Yksin jätetty

Se mikä masennuksessa on tosiaan hankalaa, on se, että siinä masentunut ikään kuin tarivitsisi sitä aktivoivaa ympäristö. Jos sitä ei jostain syystä ole, niin takaisin jaloilleen pääseminen on vaikeampaa, mutta ei mahdotonta.

Siis ainoa neuvo jonka voin antaa, on se että älä vähättele itseäsi, ja aloita jostain pienestä ja mukavasta.

Olen jo yli 40v ja elämä ollut aallokkoa. Välillä ihan palkkatyössä,sitten taas romahdus ja opiskeluja myös välillä jaksanut. Jotain tutkinnon osia on saanut tehtyä. Rankkaa. Nyt taas kotona.

Mä oon viiskymppinen ja onhan tämä elämä ollut juuri sitä aallokkoa kuten tuo edellinenkin mainitsi.
Eteenpäin on silti vain pyristeltävä.

Itsellä onneksi pahimmat vuodet ovat takana päin vaikka helppoa ei ole tälläkään hetkellä.
Yritän luottaa ja uskoa itseeni, ne pitävät pinnalla.
Toki mieliala heittelee silloin tällöin mutta niinhän se on kaikilla, ja tämä korona vielä lisänä koettelee.

Kaikesta huolimatta uskon ja luotan edelleen parempaan huomiseen.