Ostimme kissanpennun josta näki jo alusta lähtien että on melko sähäkkä tapaus, päätöstä tehdessämme olin jo sitä mieltä ettei ole tuleva kissamme. Noh suostuin sitten kun mies oli sitä mieltä että otetaan tämä kissa. Olin sitten että mikä ettei. Noh pentu maksoi paljon, rokotukset, madotukset ja sirutus hoidettu. Kasvattaja antoi sellaisen kuvan että on hyvät lähtökohdat kissalla vaikka mainitsikin että on saanut naarmuja käteen kissan toimesta.
Pentu on aivan ihana mutta ei mitenkään erityisen seurallinen ja viihtyy omissa oloissaan, ei sentään ole arka eikä piilottele mutta ei pidä silityksestä yhtään ja näykkii. Jaksaa kyllä leikkiä leluilla jne. Joskus ottaa kädestä kunnolla kiinni. Se ei erityisemmin satu mutta ei tunnu mukavaltakaan. Hyökkäyksen laukaisee vain se että kun vain vähän erehtyy silittämään, eli mistään hellyysaggessiostakaan voi olla kyse. Samoin tekee meille kylään tuleville vieraille. Olen sitten tehnyt niin että laitan se pesuhuoneeseen rauhoittumaan ja 5 min päästän sieltä pois.
Pentu on ottanut miehestäni ystävän ja antaa hänen silittää kyllä mutta minä olen vain joku laumassa kulkeva jäsen eikä erityisemmin näytä mitään hellyyttä minulle puoleen eikä toiseen. Ei kiehnää jalkaa vasten eikä anna koskea. On todella lottovoitto jos pystyn ottamaan syliin ettei pure. En tiedä miksei se pidä minusta vaikka annan sille ruokaa ja namipalojakin. En tiedä pystynkö kehittämään mitään tunnesidettä kissaan joka ei tule edes luokse vapaaehtoisesti. Kun nukkuu niin menee piiloon maate koppiinsa. Pitäisi varmaan aina olla joku namupala mutten aina niitäkään viitsi koko aikaa tyrkyttää. Ja sitten tulee tunne että tätä joutuu katsomaan seuraavat 15 vuotta.
Sanokaa vain että olen vastuuton idiootti, mutta tilanne on nyt tällainen ja en kyllä halua tilanteeseen että luovumme kissasta. Yritän rakentaa suhdetta kissaan mutta jos se on tällaista sen loppuelämän, en tiedä onko yhteiselomme sen arvoista. Meidän alakoululainen lapsi kyllä tykkää kissasta kovin ja toisaalta mietin että ehkä kissa menee sitten hänen mukaansa kun muuttaa pois. Voi olla että saan kissaan yhteyden ajan kanssa, nyt sitä ei vain ole ja se kyllä harmittaa... Aika erikoista, olen luullut olevani aina kissaihminen ja entiset kissani ovat olleet toista luokkaa eikä tällaisia vetäytyviä.
Olen vähän pettynyt
13
144
Vastaukset
- Anonyymi
Käyttäisitkö eläinlääkärillä? Ellei ole tutkittu onko sillä sisäelinjutut normisti/sydän ja keuhkot, tai muita juttuja joista voisi olla vaikka kipua?
Kissa voi myös pelätä. Mitä se yhdistää sinuun sellaista, mikä laukaisee puolustuksen?
Kissat ovat ksilöitä. Nuorena kissan kuuluukin olla vähän rasavilli, sille tulee silloin opettaa, nätisti mikä on sallittua.
Itsellä on kohta vuoden ollut siis yli vuoden vanha, kissa. Oikein hilpeästi rasavilli, välillä yhä.
Mutta alkupelkojensa jälkeen oppi äkkiä pitämään minusta, nukkuu aina sänyssäni yöt, ikävissään kampeaa ihan kaulalleni makaamaan. (iso kyörä joka hyrrää siinä kuin mikäkin kuristajakissa)
Onko kissallanne ikävä kissakaveria?
Tuossa pohdittavaa.- Anonyymi
Kävi kyllä eläinlääkärissä ennen luovutusta ja terveeksi todettiin. Pentu käy tosiaan käteen kiinni ennen nukkumaanmenoa niin että käyttää kynsiä ja hampaita (ensin kehrää) ja jos ottaa niskasta kiinni niin yllyttää sitä vain enemmän. Sanotaan nyt että 4 kertaa hyökkää käteen kiinni ja sitten lopettaa.
