Ahdistuneisuus

Toki itseänikin välillä tulevaisuus huolettaa, mutta olen luultavasti hyvin onnekas taudin etenemisen suhteen. Sain diagnoosin jo vuonna 1990 22-vuotiaana, mutta edelleen kävelen omilla jaloillani ilman apuvölineitä ja elän melko normaalia elämää. Työt lopetin 4 vuotta sitten 49-vuotiaana fatiikin ja keskittymisvaikeuksien takia, mutta tunnen, että se oli pelkästään helpotus ja tulen eläkkeelläni toimeen.

Lukeeko kokemasi oireet lääkeselosteessa? Oletko vasta saanut diagnoosin?

Itse odottelen "lähes varmaa" diagnoosia. Jaloista lähti voimat 5v sitten pariksi viikoksi, oli levottomia jalkoja ym nipistelyjä ympäri kehoa. Aivot kuvattiin, ja oli ok. Oireet meni ohi ja unohdinkin tämän kokemuksen osittain. Kunnes viime lokakuussa jaloista jälleen voimat kateissa. Vasen jalka sätii, kihelmöi ja kipuilee monesta kohtaa. Pian 2kk jalat heikkona. Oikea hieman parempi. Silmät oudot, rähmäiset, roskan tunne silmissä varsinkin illalla, ja nipistelyjä silmien ympärillä. Selkä magneettikuvattu, eikä merkkejä mäsästä. Enmg:n pian aika. Yritän yksityiseltä asioita nopeuttaakseni selkäydinpunktion. Alkaa oljenkorret olla vähissä. Töissä jaksaminen huonoilla jaloilla jo todella haasteellista. Erityisesti herätessä jalat aivan tönköt. Päivän mittaan vähän paranee. Ms voi ilmeisesti muhia niskassakin. Löisin vetoa että löytyy sieltä. Henkisesti todella raskasta odottaa diagnoosia. Setäni vaimo istui yli 30v pyörätuolissa mäsän takia. Itse en aio istua tuolissa, jos siihen menee, kauaakaan.