Ei varaa pitää autoa, joten ne vähät reisut ku teen käytän taxia. Kaikki taksikuskit oli ennen siistejä ja ystävällisiä. Nyt olin lampuharjankaa jolta persnoro vilkkui ja ruokalista edessä ja kroksit jalassa.
Hmmm, entinen ei koskaan enää palaa.
Hmmm, entinen ei koskaan enää palaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei voi kun toivoa että kukaan ei ajaisi missään vaarallisissa mömmöissä!!olkoon muuten sitten vaikka Hessu Hopoja,eli kunhan suht puhtaat vaatteet päällä ja kunhan osaa ajaa hyvin ja on selvä!Ja puhuu selvästi ja ymmärtää mitä sanotaankin ja on ystävällinen.En ole vähän aikaan ollut taksissa tosin kesällä kävin ihan jonkun ajon mutta siitä ei ollut minulla mitään ihmeellistä sanomista kylläkään!!oli ihan oukei.Että enpä tiedä onko tosiaan ollut noin tuollainen kyyti???
Ennen oli asiakkaatkin toisen laisia. Miehillä puku, trenssi ja hattu vaatteina ja ymmärsivät mennä istumaan taakse oikealle, mikä on se käyttäytymiskoodin mukainen paikka. Kuljettajan kanssa keskustelu oli sivistynyttä, esimerkiksi hallituspolitiikasta, Ahti Karjalaisen juopottelusta jne. Matkustajien keskinäinen jutustelu oli hillittyä, korkeintaan matkan tarkoitukseen liittyvää. Mitään naurunpyrskähdyksiä ei tullut harjoittaa. Usein matkat suuntautuivatkin vakaviin tapahtumiin, kuten sukulaisen hautajaisiin tahi tärkeään liikeneuvotteluun kuten traktorin ostoon. Taksimatkan vakava merkitys ymmärrettiin. Tästä syystä matkustajilla ei koskaan ollut ns. farmarihousuja tai tuulipukua yllään. Aina ykköset päällä, tukka vesikampauksella sileänä ja parta ajettuna.
Ainoa poikkeus istumapaikkakoodiin olivat hyvin iäkkäät ihmiset, jotka saattoivat istuutua etupenkille kuljettajan viereen, syynä heikko näkö/kuulo.
Omia juomia tai eineksiä ei taksissa nautittu. Taksin asiakkaat saattoivat tehdä kohteliaan tiedustelun iltamyöhällä, että mistä mahdollista pimeää pulloa löytyisi. Hyvinvarustetussa taksissa kuljettaja saattoi ilmoittaa, että hänellä oli unhoittunut yksi Koskisen korvalääke takaluukkuun, mutta ei hän sitä mitenkään tarjonnut. Eikä tietenkään pyytänyt ylihintaa tuosta lasisesta laulukirjasta. Matkustaja tietysti ymmärsi itse matkasta tarjota kunnon juomarahat.
Vaikka itse harvoin käytän taksia niin ei ole tarvinnut Salon taksikuskeja moittia. Palvelu on ollut aina asiallista eikä ole onneksi näkynyt Bernerin mallista jälkeäkään täällä päin.