”Mitä minä osaan sanoa!” käy mielessä hätääntynyt ajatus. Olemme varmasti jokainen joskus joutuneet tilanteeseen, jossa ei tiedä mitä sanoa. Haluaisimme sanoa jotain, mutta sopivia sanoja ei tahdo löytyä.
Kuinka lähestyä kipuilevaa, kyselevää tai ehkä eksyksissä kulkevaa ystävää? Sanoja hapuileva ja hätäilevä ajatus voi kohdata myös ihmistä, joka haluaisi kysyä uskosta tai etsii rauhaa omalletunnolle. Olisi halu kuulla, mutta ei tiedä mitä kysyä.
Onnellisina ja iloisina hetkinä on helpompi löytää sanoja. Silloin myös keskustelukumppani on usein avoimella mielellä ja jotenkin helpommin lähestyttävissä. Usein sanattomat tilanteet liittyvätkin joko elämän vastoinkäymisiin ja kipuihin tai tilanteisiin, jossa kysytään uskostamme. Tulee tunne, että ei ole taitoa puhua. Ei löydy sanoja, jotka nostaisivat, lohduttaisivat tai antaisivat vastauksia.
Toisaalta vaikeiden asioiden äärellä saa tuntea myös oikeaa arkuutta. On hyvä harkita sanoja, ettei liiallisella kiirehtimisellä lisää läheisen kuormaa, puhu harkitsemattomasti tai sanoilla lyö läheistä. Ettei vaikeuta puheilla läheisen elämää, vaan lähestyy toista ihmistä arvostaen.
Juuri näissä hetkissä saa pyytää apua Jumalalta. Saa huokaista Jumalan puoleen, että anna hyvä Jumala sopivat sanat ja anna rohkeus puhua. Jokainen saisi olla samalla rukouksen mielellä kuin Paavali: ”Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta” (Ef. 6:19).
Myös Mooses tuskaili omaa taitamattomuuttaan Jumalan antaman tehtävän edessä. Jumala kyseli Moosekselta, kuka on antanut ihmiselle suun ja puheen lahjan. Hän herätteli huomaamaan, että Jumala on luonut ihmisen ja meidän tulee ja saamme käyttää lahjojamme Jumalan tahdon mukaisesti. Jumala totesi Moosekselle: ”Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa” (2. Moos. 4:10–12).
Omista hätäilyistä huolimatta saa luottaa siihen, että Jumala antaa oikeat sanat ajallaan. Kaikella on määrähetkensä. On aika olla vaiti ja aika puhua. (Saarn. 3.) Saa myös muistaa, että parasta, mitä voi tapahtua, on saada synnit anteeksi ja omistaa uskonlahja sydämellä. Siksi tärkeintä, mitä voi sanoa, on anteeksiantamuksen evankeliumi.
Istun vierelläsi, aivan hiljaa ja kuuntelen. Haluaisin sanoa jotain rohkaisevaa, lohduttavaa ja antaa toivoa, mutta en osaa sanoa mitään. Ehkä näin on hyvä. Ehkä tässä tilanteessa ei ole sanoja, mutta läheisyys auttaa. Jumala antaa sanat ajallaan. Siunaamme toisiamme evankeliumilla. Se lohduttaa, rohkaisee ja antaa toivoa. Muuta ei tässä hetkessä tarvita, evankeliumissa on kaikki.
Arto Tölli
Kuinka lähestyä kipuilevaa, kyselevää tai ehkä eksyksissä kulkevaa ystävää? Sanoja hapuileva ja hätäilevä ajatus voi kohdata myös ihmistä, joka haluaisi kysyä uskosta tai etsii rauhaa omalletunnolle. Olisi halu kuulla, mutta ei tiedä mitä kysyä.
Onnellisina ja iloisina hetkinä on helpompi löytää sanoja. Silloin myös keskustelukumppani on usein avoimella mielellä ja jotenkin helpommin lähestyttävissä. Usein sanattomat tilanteet liittyvätkin joko elämän vastoinkäymisiin ja kipuihin tai tilanteisiin, jossa kysytään uskostamme. Tulee tunne, että ei ole taitoa puhua. Ei löydy sanoja, jotka nostaisivat, lohduttaisivat tai antaisivat vastauksia.
Toisaalta vaikeiden asioiden äärellä saa tuntea myös oikeaa arkuutta. On hyvä harkita sanoja, ettei liiallisella kiirehtimisellä lisää läheisen kuormaa, puhu harkitsemattomasti tai sanoilla lyö läheistä. Ettei vaikeuta puheilla läheisen elämää, vaan lähestyy toista ihmistä arvostaen.
Juuri näissä hetkissä saa pyytää apua Jumalalta. Saa huokaista Jumalan puoleen, että anna hyvä Jumala sopivat sanat ja anna rohkeus puhua. Jokainen saisi olla samalla rukouksen mielellä kuin Paavali: ”Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta” (Ef. 6:19).
Myös Mooses tuskaili omaa taitamattomuuttaan Jumalan antaman tehtävän edessä. Jumala kyseli Moosekselta, kuka on antanut ihmiselle suun ja puheen lahjan. Hän herätteli huomaamaan, että Jumala on luonut ihmisen ja meidän tulee ja saamme käyttää lahjojamme Jumalan tahdon mukaisesti. Jumala totesi Moosekselle: ”Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa” (2. Moos. 4:10–12).
Omista hätäilyistä huolimatta saa luottaa siihen, että Jumala antaa oikeat sanat ajallaan. Kaikella on määrähetkensä. On aika olla vaiti ja aika puhua. (Saarn. 3.) Saa myös muistaa, että parasta, mitä voi tapahtua, on saada synnit anteeksi ja omistaa uskonlahja sydämellä. Siksi tärkeintä, mitä voi sanoa, on anteeksiantamuksen evankeliumi.
Istun vierelläsi, aivan hiljaa ja kuuntelen. Haluaisin sanoa jotain rohkaisevaa, lohduttavaa ja antaa toivoa, mutta en osaa sanoa mitään. Ehkä näin on hyvä. Ehkä tässä tilanteessa ei ole sanoja, mutta läheisyys auttaa. Jumala antaa sanat ajallaan. Siunaamme toisiamme evankeliumilla. Se lohduttaa, rohkaisee ja antaa toivoa. Muuta ei tässä hetkessä tarvita, evankeliumissa on kaikki.
Arto Tölli
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.