Kekri on Eurooppalaisen maatalousyhteisön perinteinen juhla, jolloin säilöntä ja sadonkorjuu oli jo päätöksessä. Syysruiskin oli jo kylvetty ja kekriviikolla oli syysteurastus edessä.
Olen osallistunut syysteurastukseen, valmistamalla makkaraa, sianpää sylttyä ja tappajaiskeittoa. Suolatiinuun en lihoja sentään tarvinnut säilöä, 520 ltr pakastin oli jo 80 luvulla nykyaikaa.
Amerikkalainen Halloven on jäänyt itselleni täysin vieraksi ilmiöksi, enkä lämpene yhtään ajatukselle.
Huomenna Simon päivänä 28.10 häipyy aurinkomme Otavan silmille, viipyäkseen siellä tammikuuhun asti, joten synkin aika on näin edessämme.
Niinpä väki aikanaan Sipoossa, perhetuttujen isolla rälssitilalla, järjestivät kunnon sadonkorjuujuhlat vanhassa riihessään. Tunnelmaa loivat riihen oma tuoksu, ja monet riippuvat lyhdyt. Väkeä oli runsaasti, eivät kaikki tuttujakaan, lienevät isännän kalakavereita, koska olivat käyneet merellä lohenpyynnissä. Niinpä graavilohta ja silakkaakin oli runsaasti tarjolla eri muodoissaan.
Pitkä pöytä oli notkollaan sadonkorjuu ruokia, josta innokkaasti nautittiin tanssin lomassa. Keskipöytää juhlisti komea viljakuhilas, eikä sahtia puuttunut kannuissa.
Koko yön oli ruuat pöydässä, enkä missään ole syönyt niin hyvää leipää kuin Doddi emännän leipomaa.
Riihen takana käväistessäni kyykyllä putosin pimeässä pyllylleni nokkoskuoppaan, mutta täyspitkä Marimekkoni suojasi sentään nokkosilta. Onneksi ei kukaan nähnyt 😂))
Niinpä olen joka vuosi saanut nuorelta polvelta riihikuivattua ruisjauhoa, josta keitän uutispuuron, muistellen menneitä aikoja ja tapoja.
Kekri on suomalainen sadonkorjuujuhla
31
76
Vastaukset
Kekriä on vietetty paljon kauemman aikaa kuin amerikoista raahattua Halloweeniä, joka saa sisuskaluni kiehumaan. Suomalainen kun on aina kunnioittanut menneitä sukupolvia.
Kovin yleinen Kekrin sadonkorjuujuhla ei taida meillä nykyisin olla. Mutta korvaisikohan sen hirvipeijaiset, joita monilla paikkakunnilla vietetään. Sinne tuodaan hyvät tarjoomukset, ja pöytä notkuu niin hirvipaisteista kuin muista hyvistä ruuista, joita hirviporukan kodeissa porukoilla valmistetaan.
Pyhäinmiesten päivä on myös vuosisatoja vanha, sen historia kuulemma on, että katolisessa kirkossa oli niin paljon pyhimyksiä, ettei kaikille omaa palvontapäivää riittänyt, ja sen vuoksi perustettiin tämä yhteinen pyhäinpäivä.
Luterilaiselle kirkolle se jäi vainajien muistopäiväksi.
Vanhastaan pyhäinmiesten päivänä on käyty haudoilla asettelemassa havut ja seppeleet, ja viime vuosikymmeninä kynttilälyhdyt. On se paljon kauniimpi ja tunnemallisempi ilta kuin naamareissa loikkiminen.Sinisirkun kertomus oli mielenkiintoinen paluu historian havinaan. En muista kovinkaan hyvin miten lapsuuteni kekrit vietettiin. Meillä oli maalaistalo ja kotieläimiä. Asuttiin kuitenkin kaupungissa.
Olen perinteisen kekrin juhlija. Kirjoitin jo nojatuoliin viettäväni kekriä olkipukin polttoa joenrannalla seuraten. Kekri-illan kruunaa Vexi Salmen muistokonsertti, jota aion seurata televisiosta.
