestä.

Pitääkö rakkauskin luokitella ollakseen hyvä uskovainen?

Val kirjoitti:

Pitääkö rakkauskin luokitella ollakseen hyvä uskovainen?

No oli kiire hommiin, joten juttu jäi torsoksi, mutta tarkoitus oli vastata tuolla toisaalla kirjoittamaasi lauseeseen ”lähimmäisen rakkaus on harvainen kyky”.

Raamatussa on nämä kolme rakkauden lajia eroteltu. Kirjoitin nämä, jotta näkisit, että ihminen omassa itsessään voi kuvitella tekevänsä kovinkin hyvää toiselle ihmiselle eli rakastavansa lähimmäistään, vaikka tosiasiassa hän tekeekin pahaa.

Jumala loi ihmiset ja ylläpitää heitä. Aivan samoin kuin auton tekijä tuntee auton perin pohjin ja tietää mikä sille on hyväksi ja miten sitä huolletaan ja korjataan, samoin Jumala tietää, mikä on Hänen luomalleen ihmiselle parasta ja mikä haitallista. Autontekijä kirjoittaa ohjekirjan ja sen mukaan on paras toimia, samoin Jumala on kirjoittanut ohjekirjan ihmiselle ja senkin mukaan on paras toimia. Jos ajaa autolla eikä lisää moottoriin öljyä, niin moottori lopulta kärähtää ja menee rikki. Samoin jos ihminen ei noudata ohjekirjaa, hän menee lopulta rikki.

Jos harrastaa seksiä muiden kuin aviopuolisonsa kanssa, tulee herpekset tai hiv, joita nykylääketiede ei pysty parantamaan, muut sukupuolitaudit, kaikenlaisia itsetunto-ongelmia jne. Tässäkin voi partneri sanoa, että rakastin lähimmäistäni: olin hänen kanssaan sängyssä. Hän valitsi rakastaa lähimmmäistään eros-rakkaudella. No oliko lähimmäiselle hyväksi saada herpes?

Kaikki ihmiset olivatpa pakanoita, juutalaisia tai kristittyjä ovat samojen lainalaisuuksien alla. Eli jos tekee pahaa, saa pahaa ennemmin tai myöhemmin takaisin.

Jos ihminen sanoo, että minusta nyt tuntuu hyvältä vetää heroiinia päivin ja öin. Hän sitten itseään rakastavana ihmisenä ottaa piikin aina edellisen vaikutuksen vähennyttyä. Hän rakastaa itseään fiileo-rakkaudella. Kivut ja tokkurat vaihtelevat ja vähä vähältä hänen olemuksensa kuihtuu ja ränsistyy. Terveys on muisto vain ja raahustaen putkan, huumeluolan ja sosiaalitoimiston väliä, hän näyttää pystyyn kuolleelta outolinnulta. Jossain vaiheessa saataviaan peräävä huumekauppias pieksee hänet turhan kovakouraisesti ja häneltä lähtee henki. Ja niinpä hän siirtyy ikuiseen helvetin kidutukseen.

Ohjekirjan mukaan ihmiselle on paras vaihtoehto tulla uskoon, seurata Jumalan johdatusta ja päästä taivaaseen. Tällä agape-rakkaudella pitää itseään rakastaa, jotta elämä menee parhain päin. Samoin tekee lähimmäiselleen parhaiten, kun häntäkin kohtelee ohjekirjan eli Raamatun mukaisesti ja myös suosittelee hänelle ohjekirjan mukaista elämää.

Ei siis ole samantekevää millä rakkaudella Jumalaa, itseä ja lähimmäistä rakastaa.

Jos luulet, että uskonnottomana voit elää ulkopuolella Jumalan asettamien lainalaisuuksien, erehdyt. Jumala hallitsee kaikkea ja kaikkia. Jos menet ulos ja tempaiset naapuria kuonoon, niin sitten itket lopun päivää nenä poskella. Tai menet kultasepän liikkeeseen ja kumoat hyllyllisen timanttisormuksia kassiisi ja juokset pois ja taas itket poliisiasemalla ja oikeussalissa.

Jos et usko Jumalaan, uskot johonkin muuhun. Ihminen nimittäin syntiinlankeemuksessa menetti elävän henkensä eli kuoli hengellisesti. Kaikilla ihmisillä on nyt sisässään tämä nääkähtänyt henki ja se aiheuttaa kaipuun, jotta tuo henki heräisi eloon. Niinpä ihmiset ovat koko ajan ”puutteessa” , jota sitten täytetään kuka omaisuudella, kuka vallan haalimisella, kuka toisissa ihmisissä roikkumalla, kuka erilaisilla hengen maailman asioilla. Mutta ainoastaan uskoon tultaessa tuo nääkähtänyt henki herää eloon Pyhän Hengen uudestisynnyttäessä ihmisen.

Entinen noita kirjoitti:

No oli kiire hommiin, joten juttu jäi torsoksi, mutta tarkoitus oli vastata tuolla toisaalla kirjoittamaasi lauseeseen ”lähimmäisen rakkaus on harvainen kyky”.

Raamatussa on nämä kolme rakkauden lajia eroteltu. Kirjoitin nämä, jotta näkisit, että ihminen omassa itsessään voi kuvitella tekevänsä kovinkin hyvää toiselle ihmiselle eli rakastavansa lähimmäistään, vaikka tosiasiassa hän tekeekin pahaa.

Jumala loi ihmiset ja ylläpitää heitä. Aivan samoin kuin auton tekijä tuntee auton perin pohjin ja tietää mikä sille on hyväksi ja miten sitä huolletaan ja korjataan, samoin Jumala tietää, mikä on Hänen luomalleen ihmiselle parasta ja mikä haitallista. Autontekijä kirjoittaa ohjekirjan ja sen mukaan on paras toimia, samoin Jumala on kirjoittanut ohjekirjan ihmiselle ja senkin mukaan on paras toimia. Jos ajaa autolla eikä lisää moottoriin öljyä, niin moottori lopulta kärähtää ja menee rikki. Samoin jos ihminen ei noudata ohjekirjaa, hän menee lopulta rikki.

Jos harrastaa seksiä muiden kuin aviopuolisonsa kanssa, tulee herpekset tai hiv, joita nykylääketiede ei pysty parantamaan, muut sukupuolitaudit, kaikenlaisia itsetunto-ongelmia jne. Tässäkin voi partneri sanoa, että rakastin lähimmäistäni: olin hänen kanssaan sängyssä. Hän valitsi rakastaa lähimmmäistään eros-rakkaudella. No oliko lähimmäiselle hyväksi saada herpes?

Kaikki ihmiset olivatpa pakanoita, juutalaisia tai kristittyjä ovat samojen lainalaisuuksien alla. Eli jos tekee pahaa, saa pahaa ennemmin tai myöhemmin takaisin.

Jos ihminen sanoo, että minusta nyt tuntuu hyvältä vetää heroiinia päivin ja öin. Hän sitten itseään rakastavana ihmisenä ottaa piikin aina edellisen vaikutuksen vähennyttyä. Hän rakastaa itseään fiileo-rakkaudella. Kivut ja tokkurat vaihtelevat ja vähä vähältä hänen olemuksensa kuihtuu ja ränsistyy. Terveys on muisto vain ja raahustaen putkan, huumeluolan ja sosiaalitoimiston väliä, hän näyttää pystyyn kuolleelta outolinnulta. Jossain vaiheessa saataviaan peräävä huumekauppias pieksee hänet turhan kovakouraisesti ja häneltä lähtee henki. Ja niinpä hän siirtyy ikuiseen helvetin kidutukseen.

Ohjekirjan mukaan ihmiselle on paras vaihtoehto tulla uskoon, seurata Jumalan johdatusta ja päästä taivaaseen. Tällä agape-rakkaudella pitää itseään rakastaa, jotta elämä menee parhain päin. Samoin tekee lähimmäiselleen parhaiten, kun häntäkin kohtelee ohjekirjan eli Raamatun mukaisesti ja myös suosittelee hänelle ohjekirjan mukaista elämää.

Ei siis ole samantekevää millä rakkaudella Jumalaa, itseä ja lähimmäistä rakastaa.

Jos luulet, että uskonnottomana voit elää ulkopuolella Jumalan asettamien lainalaisuuksien, erehdyt. Jumala hallitsee kaikkea ja kaikkia. Jos menet ulos ja tempaiset naapuria kuonoon, niin sitten itket lopun päivää nenä poskella. Tai menet kultasepän liikkeeseen ja kumoat hyllyllisen timanttisormuksia kassiisi ja juokset pois ja taas itket poliisiasemalla ja oikeussalissa.

Jos et usko Jumalaan, uskot johonkin muuhun. Ihminen nimittäin syntiinlankeemuksessa menetti elävän henkensä eli kuoli hengellisesti. Kaikilla ihmisillä on nyt sisässään tämä nääkähtänyt henki ja se aiheuttaa kaipuun, jotta tuo henki heräisi eloon. Niinpä ihmiset ovat koko ajan ”puutteessa” , jota sitten täytetään kuka omaisuudella, kuka vallan haalimisella, kuka toisissa ihmisissä roikkumalla, kuka erilaisilla hengen maailman asioilla. Mutta ainoastaan uskoon tultaessa tuo nääkähtänyt henki herää eloon Pyhän Hengen uudestisynnyttäessä ihmisen.

Miten minä mielestäni jo tuolla aiemmin tein selväksi että minä uskon JUMALAan. En siihen pikkupiiperoon joka mahtuu kirjoihin ja kansiin, vaan siihen mikä on kaikki mitä on. On olemassa vain YKSI, ja tuo YKSI on luonut ainoastaan itsensä. Ehkä muistan väärin, ehkä olen kirjoittanut jonnekin muuanne?

Uskonnottomana en ole jumalaton, vaan lähempänä JUMALAa kuin yhden uskonnon harhojen vallassa ollessa olisi mahdollista olla.

Se on tietysti pelottava ajatus että me olemme Jumalaa, meitä houkuttaa pahaan Jumala ja meissä on hyvää Jumala. Koko olemassaolo on minun vakaumukseni mukaan yksi ainoa kokonaisuus joka on muodostanut itsestään myös tämän fyysisen tason, kenties kerätäkseen kokemuksia.

***

Rakkaudella ei ole seksin kanssa välttämättä mitään tekemistä. Myöskään addiktiot siihen tai tähän aineeseen tai ajatukseenkaan eivät ole rakkautta. Rakkautta on se että ei tahdo mitään itselleen koska tiedostaa/kokee itsessään täydellisen harmonian. Rakkaus on sitä ettei ole mitään pelkoja ja ongelmia. Rakkaus on sitä ettei tarvitse pohdiskella opillisia seikkoja. Kaikki elämässä on oikein ja hyvää juuri näin kuin kaikki on. Olen pari kertaa kokenut sen tilan, toisen meditaationomaisesti, toiseen heräsin keskellä yötä.

***

Sanan "nääkähtänyt" olen ennenkin kuullut netissä... Joten jos sinä olet se sama joka sitä sanaa käytti, niin et ole sitä mitä vaikutit olevan. Luulin että olet suht' nuorehko nainen joka on lopettanut saatananpalvonnan ja pamahtanut uskoon, mutta em. perusteella taidatkin olla taas yksi lukuisista saarnaajamiehistä joita täällä Suomi24:ssa riittää pilvin pimein.

Ns. keskustelumme onkin siis vain kilpalaulua siitä että kumpi saa enemmän omia ajatuksiaan esille ja kenties jonkun ulkopuolisen sympatian puolelleen. Voi kuule, voisin jatkaa sitä loputtomiin, mutta epäilen että ei meitä enää kukaan kuuntele.

Tai jos jotakuta ulkopuolista kiinnostaa että jatkamme, niin ilmoittautukoon tässä. Muuten saisi minun puolestani olla finito.

Entinen noita kirjoitti:

No oli kiire hommiin, joten juttu jäi torsoksi, mutta tarkoitus oli vastata tuolla toisaalla kirjoittamaasi lauseeseen ”lähimmäisen rakkaus on harvainen kyky”.

Raamatussa on nämä kolme rakkauden lajia eroteltu. Kirjoitin nämä, jotta näkisit, että ihminen omassa itsessään voi kuvitella tekevänsä kovinkin hyvää toiselle ihmiselle eli rakastavansa lähimmäistään, vaikka tosiasiassa hän tekeekin pahaa.

Jumala loi ihmiset ja ylläpitää heitä. Aivan samoin kuin auton tekijä tuntee auton perin pohjin ja tietää mikä sille on hyväksi ja miten sitä huolletaan ja korjataan, samoin Jumala tietää, mikä on Hänen luomalleen ihmiselle parasta ja mikä haitallista. Autontekijä kirjoittaa ohjekirjan ja sen mukaan on paras toimia, samoin Jumala on kirjoittanut ohjekirjan ihmiselle ja senkin mukaan on paras toimia. Jos ajaa autolla eikä lisää moottoriin öljyä, niin moottori lopulta kärähtää ja menee rikki. Samoin jos ihminen ei noudata ohjekirjaa, hän menee lopulta rikki.

Jos harrastaa seksiä muiden kuin aviopuolisonsa kanssa, tulee herpekset tai hiv, joita nykylääketiede ei pysty parantamaan, muut sukupuolitaudit, kaikenlaisia itsetunto-ongelmia jne. Tässäkin voi partneri sanoa, että rakastin lähimmäistäni: olin hänen kanssaan sängyssä. Hän valitsi rakastaa lähimmmäistään eros-rakkaudella. No oliko lähimmäiselle hyväksi saada herpes?

Kaikki ihmiset olivatpa pakanoita, juutalaisia tai kristittyjä ovat samojen lainalaisuuksien alla. Eli jos tekee pahaa, saa pahaa ennemmin tai myöhemmin takaisin.

Jos ihminen sanoo, että minusta nyt tuntuu hyvältä vetää heroiinia päivin ja öin. Hän sitten itseään rakastavana ihmisenä ottaa piikin aina edellisen vaikutuksen vähennyttyä. Hän rakastaa itseään fiileo-rakkaudella. Kivut ja tokkurat vaihtelevat ja vähä vähältä hänen olemuksensa kuihtuu ja ränsistyy. Terveys on muisto vain ja raahustaen putkan, huumeluolan ja sosiaalitoimiston väliä, hän näyttää pystyyn kuolleelta outolinnulta. Jossain vaiheessa saataviaan peräävä huumekauppias pieksee hänet turhan kovakouraisesti ja häneltä lähtee henki. Ja niinpä hän siirtyy ikuiseen helvetin kidutukseen.

Ohjekirjan mukaan ihmiselle on paras vaihtoehto tulla uskoon, seurata Jumalan johdatusta ja päästä taivaaseen. Tällä agape-rakkaudella pitää itseään rakastaa, jotta elämä menee parhain päin. Samoin tekee lähimmäiselleen parhaiten, kun häntäkin kohtelee ohjekirjan eli Raamatun mukaisesti ja myös suosittelee hänelle ohjekirjan mukaista elämää.

Ei siis ole samantekevää millä rakkaudella Jumalaa, itseä ja lähimmäistä rakastaa.

Jos luulet, että uskonnottomana voit elää ulkopuolella Jumalan asettamien lainalaisuuksien, erehdyt. Jumala hallitsee kaikkea ja kaikkia. Jos menet ulos ja tempaiset naapuria kuonoon, niin sitten itket lopun päivää nenä poskella. Tai menet kultasepän liikkeeseen ja kumoat hyllyllisen timanttisormuksia kassiisi ja juokset pois ja taas itket poliisiasemalla ja oikeussalissa.

Jos et usko Jumalaan, uskot johonkin muuhun. Ihminen nimittäin syntiinlankeemuksessa menetti elävän henkensä eli kuoli hengellisesti. Kaikilla ihmisillä on nyt sisässään tämä nääkähtänyt henki ja se aiheuttaa kaipuun, jotta tuo henki heräisi eloon. Niinpä ihmiset ovat koko ajan ”puutteessa” , jota sitten täytetään kuka omaisuudella, kuka vallan haalimisella, kuka toisissa ihmisissä roikkumalla, kuka erilaisilla hengen maailman asioilla. Mutta ainoastaan uskoon tultaessa tuo nääkähtänyt henki herää eloon Pyhän Hengen uudestisynnyttäessä ihmisen.

"Mutta ainoastaan uskoon tultaessa tuo nääkähtänyt henki herää eloon Pyhän Hengen uudestisynnyttäessä ihmisen."

Voin vastata sinulle, että kantasi "yksin uskosta" eikä muita teitä ole, on paitsi ilmiselvästi väärä, myös jumalaton.

Se on Nikean jälkeisen kirkon omaksuma kanta, kun lauma kristittyjä teki diilin Rooman Keisarin kanssa uuden valtionuskonnon luomiseksi, Jeesuksen opetuksen suhteen tuolla kannalla kanssa ei ole mitään tekemistä, jopa Paavalinkin kanssa aika vähän. Mutta sehän sinua tuskin kiinnostaa, koska et ole niinkään kiinnostunut aidosti selvittämään, mitä Jeesus opetti ja mitä on aito kristillisyys, vaan tyydyt Nikean jälkeisten valtakirkkojen ja -lahkojen vääristelyihin.

En sano, etteikö usko johonkin pelastajahahmoon olisi yksi mahdollinen tie muitten joukossa, onhan buddhalaisuudessakin Puhtaan Maan koulukunnat jne., mutta on aika paksua ja vastoin lähimmäisenrakkautta väittää, että muita teitä ei ole, tai että Jeesus Kristus on uskon polkua kulkeville ainoa mahdollinen pelastajahahmo.

Olemisen metafora kirjoitti:

"Mutta ainoastaan uskoon tultaessa tuo nääkähtänyt henki herää eloon Pyhän Hengen uudestisynnyttäessä ihmisen."

Voin vastata sinulle, että kantasi "yksin uskosta" eikä muita teitä ole, on paitsi ilmiselvästi väärä, myös jumalaton.

Se on Nikean jälkeisen kirkon omaksuma kanta, kun lauma kristittyjä teki diilin Rooman Keisarin kanssa uuden valtionuskonnon luomiseksi, Jeesuksen opetuksen suhteen tuolla kannalla kanssa ei ole mitään tekemistä, jopa Paavalinkin kanssa aika vähän. Mutta sehän sinua tuskin kiinnostaa, koska et ole niinkään kiinnostunut aidosti selvittämään, mitä Jeesus opetti ja mitä on aito kristillisyys, vaan tyydyt Nikean jälkeisten valtakirkkojen ja -lahkojen vääristelyihin.

En sano, etteikö usko johonkin pelastajahahmoon olisi yksi mahdollinen tie muitten joukossa, onhan buddhalaisuudessakin Puhtaan Maan koulukunnat jne., mutta on aika paksua ja vastoin lähimmäisenrakkautta väittää, että muita teitä ei ole, tai että Jeesus Kristus on uskon polkua kulkeville ainoa mahdollinen pelastajahahmo.

Pohdiskelin tuossa että onkohan tuo uskoontulo jonkinlainen robotismin oire, kun alkoi niin ihmetyttää että miten sieltä tulee valmiina vastauksia jotka eivät ole vastauksia siihen mitä minä sanon.

Oletko muuten sattunut näkemään Millenium-sarjan jakson jossa paholainen Lucy Butler sieppaa lapsia ja pyrkii tappamaan näistä kaiken ainutlaatuisuuden? Jankuttaa lapsukaisille keskinkertaisuuden autuutta...

Siinä oli nerokkaalla tavalla tuotu esiin mitä on todellinen (huonossa merkityksessä) saatanallisuus. Se on sitä kun ihmiseltä revitään siivet ja hänet pakotetaan laulamaan muiden lauluja. Ja sehän laulu voi olla vaikkapa laulu murhatusta jumalasta jota pitää pylvään päähän pönöttämään nostaman.

Val kirjoitti:

Pohdiskelin tuossa että onkohan tuo uskoontulo jonkinlainen robotismin oire, kun alkoi niin ihmetyttää että miten sieltä tulee valmiina vastauksia jotka eivät ole vastauksia siihen mitä minä sanon.

Oletko muuten sattunut näkemään Millenium-sarjan jakson jossa paholainen Lucy Butler sieppaa lapsia ja pyrkii tappamaan näistä kaiken ainutlaatuisuuden? Jankuttaa lapsukaisille keskinkertaisuuden autuutta...

Siinä oli nerokkaalla tavalla tuotu esiin mitä on todellinen (huonossa merkityksessä) saatanallisuus. Se on sitä kun ihmiseltä revitään siivet ja hänet pakotetaan laulamaan muiden lauluja. Ja sehän laulu voi olla vaikkapa laulu murhatusta jumalasta jota pitää pylvään päähän pönöttämään nostaman.

Yksinkertaisuus on meille moniminille kaikista vaikeinta, robottimaisten ajatustottumustemme moninaisuuden väkivaltainen torjuminen luo vain uuden minän lisää, väkivaltaisesti torjuvan sellaisen. Siksipä harrastan alkemistista teorioiden ja kysymysten ja mystiikan älyllistä yhteensulattelua, sekä silloin kun muistan, hengittämistä sisään ja ulos ja vaipanvaihtoa keskittyen vain vaipanvaihtoon.

Se on helppo nähdä, että auktoriteettiusko, pyhän antautumisen riitti ensimmäiselle tai toiselle vastaantulevalle helppoheikille, joka myy vaan helppoa muttei yksinkertaista ja/tai aidosti monimutkaista, harvoin johtaa taitavan toiminnan kehittymiseen, päinvastoin.

Uskon tiekin on paljon haastavampi kuin nämä helppoheikeille antautuneet luulottelevat, uskon tie on ehdoton ja eksyttävää dogmia täynnä. Uskon tiessäkin on hylättävä kaikki dogmit ja kirkon auktoriteetit, ja päästettävä irti kaikesta luulottelusta, dogmaattisuudesta ja muusta takertumisesta, ja YKSINKERTAISESTI vain heittäydyttävä dogmista puhtaan uskon varaan, että jumala/rakkaus pitää huolen vaikka ego päästää irti ja lakkaa huolehtimasta.

Val kirjoitti:

Miten minä mielestäni jo tuolla aiemmin tein selväksi että minä uskon JUMALAan. En siihen pikkupiiperoon joka mahtuu kirjoihin ja kansiin, vaan siihen mikä on kaikki mitä on. On olemassa vain YKSI, ja tuo YKSI on luonut ainoastaan itsensä. Ehkä muistan väärin, ehkä olen kirjoittanut jonnekin muuanne?

Uskonnottomana en ole jumalaton, vaan lähempänä JUMALAa kuin yhden uskonnon harhojen vallassa ollessa olisi mahdollista olla.

Se on tietysti pelottava ajatus että me olemme Jumalaa, meitä houkuttaa pahaan Jumala ja meissä on hyvää Jumala. Koko olemassaolo on minun vakaumukseni mukaan yksi ainoa kokonaisuus joka on muodostanut itsestään myös tämän fyysisen tason, kenties kerätäkseen kokemuksia.

***

Rakkaudella ei ole seksin kanssa välttämättä mitään tekemistä. Myöskään addiktiot siihen tai tähän aineeseen tai ajatukseenkaan eivät ole rakkautta. Rakkautta on se että ei tahdo mitään itselleen koska tiedostaa/kokee itsessään täydellisen harmonian. Rakkaus on sitä ettei ole mitään pelkoja ja ongelmia. Rakkaus on sitä ettei tarvitse pohdiskella opillisia seikkoja. Kaikki elämässä on oikein ja hyvää juuri näin kuin kaikki on. Olen pari kertaa kokenut sen tilan, toisen meditaationomaisesti, toiseen heräsin keskellä yötä.

