Tiesitkö, että yksi suuri este työllistymiseen on työttömän tai osittain työttömän henkilön ennestään suuret muut tulot tai puolison tulot?
Kaikista työttömistä ja heikosti työssä olevista näitä on peräti 28%.
Määrällisesti heitän tähän että vissiin se tarkoittaa n. 58 000 ihmistä.
Kysymys siis tästä OECD:n tutkimuksesta.
https://stm.fi/-/tyottomyyden-kasvot-oecd-n-tutkimusraportti-tarkastelee-suomalaista-tyottomyytta-ihmiskeskeisesta-nakokulmasta-
Luku on suuri, ja parisuhteessa elävä tuskin on syrjäytynyt käsitteen laajemmassa merkityksessä. Toki osa saattaa olla myös perhesosiaalityön asiakas, mutta suurin osa näistä ei ole siis KÖYHIÄ.
Myös osittain työllistyvät ovat sikäli paremmassa asemassa että heille on tarjolla ainakin tilapäistä työtä. Tavoite 60 000 työpaikan täyttämisestä on siis mahdollinen, mutta saadaanko samalla jotain muuta, josta nyt ei puhuta kovin selkeästi?
Jos työttömyysturvaa porrastetaan tai tiukennetaan, se heikentää kaikkein heikoiten pärjäävien asemaa. Tavallisen työttömän yksilön näkökulmasta se ajan kuluessa heikentää motivaatiota vastaanottaa työtä, koska mahdollinen palkkahyöty osa-aikaisesta työstä tai palkkatuetusta määräaikaisesta työstä sulaa pois. Todelliset hyödyt on saavutettavissa vain työn jatkuvuudella ja riittävällä palkalla.
Ensinnäkin työllistyminen aiheuttaa aina lisääntyneitä kulutusmenoja. Joko se liittyy suoraan kulkuvälineeseen, tai lisääntyneen aktiivisuuden takia täytyy sijoittaa enemmän ruokaan, ostaa uusia vaatteita, on varaa ostaa lahjoja kummilapsille, tai varaa kestitä vieraita. Sinällään ajatus menolisäyksistä hyvä ja voi lisätä sosiaalisia kontakteja, mutta pitkällä tähtäimellä matti on kukkarossa ja henkinen kantti voi pettää. Myös suklaan syönnin määrä tai alkoholin kulutus voi lisääntyä, jos työyhteisössä on kinaa ja kiusaamista.
Lisäksi heikko työllistyminen eli osa-aikatyö tai määräaikainen palkkatuettu työ alennetulla ja porrastetulla työttömyysetuudella merkitsee todennäköisesti toimeentulotuen tarvetta. Kun työtä ei ole tarjolla riittävästi, ei se kannusta pääomasijoittamiseen saati säästämiseen, tai oikeasti ei edes mahdollista sitä.
Jos itse haluaa lisätä työn määrää perustamalla yrityksen, starttirahaa ei välttämättä tipu, jolloin lisätyötä ei ole eikä tule ja työttömyysjaksojen kasvaessa osa työttömyysturvasta muuttuu toimeentulotueksi.
Jollekin se on merkki siitä että työttömässä on jotain vikaa, jolloin tarkoitus on paneutua työn sijaan näihin aitoihin, jotka työelämässä olevat ja virkamieskunta kokevat esteeksi.
Näistä yksilön heikennykseksi koetuista asioista seuraa kannustin ettei työtä oikeasti kannata tehdä. Riittävän suuri työttömyysturva ja toimeentulotuelle siirtymisen ehkäiseminen ylläpitävät kannustinta työllistyä. Jos yhteiskunta haluaisi kannustaa enemmän, tulisi työttömälle sallia vapaaehtoistyö että helpottaa ennestään yrittäjyyttä työttömyysetuudella.
Myös jatkuva ongelmien pohtiminen ja etsintä syrjäyttää osan, koska tavoite oikeasti on mielenterveydellisten palvelujen ja kuntouttavan työn lisääminen. Toki fyysisesti kuntouttava työ on hyväksi silloin kun fyysistä kuntoa on ylläpidettävä, mutta todellisuudessa kunto säilyy hyvänä vain työssä, joka kannustaa palkalla, kestolla että puitteilla. Loppujen lopuksi jokainen uudelleen alkava työttömyys laskee kuntotasoa niin että on yhteiskuntaan on luotu pysyvä tarve kuntouttavalle työlle.
Näissä asioissa työttömällä yksilöllä ei ole juurikaan sananvaltaa, koska tavoitteet ja kustannukset sanellaan ulkoapäin. Työtön, joka on sisäistänyt tukiverkkomallin, saa aina tarvitsemansa palvelun, mutta tosiasiallisesti ei koskaan tule työllistymään avoimille markkinoille.
Kuitenkin käytännössä kiristykset työttömyysturvaan eivät vaikuta niihin, joilla puoliso elättää muutenkin koko taloutta. Useasti vedotaan siihen että menetettyä tuloa kompensoidaan toimeentulotuen puolelta, kuten on tehty jo vuosikymmenet.
