Monet virret ovat vuosien varrella tulleet minulle varsin rakkaiksi. Tässä on yksi niistä monista. Lars T. Nybergin 1745 sepittämä kaunis virsi. Löytyy virsikirjasta n:o 299.
1. Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.
2. En lepoa mä löytänyt,
en muusta mistään tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, Herran Jeesuksen.
3. Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.
4. Valmisti kuuliaisuuden,
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan.
5. Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.
6. On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.
7. Maailman viettelyksistä,
kiusauksista, synneistä
ainoa ompi pelastus
Jeesuksen suuri rakkaus.
8. Ainoa tosi viisaus
ja ainoa vanhurskaus,
ainoa puhdas pyhitys
on Vapahtajan yhteys.
9. Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.
1. Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.
2. En lepoa mä löytänyt,
en muusta mistään tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, Herran Jeesuksen.
3. Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.
4. Valmisti kuuliaisuuden,
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan.
5. Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.
6. On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.
7. Maailman viettelyksistä,
kiusauksista, synneistä
ainoa ompi pelastus
Jeesuksen suuri rakkaus.
8. Ainoa tosi viisaus
ja ainoa vanhurskaus,
ainoa puhdas pyhitys
on Vapahtajan yhteys.
9. Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaunis virsi, ja kertoo oleellisen koko kristinopista.
Jeesus todellakin lahjoittaa syntisille ilon ja autuuden. Ja ilman rahaa ja hintaa!!!!
Siinä on vain yksi ehto.
Ja se on?
Että sinä ja minä otamme armahduksen lahjana vastaan - TÄYSIN iman omia ansioitamme.
Onko ylpeän helppo ottaa lahjaa vastaan? Ei ole.
Ja nimenomaan vihollinen, tuo ovela ja kavala omavanhurskaus saatana käyttää ihmisen ylpeyttä hyväkseen.
Ylpeä sanoo: "Kiitos Jeesus, mutta ei nyt oikein käy, kun minä olen näin huono ja kelvoton." Ylpeän koko ylpeys tekeytyy nöyryydeksi.
Oikea nöyryys nimittäin tunnustaa tosiasiat, ja haluaa myös toimia niiden edellyttämällä tavalla. Tässä tapauksessa nöyrä ottaa armon Jeesukselta lahjana vastaan kakistelematta, ja ylistää siitä Isää Poika ja Pyhää Henkeä yletyin käsin, vailla yhtäkään epäilystä.
*) Mitä ihminen hyötyy iankaikkisuusasioissa kieltäytymällä armosta huonouteensa vikoihinsa ja synteihinsä vedoten? Ei yhtään mitään.
Sellainen asenne armoon on täysin saatanan tekosia.
------------------------------------
- Vain syntiset tarvitsevat armoa, sehän on tosiasia.
- Tosiasia on myös se, ettemme kukaan pelastu ilman armoa.
- Ja tosiasia on myös se, että Kristus armahtaa siksi, koska hän rakastaa meitä. Ja hän tietää tasan tarkaan paremmin kun me itse, millainen teko me olemme.
-------------------------------------------
Kun ylpeys kieltäytyy vastaanottamasta armoa, niin sehän on sellainen viesti Jeesukselle, että sinä Jeesus raukka et nyt tiedä millaiselle ihmiselle sinä armoa tarjoat. Muistammehan fariseuksen huudahduksen Jeesukselle: "Jospa sinä tietäisit millainen tuo nainen on, joka sinuun nyt koskee!!!!"
------------------------------------------
*) Näin katalasti saatana pettää "hurskaan" ihmisen hänen täysin tunnistamattoman oman ylpeytensä kautta.
------------------------------------------
Kerrankin täyttä asiaa jorkkamainiolta, jatka vain tällä asia linjalla.
Ihan koko ajan tuo mainio jorkka on ollut puhtaan ja parantavan evankeliumin asialla.
Jeesuksen Kristuksen lähettiläänä.
Älä sinä yritä sekoittaa asioita noihin omiin hengellisiin kiemuroihisi.
Pohdiskelen sitä, miten ketjut tällä palstalla aiheesta riippumatta päätyvät vastakkainasetteluun kahden tai useamman näkemyksen välillä. Kuitenkin, virren sanoin uskon itsekin siihen, että me palstalaiset haluamme seurata Jeesusta, Elämän Herraa.
