Eli kysymys kuuluu: oletteko tapailleet miehiä/naisia, kun olette sairastaneet aknea..? Siis ekoja treffejä jne..
oletteko tapailleet..
mie vaan
101526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tietysti, eihän sitä nyt parhaita vuosiaan viitsinyt hukata. sitäpaitsi kun aknea on tämä poika sairastanut n. 8 vuotta niin se ois aika pitkä aika olla noin niin kuin ilman muijaa :)
..tai itseasiassa en, sillä tapasin poikaystäväni juuri kun akne alkoi pahentua :O mutta se aika olikin vaikeaa kun yritin kaikkeni peitellä sitä, enkä suostunut jäämään yökylään ja muuta...onneksi nyt asiat paremmin ja hän on ykköslohduttajani tässä :) en tulisi toimeen ilman häntä :) Älkää olko tyhmiä ja antako finnien vaikuttaa... en koskaan puhdasihoisena tavannut yhtä ihanaa ja söpöä kundia ;)
No olen tavannut kaks jätkää tän aikana, kummankin kanssa tosin kävin vain yhillä treffeillä. Ei ollut aknesta kiinni, koska akne ei ollut vielä siinä vaiheessa edes kovin paha. Nyt kun akne lääkkeiden takia on pahentunut, niin ei tulisi mieleenkään lähteä tuonne kaupungille miehiä iskemään.
Ihan turha sanoa, että älkää antako aknen vaikuttaa siihen. Mulle tää koko homma on ollut kauhean vaikeaa (niinkun varmaan kaikille) enkä missään nimessä halua nyt ketään, ennen kun voin taas itse olla tyytyväinen itseeni.
Kyllä se vaan niin on, että huonommat lähtökohdat on, jos naama muistuttaa jauheliha pizzaa. Itse olen saanut todennut sen männä vuosina, jolloin olen käynyt suht usein ulkona hurvittelemassa. Vasta viime kuukausina olen saanut naamani taas parempaan kuntoon, joka tarkoittaa sitä, että itsetunto nousee kohisten ja uskaltaa tuoda enemmän itseään esille. Ennen tipuset katteli yökkien minun suuntaan tai siltä se ainakin tuntui. Nyt ne tulee jopa vapaaehtoisesti juttelemaan. Se on kuulkaas luonnonlaki, että erilaisia syrjitään ja töllätään pitkin nenän vartta..Täytyy vaan hyväksyä se.
Mä oon rehellisesti sitä mieltä, että noi pirun silonposket näyttää vaan paljon paremmilta ja niillä on hiton iso taakka poissa harteiltaan. Olen valmis tekemään mitä vaan, että pääsen eroon näistä saakelin talitukkeumista ja arvista.
Kiitos ja anteeks!
kuinka tuo Jooseppi asian sanoi. Joskus itse ajattelen juuri sitä kuinka kiva olisi kun tulevalta kumppanilta löytyisi tukea ja ymmärrystä aina siinä vaiheessa kun iho alkaa syystä tai toisesta taas oireilemaan. Minulla on löytynyt apu roaccutanista monet monituiset kerrat mutta itse akne ei ole kokonaan parantunut koskaan lopullisesti, aknehan on talirauhastaen rakennevika, ainakin minulla.
Sitä ymmärtää itse toista jolla on sama ongelma ja sitä miltä se tuntuu. Lääkekuurin aloittaminen uudestaan on minulle ainakin aina stressaavaa.
emmäkään olis mistään hinnasta lähtenyt miehiä ulos pokaamaan, jos ei vain olisi sattunut niin "hyvä tuuri", että tapasin poikaystäväni juuri ennen kuin akne minulle tuli. Onneksi se ei häntä haitannut, muuten olisin varmaan masentunut täysin jos minut olisi vielä kaiken lisäksi jätetty. Mutta mutta mutta...jos jotkut teistä sanoo että akne ei lähde ja muuta, niin eihän sitä nyt kuitenkaan yksin voi aina olla. Tiedän, ettei tunnu helpolta, mutta kun sen ei saisi antaa viedä parhaita vuosia nuoruudesta - ja elämästä. Turhiahan tässä höpöttelen joo, itseäni psyykkaan :)
Sitä ei oikeesti osaa koskaan arvostaa tarpeeksi, jos voi olla huolehtimatta ulkonäöstä. Jokaisella on kai joskus jotain ongelmia, ainakin itsestä tuntuu siltä, mutta kyllä musta tuntuu että akne on niistä pahimpia. Taakka se on.