Miksi siis on pitänyt maksaa ennestään korkeampaa tuloa saaville mitään työttömyysturvaa, jos he kykenevät välttelemään tarjottuja työpaikkoja? Eikö TE-keskus ole pystynyt osoittamaan riittävästi työtä, jotta karenssit purisi?
Onko siis tarkoitus yrittää työllistää ensisijassa "työllisten" näkökulmasta helpoiten työllistettävät, jolloin tavoite 75% prosentin työllisyysasteesta saadaan kasaan, ja samalla alentaa ja porrastaa työttömyysturvaa niin että vaikeammin työllistyvät ohjataan palveluihin ja heidän mahdollisuus korkeampaan sosiaalietuuteen eli työttömyysturvaan poistuu.
Samalla se vähäinenkin työn tekeminen ei tuota entisen kaltaista työttömyysturvaa eikä mahdollista yrittäjyyttä tai vapaaehtoistyötä, vaan ainoastaan on edellytys minimi toimeentulon saavuttamiselle. Tästä siis seuraa säästämisen mahdottomuus, mutta myös työllisten verojen aleneminen tai pienempi velanoton tarve, ja se pointti eli "kuntouttava työ" eli orjuus.
Kaikista työttömistä ja heikosti työssä olevista näitä on peräti 28%.
Määrällisesti heitän tähän että vissiin se tarkoittaa n. 58 000 ihmistä.
Kysymys siis tästä OECD:n tutkimuksesta.
https://stm.fi/-/tyottomyyden-kasvot-oecd-n-tutkimusraportti-tarkastelee-suomalaista-tyottomyytta-ihmiskeskeisesta-nakokulmasta-
Luku on suuri, ja parisuhteessa elävä tuskin on syrjäytynyt käsitteen laajemmassa merkityksessä. Toki osa saattaa olla myös perhesosiaalityön asiakas, mutta suurin osa näistä ei ole siis KÖYHIÄ.
Myös osittain työllistyvät ovat sikäli paremmassa asemassa että heille on tarjolla ainakin tilapäistä työtä. Tavoite 60 000 työpaikan täyttämisestä on siis mahdollinen, mutta saadaanko samalla jotain muuta, josta nyt ei puhuta kovin selkeästi?
Jos työttömyysturvaa porrastetaan tai tiukennetaan, se heikentää kaikkein heikoiten pärjäävien asemaa. Tavallisen työttömän yksilön näkökulmasta se ajan kuluessa heikentää motivaatiota vastaanottaa työtä, koska mahdollinen palkkahyöty osa-aikaisesta työstä tai palkkatuetusta määräaikaisesta työstä sulaa pois. Todelliset hyödyt on saavutettavissa vain työn jatkuvuudella ja riittävällä palkalla.
Ensinnäkin työllistyminen aiheuttaa aina lisääntyneitä kulutusmenoja. Joko se liittyy suoraan kulkuvälineeseen, tai lisääntyneen aktiivisuuden takia täytyy sijoittaa enemmän ruokaan, ostaa uusia vaatteita, on varaa ostaa lahjoja kummilapsille, tai varaa kestitä vieraita. Sinällään ajatus menolisäyksistä hyvä ja voi lisätä sosiaalisia kontakteja, mutta pitkällä tähtäimellä matti on kukkarossa ja henkinen kantti voi pettää. Myös suklaan syönnin määrä tai alkoholin kulutus voi lisääntyä, jos työyhteisössä on kinaa ja kiusaamista.
Lisäksi heikko työllistyminen eli osa-aikatyö tai määräaikainen palkkatuettu työ alennetulla ja porrastetulla työttömyysetuudella merkitsee todennäköisesti toimeentulotuen tarvetta. Kun työtä ei ole tarjolla riittävästi, ei se kannusta pääomasijoittamiseen saati säästämiseen, tai oikeasti ei edes mahdollista sitä.
Jos itse haluaa lisätä työn määrää perustamalla yrityksen, starttirahaa ei välttämättä tipu, jolloin lisätyötä ei ole eikä tule ja työttömyysjaksojen kasvaessa osa työttömyysturvasta muuttuu toimeentulotueksi.
Jollekin se on merkki siitä että työttömässä on jotain vikaa, jolloin tarkoitus on paneutua työn sijaan näihin aitoihin, jotka työelämässä olevat ja virkamieskunta kokevat esteeksi.
Näistä yksilön heikennykseksi koetuista asioista seuraa kannustin ettei työtä oikeasti kannata tehdä. Riittävän suuri työttömyysturva ja toimeentulotuelle siirtymisen ehkäiseminen ylläpitävät kannustinta työllistyä. Jos yhteiskunta haluaisi kannustaa enemmän, tulisi työttömälle sallia vapaaehtoistyö että helpottaa ennestään yrittäjyyttä työttömyysetuudella.
