Hieman alta puolivuotias lapsemme lähtee isänsä mukaan mummolaan yhdeksi yöksi. Minä saan siis omaa aikaa ja olla kavereiden kanssa menossa illan. Nyt olen alkanut saada kritiikkiä siitä että minulla on omaa aikaa ja jota todella tarvitsen jaksaakseni taas.
Olen nyt sitten joidenkin mielestä hylkäämässä lastani kun en lähde mukaan.
Olen nyt sitten joidenkin mielestä hylkäämässä lastani kun en lähde mukaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kuuntele muita. Ensisijaisesti äidin pitää saada levätä ja kerätä voimia välillä. Et todellakaan ole huono äiti. Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin!
haluavat!Pidä kiinni itsesi hyvinvoinnista ja jätä muiden arvostelut omaan arvoonsa!
Meillä lapsi menee lauantaina hoitoon mummolaan ja me vanhemmat menemme ystävien luokse ehkä jopa baariinkiin,siitä ei kenelläkään ole vara sanoa mitään,kasvatan/kasvatamme lapsemma silti hyvin vaikka kävisimme myös ulkona!
arvostelijoita, asiaan kuin asiaan. Älä edes ajattele olevasi huono äiti. Sitä paitsi lähteehän lapsen isä mukaan.
Meidän poika on nyt 7kk vanha ja on kolmatta kertaa menossa yöhoitoon, jotta isän kanssa saamme vähän aikaa itsellemme. Nyt joku kohahtaa, jo kolmatta kertaa... hui!
Aina täytyisi yrittää muistaa, että äiteinä me kaikki olemme erilaisia ja jokainen silti tekee parhaansa.
Vaikka on äiti, ei se mielestäni tarkoita sitä etteikö välillä voisi ja tarvitsisi ajatella omaa itseäänkin. Omasta hyvästä olostahan lapsenkin hyvä olo kumpuaa.
Itse otan noin kerran viikossa sitä omaa aikaa, jolloin käyn lenkillä, ostoksilla tai vaikka baarissa ihan itsekseni. Isä katsoo sen aikaa. Yhdesti olemme olleet ihan kahdestaan. Tyttö on nyt 2,5 kuukautta. Voi ei! Niin nuori... Ei lapsi siitä kärsi! Lapsi kärsii äidistä, joka on masentunut ja haluton, tai tarvitsee sitä omaa aikaa jatkuvasti ( tunnen yhden jonka tyttö on 6 päivää viikosta hoidossa kun äiti on töissä tai juomassa...). Jos lapsella on turvallinen hoitopaikka johon voi luottaa, niin mikä estäisi sinua vaan olemasta yhden päivän? Kukaan ei ole äitiydelle niin raaka kuin toinen äiti. sehän se tekee hyvän äidin, kun on vaan sinnikkäästi lastensa kanssa vaikka on hermotkin kireällä. Lieveilmiö: Lapsille huutaminen. Itse ennaltaehkäisen tätä ongelmaa olemalla silloin tällöin ihan vaan itsekseni.
ja hänhän menee isänsä kanssa,eihän siinä todellakaan ole mitään omituista.
Lapsellehan on vaan hyvä jos on omia juttuja äidin ja omia juttuja isän kanssa,tosin puolivuotias ei vielä näitä juttuja ymmärrä.
Meillä ei ole ollut kohta kolmeentoistavuoteen "omaa aikaa" että oltais päästy kahdestaan jonnekkin vissiin kun yhtenä viikonloppuna,ja taitaa vielä joku vuosi mennä ennenkuin päästään,mutta aika aikaa kutakin.
Surutta kyllä muutaman kerran vuoteen vaikkapa käyttäisin jos tälläinen mahdollisuus olisi.
Kyllähän sitä erikseen on päässyt jos on halunnut mutta se arki kun on siellä kotona aamulla kuitenkin odottamassa niin ei se oikein ole tuo bailaaminen houkuttanut.
Mene ja pidä hauskaa kun kerran saat tilaisuuden!
p.s. kerrohan miten meni....
Varmasti lapselle on hyväkin oppia silloin tällöin olemaan ilman äitiäkin. Ja kyse vain yhdestä yöstä! Varmasti joku kateellinen ollut asialla, älä välitä...
Jokaisella äidillä on suorastaan VELVOLLISUUS (mikäli olosuhteet muuten sallii) sääännölliseen vähintää kerran viikossa tapahtuvaan OMAAN aikaan, jolloin ei siis tehdä kotitöitä tai hoideta muita perheen asioita. Silloin äiti tekee ihan mitä huvittaa!!!
Sitä paitsi isä tarvitsee yhteistä aikaa lapsen kanssa, isällä ja lapsella voi olla ihan omat jutut, joihin äiti ei sekaannu.
Ei kaikkea tarvitse tehdä yhdessä koko perheen voimin! Välillä saa pitää lomaa perheestäänkin!
Joten "lomaile" ihan koko sydämestäsi, äläkä tunne syyllisyyttä siitä, jos koet helpottavaa vapautta, kun perhe starttaa pihasta ja saat hetken hengähtää!
Niin ihania viestejä äidin jaksamisesta ym... Voi kun minäkin saisin joskus vapaapäivän.
Teen työtä päivät (kotona), leikin pojan kanssa illat teen kotityöt ja lisäksi vielä opiskelen.