Se, miksi näin käy, ajattelen enimmin johtuvan peloista, joita tunnemme tässä uskonasiassa. Pelkään maallistuvani, jos annan periksi tuossa ja tuossa asiassa; pelkään menettäväni ystäväni, jos ajattelen näin; pelkään saavani hullun maineen, jos toimin näin.
Tällöinhän ajattelen, mitä m u u t minusta ajattelevat. En sitä, miten minun tulisi uskoa.
Olen miettinyt tilannetta Nasaretissa Jeesuksen aikaan. Kun Nasaretilaiset kävivät jossain muussa kylässä, heille saattoi tulla eteen kysymys: Eikö se yksi huikentelija ole teidän kylästänne? Taidatte kaikki olla samanlaisia. Toisin sanoen Nasaretilaiset saattoivat hävetä sitä, että Jeesus oli kotoisin heidän kylästään. Ainakin jos ihminen hiukankaan oli samanlainen kuin nyt, ja miksei olisi ollut.
Nyt meidän pitäisikin ajatella niin, että Nasaretilaisina me vastaammekin uteliaalle kysyjälle: Kyllä hän on kylästämme kotoisin, ja kiitän Jumalaa siitä. Hän on Jumalan Poika ja tullut kyläämme minua ja sinuakin varten, ja koko maailmaa varten. Tätä kautta meidän tekomme tulevat oikeiksi meidän tietämättämme, eikä meidän tarvitse olla hyvistä teoista huolissamme. Ainoa, joka jää jäljelle on pahat tekomme. Niistäkään emme pääse eroon, mutta saamme tunnustaa tehneemme niitä. Ja saamme uskoa ne kaikki sovitetuiksi.
Yhdyn mielelläni virteen, jorkkamainio.
Juuri näin se asia on!
Hyvin eksistentiaalinen perusturvattomuus tässä on taustalla. Pelko mahdollisesta hylkäämisestä. Kaikki alkaa jo kohdusta ja jatkuu
kiihkeänä noin kolmivuotiaaksi asti.
Mikä oli silloin pelin henki?
Rakastava ja hellä äiti, joka ihaillen katseli syntynyttä ja kehittyvää pikku taintaan. Huolehti hänen tarpeistaan ja oli läsnä. "Olen arvokas, äiti pitää minusta huolta, äiti rakasta, äiti täyttää tarpeeni, äiti ei hylkää minua yksin. Äiti pitää hellästi lämpimässä sylissään. Siinä ovat hyvät eväät perusturvallisuuden syntyyn sisimmässämme.
Rakkauden tarpeemme on suunnattoman suuri.
Jos emme sitä saaneet jo alussamme, niin sydämememme paikalla on aikuisenakin "musta aukko", jossa on suuri rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen "imu", mutta se ei täyty enää aikuisena ihmisvoimin.
Vain Jumalan pohjaton rakkaus voi parantaa perusturvattomuuden uhrin.
Miten seurakunta voisi mielestäsi toimia tämän pelkoasian ja perusturvattomuuden vähentämiseksi tai poistamiseksi?
Mieleeni tuli sellainen asia, että saarnoissa pitäisi enemmän korostaa myös armoa ja rauhaa. Taistelu on kova, mutta meille on annettu myös lupa kiittää ja iloita, eikö niin?
Jeesus sanoo: Ruokkikaa minun lampaitani. Se kai tarkoittaa muutakin kuin pelkkää "keritsemistä". Lampaita tulisi hoitaa ilman, että niiden tarvitsee pelätä ruokkijaansa keritsemisen pelossa.
Äitivertaus oli hyvä, sopinee kyllä hyvin aiheeseen.
Joh. 6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joh. 6:56 kertoo meille Jeesuksen sanoin:
1.) Joka syö minun lihani ja
2.) juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Joh. 6:57 Niinkuin Isä,....
...joka elää, on minut lähettänyt, ja...
... minä elän Isän kautta, niin myös se,..
- joka minua syö, elää minun kauttani.
Joh. 6:58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne:
- he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö,
-----------------------
- *) se elää iankaikkisesti."
----------------------
Pitäisi vihdoin alkaa uskomaan, (varsinkin meidän uskovien), ettei Raamattu ole satukirja vaikka monet, uskoa tunnustavatkin, sen pitävät paljolti vain pelkkänä satukirjana.
-Omaksi onnettomuudekseen, rohkenen sanoa.-