Myös jatkuva ongelmien pohtiminen ja etsintä syrjäyttää osan, koska tavoite oikeasti on mielenterveydellisten palvelujen ja kuntouttavan työn lisääminen. Toki fyysisesti kuntouttava työ on hyväksi silloin kun fyysistä kuntoa on ylläpidettävä, mutta todellisuudessa kunto säilyy hyvänä vain työssä, joka kannustaa palkalla, kestolla että puitteilla. Loppujen lopuksi jokainen uudelleen alkava työttömyys laskee kuntotasoa niin että on yhteiskuntaan on luotu pysyvä tarve kuntouttavalle työlle.
Näissä asioissa työttömällä yksilöllä ei ole juurikaan sananvaltaa, koska tavoitteet ja kustannukset sanellaan ulkoapäin. Työtön, joka on sisäistänyt tukiverkkomallin, saa aina tarvitsemansa palvelun, mutta tosiasiallisesti ei koskaan tule työllistymään avoimille markkinoille.
Kuitenkin käytännössä kiristykset työttömyysturvaan eivät vaikuta niihin, joilla puoliso elättää muutenkin koko taloutta. Useasti vedotaan siihen että menetettyä tuloa kompensoidaan toimeentulotuen puolelta, kuten on tehty jo vuosikymmenet.
Miksi siis on pitänyt maksaa ennestään korkeampaa tuloa saaville mitään työttömyysturvaa, jos he kykenevät välttelemään tarjottuja työpaikkoja? Eikö TE-keskus ole pystynyt osoittamaan riittävästi työtä, jotta karenssit purisi?
Onko siis tarkoitus yrittää työllistää ensisijassa "työllisten" näkökulmasta helpoiten työllistettävät, jolloin tavoite 75% prosentin työllisyysasteesta saadaan kasaan, ja samalla alentaa ja porrastaa työttömyysturvaa niin että vaikeammin työllistyvät ohjataan palveluihin ja heidän mahdollisuus korkeampaan sosiaalietuuteen eli työttömyysturvaan poistuu.
Samalla se vähäinenkin työn tekeminen ei tuota entisen kaltaista työttömyysturvaa eikä mahdollista yrittäjyyttä tai vapaaehtoistyötä, vaan ainoastaan on edellytys minimi toimeentulon saavuttamiselle. Tästä siis seuraa säästämisen mahdottomuus, mutta myös työllisten verojen aleneminen tai pienempi velanoton tarve, ja se pointti eli "kuntouttava työ" eli orjuus.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Nämä työttömiin suunnattavat simputtamis- ja kiristämistoimet eivät tule tuomaan työllisyyttä minnekään muualle kuin hallintoon, jossa virkamiehillä riittää paperia pyöriteltäväksi.
Suomen ongelma perustuu siihen, että investointiaste on alhainen ja työn kysyntää ei euromääräisesti riitä että palkkatyöpaikkoja olisi.
Palkkatyöpaikkojen puutteeseen vaikuttaa isommin kaksi asiaa, toinen niistä on työmarkkinaryhmittymien oma ahneus joka vaikuttaa olemassaolevan työn kysynnän jakamiseen, ja toinen puolestaan työn kysynnän koko määrä, johon ainakin taloudellisessa mielessä on oltava viennin asema riittävän hyvä, mutta sekin vaatii oikeata tulonjakoa.
Ylhäältä päin ei voida tavoitteita työttömille sanella, koska tavoitteet asetetaan perustuslain mukaisessa järjestyksessä ja se tarkoittaa sitä että työtön valitsee ammattinsa tai elinkeinonsa aivan kuten kuka tahansa muukin, sopimuksia ei määrätä vaan ne sovitaan. Jos jollekulle ei palkanmaksua riitä hänellä on sekä perustuslain että kv-sopimusten mukaisesti oikeus saada sosiaaliturvaa.
Se tuntuu sakenevan tuo työvoimapolitiikka-niminen soppa aina vain sekavammaksi, kun mielihaluja olisi päästä määräilemään muiden kansalaisten valintoja, mutta kas kummaa demokratiakin jo vaatii että totalitarismeihin ei siirrytä.
Simputtaminen ei työllistä ketään mihinkään ei myöskään hallintoon. Kun simputuksen uhri tajuaa kuka tai mikä on simputuksen takana niin hän alkaa välttelemään tätä työnantajaa kuin ruttoa.
Eihän kukaan halua mennä töihin sellaiselle, joka kiusaa ja vainoaa hullun psykopaatin lailla.
Miksi yritys / kunta palkkaisi työntekijöitä töihin kun harjoittelijoita, karenssipelkoisia nöyriä työttömiä on tarjolla riittävästi "työllistämis" tarkoituksessa.
Näin kunta & yritys saa ilmaista työvoimaa, kunnan ei tarvitse maksaa sakkomaksuja valtiolle ja yritys saa ilmaista työvoimaa.
Työttömyystilastoja saadaan myös siivottua kätevästi, kun ihminen on kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa tai harjoittelussa hän ei ole tilastoissa työtön.
Juu mutta näin ei saada aikaan verotuloja, ja lopulta tuonkin "ilmaisen" työntekijän kustannukset palaa takaisin veronmaksajien maksettavaksi. Lisänä tietenkin vielä se että tuon "ilmaisen" työntekijän pyörittelyssäkin tarvittavien virkamiesten ja muiden asiaa käsittelevien ihmisten palkat maksetttava myös.
Aika kalliiksi käy tämä systeemi lopulta, samalla tuhotaan työmarkkinan toiminta ja yleensäkin ottaen kaikkinainen luottamus koko systeemin toimintaan.
Ei toimi sosialismi, ei myöskään oikeistovetoinen sosialismi (jossa ilmainen raha onkin muuttunut ilmaiseksi työksi)
MINÄ en mitään sakkomaksuja maksa.
176-177
Suomessa on satoja kuntia, joissa taas satoja ellei tuhansia työttömiä. Jokaisessa kunnassa varmaan tälläkin vuosineljänneksellä kymmenittäin työttömiä toimenpiteissä.
Olisiko näiden työttömien korkea aika perustaa oma järjestö/rekisteröitynyt yhdistys, jonka toiminta ja idea nousee heidän itsensä keskeltä eikä tule valmiiksi katettuna ja kyllästettynä valtiontukirahoilla?
Tarvitaan vähintään vain kolme halukasta perustajaa, jotka lähtevät viemään asiaa eteenpäin. Jos suurinosa on tyytyväisiä nykysysteemiin eikä kaipaa yhdistyksiä, onko pienen vähemmistön sitten myös tyytyminen osaansa?
Yhteisön tarkoitus olisi siis kartoittaa ja ottaa yhteys niihin työttömiin, jotka haluavat parantaa omia mahdollisuuksia työllistymiseksi eli oman tulotason turvaamiseksi yhdistyksen kautta.
Lisäksi yhteisön kautta jäsenet voisivat kertoa omat typ-kokemuksensa siltä pohjalta mihin toivoo muutoksia lainsäädännössä tai kuntien käytännöissä, tai jakaa positiiviset kokemukset kaltoin kohdelluille. Ehkä yhteisön kautta voi syntyä uutta näkökulmaa arkeen ja käytännön ratkaisuja? Ilman että ne on auktorisoitua ja sertifioitu valtion/kunnan toimesta?
Aina välillä muistan kirjoittaa tänne näitä villejä ideoita :) Tässä toistona taas yksi.
Joku porukka kokoontuu ja keskustelee ry:n perustamisesta. Lukee finlexin yhdistyslain sisäistäen lain vaatimukset ja sopii pelisäännöistä. Yhdistys perustetaan ja alkaa yhdistyksen aatteen markkinointi ja jäsenten kerääminen.
Kun jäseniä on koossa ympäri Suomea n. 20 000 ja heillä on yhtenevät tavoitteet ja tilanteet, esim. asuu vuokralla, ei omaisuutta, työtön työmarkkinatuella... ja jäsenrekisteriin on merkitty ammatti sekä koulutustiedot jäsenien ilmoitusten perusteella, jäsenistö päättää kokoontua ennen kuntavaaleja johonkin pikkupahaseen kylään, siis kuntaan jossa asukkaita on vain tuhat tai pari.
Porukka muuttaa kirjansa sinne ja valitsee keskuudestaan kuntavaaliehdokkaat. Ketään ei voi sitouttaa mihinkään, mutta kuten puolueissa on yhteinen aate, jokainen voi halunsa mukaan äänestää tai olla äänestämättä ehdokasta, joka kuuluu yhdistykseen tai kunnan vanhempaa ehdokasta. Tietenkin ennen tätä kaikkea täytyy käydä se paikallinen ja poliittinen keskustelu, jolla tulevaisuutta lähdetään viemään eteenpäin.
Kun vaalit on ohi ja jos tulos on se että 20 000 äänioikeutettua sai valtuustoon haluamansa paikat, alkaa kunnallisvaalipolitikointi. Toivottavasti ei hyvin kiivas ja kivualias vaan rakentava. Luulen että tärkein seuraava asia ei ole päivähoitomaksut vaan 20 000 uuden asunnon (tai parisuhteet huommioiden) ainakin 10 000 uuden asunnon rakentamisprojektit.
Luulisi että 20 000 joukosta löytyy myös parturikampaaja, rakennusapulainen, siivooja, ruoanlaittaja että myyjä. Ihan selvästi työllistymisen mahdollisuus.
Samalla kuntaan syntyy syrjintää harjoittamaton kuntouttava työpaikka, palkkatuettua työtä ja työttömien joukosta uusia yrittäjiä, starttirahalla tai ilman.
Samalla uusien asukkaiden entisen kotikunnan vankeus pitkäaikaistyöttömistä vähenee ja talouteen saadaan lisää puhtia.