***

Sanan "nääkähtänyt" olen ennenkin kuullut netissä... Joten jos sinä olet se sama joka sitä sanaa käytti, niin et ole sitä mitä vaikutit olevan. Luulin että olet suht' nuorehko nainen joka on lopettanut saatananpalvonnan ja pamahtanut uskoon, mutta em. perusteella taidatkin olla taas yksi lukuisista saarnaajamiehistä joita täällä Suomi24:ssa riittää pilvin pimein.

Ns. keskustelumme onkin siis vain kilpalaulua siitä että kumpi saa enemmän omia ajatuksiaan esille ja kenties jonkun ulkopuolisen sympatian puolelleen. Voi kuule, voisin jatkaa sitä loputtomiin, mutta epäilen että ei meitä enää kukaan kuuntele.

Tai jos jotakuta ulkopuolista kiinnostaa että jatkamme, niin ilmoittautukoon tässä. Muuten saisi minun puolestani olla finito.

Jaaha nuorehkosta naisesta saarnaajamieheksi. Mitä seuraavaksi? Muuttunenko sammakoksi?

Olen kaivanut kaiken yötä näitä Jumalasta kirjoittamiasi lauseita täältä netiltä, joten ehkä nyt saan vastattua paremmin kuin töiden keskeltä huiskittuna.

Katsotaan nyt, mitä kirjoitit:
”Se JUMALA joka on vastuussa kaikesta olemassaolevasta: galakseista, mustista aukoista, kvasaareista, tähdistä, planeetoista ja niistä ötököistä joita pyörii näillä planeetoilla? ”
Aivan oikein Jumala on nämä luonut ja niitä ylläpitää.

”Tämäkö JUMALA olisi ottanut yhteyttä ainoastaan muinaisiin heprealaiseen?”
Aivan, on ilmoittanut itsensä näille. Mutta on nähtävissä myös luonnossa jne.

”Inkarnoitunut yhden ainoan kerran juutalaiseksi ja sitten tänä ihmisjumalana alkanut vaatia että häneen pitää uskoa tai muuten.”
Aivan oikein. Saat sen kuulostamaan pahalta asialta, koska synkistelet syntiesi alla, mutta jospa heität syntisi Jeesuksen päälle ristille, niin aukenee valoisammat maisemat.

”Se "tai muuten" pelottelu vaihtele nykyisin helvetin ja olemattomuuden välillä.”
Ikuinen helvetti on se oikea rangaistus Raamatun mukaan, sitä sitten ovat ihmiset yrittäneet lievennellä tai poistaa, kun eivät suostu olemassaoleviin lainalaisuuksiin, mutta eihän helvetti noitumalla, kuvittelemalla eikä puhumalla poistu.

”Kirjoitin JUMALAn isoilla kirjaimilla koska puhuin siitä Käsittämättömyydestä johon itse olen pohdinnoissani päätynyt. ”
Niin vaikeaahan se Jumalan käsittäminen on uskomattomalle ihmiselle. Mutta kun Jumala antaa sinulle Pyhän Henkensä ja tulet etsikkoaikaan pystyt ymmärtämään ja uskomaan riittävästi tehdäksesi uskon ratkaisun ja uudestisyntyäksesi.

”Se/hän ei ole mikään oikutteleva kiukutteleva ihminen joka on hilattu taivaaseen vaatimaan ihmisten päitä vadille.”
Ei niin.

”Minun katsomuksessani pahat teot tasapainotetaan karmalla: niin niität kuin kylvet. Vihaista jumalaa tai helvettiä ei siis tarvita.”
Minulla oli tuo karmajuttu myös ennen jonkinlaisena pelotteena, mutta siinä jää iso kuva kokonaan huomiotta. Jos et kunnioita Jumalaa sellaisena kuin Hän on itsensä ilmoittanut, niin miten noin isosta synnistä voisi kärsiä koko rangaistuksen täällä maan päällä? Jos rikkoo iankaikkista vastaan, kärsii iankaikkisesti helvetissä.

” jos sinä tosiaan uskot mieluummin Jahvettiin niin ei sinusta olisi noidaksi ollutkaan. Siihen vaaditaan vähän toisenlaiset eväät kuin se että osaa olla lauman määkivä jäsen.”
Niin eihän voi olla noita ja uskova samaan aikaan. Noituus on kadottava synti.

”Onko? Onko Jumala AINOASTAAN järjestyksen Jumala? Jos sinun Jumalasi on nyt se sama vanha kehno jumala joka VT:ssa käskee ihmisiä riehumaan ja tappamaan, niin kyllä hän on myös kaaoksen jumala.”
Kyllä Jumala on järjestyksen Jumala. Ihminen lankeamisellaan pilasi koko luomakunnan. Siitä joutuvat kärsimään myös eläimet. Jos luet tarkemmin Vanhaa Testamenttia niin huomaat, että kaikella mitä Jumala käski oli tarkoitus. Ihmiset myös sotivat ja tappoivat ilman Jumalan käskyä ja siinä oli se epäjärjestys, mutta se ei ollutkaan Hänen tahtonsa, vaan vain sallimus. Ei Jumala ole koskaan ihmisiä pitänyt minään robotteina, vaan saavat itse aina valita hyvän ja pahan väliltä. Seuraamukset ovat sitten sen mukaiset.

”Saatoit olla lähempänä "jumalaa" kuin koskaan kun opit rikkomaan rutiineja.”
Vaan kun en ollut - olin lähempänä Saatanaa.

”Jos koko touhu oli pelkkää kapinointia Jumala-arkkityyppiä vastaan, ei ole mikään ihme että se alkoi sinua hirvittää.”
Sitähän se oli. Onneksi loppui.

”Jokin alitajunnassasi alkoi taistella sitä vastaan, että yritit lopettaa itse keksittyjen epäjumalien palvonnan VÄÄRÄLLÄ menetelmällä...”
Jumalakuvani oli silloin väärä, se on selvä. Ja menetelmä (noituus) se vasta väärä olikin.

”Olit valinnut yhden taikauskon, ja nyt olet toisessa taikauskossa.”
Olin silloin valinnut taikauskon, siitä ei ole ketään muuta syyttäminen. Nyt olen valinnut oikean uskon ja siitä on kiittäminen Jumalaa.

”Jumala on kyllä sinussa koko ajan, mutta sinä et ehkä siitä tule mitään tietämään koska haluat vain tehdä kuten toiset käskevät, siten kuin muiden ihmisten harhoihin parhaiten sopii.”
Jumala ylläpiti minua silloinkin, mutta ei Hän minussa ollut.

”Hylkää kaikki opit, noituudet, uskonnot, uskot ja kokeile suoraa yhteyttä siihen mitä nimitetään Jumalaksi!”
Minulla on suora yhteys Jumalaan. Siihen mitä sinä nimität Jumalaksi en halua olla yhteydessä.

”Itse en usko miesjumaliin enkä jumalpantheoneihin.”
Tähän jo vastasin aikaisemmin.

”En ole koskaan myöskään uskonut Saatanaan, mutta toki voi puhua "saatanallisuudesta" ilmiönä.”
Saatana ei katoa sillä, ettei hänen olemassaoloonsa usko. Olen itsekin hänet monet kerrat nähnyt, kuullut ja haistanut. Haisee muuten rikiltä eli mädänneiltä kananmunilta.

”Niin *sinun* jumalaasi vastaan, koska sinä kuten kaikki uskovaiset teet sen virheen että oletat että jumala mikä hyvänsä on olemassa vain sinua varten, ja kaikki muut ihmiset ovat jumalattomia.”
Ei Jumala ole olemassa ketään varten, vaan Jumala oli olemassa iäisyyden jo ennen kuin Hän ihmisen loikaan. Jeesuksen ristin kautta jokaiselle on avattu tie Jumalan yhteyteen. Miksi siis jäädä jumalattomaksi.

”Mutta ei JUMALA ole niin pieni että se mahtuisi vain yhteen ainoaan uskoon/uskontoon, varsinkaan yhden ainoan ihmisen uskoon.”
Ei niin. Ensin juutalaisuus, sitten kristinusko.

”Jotenkin minua on nuo verijutut aina yököttäneet, vaikka toki olisi mielenkiintoista tietää mikä muka on niin kauhean "saastaista" kuukautisveressä.”
Verihän on oikeaa bakteerien ja viirusten herkkua, siinä ne elävät herroiksi. Siinä ainakin yksi syy.

”Eikä tulisi mieleenikään laittaa syntejäni jonkun toisen ihmisen kannettavaksi! Karmea ajatuskin.”
Tästäkin kirjoitin aikaisemmin. Se on kuitenkin ainoa keino.

”Pyrin olemaan mahdollisimman uskonnoton.”
Ihmeellinen lause ihmiseltä, joka käyttää noin paljon aikaa määritellessään omaa uskontoaan.

”Mutta sitä olen itsekin mietiskellyt että Henki (tätä mieluiten käytän siitä energiasta joka on vastuussa niistä asioista mitä varmasti voisit sinäkin kutsua "hyviksi" asioiksi; vaikkapa innoitus, universaali rakkaus, omatunto, kilvoittelun halu yms.) tulee kaikkien ihmisten luo, mutta harva kuulee "sen" kutsun.”
Aivan oikein. Siis Pyhä Henki on nimensä tarkalleen.

”Kun Henki pääsee vaikuttamaan ihmisen kautta, syntyy jotain luovaa ja nostattavaa, innostavaa, jotain uutta mutta kuitenkin vanhaa. Lopulta näistä innostuksenpuuskista kehittyy uskontoja ja oppeja, jotka kukoistavat niin kauan kuin henkistyneet ihmiset ovat energiaa täynnä. Sitten kun energia haipuu pois, jäävät vain tyhjät muodot ja pystyynkuolleet opit ja installaatiot. Lopulta joku kaappaa koko ismin käsikassarakseen jolla haalia mammonaa ja valtaa ja alistaa muita.”
Aivan oikein sikäli, että sekä yhden ihmisen mittakaavassa että koko seurakunnan mittakaavassa on mahdollista alkaa Pyhässä Hengessä, mutta sitten kylmetä ja luopua, jolloin Pyhä Henki kaikkoaa ja jää ihmisen/seurakunnan pahuus jäljelle ja sen hedelmät. Toisaalta ”henki” voi olla myös ihmisen/ihmisten omaa innostusta, jossa Jumala ei ole alunperinkään mukana ja siitähän nyt ei hyvää seuraa.

”Muiden ihmisten auttaminen on hieno juttu, mutta sillä on rajansa. Emme voi olla loputtomiin vastuussa toisistamme,”
Aivan oikein.

”Ei se siitä kummemmaksi muutu että vaihtaa yhden mielikuvitus Herra Ison Herran toiseksi samanlaiseksi. Saatana tai Jahve, yksi hailea.”
Kyllä muuttuu ja kyllä muuttui.

”Kokeilepa olla vaihteeksi täysin epäjumalia vailla!”
Eli rakasta Jumalaa yli kaiken. Tätä harjoitan joka päivä ja jos lipsun, niin teen parannusta.

”Jos olisit lukenut näitä juttuja pidempään ennenkuin rämähdit Jeesus-sulhasjuttuihisi, niin olisit ehkä löytänyt valon.”
Siinä valossa kuljin ennen uskoontuloani.

”Ei mitään pysähdystä pystyynkuolleessa taivaassa iät ajat harppuja vinguttaen, vaan vapautta olla mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa. Vapautta niistä rajoista jotka meillä ihmiseläimenä on!”
Ahdistunutta haikailua.

