Eilinen naisteniskuilta oli taas taipunut ryyppäämiseksi. Könysin kotiin joskus kolmen maissa pää kännistä vinkuen. Muija ei onneksi herännyt, ynähti vain kun kömmin sen viereen. Aamulla kun heräsin pää kankkusesta jytisten, se oli jo lähtenyt töihin. Hyvä niin, saisin olla koko päivän rauhassa, katsoa telkkaa ja juoda kaljaa.
Istuuduin pytylle ja korkkasin päivän ensimmäisen bissen. Ah, se teki hyvää. Samassa kankea aamupaska molskahti veteen ja upposi äänestä päätellen saman tien. Otin toisen hörpyn hyvää kylmää. Ovikello soi - Kuka helvetti?
Pyyhin sadatelleen perseeni ja menin ovelle. Annoin sen soida vielä pari ketraa ihan huvin vuoksi, sitten avasin. Siellä seisoi silmalasipäinen nelikymppinen nutturupää tummansisinisessä jakkupuvussaan. Tuijotin sitä. Sekin tuijotti minua, vilkaisi paheksuvasti boksereideni kohoumaa, sitten taas minua.
- Tv-hallinnosta päivää. Onko sinulla televisiolupaa?
Vedin sisäovea kiinni takanani.
- TV-lupaako? Ei mulla ole telkka...
- Hyvä! sanoi nainen tiukasti ja käveli ohitseni sisään.
Hän pysähtyi heti eteisessä ja osoitti armottomalla sormellaan 24-tuumaista Hitachiani.
- Ja mikäs TUO sitten on?
- Telkku... sopersin minä, - Mutta...
- Ei mitään muttia! tiuskaisi tarkastajatar. - Tämä tulee teille kalliiksi. Montako vuotta vastaanotin on teillä ollut?
Ryhdyin kelaamaan. Elettiin vuotta -87 vai oliko se -97?
- Vuodesta -87, sanoin.
- Vuodesta -87?! ihmetteli nainen. Sehän tarkoittaa, että teillä on kahdeksantoista vuoden luvat maksamatta?
Minä kun luulin, että mitä vanhempi telkkari, sen vähemmällä pääsisin. Päätäni alkoi jomottaa kahta kauheammin.
Nainen ryhtyi pitämään minulle saarnaa.Se oli ihan hyvännäköinen, mutta väärällä alalla. Sitä paitsi minua panetti ja vitutti, kaljakin lämpeni vessan lavuaarilla.
- Ilman tv-lupaa... korvaausvelvollinen... laite takavarikoidaan ja... hallintomaksu... vivästyskorko päälle..., papatti nainen.
Päänsärkyni yltyi.
- Vastuutonta käyttää systeemiä hyväkseen... aikuinen mies...
Silloin minulla välähti.
- Odotas hetki! sanoin minä. - On minulla täällä sinulle jotain.
- Niinkö? kysyi tarkastaja pilkallisesti kulmiaan kohottaen.
- Kyllä vaan, toinen vastaanotin! minä julistin juhlallisesti.
- Mitä? To-toinen vastaan-otin..? änkytti nainen.
- Jeps, sanoin minä.
Avasin makuuhuoneen oven. Samalla nappasin eteisen hyllyltä rullan jeesusteippiä kouraani. Se oli siinä, koska sain eilen viimeinkin aikaiseksi korjata vessan lavuaarin vuodon.
Kun nainen astui kynnyksen yli, kietaisin pätkän jeesuteippiä sen pään ympäri suun kohdalta. Saman tien painoin sen sängylle mahalleen ja vedin kädet selän taakse. Se pyristeli vastaan, mutta koska olin nuorempana paininut piirisarjassa pronssille, niin eihän se mitään mahtanut tällaiselle 110-kiloiselle äijälle.
Revin hampaillani uuden siivun irti ja kiinnitin sen ranteet yhteen.
- No niin, sihisin minä huonokuntoisten hampaideni välistä.
Kiskoin sen hameen ylös niin, että valkoiset maximalliset pikkupöksyt paljastuivat. Se viskoi persettään edestakaisin, mutta läimäys kankuille sai sen rauhoittumaan.
[Jatketaanko tarinan kirjoittamista vai joko saitte tarpeekseenne?]
Istuuduin pytylle ja korkkasin päivän ensimmäisen bissen. Ah, se teki hyvää. Samassa kankea aamupaska molskahti veteen ja upposi äänestä päätellen saman tien. Otin toisen hörpyn hyvää kylmää. Ovikello soi - Kuka helvetti?