Joskus hyökkää nilkkaani kiinni ilman mitään ennakkovaroitusta ja on yhteydessä leikkiriehaan. Näkee jalat jotenkin saaliina. Lapsi saanut joskus osumaa kynnestä. On niin saalistusviettinen ja riehakas kissa. Vieraatkin sanovat pennun nähdessään että miten suloinen se on ja yrittävät silittää mutta hyvin pian näkevät kuinka se ei päästäkään lähelle ja tassut viuhuvat. Unikoomassa pentu on helposti lähestyttävä, muuten ei. Ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kävi kyllä eläinlääkärissä ennen luovutusta ja terveeksi todettiin. Pentu käy tosiaan käteen kiinni ennen nukkumaanmenoa niin että käyttää kynsiä ja hampaita (ensin kehrää) ja jos ottaa niskasta kiinni niin yllyttää sitä vain enemmän. Sanotaan nyt että 4 kertaa hyökkää käteen kiinni ja sitten lopettaa.
Joskus hyökkää nilkkaani kiinni ilman mitään ennakkovaroitusta ja on yhteydessä leikkiriehaan. Näkee jalat jotenkin saaliina. Lapsi saanut joskus osumaa kynnestä. On niin saalistusviettinen ja riehakas kissa. Vieraatkin sanovat pennun nähdessään että miten suloinen se on ja yrittävät silittää mutta hyvin pian näkevät kuinka se ei päästäkään lähelle ja tassut viuhuvat. Unikoomassa pentu on helposti lähestyttävä, muuten ei. ApAuttaisikohan sitä kissakaveri,jonka kanssa harjoitella elämää. Tosiaan oma kissa oli hyvin villin tyyppinen nuorempana, nyt on yli vuoden. Pahin vimmaaminen loppui joskus 7 kk, mutta kyllä siinä oli vääntöä, huh huh kun muistankin. omasta kissastani tuli semmoinen leikattu hulivili ikuinen poika. Minusta on kiva että kissa on pirteä, ja keksii kujeita- se saa keskiraskaan työni tuntumaan kivalta, kun pääsee kotiin ja nuppi sekoaa kohta kun kissa painelee jälleentapaamisen ilosta verholistassa...
Vähän tuntuisi että kaipaa actionia, niin minunkin kissani.
- Anonyymi
Ei meidänkään pitkäkarvakissa alkuaan ollut seurallinen, mutta leikkisä. Se osasi näyttää millä se halusi leikkiä. Myöhemmin se sitten alkoi nukkua sängyssä jalkopäässä. Aamulla se herättää taputtamalla käpälällä poskelle.
Kissa valitsee perheestä aina yhden suosikin ja vaihtaa toiseen vain, jos tämä ei ole kotona.
Kissa ei pidä, että sitä kutitetaan vatsasta, vaan alkaa leikkiä ja voi purrakin, jos yrittää ottaa käden pois.
Kyllä se siitä vanhemmiten paranee. Kissan kanssa voi keskustella. Se kuuntelee ja oppii tietämään, mitä sille puhutaan.
Kissa ei ole koira, jota voi pomppuuttaa, vaan se on aina pomo. - Anonyymi
Ihan normaalia pentukissan toimintaa. Vaikea uskoa, että avaajalla on aiempaa kokemusta kissoista. En tiedä luinko huonosti, kun en muista pennun sukupuolta mainittavan, mutta kannattaa ottaa tyttökissa. Sillä ne eivät ole niin herkkiä puremaan kovaa leikkiessään.