”Vapaaksi ehdollistumista, opeista, harhakuvitelmista, lapsellisuuksista jne. Tajunnan laajentamista ja sen nostamista korkeammalle tasolle - ainakin, siis mikäli täydellinen vapaus jää saavuttamatta.”
Ahdistava ilmapiiri välittyy näistä vuodatuksista, samaa sekopäinen tunnelma kuin noituutta harrastaessani.

”Entäs sitten kun tulee se hetki että kuoloa pukkaa päälle? Ei siinä enää nauti enää mistään maallisesta. Mukaansa voi ottaa vain tietoisuutensa - jos siis "tuonpuoleinen" on olemassa - ja siksi on parasta "kerätä aarteita taivaaseen" eli teroittaa tietoisuutensa ominaisuuksia ja yrittää kohottaa sitä mahdollisimman korkealle tasolle (=taivas).”
Ahdistavaa toivottomuutta. Ei toivoa taivaasta ja turhaa toiveajattelua korkeista tasoista.

”Kyllä minäkin haluaisin lepoa, rauhaa ja helppoja asioita”
Lepo ja rauha on saatavissa, kun otat Jeesuksen elämääsi. Helppoutta en voi sinulle luvata ennen taivasta.

”Kenties Jumala minussa pitää sen verran kovaa ääntä että minä en saa nukkua enkä vedota jumalanmurhiin, vaan minun pitää pyrkiä henkiseen aikuisuuteen ja viisauteen.”
Ei se ole Jumala, joka sitä ääntä pitää.

”Henkilökohtainen rakkaus yhteenkään ihmiseen tai guruun (Jeesukseen) ei voi tarjota mitään muuta kuin iloisen pystyynkuolemisen.”
Guruihin uskominen on pystyynkuollutta, mutta Jeesus kuoli (pystyasentoon ristillä), jotta sinä voisit elää.

”JUMALAssa pitää olla ihan kaikki, ei siitä/hänestä voi puuttua mitään. Ihmisestä puuttuu aina.”
Aivan oikein.

"kiitos että saimme unohtaa Tien ja alkaa palvoa sinua, lotrata veresi kanssa ja hekumoida sillä että sinut teurastettiin kun me ollaan niin paskoja ja syntisiä, muista sitten hankkia meillekin tiketti taivaaseen"
Aivan oikein, joskin tyyli pilkallinen.

”Minkä vuoksi Jeesus-lähimmäistä pitää rakastaa enemmän kuin muita lähimmäisiä? No siksipä tietysti että hän on Jumala.”
Jumalapa hyvinkin.

”Ei minulle vaan, ja jos minä voisin, niin puhdistaisin koko k-uskon tuosta epäjumalanpalvonnasta.”
Jeesus on Jumalan toinen persoona (Isä, Poika ja Pyhä Henki), joten epäjumalanpalvonnasta ei ole kyse.

”minä uskon JUMALAan. En siihen pikkupiiperoon joka mahtuu kirjoihin ja kansiin, vaan siihen mikä on kaikki mitä on. On olemassa vain YKSI, ja tuo YKSI on luonut ainoastaan itsensä. ”
Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa, ei Hän ole siellä kirjassa kirjatoukkana. Hän on Pyhällä Hengellään inspiroinut kirjoittajat kirjoittamaan Raamattuun itsestään. Muuten Hän on kooltaan ääretön.

”Uskonnottomana en ole jumalaton, vaan lähempänä JUMALAa kuin yhden uskonnon harhojen vallassa ollessa olisi mahdollista olla.”
Niin ei johonkin harhaoppiseen uskontoon liittyminen sinua Jumalaan lähennä. Uskova ei ole sama kuin uskonnollinen.

”Se on tietysti pelottava ajatus että me olemme Jumalaa, meitä houkuttaa pahaan Jumala ja meissä on hyvää Jumala.”
Jumala ei ihmistä pahaan houkuta, vaan Saatana ja oma liha.

”Koko olemassaolo on minun vakaumukseni mukaan yksi ainoa kokonaisuus joka on muodostanut itsestään myös tämän fyysisen tason, kenties kerätäkseen kokemuksia.”
Tässä nyt sitten on sinun uskontosi, mutta ei se sinua auta.

”Rakkautta on se että ei tahdo mitään itselleen koska tiedostaa/kokee itsessään täydellisen harmonian.”
Et kyllä vaikuta mitenkään harmoniselta, vaan paremminkin enemmän tai vähemmän hajalla olevalta.

Mitä se kilpalaulanta hyödyttäisi? Kaksi tuntematonta nimimerkillä kirjoittavaa ihmistä.

Entinen noita kirjoitti:

Jaaha nuorehkosta naisesta saarnaajamieheksi. Mitä seuraavaksi? Muuttunenko sammakoksi?

Olen kaivanut kaiken yötä näitä Jumalasta kirjoittamiasi lauseita täältä netiltä, joten ehkä nyt saan vastattua paremmin kuin töiden keskeltä huiskittuna.

Katsotaan nyt, mitä kirjoitit:
”Se JUMALA joka on vastuussa kaikesta olemassaolevasta: galakseista, mustista aukoista, kvasaareista, tähdistä, planeetoista ja niistä ötököistä joita pyörii näillä planeetoilla? ”
Aivan oikein Jumala on nämä luonut ja niitä ylläpitää.

”Tämäkö JUMALA olisi ottanut yhteyttä ainoastaan muinaisiin heprealaiseen?”
Aivan, on ilmoittanut itsensä näille. Mutta on nähtävissä myös luonnossa jne.

”Inkarnoitunut yhden ainoan kerran juutalaiseksi ja sitten tänä ihmisjumalana alkanut vaatia että häneen pitää uskoa tai muuten.”
Aivan oikein. Saat sen kuulostamaan pahalta asialta, koska synkistelet syntiesi alla, mutta jospa heität syntisi Jeesuksen päälle ristille, niin aukenee valoisammat maisemat.

”Se "tai muuten" pelottelu vaihtele nykyisin helvetin ja olemattomuuden välillä.”
Ikuinen helvetti on se oikea rangaistus Raamatun mukaan, sitä sitten ovat ihmiset yrittäneet lievennellä tai poistaa, kun eivät suostu olemassaoleviin lainalaisuuksiin, mutta eihän helvetti noitumalla, kuvittelemalla eikä puhumalla poistu.

”Kirjoitin JUMALAn isoilla kirjaimilla koska puhuin siitä Käsittämättömyydestä johon itse olen pohdinnoissani päätynyt. ”
Niin vaikeaahan se Jumalan käsittäminen on uskomattomalle ihmiselle. Mutta kun Jumala antaa sinulle Pyhän Henkensä ja tulet etsikkoaikaan pystyt ymmärtämään ja uskomaan riittävästi tehdäksesi uskon ratkaisun ja uudestisyntyäksesi.

”Se/hän ei ole mikään oikutteleva kiukutteleva ihminen joka on hilattu taivaaseen vaatimaan ihmisten päitä vadille.”
Ei niin.

”Minun katsomuksessani pahat teot tasapainotetaan karmalla: niin niität kuin kylvet. Vihaista jumalaa tai helvettiä ei siis tarvita.”
Minulla oli tuo karmajuttu myös ennen jonkinlaisena pelotteena, mutta siinä jää iso kuva kokonaan huomiotta. Jos et kunnioita Jumalaa sellaisena kuin Hän on itsensä ilmoittanut, niin miten noin isosta synnistä voisi kärsiä koko rangaistuksen täällä maan päällä? Jos rikkoo iankaikkista vastaan, kärsii iankaikkisesti helvetissä.

” jos sinä tosiaan uskot mieluummin Jahvettiin niin ei sinusta olisi noidaksi ollutkaan. Siihen vaaditaan vähän toisenlaiset eväät kuin se että osaa olla lauman määkivä jäsen.”
Niin eihän voi olla noita ja uskova samaan aikaan. Noituus on kadottava synti.

”Onko? Onko Jumala AINOASTAAN järjestyksen Jumala? Jos sinun Jumalasi on nyt se sama vanha kehno jumala joka VT:ssa käskee ihmisiä riehumaan ja tappamaan, niin kyllä hän on myös kaaoksen jumala.”
Kyllä Jumala on järjestyksen Jumala. Ihminen lankeamisellaan pilasi koko luomakunnan. Siitä joutuvat kärsimään myös eläimet. Jos luet tarkemmin Vanhaa Testamenttia niin huomaat, että kaikella mitä Jumala käski oli tarkoitus. Ihmiset myös sotivat ja tappoivat ilman Jumalan käskyä ja siinä oli se epäjärjestys, mutta se ei ollutkaan Hänen tahtonsa, vaan vain sallimus. Ei Jumala ole koskaan ihmisiä pitänyt minään robotteina, vaan saavat itse aina valita hyvän ja pahan väliltä. Seuraamukset ovat sitten sen mukaiset.

”Saatoit olla lähempänä "jumalaa" kuin koskaan kun opit rikkomaan rutiineja.”
Vaan kun en ollut - olin lähempänä Saatanaa.

”Jos koko touhu oli pelkkää kapinointia Jumala-arkkityyppiä vastaan, ei ole mikään ihme että se alkoi sinua hirvittää.”
Sitähän se oli. Onneksi loppui.

”Jokin alitajunnassasi alkoi taistella sitä vastaan, että yritit lopettaa itse keksittyjen epäjumalien palvonnan VÄÄRÄLLÄ menetelmällä...”
Jumalakuvani oli silloin väärä, se on selvä. Ja menetelmä (noituus) se vasta väärä olikin.

”Olit valinnut yhden taikauskon, ja nyt olet toisessa taikauskossa.”
Olin silloin valinnut taikauskon, siitä ei ole ketään muuta syyttäminen. Nyt olen valinnut oikean uskon ja siitä on kiittäminen Jumalaa.

”Jumala on kyllä sinussa koko ajan, mutta sinä et ehkä siitä tule mitään tietämään koska haluat vain tehdä kuten toiset käskevät, siten kuin muiden ihmisten harhoihin parhaiten sopii.”
Jumala ylläpiti minua silloinkin, mutta ei Hän minussa ollut.

”Hylkää kaikki opit, noituudet, uskonnot, uskot ja kokeile suoraa yhteyttä siihen mitä nimitetään Jumalaksi!”
Minulla on suora yhteys Jumalaan. Siihen mitä sinä nimität Jumalaksi en halua olla yhteydessä.

”Itse en usko miesjumaliin enkä jumalpantheoneihin.”
Tähän jo vastasin aikaisemmin.

”En ole koskaan myöskään uskonut Saatanaan, mutta toki voi puhua "saatanallisuudesta" ilmiönä.”
Saatana ei katoa sillä, ettei hänen olemassaoloonsa usko. Olen itsekin hänet monet kerrat nähnyt, kuullut ja haistanut. Haisee muuten rikiltä eli mädänneiltä kananmunilta.

”Niin *sinun* jumalaasi vastaan, koska sinä kuten kaikki uskovaiset teet sen virheen että oletat että jumala mikä hyvänsä on olemassa vain sinua varten, ja kaikki muut ihmiset ovat jumalattomia.”
Ei Jumala ole olemassa ketään varten, vaan Jumala oli olemassa iäisyyden jo ennen kuin Hän ihmisen loikaan. Jeesuksen ristin kautta jokaiselle on avattu tie Jumalan yhteyteen. Miksi siis jäädä jumalattomaksi.

”Mutta ei JUMALA ole niin pieni että se mahtuisi vain yhteen ainoaan uskoon/uskontoon, varsinkaan yhden ainoan ihmisen uskoon.”
Ei niin. Ensin juutalaisuus, sitten kristinusko.

”Jotenkin minua on nuo verijutut aina yököttäneet, vaikka toki olisi mielenkiintoista tietää mikä muka on niin kauhean "saastaista" kuukautisveressä.”
Verihän on oikeaa bakteerien ja viirusten herkkua, siinä ne elävät herroiksi. Siinä ainakin yksi syy.

