Onko synnit anteeksi?

Joi­den­kin van­hem­pien kris­tit­ty­jen ta­pa­na on teh­dä nuo­rem­mil­le suo­ra ky­sy­mys: on­ko si­nul­la syn­nit an­teek­si?

Suo­ra ky­sy­mys ei jätä ke­tään kyl­mäk­si, vaan saat­taa jää­dä mie­leen pit­käk­si ai­kaa. Se muis­tut­taa jopa läpi elä­män sii­tä, mikä on elä­mäm­me tär­kein asia.

Rip­pi­kou­lus­sa mo­net ovat op­pi­neet kris­ti­no­pin en­sim­mäi­sen py­kä­län: Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen on elä­mäm­me kal­lein asia. Tämä lau­se on voi­nut oh­ja­ta koko rip­pi­kou­lu­ai­kaa ja myös myö­hem­pää elä­mää. Se on kuin kul­ta­kir­jai­min pai­net­tu si­sim­pään muis­tut­ta­maan sii­tä, et­tä on tär­ke­ää omis­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­mus ja Ju­ma­lan rau­ha omal­la sy­dä­mel­lä.

Hä­nen haa­van­sa pa­ran­ta­vat

Us­kon kaut­ta omis­tam­me täy­del­li­sen so­vi­tuk­sen, jon­ka Jee­sus on teh­nyt syn­tiem­me edes­tä. Il­man Kris­tuk­sen vi­at­to­man ve­ren vuo­da­tus­ta ei ole syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Paa­va­li kir­joit­taa, et­tä Kris­tuk­sen ve­res­sä meil­lä on lu­nas­tus ja rik­ko­mus­tem­me an­teek­si­an­to. Näin Ju­ma­la an­taa ar­mon­sa rik­kau­den tul­la run­saa­na osak­sem­me. (Ef. 1:7–8.)

An­teek­si­an­ta­muk­sen edel­ly­tys on, et­tä me syn­ti­set ih­mi­set kään­nym­me pa­ran­nuk­seen ja otam­me us­kos­sa vas­taan Jee­suk­sen val­mis­ta­man pe­las­tuk­sen.

Opim­me tun­te­maan rak­kaan Va­pah­ta­jam­me hä­nen haa­vois­taan. Kun epäi­le­vä Tuo­mas sai kos­ke­tel­la Jee­suk­sen haa­vo­ja, hän huu­dah­ti: ”Mi­nun Her­ra­ni ja mi­nun Ju­ma­la­ni!” (Joh. 20:28).

Va­pah­ta­jam­me kär­si ran­gais­tuk­sen syn­neis­täm­me, jot­ta meil­lä oli­si rau­ha. Hä­nen haa­vo­jen­sa kaut­ta olem­me pa­ran­ne­tut (Jes. 53:5). Näin Jee­sus on tul­lut meil­le tu­tuk­si ja rak­kaak­si.

An­teek­si­an­ta­muk­sen siu­naus

Ju­ma­lan sa­nan ope­tus syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­ses­ta tar­koit­taa sitä, et­tä Ju­ma­la pääs­tää syn­ti­sen ih­mi­sen kuo­le­man ot­tees­ta ja sep­pe­löi hä­net ar­mol­la ja rak­kau­del­la. Sy­dä­meen tu­lee uu­si opet­ta­ja ja loh­dut­ta­ja, Pyhä Hen­ki.

An­teek­si­an­ta­mus va­paut­taa taak­ko­jen ja kuor­mien al­ta Ju­ma­lan lap­sen va­pau­teen. Ai­kam­me psy­ko­lo­gia ko­ros­taa an­teek­si­an­ta­muk­sen mer­ki­tys­tä ih­mi­sen hen­ki­sel­le hy­vin­voin­nil­le. Se on pa­ras lää­ke avi­o­lii­ton krii­sei­hin ja ih­mis­suh­de­on­gel­miin.

Tär­kein­tä ih­mi­sel­le on saa­da syn­nit an­teek­si. Ne voi saa­da an­teek­si evan­ke­liu­mis­sa, jota Ju­ma­lan lap­set Py­hän Hen­gen voi­mas­ta saar­naa­vat. Jee­sus lä­het­ti oman­sa saar­naa­maan syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta kai­kil­le luo­duil­le. (Mark. 16:15.) Evan­ke­liu­min us­ko­mi­sen myö­tä saa­tu elä­vä us­ko he­rät­tää ih­mi­ses­sä rak­kau­den Ju­ma­laan ja toi­siin ih­mi­siin.

Us­kos­sa va­el­ta­mi­nen

An­teek­si­an­ta­mus on vält­tä­mä­tön hen­gel­li­sel­le elä­mäl­le, niin kuin ruo­ka ruu­miil­lem­me. Ju­ma­la an­taa voi­man luo­pua syn­nis­tä ja ol­la kuu­li­ai­nen Ju­ma­lal­le ja hä­nen sa­nal­leen.

Kris­tuk­sen rak­kaus kut­suu mei­tä va­el­ta­maan val­keu­des­sa, jos­sa Ju­ma­lan lap­sil­la on yh­teys kes­ke­nään ja jos­sa Jee­suk­sen Kris­tuk­sen veri puh­dis­taa kai­kes­ta syn­nis­tä (1. Joh. 1:7). Siel­lä, mis­sä on syn­tien an­teek­si­an­ta­mus, siel­lä on elä­mä ja au­tuus. Au­tu­aat ovat ne, joi­den syn­nit ovat an­teek­si­an­ne­tut (Ps. 32:1).

