Kävelen jossain vaikkapa kaupassa yksin vähän väsyneenä. Alkaa itkettämään. Tällä kertaa sain nieltyä sen, vaikka en niin kauheasti mieti mitään. Vähän tietty peittelen sitä. Olen niin hajalla ja välillä ajattelen, etten tulekaan enää tästä kuntoon.
Silloin kun olen ihmisten seurassa ja on jotain toimintaa, on yleensä paljon helpompaa. Mutta tarvitsen myös omaa aikaa. Nyt ei enää niin paljon ahdista kun olen yksin, mitä aiemmin.
Ja olen ollut täysin päihteetön. Kova hinku on tästä vielä kuntoutua ihmiseksi, mutta oravanpyörään en enää lähde. Se on varmaa, jos kaikki muu onkin epävarmaa.
Silloin kun olen ihmisten seurassa ja on jotain toimintaa, on yleensä paljon helpompaa. Mutta tarvitsen myös omaa aikaa. Nyt ei enää niin paljon ahdista kun olen yksin, mitä aiemmin.
Ja olen ollut täysin päihteetön. Kova hinku on tästä vielä kuntoutua ihmiseksi, mutta oravanpyörään en enää lähde. Se on varmaa, jos kaikki muu onkin epävarmaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mun ystävä juttelee kaupassa perunoille.
Älä valehtele. Ei kiusaajilla ole ystäviä.
En mä ole ketään kiusannut.
Tsemppiä sulle. Päihteettömyys on hyvä valinta. Päivärytmin ylläpito, liikunta, uni ja sopivasti ihmmissuhteita. Ne auttavat eteenpäin. Aikansa kun jaksaa niin olo alkaa lopulta virkistyä.
Kiitos! Yksinkertaisia asioita luettelit, mutta ei mitenkään helppoja tai itsestäänselviä kuitenkaan itselleni. Vahva luotto että parempaan suuntaan menossa. ❤️
Oletko aivan yksin? Eikö sulla ole ketään, jolle voit purkaa kuormaa?
Välillä on, mutta aika yksinäinen olen. Pitkäaikainen ystävä käänsi kesän kynnyksellä selkänsä, kun elin vaikeaa aikaa. Olisi riittänyt, että olisi vaikka joskus kysynyt kuulumiset. Se sattui. Ollaan sentään lapsuudesta tunnettu ja hänkin monenlaista käynyt läpi.
eikö hulluille olo hoitoo tarjolla ? mee sinne valoittaan hulluuttas
Tuo kuulostaa aivan normaalilta mielialan vaihtelulta, monet työssäkäyvät ihmiset ovat paljon tuota sekopäisempiä.
Kiitos ymmärryksestä 😊❤️