”Eikä tulisi mieleenikään laittaa syntejäni jonkun toisen ihmisen kannettavaksi! Karmea ajatuskin.”
Tästäkin kirjoitin aikaisemmin. Se on kuitenkin ainoa keino.

”Pyrin olemaan mahdollisimman uskonnoton.”
Ihmeellinen lause ihmiseltä, joka käyttää noin paljon aikaa määritellessään omaa uskontoaan.

”Mutta sitä olen itsekin mietiskellyt että Henki (tätä mieluiten käytän siitä energiasta joka on vastuussa niistä asioista mitä varmasti voisit sinäkin kutsua "hyviksi" asioiksi; vaikkapa innoitus, universaali rakkaus, omatunto, kilvoittelun halu yms.) tulee kaikkien ihmisten luo, mutta harva kuulee "sen" kutsun.”
Aivan oikein. Siis Pyhä Henki on nimensä tarkalleen.

”Kun Henki pääsee vaikuttamaan ihmisen kautta, syntyy jotain luovaa ja nostattavaa, innostavaa, jotain uutta mutta kuitenkin vanhaa. Lopulta näistä innostuksenpuuskista kehittyy uskontoja ja oppeja, jotka kukoistavat niin kauan kuin henkistyneet ihmiset ovat energiaa täynnä. Sitten kun energia haipuu pois, jäävät vain tyhjät muodot ja pystyynkuolleet opit ja installaatiot. Lopulta joku kaappaa koko ismin käsikassarakseen jolla haalia mammonaa ja valtaa ja alistaa muita.”
Aivan oikein sikäli, että sekä yhden ihmisen mittakaavassa että koko seurakunnan mittakaavassa on mahdollista alkaa Pyhässä Hengessä, mutta sitten kylmetä ja luopua, jolloin Pyhä Henki kaikkoaa ja jää ihmisen/seurakunnan pahuus jäljelle ja sen hedelmät. Toisaalta ”henki” voi olla myös ihmisen/ihmisten omaa innostusta, jossa Jumala ei ole alunperinkään mukana ja siitähän nyt ei hyvää seuraa.

”Muiden ihmisten auttaminen on hieno juttu, mutta sillä on rajansa. Emme voi olla loputtomiin vastuussa toisistamme,”
Aivan oikein.

”Ei se siitä kummemmaksi muutu että vaihtaa yhden mielikuvitus Herra Ison Herran toiseksi samanlaiseksi. Saatana tai Jahve, yksi hailea.”
Kyllä muuttuu ja kyllä muuttui.

”Kokeilepa olla vaihteeksi täysin epäjumalia vailla!”
Eli rakasta Jumalaa yli kaiken. Tätä harjoitan joka päivä ja jos lipsun, niin teen parannusta.

”Jos olisit lukenut näitä juttuja pidempään ennenkuin rämähdit Jeesus-sulhasjuttuihisi, niin olisit ehkä löytänyt valon.”
Siinä valossa kuljin ennen uskoontuloani.

”Ei mitään pysähdystä pystyynkuolleessa taivaassa iät ajat harppuja vinguttaen, vaan vapautta olla mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa. Vapautta niistä rajoista jotka meillä ihmiseläimenä on!”
Ahdistunutta haikailua.

”Vapaaksi ehdollistumista, opeista, harhakuvitelmista, lapsellisuuksista jne. Tajunnan laajentamista ja sen nostamista korkeammalle tasolle - ainakin, siis mikäli täydellinen vapaus jää saavuttamatta.”
Ahdistava ilmapiiri välittyy näistä vuodatuksista, samaa sekopäinen tunnelma kuin noituutta harrastaessani.

”Entäs sitten kun tulee se hetki että kuoloa pukkaa päälle? Ei siinä enää nauti enää mistään maallisesta. Mukaansa voi ottaa vain tietoisuutensa - jos siis "tuonpuoleinen" on olemassa - ja siksi on parasta "kerätä aarteita taivaaseen" eli teroittaa tietoisuutensa ominaisuuksia ja yrittää kohottaa sitä mahdollisimman korkealle tasolle (=taivas).”
Ahdistavaa toivottomuutta. Ei toivoa taivaasta ja turhaa toiveajattelua korkeista tasoista.

”Kyllä minäkin haluaisin lepoa, rauhaa ja helppoja asioita”
Lepo ja rauha on saatavissa, kun otat Jeesuksen elämääsi. Helppoutta en voi sinulle luvata ennen taivasta.

”Kenties Jumala minussa pitää sen verran kovaa ääntä että minä en saa nukkua enkä vedota jumalanmurhiin, vaan minun pitää pyrkiä henkiseen aikuisuuteen ja viisauteen.”
Ei se ole Jumala, joka sitä ääntä pitää.

”Henkilökohtainen rakkaus yhteenkään ihmiseen tai guruun (Jeesukseen) ei voi tarjota mitään muuta kuin iloisen pystyynkuolemisen.”
Guruihin uskominen on pystyynkuollutta, mutta Jeesus kuoli (pystyasentoon ristillä), jotta sinä voisit elää.

”JUMALAssa pitää olla ihan kaikki, ei siitä/hänestä voi puuttua mitään. Ihmisestä puuttuu aina.”
Aivan oikein.

"kiitos että saimme unohtaa Tien ja alkaa palvoa sinua, lotrata veresi kanssa ja hekumoida sillä että sinut teurastettiin kun me ollaan niin paskoja ja syntisiä, muista sitten hankkia meillekin tiketti taivaaseen"
Aivan oikein, joskin tyyli pilkallinen.

”Minkä vuoksi Jeesus-lähimmäistä pitää rakastaa enemmän kuin muita lähimmäisiä? No siksipä tietysti että hän on Jumala.”
Jumalapa hyvinkin.

”Ei minulle vaan, ja jos minä voisin, niin puhdistaisin koko k-uskon tuosta epäjumalanpalvonnasta.”
Jeesus on Jumalan toinen persoona (Isä, Poika ja Pyhä Henki), joten epäjumalanpalvonnasta ei ole kyse.

”minä uskon JUMALAan. En siihen pikkupiiperoon joka mahtuu kirjoihin ja kansiin, vaan siihen mikä on kaikki mitä on. On olemassa vain YKSI, ja tuo YKSI on luonut ainoastaan itsensä. ”
Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa, ei Hän ole siellä kirjassa kirjatoukkana. Hän on Pyhällä Hengellään inspiroinut kirjoittajat kirjoittamaan Raamattuun itsestään. Muuten Hän on kooltaan ääretön.

”Uskonnottomana en ole jumalaton, vaan lähempänä JUMALAa kuin yhden uskonnon harhojen vallassa ollessa olisi mahdollista olla.”
Niin ei johonkin harhaoppiseen uskontoon liittyminen sinua Jumalaan lähennä. Uskova ei ole sama kuin uskonnollinen.

”Se on tietysti pelottava ajatus että me olemme Jumalaa, meitä houkuttaa pahaan Jumala ja meissä on hyvää Jumala.”
Jumala ei ihmistä pahaan houkuta, vaan Saatana ja oma liha.

”Koko olemassaolo on minun vakaumukseni mukaan yksi ainoa kokonaisuus joka on muodostanut itsestään myös tämän fyysisen tason, kenties kerätäkseen kokemuksia.”
Tässä nyt sitten on sinun uskontosi, mutta ei se sinua auta.

”Rakkautta on se että ei tahdo mitään itselleen koska tiedostaa/kokee itsessään täydellisen harmonian.”
Et kyllä vaikuta mitenkään harmoniselta, vaan paremminkin enemmän tai vähemmän hajalla olevalta.

Mitä se kilpalaulanta hyödyttäisi? Kaksi tuntematonta nimimerkillä kirjoittavaa ihmistä.

>>Aivan oikein Jumala on nämä luonut ja niitä ylläpitää.>Ikuinen helvetti on se oikea rangaistus Raamatun mukaan>Niin eihän voi olla noita ja uskova samaan aikaan. Noituus on kadottava synti.>Miksi siis jäädä jumalattomaksi. >”Eikä tulisi mieleenikään laittaa syntejäni jonkun toisen ihmisen kannettavaksi! Karmea ajatuskin.”
Tästäkin kirjoitin aikaisemmin. Se on kuitenkin ainoa keino. >Ahdistava ilmapiiri välittyy näistä vuodatuksista, samaa sekopäinen tunnelma kuin noituutta harrastaessani. >Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa, ei Hän ole siellä kirjassa kirjatoukkana. Hän on Pyhällä Hengellään inspiroinut kirjoittajat kirjoittamaan Raamattuun itsestään. Muuten Hän on kooltaan ääretön.

Entinen noita kirjoitti:

Jaaha nuorehkosta naisesta saarnaajamieheksi. Mitä seuraavaksi? Muuttunenko sammakoksi?

Olen kaivanut kaiken yötä näitä Jumalasta kirjoittamiasi lauseita täältä netiltä, joten ehkä nyt saan vastattua paremmin kuin töiden keskeltä huiskittuna.

Katsotaan nyt, mitä kirjoitit:
”Se JUMALA joka on vastuussa kaikesta olemassaolevasta: galakseista, mustista aukoista, kvasaareista, tähdistä, planeetoista ja niistä ötököistä joita pyörii näillä planeetoilla? ”
Aivan oikein Jumala on nämä luonut ja niitä ylläpitää.

”Tämäkö JUMALA olisi ottanut yhteyttä ainoastaan muinaisiin heprealaiseen?”
Aivan, on ilmoittanut itsensä näille. Mutta on nähtävissä myös luonnossa jne.

”Inkarnoitunut yhden ainoan kerran juutalaiseksi ja sitten tänä ihmisjumalana alkanut vaatia että häneen pitää uskoa tai muuten.”
Aivan oikein. Saat sen kuulostamaan pahalta asialta, koska synkistelet syntiesi alla, mutta jospa heität syntisi Jeesuksen päälle ristille, niin aukenee valoisammat maisemat.

”Se "tai muuten" pelottelu vaihtele nykyisin helvetin ja olemattomuuden välillä.”
Ikuinen helvetti on se oikea rangaistus Raamatun mukaan, sitä sitten ovat ihmiset yrittäneet lievennellä tai poistaa, kun eivät suostu olemassaoleviin lainalaisuuksiin, mutta eihän helvetti noitumalla, kuvittelemalla eikä puhumalla poistu.

”Kirjoitin JUMALAn isoilla kirjaimilla koska puhuin siitä Käsittämättömyydestä johon itse olen pohdinnoissani päätynyt. ”
Niin vaikeaahan se Jumalan käsittäminen on uskomattomalle ihmiselle. Mutta kun Jumala antaa sinulle Pyhän Henkensä ja tulet etsikkoaikaan pystyt ymmärtämään ja uskomaan riittävästi tehdäksesi uskon ratkaisun ja uudestisyntyäksesi.

”Se/hän ei ole mikään oikutteleva kiukutteleva ihminen joka on hilattu taivaaseen vaatimaan ihmisten päitä vadille.”
Ei niin.

”Minun katsomuksessani pahat teot tasapainotetaan karmalla: niin niität kuin kylvet. Vihaista jumalaa tai helvettiä ei siis tarvita.”
Minulla oli tuo karmajuttu myös ennen jonkinlaisena pelotteena, mutta siinä jää iso kuva kokonaan huomiotta. Jos et kunnioita Jumalaa sellaisena kuin Hän on itsensä ilmoittanut, niin miten noin isosta synnistä voisi kärsiä koko rangaistuksen täällä maan päällä? Jos rikkoo iankaikkista vastaan, kärsii iankaikkisesti helvetissä.

” jos sinä tosiaan uskot mieluummin Jahvettiin niin ei sinusta olisi noidaksi ollutkaan. Siihen vaaditaan vähän toisenlaiset eväät kuin se että osaa olla lauman määkivä jäsen.”
Niin eihän voi olla noita ja uskova samaan aikaan. Noituus on kadottava synti.

”Onko? Onko Jumala AINOASTAAN järjestyksen Jumala? Jos sinun Jumalasi on nyt se sama vanha kehno jumala joka VT:ssa käskee ihmisiä riehumaan ja tappamaan, niin kyllä hän on myös kaaoksen jumala.”
Kyllä Jumala on järjestyksen Jumala. Ihminen lankeamisellaan pilasi koko luomakunnan. Siitä joutuvat kärsimään myös eläimet. Jos luet tarkemmin Vanhaa Testamenttia niin huomaat, että kaikella mitä Jumala käski oli tarkoitus. Ihmiset myös sotivat ja tappoivat ilman Jumalan käskyä ja siinä oli se epäjärjestys, mutta se ei ollutkaan Hänen tahtonsa, vaan vain sallimus. Ei Jumala ole koskaan ihmisiä pitänyt minään robotteina, vaan saavat itse aina valita hyvän ja pahan väliltä. Seuraamukset ovat sitten sen mukaiset.

”Saatoit olla lähempänä "jumalaa" kuin koskaan kun opit rikkomaan rutiineja.”
Vaan kun en ollut - olin lähempänä Saatanaa.

”Jos koko touhu oli pelkkää kapinointia Jumala-arkkityyppiä vastaan, ei ole mikään ihme että se alkoi sinua hirvittää.”
Sitähän se oli. Onneksi loppui.

”Jokin alitajunnassasi alkoi taistella sitä vastaan, että yritit lopettaa itse keksittyjen epäjumalien palvonnan VÄÄRÄLLÄ menetelmällä...”
Jumalakuvani oli silloin väärä, se on selvä. Ja menetelmä (noituus) se vasta väärä olikin.

”Olit valinnut yhden taikauskon, ja nyt olet toisessa taikauskossa.”
Olin silloin valinnut taikauskon, siitä ei ole ketään muuta syyttäminen. Nyt olen valinnut oikean uskon ja siitä on kiittäminen Jumalaa.

”Jumala on kyllä sinussa koko ajan, mutta sinä et ehkä siitä tule mitään tietämään koska haluat vain tehdä kuten toiset käskevät, siten kuin muiden ihmisten harhoihin parhaiten sopii.”
Jumala ylläpiti minua silloinkin, mutta ei Hän minussa ollut.

”Hylkää kaikki opit, noituudet, uskonnot, uskot ja kokeile suoraa yhteyttä siihen mitä nimitetään Jumalaksi!”
Minulla on suora yhteys Jumalaan. Siihen mitä sinä nimität Jumalaksi en halua olla yhteydessä.

”Itse en usko miesjumaliin enkä jumalpantheoneihin.”
Tähän jo vastasin aikaisemmin.

”En ole koskaan myöskään uskonut Saatanaan, mutta toki voi puhua "saatanallisuudesta" ilmiönä.”
Saatana ei katoa sillä, ettei hänen olemassaoloonsa usko. Olen itsekin hänet monet kerrat nähnyt, kuullut ja haistanut. Haisee muuten rikiltä eli mädänneiltä kananmunilta.

”Niin *sinun* jumalaasi vastaan, koska sinä kuten kaikki uskovaiset teet sen virheen että oletat että jumala mikä hyvänsä on olemassa vain sinua varten, ja kaikki muut ihmiset ovat jumalattomia.”
Ei Jumala ole olemassa ketään varten, vaan Jumala oli olemassa iäisyyden jo ennen kuin Hän ihmisen loikaan. Jeesuksen ristin kautta jokaiselle on avattu tie Jumalan yhteyteen. Miksi siis jäädä jumalattomaksi.

”Mutta ei JUMALA ole niin pieni että se mahtuisi vain yhteen ainoaan uskoon/uskontoon, varsinkaan yhden ainoan ihmisen uskoon.”
Ei niin. Ensin juutalaisuus, sitten kristinusko.

”Jotenkin minua on nuo verijutut aina yököttäneet, vaikka toki olisi mielenkiintoista tietää mikä muka on niin kauhean "saastaista" kuukautisveressä.”
Verihän on oikeaa bakteerien ja viirusten herkkua, siinä ne elävät herroiksi. Siinä ainakin yksi syy.

”Eikä tulisi mieleenikään laittaa syntejäni jonkun toisen ihmisen kannettavaksi! Karmea ajatuskin.”
Tästäkin kirjoitin aikaisemmin. Se on kuitenkin ainoa keino.

”Pyrin olemaan mahdollisimman uskonnoton.”
Ihmeellinen lause ihmiseltä, joka käyttää noin paljon aikaa määritellessään omaa uskontoaan.

”Mutta sitä olen itsekin mietiskellyt että Henki (tätä mieluiten käytän siitä energiasta joka on vastuussa niistä asioista mitä varmasti voisit sinäkin kutsua "hyviksi" asioiksi; vaikkapa innoitus, universaali rakkaus, omatunto, kilvoittelun halu yms.) tulee kaikkien ihmisten luo, mutta harva kuulee "sen" kutsun.”
Aivan oikein. Siis Pyhä Henki on nimensä tarkalleen.

”Kun Henki pääsee vaikuttamaan ihmisen kautta, syntyy jotain luovaa ja nostattavaa, innostavaa, jotain uutta mutta kuitenkin vanhaa. Lopulta näistä innostuksenpuuskista kehittyy uskontoja ja oppeja, jotka kukoistavat niin kauan kuin henkistyneet ihmiset ovat energiaa täynnä. Sitten kun energia haipuu pois, jäävät vain tyhjät muodot ja pystyynkuolleet opit ja installaatiot. Lopulta joku kaappaa koko ismin käsikassarakseen jolla haalia mammonaa ja valtaa ja alistaa muita.”
Aivan oikein sikäli, että sekä yhden ihmisen mittakaavassa että koko seurakunnan mittakaavassa on mahdollista alkaa Pyhässä Hengessä, mutta sitten kylmetä ja luopua, jolloin Pyhä Henki kaikkoaa ja jää ihmisen/seurakunnan pahuus jäljelle ja sen hedelmät. Toisaalta ”henki” voi olla myös ihmisen/ihmisten omaa innostusta, jossa Jumala ei ole alunperinkään mukana ja siitähän nyt ei hyvää seuraa.

”Muiden ihmisten auttaminen on hieno juttu, mutta sillä on rajansa. Emme voi olla loputtomiin vastuussa toisistamme,”
Aivan oikein.

”Ei se siitä kummemmaksi muutu että vaihtaa yhden mielikuvitus Herra Ison Herran toiseksi samanlaiseksi. Saatana tai Jahve, yksi hailea.”
Kyllä muuttuu ja kyllä muuttui.

”Kokeilepa olla vaihteeksi täysin epäjumalia vailla!”
Eli rakasta Jumalaa yli kaiken. Tätä harjoitan joka päivä ja jos lipsun, niin teen parannusta.

”Jos olisit lukenut näitä juttuja pidempään ennenkuin rämähdit Jeesus-sulhasjuttuihisi, niin olisit ehkä löytänyt valon.”
Siinä valossa kuljin ennen uskoontuloani.

”Ei mitään pysähdystä pystyynkuolleessa taivaassa iät ajat harppuja vinguttaen, vaan vapautta olla mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa. Vapautta niistä rajoista jotka meillä ihmiseläimenä on!”
Ahdistunutta haikailua.

”Vapaaksi ehdollistumista, opeista, harhakuvitelmista, lapsellisuuksista jne. Tajunnan laajentamista ja sen nostamista korkeammalle tasolle - ainakin, siis mikäli täydellinen vapaus jää saavuttamatta.”
Ahdistava ilmapiiri välittyy näistä vuodatuksista, samaa sekopäinen tunnelma kuin noituutta harrastaessani.

”Entäs sitten kun tulee se hetki että kuoloa pukkaa päälle? Ei siinä enää nauti enää mistään maallisesta. Mukaansa voi ottaa vain tietoisuutensa - jos siis "tuonpuoleinen" on olemassa - ja siksi on parasta "kerätä aarteita taivaaseen" eli teroittaa tietoisuutensa ominaisuuksia ja yrittää kohottaa sitä mahdollisimman korkealle tasolle (=taivas).”
Ahdistavaa toivottomuutta. Ei toivoa taivaasta ja turhaa toiveajattelua korkeista tasoista.

”Kyllä minäkin haluaisin lepoa, rauhaa ja helppoja asioita”
Lepo ja rauha on saatavissa, kun otat Jeesuksen elämääsi. Helppoutta en voi sinulle luvata ennen taivasta.

”Kenties Jumala minussa pitää sen verran kovaa ääntä että minä en saa nukkua enkä vedota jumalanmurhiin, vaan minun pitää pyrkiä henkiseen aikuisuuteen ja viisauteen.”
Ei se ole Jumala, joka sitä ääntä pitää.

”Henkilökohtainen rakkaus yhteenkään ihmiseen tai guruun (Jeesukseen) ei voi tarjota mitään muuta kuin iloisen pystyynkuolemisen.”
Guruihin uskominen on pystyynkuollutta, mutta Jeesus kuoli (pystyasentoon ristillä), jotta sinä voisit elää.

”JUMALAssa pitää olla ihan kaikki, ei siitä/hänestä voi puuttua mitään. Ihmisestä puuttuu aina.”
Aivan oikein.

"kiitos että saimme unohtaa Tien ja alkaa palvoa sinua, lotrata veresi kanssa ja hekumoida sillä että sinut teurastettiin kun me ollaan niin paskoja ja syntisiä, muista sitten hankkia meillekin tiketti taivaaseen"
Aivan oikein, joskin tyyli pilkallinen.

”Minkä vuoksi Jeesus-lähimmäistä pitää rakastaa enemmän kuin muita lähimmäisiä? No siksipä tietysti että hän on Jumala.”
Jumalapa hyvinkin.

”Ei minulle vaan, ja jos minä voisin, niin puhdistaisin koko k-uskon tuosta epäjumalanpalvonnasta.”
Jeesus on Jumalan toinen persoona (Isä, Poika ja Pyhä Henki), joten epäjumalanpalvonnasta ei ole kyse.

”minä uskon JUMALAan. En siihen pikkupiiperoon joka mahtuu kirjoihin ja kansiin, vaan siihen mikä on kaikki mitä on. On olemassa vain YKSI, ja tuo YKSI on luonut ainoastaan itsensä. ”
Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa, ei Hän ole siellä kirjassa kirjatoukkana. Hän on Pyhällä Hengellään inspiroinut kirjoittajat kirjoittamaan Raamattuun itsestään. Muuten Hän on kooltaan ääretön.

”Uskonnottomana en ole jumalaton, vaan lähempänä JUMALAa kuin yhden uskonnon harhojen vallassa ollessa olisi mahdollista olla.”
Niin ei johonkin harhaoppiseen uskontoon liittyminen sinua Jumalaan lähennä. Uskova ei ole sama kuin uskonnollinen.

”Se on tietysti pelottava ajatus että me olemme Jumalaa, meitä houkuttaa pahaan Jumala ja meissä on hyvää Jumala.”
Jumala ei ihmistä pahaan houkuta, vaan Saatana ja oma liha.

”Koko olemassaolo on minun vakaumukseni mukaan yksi ainoa kokonaisuus joka on muodostanut itsestään myös tämän fyysisen tason, kenties kerätäkseen kokemuksia.”
Tässä nyt sitten on sinun uskontosi, mutta ei se sinua auta.

”Rakkautta on se että ei tahdo mitään itselleen koska tiedostaa/kokee itsessään täydellisen harmonian.”
Et kyllä vaikuta mitenkään harmoniselta, vaan paremminkin enemmän tai vähemmän hajalla olevalta.

Mitä se kilpalaulanta hyödyttäisi? Kaksi tuntematonta nimimerkillä kirjoittavaa ihmistä.