- Anonyymi
Se on tyttökissa mutta kollimaisen paljon tarmoa. En tiedä onko kasvattaja käyttänyt sormia leikkikaluna vai mitä kun monta kertaa päivässä nappaa käteen kiinni vaikka emme leikitä sormilla ikinä, leluilla aina. Harkitsemme kyllä kissakaveria mutta tämä pentu on ainoana syntynyt eikä sillä ole ollut siis kokemusta sisaruksista. Emo lopetti imettämisen jo 6 viikkoisena nisätulehduksen takia. On vain tosi villi kaveri etenkin kun riehaantuu eikä ikäänkuin osaa rauhoittua ja kiihtyy entisestään. Onneksi on niitä hetkiä kun vaan nukkuu eikä seuraa jaloissa kiinni kokoajan. Ap
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on tyttökissa mutta kollimaisen paljon tarmoa. En tiedä onko kasvattaja käyttänyt sormia leikkikaluna vai mitä kun monta kertaa päivässä nappaa käteen kiinni vaikka emme leikitä sormilla ikinä, leluilla aina. Harkitsemme kyllä kissakaveria mutta tämä pentu on ainoana syntynyt eikä sillä ole ollut siis kokemusta sisaruksista. Emo lopetti imettämisen jo 6 viikkoisena nisätulehduksen takia. On vain tosi villi kaveri etenkin kun riehaantuu eikä ikäänkuin osaa rauhoittua ja kiihtyy entisestään. Onneksi on niitä hetkiä kun vaan nukkuu eikä seuraa jaloissa kiinni kokoajan. Ap
Ahaa. Se hakee siis ihmisestä sitä harjoituskaveria siksikun on ollut ainokainen emolleen. Kissanpennuilla on vaihe, jossa ne sosiaalistuvat, nimenomaan kissoiksi, eli se kun nujuavat voimiaan vahvistaen, ja kasvaen rajusti,samalla. Tässä yhteydessä porukka kasvattaa toisiaan ymmärtämään millainen voimien käyttö ei vahingoita pahoin kamua.
aikuisina kissat osaavat sitten vältellä joutavia tappeluita, ja niin ne tekevät. Vain äärimmäisessä reviirinpuolustus-, tai itsen puolustustilanteessa syntyy terveesti kasvaneella kissalla halu tapella että saa ongelman ratkottua.
Minun kissani on oppinut käyttäytymään normaalisti puoltaessaan reviiriä- jo nuorempana, kevätkesällä sen reviirin kulmille tuli niinsanotusti vieras häiskä. Kissani vain pullisteli, oli jo aikeissa laulaa, kun toinen kissa arveli että nyt hänen täytyykin äkkiä lähteä. Myöhemmin kokeili syksyn alkuun uudelleen, provosoida hermostumaan. Kissani ei hermostunut. Hyppäsi kylmästi alueellaan kun oli, korkeammalle ja istua pällötti muina miehinä. Vähän kuin ilmaisten sille samaiselle yrittelijälle, että hän on alueellaan.
Toinen kissa vähän aikaa katteli hölömistyneenä, ja lähti.
Eipä ole näkynyt sittemmin.
Mitä pikemmin otatte toisen noin samanikäisen kissan, sitä varmempaa on että kissa oppii perusasiat kissanelämään.
- Anonyymi
Kyllä kissanpojalle kelpaa nunnutuskaveriksi pehmolelukin, mitä se voi purra ja potkia. Jos tuntuu, että yhden kissan kanssa on rankkaa, ei kannata ottaa kahta. Kissa kun ei ole laumaeläin, kuten koira, vaan erittäin reviiritietoinen. Leikittäkää pentu väsyksiin, niin nilkat saavat olla rauhassa. Pentu nyt muutenkin nukkuu enimmän osan vuorokaudesta.
- Anonyymi
Oikein vilkkaat pennut eivät muuten nuku kasvuiässä erityisen paljon,vaan silloin saa varautua että villiä mistä riittää. Nimimerkillä meillä riehuttiin ja riehutaan yhä.
- Anonyymi
Hyvä neuvo
Ja onhan pentu emonsa kanssa kasvanut, jokarajoittanut leikkiä.
En suosittele toosta minäkään. Se on tuplasti kuluja, ja siivoamista.
- Anonyymi
No nyt sattui se pahin, eli pentu hyökkäsi lapsen jalkoihin kiinni. Vähän kynnet nappasivat ja puri. Lapsi itki tapahtunutta ja vähän pelkää kissaa. Lapsi ei kuulema tehnyt mitään kun vain istui lattialla polvillaan kun pentu tuli siihen häntää heiluttaen korvat loimussa ja tassu ojennettuna☹️ en ymmärrä, leikitin kissaa ainakin 15 min ennen tapahtunutta että olisi väsynyt mutta joskus tuntuu että tuo pirulainen ei väsy ikinä. Huolestuttaa vähän että jos jatkuu aikuisenakin näin. Saako sitä totutettua edes valjaisiin kun ei pysty käsittelemään ilman naarmuja. On kyllä vikaniitti jos hyökkäilee oman lapsen kimppuun ☹️ Ap
- Anonyymi
Tuota noin, ihan normaalia kun riehuu, että se menee vähän li koko touhu joskus, pennulla. Käytännössä 7-8 kk ikään, ja ylikin, kissa on sangen vihmerä, voi riekkua 20 tuntia vuorokauteenkin useita vrk peräkkäin.