Viime vuonna olin Hollannissa tähän aikaan ja halloween hössötystä oli kaikkialla. Niinpä minäkin hurahdin mukaan, kotimaisia perinteitä en voinut noudattaa. Kaiversin kurpitsan, jonka sisään laitoin kynttilän ja asetin irvistelevän kurpitsan takan sisälle. Marjapensaiden oksista tei koristeita. Kynttilät sytytin pöydälle vanhempieni muistolle.
Tänä kekrinä koristelen valmiin pajukranssin kuusenoksilla sekä mustikan ja puolukan varsilla.
Katsotaan mitä muuta koristetta sekaan keksin.
Kynttilät vien lyhtyihin vanhempieni ja isovanhempieni haudoille.- Anonyymi
Halloweenia on vietetty Euroopassa vanhastaan kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksisissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Esimerkiksi Suomessa juhla tunnetaan kuitenkin ennen muuta amerikkalaisessa muodossaan. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset, ja se on Yhdysvalloissa joulun jälkeen suosituin juhla.
Halloween pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä, maanviljelyskauden lopussa vietettyyn vanhan uuden vuoden ja sadonkorjuun juhlaan samhainiin. Kelttien uskomusten mukaan tämän maailman ja yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi juhlan aikana poltettiin kokkotulia asutusten ympäristössä, koska tulien uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan.
Wikipedia
- Anonyymi
Agraari-Suomen kekri sopii hyvin kristilliseen pyhäinpäivän perinteeseen. Nimi muutettiin 1960-luvulla pyhänmiestenpäivästä tasa-arvoiseksi. Sinisirkku kuvasi hienon sadonkorjuun ja kiitollisuuden juhlan, jonka viljakuhilas pöydällä kruunasi. Tuotantoeläimistä kaikki käytettiin ravinnoksi, emäntien taito pääsi oikeuksiinsa. Oma mummoni siunasi leipätaikinan painamalla ristin pinnalle kämmensyrjällä.
Amerikkalaisesta kaupallisesta hömpästä ystävänpäivänä voin minäkin jotain sydämenmuotoista hyvää leipoa ja lähetellä sydämellisiä tekstareita, mutta halloweenissä en näe mitään hyvää. Viime sunnuntain TTK-kilpailukin tympäisi pääkallo-hirviö -teemassaan, kuolemassa ja vainajien muistelussa ei ole mitään riekkumisen aihetta.
En laita mitään erityisiä teemasomistuksia pyhäinpäivään, kurpitsoita en kovertele . Molempien sukuhaudat ovat kaukana, kynttilöiden liekit palavat heille kotona. Käymme hautausmaalla pimeällä kävelyllä ihailemassa valomerta. Yleensä isänpäivänä tai itsenäisyyspäivänä on järjestetty lähipiirille kekrimäinen juhla, jossa on omista marjoista jälkiruoka, itse kerätyistä sienistä salaatti , tyttären anopiltaan saamalla vanhalla raskijuurella leipomaa leipää, omasta metsästä kaadettua hirveä ja kotimaan juureksista muhevia herkkuja. Osaan laittaa herkullisen murean routapaistin hirvestä, se laitetaan mausteliemessä uuniin jäisenä ja saa kypsyä ja maustua kauan. Punaviini, rypsiöljy, katajanmarjat ja yrtit kuuluvat maustamiseen. Nyt jäävät nämä juhlat pitämättä, mutta vähärasvaisena hirvi säilyy hyvin pakkasessa vaikka vuoden.
Syyskranssin askartelin taipuisista villiviinin varsista, kuumaliimalla kiinnitin pieniä lehtikuusenkäpyjä ja koristeomenia, kiedoin ympärille ledvalot. Eilinen tihkusade on lakannut, aurinko pilkahtelee pilvien raoista. Lähden tästä pyöräilemään, ihmeen lämmin viikko vaan jatkuu. Minäkin olen innostunut sauvakävelystä, sen avulla yläkroppa pysyy kunnossa, nyt kun uinti on katkolla. Punttien nostelua, hulavanteen pyörittelyä ja pientä jumppaa kotosalla, portaita ramppaan ihan huviksenikin päivän mittaan. Pitääkin katsella, löytyiskö jostain kaupasta uutispuurojauhoja.- Anonyymi
Ramoona kirjoitti:
Ramoona kuittaa edellisen viestin.