Nyt minulla on mielipiteesi ja sinulla minun mielipiteeni, joten eiköhän tämä ole tässä.

Uskonnoton olen tietysti "vain" sikäli etten ole rekisteröitynyt mihinkään ryhmään. Sillehän en tietenkään mahda mitään että jotkut näkemykseni ovat yksi yhteen yhden uskonnon kanssa ja toiset toisten. Ei pieni ihmismieli pysty löytämään mitään sellaista mitä eivät toiset jo olisi sanoneet aikoja sitten ja kenties paremminkin.

Ahdistelemisiin / Rauhaa - päätä itse.

Olemisen metafora kirjoitti:

Yksinkertaisuus on meille moniminille kaikista vaikeinta, robottimaisten ajatustottumustemme moninaisuuden väkivaltainen torjuminen luo vain uuden minän lisää, väkivaltaisesti torjuvan sellaisen. Siksipä harrastan alkemistista teorioiden ja kysymysten ja mystiikan älyllistä yhteensulattelua, sekä silloin kun muistan, hengittämistä sisään ja ulos ja vaipanvaihtoa keskittyen vain vaipanvaihtoon.

Se on helppo nähdä, että auktoriteettiusko, pyhän antautumisen riitti ensimmäiselle tai toiselle vastaantulevalle helppoheikille, joka myy vaan helppoa muttei yksinkertaista ja/tai aidosti monimutkaista, harvoin johtaa taitavan toiminnan kehittymiseen, päinvastoin.

Uskon tiekin on paljon haastavampi kuin nämä helppoheikeille antautuneet luulottelevat, uskon tie on ehdoton ja eksyttävää dogmia täynnä. Uskon tiessäkin on hylättävä kaikki dogmit ja kirkon auktoriteetit, ja päästettävä irti kaikesta luulottelusta, dogmaattisuudesta ja muusta takertumisesta, ja YKSINKERTAISESTI vain heittäydyttävä dogmista puhtaan uskon varaan, että jumala/rakkaus pitää huolen vaikka ego päästää irti ja lakkaa huolehtimasta.

Yksinkertaisesti olen sekava ihminen. Vietän varmaan koko tämän elämäni yrittämällä fokustaa. Olen kuin tietoisuuden likinäköisyys! Rajattomuus voi olla sitä että on vain YKSI eikä sieltä löydy mitään hajottavia tekijöitä, tai rajattomuus voi olla sitä että koko mössö lössähtää kuin räjähtänyt ameeba. Näiden etappien välillä tässä heilutaan.

Johonkin kirjaan, guruun tai jumaluuteen rakastuneet ihmiset ovat minulle kuin punainen vaate, vaikka toteutuuhan se YKSI siinäkin. Mutta kun heidän YKSI ei ole KAIKKI. No eihän se varmaan minullakaan ole kun mieluiten nakkaisin kaikki aivonsa myyneet laidan yli. YHTEEN pitää mahtua myös ne jotka näkevät vain pieniä ykkösiä.

Pakko tietysti myöntää että olen minäkin sitä kirjojen kirjaa etsinyt, jotain mihin voisin muka tyytyä ja missä kaikki olisi Oikein ja Täydellistä. Lähimpää liippaa tähän mennessä kai Tao Te King, ja sitähän minä en jaksa kovin usein edes lukea.

Gurujen gurua en ole niinkään haikaillut. "Puhtaan uskoni" mukaan minulla jo sellainen on. (tähän kohtaan pöpinää entisistä elämistä etc.)

Jumaluuksiahan piisaa. Minulle on vain YKSI joka on KAIKKI mitä on. Ehkä niillä jumalillakin jotain tekee joku. Minä keksin sitten käyttötarkoituksen kun joku jumala ilmoittautuu minulle.

Paskapuhettahan tämä kaikki on että olen uskonnoton ja plää plää... Kristityltä kannalta katsottuna tietysti olenkin, mutta mikä hemmetin ylipääyyperhyperjuttu se k-usko sitten on että kaikki pitäisi suhteuttaa siihen.

Val kirjoitti:

Yksinkertaisesti olen sekava ihminen. Vietän varmaan koko tämän elämäni yrittämällä fokustaa. Olen kuin tietoisuuden likinäköisyys! Rajattomuus voi olla sitä että on vain YKSI eikä sieltä löydy mitään hajottavia tekijöitä, tai rajattomuus voi olla sitä että koko mössö lössähtää kuin räjähtänyt ameeba. Näiden etappien välillä tässä heilutaan.

Johonkin kirjaan, guruun tai jumaluuteen rakastuneet ihmiset ovat minulle kuin punainen vaate, vaikka toteutuuhan se YKSI siinäkin. Mutta kun heidän YKSI ei ole KAIKKI. No eihän se varmaan minullakaan ole kun mieluiten nakkaisin kaikki aivonsa myyneet laidan yli. YHTEEN pitää mahtua myös ne jotka näkevät vain pieniä ykkösiä.

Pakko tietysti myöntää että olen minäkin sitä kirjojen kirjaa etsinyt, jotain mihin voisin muka tyytyä ja missä kaikki olisi Oikein ja Täydellistä. Lähimpää liippaa tähän mennessä kai Tao Te King, ja sitähän minä en jaksa kovin usein edes lukea.

Gurujen gurua en ole niinkään haikaillut. "Puhtaan uskoni" mukaan minulla jo sellainen on. (tähän kohtaan pöpinää entisistä elämistä etc.)

Jumaluuksiahan piisaa. Minulle on vain YKSI joka on KAIKKI mitä on. Ehkä niillä jumalillakin jotain tekee joku. Minä keksin sitten käyttötarkoituksen kun joku jumala ilmoittautuu minulle.

Paskapuhettahan tämä kaikki on että olen uskonnoton ja plää plää... Kristityltä kannalta katsottuna tietysti olenkin, mutta mikä hemmetin ylipääyyperhyperjuttu se k-usko sitten on että kaikki pitäisi suhteuttaa siihen.

Mitä sinulle vapaus on? Onko se sitä, että annat saatanan luoda jonkun valheen, että näet kauniita väriauroja, tai ehkä saatat nähdä jonkun parin päivän tapahtuman näyssä etukäteen. Se on toki mahdollista. Ja saatana antaa totta kait uskoa, että se on hyvää eikä pahasta, mutta voin vakuuttaa Jeesuksen nimessä sen olevan täysi valhe!

Mitä ihmeellistä siinä on, että saa joitain yliluonnollisia kokemuksia? Kaikki kait voivat nähdä joitain yliluonnollisia juttuja.. Mutta se yliluonnollinen juttu on ylitse muiden, että Jumalalla on valta kirjoittaa nimesi ikuisen elämän kirjaan. Raamatussa sanotaankin hienosti: "Älkää iloitko siitä, että henget ovat teille alamaiset, vaan siitä, että nimenne on kirjoitettu ikuisen elämän kirjaan." Tässä vaiheessa joku tuollainen ei ehkä sinusta tunnu suurelta asiata, mutta kuoleman jälkeen se varmana tuntuu.

Minä en todellakaan halua pelotella ketään helvetillä, eikä ole minun tehtäväni ketään sinne olla passittamassakaan. Syy, miksi minä kerron Jeesuksesta, siitä, että Hän on kuollut ristillä myös sovittaakseen sinun syntisi ja rakastaa sinua, on se, että olen surullinen jos jäät paitsi siitä. Sä olet harrastanut noituutta, ja olen varmasti myös tullut hengellisesti melko herkäksi siinä hommassa. Mä uskon, että Jumala voisi antaa sinulle todella paljon, voisit olla todella herkkä aistimaan Pyhän Hengen, kuulemaan Jumalan puheen jne.

Joskus kun törmää ihmisiin, jotka ovat harjoittaneet jotain tuollaista, niin sitä saa huomata, kuinka he uskoon tulon jälkeen ovat niin täynnä Jumalan rakkautta ja voimaa, niin se on todella mahtavaa.

Etenkin, kun se, mitä he ovat ennen tehneet, on ollut ajan tuhlausta. He ovat kuvitelleet voivansa tehdä loitsuja jne, mutta todellisuudessa, vaikka he olisivat kironneet jonkun, niin se kirous olisi ollut uskovan ihmisen murrettavissa.. riittää, että sanoo torjuvansa Jeesuksen nimessä. Se johtuu vain siitä, että saatanalla ei ole voimaa toimia Jeesuksen nimen yli. Jeesuksen nimi on niin voimallinen, että saatana on sille alamainen.. ja niinpä myös kaikki "noitavoimat" ovat sille alamaisia..

Oletko ikinä kokeillut rukoilla Jeesusta? Oletko ikinä sanonut Jeesukselle, että "Jeesus Kristus, jos olet olemassa, tule minun elämäni Herraksi. Minä olen syntiä tehnyt, anna Jumala minun syntini anteeksi Jeesuksen nimessä." Sä et ehkä usko Jumalaan, mutta koitapa tehdä tuo jos pystyt. Et sinä ainakaan menetä mitään, mutta jotain muuta saattaakin ehkä tapahtua.

Vaikka niinhän siinä yleensä käy.. monet ei-uskovat eivät uskalla sanoa noita sanoja ääneen, koska jotainhan voisi todella tapahtua..

Val kirjoitti:

Yksinkertaisesti olen sekava ihminen. Vietän varmaan koko tämän elämäni yrittämällä fokustaa. Olen kuin tietoisuuden likinäköisyys! Rajattomuus voi olla sitä että on vain YKSI eikä sieltä löydy mitään hajottavia tekijöitä, tai rajattomuus voi olla sitä että koko mössö lössähtää kuin räjähtänyt ameeba. Näiden etappien välillä tässä heilutaan.

Johonkin kirjaan, guruun tai jumaluuteen rakastuneet ihmiset ovat minulle kuin punainen vaate, vaikka toteutuuhan se YKSI siinäkin. Mutta kun heidän YKSI ei ole KAIKKI. No eihän se varmaan minullakaan ole kun mieluiten nakkaisin kaikki aivonsa myyneet laidan yli. YHTEEN pitää mahtua myös ne jotka näkevät vain pieniä ykkösiä.

Pakko tietysti myöntää että olen minäkin sitä kirjojen kirjaa etsinyt, jotain mihin voisin muka tyytyä ja missä kaikki olisi Oikein ja Täydellistä. Lähimpää liippaa tähän mennessä kai Tao Te King, ja sitähän minä en jaksa kovin usein edes lukea.

Gurujen gurua en ole niinkään haikaillut. "Puhtaan uskoni" mukaan minulla jo sellainen on. (tähän kohtaan pöpinää entisistä elämistä etc.)

Jumaluuksiahan piisaa. Minulle on vain YKSI joka on KAIKKI mitä on. Ehkä niillä jumalillakin jotain tekee joku. Minä keksin sitten käyttötarkoituksen kun joku jumala ilmoittautuu minulle.

Paskapuhettahan tämä kaikki on että olen uskonnoton ja plää plää... Kristityltä kannalta katsottuna tietysti olenkin, mutta mikä hemmetin ylipääyyperhyperjuttu se k-usko sitten on että kaikki pitäisi suhteuttaa siihen.

Viestin hierarkia oli lian syvä, joten en voinut sijoittaa tätä J???:n viestin alle.

>Sä olet harrastanut noituutta, ja olen varmasti myös tullut hengellisesti melko herkäksi siinä hommassa.

Koetapas nyt päättää että olenko se "mä" vai "sä" joka sitä noituutta on harrastanut, koska "olen"-sana viittaa sinuun itseesi.

Enempää en viitsi kommentoida, kun tämä alkaa mennä jo niin naurettavaksi kun puhutaan ihmisestä jota ei ole olemassakaan. En nimittäin tunnista itseäni J???:n jutuista sen enempää kuin muidenkaan tämän ketjun uskovaisten tai "uskovaisten"...