Et pidä lasta ja kissaa samassa huoneessa. Et rankaise kissaa, se ei ymmärrä, miksi se ei saisi koetella lapsen kanssa voimiaan. SAinä ymmärrät että kissasi tarvitsee kaverin, hanki sellainen, tai etsi uusi koti sille.
Ja valjastotuttelu on aloitettava pentuvaljailla 3-4 kk iässä. Ei minunkaan sietänyt kuin hetken niitä ensin kerrallaan. Viikon kuluttuapa jo kannoin sen ulos käymään valjaat päällä, kun 2x pv oli harjoiteltu sisällä.Ekat kerrat valjaat otetaan aina heti pois kun temppuilee, ja on epämukava. Kun pitää valjaita tunnin sisällä ilman että huomaakaan niitä, voi ulkoiluttaa.
Paniikki pois, järjestelmällinen koulutus, se kaveri, ja valjaskoulutus. Pentu on normaali kissanpentu. Usko pois minua, niin minunkin kissani tosiaan oli melkoinen sähikäinen, ja nykyään yli vuoteisena se on mitä ihanin, leikkisä, mutta minut huomioiva- ei satuta. Kissasi tosiaan ei halua satuttaa: se on leikkiä.
Sillä ei ole mitään kaveria jonka kanssa oppia pelisäännöt. - Anonyymi
Kissa voi tylsistyä, ja ärsyyntyä jos sille ei järjestetä tarpeeksi mieluisaa tekemistä.
Onko sillä kiipeilypuu, sellainen muovinen leikkisokkelo jossa voi palloa liikutella, myösruokailupuu olisi hyvä.
Luulen, et sil on tylsää kun ei ole tarpeeksi tekemistä.
Koita järjestää jotain vaihtelua... Veskirullaan voit jotain jemmata, vaikka paperia, jonkaseassa herkku.
Laita iso pahvilaatikko, johon reikiä, voi tassullaan onkia leluhiirtä sieltä. Voit myös laittaa laatikon, jossa kissan mentävä reikä, ja sinne mielekkäitä leluja jne. Käytä mielikuvitustasi, kisalla on tylsää, ja se purkautuu niin että pitää teitä leluinaan.
Voit myös keväällä tehdä sille ulkotarhan, jonka sisustat mieleiseksi, kulku ikkunasta tai ovesta.
Jos ei ok taloa, rivarintakapihalle tai parvekkeelle voi verkottaa kissalle turvallisen ulkoilualueen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies mitä ajattelet naisista?
Kerro mitä ajatuksia nousee. Mitä naiset sinulle merkitsee? Sana on vapaa.1384750Järkyttävä tieto Purrasta
Purra tapasi nykyisen miehensä täällä. Suomi24:ssä! Tulipa likainen olo. Nyt loppuu tämä roikkuminen tällä palstalla.1092434- 641568
- 581310
Mikseivät toimittajat vaadi Orpoa vastuuseen lupauksistaan
Missä ne 100.000 uutta työpaikkaa muka ovat? Eivät yhtään missään. Näin sitä Suomessa voi puhua ja luvata mitä sattuu. E1581201Näin asia on
Tiedän ettei hän koskaan aio lähestyä minua eikä niin ole koskaan aikonutkaan, eikä lähesty ja enkä minä enää tee sitä k101186- 2611177
Ajattele, miten häviävän pieni
todennäköisyys on sille, että kaksi tiettyä ihmistä yli viidestä miljoonasta sattuvat tulemaan samalle palstalle ikävöim49886Aavistan tai oikeastaan
tiedän, että olet hulluna minuun. Mutta ilman kommunikointia, tällaisenaan tilanne ja kaikki draama ovat mun näkökulmast34877Pieni vinkki miehelle
Jos haluat, että tapahtuu jotain edistystä, niin kannattaa suoda ajatus sille, että miltä toimintasi näyttää mulle päin.39810