Vesimiehet, antakaa neuvoja :)
Oon seurustellu muutaman kk:n ajan varsin loistavan Vesimiesmiehen kanssa. Olemme viettäneet aikaa yhdessä todella tiiviisti ja arki on mukavaa hänen kanssaan, hän on kertonut pitävänsä minusta ja kerran päästi suustansa (oli hieman maistissa) sanat: rakastan sinua...
Mutta eilen sitten oli jotenkin todella kummallista - asiat mitä sanoin/kysyin (halusin hänen oman mielipiteensä asiasta), hän väänsi asiat omalla laillansa, eikä kuunnellut pätkääkään mitä minulla olisi ollut mielen päällä. Hän sanoi minulle, että arvostelen ja kritisoin häntä. Ei edes kuunnellut, vaikka sanoin, etten todellakaan tee niin, halusin vain mielipiteitä.
Hän ei ole koskaan käyttäytynyt ko. tavalla - eilen keskusteli huutamalla. Pyysin aivan rauhallisesti, ettei minulle tarvitse huutaa, johon tuumasi, että kyllä pitää ja paasasi vain omaa ajatusta siitä, että arvostelen häntä. Asiat, joista halusin keskustella olivat hänelle ilmeisesti, kuin punainen, palava vaate.
No joo, sitten mietin, että mistä ihmeestä käytös johtuu...Ollaanko liikaa yhdessä (vaikka sanoo haluavansa minun olevan luonansa eikä haluaisi päästää minua pois) vai voisiko hänen käytöksensä aiheutua siitä, että hänellä on monta rautaa tulessa työn/harrastusten saralla ja on hieman stressaantunut, jota sitten purkaa minuun?
En jaksaisi miettiä asiaa pienessä päässäni yksin, vaan kaipaisin neuvoja, että osaan suhtautua asiaan oikein. Paljon on tuo Vesimies minulle opettanut, mutta aina en ymmärrä hänen ajatuksenjuoksuaan....
Oon seurustellu muutaman kk:n ajan varsin loistavan Vesimiesmiehen kanssa. Olemme viettäneet aikaa yhdessä todella tiiviisti ja arki on mukavaa hänen kanssaan, hän on kertonut pitävänsä minusta ja kerran päästi suustansa (oli hieman maistissa) sanat: rakastan sinua...
Mutta eilen sitten oli jotenkin todella kummallista - asiat mitä sanoin/kysyin (halusin hänen oman mielipiteensä asiasta), hän väänsi asiat omalla laillansa, eikä kuunnellut pätkääkään mitä minulla olisi ollut mielen päällä. Hän sanoi minulle, että arvostelen ja kritisoin häntä. Ei edes kuunnellut, vaikka sanoin, etten todellakaan tee niin, halusin vain mielipiteitä.
Hän ei ole koskaan käyttäytynyt ko. tavalla - eilen keskusteli huutamalla. Pyysin aivan rauhallisesti, ettei minulle tarvitse huutaa, johon tuumasi, että kyllä pitää ja paasasi vain omaa ajatusta siitä, että arvostelen häntä. Asiat, joista halusin keskustella olivat hänelle ilmeisesti, kuin punainen, palava vaate.
No joo, sitten mietin, että mistä ihmeestä käytös johtuu...Ollaanko liikaa yhdessä (vaikka sanoo haluavansa minun olevan luonansa eikä haluaisi päästää minua pois) vai voisiko hänen käytöksensä aiheutua siitä, että hänellä on monta rautaa tulessa työn/harrastusten saralla ja on hieman stressaantunut, jota sitten purkaa minuun?
En jaksaisi miettiä asiaa pienessä päässäni yksin, vaan kaipaisin neuvoja, että osaan suhtautua asiaan oikein. Paljon on tuo Vesimies minulle opettanut, mutta aina en ymmärrä hänen ajatuksenjuoksuaan....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen sellainen, että kyselen ehkä ärsyttävästi useita/monta lisäkysymykstä, jotta saan asian varmasti selville mitä toinen tarkoittaa. Tai oikeastaan kysyn vastaukset heti mielessäni oleviin kysymyksiin! Ehkäpä tämä veskari ei saanut niitä ajatuksiaan vain sanottua.
Itse ainakin loukkaannun helposti ja näytän kyllä sen. Todellisen surun/pahan olon haluan kuitenkin kärsiä yksin. Ehkä kaikki stressi vain laukesi hänellä eilen.
