Hautajaisten järjetäminen kulkenee aina osittain samaa kaavaa, Surun hetkellä on helppoa tuketua hautaustoimistojen puoleen, mistä saa avun hautajaisten järjestämiseen ja käytännön asioihin. Ja hyvä niin.
Oletteko olleet ns "erilaisissa hautajaisissa", jossa vainajan elämä ja persoona oli vahvasti läsnä? Mikä hautajaisista teki erilaisen?
Oletteko olleet ns "erilaisissa hautajaisissa", jossa vainajan elämä ja persoona oli vahvasti läsnä? Mikä hautajaisista teki erilaisen?
Vastaukset 112
Vanhimmat
Hä? Ainahan vainaja, vainajan persoona ja mennyt elämä on vahvasti läsnä siunauksessa, haudalla ja muistotilaisuudessa.
Harvemmin sitä mennään kuokkimaan ventovieraan hautajaisiin.
Et selvästikään ymmärtänyt mitä tarkoitin. Esitin visiin aloituksen huonosti....
Olen ollut ihan tavallisissa muistotilaisuuksissa, hillityissä. Omien vanhempieni hautajaisissa on ollut laulaja, joka on laulanut muutaman toivelaulun (hartaan),ikään kuin surevien puolesta.
Yhtä asiaa ihmettelen, miksi kaikki srk:n ja väestörekisterin tiedot pitää tilata eri paikoista.
Eikö nyt niitä voisi yhdistää? Järjestelmän ylläpito olisi halvempaa, kun molemmat puoliskot osallistuisivat kuluihin.
Kuulemma on y r i t e t t y !?
Ihmiset voisivat noutaa virkatodistusluettelon lähimmästä seurakunnasta tai väestörekisteristä ja maksaa suoraan siellä, mistä sen saa.
Kovasti kehuttu it-puoli on tällaisessakin asiassa jälkijunassa.
En oikein ymmärrä sähköistä virkatodistusta.
Sitten. Nyt on karmea ruuhka digi- ja väestörekisterissä eli omaiset joutuvat odottamaan ties miten kauan. Suruaikana tällainenkin hermostuttaa ihmisiä: mikään ei toimi kuin pitäisi!
Perunkirjoituksille on kyllä lyöty aikaraja, koska verottaja on kiinnostunut. Aika rumaa.
Lisävoiman palkkaaminen ei luulisi olevan vaikeaa. Ei virkatodistuksen kirjoittaminen rakettitiedettä ole.
Niin ja toivotaan, että srk-tiedostot ovat a-luokkaa.
Beng
Väestörekisteristä (digi) sain viikossa. Soitin. Tuli meiliin jo viime viikolla. Vaikka sanoivat, ruuhkaa...
Seurakunnalta tuntuu kestävän kauemmin. Mutta onhan tässä perunkirjalle aikaa jouluaattoon. Silloin aion postittaakin.
Etkot/jatkot.
Viralliset osuudet tahtoo olla kaavamaisia, suunnalleen samanlaiset rituaalit melkein aina. Vain pientä hienosäätöä. Suurin tekijä on uskonto, jos saattoväki, omaiset jotenkin uskoon kallellaan, sitähän se samaa tahtoo sitten olla, että joku mummo ei vedä hernettä nenäänsä. Se ja sama, mitä muu saattoväki haluais.
Vaikka juhlakalu on vainaja, peijaiset menee omaisten ja muitten mukaan, harvoin vainajalla on käsikirjoitettuna omat pileensä.
Suomessa kun toi kristinusko on aika iso, eipä ole muitten uskontokuntien pileissä tullut käytyä, Parit uskonnottomat pileet ollut, mutta enenpi pile-osastolla, aina on suku tms ollut junailemassa ohjelmaa.
Eli monet kerrat ollut niinkuin kahdet pileet, viralliset ja epäviralliset. Tois virallinen osuus ollut teatterin läpikäyntiä ja kun se kahlattu läpi, voi sitten "juhlia" vapaammin. Yleensä takoittanut joko itekseen rauhoittumista jne, tai sitten jollain porukalla kokoonnuttu vaikkapa grillaamaan ja juomaan kaljaa.
Jokatapauksessa mun mielestä peijaiset on tosiaan kaksosaiset, virallinen teatteri ja toinen niikuin muistojuhla, missä ei keskitytä kaavoihin, tai taikauskoihin.
Täytyy muistaa, mikään laki tms ei pakota sotkemaan yhtään mitään uskontokuntia tms kuolemaan, käytännössä riittää paperiasioitten hoitaminen ja käytännön toimet, eli kalman hävittäminen.
Käytännön syistä ostetaan palveluita just hautaustoimistolta, mutta samat hommelit voi hoidella omatoimisestikin, vaatii vaan pikkasen duunaamista. Koska peijaiset järjestää suku tms, se vaatisi joltain henkilöltä aktiviteettia hoidella rulijanssi, siks helpompi käyttää rahaa, kuin vaivaa.
Tossa just seuraillut yksien hautajaisten junailua. Hohhoijaa, nyt net on neuvotelleet arkusta, että millanen, minkähintanen jne. Aika sivuseikka mun mielestä, mutta pitäähän se arkku olla. Tosin hankala käsittää, miks monen tonnin tammiarkku pitää ostaa, jos se esillä vain muutaman hetken, ennenkuin se upotetaan maahan mätänemään.
Mutta tollanen touhu käy ns."surutyöstä" ja on helppojakin, huolio keskittyy yksityiskohtiin, siks kai useimiten hautajaiset on suunnalleen samanlaisia aina. Eri asia sitten, miten kukakin käytännössä tekee pesäeron mielessään vainajaan. Epäviralliset peijaat toimii mun mielestä parhaiten, siinä kukainen saa surra, miten haluaa. Eikä tarvi miettiä mitään kukka-asetelmpia, tai kravattisolmuja.
=DW=
Entäs isot vai pienet hautajaiset. Itse aattelisin että kutsuttaisiin vain heidät, jotka ivat olleet läsnä elämässäni siis läheiset.
Entinen naisystävä kertoi, että naapurin peijaiset olivat aika mahtavat. Mies oli itse ennen kuolemaansa sanonut, että hänen muistotilaisuudessaan kukaan ei saa olla murheissaan eikä selvin päin. Vainajan tahtoa noudattaen hautajaisten jälkeen pidettiin muistotilaisuus, jossa ruokaa ja juomaa riitti ja kaikki viihtyivät.
Muistan kun anoppi kuoli niin laitoimme lehteen että ainoastaan omaiset . Niin eikö yksi nainen soittanut ja halusi olla mukana Hän ei koskaan käynyt edes katsomassa anoppia joka istui viimeisen 10 vuotta rullatuolissa , mutta oli tukkimassa hautajaisiin. Sanoimme että lehdessä on ilmoitettu miten pidämme hautajaiset. Nainen oli todella vihainen ! Ja oli oikein kylälläkin huudellut ettei saa edes mennä ystäviensä hautajaisiin. Mutta kun asia oli niin ettei hän koskaan ollut kuulunut anopin ystäväpiiriin missään muodossa .
Joten sellainen käyttäytyminen on mielestäni sivistymätöntä , että ollaan tulossa vaikka lehdessä oli ilmoitettu selvin sanoin miten hautajaiset pidetään.
Ne hautajaiset joissa olen ollut, ovat noudattaneet yleistä kaavaa hautaustoimiston sapluunalla. Mutta omistani tulee erilaiset. Viedään sairaalasta suoraan krematorioon, pitääköhän olla arkku vai joku sairaalan pussi. Jos arkku pitää olla niin sitten on. Tuhka palautetaan lapsille maatuvassa muovipussissa, he ripotettelevat tuhkan uurnalehtoon sirottelualueelle ja pylvääseen nimilaattani. Laulavat Kiitos Sulle Jumalani. Pappia ei tarvita lehdossa, jos ilman saa mennä, voin eläessäni jos ehdin, rukoilla srkni tai sairaalapapin kanssa lähtörukouksen, ehkä ehtoollinenkin. Ottavat perinnöstäni hautakulurahoja ja käyvät yhdessä syömässä paikallisessa ravintolassa tai vaikka Mäkissä. Jos jotakin surettaa niin sitten suree. Jos haluavat myöhemmin käydä muistamassa minua, laittavat uurnalehdon paasin jurelle kynttilän. Ja ottavat omaan elämäänsä hyvät ominaisuuteni, harvat huonot voi jättää ottamatta.
Olet itse suunnitellut siis hautajaisesi. Tieävätkö lapsesi nämä suunnitelmat?
Luin jostain että tuhkaukseenki pitää olla arkku samoin kuin ketään ei saa haudata ilman arkkua maahan. Ja krematorioon kuuluu varata aika joten voi olla ettei sairaalasta ihan suoraan sinne pääse. Kylmiössä joutuu odottelemaan.
Täytyy ottaa huomioon arkku ja jono krematorioon. Hyvä kun kirjoitit. Lapsille olen jo puhunut asiasta. He haluavat tehdä juuri niin kuin minusta oikealta tuntuu ja tykkäävät että hyvä jos on tiedossa, ei tarvitse itse pähkäillä, miten tehdään.
Kyllä arkku pitää olla joka tapauksessa ja luultavasti saattohartaus, muodollinen 5 minuuttia, ilman sitä ei saa krematorio lupaa, oletan. Siunaus on eri asia. Puolisoni siunattiin (arkussa) lauantaina, muodollinen sekin noin 15-20 min. Siitä krematoriolle ja tuhkaus maanantaina.