Miksi ei yhdistää ympäri Suomea ripoteltuja työttömiä yhdeksi suureksi joukoksi, jolloin tarve perustyöpaikoille on ilmeinen ja voidaan järjestää työttömien keskuudesta? Entä jos heitä on vaan 400 tai 1000? Mitä väliä! Eihän sitä voi tietää ellei porukka kokoonnu ja perusta yhteistä aatetta. Vähintään paikallinen kauppa saa hurjasti uutta kassavirtaa.
Ehkä joku saa valtuustopaikan ja toinen perustaa kioskin tai kukkakaupan? Kesäisin luulisi olevan pihatöitä ja talvisin lumihommia. Joku varmaan pääsee kuljettamaan aterioita vanhuksille? Vai kuinka todennäköistä on se että kaikki työttömät kokoontuu yhteen kuntaan ja joutuu saman tien kuntouttavaan vailla vaikutusmahdollisuuksia?
Kuka lähtee mukaan?
Yhdistys ei oikein auta, olennaista olisi se että työttömät itse pääsevät vaikuttamaan työvoimapolitiikkaan.
Työttömyyskorvaus on veronmaksajien rahaa, työttömätkin on sitä rahaa kerryttäneet, ja on systeemin toiminnankin kannalta väärin, että käytännössä ay-liike ja elinkeinoelämä määrittävät sen mihin tarkoituksiin ja millä ehdoilla työttömyysturvaa voi käyttää.
Ei lainkaan ihme, että käyttävät sitä koko markkinan jakamiseen siten, että käyttävät valtaansa omien hintojensa nostamiseen, ja hintojen noston seurauksena sadat tuhannet suomalaiset yritetään työntää kolmannelle sektorille.
Markkinat ei siis toimi, niin kauan kun tätä systeemiä käytetään eturyhmittymien vallankäyttöön.
Suomessa ei tarvitsisi olla työttömiä lainkaan, jos systeemiä hieman mietittäisiin uudelleen, tokihan se vaatii kilpailukykyyn ja riskien jakamiseen yms. suunniteltuja mekanismeja siten että mitkään enemmistöryhmät ei pääse tekemään Suomeen omilla päätöksillään sellaista tilannetta että työmarkkinoilla ei mukamas olisi palkkatyöpaikkoja muille.
Perustulo oikaisisi tämän systeemin luultavasti paljon helpommin ja halvemmin. Vastikkeellisuudet voi toteuttaa muullakin tavalla kuin tekemällä kiristyksen ja uhittelun avulla vaatimuksia huonoista sopimuksista.
Vastikkeellisuutta pitäisi muutenkin vaatia työttömien sijaan eturyhmiltä, koska eturyhmien tekemät päätökset on syypää nro 1 että investoinnit Suomessa on ajettu alas.
Ajattelen samoin että perustulo olisi hyvä aloite, josta rakenteita voisi muuttaa ja säätää.
Sen suuntaan voi kevyesti siirtyä esimerkiksi kun mahdollistetaan ensin vaikeasti työllistyvien ja pitkäaikaistyöttömien, joilla on työhaluja mutta ei työnantajaa, perustaa yrityksiä käytännössä työttömyysetuudella ja saada etuutta pidempään kuin 4kk.
Ensin valmennus, sen jälkeen spurtti ja sitten vasta oikea startti. Oppilaitoksissa on jo nykyään "testiyrityksiä", eikä sitä tulisi sallia vain "eturyhmäoikeutetuille".
Näin tukien menettämisen pelko ei estä yrittämästä, ja työvoimapalvelut panostetaan yrittäjän tukemiseen niin että viimeistään 2 vuoden kuluessa yritystoiminnan tulisi olla suurimmaksi osaksi kannattavaa tai osin sosiaaliturvaa korvaavaa.
Tietenkin hyvistä tuloista tulisi sosiaalituet ihan oikeasti joko maksaa takaisin tai vähentää niitä progressiivisesti. Pääpaino ei siis olisi jatkuvissa palveluissa, joiden aikana työtön saa sosiaalitukia vaan työttömän sisäisen motivaation valjastamisesta työhön, joka kannattaa joko taloudellisesti tai tukee työtöntä "kuntouttavasti" ja on yhteisölle merkityksellinen.
Työttömyysyrittäjyyden ohella he voisivat myös etäopiskella, kunhan ovat valmiit ottamaan vastaan palkkatyötä. Kieltäytymisestä ja karenssista seuraisi työttömyysturvan menetys, pelkkä palkkatyön vastaanottaminen ei velvoittaisi lopettamaan yritystä.
Painopiste tulisi olla myös tuloissa. Kannattava yritystoiminta voi huoletta ottaa vastaan karenssin sillä yrittäjä ei ole enää työtön, ja korkeampi palkkatulo voi merkitä kannattamattoman yritystoiminta lopetusta ajankäytön takia.
Yritystoiminnan olisi siis elätettävä työtön tai erilaisten karenssi-välivaiheiden jälkeen se tulisi lopettaa ja siirtää henkilö taas "kuntouttavaan työhön". Väylä voisi olla sopiva juuri heille, joilla on työhaluja, mutta ei työnantajaa.
Suurimman osan työikäisistä tulisi voida tehdä työtä merkityksellä ja motivaatiolla, ja lisäksi pitäisi kehittää teknologiaa ja yhteisöjen ratkaisuja että tulevaisuudessa neliraajahalvaantunut tms. voisi halutessaan ei pelkästään opiskella vaan käyttää aivoja ja tehdä jopa työtä.
Tässä asiassa on myös se puoli että näin ajatellessa asian hoidon delegoi nopeasti korkeammin koulutetulle ja pois itseltään. Sen jälkeen tilanne ajautuu helposti siihen että vuoden ja vuosikymmenet vierähtävät odotellessa "tietävämpien" ratkaisuja ja mitään kunnollista tilannetta muuttavaa ei tapahdu kuin vasta ehkä 200 vuoden päästä, jos silloinkaan.
Siksi asiaan on myös toinen näkökulma huolimatta eturyhmistä. Jos asia torppaantuu sillä että eturyhmät päättävät rajusti muuttaa lainsäädäntöä, jolla kuvaamani tapaus estyy ja ei voi koskaan mahdollistua, luovuttaminen ei ole välttämättä se tehokkain ratkaisu.
Asian voi sen nähdä myös siten että muutoksiin ollaan valmiit, koska eturyhmiä suojaavia rakenteita ja käytäntöjä uudistettiin. Silloin loppupelissä kysymys on kansalaisten tietoisuuden lisäämisestä uhista mahdollisuuksiin ja viime kädessä äänestämällä.
Siksi jos ja kun työttömät itse ilman menettämisen pelkoa ulskatavat verkostoitua ja keskustelujen kautta löytävät yhteisen sävelen, prosessi tapahtuu jalkatyönä kantapäillä kävellen. Hyvällä tuurilla siitä syntyy soppa, joka on toisille liian tuima ja toisille sopivan makea.
Tarkoituskaan ei ole saada verotuloja vaan pääasiallinen tavoite on simputtaa tiettyjä ihmisiä hallintoon ja sitä kautta vielä enemmän simputtaa näitä ihmisiä.
Tavoite on siis poliittinen vaino, ketään ei kiinnosta valtion verotulot.
Ei näitå kiinnosta sadat tuhannet tai miljoonat muut työttömät, joita voisi simputtaa vaan heillä on pakkomielteenä vain yksi ja ainut ihminen.
Kenelle ne asunnot rakennetaan kun ne on nyt jo tyhjillään?
Voi jumalauta miten sairasta.
Olemnaista olisi nyt tajuta:
- et omista ketään ihmistä
- kukaan ei ole henkilökohtainen armeijasi
- ala elämään omaa elämää niin ei tarvitse elää muiden elämää
- jokaisella on vain yksi elämä, myös sinulla
Voithan sinä alkaa puuhata taas uutta työttömien yhdistystä. Siinä on ongelmia. Jos toiminta alkaa sujua, mukaan melko varmasti ujuttautuu henkilöitä, joiden tavoite on tyssätä yhdistyksen toiminta. Toinen perusongelma on siinä, että toiminta perustuisi asioihin, joita se haluaa poistaa. Eli jäseninä olisi työttömiä. Niin pian kuin he työllistäisivät itsensä, he peruisivat jäsenyytensä. Kukapa haluaisi olla työttömien yhdistyksen jäsen, jos on toimeentuleva. Yhdistyksen olisi oltava ilmainen; työttömillä ei ole varaa jäsenmaksuihin.
Mietipä, olisiko järkevää perustaa hepreaa osaamattomien yhdistys. Tai oppimattomien yhdistys. Jos tavoite olisi velloa osaamattomuudessaan, niin mikäs siinä: perusta yhdistys. Ymmärrätkö vertaukseni?
Kirjoitat monisanaisesti mutta et kovin terävästi. Tekstissäsi ei ole kokemuksen viisauden tuntua. Ehkä tykkäisit toimia rivijäsenenä josain puljussa, mutta et ehkä itse saisi sellaista pyörimään. En minäkään. Enkä liittyisi työttömien yhdistykseen sen enempää kuin kreikkaa osaamattomien kerhoon. Pyrin työllistämään itseni. Käyn edelleen kamppailua työnestotoimiston salailua vastaan, jotta voisin taas alkaa yrittää. Iässäni ja tilanteessani en edes suunnittele kokoaikaista yritystä enää. Ne vuosikymmenet ovat olleet ja menneet ja olen ne aikoinaan hyvin käyttänyt. Nyt riittäisi osa-aikainen oma työ. Jotta sen voin aloittaa, minun on saatava työttömyystoimisto pakotettua paljastamaan, miten he päättelevät työttömän yrittäjän sivu- tai päätoimisuuden. Heillä kun on se outo idea, että kansalainen ei itse osaa tietää, voiko hän 'ottaa vastaan kokoaikaista työtä' oman työnsä ohessa. Tällä hetkellä on kantelu lähtenyt oikeusasiamiehelle.