Toisen kommentit saattavat kuitenkin loukata helposti vesimiestä. Itse loukkaannuin tällä viikolla siitä, kun miesystäväni sanoi minun joskus soittaneen turhia puheluita, esim. sukulaiseni kommentin vuoksi. Mielestäni ystävien asiat ja huolet ovat tärkeitä :-)
Hän sai kommentillaan minut loukkaantumaan ja sanoinkin, että olen puhunut asiasta varmaan hänelle jo aiemmin ja siksi halusin soittaa heti siitä :-)
Mutta ehkä tänään kannattaisi keskustella asiasta ja eilisestä uudelleen, vesimies yleensä myöntää virheensä ja harmittelee riitelyä.
Minä olen tapaillut vesimiesmiestä muutaman kuukauden. Itse olen vaaka, ja meidän pitäisi sopia muka hyvin yhteen. Olemme molemmat aikuisia, mutta jotenkin seurustelumme on kuin nuorten tempomista. Aina kun luulen päässeeni askeleen lähemmäs häntä, hän ottaakin kaksi askelta taakse. Heittelee ilmaan ns. tunnustuksia, mutta kun alkan tarkemmin kyselemään, on kuin ei olisi mitään koskaan maininnutkaan. Hänen tunteistaan en ota mitään selkoa. Vaikuttaisi, että hän haluaisi jatkaa kanssani, mutta minä en jaksa tällaista vuoristorataa. Mitä tehdä - onko neuvoja antaa?
niin... olen siis itsekin vesimies ja tiedän, meillä on aina monta rautaa tulessa ja joskus innostuksissamme emme ehdi edes suhteita vaalia, mikä johtuu myös stressistä ym. mutta kuitenkin, vesimiehet ovat aika itsenäistä väkeä kuitenkin, ehkä enempi tila auttaisi, jos esim liian tiukka "remmi" alkaa stressata. Hän silti rakastaa sinua, mutta meidän vesimiesten on vain joskus vaikea hengittää liian ahtaassa tilassa. en tiedä auttoiko tämä viesti yhtään, mutta jaoinpahan vain OMIA asenteitani vesimiehenä.
Joo olen käyttänyt koirankoulutusmetodeja tähän vesimiesmieheen - eli antanut löysää, kun alkaa ärhentelemään. Eli on kyllä saanut tilaa. En ole ahdistanut. Miksi heittää vanhat suhteensa eteeni, haluan sen ja sen takaisin tms.
Hän tekee sen siksi, että haluaa todella varmistaa, että olet omasta puolestasi 110% mukana jutussa. Käynyt oman vesimieheni kanssa läpi saman rulianssin...
Olin jo todella menettää toivoni, kunnes eräänä iltana avasin suuni ja kerroin ettei hän voi kohdella minua tai ketään muutakaan niin!
Se auttoi: hän huomasi etten siedä kaikkea, etten ole hänestä niin riippuvainen, mitä hän ehkä pelkäsi.
Vesimiehen kanssa elo on yhtä vuoristorataa, mutta eipähän tarvitse lähteä Lintsille sitä varten :)
Hei vaan!
Ilmeisesti Vesimieheni stressi purkaantu vaan minuun ko. päivänä. Itse olen ehkä vain liikaa miettivä ihminen ja sehän ei kannata :) Hän on saanut minussa aikaan ihmeellistä epävarmuutta esiin, koska en aina tiedä mitä hänen päässään liikkuu. Pitää alkaa vaan ottamaan päivä kerrallaan, niin eiköhän ne asiat järjesty :)
Niin ymmärrystähän suhteet aina vaativat niin sinulta kuin häneltäkin :) tsemppiä!
Minulla on ollut ihan sama tunne koko ajan - epävarmuus mitä hän haluaa ja ei halua, mitä päässä liikkuu. Mutta ei näköjään kannata yrittääkään saada selville, pitää elää hänen kanssaan kuten itse haluaa, näkyy tekevän hyvää vesimiehellekin.
Hmm.. ite oon vesimiesnainen, seurustelin yli vuoden vaakamiehen kanssa. Voisin melkeen kuvitella että vaakamies pohti samanlaisia ajatuksia ainakin alussa kun mitä sä nyt..
Vesimies pelkää tulla kahlituks, mutta haluaa kuitenkin tietää ettei toinen oo lähössä minnekään... Pitää saada mennä ja tulla..
Meillä meni kuitenkin niin että mä olin se joka joutu antamaan riidan jälkeen ensin periks.. Ja se jos mikä suututti tosi paljon..
Toisaalta itekin oon sellanen, että joskus en vaa jaksa, saatan saada ihan hirveen itkuraivarin jostain ihan pikkujutusta, ja sitten saa pyydellä anteeks kun huusin... Parasta on kuitenkin sillon vaan yrittää olla lempee... Näyttää että välittää..