Erään yliopiston taloustieteen professori totesi taannoin, ettei ollut koskaan reputtanut yhtään opiskelijaa, mutta sitten reputtikin kokonaisen vuosikurssin kerralla. Kyseinen vuosikurssi oli inttänyt, että sosialismi toimii ja siinä kukaan ei olisi köyhä eikä kukaan rikas, vaan tasa-arvo vallitsisi.
Professori sanoi siihen opiskelijoille: "OK, kokeilkaamme sosialismia tällä vuosikurssilla. Kaikista arvosanoista lasketaan keskiarvo ja jokainen saa saman arvosanan, jolloin kukaan ei saa hylättyä ja kukaan ei saa vitosta."
Ensimmäisen välitentin jälkeen arvosanoista todellakin laskettiin keskiarvo ja jokainen sai nelosen. Opiskelijat, jotka olivat päntänneet kovasti, olivat tuohtuneita, kun taas vähän lukeneet opiskelijat olivat iloisia. Toisen välitentin lähestyessä ensimmäiseen vähän lukeneet opiskelijat pänttäsivät vielä vähemmän ja paljon päntänneetkin halusivat päästä vähällä, joten hekin lukivat vähemmän.
Toisen välitentin keskiarvo olikin vain kakkonen, eikä kukaan ollut enää iloinen! Sama meno jatkui ja kolmannesta välitentistä jaettiinkin jo kaikille hylätyt arvosanat. Tenttien jatkuessa arvosanat eivät enää parantuneet, mutta kinastelu, syyttely ja nimittely sen sijaan lisääntyivät ja johtivat yleiseen pahaan mieleen ja kenenkään haluttomuuteen opiskella muiden hyväksi.
Suureksi yllätyksekseen opiskelijat saivat kaikki vuosikurssista hylätyn ja professori kertoi, että myös sosialismi epäonnistuu aina lopulta, koska silloin kun palkinto on suuri, onnistumiseen vaadittava työmäärä on myös suuri, mutta kun valtio ottaa palkinnon pois, niin kukaan ei enää yritä tai edes halua onnistua.
Asia ei voisi olla yksinkertaisempi. Tarinaan liittyy viisi opetusta:
1. Köyhiä ei voi rikastuttaa köyhdyttämällä rikkaat lainsäädännöllä.
2. Mitä yhdelle annetaan ilman työntekoa, sen on jonkun muun täytynyt työllä tehdä.
3. Valtio ei voi antaa kenellekään mitään, mitä se ei ensin ottanut pois joltain toiselta.
4. Varallisuutta ei voi monistaa jakamalla sitä.
5. Kun puolet ihmisistä ajattelee, ettei heidän tarvitse tehdä töitä toisen puolen huolehtiessa heistä ja kun toinen puoli ajattelee, ettei heidän kannata tehdä töitä, koska joku muu saa siitä hyödyn, niin se on minkä tahansa kansakunnan lopun alku.
Tätä julkaisua on hyvä pohtia seuraavien viikkojen aikana ennen vaaleja. Varallisuutta ei voi koskaan monistaa jakamalla sitä.
Professori sanoi siihen opiskelijoille: "OK, kokeilkaamme sosialismia tällä vuosikurssilla. Kaikista arvosanoista lasketaan keskiarvo ja jokainen saa saman arvosanan, jolloin kukaan ei saa hylättyä ja kukaan ei saa vitosta."
Ensimmäisen välitentin jälkeen arvosanoista todellakin laskettiin keskiarvo ja jokainen sai nelosen. Opiskelijat, jotka olivat päntänneet kovasti, olivat tuohtuneita, kun taas vähän lukeneet opiskelijat olivat iloisia. Toisen välitentin lähestyessä ensimmäiseen vähän lukeneet opiskelijat pänttäsivät vielä vähemmän ja paljon päntänneetkin halusivat päästä vähällä, joten hekin lukivat vähemmän.
Toisen välitentin keskiarvo olikin vain kakkonen, eikä kukaan ollut enää iloinen! Sama meno jatkui ja kolmannesta välitentistä jaettiinkin jo kaikille hylätyt arvosanat. Tenttien jatkuessa arvosanat eivät enää parantuneet, mutta kinastelu, syyttely ja nimittely sen sijaan lisääntyivät ja johtivat yleiseen pahaan mieleen ja kenenkään haluttomuuteen opiskella muiden hyväksi.
Suureksi yllätyksekseen opiskelijat saivat kaikki vuosikurssista hylätyn ja professori kertoi, että myös sosialismi epäonnistuu aina lopulta, koska silloin kun palkinto on suuri, onnistumiseen vaadittava työmäärä on myös suuri, mutta kun valtio ottaa palkinnon pois, niin kukaan ei enää yritä tai edes halua onnistua.
