Missä sää oot?

Mää oon söötti.

Anonyymi kirjoitti:

Mää oon söötti.

Varmasti 😊

Mää osaan runoillakin aina joskus

Anonyymi kirjoitti:

Mää osaan runoillakin aina joskus

Hieno taito joka osaa 🥰

Joks oot lähel himaas?

Anonyymi kirjoitti:

Joks oot lähel himaas?

Joo. Pääsin kotiin, sain vedettyä ruokaa napaan ja nyt kaadun unille. öitää.

Anonyymi kirjoitti:

Joo. Pääsin kotiin, sain vedettyä ruokaa napaan ja nyt kaadun unille. öitää.

Oliks noin rankka päivä? Vei mehut mimmistä?

Anonyymi kirjoitti:

Oliks noin rankka päivä? Vei mehut mimmistä?

Joo ja kun tää herätys on jo näin kun iltavuorosta aamuvuoroon vaihto. Pakko suoraan unille et saa tarpeeks nukuttua.

Joku ketju tuolla oli et jollekin kelpaa mukamas kuka vain palstalta eli hakee itselleen ikävöintiin kohdetta täältä. Jäin miettiin sitä ja totesin itse että monet näkyvimmistä miehistä täällä on kovin marttyyrimäisen itsekkäitä..

Sellaisia miehiä mullakin on ollut. Oon aina joutunu tinkiin omasta hyvinvoinnistani ja onnestani. Siirtään oman tahtoni sivuun. Joutunut oleen se epäitsekkäämpi joka väistyy ja on onneton jotta toinen saa sen mitä haluu ja on onnellinen.

Tajusin just et en oikeastaan entisissä suhteissani oo ollu onnellinen edes onnellisimmilla ajoilla koska mut on toistuvasti sivuutettu, ehkä siksi koen sinkkuuden onnellisena kun kerrankin saan toteuttaa asioita mistä mä oon onnellinen. Enkä joudu tinkiin siitä koska toinen on erimieltä ja hänen näkemys jyrää.

Tein päätöksen etten ota enää yhtään entisieni kaltaista miestä. Sellasta joka jyrää eikä ajattele mua itsekkyydessään yhtään. Sellasta joka jos valinnoissa on mun ilo ja onni ja hänen oma, valitsee jatkuvasti oman onnen .. vasta kun näen epäitsekkyyttä niin luovun tästä sinkkuudestani.
Päätetty.

Anonyymi kirjoitti:

Joo ja kun tää herätys on jo näin kun iltavuorosta aamuvuoroon vaihto. Pakko suoraan unille et saa tarpeeks nukuttua.

Joku ketju tuolla oli et jollekin kelpaa mukamas kuka vain palstalta eli hakee itselleen ikävöintiin kohdetta täältä. Jäin miettiin sitä ja totesin itse että monet näkyvimmistä miehistä täällä on kovin marttyyrimäisen itsekkäitä..

Sellaisia miehiä mullakin on ollut. Oon aina joutunu tinkiin omasta hyvinvoinnistani ja onnestani. Siirtään oman tahtoni sivuun. Joutunut oleen se epäitsekkäämpi joka väistyy ja on onneton jotta toinen saa sen mitä haluu ja on onnellinen.

Tajusin just et en oikeastaan entisissä suhteissani oo ollu onnellinen edes onnellisimmilla ajoilla koska mut on toistuvasti sivuutettu, ehkä siksi koen sinkkuuden onnellisena kun kerrankin saan toteuttaa asioita mistä mä oon onnellinen. Enkä joudu tinkiin siitä koska toinen on erimieltä ja hänen näkemys jyrää.

Tein päätöksen etten ota enää yhtään entisieni kaltaista miestä. Sellasta joka jyrää eikä ajattele mua itsekkyydessään yhtään. Sellasta joka jos valinnoissa on mun ilo ja onni ja hänen oma, valitsee jatkuvasti oman onnen .. vasta kun näen epäitsekkyyttä niin luovun tästä sinkkuudestani.
Päätetty.

Lue lisää

Sul on ollu huonoo tuurii ukkojen kans. Oliks sul mukava duunipäivä?

Anonyymi kirjoitti:

Sul on ollu huonoo tuurii ukkojen kans. Oliks sul mukava duunipäivä?

Niin no.. parisuhteissa on aina tietynlaiset roolit ja oma luonnetyyppi määrittelee vähän millainen oma roolinsa suhteessa on. Roolijako on usein niin että toinen on jyräävämpi ja toinen myötäilevämpi ja joustavampi. Perääntyvämpi. Kai nää roolit myös suhteessa hiukan muokkaantuu, mutta henkilökohtaisesti mun on kovin vaikea uskoa mun kahdesta pisimmän suhteen existäni että he kumpikaan koskaan olisi niitä tossun alle taipuvia.
Ex-avomieheni on luontainen johtaja ja armeijassakin häntä yritettiin ohjata Rukkiin saakka ja koulutuksensakin on esimiesasemiin suuntautunut eikä mikään tällainen kuin mä, perus alaiseksi koulutus eli suorittavan työntekijäksi luettu koulutustausta.

Eikä toinenkaan pidempien suhteitteni exä, mikään alistuva ollut. päinvastoin. Siinä missä ex-avoni oli vielä diplomaattinen ja yritti johtaa vielä sopuisasti, niin tää alkoi rähjään ja kävi päälle tappeleen ja haastaan. Ei pienintäkään diplomaattisuutta tai rauhaa rakentavaa. Päälle vaan ja rähinät pystyyn,

Ehkä se on niin että ne jotka sen luonteisia hakeutuu aina suhteisiin sellasen kanssa joka taas helpommin taipuu sellaiseen alemman rooliin ja taas sellainen joka ei osaa pomottaa ja johtaa menee jotenkin puihin jos joutuisi johtajan rooliin.

Mulla on työssäkin vaikeaa sellainen ohjaajan ja pomottajan rooli. Kiiressä se sieltä tulee, mutta vaikeesti. Mä teen itse hiljaisesti ja yritän ehtiä kaiken.
Ehkä sellainen leikki suhteessa olisi ollut hyvä että päivän opettelen oleen se "johtaja"

Mun on vaikee vaatia itselleni mitään ja sitten kun vaadin sitä ei yleensä edes kuulla ja oteta todesta niin en enää vaadi. Sen opettelu tekis ehkä mulle itselleni ihan hyvää.

Esim. edellisissä suhteissa toi unentarpeeni vaikkapa.. toinen ex soitteli 2-3 aikaan yövuorostaan ja olin opiskelija joka oli lukenut useina iltoina koko kirjan käsittäviin kokeisiin ja aamulla menossa kasiin kouluun. Tarvitsin unta, mutta exäni ei ajatellut mua. Se vaati että 2-3 aikaan yöllä pitää useita kertoja minun olla häneen puhelinyhteydessä hänen työpäivänsä aikana. Mä en vastannut joten puhelin oli aamulla täynnä huorittelua.

Siinä esimerkki siitä miten mua ajateltiin. Siinä missä mä olisin miettinyt että antaa toisen nukkua pitkät unet että jaksaa ja koe sujuu hyvin, niin tää mietti vaan omia tarpeitaan. Ei mua ja jaksamistani sekä menestymistäni opinnoissani.

Tällaisia esimerkkejä on monia joissa oon joutunut suhteessa tinkiin omasta hyvinvoinnista kun miehen tahto ja hyvinvointi on aina ajanut edelle sekä hänen itsenäs että myös mun puolelta.

Suhteenkemia. Mä en itseni enkä toisen mielestä ole tärkeä ja taas toinen on sekä minun että itsensä mielestä tärkeämpi kuin mä ja mun jaksaminen ja niin suhteesta muodostuu sellainen että jossain vaiheessa laiminlyödympi joka ei kenenkään mielestä tärkeä on se heikoin lenkki ja murtuu. Jättää suhteen kun ei ole onnellinen

Anonyymi kirjoitti:

Niin no.. parisuhteissa on aina tietynlaiset roolit ja oma luonnetyyppi määrittelee vähän millainen oma roolinsa suhteessa on. Roolijako on usein niin että toinen on jyräävämpi ja toinen myötäilevämpi ja joustavampi. Perääntyvämpi. Kai nää roolit myös suhteessa hiukan muokkaantuu, mutta henkilökohtaisesti mun on kovin vaikea uskoa mun kahdesta pisimmän suhteen existäni että he kumpikaan koskaan olisi niitä tossun alle taipuvia.
Ex-avomieheni on luontainen johtaja ja armeijassakin häntä yritettiin ohjata Rukkiin saakka ja koulutuksensakin on esimiesasemiin suuntautunut eikä mikään tällainen kuin mä, perus alaiseksi koulutus eli suorittavan työntekijäksi luettu koulutustausta.

Eikä toinenkaan pidempien suhteitteni exä, mikään alistuva ollut. päinvastoin. Siinä missä ex-avoni oli vielä diplomaattinen ja yritti johtaa vielä sopuisasti, niin tää alkoi rähjään ja kävi päälle tappeleen ja haastaan. Ei pienintäkään diplomaattisuutta tai rauhaa rakentavaa. Päälle vaan ja rähinät pystyyn,

Ehkä se on niin että ne jotka sen luonteisia hakeutuu aina suhteisiin sellasen kanssa joka taas helpommin taipuu sellaiseen alemman rooliin ja taas sellainen joka ei osaa pomottaa ja johtaa menee jotenkin puihin jos joutuisi johtajan rooliin.

Mulla on työssäkin vaikeaa sellainen ohjaajan ja pomottajan rooli. Kiiressä se sieltä tulee, mutta vaikeesti. Mä teen itse hiljaisesti ja yritän ehtiä kaiken.
Ehkä sellainen leikki suhteessa olisi ollut hyvä että päivän opettelen oleen se "johtaja"

Mun on vaikee vaatia itselleni mitään ja sitten kun vaadin sitä ei yleensä edes kuulla ja oteta todesta niin en enää vaadi. Sen opettelu tekis ehkä mulle itselleni ihan hyvää.

Esim. edellisissä suhteissa toi unentarpeeni vaikkapa.. toinen ex soitteli 2-3 aikaan yövuorostaan ja olin opiskelija joka oli lukenut useina iltoina koko kirjan käsittäviin kokeisiin ja aamulla menossa kasiin kouluun. Tarvitsin unta, mutta exäni ei ajatellut mua. Se vaati että 2-3 aikaan yöllä pitää useita kertoja minun olla häneen puhelinyhteydessä hänen työpäivänsä aikana. Mä en vastannut joten puhelin oli aamulla täynnä huorittelua.

Siinä esimerkki siitä miten mua ajateltiin. Siinä missä mä olisin miettinyt että antaa toisen nukkua pitkät unet että jaksaa ja koe sujuu hyvin, niin tää mietti vaan omia tarpeitaan. Ei mua ja jaksamistani sekä menestymistäni opinnoissani.

Tällaisia esimerkkejä on monia joissa oon joutunut suhteessa tinkiin omasta hyvinvoinnista kun miehen tahto ja hyvinvointi on aina ajanut edelle sekä hänen itsenäs että myös mun puolelta.

Suhteenkemia. Mä en itseni enkä toisen mielestä ole tärkeä ja taas toinen on sekä minun että itsensä mielestä tärkeämpi kuin mä ja mun jaksaminen ja niin suhteesta muodostuu sellainen että jossain vaiheessa laiminlyödympi joka ei kenenkään mielestä tärkeä on se heikoin lenkki ja murtuu. Jättää suhteen kun ei ole onnellinen

Lue lisää

Sää et vaan oo ees antanu mahollisuutta, meil toisenlaisille ukoil. Otat vaan tollasii sua arvostamattomia nulikoita.

Anonyymi kirjoitti:

Sää et vaan oo ees antanu mahollisuutta, meil toisenlaisille ukoil. Otat vaan tollasii sua arvostamattomia nulikoita.

En mä nyt sanoisi että ne ei mua arvostanu, ne vasn arvosti aina itseään enemmän ja nosti joka kohdassa itsensä tärkeämmäksi. Välitön nautinto ja etunenässä välitön oma nautinto tärkeintä.
Mä olin vain väline saada se nautinto ja jos mun kauttani ei repinyt sitä välitöntä nautintoaan mitä tarvitsi niin olin aivan se ja sama.

Kyllä siitä suhteessa kurja olo tulee herätä joka päivä ymmärtään että mulla ei ole väliä. Unentarpeeni ja jaksamiseni on yhtä tärkeää kuin kilo kakkaa! Ammatilliset haaveeni ja menestymiseni opinnoissa on yhtä tärkeää kuin kilo kakkaa. Se mitä ajattelen itsestäni ja kuinka hyvä itsetuntoni on, on yhtä tärkeää kuin kilo kakkaa. Mitä tarvitsen jotta tunnen olevani suhteessa onnellinen on yhtä tärkeää kuin kilo paskaa!

Hyvä esimerkki ex-avoliitostani meidän keskinäisistä rooleista suhteessa oli eräs viikko kun molemmat yhtä aikaa kuumeessa. Exällä noin 37,4-37,5 lämpöö, mulla 38,3-38,5 ja meidän jääkaappi tyhjä. Sohvalla maattiin ja arvottiin kumpi lähtee kauppaan. Ex sano et hän ei lähde. Hän on kipee. Mä katsoin sitä et hei niin oon mäkin!

Yritin saada sen jakaan tää tuska yhteisen ruokamme eteen eli tekeen kompromissia et haetaan ruokaa yhdessä, kun molemmat sitä haluu, tarttee ja syökin.

Lopulta mä raahasin kahta täyttä kassillista ja yhtä repullista ruokaa yksin kotiin ja kolmen päivän päästä ex oli terve flunssastaan ja mä olinkin sisällä keskussairaalassa kuumeen kohotessa 39,2-39,4 asteeseen.

Että se siitä rakkaudesta ja jakamisesta. Kun tiukka paikka, niin itseään ei uhrata yhteisen hyvän eteen vaan toinen potkitaan teuraalle ja mä oon suhteissani se joka taipuu ja uhrautuu tekeen asioita itsensä kustannuksella.

Ja arvaa kuinka kiukkunen olin kun hirvees kuumees tulin kauppakassien kanssa pakkasesta ja lumisateesta sisälle ja ex iloisesti moikkasi tietokonepelinsä lomasta moikat

Oli niin leimahtaa täysin sillä kohtaa. Pudotin eteiseen ruokakassit ja painuin sänkyyn mutisten sille et mä oon hommani tehnyt. Sä laitat noi kaappiin.

Anonyymi kirjoitti:

En mä nyt sanoisi että ne ei mua arvostanu, ne vasn arvosti aina itseään enemmän ja nosti joka kohdassa itsensä tärkeämmäksi. Välitön nautinto ja etunenässä välitön oma nautinto tärkeintä.
Mä olin vain väline saada se nautinto ja jos mun kauttani ei repinyt sitä välitöntä nautintoaan mitä tarvitsi niin olin aivan se ja sama.

Kyllä siitä suhteessa kurja olo tulee herätä joka päivä ymmärtään että mulla ei ole väliä. Unentarpeeni ja jaksamiseni on yhtä tärkeää kuin kilo kakkaa! Ammatilliset haaveeni ja menestymiseni opinnoissa on yhtä tärkeää kuin kilo kakkaa. Se mitä ajattelen itsestäni ja kuinka hyvä itsetuntoni on, on yhtä tärkeää kuin kilo kakkaa. Mitä tarvitsen jotta tunnen olevani suhteessa onnellinen on yhtä tärkeää kuin kilo paskaa!

Hyvä esimerkki ex-avoliitostani meidän keskinäisistä rooleista suhteessa oli eräs viikko kun molemmat yhtä aikaa kuumeessa. Exällä noin 37,4-37,5 lämpöö, mulla 38,3-38,5 ja meidän jääkaappi tyhjä. Sohvalla maattiin ja arvottiin kumpi lähtee kauppaan. Ex sano et hän ei lähde. Hän on kipee. Mä katsoin sitä et hei niin oon mäkin!

Yritin saada sen jakaan tää tuska yhteisen ruokamme eteen eli tekeen kompromissia et haetaan ruokaa yhdessä, kun molemmat sitä haluu, tarttee ja syökin.

Lopulta mä raahasin kahta täyttä kassillista ja yhtä repullista ruokaa yksin kotiin ja kolmen päivän päästä ex oli terve flunssastaan ja mä olinkin sisällä keskussairaalassa kuumeen kohotessa 39,2-39,4 asteeseen.

Että se siitä rakkaudesta ja jakamisesta. Kun tiukka paikka, niin itseään ei uhrata yhteisen hyvän eteen vaan toinen potkitaan teuraalle ja mä oon suhteissani se joka taipuu ja uhrautuu tekeen asioita itsensä kustannuksella.

Ja arvaa kuinka kiukkunen olin kun hirvees kuumees tulin kauppakassien kanssa pakkasesta ja lumisateesta sisälle ja ex iloisesti moikkasi tietokonepelinsä lomasta moikat

Oli niin leimahtaa täysin sillä kohtaa. Pudotin eteiseen ruokakassit ja painuin sänkyyn mutisten sille et mä oon hommani tehnyt. Sä laitat noi kaappiin.

Lue lisää

Tyytyväinen ukko ni kaikki o hyvin :D

Oliks sul tänään pitkäki duunipäivä?

Anonyymi kirjoitti:

Tyytyväinen ukko ni kaikki o hyvin :D

Oliks sul tänään pitkäki duunipäivä?

Iltavuorosta pääsin just kotiin.

Miesten logiikkaa on just toi, välittömän mielihyvän haku. Miehet ei tajua ajatella asioita pidemmälle!

Ei munkaan exällä kauaa ollu kivaa pelaillessa tietokoneellaan, kun tyttöystävänsä raahaa tuiskussa ja pakkasessa hirveen määrän ruokaa kuumeessa nenän eteen, sillä vaikka hetken oli kivaa edessä oli kiukkunen tyttöystävä joka ei yhtään tyytyväinen että toinen on pirtee kuin peipponen ja virkeänä pelailee ja laistanu laiskuuttaan vaan kauppareissusta!

Ja suhteessa miehelle nyt käy usein niin että kun se ajattelee sitä välitöntä mielihyvää, se suututtaa tyttöystävänsä ja sitten kun tyttöystävä on kiukkunen, ei ole miehelläkään tyytyväinen olo. Suhteessa miehen tyytyisyys kun on sidoksissa naisensa tyytyväisyyteen ja jos nainen ei ole tyytyväinen ensin alkaa valitus, sitten kylmenee sänkyhommat ja lopulta koko mies saa kenkään. Ja mies ei yhtään tyytyväinen.

Sit ne tulee tänne vikiseen marttuyrinä et muija jätti. Ahaa! Miksiköhän ?


No mut ex oli nopeesti pelastamassa tyrimistään, sillä kun se näki et sen iloiseen tervehtimiseen mä vastasin tiputtamalla käsistäni ruokakassit eteiseen ja mutinalla sänkyyn menolla, se tajus et nyt toi ei oo tyytyinen. Äkkiä paikkaus tai muuten ei oo sekään tyytyväinen enää koko iltana kun mä murjotan.

Mä kai nukahdin kuumeisena välittömästi sänkyyn menon jälkeen ja heräsin siihen kun se herätti mut tuomalla sänkyyn mulle ruokaa mitä se oli tehnyt. Erittäin hyvä veto. Pelasti tilanteen täpärästi.

Jos ois jatkanu pelaamista älyämättä mitä menossa niin se ilta ja yö ois ollu jäistä

Anonyymi kirjoitti:

Iltavuorosta pääsin just kotiin.

Miesten logiikkaa on just toi, välittömän mielihyvän haku. Miehet ei tajua ajatella asioita pidemmälle!

Ei munkaan exällä kauaa ollu kivaa pelaillessa tietokoneellaan, kun tyttöystävänsä raahaa tuiskussa ja pakkasessa hirveen määrän ruokaa kuumeessa nenän eteen, sillä vaikka hetken oli kivaa edessä oli kiukkunen tyttöystävä joka ei yhtään tyytyväinen että toinen on pirtee kuin peipponen ja virkeänä pelailee ja laistanu laiskuuttaan vaan kauppareissusta!

Ja suhteessa miehelle nyt käy usein niin että kun se ajattelee sitä välitöntä mielihyvää, se suututtaa tyttöystävänsä ja sitten kun tyttöystävä on kiukkunen, ei ole miehelläkään tyytyväinen olo. Suhteessa miehen tyytyisyys kun on sidoksissa naisensa tyytyväisyyteen ja jos nainen ei ole tyytyväinen ensin alkaa valitus, sitten kylmenee sänkyhommat ja lopulta koko mies saa kenkään. Ja mies ei yhtään tyytyväinen.

Sit ne tulee tänne vikiseen marttuyrinä et muija jätti. Ahaa! Miksiköhän ?


No mut ex oli nopeesti pelastamassa tyrimistään, sillä kun se näki et sen iloiseen tervehtimiseen mä vastasin tiputtamalla käsistäni ruokakassit eteiseen ja mutinalla sänkyyn menolla, se tajus et nyt toi ei oo tyytyinen. Äkkiä paikkaus tai muuten ei oo sekään tyytyväinen enää koko iltana kun mä murjotan.

Mä kai nukahdin kuumeisena välittömästi sänkyyn menon jälkeen ja heräsin siihen kun se herätti mut tuomalla sänkyyn mulle ruokaa mitä se oli tehnyt. Erittäin hyvä veto. Pelasti tilanteen täpärästi.

Jos ois jatkanu pelaamista älyämättä mitä menossa niin se ilta ja yö ois ollu jäistä

Lue lisää

Hyvä mies ei tee sellasta mikä vaatii noit paikkauksii

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä mies ei tee sellasta mikä vaatii noit paikkauksii

Siihen en usko et kukaan ois virheetön, mutta ois se kiva et arjessa kuuluisin miehen ajattelussa edes 49,9 % tärkeäksi eli sen oma napa tärkein napa sen 50,1 % eli itsekäs saa olla ja on tervettä nostaa hiukan tärkeämmäksi itsensä kuin muut. Niin paletta pysyy kasassa sillä tavalla että jaksaa töissä ja kotona eikä uuvu.

Mutta tuntemani miehet arvottaa itsensä 95 % tärkeäksi ja mut taas suhteissa 5 % tärkeäksi ja sekin 5 % sisältää 2,5 % itsekkyyttä sillä tyytyväinen tyttöystävä antaa seksii joten ..


Mulla on jotenkin ihan naatti olo. Uskomattoman paljon lisää rasittavuutta kun on pitkät työmatkat. Saman pituinen päivä 30 minuutin työmatkalla töihin ja 30 min takas niin oon vielä kotona täydessä iskussa päivän jälkeen mutta heti kun töihin menee 2 tuntia ja takas töistö 2 tuntia niin kuormitus kasvaa niin että se jo tuntuu! Ei muuta sit jaksakkaan päivän jälkeen.

kättä päälle KÄPPÄNÄ, kjiäh kjiäh....
:)
terveisn. kauaksi tulimme, hali
häh?
kjihähähähähähähähä
:)
https://www.youtube.com/watch?v=hjzshV5a6t0

voi!

moro