Mulla on ainakin ikävä sitä, kun aamulla heräsi, niin ei tullut peilistä ekana vastaan punasta naamaa. Ei se enää niin hätkäytä, mutta ero on kyllä huomattava entiseen. Ois hienoo kun voisi taas lähteä ihmisten ilmoille tuntematta oloaan epämukavaksi ilman meikkiä. Toivottavasti ne päivät koittavat taas joskus :)
tuli itelleni todella hyvä mieli lukiessa teijän rohkaisuja meille näppynaamoille,kiitos niistä!:)
ja tottahan joka sana on mutta senku sais vielä tungettuu tonne pääkoppaan ;D
No itselläni on ollut akne koko nuoruuteni, ja on edelleen... Kuitenkin reilu kolme vuotta sitten mun nykyinen poikakaveri otti muhun yhteyttä kun oli musta kiinnostunut, vaikka ei edes tunnettu, oltiin vaan samassa lukiossa. Ja siitä asti ollaankin sitten yhdessä oltu ja pysytty! Se sai kyllä itsetuntoni huomattavasti paremmaksi että joku oli musta kiinnostunut vaikka oli finnejä naama täys. Kyllä muakin alkuaikoina hävetti mennä yöksi poikakaverilleni ja pestä meikkejä pois enkä ihan alussa edes pessy ja siitähän se vaan paheni, mutta silti poikakaverini kehui mua koko ajan todella kauniiksi ja maailman parhaan näköseks... vaikkakin itse mietin et hei haloo voitko sä puhua tälle pattinaamalle... Ei kai ne sitten sitä häirinny...
Tarkotan vaan että ei kaikki ole sellasia että tuijottaa jotain finnejä, luulen että me aknenaamaiset niitä vain katellaan. se on se fiilis vaan että jos joku tuijottaa niin ne tuijottaa niiden finnien takia, mut ne voikin katella että kuinka nätti on=) Itsetuntoa paremmaksi ja unohdetaan hetkeksi ne finnit!!! Niitä on paljon pahempiakin ongelmia, joillakin on kamalia isoja arpia tai luomia tai maksaläiskiä naamassa mitä ei edes voi pois saada ja silti nekin osaa hymyillä, finnit voi kuitenkin hoitaa pois. Zemppiä kaikille!!!!
Riippuuhan se tietysti siitäkin, kuinka paha akne on, mutta ei minun mielestä kannata jäädä missään tapauksessa kotiin nyhjäämään ja jättää elämättä finnien takia. Kauneus muodostuu kokonaisuudesta. Itselläni on monta vuotta ollut aika paljon finnejä naamassa, ja se on vaikuttanut myös itsetuntooni. Kuitenkin eräs ihana ja hyvännäköinen mies minuun silmänsä iski kohta kolme vuotta sitten ja nyt ollaan naimisissa. Kauniiksi kehuu usein. Ja kyllä muutama miespuolinen ennen häntäkin sanoi minuun ihastuneensa, mikä kyllä itsetuntoani kohotti kummasti. Vaikka finnit näkyy selvästi, ei ne mikään stop-merkki ole silti. Kaunis voi olla hyvin niistä huolimatta. Ja iloisuus, puhtaus, terveys, ystävällisyys yms. vaikuttaa paljon siihen näyttääkö joku kauniilta vai ei. Usein finnit on itselle paljon isompi asia kuin muille. Tsemppiä.