Mitä sanoo Suomen laki? Onko saattohartaus tai siunaus tai pappi pakollinen hautauksessa? Minulla olisi hautapaikka vaimovainaan päällä, mutta ei kai sinne ole pakko mennä. Voidaanko ruumis polttaa muuten vain ja voiko joku maksettu henkilö heittää tuhkat sallittuun sirottelupaikkaan? En halua ketään hautaukseen saati hautajaisiin riekkumaan kuoltuani.
Virossa on tämäkin asia paljon Suomea edellä. Siellä krematoriossa on komea tammiarkku jossa vainaja lepää, yläosa kannesta on auki. Tilaisuuden jälkeen vainaja arkkuineen lasketaan mekaanisesti alakertaan. Sen jälkeen arkku otetaan pois ja vainaja poltetaan alustan kanssa uunissa. Koskahan Suomessa päästään näinkin pitkälle?
Pitänee muuttaa Pärnuun ennen kuolemaa. Arkun kansi saa kyllä olla kokonaan kiinni eikä vieraita eikä pappeja kaivata paikalle.
Arkku pakollinen poltettaessa.
Ei tosin johdu mistään laista, ruumis vaan ei pala hyvin ilman sytykettä. Puuarkku, ei pahvinen, se käytäntö. Maahankuopatessa arkkua ei vaadita, se pikemminkin hidastaa mätänemisprosessia ja joissain uskonnoissa maahan hautaamisessa on tapana käyttää jotain käärekangasta tms.
Sinällään laki kai lähinnä määrää kuollutta kohdeltavan asiallisesti. Mutta mitään uskontoja ei määrätä sotkettavaksi asiaan, millään tavalla.
Suomessa uskonvapaus, voi olla pappi, rabbi, imaani... Tai sitten olla olematta. Mitkään rituaalit ei ole pakollisia, pakollista ainoastaan käytännön byrogratian ja jätehuollon hoitaminen.
=DW=
Saako Suomessa haudata ilman arkkua maahan, Ei kai......
Sekin on muuttumassa että tuhkauksen on oltava arkku, on niitä ollut hautajaisia jossa väki on kokoontunut pienen uurnan ääreen. Ja tulevaisuudessa se tulee olemaan niin . Kun ajatellaan että valmistetaan kalliista materiaalista arkku joka maksaa paljon vaan siksi että vainaja makaa siinä pienen hetken sen jälkeen poltetaan ja tuhkat sitten uurnaan , joten moni on jättänyt väliin juuri sen arkkun ja hoitaneet hautajaisten missä uurna on ollut sen arkun tilasta .
Faijan monttubileet olivat isot ja hienot. Oli ollut rikkaissa maissa rahakkaissa duuneissa ja hautajaisvieraat olivat hänen tuttaviaan kyseisistä maista omien maidensa juhla-asuissa. Olihan se komean näköistä ja yllättävän oloista.
No, laskimme jonkin kukkalaitteen ja söimme ja lähdimme omiin hommiimme.
Olitkos noita hautajaisia suunnittelemassa?
En todellakaan, kun emme olleet missään tekemisissä. Yksi vieraista sanoikin, ettei hän tiennyt kyseisellä tyypillä lapsia tai lapsenlapsia olevankaan. Kävimme monttubileissä vain syömässä.
Menit kuitenkin hautajaisiin vaikka ette olleet tekemisissä, miksi?
Jaa-a, vähän vaikea näin kolmenkymmenen vuoden jälkeen tietää. Varmaan menimme, kun kutsuttiin ja kävimme ainakin syömässä. Olihan se muutenkin hienoa nähdä komeat monttubileet kerran elämässään.
Ensimmäiset hautajaiset muistuu mieleen kun ymmärrys maailmasta oli hataraa, taisin olla muutaman vuoden ikäinen kun kurkistin avonaiseen arkkuun, ukki makasi siinä silloin kai tuli ymmärrykseen kuolema sillä tilanne muistuu vieläkin elävästi kuolleesta mieleen.
Vaimon kuolema järjestelyineen noin n. 7 vuotta sitten. Inhoan hautajaisia niitä on on tiedossa kun kahdeksan minua vanhempaa sisarusta elossa.
No mehän emme tiedä kuka täältä lähtee ensin.
Luulen että minä olin 10 vanha kun oli äidin isän hautajaiset , koska asuisimme satojen kilometrien päässä vanhasta parista niin ei tämä vaari ollut oikeastaan minulle mitenkään tuttu, muuta kun tiesin että oli minun vaarini. Se oli ensimmäinen tapaus siihen kuolemaan . Muistan kun parhaan ystävän kanssa sitten leikittiin hautajaisia ja haudattiin hiiriä peunapellon vieressä ja laulettiin virsiä kovasti virsikirjan kädessä . Ja tehtiin tikuista ristiä hiirien haudoille .
Mulla oli parin vuoden sisään vähän liikaa hautajaisia. Kolmen läheisen ihmisen hautajaisista jäi mieleen isonveljen hautajaiset ja varsinkin papin puhe. Velipoka oli suoraan sanoen laitapuolen kulkijoita. Tärpätti oli maistunut nuoruudesta asti enemmän kuin hyvin. Pappi oli varmaan kysellyt isosiskoltani ja saanut häneltä kaunistelemattoman rehellisen kuvauksen. Isosisko asui lähellä ja häneen veljeni piti vielä yhteyttä ja heidän välinsä olivat aika hyvät.
Papin saarna jäi mieleen. Veljeni elämästä ei ainakaan sen loppupuolella olisi ollut paljoa kaunista sanottavaa, mutta pappi osasi kääntää siskoltani kuulemansa positiiviseksi. Hautajaisväelle piirtyi kuva boheemista oman tiensä kulkijasta, jolle elämä oli näyttänyt nurjaa puoltaan, mutta joka siitä huolimatta oli säilyttänyt huumorinsa ja hyvän tavan suhtautua elämään. Huumoria hänellä toki oli eikä älykyyttäkään puuttunut, mutta kuten papin sanonnasta jäi mieleen, hänellä oli myös isot ja liukkaat saappaat, jotka veivät joskus liiankin kovaa.
Mulle ja varmaan muillekin jäi papin puheesta hyvä mieli. Myöhemmin kun siskoni mies ja sen jälkeen isosiskoni haudattiin, papin puhe oli sitä liirumlaarumia, josta ei saanut mitään kiinni, eikä jäänyt mitään mieleen.
Tuota juuri aloituksellani haen. Miten löytää hautajaisiin se hyvä henkilökohtainen henki eikä samaa sabluunaa kuin kaikille muillekin maallisen majansa jättäville. Mitä pienempi saattojoukko sen paremmat maahanpanijaiset. Ja intiimimmät. Miksi kutsua kaikki isänäidinkummunkaimat jotka eivät ole olleet vainajan elämässä kuin joskus ammoisina aikoina.
Selittäisikö joku, miksi pitää olla kallis arkku, esim tammi?
Pitää nääs pröystäillä. Kuvitellaan että vainajalta saa anteeksiannon kun se laitetaan kalliisti hautaan.
Viitut. Totuushan on, että vainajalle yksi hailee kuinka haihtuu lopullisesti, vaikka pahvilaatikon kautta tuhkaksi ja siitä eteenpäin perus uurnaan, joko haudattuna tai tuhka jonnekin ripoteltuna.
Itse valitsin puolisolleni halvimman tarjouspaketin johon sisältyi uurnakin, koska meni tuhkaukseen. Lähisukulaiset kaikki olivat tyytyväisiä. Pääasia, että pidettiin perinteiset tunnelmalliset miitingit (muodollinen siunaus) muisto istumisineen hyvän naposteltavan äärellä, kunnes kaikki haihtuivat kuka minnekin päin suomea.
Niinpä. Perinteitä kunnioittaen....
On turvallista ja helppoa pitäytyä valmiissa kaavassa. Vainaja maksaa muistotilaisuuden ihmisille joita ei ehkä ole nähnyt vuosikymmeniin. Hautajausvieraatveivät välttämättä tunne toisiaan.
Suruaika on herkkä hetki päätöksille. Haluttaneen laittaa parasta vainajalle vaikka hän ei siitä enää itse tiedä.
Tai halutaan näyttää, että fyrkkaa on!
Mjaaa. Niin, vouhan tuokinkolla yksi motiivi. Arkun kuitenk7n maksanee vainaja jos hällä varaa on.
Häät voidaan järjestää maistraatissa,miksei hautajaisia?
Jokaisen ihannetilanne olisi, että vainaja lähtee pers auki, kuolinpesä tyhjänä, jolloin paikallinen sosiaalirahasto maksaa, avustaa sen verran, että edesmennyt saadaan hautaan kunnialla. Jälkeensä jääneet järjestäköön muistotilaisuuden omalla kustannuksellaan. Eipähän mene väärän ihmisen (vainajan) piikkiin kuokkijatkaan.
Mnaah.
Ei pappeja, uskontoja, rituaaleja tarvita yhtään mihinkään. Kuolemantapauksessakaan. Olemassa lainsäädäntöjä asiasta, byrogratiaan ja kalman hävittämiseen, jotka hoidettava. Käytännössä tarkoittaa samaa paperirumbaa perunkirjoituksineen kuolemantodistuksineen jne, mitä nyt hoidettava muutenkin ja varsinaisen kalman hävittämisen voi hoitaa ilman hautaustoimistoja jne itsekin.
Suomessa on uskonvapaus, koskee myös uskonnottomia. Ja vaikka vainaja olisikin jonkin kirkkokunnan jäsen, tai muuten vaan uskossa, tai uskonnoton, kaikki asiat voi hoitaa muutenkin. Kuolema kokolailla sama asia, kuin nimenannossakin, byrogratia pakollinen, muu piletys täysin vapaavalintaista.
Pitäis vaan muistaa vainaja ja vainajan tahto, vaikka hautajaisissa kyse onkin omaisten, sukulaisten ja muitten eloonjääneiden juhlista. Vainajahan se juhlakalu on. Itsellä nimittäin tympee kokemus faijan peijaisista. Kundi oli kirkosta eronnut, mutta uskissukulaiset hommas hautajaisiin papin hokemaan loitsujaan, heittelemään hiekkojaan ja vielä ukkeli piti virsiä veisaten upottaa sukuhautaan. Nostin aikuisemmalla iällä meteliä asiasta, hö, tuomiokapitulikaan ei tiedä, mitä asialle pitäis tehdä, vakava virhehän siinä tapahtunut.
=DW=
Totta. Vainajan tahtoa pitää noudattaa kuoleman jälkeenkin. Jos hän on tahtonsa ilmaissut.
Appimuorille kävi just noin , ei ollut vanhalla äyriäkään.- Sossu maksoi puolet , krematoriossa avoin arkku ja buddhalaiset munkit pikkasen juttelivat , läsnäolijat sitten vuorotellen arkulla sanomassa hyvästit .- Jälkeenpäin sitten meittien kotona porukalla syötiin ja juotiin .-
Eipä sen kummempia .-
Mitään hautajaisia ei tarvitse järjestää. Moni vain luulee kun se on ollut maan tapa.
Pöljää!
Paremminkin inhimillistä.
No jollain tapaahan vainaja kuuluu hoitaa hautaan tai tuhkata.
Totta!
No ei kai vainajaa voi hautaamattakaan jättää. Hautaamisen järjestäminen=hautajaiset.
Hautajaisia ei ole pakko järjestää kuten ei häitäkään. Maistraatti on pakko jos haluaa liitostaan virallisen.
Aitä olen minäkin aina ajatellut. Ostetaan kallis arkku jossa vainaja on pienen hetken ja sitten se poltetaan. Että saa laittaa tuhkan uurnaan.
Ei muka voi suunta vainajaa jos ei ole arkussa, kun saman asian ajaa uurnakin missä on tuhka.
Hautajaiset maksavat rahaa ja monelta puolisolta menee niihin viimeiset rahat. Aiis vaan periteellisten tapojen vuoksi. Luin että poltettaviksi on jossain maassa tehty paperimassasta hieno arkku ja yhtä kaunis kun mikä tahansa arkku, mutta halpa .
Entäs tapauksissa joissa ei rahaa ole ?
Ennenhön se oli aina jotenkin pakollista ne hautajais järjestelyt, kaikkine sääntöineen . Nykyään on monessa maassa alettu tekemään ihan toisin, halvemmalla hautaan. Ävastaisuudessa tulee olemaan että kaikki poltetaan ,
Valitettavasti en ole koskaan päässyt erilaisiin hautajaisiin, ikävän samanlaisiin vain. Pari / muutama viikko sitten luin paikallislehden kuolinilmoitussivulta sellaisen ilmoituksen kuolemasta, että se täytyi lukea toinenkin kerta.
Kuollut tyyppi oli selvästi kirjoittanut itse itselleen kuolinilmoituksen. Oletan siksi, että hän kuului heihin, jotka suunnittelevat hautajaisensa itse alusta loppuun asti. - Nm. Vahvoja tapauksia
Niitä on, muutama vuodessa, että laatineet hautajaisensa muistokirjoitusta myöten. Mikäs sen parempaa, taatusti omaehtoiset omanlaiset monttujaiset.
Aika harva kuitenkaan pystyy ja kykenee ja on niiin valmis kuololle. - Nm. Keskeneräiset
Lähinnä syöpään sairastuneet jotka ovat sinut itsensä, elämän ja kuoleman kanssa.
Aha, syöpään sairatuneetko on sinut kuolemansa kanssa . . .?!
En usko, että kukaan on.
Useimmat eivät ole, koska vakava sairaus tulee aina yllättäen, yllätyksenä. - Nm. Kukaan ei usko saavansa
Hautajaisissakin eroa pohjoismaisen välillä , ei niitä,isoja pitoja enää kukaan pidä joita oli ennevanhaan ainoastaan kahvitarjoilu riittää . Joissakin ei sitäkään.
Lukaisin yhdeltä sivustolta otsikon, jotta Ameriikoissa aletaan kompostoida vainajia. - Nm. Vallan erikoista
Kävelin hautausmaalla ja edelläni käveli vanhus kohti lavaa, jossa luki; maatuvat jätteet.
Hautaaminen on kompostointia.
Normaalia vanhanaikaista hautaamista ei kutsuta kompostoinniksi. - Nm. Eri asiat
Monenlaisia hautajaisia on tähän ikään kertynyt, ihan pienistä suuriin.
Kerran olin saattamassa oman kunnan nokkamiestä, iso kirkko oli puolillaan sakkia ja meno oli niin virallista, kaikki oli minuutilleen suunniteltu ja jokaisella oma vuoro milloin piti mennä lskemaan seppeleensä ja niitä laskijoita riitti. Oli paljon kaikenlaisia järjestöjä, ja yhdistyksiä. JOtenkin tuntui oudolta kun ensin oli se virallinen osuus ja vähitellen siirryttiin omaisiin ja kaikista läheisin laski viimeisenä. Ne oli pitkäveteiset ja tylsät hautajaiset ja sikäli vahinko koska vainaja oli tosi pidetty, lupsakka ja hyvä tyyppi.
Silloin oli talvi ja ne kymmenet seppeleet sitten lopulta laski haudalla liuta pitäjän nuoria.
Pienet hautajaiset muistan kun vanha yksinelävä savolaismies naapurista kuoli, oli vähän saattoväkeä ja yksinkertaiset menot kappelissa ja muistotilaisuudessa istuttiin ringissä edesmenneen pienessä tuvassa ja talkoilla oli tehty leivonnaiset ja kalakeitto keitetty.
Jokainen muisteli yhteisiä sattumuksia vainajan kanssa . Sukulaisia oli vain muutama, saattoväki oli pääasiassa miehen ikäisiä kalakavereita, kirkkoherra ja muutama naapuri. Muistelemisen arvoisisa asioita riitti jokaisella ja siinä muistotilaisuudessa muistan, että naurettiin paljon. Kirkkoherrakin oli ollut miehen kalakaverina.
Peukku kertaa kymmenen.
Ei kai hautajaisistakin ole tarkoitus tulla trendimäinen tilaisuus,
kuka keksii terndikkäimmät hautajaiset.
Ei kai. Mutta itse hakisin hautajsistilsisuuteen jotain tavanomaisesta kaavasta poikkeavaa ja enemmänvainajannäköistämusiiklia myöten
Hautajaiset voi olla niin pienimuotoiset kuin haluaa järjestää
jos vainajalla ei toivomuksia ole ollut.
En kuulu kirkkoon, joten suoraan krematorioon vaan
ja tuhkani voi ripotella ihan mihin vaan metsään tai mereen ilman minkäänlaista seremoniaa.
Ei kukaan perään kysele.
Krematorioon pitää ilmoittaa joku virallinen "loppusijoituspaikka",
mutta ei sitä tarkisteta.
Maanomistajan luvalla.
Ei muuten. Olemassa paikkoja sitäkin varten, mutta muutkin paikat voi käydä. Vesistöissä sama, meressä paikkoja, minne saa tuhkia ripotella. Aika harva yksityinen omistaa mitään vesistöä. Paikka pitää ilmoittaa, se totta. Sekin kai totta, kukaan ei tarkasta. Mutta asiasta voi saada syytteitä vaikkapa viranomaisen harhaanjohtamisesta, hygienia rikkomuksesta, hautarauhan rikkomisesta, vainajan häpaisystä tms jos kippaa tuhkat minne sattuu.
Ihminen jätettä, kuin muukin jäte, pitää käsitellä oikein.
=DW=
No, ilmoittaa jonkun "virallisen" paikan silmän lumeeksi. Mutta tuhkanhan voi sitten ripotella vaikka kirkon portaille tai kapakan lattialle. Kuka sitä on vahtimassa.
Naapurit.
Tai kuka tahansa. Oikeesti, mun mielestä(monen muunkin) asiat pitää voida hoitaa aika vapaamuotoisesti. Mutta pitää asioissa olla kokin rotikin. Jos jostain kuulisin edes juoruna, että mun maille on jonkun jätökset kipattu, tekisin välittömästi rikosilmoituksen. Tietenkin omasta puolestani, mutta mun mielestä kalmallakin on olemassa oikeus tulla kohdelluksi kuoltuaankin asianmukaisesti.
Asiallisesti asiat.
=DW=
Ystäväni tuhkat vei merivesi Hakaniemen sillan kupeesta aamuyöllä
keväällä 2010.
Hänen toivomuksestaan.
Kunnioitettu olkoon ystäväsi Hakaniemestä. Lienee jo ehtinyt ohi Katajanokan ja suunnannut suurille vapaille ulapoille, ehkä päätynyt Tallinnaan tai Turkuun tms.
Tuhkana ruumis on hajonnut, ei se minnekään "päädy". Se muuttuu osaksi luontoa.
Miksi sen musiikin pitää olla niin surua nostattavaa kun vainaja tuodaan siihen alttarille? Voisiko se olla jotain erilaista, kuitenkin kunnioittavaa mutta etenkinn ikäihmisen kyseessä ollen sellaista elämän rajallisuuden hyväksyvää? Jos ymmärrätte mitä tarkoitan :). Toki jokainenhan varmaan saa itse valita musiikin vai saako?
Joop.
Mä tein piisilistaa mutsin hautajaisiin, ettei kaikki piisit ole suvun lestaatiolaissiiven sanelemia. Noh, ei mutsi kai sen kummemmin Bachia diggaillut, mutta ei se ollut lestaatikaan. Mä en iteasiassa tiedä sen musamausta, tais suosia jotain sota-ajan kotimaista slaageria.
Kyllä peijaisissa voi soittaa musaa, aika vapaasti. Kirkkokuvioissa riippuu kanttorista ja papista, mitä sallitaan, tuskin norjalainen death metall saapi hyväksyntää. Se sitten eri asia, mitä jatkoilla soi.
Ei virsikirja ole ollenkaan pakollinen musavalinnoissa. Eikä kanttoriakaan välttämättä tarvi, jos musikantit, tahi dj omasta takaata. Uskontokunnilla omat tapansa ja sääntönsä, mutta net ei ole lakeja.
=DW=
Se antaa tunnelmaa jotenkin kun uruilla soitetaan kirkossa surullista musiikkia joka kuvaa surijoitten mielialaa. Onhan se niin ettei vainaja itse mitenkään olemukana mitä musiikkia hänen hautajaisissaan soitetaan
Aika usein nykyään soitetaan Albinonin Adagio'ta, se on rauhallinen,
ei niin tyrmäävän murheellinen.
Kappaleen voi valita, mutta sitä on vaikea valita, kun ei ole klassisemman
musiikin tuntija (itsestäni puhuen) Muistinkohan nytkään oikein kappaleen nimen,
jota tarkoitan...
Tai kipale ”hetki lyö”, viime hetki lyö, kukaan aikaa lahjomaan......
Ehottomasti hyvä biisi, pitäisi saada virsikirjaan.
Hautaustoimistossa kuulemma voi tehdä suunnitelmat itseään koskien. Ystäväni kertoi, läheisensä kuoleman jälkeen.
Niin en ole vielä saanut aikaiseksi tehdä. Vanhemmat haudattu perinteisesti.
Olen vanhin sisaruksista, jos iän mukaan menee, olen seuraava, myöskin kertonut haluavani tulla tuhkatuksi, he vaan ei ottaneet vakavasti.
Tuhkat muistolehtoon, oletan sen olevan paikka, josta kenenkään ei tarvitse huolehtia, maksaa mitään. Jos joskus kynttilän sytyttää jonnekin ja muistaa, ilman "velvollisuudentunnetta", se ois parasta.
Ei ollut ihan kommentti avaukseen, sori siitä :)
Onko muistolehto ilmainen?
Enpä muuten tiedä 🤭. Jos kertamaksulla selviäisivät, eikä tarvisi hautakiviä tms. hoitokuluja srk:lle maksaa.
Ei ole ilmainen. Mutta eipä se paljoa maksa. Tai riippuu seurakunnasta. Toiset ovat ahneita ja röyhkeitä, toiset edullisia.
Mitään hautaamistapoja ei kannata kummeksua. Ajatelkaa Intiaa.
Seurakuntien maksut on tosi pieniä, srk pitää haudan siistinä ja nättinä, istuttaa ja kastelee kukkia. Kukat voi valita makunsa mukaan.
Sopimuksia voi tehdä 1-25 vuodeksi.
Hinta voi olla esim. alk. noin 50 euroa vuodessa.
Jos maksua ei kuulu, hauta "otetaan haltuun", maa käännetään nurin
ja haudataan seuraava.
Srk ei ota yhteyttä, sinne on pidettävä yhteyttä.
Srk laittaa hautakiven taakse lapun, yleensä hautuumaamaljakkoon,
milloin sopimus loppuu.
Kivi on se joka voi maksaa, paljon, mutta maksaako itse hautapaikka
ja paljonko ? Haudan hoito ei paljon maksa.
Ei vai? Viisi vuotta / € 500,- vai oliko ylikin. Minusta se on kallista, jos sillä saa kesäkukan ja sen kastelun.
Oletko menettänyt läheisen ?
Jos, niin otan osaa.
Rakas siskoni menehtyi viime vuonna hieman äkillisesti. Hän tykkäsi liikkua luonnossa ja vaikka kuolema olikin äkillinen tapaus, kerkesimme hieman tutkia hautausvaihtoehtoja.
Törmäsimme netissä BenuTree-nimiseen yritykseen, ketkä valmistavat kauniita ekologisia uurnia ja mukana tulee puuntaimi, jonka serkkuni halusi istutettavaksi mökille hänen haudan yhteyteen. Hän ei kuulunut kirkkoon, joten hautaus kirkonmaalle ei hänelle ollut luonnollista ja eihän sinne olisikaan saanut puuta haudalle. Suvun mökki tuntui hyvältä paikalta kaikkien mielestä.
Muistotilaisuus tapahtui mökkimme takapihalla, jonne oli varattu paikka uurnan laskuun. Toinen siskoni soitti kitaraa ja lauloi pikkusiskomme lempikappaleen uurnanlaskun aikaan. Sen jälkeen istutimme yhdessä puun ja se oli tunnelmallinen tilanne. Kun teimme sen porukassa, niin pääsimme itsekin surutyöhön käsiksi ja tavallaan "helpotti" surutyötä. Siskoni olisi arvostanut!
Puuvalikoimasta siskoni valitsi männyn. Nyt pikkusiskostamme kasvaa vahva mänty perhen mökkimme takapihalle. En tiedä onko muita tällaisia vastaavanlaisia hautausmenetelmiä olemassa Suomessa, mutta tuo BenuTreen uurna & muistopuu on todella hieno ja lämmin idea!
En ole edes tiennyt että saa haudata omaan paikkaan vaan luullut että on pakko olla jossain erityisessä hauta paikassa. Isäni haudattiin sellaiseen hautausmaahan missä oli muitakin haudattu jotka eivät olleet kirkkoon kuuluvaisia .
Mutta sen taas näkee että joka päivä oppii uusia asioita
olis kiva kun sais vain kadota maanpäältä
hautajaisia ei tarvis pitää, eikä muitakaa seremoita
jälkeläiset vaan jakasivat keskenään jäämistön, ja huiskuttsiavt vain taivalle hyvää matkaa luojan luo ,,
me tullaan joskus perässä,,
vie terveisiä raakaille mummoille ja vaari papparaisille,,
Niin olen minäkin usein ajatellut sillä hautajaiset ovat hyvin raskaita kokemuksia esim puolisolle tai muille omaisille .
Mutta monet haluavat saattaa joukolla rakkaansa viimeiseen lepoon ja sekin on asia mitä on kunnioitettava
Just samoin ajattelen, että sais vaan "kadota" maan päältä.
Juurikin näin. Siunaus- ja muistotilaisuudet ovat useille lähimmäisille kammotus. Ihmisten itkut ja puheet kärsimysnäytelmää, kun ainoastaan haluaisi kotiin sytyttämään kynttilän, ja/tai nauttimaan konjakin. Todella teennäistä ja pahinta laatua perinnettä.
Itse en halua mitään tilaisuutta. En ole itse kuulemassa lurituksia (onneksi!), joten ketä varten ne olisivatkaan. Perikunta päästettävä helpommalla, ovat jo kaiken maailman paperihommissa itsensä väsyttäneet.
Mistä sinä sen tiedät, ettet "ole kuulemassa" ?
Meillä päin erään persoonallisen henkilön puoliso järjesti vainajan näköiset hautajaiset eli kutsui kaikki iloitsemaan ja muistelemaan vainajaa laulun ja tanssin merkeissä.
Jos ei voi hyväksyä kuolemaa pitää leikkiä iloista.
NO, mielipide tuokin, tosin menee vähän sinne keittiöpsykolointiin
Taantumuksellinen rituaali. Ihminen on lakannut olemasta voi raadon kompostoida tai käyttää muuten hyödyksi.
niin, voisi nahasta tehdä vaikka kenkiä ja laukkuja, kun nahan ensin nylkee pois ja käsittelee niin että sitä voi käyttää teolliseen tuotantoon,
olishan se kiva kun joku kävelis mun nahkakengissä tai tanssis,
Nekrosexuaalit voisivat naida ruumistasi eri reikiin ja nautiskella
Ei mikään ole erilaista. Vainaja on yhtä kuollut kuin muissakin hautajaisissa.
Maailman turhimmat asiat: Itkeminen ja rukoileminen
Sorry baby, kumpikaan niistä ei ole turhaa, ratkaisevaa on se, missä ja miten niitä toimitat. Sun kantsii kasvaa ja kehittyä vielä.
Naurattaa
Snadina, kun muorit ja vaari kuolivat ja monttubileissä olimme ja valokuvia otettiin, niin väkisinkin pyrki naurattamaan. Olihan aina pyydetty valokuvissa hymyilemään!
Myös panetus on normaalia varsinkin murrosikäisillä.
Monttubileissä! Sinullako? Miten hoidit tarpeesi?
Kirkon vieressä oli vessa, toimituksen jälkeen kävin välittömästi tyydyttämässä itseni seinälle
Hyvä, että sinulla oli tyydytetyt monttubileet!
Haudalle ei ole pakko ostaa kiveä, sopivan näköisen voi tuoda vaikka metsästä ja kiinnityttää siihen laatan, jossa kuolleen henkilötiedot tai ehkä jollakin muulla tavalla? Onko joku nähnyt sellaista hautakiveä?
Olen nähnyt kauniita luonnonkiviä haudoilla paljonkin. En tosin tiedä millaiset säädökset noita kiviä koskee. Kokosäännös varmaan ainakin.
Tuhkaks vaan ja pihalle. Turhat liitumlaarumit vex. Muistelkaa kotona tai olkaa muistelemmata. Ei mitään väliä