Luin nuo kertomuksesi läpi ja meni halut kokeilla notuutta.:O
En tiedä uskoontulostakaan, ehkä elelen niinkuin tähänkin saakka, mutta kiitos varoituksesta :)

Kuulostaa aika pelleltä touhulta.

Val kirjoitti:

Et kai tosissasi kuvittele että suuri JUMALA mahtuu ihmisen kyhäämän kirjan kansien väliin...?

Siis ihan oikeasti? Se JUMALA joka on vastuussa kaikesta olemassaolevasta: galakseista, mustista aukoista, kvasaareista, tähdistä, planeetoista ja niistä ötököistä joita pyörii näillä planeetoilla?

Tämäkö JUMALA olisi ottanut yhteyttä ainoastaan muinaisiin heprealaiseen? Inkarnoitunut yhden ainoan kerran juutalaiseksi ja sitten tänä ihmisjumalana alkanut vaatia että häneen pitää uskoa tai muuten.

Se "tai muuten" pelottelu vaihtele nykyisin helvetin ja olemattomuuden välillä.

- Kirjoitin JUMALAn isoilla kirjaimilla koska puhuin siitä Käsittämättömyydestä johon itse olen pohdinnoissani päätynyt. Se/hän ei ole mikään oikutteleva kiukutteleva ihminen joka on hilattu taivaaseen vaatimaan ihmisten päitä vadille. Minun katsomuksessani pahat teot tasapainotetaan karmalla: niin niität kuin kylvet. Vihaista jumalaa tai helvettiä ei siis tarvita.

Kun sinä nyt tykkäsit väännellä nimeäni valeeksi, niin voinen sitten sanoa niin rumasti että jos sinä tosiaan uskot mieluummin Jahvettiin niin ei sinusta olisi noidaksi ollutkaan. Siihen vaaditaan vähän toisenlaiset eväät kuin se että osaa olla lauman määkivä jäsen.

Vaikka varsinaisesti en noita-sanaa oikein nykyään kannatakaan. Tulee liikaa trullit ja trollit mieleen. Vaikka mikäs niissä sinänsä...

Pääasia on ettei nosta mitään tai ketään jalustalle roikkuakseen tämän helmoissa. Pelkureita meillä on jo maapallollinen täynnä. Ja pelko synnyttää vihaa.

Hyvin kirjoitettu!:)

Noita-Nainen kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu!:)

Vaikka turhaanhan minä näistä pauhaan koska uskovat tapaavat vain linnoittautua entistä tiiviimmin suppean katsomuksensa muurien suojaan. Ne taas jotka yrittävät repiä muureihinsa aukkoja, ne tietävät nämä jutut jo muutenkin.

Noita-Nainen kirjoitti:

Se valkea hahmo saattoi kuitenkin olla suojelusenkelisi, joka seurasi vieresta, etta mita "kummaa oikein touhuat"...

Tulin vain miettineeksi...;)

No ei tasan ollu. Jos otat yhteyttä saatanaan, niin mitä hemmettiä suojelusenkeli siinä tekis, ainakaan niin että sen vois nähdä? Ei nekään suojele jos tahallaan on yhteydessä väärälle puolelle.

Val kirjoitti:

Vaikka turhaanhan minä näistä pauhaan koska uskovat tapaavat vain linnoittautua entistä tiiviimmin suppean katsomuksensa muurien suojaan. Ne taas jotka yrittävät repiä muureihinsa aukkoja, ne tietävät nämä jutut jo muutenkin.

Joka muurin murtaa, sitä puree käärme.

Val kirjoitti:

Miten minä mielestäni jo tuolla aiemmin tein selväksi että minä uskon JUMALAan. En siihen pikkupiiperoon joka mahtuu kirjoihin ja kansiin, vaan siihen mikä on kaikki mitä on. On olemassa vain YKSI, ja tuo YKSI on luonut ainoastaan itsensä. Ehkä muistan väärin, ehkä olen kirjoittanut jonnekin muuanne?

Uskonnottomana en ole jumalaton, vaan lähempänä JUMALAa kuin yhden uskonnon harhojen vallassa ollessa olisi mahdollista olla.

Se on tietysti pelottava ajatus että me olemme Jumalaa, meitä houkuttaa pahaan Jumala ja meissä on hyvää Jumala. Koko olemassaolo on minun vakaumukseni mukaan yksi ainoa kokonaisuus joka on muodostanut itsestään myös tämän fyysisen tason, kenties kerätäkseen kokemuksia.

***

Rakkaudella ei ole seksin kanssa välttämättä mitään tekemistä. Myöskään addiktiot siihen tai tähän aineeseen tai ajatukseenkaan eivät ole rakkautta. Rakkautta on se että ei tahdo mitään itselleen koska tiedostaa/kokee itsessään täydellisen harmonian. Rakkaus on sitä ettei ole mitään pelkoja ja ongelmia. Rakkaus on sitä ettei tarvitse pohdiskella opillisia seikkoja. Kaikki elämässä on oikein ja hyvää juuri näin kuin kaikki on. Olen pari kertaa kokenut sen tilan, toisen meditaationomaisesti, toiseen heräsin keskellä yötä.

***

Sanan "nääkähtänyt" olen ennenkin kuullut netissä... Joten jos sinä olet se sama joka sitä sanaa käytti, niin et ole sitä mitä vaikutit olevan. Luulin että olet suht' nuorehko nainen joka on lopettanut saatananpalvonnan ja pamahtanut uskoon, mutta em. perusteella taidatkin olla taas yksi lukuisista saarnaajamiehistä joita täällä Suomi24:ssa riittää pilvin pimein.

Ns. keskustelumme onkin siis vain kilpalaulua siitä että kumpi saa enemmän omia ajatuksiaan esille ja kenties jonkun ulkopuolisen sympatian puolelleen. Voi kuule, voisin jatkaa sitä loputtomiin, mutta epäilen että ei meitä enää kukaan kuuntele.

Tai jos jotakuta ulkopuolista kiinnostaa että jatkamme, niin ilmoittautukoon tässä. Muuten saisi minun puolestani olla finito.

Oletko lukenut Raamatun?

ei tuleva-noita kirjoitti:

Luin nuo kertomuksesi läpi ja meni halut kokeilla notuutta.:O
En tiedä uskoontulostakaan, ehkä elelen niinkuin tähänkin saakka, mutta kiitos varoituksesta :)

Jos et ole uskossa, niin ei sillä ole paljon väliä vaikka kokeilisit noituutta tai mitä ikinä, koska vain uskomalla Jeesukseen voi pelastua. Elelemällä niinkuin tähänkin asti teet vain elämästäsi täällä ehkä helpompaa kuin noitana. Sinun täytyy valita.

Että sellasta kirjoitti:

No ei tasan ollu. Jos otat yhteyttä saatanaan, niin mitä hemmettiä suojelusenkeli siinä tekis, ainakaan niin että sen vois nähdä? Ei nekään suojele jos tahallaan on yhteydessä väärälle puolelle.

Mutta ottiko kyseinen henkilo yhteytta SAATANAAN vai harjoittiko han "muuten vaan" noituutta?

(Tahan kuitenkin tarraa joku kiihkouskovainen, etta "kaikki noituus on saatanasta" jne...)

Niin, ainakin nyrkkeilyn vaarat ovat todellisempia.

"Useimmilla nyrkkeilijöillä on aivovammoja ja vaurion todennäköisyys kasvaa uran pituuden ja kovuuden mukana."


Aivovamman määritelmä

* Aivovammaan tulee määritelmän mukaan liittyä päähän kohdistuneen trauman aiheuttamana ainakin joku seuraavista:
1. minkä tahansa pituinen tajunnan menetys
2. millainen tahansa muistin menetys, joka koskee vammaa välittömästi edeltäneitä tai seuraavia tapahtumia
3. mikä tahansa henkisen toimintakyvyn muutos (esimerkiksi "pökertyminen", desorientaatio, sekavuus) vammautumisen yhteydessä tai
4. paikallista aivovauriota osoittava neurologinen oire tai löydös, joka voi olla ohimenevä tai pysyvä 19.

Juuri tuo pistää noissa Jeesus-hihhuleissa niin vihaksi, että sanovat muut mitä tahansa, he ovat oikeassa. Jumalasta on saman verran todisteita kuin noituudesta(noituudesta jopa vankemmat) mutta silti ei voi uskoa kuin Jumalaan. Uskovaisilla on rajoittunut maailmankuva, kun ei saa jumalanpelossa uskoa mihinkään muuhun tai edes epäillä. Meillä muilla on sentään lupa kyseenalaistaa.

Olen noita, olen aina ollut ja tulen aina olemaan. En usko mihinkään saatanaan tai jumalaan, uskon siihen, mitä olen konkreettisesti kokenut. Minulle on turhaa tulla tarinoimaan Jeesuksesta, olen sen sadun todennut typeräksi jo aikaa sitten.

>Onko hienoa, Englannissa on kymmeniä tuhansia rekisteröityjä noitia. Ne raiskaa laumaansa kuuluvia teinityttöjä, sit raskaudet salataan, ja kun lapsi syntyy, se huumataan ja annetaan uhriksi saatanalle. Rituaali ei ole mitenkään kaunis. Siihenkö haluat mukaan?

Urbaanilegenda. Älä uskoa kaikkea kakkaa mitä syötetään.

enpäs nyt kerro kirjoitti:

>Onko hienoa, Englannissa on kymmeniä tuhansia rekisteröityjä noitia. Ne raiskaa laumaansa kuuluvia teinityttöjä, sit raskaudet salataan, ja kun lapsi syntyy, se huumataan ja annetaan uhriksi saatanalle. Rituaali ei ole mitenkään kaunis. Siihenkö haluat mukaan?

Urbaanilegenda. Älä uskoa kaikkea kakkaa mitä syötetään.

eipä mitään lisättävää.
Näitä on, ja mitä kaikkea pimeyden nimissä puuhataan, eivät ihmiset pysty niistä edes puhumaan. Liian järkyttävää.
Luulet saatanan harrastavan jotakin viatonta ja jännittävää leikkiä palvojiensa kanssa?
Erehdyt, et tunne etkä tiedä paholaista. Se on niin paha, ja tekee niin hirveitä tekoja palvojiensa kautta, että vatsalaukkusi sisältö lentäisi kaaressa jos tietäisit mitä se puuhailee. Älä siis suotta naura, hymysi hyytyisi viivana jos vain tietäisit.

tiaana kirjoitti:

eipä mitään lisättävää.
Näitä on, ja mitä kaikkea pimeyden nimissä puuhataan, eivät ihmiset pysty niistä edes puhumaan. Liian järkyttävää.
Luulet saatanan harrastavan jotakin viatonta ja jännittävää leikkiä palvojiensa kanssa?
Erehdyt, et tunne etkä tiedä paholaista. Se on niin paha, ja tekee niin hirveitä tekoja palvojiensa kautta, että vatsalaukkusi sisältö lentäisi kaaressa jos tietäisit mitä se puuhailee. Älä siis suotta naura, hymysi hyytyisi viivana jos vain tietäisit.

Minä henk. kohtaisesti en kärsi näistä ongelmista, että näkisin harhoja tai sun muita valkoisia olentoja ja mitä lie! Min en usko jumalaan (siis tähän jeesuksen isään) tai mihinkään saatanan. PAH sanon minä! Minä uskon, että tulevaisuus on hallittavissa. Minä uskon, että Jumalatar ja Jumala
eivät anna minun kärsiä (olen wicca). Tosin wiccuudesta puuttuen, en usko että kaikki palaa kolmin kertaisena..

Olen enemmän keittiönoita, pärjään yrttien ja ruokien parissa. Tutkin myös tulevaisuutta. En hirveästi loitsi, en koe tarvetta.

Seuraan tätä topiccia, jos multa tulee tarvetta jotain kysyä niin kysykää.

Nyt menen nauttimaan piristävää soppaa, heipoti hei.