Yritä sinäkin toimia yksilönä. Tee jotain, joka huomataan. Kun olet kunnostautunut omien oikeuksiesi puolustajana, muutkin saattavat haluta työskennellä kanssasi vaikka sitten jossain yhdistyksessä.
"perusongelma on siinä, että toiminta perustuisi asioihin, joita se haluaa poistaa. Eli jäseninä olisi työttömiä. Niin pian kuin he työllistäisivät itsensä, he peruisivat jäsenyytensä. Kukapa haluaisi olla työttömien yhdistyksen jäsen, jos on toimeentuleva"
Oikein!
Työttömien yhdistys tai yhdistyksiä on jo olemassa.
Yhdistys ei ole oikeanlainen mekanismi tähän asiaan ollenkaan, kun varsinainen ongelman aiheuttaja on nykyiset valtaryhmät (ay/ek) ahneuksineen, sitä ongelmaa ei ratkaista yhdistyksillä.
Maan hallituksella on tarvittava valta hoitaa talouden ohjaamistoimet kuntoon, työttömyys voitaisiin lakkauttaa suurimmalta osaltaan kokonaan jos ohjaustoimet tehtäisiin siten että palkkatyöpaikkojen määrät priorisoidaan, eturyhmien edut puolestaan asetetaan ehdollisiksi riippuen siitä oliko työtä kaikille riittävästi tai ei.
Palkkatyöpaikoissa ei ole kyse ainoastaan tuolileikeistä ja markkinoiden kilpailusta, ne on myös tulonjaollinen asia. Toki viime sijassa rahat pitää hakea kilpailemalla, mutta marssijärjestys on väärä jos valtaryhmät alkaa hakemaan itselleen helpot tulot kilpailematta millään tavoin esim. maailmalla.
Mene nyt jo vittuun siitä pääkaupunki seutuines. Sieltä ei asuntoja heru.
Jos joku tekee pätkätöitä tai siippa elättää, se on hyvä niille p-aukisille, jotka tarvii työtä elättääkseen itsensä ja lapsensa. Miksi se on ongelma sulle?
Itse en ole työkkärissä nyt. Opiskelen ja teen pätkää, jos löydän. Siippa on jo eläkkeellä ja asunto ym. maksettuna. Säästöjäkin on. Jossain vaiheessa menen takaisin työkkäriin, toivon että se on jo muuttanut muotoaan silloin.
Jos+joku+tekee+pätkätöitä+tai+siippa+elättää,+sehän+ei+ole+mikään+ongelma.
Se om ongelma hänelle, koska vain tarpeeksi köyhää voi simputtaa, käskyttää, määräillä, manipuloida, kiristää oman mielensä mukaan. Uhri on siis tahdoton nukke, marionetti, jonka jokaista narua ”hän” vetelee. Mutta! Vain jos uhri on tarpeeksi köyhä.
Kukaan, sinä tai kukaan muukaan ei päätä kuka ln puolisoni, missä asun, kenen kanssa harrastan seksiä tai että menen puhumaan ongelmistani jonnekin. Tämä ei ole mikäänDDR/Neukkula.
Minuahan ei kukaan pompottele eikä määräile!
Pitäiskö sinunkin harkita siirtymistä johonkin ihan muuhun, uuteen ammattiin? Ammattiin, jossa keskityt muuhun kuin ihmisten hallisemiseen, omistamiseen, manipulointiin, kiristämiseen, ohjailuun? Jokin ihan tavallinen ammatti sinulle, jossa pääset tekemään jotain ja ei tarvitse miettiä liikaa? Vaikka siivoojan ammatti?
Konais valtaisesti nykyään tehdään, todellakin asiat hoituu ja kyllä te tästä selviätte.
Koronakin tuli hoidettua ja siitä suuret kunnianosoitukset pääministeri likalle.
Simputus lisääntyy vaan.. on ihan tietoa te toimistosta, koronasta en viitsi edes sanoa mitään.
Joo paras pitää turpansa tukossa asioista mistä ei tiedä mitään.
Tarkoitat kai, että on parasta olla hiljaa asioista, joista tietää jotain kuten vaikka te-toimistoon on istutettu vakoojia ja simputtajia jo ajat sitten.
Suomesta on tulossa kovaa vauhtia DDR.
Te toimisto on pystyyn kuollut laitos
Neukkula se on.