Pek­ka Kyl­lö­nen
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Joi­den­kin van­hem­pien kris­tit­ty­jen ta­pa­na on teh­dä nuo­rem­mil­le suo­ra ky­sy­mys: on­ko si­nul­la syn­nit an­teek­si?

Suo­ra ky­sy­mys ei jätä ke­tään kyl­mäk­si, vaan saat­taa jää­dä mie­leen pit­käk­si ai­kaa. Se muis­tut­taa jopa läpi elä­män sii­tä, mikä on elä­mäm­me tär­kein asia.

Rip­pi­kou­lus­sa mo­net ovat op­pi­neet kris­ti­no­pin en­sim­mäi­sen py­kä­län: Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen on elä­mäm­me kal­lein asia. Tämä lau­se on voi­nut oh­ja­ta koko rip­pi­kou­lu­ai­kaa ja myös myö­hem­pää elä­mää. Se on kuin kul­ta­kir­jai­min pai­net­tu si­sim­pään muis­tut­ta­maan sii­tä, et­tä on tär­ke­ää omis­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­mus ja Ju­ma­lan rau­ha omal­la sy­dä­mel­lä.

Hä­nen haa­van­sa pa­ran­ta­vat

Us­kon kaut­ta omis­tam­me täy­del­li­sen so­vi­tuk­sen, jon­ka Jee­sus on teh­nyt syn­tiem­me edes­tä. Il­man Kris­tuk­sen vi­at­to­man ve­ren vuo­da­tus­ta ei ole syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Paa­va­li kir­joit­taa, et­tä Kris­tuk­sen ve­res­sä meil­lä on lu­nas­tus ja rik­ko­mus­tem­me an­teek­si­an­to. Näin Ju­ma­la an­taa ar­mon­sa rik­kau­den tul­la run­saa­na osak­sem­me. (Ef. 1:7–8.)

An­teek­si­an­ta­muk­sen edel­ly­tys on, et­tä me syn­ti­set ih­mi­set kään­nym­me pa­ran­nuk­seen ja otam­me us­kos­sa vas­taan Jee­suk­sen val­mis­ta­man pe­las­tuk­sen.

Opim­me tun­te­maan rak­kaan Va­pah­ta­jam­me hä­nen haa­vois­taan. Kun epäi­le­vä Tuo­mas sai kos­ke­tel­la Jee­suk­sen haa­vo­ja, hän huu­dah­ti: ”Mi­nun Her­ra­ni ja mi­nun Ju­ma­la­ni!” (Joh. 20:28).

Va­pah­ta­jam­me kär­si ran­gais­tuk­sen syn­neis­täm­me, jot­ta meil­lä oli­si rau­ha. Hä­nen haa­vo­jen­sa kaut­ta olem­me pa­ran­ne­tut (Jes. 53:5). Näin Jee­sus on tul­lut meil­le tu­tuk­si ja rak­kaak­si.

An­teek­si­an­ta­muk­sen siu­naus

Ju­ma­lan sa­nan ope­tus syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­ses­ta tar­koit­taa sitä, et­tä Ju­ma­la pääs­tää syn­ti­sen ih­mi­sen kuo­le­man ot­tees­ta ja sep­pe­löi hä­net ar­mol­la ja rak­kau­del­la. Sy­dä­meen tu­lee uu­si opet­ta­ja ja loh­dut­ta­ja, Pyhä Hen­ki.

An­teek­si­an­ta­mus va­paut­taa taak­ko­jen ja kuor­mien al­ta Ju­ma­lan lap­sen va­pau­teen. Ai­kam­me psy­ko­lo­gia ko­ros­taa an­teek­si­an­ta­muk­sen mer­ki­tys­tä ih­mi­sen hen­ki­sel­le hy­vin­voin­nil­le. Se on pa­ras lää­ke avi­o­lii­ton krii­sei­hin ja ih­mis­suh­de­on­gel­miin.

Tär­kein­tä ih­mi­sel­le on saa­da syn­nit an­teek­si. Ne voi saa­da an­teek­si evan­ke­liu­mis­sa, jota Ju­ma­lan lap­set Py­hän Hen­gen voi­mas­ta saar­naa­vat. Jee­sus lä­het­ti oman­sa saar­naa­maan syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta kai­kil­le luo­duil­le. (Mark. 16:15.) Evan­ke­liu­min us­ko­mi­sen myö­tä saa­tu elä­vä us­ko he­rät­tää ih­mi­ses­sä rak­kau­den Ju­ma­laan ja toi­siin ih­mi­siin.

Us­kos­sa va­el­ta­mi­nen

An­teek­si­an­ta­mus on vält­tä­mä­tön hen­gel­li­sel­le elä­mäl­le, niin kuin ruo­ka ruu­miil­lem­me. Ju­ma­la an­taa voi­man luo­pua syn­nis­tä ja ol­la kuu­li­ai­nen Ju­ma­lal­le ja hä­nen sa­nal­leen.

Kris­tuk­sen rak­kaus kut­suu mei­tä va­el­ta­maan val­keu­des­sa, jos­sa Ju­ma­lan lap­sil­la on yh­teys kes­ke­nään ja jos­sa Jee­suk­sen Kris­tuk­sen veri puh­dis­taa kai­kes­ta syn­nis­tä (1. Joh. 1:7). Siel­lä, mis­sä on syn­tien an­teek­si­an­ta­mus, siel­lä on elä­mä ja au­tuus. Au­tu­aat ovat ne, joi­den syn­nit ovat an­teek­si­an­ne­tut (Ps. 32:1).

Pek­ka Kyl­lö­nen

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu