Elämä jää elämättä? Kaikki se miten järjestät elämääsi, teet töitä itsesi eteen, haet ideoita lehdistä, netistä, puheista, jaksotat elämää, teet valintoja jotta voit hyvin, valintoja, uhrauksia.... Ja kaikki on yhtä tyhjän kanssa, tämmöisen touhun takia. Suunnittelet ja aina viedään. Teet suunnitelmia ja yhtä tyhjän kanssa. Yritättekö saada ihmisen menettämään elämän tarkoituksen, ideologiansa, sielunsa, arvonsa, oppinsa, sydämensä, oikeuden nauttia elämästä omien konkreettisten tekojen kautta. Eikö hävetä? Ymmärrän vielä jos kaikki on mukana vapaaehtoisesti, mutta jos ei ole ja kerrotaan se hyvin selvästi niin miksi vielä jatkatte?
Eikö teillä kellään tule tunnetta että
Anonyymi
45<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kirjoitatko sä jollekin tutulle vai kaikille lukijoille vai mikä toi juttu on?
Kyllä se elämä tulee elettyä kaikilla ja kokemuksia karttuu joka päivä.
Päätätkö sinä siitä?
Kyllä ihan itse luon elämääni, teen valintoja. Mietin mikä on milloinkin järkevää, joskus täytyy tehdä epämieluisia valintoja, jotka hyödyttävät pidemmän päälle. En voisi ajatella, että joku muu määräisi elämääni.
Tavoitteet on jokaisella omanlaisia ja niitä kohti ihminen kulkee. Joillekin on raha ja materia saavuttamisen arvoinen, itselle raha on väline, jota tarvitsee olla vain riittävästi, jotta kykenee elämään oman arvojensa mukaista elämää.
Terveys on tärkeä asia ja siitä pitää olla kiitollinen ja moni muu asia. Postiivinen mieli sekin on tärkeä asia elämässä. Miksi synkistellä kun asioihin voi suhtautua myönteisellä tavalla. Kriittisesti suhtautua voi kyllä asioihin, mutta realistisella ja myönteisellä tavalla.
Utelias ja avoin pitää olla elämälle, niin elämä näyttäytyy rikkaampana ja mielenkiintoisempana. Hymyile elämälle, niin se hymyilee sinulle! Tunne on vastavuoroinen.
Viisaasti ajateltu.
Vapaalla vedetään matalalennolla, teen töitä muiden eteen, kaikki suunnittelu todettu turhaksi koska aina ne muuttuu,
Entäs jos ei kiinnosta maata sohvalla ja ajatella hyvää, vaan haluais vaikka panostaa jaksamiseen, liikkumiseen, harrastuksiin jne. Onko teillä jotkut säännöt siihen minkä osan elämästään saa elää omaa elämää? Mikä osuus pitää luovuttaa yhteisen hyvän eteen?
Jospa lopetat 24/7 kyttäämisen ja stalkkaamisenniin niin ehkä se Oikea elämäkin vähitellen avautuu kun aivosumusi hälvenee.
Lähelläs mua Herra vie, minne sitten käykin tie.
Ei minulla ole sellaista tunnetta. Minä elän juuri sen näköistä elämää, jota haluankin, myös tulevaisuudensuunnitelmat ovat selkeät. Jos haluaisin elämääni jollain osa-alueella muutosta, niin sen myös hankkisin.
Miten olet päässyt niistä eroon, tai eivätkö ole vielä löytäneet?
Ei tämä kulutuskiimassa elävä läntisen maailman yhteiskuntajärjestelmä välitä vittujakaan yksilön sydämen tai sielun puhtaudesta.
Ole kiltti ratas taloudenpyörässä, älä nitise tai ratise. Syntymässä kortit jaetaan, synnytkö eliittiin vai suorittajiin. Luokkanousu on mahdollista vain erityislahjakkaille ja silloinkin onni ja sattuma esittävät suurinta osaa.
Tämähän ei ole ongelma massoille, jotka eivät totuutta näe. Me, jotka tunnemme, näemme ja ymmärrämme, me kärsimme.