Virkailijakin on ihminen, ainakin jotkut heistä ovat. He ovat saattaneet taipua uhrinsa hädän edessä, kuunnella hänen järkisyitään, ja tehdä inhimillisiä päätöksiä. Tätä estämään alettiin noihin orjuutustilaisuuksiin laittaa vähintään kaksi virkailijaa; sosiaalitoimiston ja TE-toimiston virkailijat pystyivät siten olemaan toistensa henkisenä tukena työtöntä vastaan. Kumpikin pystyi myös valvomaan, että toinen virkailija muisti ohjeistukset: nöyryytä, alista, mitätöi, aliarvioi, jätä huomiotta, vaihda puheenaihetta, syytä, manipuloi, uhkaile ja kiristä. Jos toinen unohti roolinsa, toinen pystyi tulemaan heti apuun, tai raportoimaan inhimillisyyteen sortuneen kollegansa ylemmilleen, jos muu ei auttanut. (reilusuomen blogista)
Tehkää miten haluatte tai joudutte, mutta pitäkää tunkkinne! Älkää sontaanne muille tyrkyttäkö.
Parempi ku paneva linnaa .Siel on sentäs vaattet talo puolest ja ruoka pöydäs valmiin työttömäl.
Kai mä sitten olen yksi noista aloituksen tapauksista. :D
Teen pätkä- ja osa-aikatöitä ja saan samaan aikaan soviteltua ansiosidonnaista. Töitä riittää sen verran, että työssäeoloehto pysyy voimassa ja soviteltu anssi juoksee palkan päälle. Työkkäristä ei ole kuulunut juuri mitään vuosikausiin, mitä nyt töiden päättyessä ja taas jatkuessa lähettävät uuden lausunnon kassaan. Järjestely sopii sekä mulle että työnantajalleni, joka ei kykene tarjoamaan vakituista kokoaikatyötä.
Köyhä en ole. Velaton omistusasunto, alla tämän vuoden mallia oleva auto ja puolisolla hyvät tulot.
Sinulla menee hyvin. Paremmin ei juuri voisi mennä nykyajan Suomessa jossa pätkätyöt on arkea. Vanhemmat työntekijät jotka ovat perinteisesti tehneet vaki työtä ovat vaikeuksissa ,kun työhön ei oteta ,eikä eläkkeelle pääse.
Kakki menee mitä on tienannu elämänsä aikana.Perusturva on ollut riittämätön jo toistakymmentä vuotta ja asia julkisesti tiedossa.Valtion hallinto on juossut pitkin ulkomaita huolissaan siitä miten maailmalla menee ja huolehtinut lähinnä muiden kansakuntien toimeentulosta unohtaen oman kansan hyvinvoinnin
Kyllähän mä vakitöihinkin menisin, mutta tilanne tosiaan on sellainen, ettei tällä paikkakunnalla ole liiemmin koulutustani vastaavaa työtä, ja tosiaan työnantajani ei kykene palkkaamaan kokoaikaiseksi. Muutto ei ole kannattava vaihtoehto, koska on omistusasunto ja puolison vakituinen työ.
Näin se vain menee, että jokaisen työttömän pitää itse tehdä harkintansa, mitä sopimuksia tehdään ja mitä sopimuksia ei tehdä.
Lähtökohtaisesti parannetaan aina omaa asemaa, ja jos esim. työ valintana johtaa aseman heikentymiseen, tietenkään sellaisesta työstä ei kannata sopimuksia tehdä.
Tavallinen kansalainen ei voi vaikuttaa markkinoilla vallitsevaan tilanteeseen (työn kysyntä, investointimäärät yms) vaan ne kuuluu tehtävänä lakisääteisestikin viime kädessä eduskunnan ja maan hallituksen tehtäviksi.
Ay-liike ja elinkeinoelämä ajavat vain omia etujaan, siksi tehtävä on eduskunnan.
Se on tuo AY liike se taho jonka tulisi aktivoitua työväestön aseman kiinnipitämisestä ja siitä että sitä ei työttömyysjaksoina pompoteta miten sattuu ja käytetä omintakeisesti hyväksi. Ammattiliittoihin on sen jäsenet järjestäytyneet jotta olisivat suojattuja mielivallalta ,sekä hyväksikäytöltä silloin kun asema on yksittäisellä henkilöllä heikko ja altis hyväksikäytölle.
Monet työttömät ovat ammattiliittojen jäsenistöä. Aluksi tuon työttömyys turva on ansiosidonnainen ja jos työttömyys pitkittyy mahdollisesti työmarkkinatuki tai toimeentulotuen asiakkaita, mutta jäsenyys ei katkea vaan työttömyyden aikana jäsenistöllä vs. vapaa jäsenyys . Työttömät eivät siis ole mikään erillinen joukko,vaan työväestöä, jotka kuuluvat työttömänä ammattiliiittojen edunvalvonnan piiriin. Tuossa suhteessa olisi ammattiliitoilla selkeästi petrattavaa jotta sen jäsenistöä ei kohdeltaisi työttömyyden aikana miten sattuu. Nuo kuntouttavat ovat olleet julkisuudessa esillä ja niissä tuntuisi olevan jäsenistön edunvalvonnan paikka ammattiliitoilla.
MINUA ette kuseta mihinkään humpuukkiin! Perkele!
167-176