Auringonpaiste minuakin ilahdutti, tienoon kullanhehku on vielä ikkunanäkymässä tallella.
Sadonkorjuusta muistuu mieleeni alkukesän vihannekset, joita pikkelöin etikkaliemeen heinätalkoita varten.
En löydä enää reseptiäni *Vårens primörer* jossa pikkuporkkanat punasipulit ja kukkakaalit & paprikat ja herneenpalkot ym. oli niin somia talkoopöydässä.
Tuo punaherukoista keitetty ruispuuro oli silloin ihan pyydetty jälkiruoka, olihan se maatalon täysmaidon kanssa hyvää.
Hymyilyttää tuo Ramoonan mainitsema agraarikulttuuri on kyllä minua lähellä, äidin puolelta kun olen hämäläisen talonpoikaissuvun 15 jälkeläinen. Tosin ensimmäinen hesalainen polvi, mutta tunnistan kyllä sukujuureni!
Nykyään olen sadosta pikkelöinnyt vain kanttarellejä ja punasipulia. Kaupan valikoimat runsaudessaan on jatkuva ilonaihe!
Oli tarkoitus poikani käväistä tervehtimässä iltapäivällä, mutta jouduimme siirtämään tapaamisen, siivoajien myöhästymisen vuoksi.
Hyvä vahva lihakeitto on keittiössä tulossa, runsaine vihanneksineen. Parsakaalin paksu kanta, loput babypinaatitkin saavat soppajuuresten lisäksi maustaa keittoa. Kuorin rosamunda perunat jo valmiiksi, ne soseutuu liemeen niin muhevasti. Anonyymi kirjoitti:
Auringonpaiste minuakin ilahdutti, tienoon kullanhehku on vielä ikkunanäkymässä tallella.
Sadonkorjuusta muistuu mieleeni alkukesän vihannekset, joita pikkelöin etikkaliemeen heinätalkoita varten.
En löydä enää reseptiäni *Vårens primörer* jossa pikkuporkkanat punasipulit ja kukkakaalit & paprikat ja herneenpalkot ym. oli niin somia talkoopöydässä.
Tuo punaherukoista keitetty ruispuuro oli silloin ihan pyydetty jälkiruoka, olihan se maatalon täysmaidon kanssa hyvää.
Hymyilyttää tuo Ramoonan mainitsema agraarikulttuuri on kyllä minua lähellä, äidin puolelta kun olen hämäläisen talonpoikaissuvun 15 jälkeläinen. Tosin ensimmäinen hesalainen polvi, mutta tunnistan kyllä sukujuureni!
Nykyään olen sadosta pikkelöinnyt vain kanttarellejä ja punasipulia. Kaupan valikoimat runsaudessaan on jatkuva ilonaihe!
Oli tarkoitus poikani käväistä tervehtimässä iltapäivällä, mutta jouduimme siirtämään tapaamisen, siivoajien myöhästymisen vuoksi.
Hyvä vahva lihakeitto on keittiössä tulossa, runsaine vihanneksineen. Parsakaalin paksu kanta, loput babypinaatitkin saavat soppajuuresten lisäksi maustaa keittoa. Kuorin rosamunda perunat jo valmiiksi, ne soseutuu liemeen niin muhevasti.Minähän se täällä hehkutin,..heippa 😊))
- Anonyymi
Nyt on kyllä niin vesi kielellä! Loihditte Sini-siru ja Ramoona minulle sellaisen varhaislapsuuden muistikuvan.
Kekriä eli pohjois-karjalaisittain "keyriä" vietimme usein isovanhempieni luona, jonne kokoontui koko lähisuku.
Sitä tuoksujen sinfoniaa mikä "tuvassa" oli leivinuunista hohkava kuumuus monen päivän valmistelujen jäljiltä.
Nuorempi tyttäreni muinaistieteitä lukeneena juhlistaa kekrin perinteitä. Kutsu kävi ja hirvipaistia on luvassa, kiitos vävyn.
Sini-sirulle lämpimät ajatukseni!
brinkkalaKiitos brinkkala, kauniista tervehdyksestäsi !
Juu,.... kyllä nuo ruskeat isot savikulhot Kuhmoisten mummolassakin sisälsivät herkullista perunalooraa, ja uunipuuroa ihan kesäviikonloppuisin.
Parhaiten on jäänyt mieleeni maukas suolalahna, joka liotettiin liiasta suolasta meille lapsille ja mummun ruisleipä, kirnuvoi ja piimä.
Graavisiika tuo lähinnä tuon saman nautinnon ruisleivällä 😊))
Parin polven kaupunkilaisten lapsena ei ole minulla mitään tuollaisia muisteluksia omasta lapsuudestani. Kaikkihan kaupasta ostettiin, ja pula-aikana melko vähän. Kaupungin ulkopuolelle oli muutettu, mutta savisessa maassa ei mitään saatu kasvamaan, eikä äitini kaupunkilaistyttönä edes tiennyt, miten kasvit pitäisi istuttaa ja hoitaa.
Nyt kun itselläni on ollut niin kesämökki kuin rivitalon piha, niin olen saanut hiukan kosketusta ryytimaahan. Mutta kaukana kekristä totisesti!
Meidän lapsuudenkodissa satsattiin jouluun. Se oli vuoden paras aika, ja on toki vieläkin.Vielä pari sanaa tuohon kekri/halloween keskusteluun. Minun lapsuudessani ei Suomessa, ainakaan omilla kotitantereillani vietetty kekriä sen kummemmin kuin hallweeniakaan. Kekri on elvytetty vanha suomalainen sadonkorjuujuhla ja taisivat koulussa mainita siitä silloin että sellaista vietettiin tietyissä maaseutuyhteisöissä joissakin paikoissa Suomessa. Se on tainnut sinä aikana kun olin poissa täältä nostettu ikäänkuin vastapainoksi kaupalliselle amerikkalaiselle halloweenille.
Minä olen aina viettänyt Halloweenia sain "tartunnan" nuorena naisena USA:ssa, mutta lähinnä vain rekvisiitan esille asettelussa. Siis kurpitsalyhtyjä, oranssia ja mustia kynttilöitä, jne. Tuo kauhuskenaario on lähinnä amerikkalaisten nuortenfilmien ja keskinäisten pippaloiden ja naamiaisten kaupallista kehitystä, koska USA:ssa lapset ovat aina nauttineet halloweenista kun ovat saaneet pukeutua naamiaisasuihin ja kulkea kaduilla karkkeja kerjäämässä, laumoina illan pimentyessä. Juuri lasten ja nuorten naamiasjuhlana, jotenkin karnevaaleja vastaavana, puolustan Halloweenin olemassaoloa.
Halloween on muuten pyhäinpäivää edeltävä juhlapäivä ennen kristinuskon tuloa Länsi-Eurooppaan ja etenkin kelttiseen Britanniaan.
Me käymme haudoilla pyhäinpäivänä ja viemme havuseppeleitä ja hautakynttilöitä. Sytytän samalla kynttilöitä muualle haudattujen rakkaiden muistoksi muistolehtoon.
Mielestäni molempiin voi osallistua, sekä halloweeniin (etenkin jos on lapsia tai lapsenlapsia yökylässä) ja pyhäinpäivän hartaisiin ja vakaviin rituaaleihin.- Anonyymi
Vanhempani eivät puhuneet ikinä kekreistä eikä kukaan muukaan
laajasta suvustani eteläisessä Suomessa milloinkaan.
Vuoden työt tehtiin normaalisti kausittain sen kummemmitta "kekrejä". - Anonyymi
Eikös Kekri, kuten Halloween ole Euroopasta lähtöisin.
Ei täällä päin ole koskaan vietetty kekri-juhlia.
Sitten tämä jenkkiläinen tapa viettää Halloweenia on ihan per--tä. - Anonyymi
Olisiko tuo varsinainen kekrijuhla isolle porukalle kuhilaineen ollut ruotsinkielisen alueen tapa. Mutta onhan koko Suomessa tähän aikaan isoja hirvipeijaisia kylätaloilla ja kodeissa paistetaan hirven lihaa syksyn juhlapäivinä. Syksyn satoa on tarjolla torilla ja marketissa, kyllä eräänlaista kekriä voi nykyisinkin viettää. lehdetkin on pullollaan hyviä reseptejä.