Asia ei voisi olla yksinkertaisempi. Tarinaan liittyy viisi opetusta:
1. Köyhiä ei voi rikastuttaa köyhdyttämällä rikkaat lainsäädännöllä.
2. Mitä yhdelle annetaan ilman työntekoa, sen on jonkun muun täytynyt työllä tehdä.
3. Valtio ei voi antaa kenellekään mitään, mitä se ei ensin ottanut pois joltain toiselta.
4. Varallisuutta ei voi monistaa jakamalla sitä.
5. Kun puolet ihmisistä ajattelee, ettei heidän tarvitse tehdä töitä toisen puolen huolehtiessa heistä ja kun toinen puoli ajattelee, ettei heidän kannata tehdä töitä, koska joku muu saa siitä hyödyn, niin se on minkä tahansa kansakunnan lopun alku.
Tätä julkaisua on hyvä pohtia seuraavien viikkojen aikana ennen vaaleja. Varallisuutta ei voi koskaan monistaa jakamalla sitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tästä tulikin mieleen että ja kun se SDPn ehdokaslista valmistuu niin muista ei sen väliä.
Ehkä huonoin kirjoitus vuosikausiin täällä. Hehheh ja höpöhöpö. Vai että ihan "erään yliopiston" professori. Tarkennahan asioitasi mitä satut kirjoittelemaan. Jospa joku päivä saat elämääsi muitakin värejä tuon mustavalkean maailmankuvasi seuraksi. Säälittävä yritys.
Iloista syksynjatkoa sinullekin! Koitapas tutustua vaikka miten neuvostoliitollekin aikoinaan kävi.
On yleinen harhaluulo, että sosialismi vihaa menestystä ja pyrkii painamaan kaikki ihmiset samalla tasolle. Kuulee sanottavan esim. että sosialismissa kaikki ihmiset saavat samaa palkkaa tai tienaavat yleensä saman verran.
Historiallisesti, sosialistisissa maissa ihmiset saivat palkkaa työn vaativuuden ja määrän mukaan. Eli siis kirurgi sai kovempaa palkkaa kuin hoitaja, ja tekemällä ylitöitä tai enemmän työtunteja saattoi tienata lisää. Karl Marx kirjoitti asiasta seuraavasti:
”Tuottajien oikeudet ovat suhteelliset verrattuna heidän työsuorituksiinsa; yhtäläisyys on siinä, että mittaaminen tapahtuu käyttämällä samaa mittapuuta, nimittäin työtä…” (Marx, Gothan ohjelman arvostelua)
Sosialismissa on kysymys ennen kaikkea talouden tuotantovälineiden yhteisestä omistuksesta, niin ettei kukaan ihminen riistä toista ihmistä. Kapitalismissa tuotantovälineet kuuluvat kapitalisteille ja he pystyvät näin riistämään työläisiä ja rikastuttamaan itseään. Ajatus, että sosialismissa on kysymys täydellisestä tasa-arvoisuudesta kaikilla mittareilla on harhaanjohtava pelkistys. Marxismi ei ole moralistinen ideologia vaan tieteelliseen maailmankatsomukseen perustuva ideologia.
Sosialistisen yhteiskunnan on tarkoitus palvella ihmisten tarpeita, poistaa taloudellinen riisto ja korvata se ihmisten yhteistyöllä, sekä antaa kaikille mahdollisuuden kehittää itseään. Tämä luonnostaan vähentää eriarvoisuutta yhteiskunnassa, mutta täydellinen lopputuloksien tasa-arvo ei ole tavoitteena, ihmiset ovat erilaisia. Kysymys on siitä, että kaikki pärjäävät eikä kukaan rikastu toisten kustannuksella. Lisäksi sosialismi on vasta välivaihe ennen kommunismia, joten se on monin tavoin vielä epätäydellinen ja keskeneräinen, alati kehittyvä ja muuttuva järjestelmä.
"Kysymys on siitä, että kaikki pärjäävät eikä kukaan rikastu toisten kustannuksella."
Tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Otetaan esimerkki: Tavallinen keskituloinen Matti Meikäläinen haluaakin kerätä vaikka asuntolainansa käsirahan tekemällä vuoden ajan kokopäivätyönsä 40h/vko lisäksi osapäivätyötä 20h/vko jolloin hän käytännössä tekee 1 vuodessa 1,5 vuoden työmäärän jolloinhan luonnollisesti tulojenkin pitäisi olla sen mukaiset, mutta tässä kohtaa valtio/verottaja/sosialismi puuttuu peliin verotuksen muodossa ja hänelle jääkin vain noin 1,15-1,2 vuoden ansiot. nämä rahat sitten jaetaan esim. sille pelkästään osapäivätyötä tekevälle asumistukien ym. muodossa. Mitäpä luulet tekeekö Matti seuraavana vuonna yhtä paljon töitä?
Lääketieteen kandidaatti oli käynyt kahdeksan kertaa sisätautiopin tentissä ja reputtanut joka kerta. Kun sankari sitten yhdeksänne kerran raahautui professorin puheille tämä oli jo sen verran kypsynyt että ärähti kandidaatille: Minä teen teille vielä yhden ainoan kysymyksen ja jos siihen ei tule vastausta niin saatte painua hevon helvettiin. Mitkä ovat sokeritaudin oireet? Kandidaatti mietti hetken ja vastasi: Janottaa, väsyttää, kusettaa. Opintokirja tänne, teidät on hyväksytty vastaa professori.