Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan homeiden aiheuttamat terveydelliset vaivat, kuten päänsärky, ympärivuotinen nuha, iho-ongelmat, silmätulehdus ja hengenahdistus, jotka olivat nimenomaan homeen aiheuttamia, ovat peruste ammattitautimäärittelyyn. Se on: korvausperuste homeiden aiheuttamista taudeista on olemassa.
Käsiteltävänä olleessa tapauksessa homealtistuksen aiheuttamat sairaudet oli korvattava ammattitautina.
Katso MTV3:n vuoden 1998 uutisarkistosta
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9802/980226/9802260144.html .
Käsiteltävänä olleessa tapauksessa homealtistuksen aiheuttamat sairaudet oli korvattava ammattitautina.
Katso MTV3:n vuoden 1998 uutisarkistosta
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9802/980226/9802260144.html .
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todellisuus korvauksista.
Vakuutusyhtiönhän on ammattitautilain mukaan korvattava sairaanhoitokustannukset ja ansionmenetys.
Käytännössä tapahtuu niin, että keuhkojen toiminta alkaa yleensä pikkuhiljaa palautua (mikäli kotona ei ole hometta) kun työpaikka-altistus päättyy.
Kun keuhkolääkäri toteaa toipumisen vakuutusyhtiö katkaisee ansionmenetyskorvauksen.
Sairaanhoitokustannuksia korvataan yhä edelleenkin, mutta jossain vaiheessa niistäkin saattaa tulla päätös, että esim. astmajatkumo johtukin muista syistä ja korvaukset lakkautetaan.
Ansionmenetyskorvauksen päätyttyä henkilön työkyvyttömyyseläkkeestä vastaava vakuutusyhtiö saattaa kuitenkin myöntää pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen, mutta myös hylätä.
Toimeentulon loputtua henkilö joutuu hakeutumaan vajaakuntoisena työntekijänä työvoimatoimiston asiakkaaksi.
Työvoimatoimiston tarkoitus on työllistää/kouluttaa vajaakuntoinenkin työntekijä. Kun työvoimatoimiston toimenpiteet aiheuttavat keuhkojen tulehtumisen homeisessa työpaikassa/koulutusyksikössä (toteaminen ei työvoimatoimistolle kuulu) tietysti henkilö lopettaa itse ko. toimenpiteen jääden pahimmassa tapauksessa ilman työttömyyskorvaustakin.
Eli vakuutusyhtiöiden lääkäreiden kanta on se, että homeallergiasta paranee.
Mitään tieteellistä näyttöä siitä heillä ei ole.
Voi kysyä paraneeko esim. siitepöly-, kissa- tai koira-allergikko allergiastaan.
Käytännössä KKO;n päätös on täyttä hömppää.
Kiitos stp:lle. Halusin tietää miten toiset homesairaat saavat korvauksia työpaikoillaan sairastumisen jälkeen. Tein opinnäytetyön työpaikalla homealtistuksesta oireilevien ja sairastuneiden sosiaaliturvan ja kuntoutuksen toteutumisesta.
Juuri niin kuin stp kirjoitti, tapahtuu käytännössä. Useiden tutkimukseeni osallistujien kohdalla tapahtui niin, ettei lääkäri edes lähettänyt tutkimukseen. Työterveyslääkäri saattoi sanoa homesairaalle:"Eivät homeet ole vaarallisia. Ei niitä tarvitse pelätä. Homeethan ovat ystäviämme".
Tutkimukseen osallistujista joillakin Kela ei maksanut päivärahaa, työnantaja irtisanoi oireilun ja sairauslomien vuoksi ja kuitenkin henkilö oli niin sairas, ettei voinut mennä muuallekaan työhön. Hän ei saanut mistään toimeentuloa.
Ammattitautidiagnoosin saatuaan voi joutua odottelemaan vuosikausia vakuutusyhtiön päätöstä ja voi joutua valittamaan päätöksistä useisiin paikkoihin.
Kuntoutukseen on vaikea päästä ja kuntoutusta haettaessa virkailija saattaa ilkkua: "No mistä sinua oikein pitäisi kuntouttaa?" tai "Ei diagnoosia - ei kuntoutusta".
Vakuutusyhtiö voi lopettaa vuoden kuluttua korvaukset. Kuitenkin homesairaalla voi olla immunologisia muutoksia ja oireet ja sairaus jää pysyväksi. Homealleria on loppuiän ongelma ja lehahtaa aina hometiloissa. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan HOMEASTMA ON VAIKEAHOITOINEN.
Paljon on parantamisen varaa homesairaiden sosiaaliturvassa, kohtelussa ja kuntoutuksessa.
Tässä KKO:n päätöksessä (n:o 1998:22) korvattavuus perustui siihen, että vasta-ainemääritykset ja rakennuksen mikrobilöydökset stemmasivat keskenään hyvin. Sen sijaan esim. KKO:n päätöksissä 2000:117 ja 2000:18 korvaukset evättiin, koska tämä vastaavus ei ollut yhtä hyvä.
Farssimaista tämä on ensinnäkin siksi, että IgG-vasta-ainetason on osoitettu olevan enemmän kiinni henkilön yksilöllisistä ominaisuuksista kuin altistumisen määrästä (esim. Kansanterveyslaitoksen tutkimukset ja Anne Hyvärisen väitöskirja "Characterizing moisture damaged buildings - environmental biological monitoring").
Toiseksi rakennuksista tehdyt mikrobien lajimääritykset eivät koskaan vastaa todellista tilannetta.
Kolmanneksi näihin päätöksiin näyttää vaikuttavan ensisijaisesti se, kuka kulloinkin sattuu olemaan TEO:n asiantuntijalääkärinä.
Ja tietysti myös se, että KKO:n jäsenillä ei itsellään ole harmainta aavistusta näistä asioista.