Minun luokassani kaikki on mahdollista, en ole rikas en köyhä, ongelma on tämä helvetin ajatustoiminta. Olen täysin tyytyväinen elämääni, vaikkakin traumat heidän jäljiltään vaivaa, ja menetykset satuttavat. Ongelma on että en saa elää elämääni, en saa käyttää energiani 100 prosenttisesti itseeni, tai haluaamani ihmisiin, kuvannoillisedti välissä on nyrkki /käsi joka varastaa ja vie muille. Miten heistä pääsee eroon?
Sanoit "kuvaannollisesti", tarkoitatko että menneet asiat pitävät otteessaan riistäen sinulta valinnanvapauden? Vai oletko joutunut terveydenhuoltojärjestelmän hampaisiin? Puhutko koko yhteiskuntajärjestelmästä, veroista, uskonnosta, mistä?
Kaikki yllä mainittu (ulkoinen)on vain ihmisten keskinäisiä sopimuksia, eivät kiveen hakattuja totuuksia siitä miten asiat on.
Henkisesti vapaa ihminen on vapaa olosuhteista riippumatta.
Mitä tarkoittaa henkisesti vapaa? Pitäisi olla omalla mielelläni, välillä katkeruus painaa viime vuosista. Muuten kyllä. Omalla tunnolla ei ole mitään, vähän pelkoa tulevaan, erinäisten juttujen jälkeen joskus epätoivoa. Imukuppi kun käy niin on vajaa energinen hetken aikaa. Yleensä kun alaa taas luottamaan elämään, tunnet olevasi pikku hiljaa kunnossa, olet tasapainottanut arjen, liikunnan, levon, työn jne. Iskevät taas. Ihan kuin olisit kuvainnollisesti joku energiapankki / kasvattavien tunteiden jakaja. Elät vajaalla suurimman osan ajasta, kun pääset täysin kuntoon, imukuppi tulee ja vetää tyhjiin. Voisi luulla että olisi jonkun ruokana, laturi tai vihan kohde.
Aah, siis stressiä piisaa ja olet huomannut elämän syklisyyden,dynaamisuuden.
Semmoista se on. Ei elämä saavuta koskaan sellaista tilaa jossa kaikki olisi valmista ja hyvin, paitsi aivan hetkittäin.
Elämä on jatkuvassa muutoksessa, se on elämän luonne. This too shall pass, oli se hyvää taikka pahaa, pysyvää se ei ole.
Älä tavoittele tuulia, vaan nauti hyvästä ja tee mitä pitää tehdä jotta läheistesi elämänmatka olisi mahdollisimman hyvä.
Ainoa keino saada päänsä perseestään on auttaa muita.
Tätä juuri tarkoitin. Ei kukaan hyvää tarkoittava aja pakottavasti auttamaan muita. Se on hyve, ei itseisarvo. Se on pahuutta, pakoitetaan johonkin joka ei tunnu itsestä hyvälle, vaan muista. Tämä saa karvani pystyyn. Raamatussa puhutaan vapaasta tahdosta, toki myös Lähimmäisenrakkaudesta. Raamatussa kehotetaan noudattamaan sääntöjä ja olemaan hyvä, pitämään myös itsestään huolta ja arvostamaan elämää. Ei siellä jaeta prosenttiosuuksia, kehoteta sielun jakamiseen tai rankaisemaan liian vähän avun as ntamisesta. Ollaan taas toisen raamatun puolella.
Jeesuksen oppeja lukiessa, pysyy poissa pahasta, elää hyvin ja antaa apua jonka pystyy. Jos jollain on nälkä, pöydässäni on tilaa, jos joku haluaa puhua kuuntelen, jos joku haluaa miettiä elämäänsä tai tarvitsee lapsenvahtia, pientä rahalainaa, autan jos voin. Jos joku haluaa olla minä, ja mukaan minut toimintaan jossa en koe olevani itseni: kieltäydyn ja olen silti hyvä. Jos joku pakottaa tähän, ei kuuntele sanaa ei, onhan tehnyt väärin.
Jos joku ajattelee olevansa sieluni, elämäni herra, ja päättää ajatuksistani. Saakoot päälleen vihani. Vastustan väkivaltaa, tappamista, pahuutta, kostoa, valehtelua jne. Mutta sieluaan, elämäänsä ja henkeään saa ja täytyy puolustaa. Sinä et ole minä, minä en ole sinä, ja sinun täytyy se hyväksyä. Sieluni kuuluu tähän vartaloon, ne muodostavat kokonaisuuden jota kutsutaan ihmiseksi.
Ajatukseni olkoot minun, tahtoni myös, eivät kuulu teille. Tuntekoot vihani joka niihin kajoaa.
Kaikkihan on lopultakin vain omasta tahdosta kiinni. Olen sitä mieltä että sen mitä haluaa, niin sen pytyy saamaan, jos asian eteen näkee tarpeeksi vaivaa. Minä olen saanut kaiken mitä haluan a enemmänkin, ihan vain omalla sinnikkyydelläni.
Varmasti,+mutta+jos+neljän+viikon+sijaan+saat+viikon,+on+vähän+hidasta.+Ja+kun+elän+neljä+viikkoa,+niin+eikö+pitäisi+olla+itsellä+se+aika,+puhutaan+kuitenkin+minun+elämästä.++Verojakin+maksetaan+minun+tulotasossani+20-30%+ei+mitään+75+%....+Tuli+vaan+mieleen....+Joo.....++Vajaana+voi+elää,+mutta+selviydyt+päivästä+ja+normihommista,+eipä+siinä+mitään+asioita+viedä+eteen+päin.
Tää on tätä nykyajan myrkyllistä positiivisuus- ja asenneharhaa.
On vaarallista syöttää ajatusta siitä että mikä tahansa olisi saavutettavissa vain jos omaa tahtoa ja sinnikkyyttä tarpeeksi. Se luo turhaa ahdistusta ihmisille, epäonnistumisen kokemuksia, turhaan!
Koska ei, kaikki ei ole mahdollista kaikille.
Parempi tapa tuoda tarkoituksesi ilmi olisi sanoa että jokainen kykenee olemaan paras versio itsestään, jos on tahtoa ja sinnikkyyttä.
Hyvä kirjoitus.
Ei se kyllä kaikilla ole vain omasta tahdosta kiinni. Kaikkien lähtökohdat eivät ensinnäkään ole samat. Älykkyys, lahjakkuus ja muut ominaisuudet eivät ole sama. Silti ahkeruudella pärjää aika pitkällä, jos haluaa, jos muuten kykenee toteuttamaan unelmiaan. Pitkämielisyydellä, kärsivällisyydellä, sinnikkyydellä ja ahkeruudella pärjää pitkälle, jos elämässä ei ole suuria rasitteita ja konkreettisia esteitä.
Tulee. Käytännön arjessa tuohon voisin vaikuttaa heti ottamalla lopputilin. Tiedän, että jo se parantaisi elämäni sisältöä huomattavasti. Nykyään täällä ulkoapäin kohdistuva motivoi itseään oravanpyörästä, kuluttamisesta ja rattaanvoitelusta, kuten tuossa ylempänä joku totesikin. Toinen puoli elämästä pelkkää saatanan suorittamista, toisesta puoliskosta nukut puolet ja loppuaika, niin, kenties harrastat jotain? Tottakai ihmissuhteet mukana kuvioissa mutta niidenkään en näe varsinaisesti liittyvän tähän. Kyllähän tästä muoviyhteisöstä irtautuminen on käynyt mielessä, käytännössä tarkoittaisi kohdallani omavaraista elämistä syrjässä, mietiskelyä, meditaatiota, ylipäätään henkisyyden ja tietoisuuden tarkoituksellista lisäämistä. Arjen tasolla olen pitemmän aikaa mennyt minimalistiseen suuntaan tavaran osalta. Se on vapauttava tunne, irtautua liiasta roinasta. Ei se paljoa ole mutta alkua kumminkin. Ehkäpä.. Pikkuhiljaa.. Pieninä paloina kerrallaan.. Valtavirtamedian olen jo hylännyt, telkun myin pois aikoja sitten, enkä ole kaivannut. Henkisyyttä olen tuntenut jo nuoresta lähtien mutta vasta aikuisiällä se on ruvennut korostumaan. En ole niin "yhteiskuntakelpoinen", että olisin jo alistunut tähän kaikkeen, tai kuten joku "teho"ihminen sanoisi, mukautunut yhteiskuntaamme. - cu-
Kyllä joskus tulee tunne että elämä jää elämättä. Mutta onko sillä lopulta väliä, kuolemme kaikki kuitenkin vaikka olisi elettykin.
Mulle tuottaa lisäahdistusta se että oon, naisena eritoten, syntynyt näin hyvään maahan tällä pallolla. Olen etuoikeutetumpi kuin valtaosa maailman väestöstä ja mihin sen käytän?
Suoli24:lle kirjoittamiseen? Tottakai teen paljonkin, mutta merkityksellistä! Jotain joka muuttaisi asioita, auttaisi, helpottaisi. Siis muille ihmisille, maapallolle.
Silti sekin ahdistaa ettei kyvyt kuitenkaan riitä.
En tiedä onko kyseessä se tarkoituksen, merkityksen haku vai kunnianhimo vai oikeasti vilpitön halu että kaikilla olisi samat lähtökohdat ja mahdollisuudet kuin mulla. Todennäköisesti vastenmielinen, inhimillinen, sekoitus noita kaikkia.
Muuten olen jo pitkään hellinyt samankaltaista ajatusta kuin tuo cu esitti. Sekin vain vaatii alkupääoman...
Varmaan monella on tuollainen tunne, että antaa aikaa palstalle liikaa ja se toden totta koukuttaa. Kannattaa ottaa palstavapaita kuukausi ja tehdä ne rästihommansa pois ja ehkä jättää koko palsta, koska ei tämä mitenkään rakentava paikka ole. Olen itsekin antanut tälle aivan liian paljon aikaa muun elämän kustannuksella. On niin helppo jäädä roikkumaan tänne. Elämä on kuitenkin palstan ulkopuolella ja elämä menee eteenpäin sillä, että näkee vaivaa omien asioiden eteenpäin laittamiseksi palstan ulkopuolella.
Lohduttaa ruveta katsomaan tuon yhden syöttöporsaan elämää. Rumasti sanottu, mutta eipä ole tunteita häntä kohtaan, muuta kuin halveksuntaa ja sääliä.... Karma hoitaa, ei siihen tarvita rikollisuutta tai kostoa. Luin yksi päivä mustaa Raamattua, viimein uskalsin, piti oikein kääntää ja katsoa kumpaa Raamattua luki, kuitenkin se joka tekee paholaisen kanssa sopimuksen, on pulassa sopimuksen päätyttyä. Langenneesta lääkäristäkin oli puhetta, hän oli niin vakuuttunut loitsujen mahtavuudesta potilaiden hoidosta, että kielsi paholaisen ja piti kirjaa osana Raamattua. Puhuttiin myös koruista, jotka annettiin lapsille, ne suojelivat niitä kulkutaudeilta, opuksessa luvattiin tukea noituuden pois ajoon ja luvattiin paljon hyvää. Monessakaan kohtaa ei puhuttu ikuisesta kadotuksesta, muuta kuin että sopimusta noudatetaan, sen jälkeen on toisin. Mielenkiintoinen kirja, sai paljon ajattelemisen aihetta ja vahvisti uskoani, tosin toiseen Herraan. Pahalla saadaan hyvää, mutta on ehtoja ja kukaan ei tiedä mitä sitten tapahtuu. Hyvässä on aina joku juttu takana, onhan se paholaisen poruja. Hyvää Halloweenia! Muistakaa noidat ja meediot on oma ryhmänsä, ne eivät ole paholaista. Myös paholainen pelkää noitia. Ovatko peruja mistä?
Yhteiskunta on mitoitettu keskinkertaisuuksille. Näille on tärkeintä saada hyvä virka ja varmat tulot. Tai vaihtoehtoisesti liitytään johonkin puolueeseen, motiivina sama kuin edellä. Enemmistö on keharitaustaisia, oppineet lukemaan vasta 100v.sitten. Pönötetään ja selitetään tärkeinä mihin reikään sukupuoli-identiteetti milloinkin haluaa täytettä.