Pyyhin sadatelleen perseeni ja menin ovelle. Annoin sen soida vielä pari ketraa ihan huvin vuoksi, sitten avasin. Siellä seisoi silmalasipäinen nelikymppinen nutturupää tummansisinisessä jakkupuvussaan. Tuijotin sitä. Sekin tuijotti minua, vilkaisi paheksuvasti boksereideni kohoumaa, sitten taas minua.
- Tv-hallinnosta päivää. Onko sinulla televisiolupaa?
Vedin sisäovea kiinni takanani.
- TV-lupaako? Ei mulla ole telkka...
- Hyvä! sanoi nainen tiukasti ja käveli ohitseni sisään.
Hän pysähtyi heti eteisessä ja osoitti armottomalla sormellaan 24-tuumaista Hitachiani.
- Ja mikäs TUO sitten on?
- Telkku... sopersin minä, - Mutta...
- Ei mitään muttia! tiuskaisi tarkastajatar. - Tämä tulee teille kalliiksi. Montako vuotta vastaanotin on teillä ollut?
Ryhdyin kelaamaan. Elettiin vuotta -87 vai oliko se -97?
- Vuodesta -87, sanoin.
- Vuodesta -87?! ihmetteli nainen. Sehän tarkoittaa, että teillä on kahdeksantoista vuoden luvat maksamatta?
Minä kun luulin, että mitä vanhempi telkkari, sen vähemmällä pääsisin. Päätäni alkoi jomottaa kahta kauheammin.
Nainen ryhtyi pitämään minulle saarnaa.Se oli ihan hyvännäköinen, mutta väärällä alalla. Sitä paitsi minua panetti ja vitutti, kaljakin lämpeni vessan lavuaarilla.
- Ilman tv-lupaa... korvaausvelvollinen... laite takavarikoidaan ja... hallintomaksu... vivästyskorko päälle..., papatti nainen.
Päänsärkyni yltyi.
- Vastuutonta käyttää systeemiä hyväkseen... aikuinen mies...
Silloin minulla välähti.
- Odotas hetki! sanoin minä. - On minulla täällä sinulle jotain.
- Niinkö? kysyi tarkastaja pilkallisesti kulmiaan kohottaen.
- Kyllä vaan, toinen vastaanotin! minä julistin juhlallisesti.
- Mitä? To-toinen vastaan-otin..? änkytti nainen.
- Jeps, sanoin minä.
Avasin makuuhuoneen oven. Samalla nappasin eteisen hyllyltä rullan jeesusteippiä kouraani. Se oli siinä, koska sain eilen viimeinkin aikaiseksi korjata vessan lavuaarin vuodon.
Kun nainen astui kynnyksen yli, kietaisin pätkän jeesuteippiä sen pään ympäri suun kohdalta. Saman tien painoin sen sängylle mahalleen ja vedin kädet selän taakse. Se pyristeli vastaan, mutta koska olin nuorempana paininut piirisarjassa pronssille, niin eihän se mitään mahtanut tällaiselle 110-kiloiselle äijälle.
Revin hampaillani uuden siivun irti ja kiinnitin sen ranteet yhteen.
- No niin, sihisin minä huonokuntoisten hampaideni välistä.
Kiskoin sen hameen ylös niin, että valkoiset maximalliset pikkupöksyt paljastuivat. Se viskoi persettään edestakaisin, mutta läimäys kankuille sai sen rauhoittumaan.
[Jatketaanko tarinan kirjoittamista vai joko saitte tarpeekseenne?]
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hyvä alku fiiffi
(jatkoa)
- Ykköseen vai kakkoseen? kysyin minä lempeästi.
Se alkoi viskoa persettään edestakaisin, mutta läimäys kankuille rauhoitti sitä vähän.
Katselin kuinka jälki tummui punaiseksi.
- mmm..mmmm.mmmm, mumisi se vastaukseksi.
- Isoon?
- mmm...
- Eikö? Haluat siis pieneen! huudahdun minä riemuissani. Siitä olikin aikaa, kun vaimo oli viimeksi antanut jyystää tuhkaluukkuun.
- mmm..mmm..mmmm....