Tuo lasten pukeutuminen kuolemaksi ja hirviöksi on kyllä kammottavaa . Sekin on arveluttavaa, että pääsiäisenä kulkevat karkkeja ruinaamassa noitina.- Anonyymi
Ilmeisesti liityy ruotsalaisväestön tapoihin, koska Ahvenanamaalla ja saaristossa yhä vietetään sadonkorjuujuhlia!
Saksassa on tänäkin vuonna viralliset Erntefest sadonkorjuujuhlat, aikoinaan katollisen kirkon jäänne, Avenenmaalla ne ovat Skördefest.
Eihän Suomessa Kekriä nimenä käytetä enää, kekkerit on tutumpi ilmaisu,...minulle on riittänyt sadonkorjuujuhla.
sini.siru
"Tuo lasten pukeutuminen kuolemaksi ja hirviöksi on kyllä kammottavaa . Sekin on arveluttavaa, että pääsiäisenä kulkevat karkkeja ruinaamassa noitina."
Ei jenkkilässä pikkulapset pukeudu useinkaan kuolemaksi tai hirviöiksi, vaan kouluikäisistä alaspäin ne pukeutuvat vain satuhahmoihin. Siinä on kyllä suuri haitari paikallisten tapojen kesken. Ajatkin ovat muuttuneet ja silloin seitskytluvun lopussa ja kahdeksankymmentäluvun alussa kun omat aarteeni olivat siinä iässä, niin poikani taisi olla jänöjussi ja tyttäreni vaaleanpunainen pantteri halloween-kuvissa. Sitä mukaa kun lapset kasvavat asutkin muuttuvat: pikku draculoita, vampyyrejä ja noitia. Varhaisteinit ja nuoret aikuisetkin vielä ovat enmmän innoissaan kauhusta teemana.
Tänne Pohjolaan, olen ollut huomaavinani, Halloween on levinnyt paitsi elonkorjuujuhlana (joka se on myös)etenkin nuorison kauhujuhlana. Roolileikit ja naamioituminen on aina ollut lapsille mukavaa puuhaa.Halloween on Samhain, kelttien uusi vuosi ja Pyhäinpäivän sijoittaminen samaan yhteyteen oli kirkon yritys hävittää vanha, pakanallinen juhla ihmisten mielistä. Nyt tosin Pyhäinpäivä on viikkoa myöhemmin eikä ole päällekkäin Halloweenin kanssa.
Euhän Halloweenia tarvitse mitenkään juhlistaa, jos ei halua. Alunperin irlantilainen myöhäissyksyn teemajuhla tuli meille jenkkilästä jossa se kaupallistui laajamittaisesti jo viisikymmentäluvulla. Globaalissa maailmankulttuurissa nämä perinteet kiertävät ja saavat uutta pontta eri puolilla maailmaa lähinnä amerikkalaisten tv-ohjelmien ja filmien välityksellä.- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Halloween on Samhain, kelttien uusi vuosi ja Pyhäinpäivän sijoittaminen samaan yhteyteen oli kirkon yritys hävittää vanha, pakanallinen juhla ihmisten mielistä. Nyt tosin Pyhäinpäivä on viikkoa myöhemmin eikä ole päällekkäin Halloweenin kanssa.
Euhän Halloweenia tarvitse mitenkään juhlistaa, jos ei halua. Alunperin irlantilainen myöhäissyksyn teemajuhla tuli meille jenkkilästä jossa se kaupallistui laajamittaisesti jo viisikymmentäluvulla. Globaalissa maailmankulttuurissa nämä perinteet kiertävät ja saavat uutta pontta eri puolilla maailmaa lähinnä amerikkalaisten tv-ohjelmien ja filmien välityksellä.Pakkojuhlintaa se on, kun kaupat pursuu luuranko krääsää jopa leivonnaisissa ja mainokset hyppii silmille. Päiväkotien lapsiryhmiä näkee hirviöinä marssimassa tarhatätin perässä. Karmeaa, mahtaako vanhemmat edes tietää.
Turhaan pidät luentoja jostain historian juurista, kaikkea inhottavaa ei tarvii hyväksyä. Sinäkin mummona esimerkkiä näytät pääkallo päähineellä tuossa profiilikuvassa. Ollaan niin klopaalia että.. - Anonyymi
"Roolileikit ja naamioituminen on aina ollut lapsille mukavaa puuhaa."