Poika on isällään jotain kerta/2kk ja mummolassa samoin kerta/2kk. Aina väsyttää ja tukka on paskainen ja huusholli sekaisin vaikka mitä yrittäisi...
Rakastan silti elämääni ja olen onnellinen.
Niin kovin kovin väsynyt vain...
Kyllä elämä on välillä todella uuvuttavaa. Mutta samalla se voi olla niin perin rikasta!
Todella kunnioitettava saavutus, mikäli vielä kaiken hullunmyllyn keskellä pystyt opiskelemaankin!
Siinä kyllä kaikki toissijaiset kotihommat karsiutuu; tuskin harrastat lakanoiden silittämistä...
Se hyrskynmyrskynaika ei tosin kestä hirmu kauaa; kohta jo huomaat, että lapsi huitelee jossain kaveriporukassa ja olet ihan yksiksesi kotona. Silloin sitä aikaa sitten on!
Lapsesi ei välitä, vaikka on petit petaamatta ja pölyjä sängyn alla. Hänelle Sinä olet kaikkein paras äiti! Voimia ja jaksamista!!!
Satun vain olemaan perhepäivähoitaja, eli petit on pedattava ja pölykoirat häädettävä nurkista :).
Mutta ei se mitään, raskaimmankin päivän valaisee lasten nauru. Ja kohta on kesä ja kärpäset ja LOMA...
vapaa-ajastasi äläkä välitä muiden kritiikistä! Vauvasi on hyvässä hoidossa, älä tunne syyllisyyttä siitä että sinulla on nyt mahdollisuus pieneen irtiottoon. Tämä äitee kävi hemmottelemassa itseään kampaajalla kun pikkuinen oli vasta kk:n ikäinen...vauva mummolla hyvässä hoidossa sen pari-kolme tuntia. :) Ja ennenkuin joku saa herneen nokkaan niin kampaamokäyntejä lukuunottamatta (no jaa, olen tainnut käydä isin isyyslomalla peräti kahvilla kaverin kanssa) olen hoitanut lastani 24/7 (isin kanssa)! :D
Älä anna sen vaikuttaa. Hyvä keino kaikenkaikkiaan tuo naljailu, keneen se sitten uppoaakin...
Ja vielä yks juttu. Pyydä jäämään toiseksikin yöksi...;)
Niinpä vain minäkin järjestin vastaavanlaisen "episodin" meidän tytön ollessa n. 8 kk. Aluksi oli tarkoitus mennä yhdessä mummoloihin, mutta sitten ennen lähtöä alkoi kaikki kaatua päälle ja tuntui etten jaksa tuota lasta enkä varsinkaan mitään reissaamista juuri nyt. Lopulta sitten päädyttiin siihen, että isä ja tyttö lähtivät kahdestaan yhdeksi yöksi mummolaan ja minä jäin yksin kotiin. Mahtavaa! Mikä ihana rauha! Upea olo käydä yksin ajan kanssa kaupassa, ostaa herkkuja, kuljailla vaan ympäriinsä ilman kiirettä...
Kunnes. Alkoi puhelin soida. Äiti, mummo, isäpuoli kaikki vuorollaan langan päässä. "Miksi et tulekaan? Mikä siellä on nyt hätänä? Ootko sairas? Pitääkö sun mennä lääkäriin? Me ollaan niin pettyneitä kun et tullut! Tämä oli tosi ikävä juttu! Onko teillä jotain ongelmia keskenänne? Täytyyhän siinä nyt jotain olla! Ai miten niin et jaksanut, nuori ihminen? Höpö höpö! Kyllä kuule mullakin oli rankkaa kun oli kolme poikaa mutta piti vaan jaksaa! Vai tämmönen juttu, no hmh. No koita nyt sitten levätä siellä. Mutta älä nyt toiste tee tämmöstä!"
Niin että arvaatte oliko mun vapaailta pilalla. Ja sen opin, että seuraavan kerran jos tulee vastaavaa eteen, niin "auto hajosi". Helpommalla pääsee niin kuin että alkaa tilittää tuntojaan siitä miten aina ei tosiaankaan jaksa.
MOI!
Muistan saaneeni myös tuollaisia kommentteja (osittain leikillään sanottuja, mutta silti tarpeettomia!), kun nykyinen kuusivuotiaani oli alle vuoden ikäinen.
Usein tutut, etenkin miehet, olivat kovin huolissaan siitä, missä lapsi on hoidossa jne. Kun kerroin isän olevan vauvan kanssa, kauhistelivat, kuinka vastuuton olen, kun jätän lapsen isänsä vaivoiksi ja lähden itse kapakkaan!
En tiedä kuinka usein kyselivät lapsen isältä samoja asioita, kun sattuivat kapakassa törmäämään?!
Ja muutenkin, on jotenkin hyväksytympää jättää lapsi hoitoon ja mennä asiolleen kaupungille, tekemään jotain "järkevää", kuin lähteä tuulettamaan itseään, oli se sitten kapakka tai kuntosali!
Pienten lasten äideillä ei saisi olla omaa "kivaa" aikaa lainkaan!
Onneksi se kysely on loppunut, kun päästiin vauvaiän ohi. Kaipa ne kauhistelijat olettavat kuusivuotiaan tulevan jo omillaan toimeen, eivät kysele hoitopaikoista! :)