Lopun loppu

Sen sijaan että käärisin hihat ja tekisin parhaani elämäni ja unelmieni eteen, niin olenkin tehnyt toisenlaisen päätöksen. Päätöksen joka kauhistuttaa ja kuihduttaa.

Olen rakentelija, suunnittelija, korjaaja ja "arkkitehti". Pidän paljon rakenteiden, niin talojen kuin yhteiskuntienkin, yhteisöjen ja suhteidenkin tutkimisesta, niiden vikojen ja vahvuuksien havainnoinnista. Rakastan ongelmia ja niihin paneutumista, jotta olisi aina mahdollisuus parempaan ja valoisampaan tulevaisuuteen. ☀️

Minulla oli usko parempaan maailmaan, kunnes tajusin olevani aivan yksin sen kaiken kanssa. Huomasin myös kuinka epäaitoa ja teennäistä tämä kaikki on minun silmissäni. Kuinka rehellisyys on sukeltanut miinukselle ja kaikki tuhotaan rautaisten saappaiden murskatessa ne allensa. Kuinka syvälle lahottaja on puun sisällä jo päässyt..

Minä annan periksi ja myönnän sen viimein. Siksi viimein nyt, koska oikeasti annoin jo vähän yli vuosi sitten periksi kun huomasin sen katseen pois. En koskaan voinut myöntää sitä itselleni, että olin hävinnyt elämän edessä. Sen jälkeen olin tuuliajolla ilman mitään suuntaa ja päämäärää millekkään...

Haistan homeen ja tunnen kosteuden. Se jakaa vuoteeni ja täyttää ilman jota hengitän. Näen lahoavat rakenteet, kuinka ne pikku hiljaa pettävät ja pian kaikki romahtaisi raunioiksi. Minun kotini tekee kuolemaa ja minä sen mukana. Kaikkein tärkein tulee tuhoutumaan ja se kaikkein tärkein on ollut koko elämäni!

Se oli suuri ja komea laiva, joka nyt vuotaa ja uppoaa, minä sen kapteenina. En lähde etsimään ja korjaamaan vuotoja, en lähde karkuunkaan. Minä sidon itseni ruoriin ja pidän siitä kiinni loppuun saakka. Vaikka hukunkin sen mukana niin en tunne pelkoa. Tässä olen aina elänyt ja tulen elämäänkin, loppuun asti!

Antaa vain ajan kulua ja maailman lopulta palaa. Niin sen kuuluukin mennä.

T