Samalla luovun siitä mitä sait minut silloin tuntemaan. Tein päätöksen viimeinkin ja se ei ollut mikään helppo päätös. Haluan elää elämäni yksin ja pitää sen kaiken mistä olin jo jossain vaiheessa luopumassa. Näin sen kuuluu olla ja mennä, olen viimein löytänyt ja hyväksynyt itseni.
Sua en nainen silti unohda. Säilyt muistoissa hyvänä ihmisenä.
Sua en nainen silti unohda. Säilyt muistoissa hyvänä ihmisenä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ei sinun silti tarvitse olla yksin vaikka teistä ei mitään tullutkaan. Hänkin varmaan haluaisi sinun olevan onnellinen jonkun toisen kanssa sitten kun aika on sulle siihen sopiva.
Ei ehkä tarvitsisi, mutta se on kuitenkin sitä mitä eniten haluan.
Luovu ja pidä pääsi. Ei enää venkoilua kahteen suuntaan. So long
Näin teemme.
Päihteet rakentavat toisen persoonan, ja se ei ole oikea tie.
Jos ei päihdeongelmaa, mielenterveyspuolelle täytyy mennä apua hakemaan.
Jokaisen oma ratkaisu ja päätös hakeeko apua vai ei.
Jos se saa sinut onnelliseksi ja tyytyväiseksi niin se on sitten hyvä päätös. :)
Itsekin olisin varmaan onnellisempi itsekseni kuin tämän hetkisessä suhteessa.
Ethän luovu minusta? Minä muistelen 11v takaista ja toivon edelleen, että sinä kertoisit tunteneesi samoin ja tuntevasi vieläkin. Se oli jotain niin ihanaa, se onni ja lämpö meidän välillä, haluan sut!
Aika pitkä aika. Tuskin kukaan noin vanhoja juttuja enää pyörittelee.
Niin ei muut kuin minä, koska se oli niin voimakasta ja se jäi kesken ja en tiedä mitä hän ajatteli niistä hetkistä..
No ota siihen yhteyttä ja kysy.
Voi hyvänen aika, kyllä ne 11 vuoden takaiset asiat näyttää vaan edelleen pyörivän. Enpä olisi uskonut.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä eli parempi on unohtaa ja parempi jokaisen jatkaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Toivotan teille kahdelle onnea elämässä. Toivottavasti tekin minulle ja niin, että saan elämäni elää rauhassa lasteni kanssa. Ja yhdessä sen henkilön kanssa jonka elämääni haluan.
Jos hän tekisi vastaavan päätöksen, toivoisin hänen kertovan siitä jossain muualla siitä kuin täällä. Itse kuitenkin säilytän hänet jossain mieleni sopukassa ja odotan kohtaamista. Niin kauan kuin ei sano suoraan mitään, säilytän toiveen yhteisestä elämästä. Olen alkanut epäilemään, ettei hän halua samaa, mutta miten voisin luopua hänestä pelkän epäilyksen vuoksi. Toisaalta kun ajattelen, koskaan ei ole mikään ihmissuhde sattunut näin paljon. Ainakaan aikuisella iällä.
Aina ei voi sanoa naamatusten tällaisia asioita? Näkemyserot voivat olla erejä, eikä mahdollista nähdä asioita samalla tavalla. Silloin parempi purkaa, vaikka täällä omia tuntemuksia ilman turhia riitoja? Aloittajalla samanlainen näkemys kuin minullakin yhdestä. Mut tunne tuntui jälkeenpäin ajateltuna yksipuoliselta, siksi siitä ei syntynyt mitään toivotunlaista. Ehkä elämäntilanteemme olivat niin erilaisia?
Perkele
Helppoa vai mitä?
Sano vaimolle terveisiä.
Ainako kaikki aloitukset pitää vääntää omaan sairaaseen kiusaustarkoitukseen sopiviksi?
Paree sitten pysyä kaukana, eikä edes hymyillä jos joudutaan samaan tilaan. Ei saa antaa turhaa toivoa toiselle! Varsinkaan jos ei rohkeutta tuollaista irl sanoa!
Hyvä että vihdoin teit päätöksen, hyvä olisi varmaan kertoa se suoraan myös hänelle, kunnioituksesta.
Ymmärrän. Mutta luulin sinun luopuneen jo ajat sitten kun täältä tuollaisen samanlaisen aloituksen luin. Aika usein olet minusta jo luopunut mielessäni. Olen myös valmis päästämään irti eikä sekään helppoa ole. Mutta pakko on pakko ja nöyrryn sen edessä. Rakastuin sinuun mutta ei tämä johda mitenkään. Tänään oli tarkoitus käydä siellä mutta olkoot siis. Emme ole toisillemme ne oikeat. Elä hieno elämä. En unohda sinua koskaan. Hyvästi.
Palsta harhaa neiti.
Eikä ole. En hetkeäkään kuvitellut, että aloittaja kirjoittaisi oikeasti mulle. Halusin hänen miettivän miltä se oikeasti tuntuu, kun täällä tunnisteettomana hyvästellään. Muuta luulenpa ettei aloittaja ole rakastunut, joten kommenttini meni kylmään kaivoon.
Miksi sun olisi pitänyt luopua jostain hänen takiaan? Jos siis elät yksin etkä ole varattu? Outoa. Ei rakkauden takia tarvitse mistään luopua, rakkaushan on ikuista sovittelua.
Ai silloinkin kun toinen ei tunne samoin? Eiköhän silloin ole "tervettä" luopua, käsitellä asia ja mennä eteenpäin. Mielestäni 11 vuotta on enemmän pakkomielle ihmiselle kuin aitoa tunnetta.
Luepa uudelleen. Itse ymmärsin yhdellä lukemisella. Ei aloittaja ollut se 11v kaivannut vaan nimenomaan ajatteli kuten sä.
Älä sano noin rakas mies jos hän olisit! Mä haluun sut oikeesti mahdoton ikävä sun iholle ja yleisesti kyl sää tiedät,,
Mut kun minä en halua häntä. Hän ei myöskään halunnut OIKEASTI minua koskaan. Siksi uskon etten ole hän ketä mietit.
Hyvä että selvitit tuon itsellesi ennenkuin asiat etenivät yhtään pidemmälle, noista kuiluista kiipeäminen on kuitenkin aina raskas rasti. Ei niihin kannata kevyin syin itseään tiputtaa, tai muita reunan yli tyrkätä. Elämä kannattaa pitää keveänä, raskas kantamus tekee vain kulun turhan vaikeaksi.