löytyispä sitä

itsellekin vielä oma muru tähän elämään. Olishan se kivaa.
10<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Vaatii omaa panostusta. Ei ne murut kotiin tule. Ite se on viestiä laitettava siihen luuriin

Ei taida rahkeet riittää?

Äänestä
  • Siis mitä eikö ne tulekaan kotoa hakemaan. No ilmankos ei ole näkynyt ;)

    Äänestä

  • No jos ei ole kohdetta jolle sen laittaa. Pitäisi olla ensin edes sellainen.

    Äänestä

Höpsistä. Mikäs yksinolossa vikana, just hyvä

Äänestä
  • Parasta niille jotka ei pysty puhelimeen viestillä aloitteita laittaa, vaan palsta on ainoo mihin rahkeet riittää. Ei semmosesta tule suhdetta eikä paskaakaan

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Parasta niille jotka ei pysty puhelimeen viestillä aloitteita laittaa, vaan palsta on ainoo mihin rahkeet riittää. Ei semmosesta tule suhdetta eikä paskaakaan

    Itselläni ei ainakaan edes ole ketään kenelle viestiä laittaa saati että viestiä odottaisi keneltäkään. Sikäli siis tämä oikea paikka minulle

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Parasta niille jotka ei pysty puhelimeen viestillä aloitteita laittaa, vaan palsta on ainoo mihin rahkeet riittää. Ei semmosesta tule suhdetta eikä paskaakaan

    Kait niiltä ny kakka tulee jos ei ole muumeja.

    Äänestä

Olishan se.

Äänestä

olishan se mukava käpertyä lämpöiseen syliin ja nukahtaa siihen

Äänestä

Ottaa oman aikansa, kun tästä noustaan jaloilleen. En ymmärtänyt, että voin mennä näin huonoon kuntoon. Alkuvuodesta näytin vielä hyvältä. Ja tuntui paljon paremmalta. Jotenkin olen joutunut miettimään sellaisenkin tosiasian, että jos vielä lähden leikkiin mukaan, en välttämättä siitä selviä. Joka kerran jälkeen on olo ollut potenssiin kymppi huonompi.

Onkos se nyt vaan niin, että jos lähtisin ottamaan riskin, tekisin sen tietoisesti? Tietoisena siitä, että en ehkä enää pystyisi nousemaan. Maailman vaikein asia, kun ei ole vielä mennyt järkeen. Jos sittenkin asiat voisivat muuttua? Ehkä hänkin yrittää tosissaan ja eri tavoin ihan itsensä ja myös minun vuokseni? Olenko vaan sekaisin, vai voisiko asiat mennä toisin? En ole pystynyt luopumaan hänestä. Tunteet on.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

itsellekin vielä oma muru tähän elämään. Olishan se kivaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu