Hovimestari ilmoitti saapumisestani: ”Kreivi de la Moncroft.!” Kävin tervehtimässä illan isäntää ja emäntää. Kun käännyin poistuakseni syrjemmälle muiden vieraiden joukkoon, vastaani purjehti kaksi viehättävää serkusta. ”Ah, kreivi Pierre, minkä ilo nähdä teidät taas”, isäntäperheen tytär, ruhtinatar Charlotta sanoi. ”Teillä on meille varmasti paljon kerrottavaa”, ruhtinatar Antoinette lisäsi. Kumarsin ja suutelin kummankin kättä. Neidot olivat parhaassa naimaiässä, kahdeksantoistavuotiaita, ja heillä oli runsaasti kosijoita. Mies kuin mies olisi mielellään ottanut kumman tahansa mahtisukuun kuuluvan neidon puolisokseen. Ainoa ongelma oli tyttöjen kevytmielisyys. Tuleva puoliso saisi taatusti vaivoikseen pitkän liudan rakastajia…
Charlotta ja Antoinette olivat mestareita hovinaisten kevytmielisessä ajanvietteessä. Kuninkaanlinnan vartijoille oli annettu tiukat ohjeet seistä vartiopaikallaan ja liikkua vain jos kuninkaan henkeä uhattiin. Monet hovin naiset kävivät härnäämässä vartiomiehiä esittelemällä kumartumalla auliisti sulojaan tai keskustelemalla keskenään vartijan pohkeista, reisistä – ja muustakin. Charlotte ja Antoinette puhuivat vartijoiden kuullen kaksimielisyyksiä ja jopa korjailivat sukkanauhojaan vartijoiden edessä. He olivat tyytyväisiä vasta kun näkivät vartijan tiukoissa housuissa selvästi erottuvan kohouman… Eräänlaisena huippusaavutuksena kerrotaan, että serkukset saivat erään nuoren henkivartiokaartilaisen purkautumaan housuihinsa!
Katsoin nyt ihaillen näitä viehättäviä naisia. He olivat hämmästyttävän paljon samannäköisiä, varsinkin kun kummallakin oli samanlainen korkea peruukki ja juhlan kunniaksi voimakkaasti puuteroidut kasvot. Antoinettella kauneuspilkku oli ylähuulessa, Charlottalla vasemmassa poskessa. ”Ah, ette voi uskoa kuin pitkästyttävää täällä on ollut kun kuningas matkusti armeijaan. Onneksi hän on palannut”, Charlotta sanoi. ”Ja kaiken lisäksi hän vei mukanaan kaikkein komeimmat ja galanteimmat herrasmiehet”, Antoinette huokaisi. Kumarsin kohteliaisuudelle. ”Arvon neidit, kuninkaan saapuminen kenttäarmeijaan nosti valtavasti joukkojen henkeä. Hänen majesteetilleen kuuluu suurin kiitos aseidemme menestyksestä.”
”Entä teidän oma aseenne, kreivi Pierre?”, Charlotta kysyi suutaan hurmaavasti suipistaen. ”Onko teidän miekkanne suorittanut armeijassa samanlaisia urotekoja kuin täällä hovissa?”. Antoinette peitti naurunkiherryksensä viuhkansa taakse. Purin huultani harmista. Vaikka lemmenseikkailuihin suhtauduttiinkin hovin piirissä hyvin vapaamieleisesti, oli aina varaa joutua kaksintaisteluun jonkun kuumaverisen kilpakosijan tai aviomiehen kanssa. Naiset eivät kerta kaikkiaan osaa pitää suutansa kiinni… Vastasin kuitenkin hymyillen: ”Luulenpa että miekkailutaitoni on entisestään kehittynyt…”
Itse asiassa naiset olivat tietämättään osuneet arkaan paikkaan. Koko sotaretken aikana en ollut saanut koskeakaan naista. Armeijaa seuraavat ilonaiset levittivät joukkoihin sukupuolitauteja. Itse asiassa kuppautuisia oli sotaretken lopussa enemmän kuin haavoittuneita. Jokainen upseeri tiesi, että ainoa varma keino välttyä taudilta oli ottaa rakastajattareksi joku koskematon tyttö. Ja niitähän ei paljoa ollut siellä missä suuri armeija liikkui…
”Te olette nähneet nyt kaukaisia seutuja kokeneet jännittäviä seikkailuja. Toivottavasti elämänne ei tunnu täällä kovin tylsältä?”, Antoinette sanoi. ”Eihän toki. Kun on nähnyt viikkokaupalla tasaisia lakeuksia ja kokenut kylmää viimaa, tuntuu ihanalta nähdä taas kotimaan kauniisti kaartuvia, lämpimiä kumpuja”, sanoin ja katsoin merkitsevästi Antoinetten povea, joka alkoikin kohoilla voimallisemmin… ”Sitä paitsi niin minulla kuin muillakin sotilailla – ja itse kuninkaallakin - on vain yksi toive tämän raskaan sotaretken jälkeen”, lisäsin. ”Ja mikähän se mahtaa olla?”, Charlotta kysyi. Katsoin häntä silmiin ja sanoin ”Me haluamme vihdoinkin työntää miekkamme tuppeen…”
Paksun puuterin vuoksi en huomannut kasvoista mitään erityistä, mutta kaulan ja poven kohdalta huomasin, että Charlotta punastui. Molemmat neidot nauroivat häveliäästi viuhkojensa takana sukkeluudelleni. ”Ah, rakas kreivi, teilläpä on vilkas ja rohkea kieli. Teidän seuranne on todellakin nautinto pitkään yksinäisyydestä kärsineille naisille…”, Antoinette sanoi ja katsoi viehkeästi suoraan silmiini. Kahden viehättävän naisen seura ja kaksimieliset sukkeluudet olivat saaneet minut – sotaretken yksinäisyyden jälkeen – todella kuumenemaan. Tunsin miehisen elimeni pullistelevan housuissani ja pelkäsin joka hetki, että joku huomaa kiihtyneen tilani. Onneksi minut vedettiin toiseen seurueen keskusteluun. Harmikseni huomasin kuitenkin kummankin naisen vilkaisevan ennen poistumistani - kuin tilani aavistaen - etumustani. Mahtoivatko he huomata mitään?
Vastailin seurueen kysymyksiin sotaretkestä, armeijan tilasta jne. Mielessäni kuitenkin pyöri noiden kahden viehättävän naisen kasvot – ja povet. Tanssi alkoi. Kun liityin menuettiin, etsin katseellani Charlottaa ja Antoinettea. Tavoitin kummankin katseen salin toiselta puolelta. Kaikkea muuta kuin verhotuissa katseissa näkyi haastavuutta, kaipausta… Kumpikin pyöri parinani hetken verran, ja olisin voinut vaikka vannoa, että heidän kätensä kosketuksissa oli enemmän lämpöä kuin kenenkään muun daamin. Kumpikin loi minuun merkitseviä silmäyksiä. Sydämeni pamppaili epätietoisena. Kumman suuntaan minun olisi käytävä rynnäkköön?
Tanssin jälkeen asia selvisi itsestään. Palvelija toi minulle kirjelappusen. Käännyin nurkkaan päin ja luin sen: ”Rakas kreivi, tunnen itseni hieman väsyneeksi ja vetäydyn jo yöpuulle. Soisitteko kuitenkin minulle sen ilon, että tulisitte vielä myöhemmin illalla huoneeseeni kertomaan lisää kuulumisianne. Minusta tuntui, että viehättävä keskustelumme jäi ikävästi kesken. Charlotta.” Tunsin lämpimän ailahduksen sydämessäni - ja kalussani. Arvelin että noin tunnin päästä olisi soveliasta poistua ja livahtaa neiti Charlottan huoneeseen.
Kuin tulisilla kuuntelin miten vanha markiisi B. kertoi kihdistään ja muista vaivoistaan. Markiisitar täydensi ikävystymistäni laverrellen loputtomiin leskikuningattaren kauneudesta silloin kun tämä oli nuori ja markiisitar oli tämän hovineito… Pääsin lopulta lähtemään. Hain palvelijalta kynttelikön ja lähdin nousemaan portaita kohti ruhtinatar Charlottan huoneistoa. Koputin ovelle. Kuulin oven takaa kahinaa ja supinaa. Lopulta palvelijatar tuli avaamaan. Hän niiasi minulle ja poistui häveliäästi maahan katsellen saman tien huoneesta. Jäin kahden Charlottan kanssa.
Charlotta makasi sängyssä yllään vain yöpaita. Hymyillen hän taputti sänkyä. ”Tulkaa tähän istumaan, rakas kreivi. Emmehän me ystävien kesken välitä muodollisuuksista…” Istahdin sängylle ja katsoin lumoutuneena tuota kaunotarta. Ilman puuteria ja raskasta peruukkia hän oli vielä kauniimpi. Kaunis kullanruskea tukka oli kammattu sileäksi ja kasvoilla näkyi nuoren naisen terve puna. Sydän jyskyttäen ahmin katseellani hänen poveaan, jota yöpaidan miehusta anteliaasti paljasti. ”Mietittekö kenties kotimaan kauniita kumpuja, rakas kreivi?”, Charlotta kysyi kuiskaten.
Tartuin hellästi kiinni hänen kumpuihinsa ja vastasin: ”Ah, Charlotta. Näitä kumpuja minä olen kaivannut. Monena yksinäisenä iltana olisin halunnut ratsastaa orhini vaahtoon ja kiirehtiä näiden luokse.” Charlotta huokaisi ja sulki silmänsä. Vapisevin sormin availin yöpaidan nyörejä. Huokaisin ihastuksesta. Pehmeät, vaaleat rinnat, joiden päässä nännit nöpöttivät kuin herkulliset mansikat. Kiiruhdin poimimaan suuhuni nuo ihanat marjat… Imin, näykin ja lipsuttelin kielelläni hänen nännejään ja puristelin kevyesti hänen ihanan pehmeää poveaan. Charlotta voihki ihastuttavasti silmät suljettuina.
”Oooh, rakas kreivi, mikä säälimätön hellyys onkaan huulillanne! Tehkää hyvin ja riisuutukaa ja tulkaa tänne sänkyni lämpöön.”, Charlotta huokaili. Noin kaunista kutsua on mahdoton vastustaa. Aloin riisua itseäni. Takki, liivit, paita. Kuulin miten Charlotta huudahti kun oli ylävartalo paljaana: ”Kreivi, teillähän on arpia rinnassanne.” ”Kyllä, mutta huomatkaa, että niitä ei ole minulla selässäni…”, sanoin. Koska palvelijaa ei ollut paikalla katsoin parhaaksi jättää peruukin päähän. Otin kengät jalastani ja aloin vetää housuja pois. Se oli hankalaa täydessä uljuudessa seisovan kaluni vuoksi. Vilkaisin ison vaatekaapin ovessa olevasta peilistä kuvaani. Olin alasti, vain sukat jalassa ja vaalea peruukki päässä. Miekkani seisoi väristen taisteluasennossa. Charlotta katsoi sitä silmät loistaen ja huuliaan lipaisten.
Sitten säikähdin. Olin kuulevinani jonkin äänen. Tempaisin kaapin oven auki ja mitä näinkään: Ruhtinatar Antoinette seisoi kaapissa pelkkä yöpaita päällään. Kaiken lisäksi yöpaidan helma oli kohonnut korkealle, sillä neidon käsi työskenteli parhaillaan hänen haaroissaan! Säikähtänyt Antoinette sai lopulta soperretuksi: ”Suokaa anteeksi, kreivi. Me olemme joskus huvitelleet Charlottan kanssa näin. Toinen voi seurata peilin läpi kun toinen kisailee rakastajansa kanssa…”
”No mutta, rakas ruhtinatar. Olette tottakai tervetullut seuraleikkiimme. Tehkää hyvin,” sanoin ja suoritin laajakaarisen hovikumarruksen. Se näytti alasti ja ilman hattua suoritettuna niin koomiselta, että Antoinette purskahti nauramaan. Hän astui huoneen puolelle. Charlottakin oli noussut sängyltä ja seisoi vieressämme hieman epätietoisen näköisenä. ”Rakkaat ruhtinattaret, seuraleikkien ensimmäinen sääntö on aina ollut se, että jokainen aloittaa samoista lähtökohdista. Minä olen jo alasti. Siispä, arvon neidit…”
Neidot vilkaisivat toisiaan, hymyilivät ja riisuivat sitten yöpaitansa pois. Ah, jumalani! En ollut saada henkeä kun katsoin näitä kahta alastonta kaunotarta rinnakkain. Ihanasti punastuen neidot seisoivat kiitollisen katseeni tutkittavana. Charlottan kullanruskeat hiukset, täyteläiset rinnat, muhkeat reidet ja reisien välissä oleva kullanruskea kolmio vertautuivat vieressä seisovan Antoinetten tummiin hiuksiin, pienempiin kiinteisiin rintoihin, notkeaan vartaloon ja lähes sysimustaan Venuksen kolmioon...
Olin laueta jo tästä katselun autuudesta! Vaivuin polvilleni ja painoin kuuman suudelman kummankin neidon venuskummulle… Kummankin naisen syli tuntui turpealta, kostuneelta, halukkaalta. Heidän kiihotuksena tuntui huumaavana tuoksuna… Naisten suusta pääsi hurmioitunut voihkaisu. Neidot pyysivät minua nousemaan viileältä lattialta ja tulemaan sängyn lämpöön. Kummanikin palavat katseet kohdistuivat kankeana seisovaan miekkaani, mutta he eivät vielä uskaltaneet koskettaa sitä. Asetuin sängylle selälleni, ja neidot kummallekin puolelleni.
”Kreiviltä jäi kumpujen suuteleminen kesken, ehkä jatkamme siitä”, Charlotta kuiskasi. Naiset kohottautuivat ja asettivat rintansa kasvojeni ylle. Tunsin olevani taivaassa. Neljä kaunista rintaa käsieni ja huulieni hyväiltävinä. Tunsin kerta kaikkiaan mässäileväni tässä ihanuudessa: sivelin, puristelin, hyväilin, nuolin, imin sydämeni kyllyydestä. Samalla tunsin kahden uteliaan käden liikkuvan vatsallani ja reisilläni. Viimein kädet löysivät värisevän kaluni ja alla täysinä odottavat ruutipussini! Ah, miten naisen kosketus voi ollakaan samaan aikaan ujo ja uskalias, vieno ja kaihtamaton!
Charlotta ja Antoinette siirtyivät alemmas. Hymyillen kumpikin katsoi jäykkää miekkaani, josta kummallakin oli vuoroin ote. ”Voi, rakkaan kreivimme miekka on varmaan kokenut kovia sotatantereilla…”, Charlotta sanoi. ”Ehkä me voimme jotenkin palkita sen vaivat”, Antoinette lisäsi. Ennen kuin ehdin oikein ymmärtääkään mitä hän sanoi hän oli jo juoksuttanut kieltään pitkin kaluni vartta. Oh, mikä nautinto. Samassa tunsin Charlottan kuumien huulten painuvan vasten pussejani, ja tunsin hänen lipovan niitä kielellään. Ja pian aseeni pää katosi Antoinetten lämpimään suuhun!
Voi, rakas lukijani, kuinka voisinkaan sanoin kuvata sitä autuutta jota sillä hetkellä tunsin… Lantioni teki tahattomia, nautinnollisia liikahduksia. Sadat kuumat suudelmat satoivat aseelleni ja pusseilleni… ”Aaah, en voi enää hillitä itseäni!”, huudahdin ja tunsin vääjäämättä laukeavani ennen kuin ehdin edes aloittaa varsinaista rynnäkköni. Neitoset haukkoivat henkeään katsellessaan miten siemeneni roiskui pitkin vatsaani. Voihkin kun roiskaus toisensa jälkeen sai kaluni nytkähtelemään. Menetin lähes tajuntani mielihyvästä.
Kuulin naurun kiherrystä ja avasin silmäni. Charlotta oli hakenut pyyhkeen ja alkoi kuivata sillä vatsaani ja kaluani. ”Rakas kreivi, teidän muskettinne oli todellakin huolellisesti ladattu…”, Antoinette kihersi ja katsoi minua kirkkailla, kiihtyneillä silmillään. ”Suokaa anteeksi, arvon naiset.”, sanoin. ”Näyttää siltä, että sotaretkellä olen unohtanut ritarilliset tavat, jotka velvoittavat antamaan ensin tietä naisille. Lupaan hyvittää tämän kömmähdykseni.” Pyysin naisia siirtymään sängyn laidalle ja levittämään jalkansa.
Posket punaisina Charlotta ja Antoinette asettautuivat pyytämääni asentoon. Katsoin lumoutuneena tätä kaunista näkymää. Sitten painoin suuni vasten Antoinetten tummaa venuskumpua. Antoinette päästi ihastuttavan voihkaisun kun kieleni löysi karvojen keskeltä hänen lemmenvakonsa. Tunsin miten neito oli jo lämmennyt: hänen simpukkansa suorastaan tulvi kosteutta! Kieleni vaelteli tässä nautinnollisessa pehmeydessä kunnes löysi etsimänsä: hänen venusnappulansa. Hetken verran kieleni antoi kaiken huomionsa tuolle herkälle kohteelle kunnes tunsin miten Antoinetten reidet pääni molemmin puolin värisivät ja pian koko neito kohosi kaarelle ja laukesi huudahtaen.
Kun nyt siirryin Charlotten jalkojen väliin, huomasin neidon olevan lähes tolallaan kiihtymyksestä. Huuleni ehtivät tuskin koskea hänen lemmennesteistä kiiltelevää vakoaan kun hän jo ryhtyi hoputtamaan minua rohkeampaan rynnäkköön. ”Ah, kreivi! Minä pyydän, ottakaa minut! Lävistäkää minut tuolla lemmenmiekallanne!” Aseeni olikin jo tässä vaiheessa uljaassa tanassa. Nostin Charlottaa paremmin sängylle, levitin hänen reitensä levälleen ja katsoin hänen sykkivänä ja kosteana odottavaa lemmenvakoaan… Tartuin jälleen malttamattomana nytkähtelevään kaluuni ja asetin sen hänen simpukkansa suulle.
Ah, tämä neito oli mitä miellyttävimmällä tavalla tiukka. Aulius ja kosteus yhdistyivät hänen vaossaan nuoruuden kimmoisuuteen. Sentti sentiltä suonikas sauvani kuitenkin sukelsi hänen sisälleen, pohjaan asti. Charlotta kuiski korvaani helliä sanoja, ja pian löysimme yhteisen rytmin. Ah, kuinka tämä sulka voisi kuvata tuota nautintoa, tuota jumalaista autuutta! Painoin tulisia suudelmia hänen huulilleen, kaulaansa, poskilleen ja rinnoilleen. Charlotta voihki: ”Ah, jumalani. Ratsastakaa minut vaahtoon, rakas kreivi, nostakaa tulinen galoppi!” Tein hänen toiveensa mukaan ja paransin vauhtiani. Kauaa ei kestänytkään kun tuo ihastuttava nainen voihki autuudessaan ja laukesi vartalo kaarella.
Itse en ehtinyt perille malttamattoman ruhtinattaren kanssa. Vaan eipä hätää! Huomasin miten Antoinette oli tullut viereemme seuraamaan laukkamme loppuvaiheita. Hän hyväili sormillaan itseään ja painoi tulisen suudelman huulilleni. Vedin kiiltelevän elimeni Charlottan simpukasta; Antoinette katseli sitä silmät suurina. ”Oi rakas kreivi, enkö minäkin saisi osaani tuon seipään tuottamasta autuudesta?” Nyökkäsin hymyillen tälle kohteliaisuudelle. Sitten asetin Antoinetten polvilleen sängyllä ja asetuin hänen taakseen. ”Oh, mutta kreivi… En ole koskaan tällä tavalla…kuinka te nyt näin…”, Antoinette sopersi mutta hänen äänensävystään päättelin, että tämäkään asento ei ollut hänelle mitenkään vastenmielinen, pikemminkin päinvastoin…
Katsoin riemuissani ruhtinatar Antoinetten takamusta ja lemmenvakoa tästä mielenkiintoisesta näkökulmasta. Tummien karvojen keskellä vako kiilteli vaaleanpunaisena, turpeana, kutsuvana. Painoin aseeni pään hänen simpukalleen. Se luiskahti helposti sisään, ja pian koko kaluni oli tervetulleena vieraana hänen vaossaan! Antoinette alkoi voihkia hurmaavasti kun lisäsin työntöihini voimaa: ”Ooooh, rakas, rakas kreivi, mitä te teettekään. Näin himokkaaksi en ole tuntenut itseäni koskaan! Tunnen olevani kuin tulessa!”
Oi, hänen vakonsa oli kuin samettia! Kosteana kiiltelevä elimeni upposi kerta toisensa jälkeen tuohon pehmeyteen, liukkauteen, autuuteen… Samalla tunsin miten Charlottan kädet hyväilivät hellästi ruutipussejani ja hän antoi suudelmiensa sataa selkääni ja pakaroihini. Näin hän kannusti minut kiivaimpaan, kuumimpaan laukkaani. Antoinette voihki ja huusi minulle riettaita kehotuksia. ”Oooh… rakas kreivi! Astukaa minut! Astukaa tämä kiimainen tamma…” Hengästyneenä työnsin muutaman rajun työnnön ja lähetin kiehuvat terveiseni Antoinetten lemmenvaon pohjille asti!
Kun olimme hieman levänneet ja käyneet viereisessä huoneessa kukin vuorollaan peseytymässä - neidot olivat huomaavaisesti pyytäneet etukäteen lämmintä vettä – nautimme yhdessä sängyllä lasilliset makeaa viiniä. ”Parahin kreivi, me olemme päättäneet, että teistä ei koskaan tule meidän kummankaan aviomiestä.”, Charlotta sanoi. Katsoin heitä hämmästyneinä: ”Mitä suvaitsette tarkoittaa, ruhtinatar?” Antoinette naurahti ja sanoi: ”Me emme halua että olette jommankumman aviomies – vaan molempien rakastaja…”
[email protected]
Charlotta ja Antoinette olivat mestareita hovinaisten kevytmielisessä ajanvietteessä. Kuninkaanlinnan vartijoille oli annettu tiukat ohjeet seistä vartiopaikallaan ja liikkua vain jos kuninkaan henkeä uhattiin. Monet hovin naiset kävivät härnäämässä vartiomiehiä esittelemällä kumartumalla auliisti sulojaan tai keskustelemalla keskenään vartijan pohkeista, reisistä – ja muustakin. Charlotte ja Antoinette puhuivat vartijoiden kuullen kaksimielisyyksiä ja jopa korjailivat sukkanauhojaan vartijoiden edessä. He olivat tyytyväisiä vasta kun näkivät vartijan tiukoissa housuissa selvästi erottuvan kohouman… Eräänlaisena huippusaavutuksena kerrotaan, että serkukset saivat erään nuoren henkivartiokaartilaisen purkautumaan housuihinsa!
Katsoin nyt ihaillen näitä viehättäviä naisia. He olivat hämmästyttävän paljon samannäköisiä, varsinkin kun kummallakin oli samanlainen korkea peruukki ja juhlan kunniaksi voimakkaasti puuteroidut kasvot. Antoinettella kauneuspilkku oli ylähuulessa, Charlottalla vasemmassa poskessa. ”Ah, ette voi uskoa kuin pitkästyttävää täällä on ollut kun kuningas matkusti armeijaan. Onneksi hän on palannut”, Charlotta sanoi. ”Ja kaiken lisäksi hän vei mukanaan kaikkein komeimmat ja galanteimmat herrasmiehet”, Antoinette huokaisi. Kumarsin kohteliaisuudelle. ”Arvon neidit, kuninkaan saapuminen kenttäarmeijaan nosti valtavasti joukkojen henkeä. Hänen majesteetilleen kuuluu suurin kiitos aseidemme menestyksestä.”
”Entä teidän oma aseenne, kreivi Pierre?”, Charlotta kysyi suutaan hurmaavasti suipistaen. ”Onko teidän miekkanne suorittanut armeijassa samanlaisia urotekoja kuin täällä hovissa?”. Antoinette peitti naurunkiherryksensä viuhkansa taakse. Purin huultani harmista. Vaikka lemmenseikkailuihin suhtauduttiinkin hovin piirissä hyvin vapaamieleisesti, oli aina varaa joutua kaksintaisteluun jonkun kuumaverisen kilpakosijan tai aviomiehen kanssa. Naiset eivät kerta kaikkiaan osaa pitää suutansa kiinni… Vastasin kuitenkin hymyillen: ”Luulenpa että miekkailutaitoni on entisestään kehittynyt…”
Itse asiassa naiset olivat tietämättään osuneet arkaan paikkaan. Koko sotaretken aikana en ollut saanut koskeakaan naista. Armeijaa seuraavat ilonaiset levittivät joukkoihin sukupuolitauteja. Itse asiassa kuppautuisia oli sotaretken lopussa enemmän kuin haavoittuneita. Jokainen upseeri tiesi, että ainoa varma keino välttyä taudilta oli ottaa rakastajattareksi joku koskematon tyttö. Ja niitähän ei paljoa ollut siellä missä suuri armeija liikkui…
”Te olette nähneet nyt kaukaisia seutuja kokeneet jännittäviä seikkailuja. Toivottavasti elämänne ei tunnu täällä kovin tylsältä?”, Antoinette sanoi. ”Eihän toki. Kun on nähnyt viikkokaupalla tasaisia lakeuksia ja kokenut kylmää viimaa, tuntuu ihanalta nähdä taas kotimaan kauniisti kaartuvia, lämpimiä kumpuja”, sanoin ja katsoin merkitsevästi Antoinetten povea, joka alkoikin kohoilla voimallisemmin… ”Sitä paitsi niin minulla kuin muillakin sotilailla – ja itse kuninkaallakin - on vain yksi toive tämän raskaan sotaretken jälkeen”, lisäsin. ”Ja mikähän se mahtaa olla?”, Charlotta kysyi. Katsoin häntä silmiin ja sanoin ”Me haluamme vihdoinkin työntää miekkamme tuppeen…”
Paksun puuterin vuoksi en huomannut kasvoista mitään erityistä, mutta kaulan ja poven kohdalta huomasin, että Charlotta punastui. Molemmat neidot nauroivat häveliäästi viuhkojensa takana sukkeluudelleni. ”Ah, rakas kreivi, teilläpä on vilkas ja rohkea kieli. Teidän seuranne on todellakin nautinto pitkään yksinäisyydestä kärsineille naisille…”, Antoinette sanoi ja katsoi viehkeästi suoraan silmiini. Kahden viehättävän naisen seura ja kaksimieliset sukkeluudet olivat saaneet minut – sotaretken yksinäisyyden jälkeen – todella kuumenemaan. Tunsin miehisen elimeni pullistelevan housuissani ja pelkäsin joka hetki, että joku huomaa kiihtyneen tilani. Onneksi minut vedettiin toiseen seurueen keskusteluun. Harmikseni huomasin kuitenkin kummankin naisen vilkaisevan ennen poistumistani - kuin tilani aavistaen - etumustani. Mahtoivatko he huomata mitään?
Vastailin seurueen kysymyksiin sotaretkestä, armeijan tilasta jne. Mielessäni kuitenkin pyöri noiden kahden viehättävän naisen kasvot – ja povet. Tanssi alkoi. Kun liityin menuettiin, etsin katseellani Charlottaa ja Antoinettea. Tavoitin kummankin katseen salin toiselta puolelta. Kaikkea muuta kuin verhotuissa katseissa näkyi haastavuutta, kaipausta… Kumpikin pyöri parinani hetken verran, ja olisin voinut vaikka vannoa, että heidän kätensä kosketuksissa oli enemmän lämpöä kuin kenenkään muun daamin. Kumpikin loi minuun merkitseviä silmäyksiä. Sydämeni pamppaili epätietoisena. Kumman suuntaan minun olisi käytävä rynnäkköön?
Tanssin jälkeen asia selvisi itsestään. Palvelija toi minulle kirjelappusen. Käännyin nurkkaan päin ja luin sen: ”Rakas kreivi, tunnen itseni hieman väsyneeksi ja vetäydyn jo yöpuulle. Soisitteko kuitenkin minulle sen ilon, että tulisitte vielä myöhemmin illalla huoneeseeni kertomaan lisää kuulumisianne. Minusta tuntui, että viehättävä keskustelumme jäi ikävästi kesken. Charlotta.” Tunsin lämpimän ailahduksen sydämessäni - ja kalussani. Arvelin että noin tunnin päästä olisi soveliasta poistua ja livahtaa neiti Charlottan huoneeseen.
Kuin tulisilla kuuntelin miten vanha markiisi B. kertoi kihdistään ja muista vaivoistaan. Markiisitar täydensi ikävystymistäni laverrellen loputtomiin leskikuningattaren kauneudesta silloin kun tämä oli nuori ja markiisitar oli tämän hovineito… Pääsin lopulta lähtemään. Hain palvelijalta kynttelikön ja lähdin nousemaan portaita kohti ruhtinatar Charlottan huoneistoa. Koputin ovelle. Kuulin oven takaa kahinaa ja supinaa. Lopulta palvelijatar tuli avaamaan. Hän niiasi minulle ja poistui häveliäästi maahan katsellen saman tien huoneesta. Jäin kahden Charlottan kanssa.
Charlotta makasi sängyssä yllään vain yöpaita. Hymyillen hän taputti sänkyä. ”Tulkaa tähän istumaan, rakas kreivi. Emmehän me ystävien kesken välitä muodollisuuksista…” Istahdin sängylle ja katsoin lumoutuneena tuota kaunotarta. Ilman puuteria ja raskasta peruukkia hän oli vielä kauniimpi. Kaunis kullanruskea tukka oli kammattu sileäksi ja kasvoilla näkyi nuoren naisen terve puna. Sydän jyskyttäen ahmin katseellani hänen poveaan, jota yöpaidan miehusta anteliaasti paljasti. ”Mietittekö kenties kotimaan kauniita kumpuja, rakas kreivi?”, Charlotta kysyi kuiskaten.
Tartuin hellästi kiinni hänen kumpuihinsa ja vastasin: ”Ah, Charlotta. Näitä kumpuja minä olen kaivannut. Monena yksinäisenä iltana olisin halunnut ratsastaa orhini vaahtoon ja kiirehtiä näiden luokse.” Charlotta huokaisi ja sulki silmänsä. Vapisevin sormin availin yöpaidan nyörejä. Huokaisin ihastuksesta. Pehmeät, vaaleat rinnat, joiden päässä nännit nöpöttivät kuin herkulliset mansikat. Kiiruhdin poimimaan suuhuni nuo ihanat marjat… Imin, näykin ja lipsuttelin kielelläni hänen nännejään ja puristelin kevyesti hänen ihanan pehmeää poveaan. Charlotta voihki ihastuttavasti silmät suljettuina.
”Oooh, rakas kreivi, mikä säälimätön hellyys onkaan huulillanne! Tehkää hyvin ja riisuutukaa ja tulkaa tänne sänkyni lämpöön.”, Charlotta huokaili. Noin kaunista kutsua on mahdoton vastustaa. Aloin riisua itseäni. Takki, liivit, paita. Kuulin miten Charlotta huudahti kun oli ylävartalo paljaana: ”Kreivi, teillähän on arpia rinnassanne.” ”Kyllä, mutta huomatkaa, että niitä ei ole minulla selässäni…”, sanoin. Koska palvelijaa ei ollut paikalla katsoin parhaaksi jättää peruukin päähän. Otin kengät jalastani ja aloin vetää housuja pois. Se oli hankalaa täydessä uljuudessa seisovan kaluni vuoksi. Vilkaisin ison vaatekaapin ovessa olevasta peilistä kuvaani. Olin alasti, vain sukat jalassa ja vaalea peruukki päässä. Miekkani seisoi väristen taisteluasennossa. Charlotta katsoi sitä silmät loistaen ja huuliaan lipaisten.
Sitten säikähdin. Olin kuulevinani jonkin äänen. Tempaisin kaapin oven auki ja mitä näinkään: Ruhtinatar Antoinette seisoi kaapissa pelkkä yöpaita päällään. Kaiken lisäksi yöpaidan helma oli kohonnut korkealle, sillä neidon käsi työskenteli parhaillaan hänen haaroissaan! Säikähtänyt Antoinette sai lopulta soperretuksi: ”Suokaa anteeksi, kreivi. Me olemme joskus huvitelleet Charlottan kanssa näin. Toinen voi seurata peilin läpi kun toinen kisailee rakastajansa kanssa…”
”No mutta, rakas ruhtinatar. Olette tottakai tervetullut seuraleikkiimme. Tehkää hyvin,” sanoin ja suoritin laajakaarisen hovikumarruksen. Se näytti alasti ja ilman hattua suoritettuna niin koomiselta, että Antoinette purskahti nauramaan. Hän astui huoneen puolelle. Charlottakin oli noussut sängyltä ja seisoi vieressämme hieman epätietoisen näköisenä. ”Rakkaat ruhtinattaret, seuraleikkien ensimmäinen sääntö on aina ollut se, että jokainen aloittaa samoista lähtökohdista. Minä olen jo alasti. Siispä, arvon neidit…”
Neidot vilkaisivat toisiaan, hymyilivät ja riisuivat sitten yöpaitansa pois. Ah, jumalani! En ollut saada henkeä kun katsoin näitä kahta alastonta kaunotarta rinnakkain. Ihanasti punastuen neidot seisoivat kiitollisen katseeni tutkittavana. Charlottan kullanruskeat hiukset, täyteläiset rinnat, muhkeat reidet ja reisien välissä oleva kullanruskea kolmio vertautuivat vieressä seisovan Antoinetten tummiin hiuksiin, pienempiin kiinteisiin rintoihin, notkeaan vartaloon ja lähes sysimustaan Venuksen kolmioon...
Olin laueta jo tästä katselun autuudesta! Vaivuin polvilleni ja painoin kuuman suudelman kummankin neidon venuskummulle… Kummankin naisen syli tuntui turpealta, kostuneelta, halukkaalta. Heidän kiihotuksena tuntui huumaavana tuoksuna… Naisten suusta pääsi hurmioitunut voihkaisu. Neidot pyysivät minua nousemaan viileältä lattialta ja tulemaan sängyn lämpöön. Kummanikin palavat katseet kohdistuivat kankeana seisovaan miekkaani, mutta he eivät vielä uskaltaneet koskettaa sitä. Asetuin sängylle selälleni, ja neidot kummallekin puolelleni.
”Kreiviltä jäi kumpujen suuteleminen kesken, ehkä jatkamme siitä”, Charlotta kuiskasi. Naiset kohottautuivat ja asettivat rintansa kasvojeni ylle. Tunsin olevani taivaassa. Neljä kaunista rintaa käsieni ja huulieni hyväiltävinä. Tunsin kerta kaikkiaan mässäileväni tässä ihanuudessa: sivelin, puristelin, hyväilin, nuolin, imin sydämeni kyllyydestä. Samalla tunsin kahden uteliaan käden liikkuvan vatsallani ja reisilläni. Viimein kädet löysivät värisevän kaluni ja alla täysinä odottavat ruutipussini! Ah, miten naisen kosketus voi ollakaan samaan aikaan ujo ja uskalias, vieno ja kaihtamaton!
Charlotta ja Antoinette siirtyivät alemmas. Hymyillen kumpikin katsoi jäykkää miekkaani, josta kummallakin oli vuoroin ote. ”Voi, rakkaan kreivimme miekka on varmaan kokenut kovia sotatantereilla…”, Charlotta sanoi. ”Ehkä me voimme jotenkin palkita sen vaivat”, Antoinette lisäsi. Ennen kuin ehdin oikein ymmärtääkään mitä hän sanoi hän oli jo juoksuttanut kieltään pitkin kaluni vartta. Oh, mikä nautinto. Samassa tunsin Charlottan kuumien huulten painuvan vasten pussejani, ja tunsin hänen lipovan niitä kielellään. Ja pian aseeni pää katosi Antoinetten lämpimään suuhun!
Voi, rakas lukijani, kuinka voisinkaan sanoin kuvata sitä autuutta jota sillä hetkellä tunsin… Lantioni teki tahattomia, nautinnollisia liikahduksia. Sadat kuumat suudelmat satoivat aseelleni ja pusseilleni… ”Aaah, en voi enää hillitä itseäni!”, huudahdin ja tunsin vääjäämättä laukeavani ennen kuin ehdin edes aloittaa varsinaista rynnäkköni. Neitoset haukkoivat henkeään katsellessaan miten siemeneni roiskui pitkin vatsaani. Voihkin kun roiskaus toisensa jälkeen sai kaluni nytkähtelemään. Menetin lähes tajuntani mielihyvästä.
Kuulin naurun kiherrystä ja avasin silmäni. Charlotta oli hakenut pyyhkeen ja alkoi kuivata sillä vatsaani ja kaluani. ”Rakas kreivi, teidän muskettinne oli todellakin huolellisesti ladattu…”, Antoinette kihersi ja katsoi minua kirkkailla, kiihtyneillä silmillään. ”Suokaa anteeksi, arvon naiset.”, sanoin. ”Näyttää siltä, että sotaretkellä olen unohtanut ritarilliset tavat, jotka velvoittavat antamaan ensin tietä naisille. Lupaan hyvittää tämän kömmähdykseni.” Pyysin naisia siirtymään sängyn laidalle ja levittämään jalkansa.
Posket punaisina Charlotta ja Antoinette asettautuivat pyytämääni asentoon. Katsoin lumoutuneena tätä kaunista näkymää. Sitten painoin suuni vasten Antoinetten tummaa venuskumpua. Antoinette päästi ihastuttavan voihkaisun kun kieleni löysi karvojen keskeltä hänen lemmenvakonsa. Tunsin miten neito oli jo lämmennyt: hänen simpukkansa suorastaan tulvi kosteutta! Kieleni vaelteli tässä nautinnollisessa pehmeydessä kunnes löysi etsimänsä: hänen venusnappulansa. Hetken verran kieleni antoi kaiken huomionsa tuolle herkälle kohteelle kunnes tunsin miten Antoinetten reidet pääni molemmin puolin värisivät ja pian koko neito kohosi kaarelle ja laukesi huudahtaen.
Kun nyt siirryin Charlotten jalkojen väliin, huomasin neidon olevan lähes tolallaan kiihtymyksestä. Huuleni ehtivät tuskin koskea hänen lemmennesteistä kiiltelevää vakoaan kun hän jo ryhtyi hoputtamaan minua rohkeampaan rynnäkköön. ”Ah, kreivi! Minä pyydän, ottakaa minut! Lävistäkää minut tuolla lemmenmiekallanne!” Aseeni olikin jo tässä vaiheessa uljaassa tanassa. Nostin Charlottaa paremmin sängylle, levitin hänen reitensä levälleen ja katsoin hänen sykkivänä ja kosteana odottavaa lemmenvakoaan… Tartuin jälleen malttamattomana nytkähtelevään kaluuni ja asetin sen hänen simpukkansa suulle.
Ah, tämä neito oli mitä miellyttävimmällä tavalla tiukka. Aulius ja kosteus yhdistyivät hänen vaossaan nuoruuden kimmoisuuteen. Sentti sentiltä suonikas sauvani kuitenkin sukelsi hänen sisälleen, pohjaan asti. Charlotta kuiski korvaani helliä sanoja, ja pian löysimme yhteisen rytmin. Ah, kuinka tämä sulka voisi kuvata tuota nautintoa, tuota jumalaista autuutta! Painoin tulisia suudelmia hänen huulilleen, kaulaansa, poskilleen ja rinnoilleen. Charlotta voihki: ”Ah, jumalani. Ratsastakaa minut vaahtoon, rakas kreivi, nostakaa tulinen galoppi!” Tein hänen toiveensa mukaan ja paransin vauhtiani. Kauaa ei kestänytkään kun tuo ihastuttava nainen voihki autuudessaan ja laukesi vartalo kaarella.
Itse en ehtinyt perille malttamattoman ruhtinattaren kanssa. Vaan eipä hätää! Huomasin miten Antoinette oli tullut viereemme seuraamaan laukkamme loppuvaiheita. Hän hyväili sormillaan itseään ja painoi tulisen suudelman huulilleni. Vedin kiiltelevän elimeni Charlottan simpukasta; Antoinette katseli sitä silmät suurina. ”Oi rakas kreivi, enkö minäkin saisi osaani tuon seipään tuottamasta autuudesta?” Nyökkäsin hymyillen tälle kohteliaisuudelle. Sitten asetin Antoinetten polvilleen sängyllä ja asetuin hänen taakseen. ”Oh, mutta kreivi… En ole koskaan tällä tavalla…kuinka te nyt näin…”, Antoinette sopersi mutta hänen äänensävystään päättelin, että tämäkään asento ei ollut hänelle mitenkään vastenmielinen, pikemminkin päinvastoin…
Katsoin riemuissani ruhtinatar Antoinetten takamusta ja lemmenvakoa tästä mielenkiintoisesta näkökulmasta. Tummien karvojen keskellä vako kiilteli vaaleanpunaisena, turpeana, kutsuvana. Painoin aseeni pään hänen simpukalleen. Se luiskahti helposti sisään, ja pian koko kaluni oli tervetulleena vieraana hänen vaossaan! Antoinette alkoi voihkia hurmaavasti kun lisäsin työntöihini voimaa: ”Ooooh, rakas, rakas kreivi, mitä te teettekään. Näin himokkaaksi en ole tuntenut itseäni koskaan! Tunnen olevani kuin tulessa!”
Oi, hänen vakonsa oli kuin samettia! Kosteana kiiltelevä elimeni upposi kerta toisensa jälkeen tuohon pehmeyteen, liukkauteen, autuuteen… Samalla tunsin miten Charlottan kädet hyväilivät hellästi ruutipussejani ja hän antoi suudelmiensa sataa selkääni ja pakaroihini. Näin hän kannusti minut kiivaimpaan, kuumimpaan laukkaani. Antoinette voihki ja huusi minulle riettaita kehotuksia. ”Oooh… rakas kreivi! Astukaa minut! Astukaa tämä kiimainen tamma…” Hengästyneenä työnsin muutaman rajun työnnön ja lähetin kiehuvat terveiseni Antoinetten lemmenvaon pohjille asti!
Kun olimme hieman levänneet ja käyneet viereisessä huoneessa kukin vuorollaan peseytymässä - neidot olivat huomaavaisesti pyytäneet etukäteen lämmintä vettä – nautimme yhdessä sängyllä lasilliset makeaa viiniä. ”Parahin kreivi, me olemme päättäneet, että teistä ei koskaan tule meidän kummankaan aviomiestä.”, Charlotta sanoi. Katsoin heitä hämmästyneinä: ”Mitä suvaitsette tarkoittaa, ruhtinatar?” Antoinette naurahti ja sanoi: ”Me emme halua että olette jommankumman aviomies – vaan molempien rakastaja…”
[email protected]
Vastaukset 11
Vanhimmat
En tosin ole ihan varma, oliko se enemmän mielenkiintoinen kuin kiihottava. Mutta kirjoittaa osaat joka tapauksessa!
oliko tämä kirjoitettu ihan tosissaan? vai tarkoituksellako olit vetänyt överiksi. miks aina pitää pornoleffoissa ym. olla kreivejä ja ruhtinattaria onks ne jotenkin kiihottavia. vittu on köyhää touhua. vai oliko tää paska suomennos jostakin helvetin paskasta novellista. oikeestaan toi oli jo niin huono että sen voi jo tulkita hyväksi tai peräti taiteeksi. jatka ihmeessä, mutta tajuathan että toi on paskaa???
Parahin ”pert”,
Olen imarreltu, että kaikista sadoista tällä palstalla olevista tarinoista soit huomiosi juuri tälle novellille. Tyylikkään, perusteellisen, tasapuolisen - ja ennen kaikkea - hyvin perustellun kritiikkisi ohessa esität muutamia konkreettisia kysymyksiä, joihin vastaan mielelläni.
1) En ymmärrä mitä tarkoittaa ”kirjoittaa ihan tosissaan”. Itse kirjoitan huvikseni, omaksi ilokseni. Mutta arvattavasti Sinä luet näitä seksinovelleja ”ihan tosissaan”, otsa rypyssä ja suu tärkeässä mutrussa…
2) Kysymykseesi ”miks aina pitää pornoleffoissa ym. olla kreivejä ja ruhtinattaria” en osaa vastata. Henkilökohtaisesti en ole koskaan nähnyt pornoleffaa, jossa olisi kreivejä ja ruhtinattaria, mutta en toisaalta ole noiden leffojen suurkuluttaja, kuten Sinä ilmeisesti olet. Meillä näyttää – ikävä kyllä – olevan kovin erilaiset harrastukset ja lähtökohdat. Itse luen paljon, mm. kirjallisuutta ja historiaa, kun taas Sinä ammennat maailmankatsomuksesi ja esteettiset näkemyksesi ”pornoleffoista”.
3) Kreivit ja ruhtinattaret eivät ole minusta sen kiihottavampia kuin muutkaan. En koe arvoasemaa tai ammattia sinällään kiihottavaksi, mutta arvatenkin Sinua olisi kiihottanut enemmän jos päähenkilöinä olisivat olleet bussikuski, toimistoapulainen ja valintamyymälän kassa…
4) Kyseessä ei ole käännös, vaan ihan itse kirjoitettu tarina.
5) Et arvaa miten huojentunut olen kun kaiken perustellun kritiikkisi jälkeen annat minulle luvan jatkaa kirjoittamista. Syvimmät kiitokseni.
6) Ihailen suuresti itseluottamustasi. Vaikka et hallitse alkeellisiakaan oikeinkirjoitussääntöjä, et anna sen häiritä, katsot olevasi kykenevä kirjallisuuskriitikon vaativaan tehtävään.
7) Sallithan myös minun tehdä joitakin huomiota Sinun tekstistäsi. Olisin mielelläni suonut, että Sinä, ”pert”, olisit ollut tarkkaavaisempi koulun äidinkielen tunneilla. Tässä muutama vinkki. Kysymyslause päätetään aina kysymysmerkkiin. Uusi virke aloitetaan isolla kirjaimella. Päälause ja sivulause erotetaan toisistaan pilkulla. Kannattaa myös välttää turhaa toistoa; otsikko mukaan luettuna sana ”paska” toistui neljään kertaan. Liika toistaminen vie tekstistäsi tehoa, vaikka kyseessä olisikin Sinulle hyvin läheinen ja tärkeä sana.
No heipä hei, minulle ei todellakaan ole tärkeää onko pilkku kohdallaan. Kunhan asia tulee vain selväksi tai edes sinnepäin. En jaksa alkaa tarkastaa kiihkossa kirjoittamaani tekstiä sillä se on oltava se mitä siihen sattui tulemaan. Ainakin näissä epävirallisissa merkeissä. No nopeastipa päättelit minun olevan niinkin läpinäkyvä henkilö kuin pelkkää pornoa tuijottelisin ja näitä palstoja otsa kurtussa lukisin. No oli tuo sinun tekstisi kyllä reilusti keskivertoa parempaa tavaraa täytyy myöntää. Ja uskon että sille löytyy myös ihailijansa. Makuasioitahan nämä kaikki vain ovat. En silti vaihda mielipidettäni sinun tarinastasi. Toinen pitää karvaisesta pillusta ja toinen oksentaa sellaisen nähdessää. Näin se vain on!! itse pidän karvaisesta ;)
HYVÄ HYVÄ
ja saat kyllä laittaa tähän tekstiin virheet kohdalleen jos haluat. niitä varmasti löytyy. Mutta vaikeata on muuten saada marginaalit ym. kohdistukset oikeanlaisiksi, kun ei tekniikka vielä riitä
Yrittäisit edes! Aivan lapsellista.
Verrattuna edellisen novellini arviointiin, unohdit tällä kertaa kritisoida käyttämääni nimimerkkiä. Odotan jännityksellä mitä sanottavaa keksit seuraavasta novellistani.
Sanoisin ammattilaisena, että hyvää työtä! Olet myös jaksanut nähdä vaivaa kirjoittamisessa.
Kannattaa kuitenkin jatkossa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin, niin saat vielä parempaa jälkeä aikaiseksi: Karsi turhan huolimattomuuden tuottamat kirjoitusvirheet ja vältä tyylirikot sanavalinnoissa ja ilmauksissa.
t. kirjallisuuden maisteri, kusti, kirjailija ja kääntäjä
Voi helvetti, että viitsit itse kirjoittaa näitä kehuja!
Mene hoitoon ja kirjoittele vain psykiatrille tätä lässyä.
Kuulostaa ihan samalta kuin oma novellini kinkypalstalla!
Nuo pari tyyppiä ovat vaan kateellisia kirjoitustaidostasi - kun eivät itse osaa...
Jatka vaan kirjoitteluasi, niitä on kiva lukea.
Kiitos kommentistasi. Hauskaa, että joku on pitänyt...
Olen vähän ihmetellyt, että olenko tehnyt suurenkin rikoksen kun vaihtelun vuoksi olen sijoittanut tarinani 1700-luvun Ranskaan ja pyrkinyt parhaani mukaan käyttämään sen aikakauden ilmaisuja. Ja minä kun luulin, että vaihtelu virkistäisi...