Itse huomasin jo parikymppisenä, etten arvoiltani kuulu samaan yhteiskuntaan, ts. jättäydyin suosiolla sivuun ja puuhasin omia juttujani, lähtökohtana omat juureni ja sisäiset arvoni yms. En todella kadu. Nyt vaan tietää ja osaa yksilöidä ne syyt ja tekijät, mitkä nuorena aiheuttivat inhoa ja vastenmielisyyttä ns. systeemissä ja sen edustajissa.
Mun idoli ja kinder spirit! Vaan miten pystyy elättämään itsensä ja perheensä ilman osallisuutta? Ei ole sellaista lahjakkuutta, joka mahdollistaisi riippumattoman elämän. Jumissa.
Tämä on se ikävämpi puoli asiasta. Jos toteutat itseäsi ja omia arvojasi, on vaikea luoda samalla uraa dollarit silmissä. Jos luot uraa tienataksesi, tapat luovuutesi, mutta olet hyvä ja hyödyllinen hölmö sekä arvostettu keskiluokkakehareitten parissa.
Kun sinulla on aikaa, tutkit tietysti kaikenlaista. Törmäät aina ennemmin tai myöhemmin systeemipervoihin, väärentäjiin tai kähmäreihin....ja kauhistelet vaan kusetuksen laajuutta. Jos olet oikeassa, mutta systeemi--eturistiriita, voit olla varma, että oikeutta et saa ellet sitä ota.
Älä koskaan suunnittele elämää vaan elä. Silloin se ei jää elämättä. Jos liikaa käytät aikasi kaiken jäsentämiseen ja suunnitelmia tehden moni asia jää kokematta. Jos jotain oppinut niin elämää ei voi suunnitella kuin hetken kerrallaan. Hyvää yötä.
Elämää eletään päivä kerrallaan. En unelmoi siitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, muuten kuin työhön liittyen.
En nyt tarkoita ettei unelmia ja tavoitteita pitäisi olla. Tietysti pitää se on elinehto. Ja pyrkiä niitä kohden aina. Mutta täytyy myös hyväksyä se että elämä voi aina hetkessä muuttua .
Kyllä, mitä vaan voi tapahtua hetkessä joko huonompaan tai parempaan suuntaan.
https://m.youtube.com/watch?v=ciEJTGfW07Y
Finni pitäisi kärsiä ajallaan.
https://yle.fi/tekstitv/txt/894_0001.htm
Ja mikähän se sinun elämäsi 'suunnitelma' mahtaa olla jolle asetetaan esteitä? Onko jotain yleisesti hyväksyttyä vai rikollista?
Just nyt pääsyä eroon vääristä energioissa, varkaista ja syöttöporsaista. Jokainen vierailu ja ajatuksissani vedän turpaan, sama koskee heidän lapsiaan. Nyt on vaan vaihdettava ravintolaa, ja kestettävä ilman aikaansaavaa, hyvää, ahkeraa, elämäniloista, surullistakin, hauskaa, syvällistä, rauhallista, fiksua, ajattelevaa, itsestään huolta pitävää ja aktiivista minää. Mahtava olen, toki tiedän sen. Voisi vaikka luonnehtia laadukkaasti ihmiseksi, joka syötiin lähes elävältä. Ympyrä sulkeutuu, olkoon näkymätön muuri, vartijat torneissaan, heittämässä kannibaleja pois.
Et ole mies edes sutta ja sekundaa.
Sulla täytyy olla tajuttoman paha olo just nyt, kun noin kirjoitat. Myötätuntohalaus täältä.
Mitä väliä sillä on. Kun kuolee, niin sillä tiedolla ei ole mitään väliä. Luonnon kiertoon mennään näine alkuaineinemme.
...mutta tähän päivään ja iltaan sopii
Valssi menneitä ajoilta:
https://www.youtube.com/watch?v=qRSiFmlbmqY
Ei ole moisia tuntemuksia,mutta mitä kino
tarjoaa tänään,,;)(