Kiskoin sen maxit polviin ja kankesi reiden levälleen. Se oli selvästi urheillut, koska reidet olivat kiinteät. Mietin mahtoiko se polkea tarkastusmatkat Helkamalla. Tussu oli tummankarvainen. Raotin sitä. Lohifilee oli puhdas ja tuoksui makeansuolaiselta. Hmmm...
- mmm...mmmm..mmmm...
Stondis nousi ja työ kutsui!
Kävin istumana sen reisien päälle ja painoin sitä harteista petiä vasten. Kaivoin kuusituumaisen (myönnän) kaluni esiin ja puskin sen pään Kakkoskanavan vastaanotinta vasten.
Pieni liikahdus ja yhteys muodostui. Viritin pari kertaa kevyin pyöräytyksin, kunnes liu'utin antenninin kokonaisuudessaan lähetysputkeen.
Että teki hyvää krapulaiselle miehelle!
- Aahhhh! karkasi suustani.
- mmmm...mmm..mmm....
Tarkastajan vastaanotin oli todella piukka. Jyystin ilolla ja riemulla pallit vaahdossa.
Alkoi janottaa. Koppasin tarkastajan syliini kalu edelleen sen perssiiissä ja kannoin sen vessaan, jossa otin hörpyt. Se retkotti sylissä puolitiedottomana. Kannoin sen takaisin makkariin, jossa jatkoin jyystöä.
- mmm....mmmm....mmmm
- Aaaah! huusin minä väliin.
Alkoi tehdä mieli tupakkaa. Koppasin tarkastajan taas kantoon ja siirryimme parvekkeelle töpselit edelleen paikoillaan. Sauhuttelin se edelleen sylissäni, samalla sen korvaa lutkuttaen.
- mmm...mmmm...mmmm...
Siirryimme olohuoneeseen. Jyysti varvit loppuun, koska en halunnut haaskata aikaa. Kohta alkaisi futismatsi. Laukesin sen suoleen.
- Kakkoskanava rules! huusin minä seinät raikuen.
Tarkastaja ynähti.
Nostin tarkastajan sylistäni. Sen pikkukakkonen punoitti hieman. Vapautin sen kädet, mutta pitelin niistä varmuuden vuoksi kiinni. Herrasmiehenä laskin sen hameen alas ja nostin vielä pikkupöksyt ylös. teipin jätin vielä suun ympärille.
Annoin sille muistoksi vessapaperia ennen kuin laskin sen takaisin käytävään. Rupesin katsomaan matsia ja lipittämään kaljaa. Kaikenlaista.
Seuraavana aamuna oli taas kankkunen. Istuin aamupaskalla kaljatölkki kädessäni, kun ovikello soi taas. Menin avaamaan sadatellen. Huokaisin. Siellä oli taas sama tv-lupatarkastaja työkaverinsa kanssa.
- Sori, sanoin minä. Minulla on jo tv-lupa...
.. huumoria. Hyvä oli :)
...
Asioiden oikeilla nimillä vois parantaa tekstin uskottavuutta.
Tv-maksuhallinto
Tv-maksutarkastaja
Tv-maksu
Tarkastusmaksu (napsahtaa kun on televisio, mutta ei ole maksettu tv-maksua)
Korotettu tv-maksu (napsahtaa kun on televisio, mutta ei ole maksettu tv-maksua)
Niinpä niin, käytin vain nopeasti mieleeni tulevia nimiä. Todentuntu on yleinen vaatimus seksinovelleissa, myös näemmä fantasioiden parodioissa, vaikka kyse on fiktiosta...
Sähän olet yhtä niuho kuin tarinan tarkastajatar. Eiku tv-maksutarkastaja. :)
ihan paska ...kikkelit poikki raiskaajil
Hyvä jätkä!
Onneks mukana ol huumoriikii!
Ei oo mullakaan tv-lupaa. Luppoisa stoori.
Rock!
...hankittua kans?
Kai?
hfdthdthj
Olettepa jaksaneet ahkerasti lukea tarinaani tv-lupatarkastajan "työnkuvasta".
Aion kirjoitella palstalle lisää, tummanpuhuvassa hengessä, kevyesti parodioiden, kun tuo näennäisromanttisuus ja latistunut yllätyksellisyys tuntuvat olen päälajeja tällä saralla.
Kun aikaa kirjoittamiseen löytyy, niin lisää saatte!
Ja hommatkaa tv-lupa : )
öööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööö
Voi pojat. Meillä päin käy vaan äijiä tarkastamassa.
ahaa!
Ihan asia juttu.