"Varhaisteinit ja nuoret aikuisetkin vielä ovat enmmän innoissaan kauhusta teemana."
No juu, onhan ne nuoret aikuisetkin ja varhaisteinit joidenkin lapsia, voi kai heitä sitten lapsiksi sanoa. - Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Halloween on Samhain, kelttien uusi vuosi ja Pyhäinpäivän sijoittaminen samaan yhteyteen oli kirkon yritys hävittää vanha, pakanallinen juhla ihmisten mielistä. Nyt tosin Pyhäinpäivä on viikkoa myöhemmin eikä ole päällekkäin Halloweenin kanssa.
Euhän Halloweenia tarvitse mitenkään juhlistaa, jos ei halua. Alunperin irlantilainen myöhäissyksyn teemajuhla tuli meille jenkkilästä jossa se kaupallistui laajamittaisesti jo viisikymmentäluvulla. Globaalissa maailmankulttuurissa nämä perinteet kiertävät ja saavat uutta pontta eri puolilla maailmaa lähinnä amerikkalaisten tv-ohjelmien ja filmien välityksellä.Ruotsissa korona viikatemies listii armotta varsinkin vanhoja mutta myös nuorempia. Sitäkö pitää juhlia oikein teemana. Tökerö tuo pääkallonauha päässäsi. Jos katsookin vaikka kauhuleffoja, pitääkö lähteä hortoilemaan naurettavissa kauhukamppeissa ihmisten oville?
- Anonyymi
'Sadonkorjuujuhla' olisi kuulostanut huvittavalta juurevien maalaisihmisten suusta.
Ei sellaisia ole vietetty ainakaan minun elämäni aikana. Täällä taidetaan
"kullata", kuvittaa ja kuvitella maalaisihmisten arkisia puuhia.- Anonyymi
Kyllä teurastuksen aikaan pistettiin kemut pystyyn, oli veripaltut ja aladoopit, lanttuloorat ja uutisrukiiset leivät. Jospa ne oli jossain teurastusbileet nimeltään.
- Anonyymi
Kekriä on vietetty ehkä enemmän Savonmuan suunnassa.
- Anonyymi
Lännessä olivat kitupiikkejä , ei ruokaa tarjottu ainakaan vieraille ja itselläkin vain niukasti. Laihialaiset nuukuuden huippu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lännessä olivat kitupiikkejä , ei ruokaa tarjottu ainakaan vieraille ja itselläkin vain niukasti. Laihialaiset nuukuuden huippu.
Enpä menisi pahansuopaisuuttani leimaamaan ketään ja laihialaisten nuukuus
on klisee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lännessä olivat kitupiikkejä , ei ruokaa tarjottu ainakaan vieraille ja itselläkin vain niukasti. Laihialaiset nuukuuden huippu.
Kuka noista muinaisperinnesanoista selvää ottaa, sana Kekrikin on nostettu esiin Agricolan aikaisista teksteistä, mutta minä ymmärrän vain sadonkorjuun riemun, jolloin varastot täyttyi talvea varten 😊))
Tottahan silloin oli ihanaa laittaa pöytä koreaksi, kun oli mistä ottaa!
Meillähän kansa on elänyt vaatimattomasti, lähes puutteessa hirvittävien katovuosien jälkeen, jolloin säät ei antaneet viljan kypsyä ajoissa, ja apulähetys Tukholmasta lähetettiin liian myöhään, jolloin se juuttui jäihin Turun ulkopuolella!
En muista, kuoliko peräti kolmannes maassamme? nälän seurauksiin, mutta koko Pohjolassa Venäjää myöten kävi hirvittävä kato.
Enpä ihmettele, jos katolinen kirkko määräsi aikanaan Saksan kansan sadonkorjuun kiitosjuhlaa vietettämään, tehtiin iso olkikruunu, jota näytettiin kulkueessa muistutukseksi ihmisille ! Ruotsalaiset ilmeisesti saaneet niin kirkollisen kuin Hansa-ajan vaikutteita saksalaisilta.
Emmehän me enää ole yhtä haavoittuvia, ja sää on lämmennytkin
niistä ajoista! Maan ruuantuotannon omavaraisuus on aina tärkeä säilyttää, muiden epävakaisten aikojen vuoksi!
Silti ilmenee tuo kaunis kunnioitus maan viljaa kohtaan, harras ristin painaminen kohonneeseen leipään, kertoo suomalaisuudestamme tosi paljon!
sini.siru - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Enpä menisi pahansuopaisuuttani leimaamaan ketään ja laihialaisten nuukuus
on klisee.Se on vitsi jota hyö itse ovat kertonneet.
Minä muistan lukeneeni vanhoista ajoista, että Mikonpäivän aikoihin lokakuussa oli palkollisten vaihtoviikko, jolloin he ottivat uuden pestin seuraavaksi vuodeksi ja saivat jopa viikon pituisen loman siinä yhteydessä. Huutolaiset kaupattiin ja rengit nostivat trenkin kaapin selkäänsä ja siirtyivät uuteen taloon, jossa kaappi ripustettiin tuvan seinään.
Monet kaapeista ovat kauniit ja hyvin tehtyjä seinäkaappeja. Renkien koko omaisuus mahtui niihin, ja kaapit tehtiin hyvin ja tukeviksi.
Monella on sellainen arvopaikalla kodissaan, meillä kesämökin pirtissä. Pidän siinä kynttilöitä ja pikkutavaraa. Ostin sen Uudenkaupungin vanhain tavarain kaupasta joskus 60-luvulla. Lienee siis länsisuomalaista mallia.
Palvelusväestä oli puutetta jo vuosisadat sitten. Torpan lapsilla ei ollut lupa asua enää kotona määräiän jälkeen, vaan oli mentävä palvelukseen. Muuttokirjaa toisille paikkakunnille ei annettu, vaan oli pysyttävä oman pitäjän talojen palveluksessa. Luin muistaakseni Espoon kotiseutuhistoriasta, että monet pojat karkasivat muualle palvelukseen, ja heitä käytiin sitten viran puolesta hakemassa takaisin, jopa Virosta asti.
Maattomalla rahvaalla ei ollut helppoa, koska torpan kontrahdit olivat määräaikaiset, ja jos isäntä ei tullut torpparinsa kanssa toimeen, oli lähtö edessä. Senkin vuoksi oli lapsien viisainta mennä palvelukseen niin pian kuin mahdollista, olihan sitten edes katto pään päällä ja jokapäiväinen ateria. Lukemieni kertomusten mukaan ei ruuassa kyllä juuri ollut hurraamista ja työpäivät olivat kohtuuttomat.
Kerjäläisille myönnettiin kunnasta kerjuulupa. Ilman sitä oli irtolainen ja saattoi joutua linnaan ja naiset kehruuhuoneeseen. Lapset annetiin huutolaisiksi taloihin pienimmällä korvauksella, minkä talo huutokaupassa ilmoitti.
En tiedä, kuinka laajalti kekriä vietettiin syvällä Suomen saloilla, luulen, että se on ollut enemmän rannnikkoseutujen juhla.- Anonyymi
Kekristä oli ihan näinä päivinä Hesarissa juttu. Ei jäänyt paljon mieleen,
ja lehden olen heittänyt pois, mutta kekri on vanha eurooppalainen (kristillisyyteen liittyvä ?) agraariperinne, liekö jo keskiajalta, ei suomalaisten keksintö alunperin.
Lehdessä oli kuva, kun jossain Savon puolessa poltettiin suuri puinen "kekripukki".
Mikon päivä liittyy siihen, että niillä main siirryttiin ulkotöistä sisätöihin. - Anonyymi
Ristin painamiset leipään voi olla itä-suomalais-ortodoksista perinnettä.
- Anonyymi
Meillä oli kotiapulainen, joka painoi ristin kädensyrjällä taikinaan. Ei se kohoa hyvin muuten, sanoi hän. Tapa siirtyi minulle ja painan ristin aina pullataikinaan. Nyt kyllä tiedän, että se on pyyntö siunata leipä. Minulle kaunis ajatus sopii hyvin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.742180Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1741701- 1551577
- 901368
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te501362Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-2901207Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi1351079- 1131043
- 751042
Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin54912